Kokeellinen menetelmä, hypoteesit ja niiden testaus sopii periaatteessa kaikkeen, mutta ei kuitenkaan käytännössä tapahdu selkeästi ja ilman tulkintoja ja arvioita ja monimutkaista tieteen kehityksen prosessia. Universumia ei voi panna laboratorioon ja katsoa ulkoapäin, vaan siitä tehdään malleja ja testataan niitä pitkällisessä prosessissa, eikä edes huomata parhaita malleja testattavaksi ja testaus on vaikeaa.MooM kirjoitti: ↑25 Syys 2023, 09:14Sovelletaan eri tavoin erilaisiin tutkimuskohteisiin, koska kaikkia ilmiöitä ei voi tuktkia luonnontieteellisillä tutkimusmenetelmillä. Mutta perusajatus pysyy samana.OlliS kirjoitti: ↑25 Syys 2023, 08:50 Ei ole mikään tarkkaan määritelty, vaan eri koulukunnat määrittelevät eri tavalla. Valtavirta on empiristinen ja yrittää määrätä määritelmänsä muillekin, ainoaksi oikeaksi. Se on valtavirtatieteen vika monen teoriankin kohdalla ja siksi ne menevät pieleen. Se on juuri yksi syy miksi ne menevät pieleen.
Tiede, teoria, universumi. Empiristinen määritelmä johtaa tieteen harhaan. Paradigman muutos tarvitaan!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteelli ... telm%C3%A4
Ilmiöistä tehtyjen havaintojen perusteella tieteilijät voivat muodostaa tieteellisiä malleja. Tieteellinen malli on idealisaatio, joka kuvaa tutkittua systeemiä tietystä näkökulmasta[3]. Malleilla ilmiöitä pyritään kuvaamaan loogisina tai matemaattisina esityksinä. Kun empiiristä aineistoa kerätään, tieteilijä voi muodostaa hypoteesin, joka selittää ilmiön. Tätä kuvausta voidaan käyttää sellaisen ennusteen tekemisessä, jota voidaan testata kokeellisesti. Jos hypoteesi osoittautuu epätyydyttäväksi, sitä voidaan kehitellä edelleen tai se voidaan hylätä.
Malli puuttuu ollin jokelluksista. Ja sen kautta hypoteesi ja ennusteet.
Erityisesti mainitaan asenteistä (joka ollilla on "ei voi olla BB")
Kokeiden tuloksia tulkitessa on mahdollista, että tieteilijällä on taipumus suosia jotain tuloksia toisten ohi. Tämä ei kuitenkaan saisi vaikuttaa tulkintaan.[4][5] Tieteellisen menetelmän tiukalla noudattamisella pyritään minimoimaan tieteilijän omien asenteiden vaikutus kokeen lopputulokseen. Eräitä keinoja ovat kokeiden huolellinen suunnittelu sekä koetulosten ja tehtyjen johtopäätösten perusteellinen vertaisarviointi.[6][7] Kun koetulokset on julkaistu, ne ovat koko tiedeyhteisön arvioitavissa.
Systemaattiset kokeet ja eristyisesti niiden analyysihan ollilta puuttuu kokonaan ja sitä kautta käteen jää vain omahyväistä dogmaattista kakkendaalia.
Nyt pitäisi testata, onko kaikilla galakseilla sama ja yhtäaikainen alku vai monta alkuräjähdystä paikallisesti. Ja tilanne on se, ettei näin saa edes ehdottaa eikä tutkia, koska jo ajatus on vastoin "tiedettä". Eikä tutkimus helppo ole, kun pitäisi tietää jokaisen galaksin ikä ja galaksien hajonta taivaalla, mutta "tiede" on jo päättänyt miten ne asiat ovat. Jos tutkii väärin, on epätieteellinen, eikä pääse tutkimaan tiedeyhteisön sisällä. Vaan ei ole kompetenssia, mielisairas jne.
Toisaalta kun ajatus nyt on sanottu jo monta vuotta monessa paikassa tiedeyhteisössä, kaikki jotka sen kuulevat, tajuavat heti, että noinhan se onkin. Elleivät ole ihan pölvästejä. Kumma kun on niin monta pölvästiä. Ja kaikki jotka ovat jossain kosmologin viran saaneet. Kritiikki tulee insinöörien, tähtitieteilijöiden, intellektuellien, kirjailijoiden, lehtimiesten, tähtitieteen harrastajien ja filosofien pieneltä vähemmistöltä. Ammattilaiset ovat indoktrinoituneet BBn ilmassa olevaan matematiikkaan. Kumma tilanne.
Ja sama elämän suhteen universumissa. Se on jo tietoa, ja kaikki tietää sen, mutteivät alan tiedemiehet. Hinkuvat näyttöä. Aina kun sellainen tulee, kieltävät sen.