Hitausvoima ?

[JMe1]

Yksi näkökulma tuli mieleen. Nopeus on suhteellista, missä tahansa tasaisessa nopeudessa ollaan levossa, kun tuosta kiihdytetään edelleen, tulos on samalla kiihtyvyydellä aina sama, nopeudesta kuin nopeudesta kiihdyttäen. Jos syy olisi avaruus, avaruudessa täytyisi olla jokin kenttä joka olisi vastuussa inertiasta, eikö niin?
Se millä nopeudella tuota kenttää kohdataan, sen täysyisi vaikuttaa inertian määrään. Kysymysmerkki.

Hyvää logiikkapyörittelyä. Olen ajatellut homman niin että massat tekevät ympärilleen taustan, olet itse kuvannut vastaavaa haalistuvilla väreillä. Mutta kun on niin että joka puolella on massoja niin mielestäni käy niin että vaikka nopeus "selän takana" olevaan massaan kasvaa, se kompensoituu sillä että edessä oleviin se hidastuu, lopputulos on vakio. Ajattelen niin että kaikki massat puhaltavat ympärilleen eetterituulta. Tuulet läpäisevät toisensa interferoimatta (kaksi taskulamppua, laita valot ristiin, eivät häiritse toisiaan). Malli on yhteensopiva kaareutuvan avaruuden kanssa.

Tuo on totta mitä puhut taustasta, itse puhun lähteistä ja kentistä, kentillä on lähde, gravitaatio on yksiselitteisesti massalähtöinen.

Eri kappaleiden kentät ei vaikuta toisiinsa, eli niiden vaikutus säilyy muuttumattoman, juuri kuten sanoit tuon valon kanssa käyvän, valonsäteet läpäisevät toisensa häiriintymättä.
Alla kuva miltä näyttää kun kenttää luodaan kiihtyvässä liikkeessä, toinen mekanismi joka luo hitautta. Vaikka kentän luontinopeus on c, lähde muuttaa nopeuttaan kiihtyvyyden takia ja tulos on alla. Itseasiassa tuo kuvaa tavallaan sitä tilannetta atominytimenkin osalta kiihtyvyydessä.

download/file.php?mode=view&id=5908

Meinaa mennä aivot solmuun kun yrittää miettiä tuota kuvan aaltokuviota avaruudessa. Onko etupuolella (menosuuntaan katsoessa) aallot lyhentyneet ? Tämä sen takia kun suhteellisuusperiaatteen mukaan aina voidaan ajatella että aaltojen lähde on paikallaan. Tyynellä järvellähän tilanne on selkeä. Kun särki nypyttää ongenkohoa ja samalla siirtää sitä, taivaalla lentävä lintu näkee AINA tuon kuvan mukaisen aaltokuvion riippumatta siitä miten itse liikkuu suhteessa aaltokuvioon.

Mutta jotenkin ne ympärillä olevat massat synnyttävät tuon järviesimerkin kaltaisen taustan ja aallot syntyvät suhteessa siihen. Tuostahan oli tehty teoriakin joka läpäisi testitapaukset hämmästyttävän hyvin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Aether_drag_hypothesis

[MooM]

Yksi näkökulma tuli mieleen. Nopeus on suhteellista, missä tahansa tasaisessa nopeudessa ollaan levossa, kun tuosta kiihdytetään edelleen, tulos on samalla kiihtyvyydellä aina sama, nopeudesta kuin nopeudesta kiihdyttäen. Jos syy olisi avaruus, avaruudessa täytyisi olla jokin kenttä joka olisi vastuussa inertiasta, eikö niin?
Se millä nopeudella tuota kenttää kohdataan, sen täysyisi vaikuttaa inertian määrään. Kysymysmerkki.

Hyvää logiikkapyörittelyä. Olen ajatellut homman niin että massat tekevät ympärilleen taustan, olet itse kuvannut vastaavaa haalistuvilla väreillä. Mutta kun on niin että joka puolella on massoja niin mielestäni käy niin että vaikka nopeus "selän takana" olevaan massaan kasvaa, se kompensoituu sillä että edessä oleviin se hidastuu, lopputulos on vakio. Ajattelen niin että kaikki massat puhaltavat ympärilleen eetterituulta. Tuulet läpäisevät toisensa interferoimatta (kaksi taskulamppua, laita valot ristiin, eivät häiritse toisiaan). Malli on yhteensopiva kaareutuvan avaruuden kanssa.

Tuo on totta mitä puhut taustasta, itse puhun lähteistä ja kentistä, kentillä on lähde, gravitaatio on yksiselitteisesti massalähtöinen.

Eri kappaleiden kentät ei vaikuta toisiinsa, eli niiden vaikutus säilyy muuttumattoman, juuri kuten sanoit tuon valon kanssa käyvän, valonsäteet läpäisevät toisensa häiriintymättä.
Alla kuva miltä näyttää kun kenttää luodaan kiihtyvässä liikkeessä, toinen mekanismi joka luo hitautta. Vaikka kentän luontinopeus on c, lähde muuttaa nopeuttaan kiihtyvyyden takia ja tulos on alla. Itseasiassa tuo kuvaa tavallaan sitä tilannetta atominytimenkin osalta kiihtyvyydessä.

download/file.php?mode=view&id=5908

Eikös kuvassa ole vakionopeudella etenevän aaltolähteen kenttä? Jos liike olisi kiihtyvää (=nopeus vaihtelisi), tiettyyn suuntaan etenevien aaltorintamien taajuus vaihtelisi.

[JPI]

Yksi näkökulma tuli mieleen. Nopeus on suhteellista, missä tahansa tasaisessa nopeudessa ollaan levossa, kun tuosta kiihdytetään edelleen, tulos on samalla kiihtyvyydellä aina sama, nopeudesta kuin nopeudesta kiihdyttäen. Jos syy olisi avaruus, avaruudessa täytyisi olla jokin kenttä joka olisi vastuussa inertiasta, eikö niin?
Se millä nopeudella tuota kenttää kohdataan, sen täysyisi vaikuttaa inertian määrään. Kysymysmerkki.

Hyvää logiikkapyörittelyä. Olen ajatellut homman niin että massat tekevät ympärilleen taustan, olet itse kuvannut vastaavaa haalistuvilla väreillä. Mutta kun on niin että joka puolella on massoja niin mielestäni käy niin että vaikka nopeus "selän takana" olevaan massaan kasvaa, se kompensoituu sillä että edessä oleviin se hidastuu, lopputulos on vakio. Ajattelen niin että kaikki massat puhaltavat ympärilleen eetterituulta. Tuulet läpäisevät toisensa interferoimatta (kaksi taskulamppua, laita valot ristiin, eivät häiritse toisiaan). Malli on yhteensopiva kaareutuvan avaruuden kanssa.

Tuo on totta mitä puhut taustasta, itse puhun lähteistä ja kentistä, kentillä on lähde, gravitaatio on yksiselitteisesti massalähtöinen.

Eri kappaleiden kentät ei vaikuta toisiinsa, eli niiden vaikutus säilyy muuttumattoman, juuri kuten sanoit tuon valon kanssa käyvän, valonsäteet läpäisevät toisensa häiriintymättä.
Alla kuva miltä näyttää kun kenttää luodaan kiihtyvässä liikkeessä, toinen mekanismi joka luo hitautta. Vaikka kentän luontinopeus on c, lähde muuttaa nopeuttaan kiihtyvyyden takia ja tulos on alla. Itseasiassa tuo kuvaa tavallaan sitä tilannetta atominytimenkin osalta kiihtyvyydessä.

download/file.php?mode=view&id=5908

Meinaa mennä aivot solmuun kun yrittää miettiä tuota kuvan aaltokuviota avaruudessa. Onko etupuolella (menosuuntaan katsoessa) aallot lyhentyneet ? Tämä sen takia kun suhteellisuusperiaatteen mukaan aina voidaan ajatella että aaltojen lähde on paikallaan. Tyynellä järvellähän tilanne on selkeä. Kun särki nypyttää ongenkohoa ja samalla siirtää sitä, taivaalla lentävä lintu näkee AINA tuon kuvan mukaisen aaltokuvion riippumatta siitä miten itse liikkuu suhteessa aaltokuvioon.

Mutta jotenkin ne ympärillä olevat massat synnyttävät tuon järviesimerkin kaltaisen taustan ja aallot syntyvät suhteessa siihen. Tuostahan oli tehty teoriakin joka läpäisi testitapaukset hämmästyttävän hyvin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Aether_drag_hypothesis

Tuo aaltokuvio on suhteessa valolähteen suhteen liikkuvaan koordinaatistoon/havaitsijaan. Valolähteen itsensä suhteen aaltokuvio on luonnollisesti täysin symmetrinen. Aallot eivät siis synny minkään "mystisen" machilaisen taustan suhteen, ne yksinkertaisesti etenevät lähteestä vakionopeudella joka suuntaan välittämättä tuon taivaallista siitä mitä siellä jossakin kaukana muhii.

[Goswell]

Eihän sitä hitausvoimaa tarvitse laskea, sehän on yhtä suuri kuin keskeisvoima, mutta vastakkainen ja vain mielikuvituksessa.

Tarkoitin hitausvoimaa lineaariliikkeessä, en keskeisvoimaa.

Niin no vastaava kuin keskeisvoimassa.
Eli auton penkissä hitausvoima on yhtä suuri kuin penkistä matkustajaa työntävä voima, mutta vastasuuntainen ja vain mielikuvituksessa. Eli matkustaja tuntee sen kuvitellun voiman yhtä suurena kuin häntä työntävä voima, mutta vain tuntee, vaikka sitä voimaa ei todellisuudessa ole.

Joku siihen penkkiin painuman aiheuttaa.

Juu, sen painuman aiheuttaa penkistä matkustajaan kohdistuvan voiman vastavoima.

Kun meitä älykkäämmät ja viisaammat ovat muinoin näille fysiikan ilmiöille keksineet lait ja nimet, vain ylivertaisharhainen kuvittelee ymmärtävänsä ilmiöt paremmin ja luovansa uutta fysiikkaa.

Siitä me juuri puhutaan, miten se voima syntyy.

[Goswell]

Yksi näkökulma tuli mieleen. Nopeus on suhteellista, missä tahansa tasaisessa nopeudessa ollaan levossa, kun tuosta kiihdytetään edelleen, tulos on samalla kiihtyvyydellä aina sama, nopeudesta kuin nopeudesta kiihdyttäen. Jos syy olisi avaruus, avaruudessa täytyisi olla jokin kenttä joka olisi vastuussa inertiasta, eikö niin?
Se millä nopeudella tuota kenttää kohdataan, sen täysyisi vaikuttaa inertian määrään. Kysymysmerkki.

Hyvää logiikkapyörittelyä. Olen ajatellut homman niin että massat tekevät ympärilleen taustan, olet itse kuvannut vastaavaa haalistuvilla väreillä. Mutta kun on niin että joka puolella on massoja niin mielestäni käy niin että vaikka nopeus "selän takana" olevaan massaan kasvaa, se kompensoituu sillä että edessä oleviin se hidastuu, lopputulos on vakio. Ajattelen niin että kaikki massat puhaltavat ympärilleen eetterituulta. Tuulet läpäisevät toisensa interferoimatta (kaksi taskulamppua, laita valot ristiin, eivät häiritse toisiaan). Malli on yhteensopiva kaareutuvan avaruuden kanssa.

Tuo on totta mitä puhut taustasta, itse puhun lähteistä ja kentistä, kentillä on lähde, gravitaatio on yksiselitteisesti massalähtöinen.

Eri kappaleiden kentät ei vaikuta toisiinsa, eli niiden vaikutus säilyy muuttumattoman, juuri kuten sanoit tuon valon kanssa käyvän, valonsäteet läpäisevät toisensa häiriintymättä.
Alla kuva miltä näyttää kun kenttää luodaan kiihtyvässä liikkeessä, toinen mekanismi joka luo hitautta. Vaikka kentän luontinopeus on c, lähde muuttaa nopeuttaan kiihtyvyyden takia ja tulos on alla. Itseasiassa tuo kuvaa tavallaan sitä tilannetta atominytimenkin osalta kiihtyvyydessä.

download/file.php?mode=view&id=5908

Eikös kuvassa ole vakionopeudella etenevän aaltolähteen kenttä? Jos liike olisi kiihtyvää (=nopeus vaihtelisi), tiettyyn suuntaan etenevien aaltorintamien taajuus vaihtelisi.

Kuvassa voi olla vaikka väliaineessa etenevä valon tai äänen lähde ja tuo kuva kuvaisi aallonpituuden/taajuuden muutosta. Nopeus osaa kasvaa myös tasaisesti jolloin tuo kuvaisi sellaista tilannetta.
Laitoin tuon siksi että se kuvaa tavallaan myös ytimen vaikutusta ekuoreensa kiihtyvyydessä, sitä epätasapainoa kvanttien vaihdossa, tavallaan.

[Goswell]

Yksi näkökulma tuli mieleen. Nopeus on suhteellista, missä tahansa tasaisessa nopeudessa ollaan levossa, kun tuosta kiihdytetään edelleen, tulos on samalla kiihtyvyydellä aina sama, nopeudesta kuin nopeudesta kiihdyttäen. Jos syy olisi avaruus, avaruudessa täytyisi olla jokin kenttä joka olisi vastuussa inertiasta, eikö niin?
Se millä nopeudella tuota kenttää kohdataan, sen täysyisi vaikuttaa inertian määrään. Kysymysmerkki.

Hyvää logiikkapyörittelyä. Olen ajatellut homman niin että massat tekevät ympärilleen taustan, olet itse kuvannut vastaavaa haalistuvilla väreillä. Mutta kun on niin että joka puolella on massoja niin mielestäni käy niin että vaikka nopeus "selän takana" olevaan massaan kasvaa, se kompensoituu sillä että edessä oleviin se hidastuu, lopputulos on vakio. Ajattelen niin että kaikki massat puhaltavat ympärilleen eetterituulta. Tuulet läpäisevät toisensa interferoimatta (kaksi taskulamppua, laita valot ristiin, eivät häiritse toisiaan). Malli on yhteensopiva kaareutuvan avaruuden kanssa.

Tuo on totta mitä puhut taustasta, itse puhun lähteistä ja kentistä, kentillä on lähde, gravitaatio on yksiselitteisesti massalähtöinen.

Eri kappaleiden kentät ei vaikuta toisiinsa, eli niiden vaikutus säilyy muuttumattoman, juuri kuten sanoit tuon valon kanssa käyvän, valonsäteet läpäisevät toisensa häiriintymättä.
Alla kuva miltä näyttää kun kenttää luodaan kiihtyvässä liikkeessä, toinen mekanismi joka luo hitautta. Vaikka kentän luontinopeus on c, lähde muuttaa nopeuttaan kiihtyvyyden takia ja tulos on alla. Itseasiassa tuo kuvaa tavallaan sitä tilannetta atominytimenkin osalta kiihtyvyydessä.

download/file.php?mode=view&id=5908

Meinaa mennä aivot solmuun kun yrittää miettiä tuota kuvan aaltokuviota avaruudessa. Onko etupuolella (menosuuntaan katsoessa) aallot lyhentyneet ? Tämä sen takia kun suhteellisuusperiaatteen mukaan aina voidaan ajatella että aaltojen lähde on paikallaan. Tyynellä järvellähän tilanne on selkeä. Kun särki nypyttää ongenkohoa ja samalla siirtää sitä, taivaalla lentävä lintu näkee AINA tuon kuvan mukaisen aaltokuvion riippumatta siitä miten itse liikkuu suhteessa aaltokuvioon.

Mutta jotenkin ne ympärillä olevat massat synnyttävät tuon järviesimerkin kaltaisen taustan ja aallot syntyvät suhteessa siihen. Tuostahan oli tehty teoriakin joka läpäisi testitapaukset hämmästyttävän hyvin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Aether_drag_hypothesis

Tuo aaltokuvio on suhteessa valolähteen suhteen liikkuvaan koordinaatistoon/havaitsijaan. Valolähteen itsensä suhteen aaltokuvio on luonnollisesti täysin symmetrinen. Aallot eivät siis synny minkään "mystisen" machilaisen taustan suhteen, ne yksinkertaisesti etenevät lähteestä vakionopeudella joka suuntaan välittämättä tuon taivaallista siitä mitä siellä jossakin kaukana muhii.

Tulikin jo vastattua edellisessä mutta lisäyksenä sen verran että tyhjiössä ja tasaisessa nopeudessa asia on noin kuten sanot, mutta kun on kiihtyvyyttä, jo lähtenyt kvanttittunut säteilykenttä ei enään välitä lähteensä liiketilanmuutoksesta jolloin kiihtyvän lähteen tapauksessa syntyy tuollainen kuvio myös tyhjiössä. Edelleenkään ne eivät välitä tuon taivaallista mitä edessä on.

[MooM]

Tuo on totta mitä puhut taustasta, itse puhun lähteistä ja kentistä, kentillä on lähde, gravitaatio on yksiselitteisesti massalähtöinen.

Eri kappaleiden kentät ei vaikuta toisiinsa, eli niiden vaikutus säilyy muuttumattoman, juuri kuten sanoit tuon valon kanssa käyvän, valonsäteet läpäisevät toisensa häiriintymättä.
Alla kuva miltä näyttää kun kenttää luodaan kiihtyvässä liikkeessä, toinen mekanismi joka luo hitautta. Vaikka kentän luontinopeus on c, lähde muuttaa nopeuttaan kiihtyvyyden takia ja tulos on alla. Itseasiassa tuo kuvaa tavallaan sitä tilannetta atominytimenkin osalta kiihtyvyydessä.

download/file.php?mode=view&id=5908

Eikös kuvassa ole vakionopeudella etenevän aaltolähteen kenttä? Jos liike olisi kiihtyvää (=nopeus vaihtelisi), tiettyyn suuntaan etenevien aaltorintamien taajuus vaihtelisi.

Kuvassa voi olla vaikka väliaineessa etenevä valon tai äänen lähde ja tuo kuva kuvaisi aallonpituuden/taajuuden muutosta. Nopeus osaa kasvaa myös tasaisesti jolloin tuo kuvaisi sellaista tilannetta.
Laitoin tuon siksi että se kuvaa tavallaan myös ytimen vaikutusta ekuoreensa kiihtyvyydessä, sitä epätasapainoa kvanttien vaihdossa, tavallaan.

No ei. Jos liike on tasaisesti kiihtyvää, aallo pakkautuvat kulkusuunnan etupuolella koko ajan enemmän nopeuden kiihtyessä (hidastuessa tietysti pakkautuminen vähenee nopeuden laskiessa) ja se kuvassa näkyvä rintama ei siis ole vakiovälinen edessä eikä takana.

Tasaisesti shiftannut taajuus, mistä dopplerissa yleensä puhutaan näin populaaritasolla, liittyyv vakionopeuteen.

[Goswell]

Alla kuva miltä näyttää kun kenttää luodaan kiihtyvässä liikkeessä, toinen mekanismi joka luo hitautta. Vaikka kentän luontinopeus on c, lähde muuttaa nopeuttaan kiihtyvyyden takia ja tulos on alla. Itseasiassa tuo kuvaa tavallaan sitä tilannetta atominytimenkin osalta kiihtyvyydessä.

Olen melko varma, että olet väärässä tässä atomin sisäisen rakenteen osalta. Jopa silloin, jos käsitellään yksittäistä atomia (jonka työntäminen esim tikulla on kyllä melkoinen suoritus muutenkin), puhumattakaan makrosskooppisesta materiasta.

Jos nyt ei alettaisi saivarrella, tikku koostuu atomeista ja luonnollisesti silloin puhutaan kahden erikappaleen atomin vaikutuksista toisiinsa eikä tikun ja atomin vaikutuksista, mikä kyllä kuulostaa hyvin hupaisalta.
On päivän selvää että negatiivisesti varutuneen elektronin ja positiivisesti varautuneen protonin välillä on pakko olla jokin vuorovaikutus joka estää niiden välittömän kohtaamisen.
Kun atomiin tuodaan energiaa fotonin kautta, elektroni siirtyy seuraavalle ylemmälle ekuorelle, kun siitä atomista poistuu fotonin verran energiaa elektroni putoaa alemmalle radalle, mietippäs nyt hiukan, minne se energia atomissa varastoituu. Taatusti se ei mene elektroniin, eikä vielä varmennin protoniin, mitäs jos se menee tuohon väliin, yksi uusi kvantti lisää uuden impulssin jolloin elekroni nousee ylemmäs, ja kvantin poistuessa se elektroni putoaa alemmas.

No, miksi elektronien radat on täsmällisiä, tavallaan, siksi koska fotonin energiat on vakioita joilla tuossa pelataan, fotonin energia siirtyy aina kokonaan ja poistuu kokonaan.

[MooM]

Alla kuva miltä näyttää kun kenttää luodaan kiihtyvässä liikkeessä, toinen mekanismi joka luo hitautta. Vaikka kentän luontinopeus on c, lähde muuttaa nopeuttaan kiihtyvyyden takia ja tulos on alla. Itseasiassa tuo kuvaa tavallaan sitä tilannetta atominytimenkin osalta kiihtyvyydessä.

Olen melko varma, että olet väärässä tässä atomin sisäisen rakenteen osalta. Jopa silloin, jos käsitellään yksittäistä atomia (jonka työntäminen esim tikulla on kyllä melkoinen suoritus muutenkin), puhumattakaan makrosskooppisesta materiasta.

Jos nyt ei alettaisi saivarrella, tikku koostuu atomeista ja luonnollisesti silloin puhutaan kahden erikappaleen atomin vaikutuksista toisiinsa eikä tikun ja atomin vaikutuksista, mikä kyllä kuulostaa hyvin hupaisalta.
On päivän selvää että negatiivisesti varutuneen elektronin ja positiivisesti varautuneen protonin välillä on pakko olla jokin vuorovaikutus joka estää niiden välittömän kohtaamisen.
Kun atomiin tuodaan energiaa fotonin kautta, elektroni siirtyy seuraavalle ylemmälle ekuorelle, kun siitä atomista poistuu fotonin verran energiaa elektroni putoaa alemmalle radalle, mietippäs nyt hiukan, minne se energia atomissa varastoituu. Taatusti se ei mene elektroniin, eikä vielä varmennin protoniin, mitäs jos se menee tuohon väliin, yksi uusi kvantti lisää uuden impulssin jolloin elekroni nousee ylemmäs, ja kvantin poistuessa se elektroni putoaa alemmas.

No, miksi elektronien radat on täsmällisiä, tavallaan, siksi koska fotonin energiat on vakioita joilla tuossa pelataan, fotonin energia siirtyy aina kokonaan ja poistuu kokonaan.

Nokun näitä on mietitty satakunta vuotta ympäri maailmaa, satojen tai tuhansien ihmisten toimesta, ja formuloitu se mietintä teoriaksi, joka kuvaa ja ennustaa ilmiöitä aivan loistavasti. Ja ihan ilman viidettä perusvuorovaikutusta.

[Goswell]

Alla kuva miltä näyttää kun kenttää luodaan kiihtyvässä liikkeessä, toinen mekanismi joka luo hitautta. Vaikka kentän luontinopeus on c, lähde muuttaa nopeuttaan kiihtyvyyden takia ja tulos on alla. Itseasiassa tuo kuvaa tavallaan sitä tilannetta atominytimenkin osalta kiihtyvyydessä.

Olen melko varma, että olet väärässä tässä atomin sisäisen rakenteen osalta. Jopa silloin, jos käsitellään yksittäistä atomia (jonka työntäminen esim tikulla on kyllä melkoinen suoritus muutenkin), puhumattakaan makrosskooppisesta materiasta.

Jos nyt ei alettaisi saivarrella, tikku koostuu atomeista ja luonnollisesti silloin puhutaan kahden erikappaleen atomin vaikutuksista toisiinsa eikä tikun ja atomin vaikutuksista, mikä kyllä kuulostaa hyvin hupaisalta.
On päivän selvää että negatiivisesti varutuneen elektronin ja positiivisesti varautuneen protonin välillä on pakko olla jokin vuorovaikutus joka estää niiden välittömän kohtaamisen.
Kun atomiin tuodaan energiaa fotonin kautta, elektroni siirtyy seuraavalle ylemmälle ekuorelle, kun siitä atomista poistuu fotonin verran energiaa elektroni putoaa alemmalle radalle, mietippäs nyt hiukan, minne se energia atomissa varastoituu. Taatusti se ei mene elektroniin, eikä vielä varmennin protoniin, mitäs jos se menee tuohon väliin, yksi uusi kvantti lisää uuden impulssin jolloin elekroni nousee ylemmäs, ja kvantin poistuessa se elektroni putoaa alemmas.

No, miksi elektronien radat on täsmällisiä, tavallaan, siksi koska fotonin energiat on vakioita joilla tuossa pelataan, fotonin energia siirtyy aina kokonaan ja poistuu kokonaan.

Nokun näitä on mietitty satakunta vuotta ympäri maailmaa, satojen tai tuhansien ihmisten toimesta, ja formuloitu se mietintä teoriaksi, joka kuvaa ja ennustaa ilmiöitä aivan loistavasti. Ja ihan ilman viidettä perusvuorovaikutusta.

Mikä pitää elektronin poissa protonista, sille pitää olla selitys.

[Goswell]

Yksi näkökulma tuli mieleen. Nopeus on suhteellista, missä tahansa tasaisessa nopeudessa ollaan levossa, kun tuosta kiihdytetään edelleen, tulos on samalla kiihtyvyydellä aina sama, nopeudesta kuin nopeudesta kiihdyttäen. Jos syy olisi avaruus, avaruudessa täytyisi olla jokin kenttä joka olisi vastuussa inertiasta, eikö niin?
Se millä nopeudella tuota kenttää kohdataan, sen täysyisi vaikuttaa inertian määrään. Kysymysmerkki.

Hyvää logiikkapyörittelyä. Olen ajatellut homman niin että massat tekevät ympärilleen taustan, olet itse kuvannut vastaavaa haalistuvilla väreillä. Mutta kun on niin että joka puolella on massoja niin mielestäni käy niin että vaikka nopeus "selän takana" olevaan massaan kasvaa, se kompensoituu sillä että edessä oleviin se hidastuu, lopputulos on vakio. Ajattelen niin että kaikki massat puhaltavat ympärilleen eetterituulta. Tuulet läpäisevät toisensa interferoimatta (kaksi taskulamppua, laita valot ristiin, eivät häiritse toisiaan). Malli on yhteensopiva kaareutuvan avaruuden kanssa.

Tuo on totta mitä puhut taustasta, itse puhun lähteistä ja kentistä, kentillä on lähde, gravitaatio on yksiselitteisesti massalähtöinen.

Eri kappaleiden kentät ei vaikuta toisiinsa, eli niiden vaikutus säilyy muuttumattoman, juuri kuten sanoit tuon valon kanssa käyvän, valonsäteet läpäisevät toisensa häiriintymättä.
Alla kuva miltä näyttää kun kenttää luodaan kiihtyvässä liikkeessä, toinen mekanismi joka luo hitautta. Vaikka kentän luontinopeus on c, lähde muuttaa nopeuttaan kiihtyvyyden takia ja tulos on alla. Itseasiassa tuo kuvaa tavallaan sitä tilannetta atominytimenkin osalta kiihtyvyydessä.

download/file.php?mode=view&id=5908

Meinaa mennä aivot solmuun kun yrittää miettiä tuota kuvan aaltokuviota avaruudessa. Onko etupuolella (menosuuntaan katsoessa) aallot lyhentyneet ? Tämä sen takia kun suhteellisuusperiaatteen mukaan aina voidaan ajatella että aaltojen lähde on paikallaan. Tyynellä järvellähän tilanne on selkeä. Kun särki nypyttää ongenkohoa ja samalla siirtää sitä, taivaalla lentävä lintu näkee AINA tuon kuvan mukaisen aaltokuvion riippumatta siitä miten itse liikkuu suhteessa aaltokuvioon.

Mutta jotenkin ne ympärillä olevat massat synnyttävät tuon järviesimerkin kaltaisen taustan ja aallot syntyvät suhteessa siihen. Tuostahan oli tehty teoriakin joka läpäisi testitapaukset hämmästyttävän hyvin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Aether_drag_hypothesis

Kyllä ne aivot menee solmuun, ei ihan helppoja pohtia. Kiihdyttävän voiman suuntaan ne on lyhentyneet, kiihtyvyyden suuntaan venyneet, kvanttitasolla puhutaan hiukkasista ja taajuuksista, eli jos on lyhempi matka ja sama määrä virtuaalihiukkasia, taajuus kasvaa ja pidempi matka ja sama määrä hiukkasia taajuus laskee.

[MooM]

Alla kuva miltä näyttää kun kenttää luodaan kiihtyvässä liikkeessä, toinen mekanismi joka luo hitautta. Vaikka kentän luontinopeus on c, lähde muuttaa nopeuttaan kiihtyvyyden takia ja tulos on alla. Itseasiassa tuo kuvaa tavallaan sitä tilannetta atominytimenkin osalta kiihtyvyydessä.

Olen melko varma, että olet väärässä tässä atomin sisäisen rakenteen osalta. Jopa silloin, jos käsitellään yksittäistä atomia (jonka työntäminen esim tikulla on kyllä melkoinen suoritus muutenkin), puhumattakaan makrosskooppisesta materiasta.

Jos nyt ei alettaisi saivarrella, tikku koostuu atomeista ja luonnollisesti silloin puhutaan kahden erikappaleen atomin vaikutuksista toisiinsa eikä tikun ja atomin vaikutuksista, mikä kyllä kuulostaa hyvin hupaisalta.
On päivän selvää että negatiivisesti varutuneen elektronin ja positiivisesti varautuneen protonin välillä on pakko olla jokin vuorovaikutus joka estää niiden välittömän kohtaamisen.
Kun atomiin tuodaan energiaa fotonin kautta, elektroni siirtyy seuraavalle ylemmälle ekuorelle, kun siitä atomista poistuu fotonin verran energiaa elektroni putoaa alemmalle radalle, mietippäs nyt hiukan, minne se energia atomissa varastoituu. Taatusti se ei mene elektroniin, eikä vielä varmennin protoniin, mitäs jos se menee tuohon väliin, yksi uusi kvantti lisää uuden impulssin jolloin elekroni nousee ylemmäs, ja kvantin poistuessa se elektroni putoaa alemmas.

No, miksi elektronien radat on täsmällisiä, tavallaan, siksi koska fotonin energiat on vakioita joilla tuossa pelataan, fotonin energia siirtyy aina kokonaan ja poistuu kokonaan.

Nokun näitä on mietitty satakunta vuotta ympäri maailmaa, satojen tai tuhansien ihmisten toimesta, ja formuloitu se mietintä teoriaksi, joka kuvaa ja ennustaa ilmiöitä aivan loistavasti. Ja ihan ilman viidettä perusvuorovaikutusta.

Mikä pitää elektronin poissa protonista, sille pitää olla selitys.

Se, että atomin energiatila on minimissä, kun elektroni on orbitaalillaan. Tai miten sen nyt haluaa ilmaista. Fysiikassa systeemit tykkää olla energiaminimissä ja helposti hakeutuu sinne, jos niitä hämmennetään.

Ja sisimmät elektronit on tietyllä todennäköisyydellä ytimen sisälläkin, myös vetyatomissa se ainoa elektroni.

[Goswell]

Alla kuva miltä näyttää kun kenttää luodaan kiihtyvässä liikkeessä, toinen mekanismi joka luo hitautta. Vaikka kentän luontinopeus on c, lähde muuttaa nopeuttaan kiihtyvyyden takia ja tulos on alla. Itseasiassa tuo kuvaa tavallaan sitä tilannetta atominytimenkin osalta kiihtyvyydessä.

Olen melko varma, että olet väärässä tässä atomin sisäisen rakenteen osalta. Jopa silloin, jos käsitellään yksittäistä atomia (jonka työntäminen esim tikulla on kyllä melkoinen suoritus muutenkin), puhumattakaan makrosskooppisesta materiasta.

Jos nyt ei alettaisi saivarrella, tikku koostuu atomeista ja luonnollisesti silloin puhutaan kahden erikappaleen atomin vaikutuksista toisiinsa eikä tikun ja atomin vaikutuksista, mikä kyllä kuulostaa hyvin hupaisalta.
On päivän selvää että negatiivisesti varutuneen elektronin ja positiivisesti varautuneen protonin välillä on pakko olla jokin vuorovaikutus joka estää niiden välittömän kohtaamisen.
Kun atomiin tuodaan energiaa fotonin kautta, elektroni siirtyy seuraavalle ylemmälle ekuorelle, kun siitä atomista poistuu fotonin verran energiaa elektroni putoaa alemmalle radalle, mietippäs nyt hiukan, minne se energia atomissa varastoituu. Taatusti se ei mene elektroniin, eikä vielä varmennin protoniin, mitäs jos se menee tuohon väliin, yksi uusi kvantti lisää uuden impulssin jolloin elekroni nousee ylemmäs, ja kvantin poistuessa se elektroni putoaa alemmas.

No, miksi elektronien radat on täsmällisiä, tavallaan, siksi koska fotonin energiat on vakioita joilla tuossa pelataan, fotonin energia siirtyy aina kokonaan ja poistuu kokonaan.

Nokun näitä on mietitty satakunta vuotta ympäri maailmaa, satojen tai tuhansien ihmisten toimesta, ja formuloitu se mietintä teoriaksi, joka kuvaa ja ennustaa ilmiöitä aivan loistavasti. Ja ihan ilman viidettä perusvuorovaikutusta.

Mikä pitää elektronin poissa protonista, sille pitää olla selitys.

Se, että atomin energiatila on minimissä, kun elektroni on orbitaalillaan. Tai miten sen nyt haluaa ilmaista. Fysiikassa systeemit tykkää olla energiaminimissä ja helposti hakeutuu sinne, jos niitä hämmennetään.

Ja sisimmät elektronit on tietyllä todennäköisyydellä ytimen sisälläkin, myös vetyatomissa se ainoa elektroni.

Vety onkin huono esimerkki mutta selkein asiaa kuvattaessa.

[MooM]

[Stalker]

Vanha kuva, viimeinen päivitys 1926, kuvassahan oikeassa laidassa pitäisi olla Goswellin malli , vuotta en tiedä milloin G. sohvalla maaten sen selvitti.