Tie helvettiin

[Kissatäti]

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.

Kyseessä on ranskalainen pyhimys ja kirkonopettaja, mystikko ja Jumalan rakkauden julistaja, sisterssiläisjärjestön perustaja Bernhard Clairvauxlainen (1090-20.8.1153). Tosin hän tarkasti ottaen totesi: ” L'enfer est plein de bonnes volontes ou desirs” eli ”Helvetti on täynnä hyvää tahtoa ja hyviä toiveita”.

[Kissatäti]

Eikö uskonnot ole aika uskomattomia. Olen itsekin tehnyt rippikouluiässä parannuksen, uskonnot ovat voimakkaita. Ne vaikuttavat ihmisten elämiin varmaan enemmän kuin tiede? Kuitenkin aloin epäilemään uskontoani, en uskoani. Jos vain tietyt tyypit pääsevät taivaisiin ja nauttivat olostaan siellä kun läheiset ehkä kärsivät jonkinlaisessa helvetissä. Mitä ylevää siinä on?

Olen siis tehnyt parannuksen ja myöhemmin kieltänyt uskoni. Eikö se ole selkeä helvetin paikka?

[Kissatäti]

Tämä koko ajatusprosessi on Deimoksen allekirjoituksen herättämää.

“Religion is a culture of faith; science is a culture of doubt.”
― Richard P. Feynman

[Raspu]

Buddhismissa opetetaan että kun kuolema tulee, älä pelkää, ole rauhallinen ja tyhjennä mielesi. Eli sillä on merkitystä kuinka kuoleman ottaa vastaan, mihin paikkaan joutuu.

Kerron esimerkin.
Eräs poliisi teki kuolemaa, sairasti pitkään ja näki tappamiensa ihmisten haamuja. (Täällä poliisit tekee palkkamurhia.) Pelkäsi kuolemaa rutosti, eikä lienee epäilystä mihin paikkaan joutuu tekojensa tähden.

Useimmat tuntemani ihmiset ovat ottaneet kuoleman vastaan rauhallisesti, ystävänä. Niin minäkin ajattelen.
Kuolema on ystävä.

[Deimos]

Haluan nimenomaan Danten helvettiin.

Mutta mutta... Eikös, Kissatäti ole aika ovelaa kun esimerkiksi rippikoulu on juuri siinä iässä kun ihminen on haavoittuvaisin ja kaikkein alttein vaikutuksille?

Olin rippuleirillä Punkaharjulla. Siinä sitten istuttiin iltaa ja yksi tuntemani tyttö alkoi itkemään ja katumaan syntejään. Minut valtasi outo olo kuin jokin olisi valunut ylleni, rauha ja armo??? Luultavasti olin sekuntien päässä uskoon tulosta. Mutta sitten... Ajattelin että tässä on jotain liian helppoa, täytyy tutkia lisää.

Ja tässä sitä ollaan, 40 vuotta myöhemmin. Olen kyllä syntiä tehnyt niin paljon että. Montako kerrosta Danten Infernossa olikaan????

[Raspu]

Minut valtasi outo olo kuin jokin olisi valunut ylleni, rauha ja armo??? Luultavasti olin sekuntien päässä uskoon tulosta. Mutta sitten... Ajattelin että tässä on jotain liian helppoa, täytyy tutkia lisää.

Mielenkiintoista.
Mitähän olisi tapahtunut jos olisit ottanut sen vastaan rimpuilematta, olisiko elämäsi muuttunut?

Vaimolla ja itselläni on vastaavat kokemukset, mutta ei uskonnollisessa tilanteessa. Mietimme kerran että tuleeko kyseinen "tarjous" vastaan vain kerran elämässä.

[Kissatäti]

Minut valtasi outo olo kuin jokin olisi valunut ylleni, rauha ja armo??? Luultavasti olin sekuntien päässä uskoon tulosta. Mutta sitten... Ajattelin että tässä on jotain liian helppoa, täytyy tutkia lisää.

Mielenkiintoista.
Mitähän olisi tapahtunut jos olisit ottanut sen vastaan rimpuilematta, olisiko elämäsi muuttunut?

Vaimolla ja itselläni on vastaavat kokemukset, mutta ei uskonnollisessa tilanteessa. Mietimme kerran että tuleeko kyseinen "tarjous" vastaan vain kerran elämässä.

Uskoon tuleminen oli kaunis kokemuksena. Tunsi olonsa hyväksi ja rakastetuksi. Ihmiset itkivät ilosta kun tunnustin synnit pyysin anteeksi kaikkia pahoja tekojani. Jeesuksen nimessä ja veressä ovat syntisi anteeksi annetut. Niin olin lestadiolaisten rippileirillä koska äitini oli vanhoillislestadiolainen. Jaksoin olla uskomassa jotain puoli vuotta, sitten maailma vei mennessään. Hankaluutena oli ettei minulla ollut yhtään hyvää ystävää uskontopiireissä koska olin isäni tapaan ei uskovainen ollut rippikouluun saakka. Voimakas muisto.

[Kissatäti]

Minut valtasi outo olo kuin jokin olisi valunut ylleni, rauha ja armo??? Luultavasti olin sekuntien päässä uskoon tulosta. Mutta sitten... Ajattelin että tässä on jotain liian helppoa, täytyy tutkia lisää.

Mielenkiintoista.
Mitähän olisi tapahtunut jos olisit ottanut sen vastaan rimpuilematta, olisiko elämäsi muuttunut?

Vaimolla ja itselläni on vastaavat kokemukset, mutta ei uskonnollisessa tilanteessa. Mietimme kerran että tuleeko kyseinen "tarjous" vastaan vain kerran elämässä.

Uskoon tuleminen oli kaunis kokemuksena. Tunsi olonsa hyväksi ja rakastetuksi. Ihmiset itkivät ilosta kun tunnustin synnit pyysin anteeksi kaikkia pahoja tekojani. Jeesuksen nimessä ja veressä ovat syntisi anteeksi annetut. Niin olin lestadiolaisten rippileirillä koska äitini oli vanhoillislestadiolainen. Jaksoin olla uskomassa jotain puoli vuotta, sitten maailma vei mennessään. Hankaluutena oli ettei minulla ollut yhtään hyvää ystävää uskontopiireissä koska olin isäni tapaan ei uskovainen ollut rippikouluun saakka. Voimakas muisto.

[Deimos]

Minut valtasi outo olo kuin jokin olisi valunut ylleni, rauha ja armo??? Luultavasti olin sekuntien päässä uskoon tulosta. Mutta sitten... Ajattelin että tässä on jotain liian helppoa, täytyy tutkia lisää.

Mielenkiintoista.
Mitähän olisi tapahtunut jos olisit ottanut sen vastaan rimpuilematta, olisiko elämäsi muuttunut?

Vaimolla ja itselläni on vastaavat kokemukset, mutta ei uskonnollisessa tilanteessa. Mietimme kerran että tuleeko kyseinen "tarjous" vastaan vain kerran elämässä.

Tuo on kyllä vaikea kysymys. Ehkä hyvää ja huonoa. Elintavat olisivat olleet terveellisemmät. Olisin kuulunut selkeästi johonkin yhteisöön. Ehkä selkeämpi polku elämässä.

Mutta olisinko sitten jättänyt kaiken muun mikä kiinnostaa?

Luulen että tuollainen tulee vain kerran elämässä. Tai sitten kuoleman lähestyessä. Samat ajatukset myös kuolemasta kuin sinulla. Ei sitä tarvitse pelätä.

Toisaalta tuo kokemus auttaa ymmärtämään ehkä mikä uskovaisuudessa on kyseessä. En siis näe uskovaisuutta pahana. Mikäs se Tuomaksen tarinan opetus oli jos oikein muistan Raamatusta?

Näen että jokainen kulkee oman polkunsa ja toista on turha ja toisekseen mahdoton muuttaa.

Luultavasti kumpikin olemme saaneet hienoja kokemuksia joita jokainen ei saa. Ei nuo mielenterveysongelmatkaan pelkkää pahaa ole. Asioita näkee erillaisesta kulmasta luultavasti.

Mutta joudumme uskomaan aika paljon. Tuo epäileminen siis on hyvä ominaisuus mielestäni. Lapset osaavat sen maailman hienoimman kysymyksen eli sanan "Miksi" joka tuppaa ikääntyessä monilta unohtumaan.

[Molli]

..sen kummemmin uskontomuotoja enempää tuntematta, kristillisyys perustuu lupaukseen paremmasta, jolloin -valitettavaa erityisesti armoitetuiksi itsensä tunteville- kaikki ihmset menevät taivaisiin, näin ollen vaihtoehto 1 povaan olevan oikein kohdallani.
Jutskaan, siis kuolemanpelko uskonnoissa, olen aina kuvitellut siellä moontussa lepäämistä ja odotuksen aikaa taivaanportille pääsyä, tuoksi helvetiksi.
Eloni ylivilkkaana kammoaa seisahduksen vaativia hetkiä.. Kauankos sitä lepäävä tuntee olioiden ruumista syövän? Riittääkö kun raatokärpäset muut, on pitäneet juhlansa? Tiesitkö kärpästen pääsevän ruumiin luoksen matojen kaivamien onkaloiden kautta? Vai onko "aineella muisti" ja vielä erisienten jäytäessä luita - montun asujaa kolottelee?
Ikivanha siis to'ella vanha 9-alkaa, kertaalleen puhelussa alkoi miettimään kuolemaa, päätyen puheessaan, toteamukseen , ja sitäkin lälläriä pitäisi vielä nähdä, ei ei niin vähiään, se on siinä kun on kuoltu.
Oma käsitykseni on, jotta meille tuodut uskonnot on harhaa.. Luonnonuskonnoissa ei käsittääkseni ole ollut helvettiä. Tuonen virran tuolla puolen ollaan ylisissä - sinne sopii kaikki.
Kristillinen kirkko olisi hyödyntänyt kaikki helvettiin liittyvät sanat ja kääsitykset, jos niitä suomalaisilla olisi ollut.
Joten pohdinnassa päätyy Raspun esittämään idänuskonnon ajatuksen olevan lähempänä toteutuvaa kuoleman hetkellä.
Tieten kirjoitus menee hiukan juonteesta ohi, jos ajatuksena on Danten pohtiminen.
Dante itsessään oli tuolloisen tiedonvälityksen uhri - vs- ilmastonmuutosahdistujat ... Elämä on elämän parasta aikaa!

[Brainwashed]

Mietimme kerran että tuleeko kyseinen "tarjous" vastaan vain kerran elämässä.

Muistelisin että jotain reilu kymmenen kertaa ovat siististi pukeutuneet nuoret herrasmiehet tulleet Espoossa asuessani oven taakse tarjoamaan pelastustaan. Käännytin heidät kaikki ovella, eli minun käännytykseni olivat heidän metodejaan tehokkaampia.

[Deimos]

Mietimme kerran että tuleeko kyseinen "tarjous" vastaan vain kerran elämässä.

Muistelisin että jotain reilu kymmenen kertaa ovat siististi pukeutuneet nuoret herrasmiehet tulleet Espoossa asuessani oven taakse tarjoamaan pelastustaan. Käännytin heidät kaikki ovella, eli minun käännytykseni olivat heidän metodejaan tehokkaampia.

Mökillä kerran podin krapulaa. Hetättyäni äitini kertoi että noita oli käynyt pihassa. Mukana myös kaunis nuori nainen. Kyllä tuolla metodilla voi krapulaisen nuoren miehen käännyttää. Jos vaikka virsikirja levällään.

[Raspu]

Mietimme kerran että tuleeko kyseinen "tarjous" vastaan vain kerran elämässä.

Muistelisin että jotain reilu kymmenen kertaa ovat siististi pukeutuneet nuoret herrasmiehet tulleet Espoossa asuessani oven taakse tarjoamaan pelastustaan. Käännytin heidät kaikki ovella, eli minun käännytykseni olivat heidän metodejaan tehokkaampia.

Minulle, kerran kännipäissä kadulla, antoi kunis jehovamimmi käyntikorttinsa. Uskikset on hotteja.

[Deimos]

Niin, kyllä siinä Punkaharjulla tuli outo tarve jotain tunnustaa. En sitten tiedä oliko tuo lähelle uskoontuloa?

Mutta 15-vuotiashan on niin helvetin syntinen. Ja pikkuvauva vasta onkin (Perisynti).

[Deimos]

Mulla on kyllä käsitys että buddhalaisuus on enemmänkin filosofia, elämäntapa kuin uskonto. Vai???)