Filosofían määritelmä

[ID10T]

Ja niin me pääsemme jumalaiseen aiheeseen. Väittääkö joku oikeasti, että Jumala voisi olla todellisuudessa? Ei kai kukaan fiksu tiedemies tai filosofi sellaista hölmöilyä uskoisi! Ainakin niin kauan kuin ollaan ateistien piirissä, jotka pitävät kiinni siitä, että usko Jumalaan on vain pään sisällä olevaa ateistista, naturalistista, yhden koulukunnan – ei tieteen – höpötystä. Kuka sitä Jumalan olemassaoloa oikeasti tarvitsisi, paitsi ehkä Jumala itse lähettämässä meille satiirista materiaalia?

Riippuu mistä tulokulmasta asiaa kysyt. Mikä aihe sinua kiinnostaa.
Jatkokeskustelun teemoja voisivat olla:

-Mistä johtuu muiden ihmisten typeryys ja tieteen vastaisuus?
-Mistä johtuu joidenkin ihmisten tarve uskoa jumalaan?
-Uskooko joku oikeasti muka johonkin jumalaan, vai onko koko ilmiö jotain muuta?

Usko jumalaan perustuu tarpeeseen saada asioille selitys. Se selitys löytyy uskonnoilta kuin apteekin hyllyltä, ja kun tiede ei osaa kaikkeen vastausta antaa, malttamaton yksilö tyytyy paremman puutteessa uskonnon tarjoamaan selitykseen.

-Onko yliluonnolliseen jumalaan uskomiselle löydettävissä jokin filosofinen peruste, jonka nojalla se on jopa järkevää? Riippumatta siitä onko jumalaa olemassa vai ei.

Järkeväksi jumalaan uskomista ei saa selitettyä mitenkään.

Voi olla perää tässäkin pelkoon perustavassa näkemyksessä?

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.1927

Tämä on yksi hyvin perusteltu näkökanta.

[ID10T]

Joo, hyviä kysymyksiä. Voitko alustaa jonkin aiheen tai vaikka nuo kaikki kaikki tämän keskustelun otsikon muksisessa kontekstissa.

Tuosta Jumalan olemassaolosta on tosiaan jauhettu jo tarpeeksi, jotta sen voi jättää ainakin toistaiseksi vähemmälle, mutta arvattavasti se nousee väkisin jossakin vaiheessa pintaan.

Minua itseäni kiinnosta noista johdettuna tällainen teema:
Miksi uskontoja, jumalaan uskomista tai ylipäätään vetoa kaikenlaiseen mystiikkaan ylipäätään luonnossa esiintyy?
Tähän voidaan lisätä myös ritualistinen käyttäytyminen, jota on havaittu myös eläimillä. Ja jota voidaan pitää "esiuskonnolllisena" käytöksensä.

Tässä aikaisemmin jakamani linkki uudelleen:
https://en.wikipedia.org/wiki/Ritual_be ... in_animals

Tässä muutamia alustavia kommentteja, jotta päästään alkuun.

Lähtökohtaisesti ajattelen, että uskonto on vain yksi (alkeellinen) tapa selittää olevaa. Ensimmäiset uskonnot eri kulttuureissa ovat kehittyneet toisistaan riippumattomasti animistisiksi.

Tämä johtuu siitä, että aivojen primitiivisin taso toimii niin, että yksilö ennakoi muiden toimintaa sijoittamalla automaattisesti oman mielensä toisen asemaan ja simuloimalla sen avulla, mitä toinen mahdollisesti aikoo tehdä.

Tästä seurasi ajatus, että myös muilla on mieli eli sielu ja niin sitten sielutettiin kaikki oleva kiviä ja kantoja myöten. Tätä seurasi sitten muut todellisuuden selitykset mytologiat, uskonnot, filosofist ja tieteet.

Olisin kuitenkin varovainenajattelemaan rutuaalikayttäytymistä minään protouskontona, vaikka sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja sen osana myös uskontoja vahvistetaan rituaaleilla siinä missä linnutkin vahvistavat parisuhdettaan soidinmenoilla. Ajattelen, että primitiivisen tason rituaalit ovat pitkälle geneettisen tason hommia ja uskonnot samoin kuin muutkin maalilmsnselitykset ovat memeettisen tason touhua.

Tieteelinen tausta hyvin karkeasti:
-Aivoja tutkimalla on havaittu, että hengelliset kokemukset on havaittavissa aivosähkökäyristä tai vastaavilla menetelmillä
-Henkiset harjoitteet myös muuttavat aivojen rakennetta ja reagointitapaa pysyvästi. Buddhalaisten munkkien aivoja tutkimalla on havaittu niiden rakenteen olevan erilainen, ja niiden reagoivan tiettyihin ärsykkeisiin eri tavalla kuin kadun miehillä.
-Myös eläimet harjoittavat epärationaalista ritualistista "esiuskonnollista" toimintaa

Koska kukaan ei vielä tiedä miten aivot toimivat, voidaan tutkimustuloksia tulkita monella tavalla (kuten vapaan tahdon kiihkeät keskustelut ovat osoittaneet).

Kaikenlaisten toimintojen ja taitojen (ajatus- ja käyttäytymistottumusten) harjoitus aiheuttaa muutoksia aivoissa; tällaisia muutoksia on muistaakseni havaittu myös esimerkiksi pianistin sormien motoristen aivoalueiden laajentumisesta normiyksilöön verrattuna.

Filosofis- tieteelinen pohdinta voisi olla, miksi tällainen ilmiö on olemassa?

Uskonto on vain yksi tapa selittää todellisuutta. Uskonnolliset uskomukset ja tieteelliset teoriat tallentuvat mielen ajatustottumuksiksi samalla tavalla. Jäljempänä mainituilla on vastine reaalitodellusuudessa, mutta ensin mainitut ovat olemassa vain mielikuvituksessa.

Toinen pohdinta voisi olla, onko tällaiselle tilausta? Onko ilmiö tarpeellinen? Onko se joillekin yksilöille jopa tarve tai vietti? Ja voiko hengellisen vaiston seuraaminen olla joskus jopa hyve?

Kaikkeen ajatteluun ja kokemiseen liittyy aina jossakin suhteessa sekä kognitiivinen että emotionaalinen ulottuvuus. Uskonnot ovat valjastameet sosiaalisten rituaaliensa ja rituaalipaikkojensa tueksi voimakkaasti emotionaalisesti vaikuttavat taiteet. Emotionaaliset ja moraaliset tuntemukset eivät sinällään kaipaa mitään uskontoa, vaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Nämä tuntemukset viriävät jo geneettisen tason toiminnoista ja saavat lisäkuortutuksen kulttuurisella meneettiseltä tasolta.

Lopulta voisi pohtia myös sitä, että miten meidän tulisi kohdella toisiamme. Jos toisella tällainen tarve on, ja toisella ei.

Sekularisaatio on ainoa oikea lääke tähän. Jokainen saa harjoittaa uskonnollisia menojaan vapaasti, kunhan ei toimillaan estä muita tekemästä samoin, eikä riko demokraattisesti säädettyjä maallisia lakeja. Mitään erityisasemaa uskonnollisilla yhteisöillä ei pidä olla. Niiden on toimittava sekulaarissa yhteiskunnassa kuten kaikki muutkin kansalaisyhteiskunnan järjestöt.

En itse pysty rinnastamaan uskontoja alkeelliseen, primitiiviseen ajatteluun.

Kyllähän se periaatteessa on melko primitiivistä ajattelua, että on olemassa yliluonnollisia olentoja, jotka tarkkailevat meitä koko ajan. Ja niiden olemassaolo (tai siihen uskominen ) edellyttää meiltä itsemme alentamista. Olemme uskontojen roolijaossa mitättömiä maan matosia. Tämä ajattelutapa sopii kivikautiseen mentaliteettiin paremmin kuin nykyaikaan, jolloin ihmisen voidaan oikeasti katsoa saavuttaneen jotain.

[Jalo Arkkivalo]

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.1927

Tarjosiko Russell jotain tilalle?
Voisiko Russellin sitaatin ymmärtää niin, että pelko ja julmuus kulkevat käsikädessä. Ja ne ovat ihmiselle luonteenomaista ja ovat olemassa uskonnosta riippumatta. Ainakin länsimainen psykiatria tuntee pelkojen ja traumojen yhteyden julmuuteen ja väkivaltaan, ihan ilman uskonnollista kontekstiakin.

Ainakin sekularisoituvissa länsimaissa kuten Suomessa, pelätään ja vihataan muukalaisia nimenomaan heidän kulttuuritaustansa, ihonvärinsä ja uskontonsa takia.
Eikä keskeisessä asemassa pelkojen ja vihan motiivina suinkaan ole meidän oma kristillisyytemme, jota haluttaisiin varjella.
Rasistisessa retoriikassa ja vihapuheessa, valtionkirkkomme suojeluun viittaavat argumentit loistavat poissaolollaan. Uskontojen vastaista öyhötystä sen sijaan riittää loputtomasti.

[OlliS]

Kunkin uskonnon mahdollinen totuus tai epätotuus kuuluu filosofiaan Jumala kysymyksen oheen, kuinka tarkkaan kukakin filosofi haluaa sen sitten käsitelläkin. Mutta uskontojen ja maallistumisen merkitys historiassa, ja nyt, on kyllä enemmän erityistieteiden homma. Politiikka kuuluu kyllä käytännölliseen filosofiaan.

Ja mistä tahansa asiasta voi filosofoida. Rajauksia vaan täytyy tehdä. Muuten ollaan tietosanakirjan teossa. Filosofia onkin sama kuin Ensyklopedia. Niinhän se toisaalta juuri onkin!

[OlliS]

Minun filosofia Jumalasta on selkeä. Jumala on olemassa ja Raamatun ja Mormonin Kirjan ilmoituksen mukainen olento.

Kristillinen usko on siis tosi ja oikea, tämä juutalais-kristillinen traditio. Jonka nimissä on myös tehty paljon väärää. Alusta alkaen oikea kristillisyys kidutettiin ja tapettiin sukupuuttoon harhaoppisena.

Oikea kristillisyys on tämä mormonien pääkirkko. Kristuksen Kirkko, mormonit. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.

Tämän voi lyhyesti sanoa näin, ja tarkentaa sitten tarvittaessa. Maallistumisessa on hyvät puolensa ja huonot puolensa. Sekin karistaa pois vääriä ja huonoja uskontoja ja niiden kannatusta.

[ID10T]

Minun filosofia Jumalasta on selkeä. Jumala on olemassa ja Raamatun ja Mormonin Kirjan ilmoituksen mukainen olento.

No miksei tämä sitten ole jumalan sanakirjamääritys, kun äsken sanoit, että filosofia onkin sama kuin Ensyklopedia?

Kristillinen usko on siis tosi ja oikea
...
Oikea kristillisyys on tämä mormonien pääkirkko. Kristuksen Kirkko, mormonit. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.

Näin siis SINUN mielestäsi.

Tämän voi lyhyesti sanoa näin, ja tarkentaa sitten tarvittaessa. Maallistumisessa on hyvät puolensa ja huonot puolensa. Sekin karistaa pois vääriä ja huonoja uskontoja ja niiden kannatusta.

Maallistuminen ei valikoi vääriä tai "oikeita" uskontoja, se karsii ne kaikki.

[OlliS]

Kirjoitin mitä minun filosofiassani tulee teoreettisessa filosofiassa Jumala ja uskonnot - kohtaan. Sen voi kirjoittaa lyhyesti tai pitkästi. Jumala todistukset voi lisäksi käydä läpi ja kumota ne. Samoin ateistien todistelut.

[Naturalisti]

Joo, hyviä kysymyksiä. Voitko alustaa jonkin aiheen tai vaikka nuo kaikki kaikki tämän keskustelun otsikon muksisessa kontekstissa.

Tuosta Jumalan olemassaolosta on tosiaan jauhettu jo tarpeeksi, jotta sen voi jättää ainakin toistaiseksi vähemmälle, mutta arvattavasti se nousee väkisin jossakin vaiheessa pintaan.

Minua itseäni kiinnosta noista johdettuna tällainen teema:
Miksi uskontoja, jumalaan uskomista tai ylipäätään vetoa kaikenlaiseen mystiikkaan ylipäätään luonnossa esiintyy?
Tähän voidaan lisätä myös ritualistinen käyttäytyminen, jota on havaittu myös eläimillä. Ja jota voidaan pitää "esiuskonnolllisena" käytöksensä.

Tässä aikaisemmin jakamani linkki uudelleen:
https://en.wikipedia.org/wiki/Ritual_be ... in_animals

Tässä muutamia alustavia kommentteja, jotta päästään alkuun.

Lähtökohtaisesti ajattelen, että uskonto on vain yksi (alkeellinen) tapa selittää olevaa. Ensimmäiset uskonnot eri kulttuureissa ovat kehittyneet toisistaan riippumattomasti animistisiksi.

Tämä johtuu siitä, että aivojen primitiivisin taso toimii niin, että yksilö ennakoi muiden toimintaa sijoittamalla automaattisesti oman mielensä toisen asemaan ja simuloimalla sen avulla, mitä toinen mahdollisesti aikoo tehdä.

Tästä seurasi ajatus, että myös muilla on mieli eli sielu ja niin sitten sielutettiin kaikki oleva kiviä ja kantoja myöten. Tätä seurasi sitten muut todellisuuden selitykset mytologiat, uskonnot, filosofist ja tieteet.

Olisin kuitenkin varovainenajattelemaan rutuaalikayttäytymistä minään protouskontona, vaikka sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja sen osana myös uskontoja vahvistetaan rituaaleilla siinä missä linnutkin vahvistavat parisuhdettaan soidinmenoilla. Ajattelen, että primitiivisen tason rituaalit ovat pitkälle geneettisen tason hommia ja uskonnot samoin kuin muutkin maalilmsnselitykset ovat memeettisen tason touhua.

Tieteelinen tausta hyvin karkeasti:
-Aivoja tutkimalla on havaittu, että hengelliset kokemukset on havaittavissa aivosähkökäyristä tai vastaavilla menetelmillä
-Henkiset harjoitteet myös muuttavat aivojen rakennetta ja reagointitapaa pysyvästi. Buddhalaisten munkkien aivoja tutkimalla on havaittu niiden rakenteen olevan erilainen, ja niiden reagoivan tiettyihin ärsykkeisiin eri tavalla kuin kadun miehillä.
-Myös eläimet harjoittavat epärationaalista ritualistista "esiuskonnollista" toimintaa

Koska kukaan ei vielä tiedä miten aivot toimivat, voidaan tutkimustuloksia tulkita monella tavalla (kuten vapaan tahdon kiihkeät keskustelut ovat osoittaneet).

Kaikenlaisten toimintojen ja taitojen (ajatus- ja käyttäytymistottumusten) harjoitus aiheuttaa muutoksia aivoissa; tällaisia muutoksia on muistaakseni havaittu myös esimerkiksi pianistin sormien motoristen aivoalueiden laajentumisesta normiyksilöön verrattuna.

Filosofis- tieteelinen pohdinta voisi olla, miksi tällainen ilmiö on olemassa?

Uskonto on vain yksi tapa selittää todellisuutta. Uskonnolliset uskomukset ja tieteelliset teoriat tallentuvat mielen ajatustottumuksiksi samalla tavalla. Jäljempänä mainituilla on vastine reaalitodellusuudessa, mutta ensin mainitut ovat olemassa vain mielikuvituksessa.

Toinen pohdinta voisi olla, onko tällaiselle tilausta? Onko ilmiö tarpeellinen? Onko se joillekin yksilöille jopa tarve tai vietti? Ja voiko hengellisen vaiston seuraaminen olla joskus jopa hyve?

Kaikkeen ajatteluun ja kokemiseen liittyy aina jossakin suhteessa sekä kognitiivinen että emotionaalinen ulottuvuus. Uskonnot ovat valjastameet sosiaalisten rituaaliensa ja rituaalipaikkojensa tueksi voimakkaasti emotionaalisesti vaikuttavat taiteet. Emotionaaliset ja moraaliset tuntemukset eivät sinällään kaipaa mitään uskontoa, vaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Nämä tuntemukset viriävät jo geneettisen tason toiminnoista ja saavat lisäkuortutuksen kulttuurisella meneettiseltä tasolta.

Lopulta voisi pohtia myös sitä, että miten meidän tulisi kohdella toisiamme. Jos toisella tällainen tarve on, ja toisella ei.

Sekularisaatio on ainoa oikea lääke tähän. Jokainen saa harjoittaa uskonnollisia menojaan vapaasti, kunhan ei toimillaan estä muita tekemästä samoin, eikä riko demokraattisesti säädettyjä maallisia lakeja. Mitään erityisasemaa uskonnollisilla yhteisöillä ei pidä olla. Niiden on toimittava sekulaarissa yhteiskunnassa kuten kaikki muutkin kansalaisyhteiskunnan järjestöt.

Minusta tämä oli ihan hyvä aloitus, ja samalla lopetuskin keskusteluun.
En itse pysty rinnastamaan uskontoja alkeelliseen, primitiiviseen ajatteluun. Ja että lääke (eli parannuskeino sairauteen), olisi sekularisaatio.
Tällaisia kuvailuja kirjoiteltiin vielä joskus 1800- ja vielä 1900-luvullakin, kun reippaat tutkimusmatkailijat seikkailivat "villien ali-ihmisten" joukossa viidakossa, ja pyrkivät kovasti levittämään sivistystä.
Harjoittamasi sanankäyttö flirttailee suoraan rasismilla niin monen ihmisen ja kulttuurin näkökulmasta, että en ole kiinnostunut jatkamaan keskustelua kanssasi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rasismi

Sekularisaatio on muuten seuraus, ei lääke. Muita asiavirheitäsi en ala tässä edes purkamaan.

https://evl.fi/sanasto/sekularismi/

Päätit keskustelumme yllättävän äkisti ja jäin pohtimaan niitä mielenkiintoisia kysymyksiä, joita heitit ilmoille; erityisesti ajatusta uskonnon, jumalaan uskomisen ja ritualistisen käyttäytymisen taustalla olevista syistä. Mietin, miksi kiinnostuksesi jatkaa keskustelua näistä teemoista tyrehtyi?

Mua itseäni kiinnostaisi syventyä erityisesti siihen, miten aivot ja henkiset harjoitukset liittyvät hengellisiin kokemuksiin sekä myös siihen, miksi uskontoja ja mystiikkaa ilmenee niin monissa kulttuureissa.

[marjatta1]

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.1927

Tarjosiko Russell jotain tilalle?
Voisiko Russellin sitaatin ymmärtää niin, että pelko ja julmuus kulkevat käsikädessä. Ja ne ovat ihmiselle luonteenomaista ja ovat olemassa uskonnosta riippumatta. Ainakin länsimainen psykiatria tuntee pelkojen ja traumojen yhteyden julmuuteen ja väkivaltaan, ihan ilman uskonnollista kontekstiakin.

Ainakin sekularisoituvissa länsimaissa kuten Suomessa, pelätään ja vihataan muukalaisia nimenomaan heidän kulttuuritaustansa, ihonvärinsä ja uskontonsa takia.
Eikä keskeisessä asemassa pelkojen ja vihan motiivina suinkaan ole meidän oma kristillisyytemme, jota haluttaisiin varjella.
Rasistisessa retoriikassa ja vihapuheessa, valtionkirkkomme suojeluun viittaavat argumentit loistavat poissaolollaan. Uskontojen vastaista öyhötystä sen sijaan riittää loputtomasti.

Auktoriteetti uskovaisilla on taipumusta uskoa siihen, että on jokin ylempi jumalainen voima, joka voi tarjota turvallisuutta ihmiselle? itse en kylläkään kuulu siihen joukkoon. Jumalgeenistäkin olen kuullut puhuttavan ja se jyllää joissakin suvuissa ja perheissä ja olen omakohtaisesti omassa elämässäni todennut, että sellaista tapahtuu ja kai se voi olla jopa geeneistä johtuvaa??

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalageeni

[Naturalisti]

Ja niin me pääsemme jumalaiseen aiheeseen. Väittääkö joku oikeasti, että Jumala voisi olla todellisuudessa? Ei kai kukaan fiksu tiedemies tai filosofi sellaista hölmöilyä uskoisi! Ainakin niin kauan kuin ollaan ateistien piirissä, jotka pitävät kiinni siitä, että usko Jumalaan on vain pään sisällä olevaa ateistista, naturalistista, yhden koulukunnan – ei tieteen – höpötystä. Kuka sitä Jumalan olemassaoloa oikeasti tarvitsisi, paitsi ehkä Jumala itse lähettämässä meille satiirista materiaalia?

Riippuu mistä tulokulmasta asiaa kysyt. Mikä aihe sinua kiinnostaa.
Jatkokeskustelun teemoja voisivat olla:

-Mistä johtuu muiden ihmisten typeryys ja tieteen vastaisuus?
-Mistä johtuu joidenkin ihmisten tarve uskoa jumalaan?
-Uskooko joku oikeasti muka johonkin jumalaan, vai onko koko ilmiö jotain muuta?

Usko jumalaan perustuu tarpeeseen saada asioille selitys. Se selitys löytyy uskonnoilta kuin apteekin hyllyltä, ja kun tiede ei osaa kaikkeen vastausta antaa, malttamaton yksilö tyytyy paremman puutteessa uskonnon tarjoamaan selitykseen.

-Onko yliluonnolliseen jumalaan uskomiselle löydettävissä jokin filosofinen peruste, jonka nojalla se on jopa järkevää? Riippumatta siitä onko jumalaa olemassa vai ei.

Järkeväksi jumalaan uskomista ei saa selitettyä mitenkään.

Voi olla perää tässäkin pelkoon perustavassa näkemyksessä?

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.1927

Tämä on yksi hyvin perusteltu näkökanta.

Why I Am Not a Christian (1927)*
By Bertrand Russell

https://users.drew.edu/~jlenz/whynot.html

* Bertrand Russell, Why I Am Not a Christian, Watts & Co., for the Rationalist Press Association Limited, 1927 First published as a pamphlet and reissued many times since then

[Naturalisti]

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.1927

Tarjosiko Russell jotain tilalle?
Voisiko Russellin sitaatin ymmärtää niin, että pelko ja julmuus kulkevat käsikädessä. Ja ne ovat ihmiselle luonteenomaista ja ovat olemassa uskonnosta riippumatta. Ainakin länsimainen psykiatria tuntee pelkojen ja traumojen yhteyden julmuuteen ja väkivaltaan, ihan ilman uskonnollista kontekstiakin.

Ainakin sekularisoituvissa länsimaissa kuten Suomessa, pelätään ja vihataan muukalaisia nimenomaan heidän kulttuuritaustansa, ihonvärinsä ja uskontonsa takia.
Eikä keskeisessä asemassa pelkojen ja vihan motiivina suinkaan ole meidän oma kristillisyytemme, jota haluttaisiin varjella.
Rasistisessa retoriikassa ja vihapuheessa, valtionkirkkomme suojeluun viittaavat argumentit loistavat poissaolollaan. Uskontojen vastaista öyhötystä sen sijaan riittää loputtomasti.

Auktoriteetti uskovaisilla on taipumusta uskoa siihen, että on jokin ylempi jumalainen voima, joka voi tarjota turvallisuutta ihmiselle? itse en kylläkään kuulu siihen joukkoon. Jumalgeenistäkin olen kuullut puhuttavan ja se jyllää joissakin suvuissa ja perheissä ja olen omakohtaisesti omassa elämässäni todennut, että sellaista tapahtuu ja kai se voi olla jopa geeneistä johtuvaa??

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalageeni

Saattaa olla, että geneettinen perimä lisää herkkyyttä ja alttiutta kokea tuntemuksia, jotka on uskonnollisen indoktrinaation avulla selitettävissä uskonnollisiksi kokemuksiksi. Itse uskonnot kuitenkin koostuvat memeettisen tason ajattelu- ja käyttäytymistittumuksista. Uskonnot siis leviävät sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta meemien eikä suvun jakamisen yhteydessä siirrettyjen geenien välityksellä. Toisinsanoen niissä joissakin suvuissa ja perheissä, joita olet omakohtaisesti omassa elämässäsi havainnoinut, jyllääkin meemit eikä geenit.

[Naturalisti]

Kirjoitin mitä minun filosofiassani tulee teoreettisessa filosofiassa Jumala ja uskonnot - kohtaan. Sen voi kirjoittaa lyhyesti tai pitkästi. Jumala todistukset voi lisäksi käydä läpi ja kumota ne. Samoin ateistien todistelut.

Tuosta Jumalan olemassaolosta ei mulla ole mitään sanomista, ennenkuin esität teisteille kuuluvan todistustaakan mukaisesti ainakin periaatteessa testattavissa olevan hypoteesin asiasta.

Muistuta sen sijaan tuolla presidentinvaali keskustelussa tekemästäni reunahuomautuksesta:

"Kun nyt näytät edelleen mainostavat, että "dialektinen materialismi hyvä filosofia", niin voisitko myös kertoa mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Se on jäänyt mulle epäselväksi ja epäilen ettei se ole kovin selvää sinullekkaan. Kerro se kuitenkin filosofian määritelmä -ketjussa, jonka kontekstiin se sopii paremmin."

[OlliS]

Se on Hegelin dialektiikka ylösalaisin, idealismi vaihdettu materialismiksi mutta dialektiikka jäänyt.

Materialismi siinä on sitä, että todellisuus on sellainen kuin on, ilman vieraita lisiä. Eli oikeastaan sama kuin tietoteoreettinen realismi. Materia on vähän sama kuin todellisuus. Kaikki asiat mitkä ovat todellisuudessa, ovat sitten materiaa, havaitsemisesta riippumatta.

Ja on olemassa myös dualistinen dialektinen materialismi, jossa todellisuus jaetaan kahteen osaan, aineelliseen ja henkiseen.

[marjatta1]

Ja niin me pääsemme jumalaiseen aiheeseen. Väittääkö joku oikeasti, että Jumala voisi olla todellisuudessa? Ei kai kukaan fiksu tiedemies tai filosofi sellaista hölmöilyä uskoisi! Ainakin niin kauan kuin ollaan ateistien piirissä, jotka pitävät kiinni siitä, että usko Jumalaan on vain pään sisällä olevaa ateistista, naturalistista, yhden koulukunnan – ei tieteen – höpötystä. Kuka sitä Jumalan olemassaoloa oikeasti tarvitsisi, paitsi ehkä Jumala itse lähettämässä meille satiirista materiaalia?

Riippuu mistä tulokulmasta asiaa kysyt. Mikä aihe sinua kiinnostaa.
Jatkokeskustelun teemoja voisivat olla:

-Mistä johtuu muiden ihmisten typeryys ja tieteen vastaisuus?
-Mistä johtuu joidenkin ihmisten tarve uskoa jumalaan?
-Uskooko joku oikeasti muka johonkin jumalaan, vai onko koko ilmiö jotain muuta?

Usko jumalaan perustuu tarpeeseen saada asioille selitys. Se selitys löytyy uskonnoilta kuin apteekin hyllyltä, ja kun tiede ei osaa kaikkeen vastausta antaa, malttamaton yksilö tyytyy paremman puutteessa uskonnon tarjoamaan selitykseen.

-Onko yliluonnolliseen jumalaan uskomiselle löydettävissä jokin filosofinen peruste, jonka nojalla se on jopa järkevää? Riippumatta siitä onko jumalaa olemassa vai ei.

Järkeväksi jumalaan uskomista ei saa selitettyä mitenkään.

Voi olla perää tässäkin pelkoon perustavassa näkemyksessä?

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.1927

Tämä on yksi hyvin perusteltu näkökanta.

Why I Am Not a Christian (1927)*
By Bertrand Russell

https://users.drew.edu/~jlenz/whynot.html

* Bertrand Russell, Why I Am Not a Christian, Watts & Co., for the Rationalist Press Association Limited, 1927 First published as a pamphlet and reissued many times since then

Jes, hyvän linkin laitoit luettavaksi ja luin sen jo!
https://users.drew.edu/~jlenz/whynot.html

[marjatta1]

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.1927

Tarjosiko Russell jotain tilalle?
Voisiko Russellin sitaatin ymmärtää niin, että pelko ja julmuus kulkevat käsikädessä. Ja ne ovat ihmiselle luonteenomaista ja ovat olemassa uskonnosta riippumatta. Ainakin länsimainen psykiatria tuntee pelkojen ja traumojen yhteyden julmuuteen ja väkivaltaan, ihan ilman uskonnollista kontekstiakin.

Ainakin sekularisoituvissa länsimaissa kuten Suomessa, pelätään ja vihataan muukalaisia nimenomaan heidän kulttuuritaustansa, ihonvärinsä ja uskontonsa takia.
Eikä keskeisessä asemassa pelkojen ja vihan motiivina suinkaan ole meidän oma kristillisyytemme, jota haluttaisiin varjella.
Rasistisessa retoriikassa ja vihapuheessa, valtionkirkkomme suojeluun viittaavat argumentit loistavat poissaolollaan. Uskontojen vastaista öyhötystä sen sijaan riittää loputtomasti.

Auktoriteetti uskovaisilla on taipumusta uskoa siihen, että on jokin ylempi jumalainen voima, joka voi tarjota turvallisuutta ihmiselle? itse en kylläkään kuulu siihen joukkoon. Jumalgeenistäkin olen kuullut puhuttavan ja se jyllää joissakin suvuissa ja perheissä ja olen omakohtaisesti omassa elämässäni todennut, että sellaista tapahtuu ja kai se voi olla jopa geeneistä johtuvaa??

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalageeni

Saattaa olla, että geneettinen perimä lisää herkkyyttä ja alttiutta kokea tuntemuksia, jotka on uskonnollisen indoktrinaation avulla selitettävissä uskonnollisiksi kokemuksiksi. Itse uskonnot kuitenkin koostuvat memeettisen tason ajattelu- ja käyttäytymistittumuksista. Uskonnot siis leviävät sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta meemien eikä suvun jakamisen yhteydessä siirrettyjen geenien välityksellä. Toisinsanoen niissä joissakin suvuissa ja perheissä, joita olet omakohtaisesti omassa elämässäsi havainnoinut, jyllääkin meemit eikä geenit.

Voi olla noin ja perhe ja suku, jota tarkoitin jyllää kovasti uskonnollisuus ja mieheni lähisuvusta löytyy ev. lut rovasteja, yksi teoloian tohtori ja mormoneja ja helluntalaisia...meemit sitten jylläävät ja kaiken tuon lisäksi myös mielenterveys ongelmat.