Älykkyys, mieli ja kieli

[Raspu]

Kissav voi oppia laumaelämää. Joskus hullun kissatädin tusinassa kissassa on kolme erillistä pienlaumaa, koska kaikki ei tule toimeen kaikkien kanssa.

Kissat voivat oppia sietämään toisiaan, mutta aitoon laumaan kuuluu yhteistyö. En minä muista, että kun meillä ja useimmilla naapureilla oli muutama kissa, että niillä olisi ollut merkittävää yhteistyötä ikinä. Kahdella koiralla oli usein. Ne esim. aukoivat ovia toisilleen ja toivat joskus hatkareissuiltaan tuliaisia toisellekin. Mutta koira onkin laumaeläin, jonka toiminta perustuu yksilöiden väliseen molempia hyödyttävään yhteistyöhön.

Kyllä kissatkin toimivat laumassa ja auttavat toisiaan.
Meidän uros jäi vessaan jumiin niin narttu tuli pyytämään apuun että avatkaas vessan ovi, Leo on jumissa siellä.

[Naturalisti]

Minusta kaikki tuo mitä olette nyt kertoneen kissoista ja koirista osoittaa selvästi, että ihmisten ja muiden kehittyneitten eläinten mielen perusmekanismit ovat hyvin pitkälle samankaltaisia.

Myös ihminen arvioi toisten olioiden mielentiloja ja aikomuksia peilaamalla toisen osapuolen asentoja ja eleitä ja olettaa vaistonvaraisesti, että toisen kokemukset vastaavat tarkkailijan peilauksen avulla generoimia omia tuntemuksia (Epäilen sitä, että tätä varten olisi erityisiä peilisoluja. Kyse on pikemminkin vaistomaisen matkimisen tuottamasta kokonaisvaltaisesta peilausmekanismista.)

Vaikka mielen toiminnat ovat aivojen materiaalisia prosesseja, mentaalinen koetaan jotenkin aineellisesta maailmasta erillisenä toimintona. Tästä peilaustoiminnosta ja mielen subjektiivisesta kokemusesta johtuu myös empatiakykymme ja myös se, että ensimmäiset maailmanselitykset kaikissa ensimmäisissä kulttuureissa eri puolilla maailmaa toisistaan riippumatta olivat animistisia uskomuksia. Kaikille kiviä ja kantoja myöten annettiin sielu.

Ajattelen myös niin, että koemme muiden kehittyneiden etäinten kanssa tietoisuuden samalla periaatteella. Tietoisuus on tämän jatkuvan mielikuvien virran kokemusta.

Tästä kehittyy mielikuva-ajattelua siinä fylogeneettisen evoluution vaiheessa, kun saamme kyvyn muistella menneitä ja harkita sen avulla tekemisiämme mielikuvituksessa ennen toimeen ryhtymistä. Tällöin ei ole enää tarve vain reagoida tässä ja nyt tämän mielikuvien virran aistimuksiin.

Voimme pelkän reagoinnin asemasta kelata mielessämme aiempia kokemuksiamme ja valita miten toimimme. Rakennamme mieleemme todellisuudesta dynaamisia representaatioita eli meemejä, joiden toiminta on ajattelua.

[Naturalisti]

[Keijonan sensuroinnista]

Ja minulta sensuroitiin tämä:

Itse asiassa juuri se vähä-älyisyys ei välttämättä periydy keneltäkään.

https://www.kehitysvammaliitto.fi/kehitysvammaisuus/

(...)

Keke paljastaa heikkoutensa, koska painokkaimmat vasta-argumentit saavat oitis kyytiä.

Joo näinhän tämä keskustelu Keijonan palstoilla valitettavasti toimii. On helpompi poistaa omalta kannalta epämiellyttävät kommentit kuin perustella paremmin omaa kantaansa.

Tästä periytyvyydestä jauhettiin täällä vähän aikaa sitten jossakin toisessakin keskustelussa. Kysymys taisi olla: kumpi vaikuttaa enemmän geenit vai ympäristön?

Kuten aiemmin totesin: "Kun puhutaan älykkyyden periytymisestä, niin keskustelu typistetään usein pelkästään geneettiseen perimään. Sen lisäksi tärkeää on huomioida ympäristön vaikutus eli memeettinen kulttuurinen perimä."

Kaivoin tuon keskustelun esiin:
viewtopic.php?t=1144&start=45

Ihan mielenkiintoisia ajatuksia herättäviä pohdintoja (paitsi Keijonan asiaan kuulumattomat mantrat, jotka voi ohittaa).

" Onko ihminen pelkästään perimän ja ympäristön summa? Pääosin on, mutta on sinä mukana hitunen myös yksilön itse hankkimaa kokemusta. Tuota perimääkin on kahta sorttia: geneettinen perimä ja memeettinen kulttuuriperimä. Tämä tietysti voidaan laskea myös yksilön informaatioympäristön (vuoro)vaikutukseksi. Materiassa itsessään ei ole mitään elämää ja tietoisuutta. Ne syntyvät vasta, kun materian rakenne saavuttaa kyseisen toiminnan mahdollistavan tason. "

[MooM]

Minusta kaikki tuo mitä olette nyt kertoneen kissoista ja koirista osoittaa selvästi, että ihmisten ja muiden kehittyneitten eläinten mielen perusmekanismit ovat hyvin pitkälle samankaltaisia.

Myös ihminen arvioi toisten olioiden mielentiloja ja aikomuksia peilaamalla toisen osapuolen asentoja ja eleitä ja olettaa vaistonvaraisesti, että toisen kokemukset vastaavat tarkkailijan peilauksen avulla generoimia omia tuntemuksia (Epäilen sitä, että tätä varten olisi erityisiä peilisoluja. Kyse on pikemminkin vaistomaisen matkimisen tuottamasta kokonaisvaltaisesta peilausmekanismista.)

Kyllä peilisoluja näyttää olevan ja peilisolujärjestelmä (toiminnallinen aivoverkko) on nähty niin luotettavasti kuin näitä ylipäätään saadaan näkyviin. Kyse ei ole matkimisesta, vaan enemmän alitajuisesta matkimiseen valmistautumisesta/varautumisesta, tai ihan vaan toisen liikkeen tai muun tajuamisesta, koska systeemi reagoi vaikkei tutkittava suorittaisi mitään esim. motorista.

Grand Old ladyn teksti aiheesta 2007: https://www.duodecimlehti.fi/duo96592
Peilisolujärjestelmä (mirror-neuron system) on monta aivoaluetta kattava frontoparietaalinen hermoverkosto, jossa on sekä itse tehtyihin että nähtyihin liikkeisiin reagoivia peilisoluja (Rizzolatti ym. 2001). Verkosto muovautuu kehityksen aikana ja auttaa ymmärtämään toisten ihmisten aikeita. Varsinaiset peilisolut ovat visuomotorisia neuroneita, joita löydettiin ensimmäisen kerran apinan otsalohkon alueelta F5 (Gallese ym. 1996; Rizzolatti ym. 1996).

Tuore katsaus: https://www.cell.com/trends/cognitive-s ... 22)00134-6
Thirty years after their discovery, MNs have played a transformational role in several disciplines by stimulating the creation of new research directions and influencing the trends in previously existing ones, from basic animal research to human cognitive and social neuroscience. Indeed, a large body of evidence confirms the involvement of frontal motor regions in the processing of a wide range of other-related bodily displays [99.,100.], facial expressions [101.], voices [102.], and social [103.] and communicative [104.] interactions, indicating that the impact of the original MN discovery may have fostered unprecedented interest in the neural substrates of social perception, even outside the mainstream MN literature.

Toisaalta:
Initially, the surprising property of some premotor neurons to respond not only during action execution, but also during the observation of actions performed by others prompted the discoverers of this phenomenon to establish very restrictive response criteria for defining a neuron as a MN [3.]. This was vital to rule out alternative explanations and to demonstrate the robustness of the phenomenon. Subsequently, the main finding has been replicated in many studies from several independent laboratories and with increasingly sophisticated techniques; this research produced a progressive broadening of the original criteria defining MNs. Indeed, unbiased, large-scale recordings of multiple individual neurons with chronic multielectrode arrays during the execution and observation of actions [11., 12., 13., 14.] would have yielded much fewer MNs if the original criteria were rigidly applied (Box 2). Instead, these findings robustly confirmed the essence of the mirror mechanism: other-related information is mapped onto the neural substrates primarily involved in the encoding of self-related processes in an extended network of brain areas [15., 16., 17.] that encompass multiple domains, from motor actions, sensations, and emotions to decisions and spatial representations (Figure 2A ), and multiple animal species (Figure 2B).

[Naturalisti]

Minusta kaikki tuo mitä olette nyt kertoneen kissoista ja koirista osoittaa selvästi, että ihmisten ja muiden kehittyneitten eläinten mielen perusmekanismit ovat hyvin pitkälle samankaltaisia.

Myös ihminen arvioi toisten olioiden mielentiloja ja aikomuksia peilaamalla toisen osapuolen asentoja ja eleitä ja olettaa vaistonvaraisesti, että toisen kokemukset vastaavat tarkkailijan peilauksen avulla generoimia omia tuntemuksia (Epäilen sitä, että tätä varten olisi erityisiä peilisoluja. Kyse on pikemminkin vaistomaisen matkimisen tuottamasta kokonaisvaltaisesta peilausmekanismista.)

Kyllä peilisoluja näyttää olevan ja peilisolujärjestelmä (toiminnallinen aivoverkko) on nähty niin luotettavasti kuin näitä ylipäätään saadaan näkyviin. Kyse ei ole matkimisesta, vaan enemmän alitajuisesta matkimiseen valmistautumisesta/varautumisesta, tai ihan vaan toisen liikkeen tai muun tajuamisesta, koska systeemi reagoi vaikkei tutkittava suorittaisi mitään esim. motorista.

Grand Old ladyn teksti aiheesta 2007: https://www.duodecimlehti.fi/duo96592
Peilisolujärjestelmä (mirror-neuron system) on monta aivoaluetta kattava frontoparietaalinen hermoverkosto, jossa on sekä itse tehtyihin että nähtyihin liikkeisiin reagoivia peilisoluja (Rizzolatti ym. 2001). Verkosto muovautuu kehityksen aikana ja auttaa ymmärtämään toisten ihmisten aikeita. Varsinaiset peilisolut ovat visuomotorisia neuroneita, joita löydettiin ensimmäisen kerran apinan otsalohkon alueelta F5 (Gallese ym. 1996; Rizzolatti ym. 1996).

Tuore katsaus: https://www.cell.com/trends/cognitive-s ... 22)00134-6
Thirty years after their discovery, MNs have played a transformational role in several disciplines by stimulating the creation of new research directions and influencing the trends in previously existing ones, from basic animal research to human cognitive and social neuroscience. Indeed, a large body of evidence confirms the involvement of frontal motor regions in the processing of a wide range of other-related bodily displays [99.,100.], facial expressions [101.], voices [102.], and social [103.] and communicative [104.] interactions, indicating that the impact of the original MN discovery may have fostered unprecedented interest in the neural substrates of social perception, even outside the mainstream MN literature.

Toisaalta:
Initially, the surprising property of some premotor neurons to respond not only during action execution, but also during the observation of actions performed by others prompted the discoverers of this phenomenon to establish very restrictive response criteria for defining a neuron as a MN [3.]. This was vital to rule out alternative explanations and to demonstrate the robustness of the phenomenon. Subsequently, the main finding has been replicated in many studies from several independent laboratories and with increasingly sophisticated techniques; this research produced a progressive broadening of the original criteria defining MNs. Indeed, unbiased, large-scale recordings of multiple individual neurons with chronic multielectrode arrays during the execution and observation of actions [11., 12., 13., 14.] would have yielded much fewer MNs if the original criteria were rigidly applied (Box 2). Instead, these findings robustly confirmed the essence of the mirror mechanism: other-related information is mapped onto the neural substrates primarily involved in the encoding of self-related processes in an extended network of brain areas [15., 16., 17.] that encompass multiple domains, from motor actions, sensations, and emotions to decisions and spatial representations (Figure 2A ), and multiple animal species (Figure 2B).

En epäile näitä tutkimustuloksia, vaan epäilen sitä, että olisi olemassa erityisiä peilisoluja ja peilisolujärjestelmiä. Uskon enemmän siihen näkemykseen, että peilisolujärjestemä on lopulta sama toiminnanohjausjärjestelmä, joka ohjaa yksilön omaa toimintaa ja herää myös toisen toimintaa havainnoitaessa.

Erillisen järjestelmän olettamisessa on syytä olla varovainen senkin vuoksi, ettei kukaan vielä tiedä miten aivot kokonaisuutena toimivat. Nämä peilisolututkimukset ovatkin kiinnostavia erityisesti siksi, että ne saattavat edistää tätä aivojen kokonaisvaltaisen viitekehyksen kehittämistä.

Kun sellaista ei vielä ole, voi tämä peilisolujärjestelmä toimia tilapäisenä viitekehyksenä, johon tutkimustulokset ripustetaan. Kokonaisvaltaisen viitekehyksen puutteesta kärsii myös kognitiivinen psykologia, jonka selitykset perustuvat edelleen vanhentuneeseen tietokonemetaforaan.

Tämä kaikki tietämys aivoista ja käyttäytymisestä on jatkossa muotoiltava uudelleen aivojen kokonaisvaltaisen toiminnallisen viitekehyksen kanssa yhteensopivaksi. Tämä viitekehys kuitenkin antaa yhä odottaa itseään

[Naturalisti]

Poimin tämän tuolta Äly-keskustelusta talteen myös tänne.

Niin, viha ja kielteisyys on tietenkin sen puolustusrefleksin alkeellisimmat ja helpoimmat tunne-ilmentymät. Sensijaan myönteisyys, hyväksyntä ja avoimuus vaatii rohkeutta ja ymmärryskykyä, sitä älyä.

Ei vaadi. Nuo ominaisuudet eivät ole se mitä psykologiassa sanotaan älykkyydeksi. Älykkyys on vain loogista päättelyä ja superälykäskin ihminen voi olla äärimmäisen negatiivinen ja ahdasmielinen ja käyttää elämänsä erittäin monimutkaisten loogisten ongelmien vatvomiseen omassa mielessään. Ja toisaalta äärimmäisen tyhmissäkin ihmisissä on hyvin avoimia ja positiivisia, sanoisin että ehkä jopa enemmän, koska liika viehtymys loogisuuteen vie avoimuuden vaatimaa heittäytymisen kykyä, kun mieli pohtii aina vain mahdollisia seurauksia.

Älykkyyden määritelmäsi kuulostaa hieman erikoiselta. Oletko varma että tuo on pyskologian märitelmä, eikä omia tarkoitusperiä varten keksimäsi OAA määritelmä?

Tässä mitä APA tietää älykkyydestä kertoa
the ability to derive information, learn from experience, adapt to the environment, understand, and correctly utilize thought and reason.

Mitä erikoista Neutroni määritelmässä oli? "Älykkyys on vain loogista päättely" eli kyky johtaa tietoa, oppia kokemuksesta, sopeutua ympäristöön, ymmärtää ja oikein hyödyntää ajattelua ja järkeä. Etkö sinä vain toista sen mitä Neutroni jo sanoi? Mutta taisit kylläkin lisätä määritelmään jotakin ylimääräistä. Järkeilemällä ei tuoteta uutta tietoa todellisuudesta. Tietoa todellisuudesta voi saada vain empiirisesti.

Ihailtavaan käden hienomotoriseen kontrolliin kykyenvän ihmislajin kohdalla nostaisin eritysiesti esiin tuon kyvyn adaptoitua ja ympäristöä ja objekteja manipuloimalla ratkaista elämän eteensä heittämiä homeostaattisia haasteita. Ihan kuten lapsi oppii matemaattiset intuitionsa, syystä ja seurauksesta jne. ensin manipuloimalla konkreettisia objekteja ja lopulta ottamalla harppauksen abstraktien onbjektien manipuloiiseen mielessään. Käden merkitystä älykkyyden kehittymisesssä emme voine aliarvioida?

Minua miellyttää tämä sinun käyttäysymistottumusten korostaminen. Kaikki mielensisällöt eli meemit ovat vain käyttäytymis- ja ajatustottumuksia, jotka kehittyvät ihmisyhteusöjen memeettiessä evoluutiossa.

Meemit ovat yksilöiden omaksumia subjektiivisia dynaamisia representaatioita todellisuudesta, joiden toiminta on ajattelua. Reaalimaailman objektien lisäksi muodostamme representaatioita myös mielikuvitusolioista kuten matematiikasta (hyödylliset fiktiot) ja uskonnot (haitalliset fiktiot).

Nykynuorten tyhmenemistrendi johtunee pitkälti siitä että tuo käden ja älykkyyden kohtalon yhteys on heiltä lapsina katkaistu istuttmallaa heitä erilaisten vilkkuvien ja ääntelevien näyttöjen edessä. Kuten hyvä kirja raamattukin tiettä kertoa: toimettomat kädet ovat paholaisen työkalu.

koska liika viehtymys loogisuuteen vie avoimuuden vaatimaa heittäytymisen kykyä, kun mieli pohtii aina vain mahdollisia seurauksia.

Tämä ei ihan täysin auken mutta voinet selventää miksi liika älykkyys ja viehtymys logiikkaan vievät ihmiseltä kyvyn olla avoin ja positiivinen?
Millä tavalla oma viehtymyksesi logiikkaan ja seurausten pohtiminen on estänyt sinua heittäytymästä avoimuuteen ja positiivisuuteen?

Nämä johtopäätökset ja Raamattuun viittaus samoin kuin Keijonan alkuperäinen kommentti jäävät hämäriksi, joita voisi vähän tarkentaa.

[Kohina]

Kissathan pitävät ihan samaa ääntä kuin muutkin kissaeläimet sillä erotuksella että muut kissaeläimet lopettavat maukumisen aikuistuessaan. Sitä ennen ne elävät sisaruslaumoissa.

[Kohina]

Lisäksi tosiaan kissojen etuotsalohko on kasvanut huomattavasti ihmisen kanssa eläessään.

[siili suhonen]

Poimin tämän tuolta Äly-keskustelusta talteen myös tänne.

Niin, viha ja kielteisyys on tietenkin sen puolustusrefleksin alkeellisimmat ja helpoimmat tunne-ilmentymät. Sensijaan myönteisyys, hyväksyntä ja avoimuus vaatii rohkeutta ja ymmärryskykyä, sitä älyä.

Ei vaadi. Nuo ominaisuudet eivät ole se mitä psykologiassa sanotaan älykkyydeksi. Älykkyys on vain loogista päättelyä ja superälykäskin ihminen voi olla äärimmäisen negatiivinen ja ahdasmielinen ja käyttää elämänsä erittäin monimutkaisten loogisten ongelmien vatvomiseen omassa mielessään. Ja toisaalta äärimmäisen tyhmissäkin ihmisissä on hyvin avoimia ja positiivisia, sanoisin että ehkä jopa enemmän, koska liika viehtymys loogisuuteen vie avoimuuden vaatimaa heittäytymisen kykyä, kun mieli pohtii aina vain mahdollisia seurauksia.

Älykkyyden määritelmäsi kuulostaa hieman erikoiselta. Oletko varma että tuo on pyskologian märitelmä, eikä omia tarkoitusperiä varten keksimäsi OAA määritelmä?

Tässä mitä APA tietää älykkyydestä kertoa
the ability to derive information, learn from experience, adapt to the environment, understand, and correctly utilize thought and reason.

Mitä erikoista Neutroni määritelmässä oli? "Älykkyys on vain loogista päättely" eli kyky johtaa tietoa, oppia kokemuksesta, sopeutua ympäristöön, ymmärtää ja oikein hyödyntää ajattelua ja järkeä. Etkö sinä vain toista sen mitä Neutroni jo sanoi? Mutta taisit kylläkin lisätä määritelmään jotakin ylimääräistä. Järkeilemällä ei tuoteta uutta tietoa todellisuudesta. Tietoa todellisuudesta voi saada vain empiirisesti.

Ihailtavaan käden hienomotoriseen kontrolliin kykyenvän ihmislajin kohdalla nostaisin eritysiesti esiin tuon kyvyn adaptoitua ja ympäristöä ja objekteja manipuloimalla ratkaista elämän eteensä heittämiä homeostaattisia haasteita. Ihan kuten lapsi oppii matemaattiset intuitionsa, syystä ja seurauksesta jne. ensin manipuloimalla konkreettisia objekteja ja lopulta ottamalla harppauksen abstraktien onbjektien manipuloiiseen mielessään. Käden merkitystä älykkyyden kehittymisesssä emme voine aliarvioida?

Minua miellyttää tämä sinun käyttäysymistottumusten korostaminen. Kaikki mielensisällöt eli meemit ovat vain käyttäytymis- ja ajatustottumuksia, jotka kehittyvät ihmisyhteusöjen memeettiessä evoluutiossa.

Meemit ovat yksilöiden omaksumia subjektiivisia dynaamisia representaatioita todellisuudesta, joiden toiminta on ajattelua. Reaalimaailman objektien lisäksi muodostamme representaatioita myös mielikuvitusolioista kuten matematiikasta (hyödylliset fiktiot) ja uskonnot (haitalliset fiktiot).

Voinet mitä selventää mitä tarkoitat kun sanot että kaikkien subjektiivisten dynaamisten representaatioiden toiminta on ajattellua. Peräänkuuluttamiasi subjektiiviset representaatioit ja näitä mielen sisältöjä tuottavan todellisuuden voinemme jakaa kolmeen osaan. Aistien kautta saapuneesta informaatiosta väsätyt mielensisällöt eli havaintokokemukset, propioseptiivisiä kanavia pitkin saapuva informaatio kehomme osien avaruudellisesta sijainnista ja sitten ne tietoisuuden ja elämän kannalta ensisijaiset ja tärkeimmät mielensisällöt eli tunteet ja mielialat jotka kantavat mukanaan inffoa elämän prosesseja pyörittävästä interiööristämme ja sen homeostaattisesta tilasta.
Ei kai ajatus ole kuin jälkiheijatus jonka tehtävää on yleistää ja kategorisoida muita ensisijaisempia ja todellisuudesta inffoa mukanaan kantavia mielensisältöjä kuten havainto- ja tunnekokemuksina ilmeneviä meemejä?

[Naturalisti]

Poimin tämän tuolta Äly-keskustelusta talteen myös tänne.

Ei vaadi. Nuo ominaisuudet eivät ole se mitä psykologiassa sanotaan älykkyydeksi. Älykkyys on vain loogista päättelyä ja superälykäskin ihminen voi olla äärimmäisen negatiivinen ja ahdasmielinen ja käyttää elämänsä erittäin monimutkaisten loogisten ongelmien vatvomiseen omassa mielessään. Ja toisaalta äärimmäisen tyhmissäkin ihmisissä on hyvin avoimia ja positiivisia, sanoisin että ehkä jopa enemmän, koska liika viehtymys loogisuuteen vie avoimuuden vaatimaa heittäytymisen kykyä, kun mieli pohtii aina vain mahdollisia seurauksia.

Älykkyyden määritelmäsi kuulostaa hieman erikoiselta. Oletko varma että tuo on pyskologian märitelmä, eikä omia tarkoitusperiä varten keksimäsi OAA määritelmä?

Tässä mitä APA tietää älykkyydestä kertoa
the ability to derive information, learn from experience, adapt to the environment, understand, and correctly utilize thought and reason.

Mitä erikoista Neutroni määritelmässä oli? "Älykkyys on vain loogista päättely" eli kyky johtaa tietoa, oppia kokemuksesta, sopeutua ympäristöön, ymmärtää ja oikein hyödyntää ajattelua ja järkeä. Etkö sinä vain toista sen mitä Neutroni jo sanoi? Mutta taisit kylläkin lisätä määritelmään jotakin ylimääräistä. Järkeilemällä ei tuoteta uutta tietoa todellisuudesta. Tietoa todellisuudesta voi saada vain empiirisesti.

Ihailtavaan käden hienomotoriseen kontrolliin kykyenvän ihmislajin kohdalla nostaisin eritysiesti esiin tuon kyvyn adaptoitua ja ympäristöä ja objekteja manipuloimalla ratkaista elämän eteensä heittämiä homeostaattisia haasteita. Ihan kuten lapsi oppii matemaattiset intuitionsa, syystä ja seurauksesta jne. ensin manipuloimalla konkreettisia objekteja ja lopulta ottamalla harppauksen abstraktien onbjektien manipuloiiseen mielessään. Käden merkitystä älykkyyden kehittymisesssä emme voine aliarvioida?

Minua miellyttää tämä sinun käyttäysymistottumusten korostaminen. Kaikki mielensisällöt eli meemit ovat vain käyttäytymis- ja ajatustottumuksia, jotka kehittyvät ihmisyhteusöjen memeettiessä evoluutiossa.

Meemit ovat yksilöiden omaksumia subjektiivisia dynaamisia representaatioita todellisuudesta, joiden toiminta on ajattelua. Reaalimaailman objektien lisäksi muodostamme representaatioita myös mielikuvitusolioista kuten matematiikasta (hyödylliset fiktiot) ja uskonnot (haitalliset fiktiot).

Voinet mitä selventää mitä tarkoitat kun sanot että kaikkien subjektiivisten dynaamisten representaatioiden toiminta on ajattellua. Peräänkuuluttamiasi subjektiiviset representaatioit ja näitä mielen sisältöjä tuottavan todellisuuden voinemme jakaa kolmeen osaan. Aistien kautta saapuneesta informaatiosta väsätyt mielensisällöt eli havaintokokemukset, propioseptiivisiä kanavia pitkin saapuva informaatio kehomme osien avaruudellisesta sijainnista ja sitten ne tietoisuuden ja elämän kannalta ensisijaiset ja tärkeimmät mielensisällöt eli tunteet ja mielialat jotka kantavat mukanaan inffoa elämän prosesseja pyörittävästä interiööristämme ja sen homeostaattisesta tilasta.
Ei kai ajatus ole kuin jälkiheijatus jonka tehtävää on yleistää ja kategorisoida muita ensisijaisempia ja todellisuudesta inffoa mukanaan kantavia mielensisältöjä kuten havainto- ja tunnekokemuksina ilmeneviä meemejä?

Joo, yhdyn hyvin pitkälle tuohon, mitä kommentissasi sanoit. Yritän selventää ajatteluani lisäämällä kommentteja kirjoittamaasi tekstiin hakasulkuihin.

Voinet mitä selventää mitä tarkoitat kun sanot että kaikkien subjektiivisten dynaamisten representaatioiden toiminta on ajattellua. [käyttäytymis- ja ajatustottumuksia; itseasiassa ajattelu on mielen sisäistä "käyttäytymistä"]

Peräänkuuluttamiasi subjektiiviset representaatioit ja näitä mielen sisältöjä tuottavan todellisuuden voinemme jakaa kolmeen osaan. Aistien kautta saapuneesta informaatiosta väsätyt mielensisällöt eli havaintokokemukset, [Joo, tämä informaatio vaikuttaa suoraan meemien eli representaataatioiden muodostukseen.]

propioseptiivisiä kanavia pitkin saapuva informaatio kehomme osien avaruudellisesta sijainnista [tämä informaatio käsitellään jo hyvin pitkälle geneettisen informastiosysteemin tasolla aivokuoren alapuolisissa osissa, mutta sen tulokset vaikuttavat kokoajan myös pääosin aivokuorella tapahtuvaan memeettiseen toimintaan.]

ja sitten ne tietoisuuden ja elämän kannalta ensisijaiset ja tärkeimmät mielensisällöt eli tunteet ja mielialat jotka kantavat mukanaan inffoa elämän prosesseja pyörittävästä interiööristämme ja sen homeostaattisesta tilasta. [Myös nämä aivotoiminnot viriävät jo "liskoaivojen" geneettisesti märäytyneistä aivotoiminnoista, kehollisista tuntemuksista, mutta memeettiselle tasolle on kehittynyt kulttuurisesti opittuja ajattelu- ja käyttäytymistottumuksia, jotka vaikuttavat tunteisiin ja mielialoihin. Ne ikäänkuin kapellimestarina ohjaavat kehollista tuntevaa instrumenttiamme.]


Ei kai ajatus ole kuin jälkiheijatus jonka tehtävää on yleistää ja kategorisoida muita ensisijaisempia ja todellisuudesta inffoa mukanaan kantavia mielensisältöjä kuten havainto- ja tunnekokemuksina ilmeneviä meemejä? [ Joo, tämä yleistäminen ja katerigointi tallettuu aivojen pylväshierarkkioiden kyvyiksi eli taidoksi tuottaa samankaltaisia mielikuvien virtoja samankaltaisissa tilanteissa. Näitä mielikuvien virtoja ei talleteta pysyvästi minnekään. Tietoisuus on näiden ainutkertaisen mielen kokemusten tuntemusten ja mielikuvien virran kokemista; mielen virtuaalitodellisuuden luomaa enemmän tai vähemmän harhaista todellisuuden heijastusta.]

[siili suhonen]

Poimin tämän tuolta Äly-keskustelusta talteen myös tänne.

Älykkyyden määritelmäsi kuulostaa hieman erikoiselta. Oletko varma että tuo on pyskologian märitelmä, eikä omia tarkoitusperiä varten keksimäsi OAA määritelmä?

Tässä mitä APA tietää älykkyydestä kertoa
the ability to derive information, learn from experience, adapt to the environment, understand, and correctly utilize thought and reason.

Mitä erikoista Neutroni määritelmässä oli? "Älykkyys on vain loogista päättely" eli kyky johtaa tietoa, oppia kokemuksesta, sopeutua ympäristöön, ymmärtää ja oikein hyödyntää ajattelua ja järkeä. Etkö sinä vain toista sen mitä Neutroni jo sanoi? Mutta taisit kylläkin lisätä määritelmään jotakin ylimääräistä. Järkeilemällä ei tuoteta uutta tietoa todellisuudesta. Tietoa todellisuudesta voi saada vain empiirisesti.

Ihailtavaan käden hienomotoriseen kontrolliin kykyenvän ihmislajin kohdalla nostaisin eritysiesti esiin tuon kyvyn adaptoitua ja ympäristöä ja objekteja manipuloimalla ratkaista elämän eteensä heittämiä homeostaattisia haasteita. Ihan kuten lapsi oppii matemaattiset intuitionsa, syystä ja seurauksesta jne. ensin manipuloimalla konkreettisia objekteja ja lopulta ottamalla harppauksen abstraktien onbjektien manipuloiiseen mielessään. Käden merkitystä älykkyyden kehittymisesssä emme voine aliarvioida?

Minua miellyttää tämä sinun käyttäysymistottumusten korostaminen. Kaikki mielensisällöt eli meemit ovat vain käyttäytymis- ja ajatustottumuksia, jotka kehittyvät ihmisyhteusöjen memeettiessä evoluutiossa.

Meemit ovat yksilöiden omaksumia subjektiivisia dynaamisia representaatioita todellisuudesta, joiden toiminta on ajattelua. Reaalimaailman objektien lisäksi muodostamme representaatioita myös mielikuvitusolioista kuten matematiikasta (hyödylliset fiktiot) ja uskonnot (haitalliset fiktiot).

Voinet mitä selventää mitä tarkoitat kun sanot että kaikkien subjektiivisten dynaamisten representaatioiden toiminta on ajattellua. Peräänkuuluttamiasi subjektiiviset representaatioit ja näitä mielen sisältöjä tuottavan todellisuuden voinemme jakaa kolmeen osaan. Aistien kautta saapuneesta informaatiosta väsätyt mielensisällöt eli havaintokokemukset, propioseptiivisiä kanavia pitkin saapuva informaatio kehomme osien avaruudellisesta sijainnista ja sitten ne tietoisuuden ja elämän kannalta ensisijaiset ja tärkeimmät mielensisällöt eli tunteet ja mielialat jotka kantavat mukanaan inffoa elämän prosesseja pyörittävästä interiööristämme ja sen homeostaattisesta tilasta.
Ei kai ajatus ole kuin jälkiheijatus jonka tehtävää on yleistää ja kategorisoida muita ensisijaisempia ja todellisuudesta inffoa mukanaan kantavia mielensisältöjä kuten havainto- ja tunnekokemuksina ilmeneviä meemejä?

Joo, yhdyn hyvin pitkälle tuohon, mitä kommentissasi sanoit. Yritän selventää ajatteluani lisäämällä kommentteja kirjoittamaasi tekstiin hakasulkuihin.

Voinet mitä selventää mitä tarkoitat kun sanot että kaikkien subjektiivisten dynaamisten representaatioiden toiminta on ajattellua. [käyttäytymis- ja ajatustottumuksia; itseasiassa ajattelu on mielen sisäistä "käyttäytymistä"]

Peräänkuuluttamiasi subjektiiviset representaatioit ja näitä mielen sisältöjä tuottavan todellisuuden voinemme jakaa kolmeen osaan. Aistien kautta saapuneesta informaatiosta väsätyt mielensisällöt eli havaintokokemukset, [Joo, tämä informaatio vaikuttaa suoraan meemien eli representaataatioiden muodostukseen.]

propioseptiivisiä kanavia pitkin saapuva informaatio kehomme osien avaruudellisesta sijainnista [tämä informaatio käsitellään jo hyvin pitkälle geneettisen informastiosysteemin tasolla aivokuoren alapuolisissa osissa, mutta sen tulokset vaikuttavat kokoajan myös pääosin aivokuorella tapahtuvaan memeettiseen toimintaan.]

ja sitten ne tietoisuuden ja elämän kannalta ensisijaiset ja tärkeimmät mielensisällöt eli tunteet ja mielialat jotka kantavat mukanaan inffoa elämän prosesseja pyörittävästä interiööristämme ja sen homeostaattisesta tilasta. [Myös nämä aivotoiminnot viriävät jo "liskoaivojen" geneettisesti märäytyneistä aivotoiminnoista, kehollisista tuntemuksista, mutta memeettiselle tasolle on kehittynyt kulttuurisesti opittuja ajattelu- ja käyttäytymistottumuksia, jotka vaikuttavat tunteisiin ja mielialoihin. Ne ikäänkuin kapellimestarina ohjaavat kehollista tuntevaa instrumenttiamme.]


Ei kai ajatus ole kuin jälkiheijatus jonka tehtävää on yleistää ja kategorisoida muita ensisijaisempia ja todellisuudesta inffoa mukanaan kantavia mielensisältöjä kuten havainto- ja tunnekokemuksina ilmeneviä meemejä? [ Joo, tämä yleistäminen ja katerigointi tallettuu aivojen pylväshierarkkioiden kyvyiksi eli taidoksi tuottaa samankaltaisia mielikuvien virtoja samankaltaisissa tilanteissa. Näitä mielikuvien virtoja ei talleteta pysyvästi minnekään. Tietoisuus on näiden ainutkertaisen mielen kokemusten tuntemusten ja mielikuvien virran kokemista; mielen virtuaalitodellisuuden luomaa enemmän tai vähemmän harhaista todellisuuden heijastusta.]

En saa tärysin otet kun käsitteiden käyttösi vaikuttaa hieman sekvalta mutta voinet selventää asiaa. Kaikki mielensisältöinä ilmenevät representaatiot eivät siis ole meemejä vaan ainoastaan muita mielensisältöjä representoivat mielensisällöt eli ajatukset lasketaan meemeiksi? Organismin sisiäistä ja ulkoista todellisuuttaa represntoivat mielensisällöt kuten tunteet ja havaintorepresentaatot eivät puolestaan kuulu meemien joukkoon? Ymmärsinkö oikein?

ja sitten ne tietoisuuden ja elämän kannalta ensisijaiset ja tärkeimmät mielensisällöt eli tunteet ja mielialat jotka kantavat mukanaan inffoa elämän prosesseja pyörittävästä interiööristämme ja sen homeostaattisesta tilasta. [Myös nämä aivotoiminnot viriävät jo "liskoaivojen" geneettisesti märäytyneistä aivotoiminnoista, kehollisista tuntemuksista, mutta memeettiselle tasolle on kehittynyt kulttuurisesti opittuja ajattelu- ja käyttäytymistottumuksia, jotka vaikuttavat tunteisiin ja mielialoihin. Ne ikäänkuin kapellimestarina ohjaavat kehollista tuntevaa instrumenttiamme.]

Tunteita tuottavat aivotoiminnot viriävät organismin interiöörissä jonka kemialliset prosessit jatkuvasti informoivat märkään lihaan upotettuja hermosoluja organismin homeostaattisesta tilasta ja jotka edelleen kuljettavat sisäelimistä saapuvat viestit aivorungon alueille tunteiden rakentamista varten.

Ne ikäänkuin kapellimestarina ohjaavat kehollista tuntevaa instrumenttiamme

Erikoinen vertaus. Kehon homeostaattinen tila ja odotukset havaitun ympäristön ja aiempien kokemusten kontekstissa määrittää kulloisenakin ajanhetkenä tietoisen kokemuksemme sisällön. Kehon honeostaattiset prosessit kontekstissaan määrittävät mitä ajatuksia ja mielikuvia kokemukseemme nousee ja nämä mielensisällöt kontekstissaan voivat vaikuttaa siihen millä tavalla hypotalamus organismin kemiallista profiilia säätelee mutta enemmänhän tuossa on kyse molemminpuilisen vaikutuksen kehästä kun mistään hierarkiasta kapellimestareineen. Voinet tuota selventää. Myös tuo instrumenttivertaus kuulostaa nurinkuriselta. Eikös ajatukset ole enemmänkin juuri kehon ja elämän insrtumentteja eikä toisinpäin. Tuossa sinulla ehkä mennyt herra ja narri sekaisin? No voinet tuota erikoista metaforaasi selventää.

Tietoisuus on näiden ainutkertaisen mielen kokemusten tuntemusten ja mielikuvien virran kokemista; mielen virtuaalitodellisuuden luomaa enemmän tai vähemmän harhaista todellisuuden heijastusta.

Ja mikä on tuo prosessi jonka kautta nuo mielikuvat tulevat tietoisesti koetuiksi. Mikä liittää nämä mielikuvat organimin perspektiiviin ja tekee näistä mielensisällöistä organismin omia? Mikä siis synnyttää tuon kokijuuden kokemuklsen ja onko tämä kokemus mielensisältö itsekin? VOinet tuota selventää.

[siili suhonen]

Mun sisäkissat on oppinu puhumaan kissojen kieltä, vaikka ne on eristettynä muista kissoista.
Ne myös ymmärtää mitä muut kissat kissavideoilla sanoo.

Kissojen kommunikaatio on erittäin rajoittunutta ja suuri osa siitä taitaa perustua hajuihin, jotka eivät välity tietokoneen välityksellä. Yksinään elävä eläin ei tarvitse erityisen kehittynyttä kommunikaatiota.

Mutta ainakin linnuilla on tavattu paikallisia variaatioita laulussa ja käytöksessä. Jos joku yksilö eksyy muuttomatkalla kauas määränpäästään flaksi voi olla heikko, vaikka laji eläisi alueella.

Kissat osaavat byvin kommunikoida meille ihmisille.

Vein joskus saksanpaimenkoira nartun thaimaasta suomeen. Suomessa oli saman rotuinen uros.
Ne ymmärsivät heti toisiaan. Ei ollut mitään kielimuuria.

Taitaa olla niin että body language on se kieli mitä ihminenkin lukee ja sanat vain 10% kommunikaatiosta.
Eläimet kertoo toisilleen oleellisen.

Kehonkielen analyysiahan monesti pseudotieteeksi haukutaan mutta selvää lienee että keho usein reagoi automaattisesti ja tideostamatta henkilön sisäiseen kokemukseen ja tätä otden totta voinemme hyödyntää keskustelukumppaniamme arvioidessa kuten hyvä veli poliisillakin monesti on tapana.

[Naturalisti]

Minua miellyttää tämä sinun käyttäysymistottumusten korostaminen. Kaikki mielensisällöt eli meemit ovat vain käyttäytymis- ja ajatustottumuksia, jotka kehittyvät ihmisyhteusöjen memeettiessä evoluutiossa.

Meemit ovat yksilöiden omaksumia subjektiivisia dynaamisia representaatioita todellisuudesta, joiden toiminta on ajattelua. Reaalimaailman objektien lisäksi muodostamme representaatioita myös mielikuvitusolioista kuten matematiikasta (hyödylliset fiktiot) ja uskonnot (haitalliset fiktiot).

Voinet mitä selventää mitä tarkoitat kun sanot että kaikkien subjektiivisten dynaamisten representaatioiden toiminta on ajattellua. Peräänkuuluttamiasi subjektiiviset representaatioit ja näitä mielen sisältöjä tuottavan todellisuuden voinemme jakaa kolmeen osaan. Aistien kautta saapuneesta informaatiosta väsätyt mielensisällöt eli havaintokokemukset, propioseptiivisiä kanavia pitkin saapuva informaatio kehomme osien avaruudellisesta sijainnista ja sitten ne tietoisuuden ja elämän kannalta ensisijaiset ja tärkeimmät mielensisällöt eli tunteet ja mielialat jotka kantavat mukanaan inffoa elämän prosesseja pyörittävästä interiööristämme ja sen homeostaattisesta tilasta.
Ei kai ajatus ole kuin jälkiheijatus jonka tehtävää on yleistää ja kategorisoida muita ensisijaisempia ja todellisuudesta inffoa mukanaan kantavia mielensisältöjä kuten havainto- ja tunnekokemuksina ilmeneviä meemejä?

Joo, yhdyn hyvin pitkälle tuohon, mitä kommentissasi sanoit. Yritän selventää ajatteluani lisäämällä kommentteja kirjoittamaasi tekstiin hakasulkuihin.

Voinet mitä selventää mitä tarkoitat kun sanot että kaikkien subjektiivisten dynaamisten representaatioiden toiminta on ajattellua. [käyttäytymis- ja ajatustottumuksia; itseasiassa ajattelu on mielen sisäistä "käyttäytymistä"]

Peräänkuuluttamiasi subjektiiviset representaatioit ja näitä mielen sisältöjä tuottavan todellisuuden voinemme jakaa kolmeen osaan. Aistien kautta saapuneesta informaatiosta väsätyt mielensisällöt eli havaintokokemukset, [Joo, tämä informaatio vaikuttaa suoraan meemien eli representaataatioiden muodostukseen.]

propioseptiivisiä kanavia pitkin saapuva informaatio kehomme osien avaruudellisesta sijainnista [tämä informaatio käsitellään jo hyvin pitkälle geneettisen informastiosysteemin tasolla aivokuoren alapuolisissa osissa, mutta sen tulokset vaikuttavat kokoajan myös pääosin aivokuorella tapahtuvaan memeettiseen toimintaan.]

ja sitten ne tietoisuuden ja elämän kannalta ensisijaiset ja tärkeimmät mielensisällöt eli tunteet ja mielialat jotka kantavat mukanaan inffoa elämän prosesseja pyörittävästä interiööristämme ja sen homeostaattisesta tilasta. [Myös nämä aivotoiminnot viriävät jo "liskoaivojen" geneettisesti märäytyneistä aivotoiminnoista, kehollisista tuntemuksista, mutta memeettiselle tasolle on kehittynyt kulttuurisesti opittuja ajattelu- ja käyttäytymistottumuksia, jotka vaikuttavat tunteisiin ja mielialoihin. Ne ikäänkuin kapellimestarina ohjaavat kehollista tuntevaa instrumenttiamme.]


Ei kai ajatus ole kuin jälkiheijatus jonka tehtävää on yleistää ja kategorisoida muita ensisijaisempia ja todellisuudesta inffoa mukanaan kantavia mielensisältöjä kuten havainto- ja tunnekokemuksina ilmeneviä meemejä? [ Joo, tämä yleistäminen ja katerigointi tallettuu aivojen pylväshierarkkioiden kyvyiksi eli taidoksi tuottaa samankaltaisia mielikuvien virtoja samankaltaisissa tilanteissa. Näitä mielikuvien virtoja ei talleteta pysyvästi minnekään. Tietoisuus on näiden ainutkertaisen mielen kokemusten tuntemusten ja mielikuvien virran kokemista; mielen virtuaalitodellisuuden luomaa enemmän tai vähemmän harhaista todellisuuden heijastusta.]

En saa tärysin otet kun käsitteiden käyttösi vaikuttaa hieman sekvalta mutta voinet selventää asiaa. Kaikki mielensisältöinä ilmenevät representaatiot eivät siis ole meemejä vaan ainoastaan muita mielensisältöjä representoivat mielensisällöt eli ajatukset lasketaan meemeiksi? Organismin sisiäistä ja ulkoista todellisuuttaa represntoivat mielensisällöt kuten tunteet ja havaintorepresentaatot eivät puolestaan kuulu meemien joukkoon? Ymmärsinkö oikein?

ja sitten ne tietoisuuden ja elämän kannalta ensisijaiset ja tärkeimmät mielensisällöt eli tunteet ja mielialat jotka kantavat mukanaan inffoa elämän prosesseja pyörittävästä interiööristämme ja sen homeostaattisesta tilasta. [Myös nämä aivotoiminnot viriävät jo "liskoaivojen" geneettisesti märäytyneistä aivotoiminnoista, kehollisista tuntemuksista, mutta memeettiselle tasolle on kehittynyt kulttuurisesti opittuja ajattelu- ja käyttäytymistottumuksia, jotka vaikuttavat tunteisiin ja mielialoihin. Ne ikäänkuin kapellimestarina ohjaavat kehollista tuntevaa instrumenttiamme.]

Tunteita tuottavat aivotoiminnot viriävät organismin interiöörissä jonka kemialliset prosessit jatkuvasti informoivat märkään lihaan upotettuja hermosoluja organismin homeostaattisesta tilasta ja jotka edelleen kuljettavat sisäelimistä saapuvat viestit aivorungon alueille tunteiden rakentamista varten.

Ne ikäänkuin kapellimestarina ohjaavat kehollista tuntevaa instrumenttiamme

Erikoinen vertaus. Kehon homeostaattinen tila ja odotukset havaitun ympäristön ja aiempien kokemusten kontekstissa määrittää kulloisenakin ajanhetkenä tietoisen kokemuksemme sisällön. Kehon honeostaattiset prosessit kontekstissaan määrittävät mitä ajatuksia ja mielikuvia kokemukseemme nousee ja nämä mielensisällöt kontekstissaan voivat vaikuttaa siihen millä tavalla hypotalamus organismin kemiallista profiilia säätelee mutta enemmänhän tuossa on kyse molemminpuilisen vaikutuksen kehästä kun mistään hierarkiasta kapellimestareineen. Voinet tuota selventää. Myös tuo instrumenttivertaus kuulostaa nurinkuriselta. Eikös ajatukset ole enemmänkin juuri kehon ja elämän insrtumentteja eikä toisinpäin. Tuossa sinulla ehkä mennyt herra ja narri sekaisin? No voinet tuota erikoista metaforaasi selventää.

Tietoisuus on näiden ainutkertaisen mielen kokemusten tuntemusten ja mielikuvien virran kokemista; mielen virtuaalitodellisuuden luomaa enemmän tai vähemmän harhaista todellisuuden heijastusta.

Ja mikä on tuo prosessi jonka kautta nuo mielikuvat tulevat tietoisesti koetuiksi. Mikä liittää nämä mielikuvat organimin perspektiiviin ja tekee näistä mielensisällöistä organismin omia? Mikä siis synnyttää tuon kokijuuden kokemuklsen ja onko tämä kokemus mielensisältö itsekin? VOinet tuota selventää.

Tässä on kootusti edellä olevat kysymyksesi ja vastaukseni niihin

En saa [täysin otetta kommenteistasi], kun käsitteiden käyttösi vaikuttaa hieman sekavalta, mutta voinet selventää asiaa. Kaikki mielensisältöinä ilmenevät representaatiot eivät siis ole meemejä vaan ainoastaan muita mielensisältöjä representoivat mielensisällöt eli ajatukset lasketaan meemeiksi? Organismin sisiäistä ja ulkoista todellisuuttaa represntoivat mielensisällöt kuten tunteet ja havaintorepresentaatot eivät puolestaan kuulu meemien joukkoon? Ymmärsinkö oikein?

Kaikki mielensisältöinä ilmenevät representaatiot ovat meemejä eli ajattelu- ja käyttäytymistottumuksia. Meemien dynaaminen toiminta tuottaa mielikuvien, tuntemusten ja käyttäytymisen jatkuvan ainutkertaisen virran. Tämän virran kokonaisvaltainen kokeminen on tietoisuutta.

Meemit liittyvät vain niihin mielensisältöihin, joita on mahdollista muistella ja sen perusteella harkita tulevia toimia eli suunnitella myös sellaista mitä ei ole vielä edes tapahtunutkaan.

Jo "liskoaivoilla" oli kyky tuottaa organismin sisiäisten ja ulkoisten ärsykkeiden perusteella tässä ja nyt kokemusten ja tuntemusten mielikuvien virran ja reagoida siihen viettien ja vaistojen ohjaamana. Nämä toiminnot eivät kuulu vielä memeettiseen informaatiosysteemiin vaan ne toteutuvat jo geneettisen informaatiosysteemin tasolla.

Vaikka jo tällä tasolla tasollakin tapahtuu esimerkiksi adaptiivista oppimista, en laskisi sitä vielä memeettiseksi oppimiseksi eli representaatioiden muodostukseksi. Rajanveto on kuitenkin veteen piirretty viiva, koska molemmat informaatiosysteemit aloittavat hyvin tiiviin keskinäisen vuorovaikutuksen jo yksilön ontogeneesin hyvin varhaisessa vaiheessa.

Tunteita tuottavat aivotoiminnot viriävät organismin interiöörissä jonka kemialliset prosessit jatkuvasti informoivat märkään lihaan upotettuja hermosoluja organismin homeostaattisesta tilasta ja jotka edelleen kuljettavat sisäelimistä saapuvat viestit aivorungon alueille tunteiden rakentamista varten.

Juuri näin!

Ja mikä on tuo prosessi jonka kautta nuo mielikuvat tulevat tietoisesti koetuiksi. Mikä liittää nämä mielikuvat organimin perspektiiviin ja tekee näistä mielensisällöistä organismin omia? Mikä siis synnyttää tuon kokijuuden kokemuklsen ja onko tämä kokemus mielensisältö itsekin? VOinet tuota selventää. vertaus. Kehon homeostaattinen tila ja odotukset havaitun ympäristön ja aiempien kokemusten kontekstissa määrittää kulloisenakin ajanhetkenä tietoisen kokemuksemme sisällön. Kehon honeostaattiset prosessit kontekstissaan määrittävät mitä ajatuksia ja mielikuvia kokemukseemme nousee ja nämä mielensisällöt kontekstissaan voivat vaikuttaa siihen millä tavalla hypotalamus organismin kemiallista profiilia säätelee mutta enemmänhän tuossa on kyse molemminpuilisen vaikutuksen kehästä kun mistään hierarkiasta kapellimestareineen. Voinet tuota selventää. Myös tuo instrumenttivertaus kuulostaa nurinkuriselta. Eikös ajatukset ole enemmänkin juuri kehon ja elämän insrtumentteja eikä toisinpäin. Tuossa sinulla ehkä mennyt herra ja narri sekaisin? No voinet tuota erikoista metaforaasi selventää.

Kerroin jo edellä, että tietoisuus on jatkuvan mielikuvien virran kokemista. Tämän kokonaisuuden emotionaalinen osa viriää jo pääosin liskoaivojen toiminnoista ja siksi tässä ja nyt tietoisuus on ihmisten lisäksi monilla muillakin eläimillä. Lähinnä aivokuoren tuottama memeettinen informastio systeemi lisää siihen oman kulttuuristen ajattelu- ja käyttäytymistittumusten kuorrutuksen. Myös mielen teorian (ymmärrys, että muillakin on oma tietoisuus, omat ajatukset ja omat tunteet ) mukaiset toiminnot kehittyvät memeettiseen informaatiosysteemiin. Tämä on aivan ensimmäisiä memeettisen informaatiosysteemin toimintoja, joten myös monilla muillakin eläimissä se on olemassa jo idullaan. Myös kokijuuden tunne liittyy näihin toimintoihin (ja saattaa liittyä tässä keskustelussa puhuttuihin lemmikkijuttuihin).

Elimistön homeostaattinen tila ja aivojen välittäjäaineiden eritys järjestelmät vaikuttavat moduloivadti aivotoimintaan yleiseen mielialaan, mutta varsinaiset kognitiiviset toiminnot toteutuvat aivokuoren pylväiden neuraalisina prosesseina.

Tuolla kapellimestari metaforalla halusin vai tuoda esiin sitä, ettei mielen toiminta ole pelkkää aivotoimintaa, vaan aivotoiminta vaikuttaa koko elimistöön. Meinasin ensin huomautuksesta vuoksi itsekin teilata tuon metaforan mutta tarkemmin ajatellen, onko se sittenkään kovin huono.
Nämä aivojen vaikutukset elimistöön heijastuvat sitten vuorostaan takaisin aivoihin, joten eikö tämä ole analogista myös orkesterin johtajan ja orkesterin vuorovaikutus suhteelle.

Sitä näkemystä, että aivot ovat kehon ja elämän instrumentejä, en osta. Se muistuttaa liian paljon mekaanista behaviorismia, joka näkee aivot vain refleksiautimaattina. Näen itse aivot aktiivisena osapuolena, joka omilla akteillaan ja aistimalla niiden seurauksia testaa ympäristöään ja muodostaa juuri tämän perusteella niitä mrrmejä eli ajattelu- ja käyttäytymistottumuksia.

Ja mikä on tuo prosessi jonka kautta nuo mielikuvat tulevat tietoisesti koetuiksi. Mikä liittää nämä mielikuvat organimin perspektiiviin ja tekee näistä mielensisällöistä organismin omia? Mikä siis synnyttää tuon kokijuuden kokemuklsen ja onko tämä kokemus mielensisältö itsekin? VOinet tuota selventää.

Organismilla itsellään ei ole mitään perspektiiviä koko eliön subjetiivinen perspektiivi syntyy aivoissa; subjektiivisissa mielissä.

Subjektiivisten mielten populaatiot (aivojen materiaaliset prosessit) muodostavat memeettisiä kulttuurisia systeemejä. Subjektiiviset käsitykset todellisuudesta kehittyvät memeettisessä evoluutiossa kuten geneettisten algoritmien ratkaisujoukko ilman, että suoraan jaettua kollektiivista käsitystä on missään. Koko kulttuuri on siten olemassa vain subjektiivisiin mieliin hajautuneina käsityksiä. Kollektiivinen käsitys on siten vain eräänlainen subjektiivisten käsitysten horisontti.

[Kohina]

Mun sisäkissat on oppinu puhumaan kissojen kieltä, vaikka ne on eristettynä muista kissoista.
Ne myös ymmärtää mitä muut kissat kissavideoilla sanoo.

Kissojen kommunikaatio on erittäin rajoittunutta ja suuri osa siitä taitaa perustua hajuihin, jotka eivät välity tietokoneen välityksellä. Yksinään elävä eläin ei tarvitse erityisen kehittynyttä kommunikaatiota.

Mutta ainakin linnuilla on tavattu paikallisia variaatioita laulussa ja käytöksessä. Jos joku yksilö eksyy muuttomatkalla kauas määränpäästään flaksi voi olla heikko, vaikka laji eläisi alueella.

Kissat osaavat byvin kommunikoida meille ihmisille.

Vein joskus saksanpaimenkoira nartun thaimaasta suomeen. Suomessa oli saman rotuinen uros.
Ne ymmärsivät heti toisiaan. Ei ollut mitään kielimuuria.

Taitaa olla niin että body language on se kieli mitä ihminenkin lukee ja sanat vain 10% kommunikaatiosta.
Eläimet kertoo toisilleen oleellisen.

Kehonkielen analyysiahan monesti pseudotieteeksi haukutaan mutta selvää lienee että keho usein reagoi automaattisesti ja tideostamatta henkilön sisäiseen kokemukseen ja tätä otden totta voinemme hyödyntää keskustelukumppaniamme arvioidessa kuten hyvä veli poliisillakin monesti on tapana.

Täyttä paskaa. Sivistysmaailmassa poliisi ei voi käyttää mutua evidenssinä.

[Naturalisti]

Kissojen kommunikaatio on erittäin rajoittunutta ja suuri osa siitä taitaa perustua hajuihin, jotka eivät välity tietokoneen välityksellä. Yksinään elävä eläin ei tarvitse erityisen kehittynyttä kommunikaatiota.

Mutta ainakin linnuilla on tavattu paikallisia variaatioita laulussa ja käytöksessä. Jos joku yksilö eksyy muuttomatkalla kauas määränpäästään flaksi voi olla heikko, vaikka laji eläisi alueella.

Kissat osaavat byvin kommunikoida meille ihmisille.

Vein joskus saksanpaimenkoira nartun thaimaasta suomeen. Suomessa oli saman rotuinen uros.
Ne ymmärsivät heti toisiaan. Ei ollut mitään kielimuuria.

Taitaa olla niin että body language on se kieli mitä ihminenkin lukee ja sanat vain 10% kommunikaatiosta.
Eläimet kertoo toisilleen oleellisen.

Kehonkielen analyysiahan monesti pseudotieteeksi haukutaan mutta selvää lienee että keho usein reagoi automaattisesti ja tideostamatta henkilön sisäiseen kokemukseen ja tätä otden totta voinemme hyödyntää keskustelukumppaniamme arvioidessa kuten hyvä veli poliisillakin monesti on tapana.

Täyttä paskaa. Sivistysmaailmassa poliisi ei voi käyttää mutua evidenssinä.

No älkää nyt täysin teilatko Rapsun ja siili suhonen kommentteja. Kiehonkieli emotionaalisten tilojen ilmaisijana on tärkeää monille eläimille. Sosiaalisilla eläimillä se on tietenkin muita monipuolisempaa. Saattaa olla, että ihmisen kohdalla se on jo osin jäänyt puhekielen varjoon, mutta vaikuttaa varmasti taustalla. Lähetämme ja vastaanotamme emotionaalisia viestejä kehonkielellä useimmiten vaistomaisesti ja tiedostamatta.

Tämä perustuu siihen, että peilaamme automaattisesti toistemme ilmeitä ja asentoja, minkä vaikuttaa omiin tuntemuksiimme ja oletamme toisen kokevan samoja tuntemuksia, mitä itsekin koemme. Siitä, onko esimerkiksi ihmisillä ja apinoilla erityisiä peilisoluja ja peilisolujärjestelmiä, vai onko peilaus osa muuta toimintaa, käydään keskustelua.

Oli tämä sitten niin tai näin, niin tämä kyky peilata yhdistettynä mielen teorian mukaiseen kykyyn tuotti myös kyvyn mielikuva-ajatteluun. Kykyyn muistella mielikuvituksessa menneitä ja suunnitella tulevaa. Tarve kommunikoida näistä mielikuvista tuotti sitten asteittain puhekielen ja sen myötä symbolisen ajattelun.