OlliS kirjoitti: ↑03 Tammi 2024, 01:08
Realismi ei tarkoita sitä että käsitykset suoraan vastaisivat todellisuutta. Minä en erottele eri realismeja, erotan vaan realismin subjektiivisesta idealismista. Ja empirismi on subjektiivista idealismia, muttei tunnusta sitä (Lenin). Olen selittänyt sinulle miten näin on empirismissä.
Empirismi vaatii OBJEKTIIVISIA havaintoja, joten se ei mitenkään voi olla subjektiivista idealismia. Tämä vaan ei mene sinulle kaaliin.
OlliS kirjoitti:
Siinä vastaavuudessa tullaan toiseen asiaan. Mitä teoriat ovat? Ne ovat kuvauksia todellisuudesta (Stephen Toulmin). Sinä sanot että representaatioita.
OlliS kirjoitti: ↑03 Tammi 2024, 01:08
Realismi ei tarkoita sitä että käsitykset suoraan vastaisivat todellisuutta. Minä en erottele eri realismeja, erotan vaan realismin subjektiivisesta idealismista. Ja empirismi on subjektiivista idealismia, muttei tunnusta sitä (Lenin). Olen selittänyt sinulle miten näin on empirismissä.
Empirismi vaatii OBJEKTIIVISIA havaintoja, joten se ei mitenkään voi olla subjektiivista idealismia. Tämä vaan ei mene sinulle kaaliin.
OlliS kirjoitti:
Siinä vastaavuudessa tullaan toiseen asiaan. Mitä teoriat ovat? Ne ovat kuvauksia todellisuudesta (Stephen Toulmin). Sinä sanot että representaatioita.
Nämä ovat käytännössä synonyymeja.
Sitähän minäkin. Eri sanoja vaan. Teoriat ovat kuvauksia, representaatioita.
Empirismi vaatii havaintoja. Realismin mukaan todellisuus on sellainen kuin se on, ja havainnot on havainnot. Havaintojen tulkinta riippuu teoriasta. Oikeasti maa kiertää aurinkoa, eikä päinvastoin, vaikka se on OBJEKTIIVINEN havainto.
Oikeasti universumi ei ala eikä laajene, vaikka se on BB teorian tulkinta havainnoista, punasiirtymästä ja taustasäteilystä. Paremmissa teorioista mm. MultiBang, niistä on toinen tulkinta.
OlliS kirjoitti: ↑03 Tammi 2024, 01:08
Realismi ei tarkoita sitä että käsitykset suoraan vastaisivat todellisuutta. Minä en erottele eri realismeja, erotan vaan realismin subjektiivisesta idealismista. Ja empirismi on subjektiivista idealismia, muttei tunnusta sitä (Lenin). Olen selittänyt sinulle miten näin on empirismissä.
Empirismi vaatii OBJEKTIIVISIA havaintoja, joten se ei mitenkään voi olla subjektiivista idealismia. Tämä vaan ei mene sinulle kaaliin.
OlliS kirjoitti:
Siinä vastaavuudessa tullaan toiseen asiaan. Mitä teoriat ovat? Ne ovat kuvauksia todellisuudesta (Stephen Toulmin). Sinä sanot että representaatioita.
Nämä ovat käytännössä synonyymeja.
Empirismi vaatii havaintoja. Realismin mukaan todellisuus on sellainen kuin se on, ja havainnot on havainnot. Havaintojen tulkinta riippuu teoriasta. Oikeasti maa kiertää aurinkoa, eikä päinvastoin, vaikka se on OBJEKTIIVINEN havainto.
Siinähän se juuri onkin, kun maakeskeistä TEORIAA ei oikeastaan ollut. Teoria muodostui vasta uusien havaintojen myötä, jolloin todettiin, että maa kiertääkin aurinkoa.
Ja tiede on itseäänkorjaavaa, eli en nyt ymmärrä, mihin oikein pyrit realismihössötykselläsi?
OlliS kirjoitti:
Oikeasti universumi ei ala eikä laajene, vaikka se on BB teorian tulkinta havainnoista, punasiirtymästä ja taustasäteilystä. Paremmissa teorioista mm. MultiBang, niistä on toinen tulkinta.
Universumin ikuisuus ja laajentumattomuus taas sivuuttaa havainnot kokonaan, joten teoriaakaan siitä ei oikein synny. Punasiirtymästä ja taustasäteilystä ei voi johtaa ikuisuutta sen enempää kuin laajentumattomuuttakaan.
OlliS kirjoitti: ↑03 Tammi 2024, 01:08
Realismi ei tarkoita sitä että käsitykset suoraan vastaisivat todellisuutta. Minä en erottele eri realismeja, erotan vaan realismin subjektiivisesta idealismista. Ja empirismi on subjektiivista idealismia, muttei tunnusta sitä (Lenin). Olen selittänyt sinulle miten näin on empirismissä.
Siinä vastaavuudessa tullaan toiseen asiaan. Mitä teoriat ovat? Ne ovat kuvauksia todellisuudesta (Stephen Toulmin). Sinä sanot että representaatioita.
Kaksi viimeistä kappaletta ovat suoraan tekoälystä. Ja ihan oikein.
Yksinkertaistat asioita väärin väittäessäsi, että kaikki empirismi on subjektiivista idealismia. Tällainen yleistys ei koske nykyaikaista empirismiä, joka pitää tiedon perustana havaintoja olematta kuitenkaan subjektiivista idealismia, koska se ei kiistä ontologista realismia.
Esimerkiksi minä olen ontologinen realisti materiaalisen todellisuuden suhteen (mikä merkitsee sitä, että myös kaikella mentaalisella ja kulttuurisella on materiaalinen perusta), mutta olen myös tietoteoreettiseti epäsuora realisti, jonka mukaan käsityksemme todellisuudesta ovat representaatioita.
Teoria ja representaatio -käsitteiden käytössä on eroja. Toulminin tulkita, että ne ovat kuvauksia todellisuudesta edustaa naiivia suoraa realismia. Kognitiivinen neurotiede tukeutuu epäsuoran realismin mukaiseen näkemykseen. Yksilöt muodostavat todellisuuden representaatioita vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa fyysisten aktien ja fysikaalisten aistimusten avulla ja representaatiot ovat objektiivisesti olemassa aivojen fysikaalisina prosesseina. Nämä representaatiot eivät siis ole itse todellisuus vaan todellisuuden subjektiivinen kuvaus. Todellisuus on olemassa sellaisena kuin se on tästä kuvauksesta eli käsityksestämme riippumatta.
Voitko tarkentaa mitä viittauksesi tekoälyyn tarkoittaa? Se ei kommentistasi selvinnyt.
Voisit myös selkeyttää näkemystäsi tarkentamalla, mitä tarkoitat ilmaisulla "vastaisivat todellisuutta" sekä miten ymmärrät filosofiset käsitteet kuten realismi, empirismi ja teoriat.
Tukeuduit väitteessäsi Leniniin. Hän saattoi käsitellä empirismiä ja idealismia erityisesti suhteessa marxilaiseen materialismiin, mutta pelkkä viittaus aukroriteettiin ei riitä. Erityisesti minua epäilyttää, että marxilsiseen materialismiin jäi häiritsevä ripaus Hegelin idealismia siltä osin, että marxilainen materialismi ei määritelle sitä, miten päälysrakenne on materiaalisesti olemassa. Tämä oikeuttaa kysymään, onko se materislismia ollenkaan. Kenties täältä periytyy myös asenteesi siitä, että (marxilainen) filosofia on "tieteiden kunkku", minkä itse ehdottomasti perusteettomana torjun eli olen tältä osin Quinen kannalla
Täsmennän vielä sitä, ettei teoriat ja representaatiot ole suoria synonyymejä. Tiede tavoittelee objektiivista kolmannen persoonan näkökulmaa ja muodostaa efektiivisiä teorioita ennustamisen ja selittämisen työkaluiksi, mutta niistä on kuitenkin jokaisella ensimmäisen persoonan näkökulma eli subjektiivinen representaatio. Kollektiivinen käsitys on näiden subjektiivisten käsitysten eräänlainen näennäinen horisontti, eikä suoraan jaettua kollektiivista käsitystä ole missään.
Tässä mielessä marxilaisten oikeasta ja väärästä tietousuudesta puhuminen on harhaanjohtavaa. Oikeasti olemassa on vain subjektiivisiin mieliin tallentuneita käsityksiä eli tietousuuksista, jotka ovat keskenään enemmän tai vähemmän yhtäpitäviä. Erilaiset ideologiat ja uskonnot ovat kulttuurisia ryhmiä, joiden jäsenten subjektiiviset käsitykset ovat keskenään samankaltaisia. Ne sisältävät siis tieteellisen masilmankuvan lisäksi monenlaisia muitakin aineksia. Toisinsanoen paljon myös sellaista ainesta (esimerkiksi uskonnot) mikä on olemassa vain korvien välissä sellaisina representaatioina, joilla ei ole vastinetta subjektiivisten mielten prosessien ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
OlliS kirjoitti: ↑03 Tammi 2024, 01:08
Realismi ei tarkoita sitä että käsitykset suoraan vastaisivat todellisuutta. Minä en erottele eri realismeja, erotan vaan realismin subjektiivisesta idealismista. Ja empirismi on subjektiivista idealismia, muttei tunnusta sitä (Lenin). Olen selittänyt sinulle miten näin on empirismissä.
Siinä vastaavuudessa tullaan toiseen asiaan. Mitä teoriat ovat? Ne ovat kuvauksia todellisuudesta (Stephen Toulmin). Sinä sanot että representaatioita.
Kaksi viimeistä kappaletta ovat suoraan tekoälystä. Ja ihan oikein.
Yksinkertaistat asioita väärin väittäessäsi, että kaikki empirismi on subjektiivista idealismia. Tällainen yleistys ei koske nykyaikaista empirismiä, joka pitää tiedon perustana havaintoja olematta kuitenkaan subjektiivista idealismia, koska se ei kiistä ontologista realismia.
Esimerkiksi minä olen ontologinen realisti materiaalisen todellisuuden suhteen (mikä merkitsee sitä, että myös kaikella mentaalisella ja kulttuurisella on materiaalinen perusta), mutta olen myös tietoteoreettiseti epäsuora realisti, jonka mukaan käsityksemme todellisuudesta ovat representaatioita.
Teoria ja representaatio -käsitteiden käytössä on eroja. Toulminin tulkita, että ne ovat kuvauksia todellisuudesta edustaa naiivia suoraa realismia. Kognitiivinen neurotiede tukeutuu epäsuoran realismin mukaiseen näkemykseen. Yksilöt muodostavat todellisuuden representaatioita vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa fyysisten aktien ja fysikaalisten aistimusten avulla ja representaatiot ovat objektiivisesti olemassa aivojen fysikaalisina prosesseina. Nämä representaatiot eivät siis ole itse todellisuus vaan todellisuuden subjektiivinen kuvaus. Todellisuus on olemassa sellaisena kuin se on tästä kuvauksesta eli käsityksestämme riippumatta.
Voitko tarkentaa mitä viittauksesi tekoälyyn tarkoittaa? Se ei kommentistasi selvinnyt.
Voisit myös selkeyttää näkemystäsi tarkentamalla, mitä tarkoitat ilmaisulla "vastaisivat todellisuutta" sekä miten ymmärrät filosofiset käsitteet kuten realismi, empirismi ja teoriat.
Tukeuduit väitteessäsi Leniniin. Hän saattoi käsitellä empirismiä ja idealismia erityisesti suhteessa marxilaiseen materialismiin, mutta pelkkä viittaus aukroriteettiin ei riitä. Erityisesti minua epäilyttää, että marxilsiseen materialismiin jäi häiritsevä ripaus Hegelin idealismia siltä osin, että marxilainen materialismi ei määritelle sitä, miten päälysrakenne on materiaalisesti olemassa. Tämä oikeuttaa kysymään, onko se materislismia ollenkaan. Kenties täältä periytyy myös asenteesi siitä, että (marxilainen) filosofia on "tieteiden kunkku", minkä itse ehdottomasti perusteettomana torjun eli olen tältä osin Quinen kannalla
Täsmennän vielä sitä, ettei teoriat ja representaatiot ole suoria synonyymejä. Tiede tavoittelee objektiivista kolmannen persoonan näkökulmaa ja muodostaa efektiivisiä teorioita ennustamisen ja selittämisen työkaluiksi, mutta niistä on kuitenkin jokaisella ensimmäisen persoonan näkökulma eli subjektiivinen representaatio. Kollektiivinen käsitys on näiden subjektiivisten käsitysten eräänlainen näennäinen horisontti, eikä suoraan jaettua kollektiivista käsitystä ole missään.
Tässä mielessä marxilaisten oikeasta ja väärästä tietousuudesta puhuminen on harhaanjohtavaa. Oikeasti olemassa on vain subjektiivisiin mieliin tallentuneita käsityksiä eli tietousuuksista, jotka ovat keskenään enemmän tai vähemmän yhtäpitäviä. Erilaiset ideologiat ja uskonnot ovat kulttuurisia ryhmiä, joiden jäsenten subjektiiviset käsitykset ovat keskenään samankaltaisia. Ne sisältävät siis tieteellisen masilmankuvan lisäksi monenlaisia muitakin aineksia. Toisinsanoen paljon myös sellaista ainesta (esimerkiksi uskonnot) mikä on olemassa vain korvien välissä sellaisina representaatioina, joilla ei ole vastinetta subjektiivisten mielten prosessien ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa.
Minä en erottele realismeja vaan realismin ja subjektiivisen idealismin. Empirismi ei ole realismia, vaan subjektiivista idealismia pohjimmiltaan. Se näkyy juuri elämässä muualla ja kosmologiassa, joissa pitää käsitellä asioita, joista ei ole havaintoa. Silloin niitä ei empiristille ole olemassakaan ennen kuin on havainto. Niitä ei voi tutkia ym. skeptismiä esiintyy niiden suhteen.
Muualla se hyväksytään, jolloin nähdään, että naturalistinen ideologia sekottuu tähän, eikä omaa idealismia huomata, vaikka muissa kysymysissä siitä on päästy idealismia venyttämällä sujuvasti.
Jumala voi olla todellisuudessa. Ei Jumalan olemassaoloa muuten kukaan kannattaisi, ainakaan tiedemies tai filosofi. Väite että vain päässä on ateistinen, naturalistinen, yhden koulukunnan, ei tieteen, kuten ateistit väittävät omaan pussiin.
OlliS kirjoitti: ↑03 Tammi 2024, 01:08
Realismi ei tarkoita sitä että käsitykset suoraan vastaisivat todellisuutta. Minä en erottele eri realismeja, erotan vaan realismin subjektiivisesta idealismista. Ja empirismi on subjektiivista idealismia, muttei tunnusta sitä (Lenin). Olen selittänyt sinulle miten näin on empirismissä.
Siinä vastaavuudessa tullaan toiseen asiaan. Mitä teoriat ovat? Ne ovat kuvauksia todellisuudesta (Stephen Toulmin). Sinä sanot että representaatioita.
Kaksi viimeistä kappaletta ovat suoraan tekoälystä. Ja ihan oikein.
Yksinkertaistat asioita väärin väittäessäsi, että kaikki empirismi on subjektiivista idealismia. Tällainen yleistys ei koske nykyaikaista empirismiä, joka pitää tiedon perustana havaintoja olematta kuitenkaan subjektiivista idealismia, koska se ei kiistä ontologista realismia.
Esimerkiksi minä olen ontologinen realisti materiaalisen todellisuuden suhteen (mikä merkitsee sitä, että myös kaikella mentaalisella ja kulttuurisella on materiaalinen perusta), mutta olen myös tietoteoreettiseti epäsuora realisti, jonka mukaan käsityksemme todellisuudesta ovat representaatioita.
Teoria ja representaatio -käsitteiden käytössä on eroja. Toulminin tulkita, että ne ovat kuvauksia todellisuudesta edustaa naiivia suoraa realismia. Kognitiivinen neurotiede tukeutuu epäsuoran realismin mukaiseen näkemykseen. Yksilöt muodostavat todellisuuden representaatioita vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa fyysisten aktien ja fysikaalisten aistimusten avulla ja representaatiot ovat objektiivisesti olemassa aivojen fysikaalisina prosesseina. Nämä representaatiot eivät siis ole itse todellisuus vaan todellisuuden subjektiivinen kuvaus. Todellisuus on olemassa sellaisena kuin se on tästä kuvauksesta eli käsityksestämme riippumatta.
Voitko tarkentaa mitä viittauksesi tekoälyyn tarkoittaa? Se ei kommentistasi selvinnyt.
Voisit myös selkeyttää näkemystäsi tarkentamalla, mitä tarkoitat ilmaisulla "vastaisivat todellisuutta" sekä miten ymmärrät filosofiset käsitteet kuten realismi, empirismi ja teoriat.
Tukeuduit väitteessäsi Leniniin. Hän saattoi käsitellä empirismiä ja idealismia erityisesti suhteessa marxilaiseen materialismiin, mutta pelkkä viittaus aukroriteettiin ei riitä. Erityisesti minua epäilyttää, että marxilsiseen materialismiin jäi häiritsevä ripaus Hegelin idealismia siltä osin, että marxilainen materialismi ei määritelle sitä, miten päälysrakenne on materiaalisesti olemassa. Tämä oikeuttaa kysymään, onko se materislismia ollenkaan. Kenties täältä periytyy myös asenteesi siitä, että (marxilainen) filosofia on "tieteiden kunkku", minkä itse ehdottomasti perusteettomana torjun eli olen tältä osin Quinen kannalla
Täsmennän vielä sitä, ettei teoriat ja representaatiot ole suoria synonyymejä. Tiede tavoittelee objektiivista kolmannen persoonan näkökulmaa ja muodostaa efektiivisiä teorioita ennustamisen ja selittämisen työkaluiksi, mutta niistä on kuitenkin jokaisella ensimmäisen persoonan näkökulma eli subjektiivinen representaatio. Kollektiivinen käsitys on näiden subjektiivisten käsitysten eräänlainen näennäinen horisontti, eikä suoraan jaettua kollektiivista käsitystä ole missään.
Tässä mielessä marxilaisten oikeasta ja väärästä tietousuudesta puhuminen on harhaanjohtavaa. Oikeasti olemassa on vain subjektiivisiin mieliin tallentuneita käsityksiä eli tietousuuksista, jotka ovat keskenään enemmän tai vähemmän yhtäpitäviä. Erilaiset ideologiat ja uskonnot ovat kulttuurisia ryhmiä, joiden jäsenten subjektiiviset käsitykset ovat keskenään samankaltaisia. Ne sisältävät siis tieteellisen masilmankuvan lisäksi monenlaisia muitakin aineksia. Toisinsanoen paljon myös sellaista ainesta (esimerkiksi uskonnot) mikä on olemassa vain korvien välissä sellaisina representaatioina, joilla ei ole vastinetta subjektiivisten mielten prosessien ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa.
Empirismi ei ole realismia, vaan subjektiivista idealismia pohjimmiltaan.
Valehtelet! Se perustuu OBJEKTIIVISIIN havaintoihin, joten siinä ei ole mitään subjektiivista.
OlliS kirjoitti:
Se näkyy juuri elämässä muualla ja kosmologiassa, joissa pitää käsitellä asioita, joista ei ole havaintoa.
Mutta kun niitä EI VOI KÄSITELLÄ tieteessä muuten kuin oletuksina.
OlliS kirjoitti:
Silloin niitä ei empiristille ole olemassakaan ennen kuin on havainto.
Aivan, eikä niitä ole kenellekään olemassa ilman havaintoa, tai ainakin niiden olemassalo on täysin merkityksetöntä.
Olen tietoinen kenguruista Australiassa, mutta koska en ole siellä käynyt, kengurut ovat minulle täysin yhdentekeviä.
OlliS kirjoitti:
Jumala voi olla todellisuudessa.
Niin voi Mikki Hiirikin olla.
OlliS kirjoitti:
Ei Jumalan olemassaoloa muuten kukaan kannattaisi, ainakaan tiedemies tai filosofi.
Itse asiassa kaikki jumalat ovat vähemmistöjen jumalia, kristittyjenkään jumalaa ei kannata kuin vajaa kolmasosa maapallon väestöstä ja osa kristityistä on myös ns. tapakristittyjä.
OlliS kirjoitti:
Väite että vain päässä on ateistinen, naturalistinen, yhden koulukunnan, ei tieteen, kuten ateistit väittävät omaan pussiin.
Mutta kun mikään ei viittaa ainoankaan jumalolennon olemassaoloon, on todistustaakka edelleen teisteillä.
Ja tiedehän ei edelleenkään välitä jumalista eikä muista mielikuvitusolennoista, joten on turha sanoa, ettei tiede tiedä. Sitä ei kiinnosta, eikä tiede edes pyri asiaa selvittämään.
OlliS kirjoitti: ↑03 Tammi 2024, 01:08
Realismi ei tarkoita sitä että käsitykset suoraan vastaisivat todellisuutta. Minä en erottele eri realismeja, erotan vaan realismin subjektiivisesta idealismista. Ja empirismi on subjektiivista idealismia, muttei tunnusta sitä (Lenin). Olen selittänyt sinulle miten näin on empirismissä.
Siinä vastaavuudessa tullaan toiseen asiaan. Mitä teoriat ovat? Ne ovat kuvauksia todellisuudesta (Stephen Toulmin). Sinä sanot että representaatioita.
Kaksi viimeistä kappaletta ovat suoraan tekoälystä. Ja ihan oikein.
Yksinkertaistat asioita väärin väittäessäsi, että kaikki empirismi on subjektiivista idealismia. Tällainen yleistys ei koske nykyaikaista empirismiä, joka pitää tiedon perustana havaintoja olematta kuitenkaan subjektiivista idealismia, koska se ei kiistä ontologista realismia.
Esimerkiksi minä olen ontologinen realisti materiaalisen todellisuuden suhteen (mikä merkitsee sitä, että myös kaikella mentaalisella ja kulttuurisella on materiaalinen perusta), mutta olen myös tietoteoreettiseti epäsuora realisti, jonka mukaan käsityksemme todellisuudesta ovat representaatioita.
Teoria ja representaatio -käsitteiden käytössä on eroja. Toulminin tulkita, että ne ovat kuvauksia todellisuudesta edustaa naiivia suoraa realismia. Kognitiivinen neurotiede tukeutuu epäsuoran realismin mukaiseen näkemykseen. Yksilöt muodostavat todellisuuden representaatioita vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa fyysisten aktien ja fysikaalisten aistimusten avulla ja representaatiot ovat objektiivisesti olemassa aivojen fysikaalisina prosesseina. Nämä representaatiot eivät siis ole itse todellisuus vaan todellisuuden subjektiivinen kuvaus. Todellisuus on olemassa sellaisena kuin se on tästä kuvauksesta eli käsityksestämme riippumatta.
Voitko tarkentaa mitä viittauksesi tekoälyyn tarkoittaa? Se ei kommentistasi selvinnyt.
Voisit myös selkeyttää näkemystäsi tarkentamalla, mitä tarkoitat ilmaisulla "vastaisivat todellisuutta" sekä miten ymmärrät filosofiset käsitteet kuten realismi, empirismi ja teoriat.
Tukeuduit väitteessäsi Leniniin. Hän saattoi käsitellä empirismiä ja idealismia erityisesti suhteessa marxilaiseen materialismiin, mutta pelkkä viittaus aukroriteettiin ei riitä. Erityisesti minua epäilyttää, että marxilsiseen materialismiin jäi häiritsevä ripaus Hegelin idealismia siltä osin, että marxilainen materialismi ei määritelle sitä, miten päälysrakenne on materiaalisesti olemassa. Tämä oikeuttaa kysymään, onko se materislismia ollenkaan. Kenties täältä periytyy myös asenteesi siitä, että (marxilainen) filosofia on "tieteiden kunkku", minkä itse ehdottomasti perusteettomana torjun eli olen tältä osin Quinen kannalla
Täsmennän vielä sitä, ettei teoriat ja representaatiot ole suoria synonyymejä. Tiede tavoittelee objektiivista kolmannen persoonan näkökulmaa ja muodostaa efektiivisiä teorioita ennustamisen ja selittämisen työkaluiksi, mutta niistä on kuitenkin jokaisella ensimmäisen persoonan näkökulma eli subjektiivinen representaatio. Kollektiivinen käsitys on näiden subjektiivisten käsitysten eräänlainen näennäinen horisontti, eikä suoraan jaettua kollektiivista käsitystä ole missään.
Tässä mielessä marxilaisten oikeasta ja väärästä tietousuudesta puhuminen on harhaanjohtavaa. Oikeasti olemassa on vain subjektiivisiin mieliin tallentuneita käsityksiä eli tietousuuksista, jotka ovat keskenään enemmän tai vähemmän yhtäpitäviä. Erilaiset ideologiat ja uskonnot ovat kulttuurisia ryhmiä, joiden jäsenten subjektiiviset käsitykset ovat keskenään samankaltaisia. Ne sisältävät siis tieteellisen masilmankuvan lisäksi monenlaisia muitakin aineksia. Toisinsanoen paljon myös sellaista ainesta (esimerkiksi uskonnot) mikä on olemassa vain korvien välissä sellaisina representaatioina, joilla ei ole vastinetta subjektiivisten mielten prosessien ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa.
Minä en erottele realismeja vaan realismin ja subjektiivisen idealismin. Empirismi ei ole realismia, vaan subjektiivista idealismia pohjimmiltaan. Se näkyy juuri elämässä muualla ja kosmologiassa, joissa pitää käsitellä asioita, joista ei ole havaintoa. Silloin niitä ei empiristille ole olemassakaan ennen kuin on havainto. Niitä ei voi tutkia ym. skeptismiä esiintyy niiden suhteen.
Muualla se hyväksytään, jolloin nähdään, että naturalistinen ideologia sekottuu tähän, eikä omaa idealismia huomata, vaikka muissa kysymysissä siitä on päästy idealismia venyttämällä sujuvasti.
Jumala voi olla todellisuudessa. Ei Jumalan olemassaoloa muuten kukaan kannattaisi, ainakaan tiedemies tai filosofi. Väite että vain päässä on ateistinen, naturalistinen, yhden koulukunnan, ei tieteen, kuten ateistit väittävät omaan pussiin.
Minä en vain sekoita realismia ja subjektiivista idealismia – se olisi niin 1800-lukua! Empirismi ei ole realismia, se on niin subjektiivistä, että se ei edes tunnista omaa olemassaoloaan ennen kuin siitä tehdään havainto. Siksi kaikki asiat, joista ei ole havaintoa, ovat empiristin mielestä kuin Neptunuksen haamuplaneettoja: olemassa vain silloin, kun sille sattuu näkemään.
Mutta ei hätää, sillä kun siirrytään elämän mysteerien äärelle ja heittäydytään kosmologian syövereihin, voi todeta, että skeptismi kukoistaa ja asioita, joista ei ole havaintoa, tulkitaan sujuvasti olemattomiksi. Naturalistinen ideologia tosin sekoittuu tähän soppaan niin taitavasti, että omaa idealismia ei edes huomaa – paitsi silloin, kun tuijottaa kaukoputkella Neptunuksen suuntaan ja huomaa, että se näyttää hieman epärealistiselta.
Ja niin me pääsemme jumalaiseen aiheeseen. Väittääkö joku oikeasti, että Jumala voisi olla todellisuudessa? Ei kai kukaan fiksu tiedemies tai filosofi sellaista hölmöilyä uskoisi! Ainakin niin kauan kuin ollaan ateistien piirissä, jotka pitävät kiinni siitä, että usko Jumalaan on vain pään sisällä olevaa ateistista, naturalistista, yhden koulukunnan – ei tieteen – höpötystä. Kuka sitä Jumalan olemassaoloa oikeasti tarvitsisi, paitsi ehkä Jumala itse lähettämässä meille satiirista materiaalia?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑03 Tammi 2024, 14:52
Ja niin me pääsemme jumalaiseen aiheeseen. Väittääkö joku oikeasti, että Jumala voisi olla todellisuudessa? Ei kai kukaan fiksu tiedemies tai filosofi sellaista hölmöilyä uskoisi! Ainakin niin kauan kuin ollaan ateistien piirissä, jotka pitävät kiinni siitä, että usko Jumalaan on vain pään sisällä olevaa ateistista, naturalistista, yhden koulukunnan – ei tieteen – höpötystä. Kuka sitä Jumalan olemassaoloa oikeasti tarvitsisi, paitsi ehkä Jumala itse lähettämässä meille satiirista materiaalia?
Riippuu mistä tulokulmasta asiaa kysyt. Mikä aihe sinua kiinnostaa.
Jatkokeskustelun teemoja voisivat olla:
-Mistä johtuu muiden ihmisten typeryys ja tieteen vastaisuus?
-Mistä johtuu joidenkin ihmisten tarve uskoa jumalaan?
-Uskooko joku oikeasti muka johonkin jumalaan, vai onko koko ilmiö jotain muuta?
-Onko yliluonnolliseen jumalaan uskomiselle löydettävissä jokin filosofinen peruste, jonka nojalla se on jopa järkevää? Riippumatta siitä onko jumalaa olemassa vai ei.
-Jokin muu kysymys, mikä?
Jumalan olemassaoloahan on jo pohdittu aika paljon.
Naturalisti kirjoitti: ↑03 Tammi 2024, 14:52
Ja niin me pääsemme jumalaiseen aiheeseen. Väittääkö joku oikeasti, että Jumala voisi olla todellisuudessa? Ei kai kukaan fiksu tiedemies tai filosofi sellaista hölmöilyä uskoisi! Ainakin niin kauan kuin ollaan ateistien piirissä, jotka pitävät kiinni siitä, että usko Jumalaan on vain pään sisällä olevaa ateistista, naturalistista, yhden koulukunnan – ei tieteen – höpötystä. Kuka sitä Jumalan olemassaoloa oikeasti tarvitsisi, paitsi ehkä Jumala itse lähettämässä meille satiirista materiaalia?
Riippuu mistä tulokulmasta asiaa kysyt. Mikä aihe sinua kiinnostaa.
Jatkokeskustelun teemoja voisivat olla:
-Mistä johtuu muiden ihmisten typeryys ja tieteen vastaisuus?
-Mistä johtuu joidenkin ihmisten tarve uskoa jumalaan?
-Uskooko joku oikeasti muka johonkin jumalaan, vai onko koko ilmiö jotain muuta?
-Onko yliluonnolliseen jumalaan uskomiselle löydettävissä jokin filosofinen peruste, jonka nojalla se on jopa järkevää? Riippumatta siitä onko jumalaa olemassa vai ei.
-Jokin muu kysymys, mikä?
Jumalan olemassaoloahan on jo pohdittu aika paljon.
Joo, hyviä kysymyksiä. Voitko alustaa jonkin aiheen tai vaikka nuo kaikki tämän keskustelun otsikon muksisessa kontekstissa.
Tuosta Jumalan olemassaolosta on tosiaan jauhettu jo tarpeeksi, jotta sen voi jättää ainakin toistaiseksi vähemmälle, mutta arvattavasti se nousee väkisin jossakin vaiheessa pintaan.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑03 Tammi 2024, 14:52
Ja niin me pääsemme jumalaiseen aiheeseen. Väittääkö joku oikeasti, että Jumala voisi olla todellisuudessa? Ei kai kukaan fiksu tiedemies tai filosofi sellaista hölmöilyä uskoisi! Ainakin niin kauan kuin ollaan ateistien piirissä, jotka pitävät kiinni siitä, että usko Jumalaan on vain pään sisällä olevaa ateistista, naturalistista, yhden koulukunnan – ei tieteen – höpötystä. Kuka sitä Jumalan olemassaoloa oikeasti tarvitsisi, paitsi ehkä Jumala itse lähettämässä meille satiirista materiaalia?
Riippuu mistä tulokulmasta asiaa kysyt. Mikä aihe sinua kiinnostaa.
Jatkokeskustelun teemoja voisivat olla:
-Mistä johtuu muiden ihmisten typeryys ja tieteen vastaisuus?
-Mistä johtuu joidenkin ihmisten tarve uskoa jumalaan?
-Uskooko joku oikeasti muka johonkin jumalaan, vai onko koko ilmiö jotain muuta?
Usko jumalaan perustuu tarpeeseen saada asioille selitys. Se selitys löytyy uskonnoilta kuin apteekin hyllyltä, ja kun tiede ei osaa kaikkeen vastausta antaa, malttamaton yksilö tyytyy paremman puutteessa uskonnon tarjoamaan selitykseen.
Jalo Arkkivalo kirjoitti:
-Onko yliluonnolliseen jumalaan uskomiselle löydettävissä jokin filosofinen peruste, jonka nojalla se on jopa järkevää? Riippumatta siitä onko jumalaa olemassa vai ei.
Järkeväksi jumalaan uskomista ei saa selitettyä mitenkään.
Naturalisti kirjoitti: ↑03 Tammi 2024, 15:56
Joo, hyviä kysymyksiä. Voitko alustaa jonkin aiheen tai vaikka nuo kaikki kaikki tämän keskustelun otsikon muksisessa kontekstissa.
Tuosta Jumalan olemassaolosta on tosiaan jauhettu jo tarpeeksi, jotta sen voi jättää ainakin toistaiseksi vähemmälle, mutta arvattavasti se nousee väkisin jossakin vaiheessa pintaan.
Minua itseäni kiinnosta noista johdettuna tällainen teema:
Miksi uskontoja, jumalaan uskomista tai ylipäätään vetoa kaikenlaiseen mystiikkaan ylipäätään luonnossa esiintyy?
Tähän voidaan lisätä myös ritualistinen käyttäytyminen, jota on havaittu myös eläimillä. Ja jota voidaan pitää "esiuskonnolllisena" käytöksensä.
Tieteelinen tausta hyvin karkeasti:
-Aivoja tutkimalla on havaittu, että hengelliset kokemukset on havaittavissa aivosähkökäyristä tai vastaavilla menetelmillä
-Henkiset harjoitteet myös muuttavat aivojen rakennetta ja reagointitapaa pysyvästi. Buddhalaisten munkkien aivoja tutkimalla on havaittu niiden rakenteen olevan erilainen, ja niiden reagoivan tiettyihin ärsykkeisiin eri tavalla kuin kadun miehillä.
-Myös eläimet harjoittavat epärationaalista ritualistista "esiuskonnollista" toimintaa
Filosofis- tieteelinen pohdinta voisi olla, miksi tällainen ilmiö on olemassa?
Toinen pohdinta voisi olla, onko tällaiselle tilausta? Onko ilmiö tarpeellinen? Onko se joillekin yksilöille jopa tarve tai vietti? Ja voiko hengellisen vaiston seuraaminen olla joskus jopa hyve?
Lopulta voisi pohtia myös sitä, että miten meidän tulisi kohdella toisiamme. Jos toisella tällainen tarve on, ja toisella ei.
Jumalasta ei filosofian määritelmän kohdalla kannata puhua kuin se, että Jumalan olemassaolo ja millainen Jumala on yksi filosofian ikuisia kysymyksiä ja siitä on omat avauksensa, eikä kumpikaan osapuoli pysty aukottomasti todistamaan vaitteitään, vaan kysymys on ratkaisematon. Agnostismi on ainoa mikä todistuu, vaikka vain teismi tai ateismi, jompi kumpi vaan voi olla tosi, jolloin toinen on väärä.
Filosofia kirjoissa esitetään kaikki Jumala todistukset ja kumotaan ne.
Ne pitää osata, filosofian opiskelussa.
Ja esitetään kaikki ateismin todistukset ja kumotaan ne. Nekin pitää osata.
Naturalisti kirjoitti: ↑03 Tammi 2024, 15:56
Joo, hyviä kysymyksiä. Voitko alustaa jonkin aiheen tai vaikka nuo kaikki kaikki tämän keskustelun otsikon muksisessa kontekstissa.
Tuosta Jumalan olemassaolosta on tosiaan jauhettu jo tarpeeksi, jotta sen voi jättää ainakin toistaiseksi vähemmälle, mutta arvattavasti se nousee väkisin jossakin vaiheessa pintaan.
Minua itseäni kiinnosta noista johdettuna tällainen teema:
Miksi uskontoja, jumalaan uskomista tai ylipäätään vetoa kaikenlaiseen mystiikkaan ylipäätään luonnossa esiintyy?
Tähän voidaan lisätä myös ritualistinen käyttäytyminen, jota on havaittu myös eläimillä. Ja jota voidaan pitää "esiuskonnolllisena" käytöksensä.
Tässä muutamia alustavia kommentteja, jotta päästään alkuun.
Lähtökohtaisesti ajattelen, että uskonto on vain yksi (alkeellinen) tapa selittää olevaa. Ensimmäiset uskonnot eri kulttuureissa ovat kehittyneet toisistaan riippumattomasti animistisiksi.
Tämä johtuu siitä, että aivojen primitiivisin taso toimii niin, että yksilö ennakoi muiden toimintaa sijoittamalla automaattisesti oman mielensä toisen asemaan ja simuloimalla sen avulla, mitä toinen mahdollisesti aikoo tehdä.
Tästä seurasi ajatus, että myös muilla on mieli eli sielu ja niin sitten sielutettiin kaikki oleva kiviä ja kantoja myöten. Tätä seurasi sitten muut todellisuuden selitykset mytologiat, uskonnot, filosofist ja tieteet.
Olisin kuitenkin varovainenajattelemaan rutuaalikayttäytymistä minään protouskontona, vaikka sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja sen osana myös uskontoja vahvistetaan rituaaleilla siinä missä linnutkin vahvistavat parisuhdettaan soidinmenoilla. Ajattelen, että primitiivisen tason rituaalit ovat pitkälle geneettisen tason hommia ja uskonnot samoin kuin muutkin maalilmsnselitykset ovat memeettisen tason touhua.
Jalo Arkkivalo kirjoitti:Tieteelinen tausta hyvin karkeasti:
-Aivoja tutkimalla on havaittu, että hengelliset kokemukset on havaittavissa aivosähkökäyristä tai vastaavilla menetelmillä
-Henkiset harjoitteet myös muuttavat aivojen rakennetta ja reagointitapaa pysyvästi. Buddhalaisten munkkien aivoja tutkimalla on havaittu niiden rakenteen olevan erilainen, ja niiden reagoivan tiettyihin ärsykkeisiin eri tavalla kuin kadun miehillä.
-Myös eläimet harjoittavat epärationaalista ritualistista "esiuskonnollista" toimintaa
Koska kukaan ei vielä tiedä miten aivot toimivat, voidaan tutkimustuloksia tulkita monella tavalla (kuten vapaan tahdon kiihkeät keskustelut ovat osoittaneet).
Kaikenlaisten toimintojen ja taitojen (ajatus- ja käyttäytymistottumusten) harjoitus aiheuttaa muutoksia aivoissa; tällaisia muutoksia on muistaakseni havaittu myös esimerkiksi pianistin sormien motoristen aivoalueiden laajentumisesta normiyksilöön verrattuna.
Jalo Arkkivalo kirjoitti:Filosofis- tieteelinen pohdinta voisi olla, miksi tällainen ilmiö on olemassa?
Uskonto on vain yksi tapa selittää todellisuutta. Uskonnolliset uskomukset ja tieteelliset teoriat tallentuvat mielen ajatustottumuksiksi samalla tavalla. Jäljempänä mainituilla on vastine reaalitodellusuudessa, mutta ensin mainitut ovat olemassa vain mielikuvituksessa.
Jalo Arkkivalo kirjoitti:Toinen pohdinta voisi olla, onko tällaiselle tilausta? Onko ilmiö tarpeellinen? Onko se joillekin yksilöille jopa tarve tai vietti? Ja voiko hengellisen vaiston seuraaminen olla joskus jopa hyve?
Kaikkeen ajatteluun ja kokemiseen liittyy aina jossakin suhteessa sekä kognitiivinen että emotionaalinen ulottuvuus. Uskonnot ovat valjastameet sosiaalisten rituaaliensa ja rituaalipaikkojensa tueksi voimakkaasti emotionaalisesti vaikuttavat taiteet. Emotionaaliset ja moraaliset tuntemukset eivät sinällään kaipaa mitään uskontoa, vaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Nämä tuntemukset viriävät jo geneettisen tason toiminnoista ja saavat lisäkuortutuksen kulttuurisella meneettiseltä tasolta.
Jalo Arkkivalo kirjoitti:Lopulta voisi pohtia myös sitä, että miten meidän tulisi kohdella toisiamme. Jos toisella tällainen tarve on, ja toisella ei.
Sekularisaatio on ainoa oikea lääke tähän. Jokainen saa harjoittaa uskonnollisia menojaan vapaasti, kunhan ei toimillaan estä muita tekemästä samoin, eikä riko demokraattisesti säädettyjä maallisia lakeja. Mitään erityisasemaa uskonnollisilla yhteisöillä ei pidä olla. Niiden on toimittava sekulaarissa yhteiskunnassa kuten kaikki muutkin kansalaisyhteiskunnan järjestöt.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑03 Tammi 2024, 14:52
Ja niin me pääsemme jumalaiseen aiheeseen. Väittääkö joku oikeasti, että Jumala voisi olla todellisuudessa? Ei kai kukaan fiksu tiedemies tai filosofi sellaista hölmöilyä uskoisi! Ainakin niin kauan kuin ollaan ateistien piirissä, jotka pitävät kiinni siitä, että usko Jumalaan on vain pään sisällä olevaa ateistista, naturalistista, yhden koulukunnan – ei tieteen – höpötystä. Kuka sitä Jumalan olemassaoloa oikeasti tarvitsisi, paitsi ehkä Jumala itse lähettämässä meille satiirista materiaalia?
Riippuu mistä tulokulmasta asiaa kysyt. Mikä aihe sinua kiinnostaa.
Jatkokeskustelun teemoja voisivat olla:
-Mistä johtuu muiden ihmisten typeryys ja tieteen vastaisuus?
-Mistä johtuu joidenkin ihmisten tarve uskoa jumalaan?
-Uskooko joku oikeasti muka johonkin jumalaan, vai onko koko ilmiö jotain muuta?
Usko jumalaan perustuu tarpeeseen saada asioille selitys. Se selitys löytyy uskonnoilta kuin apteekin hyllyltä, ja kun tiede ei osaa kaikkeen vastausta antaa, malttamaton yksilö tyytyy paremman puutteessa uskonnon tarjoamaan selitykseen.
Jalo Arkkivalo kirjoitti:
-Onko yliluonnolliseen jumalaan uskomiselle löydettävissä jokin filosofinen peruste, jonka nojalla se on jopa järkevää? Riippumatta siitä onko jumalaa olemassa vai ei.
Järkeväksi jumalaan uskomista ei saa selitettyä mitenkään.
Voi olla perää tässäkin pelkoon perustavassa näkemyksessä?
"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."
Bertrand Russell 3.6.1927
Elämä
on kuin tiimalasin hiekka
se pysähtyy
ellet käänny ympäri
Naturalisti kirjoitti: ↑03 Tammi 2024, 15:56
Joo, hyviä kysymyksiä. Voitko alustaa jonkin aiheen tai vaikka nuo kaikki kaikki tämän keskustelun otsikon muksisessa kontekstissa.
Tuosta Jumalan olemassaolosta on tosiaan jauhettu jo tarpeeksi, jotta sen voi jättää ainakin toistaiseksi vähemmälle, mutta arvattavasti se nousee väkisin jossakin vaiheessa pintaan.
Minua itseäni kiinnosta noista johdettuna tällainen teema:
Miksi uskontoja, jumalaan uskomista tai ylipäätään vetoa kaikenlaiseen mystiikkaan ylipäätään luonnossa esiintyy?
Tähän voidaan lisätä myös ritualistinen käyttäytyminen, jota on havaittu myös eläimillä. Ja jota voidaan pitää "esiuskonnolllisena" käytöksensä.
Tässä muutamia alustavia kommentteja, jotta päästään alkuun.
Lähtökohtaisesti ajattelen, että uskonto on vain yksi (alkeellinen) tapa selittää olevaa. Ensimmäiset uskonnot eri kulttuureissa ovat kehittyneet toisistaan riippumattomasti animistisiksi.
Tämä johtuu siitä, että aivojen primitiivisin taso toimii niin, että yksilö ennakoi muiden toimintaa sijoittamalla automaattisesti oman mielensä toisen asemaan ja simuloimalla sen avulla, mitä toinen mahdollisesti aikoo tehdä.
Tästä seurasi ajatus, että myös muilla on mieli eli sielu ja niin sitten sielutettiin kaikki oleva kiviä ja kantoja myöten. Tätä seurasi sitten muut todellisuuden selitykset mytologiat, uskonnot, filosofist ja tieteet.
Olisin kuitenkin varovainenajattelemaan rutuaalikayttäytymistä minään protouskontona, vaikka sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja sen osana myös uskontoja vahvistetaan rituaaleilla siinä missä linnutkin vahvistavat parisuhdettaan soidinmenoilla. Ajattelen, että primitiivisen tason rituaalit ovat pitkälle geneettisen tason hommia ja uskonnot samoin kuin muutkin maalilmsnselitykset ovat memeettisen tason touhua.
Jalo Arkkivalo kirjoitti:Tieteelinen tausta hyvin karkeasti:
-Aivoja tutkimalla on havaittu, että hengelliset kokemukset on havaittavissa aivosähkökäyristä tai vastaavilla menetelmillä
-Henkiset harjoitteet myös muuttavat aivojen rakennetta ja reagointitapaa pysyvästi. Buddhalaisten munkkien aivoja tutkimalla on havaittu niiden rakenteen olevan erilainen, ja niiden reagoivan tiettyihin ärsykkeisiin eri tavalla kuin kadun miehillä.
-Myös eläimet harjoittavat epärationaalista ritualistista "esiuskonnollista" toimintaa
Koska kukaan ei vielä tiedä miten aivot toimivat, voidaan tutkimustuloksia tulkita monella tavalla (kuten vapaan tahdon kiihkeät keskustelut ovat osoittaneet).
Kaikenlaisten toimintojen ja taitojen (ajatus- ja käyttäytymistottumusten) harjoitus aiheuttaa muutoksia aivoissa; tällaisia muutoksia on muistaakseni havaittu myös esimerkiksi pianistin sormien motoristen aivoalueiden laajentumisesta normiyksilöön verrattuna.
Jalo Arkkivalo kirjoitti:Filosofis- tieteelinen pohdinta voisi olla, miksi tällainen ilmiö on olemassa?
Uskonto on vain yksi tapa selittää todellisuutta. Uskonnolliset uskomukset ja tieteelliset teoriat tallentuvat mielen ajatustottumuksiksi samalla tavalla. Jäljempänä mainituilla on vastine reaalitodellusuudessa, mutta ensin mainitut ovat olemassa vain mielikuvituksessa.
Jalo Arkkivalo kirjoitti:Toinen pohdinta voisi olla, onko tällaiselle tilausta? Onko ilmiö tarpeellinen? Onko se joillekin yksilöille jopa tarve tai vietti? Ja voiko hengellisen vaiston seuraaminen olla joskus jopa hyve?
Kaikkeen ajatteluun ja kokemiseen liittyy aina jossakin suhteessa sekä kognitiivinen että emotionaalinen ulottuvuus. Uskonnot ovat valjastameet sosiaalisten rituaaliensa ja rituaalipaikkojensa tueksi voimakkaasti emotionaalisesti vaikuttavat taiteet. Emotionaaliset ja moraaliset tuntemukset eivät sinällään kaipaa mitään uskontoa, vaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Nämä tuntemukset viriävät jo geneettisen tason toiminnoista ja saavat lisäkuortutuksen kulttuurisella meneettiseltä tasolta.
Jalo Arkkivalo kirjoitti:Lopulta voisi pohtia myös sitä, että miten meidän tulisi kohdella toisiamme. Jos toisella tällainen tarve on, ja toisella ei.
Sekularisaatio on ainoa oikea lääke tähän. Jokainen saa harjoittaa uskonnollisia menojaan vapaasti, kunhan ei toimillaan estä muita tekemästä samoin, eikä riko demokraattisesti säädettyjä maallisia lakeja. Mitään erityisasemaa uskonnollisilla yhteisöillä ei pidä olla. Niiden on toimittava sekulaarissa yhteiskunnassa kuten kaikki muutkin kansalaisyhteiskunnan järjestöt.
Minusta tämä oli ihan hyvä aloitus, ja samalla lopetuskin keskusteluun.
En itse pysty rinnastamaan uskontoja alkeelliseen, primitiiviseen ajatteluun. Ja että lääke (eli parannuskeino sairauteen), olisi sekularisaatio.
Tällaisia kuvailuja kirjoiteltiin vielä joskus 1800- ja vielä 1900-luvullakin, kun reippaat tutkimusmatkailijat seikkailivat "villien ali-ihmisten" joukossa viidakossa, ja pyrkivät kovasti levittämään sivistystä.
Harjoittamasi sanankäyttö flirttailee suoraan rasismilla niin monen ihmisen ja kulttuurin näkökulmasta, että en ole kiinnostunut jatkamaan keskustelua kanssasi.
