Milloin ovat olleet elämäsi onnellisimmat päivät tähän mennessä?

[Kissatäti]

Milloin ovat olleet elämäsi onnellisimmat päivät tähän mennessä?

[MooM]

En oikeasti pysty sanomaan. Kaikissa ajanjaksoissa on ollut antoisat ja hankalat puolensa ja vaiheensa.

[Kissatäti]

Minulla luottavainen keski-ikä ei toteutunut. Olin aika pihalla. En luottanut edes itseeni. Luulen että olin vanhempi silloin kuin nyt. Olin ikäloppu.

[MooM]

Minulla luottavainen keski-ikä ei toteutunut. Olin aika pihalla. En luottanut edes itseeni. Luulen että olin vanhempi silloin kuin nyt. Olin ikäloppu.

etkös sä edelleen ole keski-ikäinen? Minusta se on jotain 35-65 v. Sitä ennen ollaan nuoria aikuisia ja sen jälkeen eläkeikäisiä tai senioreita. Vanhuksia sitten joskus 75 vuoden jälkeen, kunnostakin riippuen.

[Brainwashed]

Minulla luottavainen keski-ikä ei toteutunut. Olin aika pihalla. En luottanut edes itseeni. Luulen että olin vanhempi silloin kuin nyt. Olin ikäloppu.

Sen jotenkin huomaa kirjoituksistasi, mutta onneksesi tapasit Hänet.

Niin, vastatakseni esitettyyn kysymykseen, niin Moomin linjoilla pitkälti, mutta jos pitää jokin elämänjakso erityisesti mainita, niin nk poikamiesvuodet olivat kyllä ihan jees, eli se 20-30 välikkö, näin postuumisti ja puhtaan egoistisin kriteerein arvioituna, vailla mitään poliittista korrektiutta.

[Kissatäti]

Olen 53 v. Luin jostain että se ei enää ole keski-ikä

[asdf]

Kaikissa on parhaimmat ja huonoimmat päivänsä. Enemmän olen kyllä tykännyt aikuisuudesta kuin lapsuudesta. Parhaita yksittäisiä päiviä pystyisin kyllä luettelemaan muutaman, mutta sille tullee varmaan Kissatädiltä joskus oma ketjunsa .

[Ertsu]

Kyllä 1990-luku oli mun elämäni onnellisin vuosikymmen. Heti maaliskuussa 1990 käytiin mun äidin kanssa Australiassa sukuloimassa.
1991 syksyllä kävin työkaverin kanssa kaukoidän kiertomatkalla. Bangkok, Hongkong, Shanghai ja Beijing.
1992 keväällä kävin Yhdysvaltain kiertomatkalla. New York, Washington, San Francisco, Los Angeles ja Miami.
1993 tapasin emännän.
1994 mentiin avioliittoon.
1995 syntyi kaksoset.
1998 syntyi pikkujuniori.

[Brainwashed]

Olen 53 v. Luin jostain että se ei enää ole keski-ikä

Se on hieman kuin veteen piirretty viiva, eikä ole vissiin edes tarkoitus että määritelmä olisi ihan se matemaatisesti arvioidun elinikäsi keskijakso, koska sehän on mennyttä jo, sekä sinulla että minulla, mutta voimme silti olla vielä mieleltämme keski-ikäisiä.
Itse olen vielä mieleltäni oikeastaan melko nuori...

[asdf]

Olen 53 v. Luin jostain että se ei enää ole keski-ikä

Se on hieman kuin veteen piirretty viiva, eikä ole vissiin edes tarkoitus että määritelmä olisi ihan se matemaatisesti arvioidun elinikäsi keskijakso, koska sehän on mennyttä jo, sekä sinulla että minulla, mutta voimme silti olla vielä mieleltämme keski-ikäisiä.
Itse olen vielä mieleltäni oikeastaan melko nuori...

Toi ei ole ihan yksiselitteistä, että keski-ikäsenä kokee olevansa nuori. Monista niistä tyypeistä, jotka saovat kokevansa tuolla tavalla, ei ole ikinä kantamaan minkäänlaista vastuuta ja se on vain tekosyy heidän saamattomuudelleen. Itsellä koin jonkinlaisen aikuistumisen viimeistään lasten synnyttyä, ja se ei ollut mikään tietoinen päätös, tuli vähän kuin luonnostaan. Monet samat jutut on minusta edelleen hauskoja kuin parikymppisenä ja arvostan yhä perseilyä, jos se on perusteltua, mutta kyllä maailmankuva on muuttunut noista ajoista, itsestäni tietysti fiksummaksi. Arvot eivät ole myöskään paljon muuttuneet, mutta nyt ne osaa perustella paremmin. Eikä elämän ilo ja uutuuden viehätys ole kadonnut. Ja koen olevani mieletäni nuori, ja huippua oli, kun pari vuotta sitten valmistuin ammattiin, joka aika paljon tukee tätä asennetta ja tänä vuonna kohtasin samanlaisen, samanikäisen naisen.

[asdf]

Ja BW, minun arvioni mukaan olen mieletäsi nuori, setämies-twistillä, mutta usein sinulla on aika nuorekas asenne siihenkin.

[Brainwashed]

Ja BW, minun arvioni mukaan olen mieletäsi nuori, setämies-twistillä, mutta usein sinulla on aika nuorekas asenne siihenkin.

Jaa, tattis!
Arvioni omasta nuorekkuudestani perustuu asenteisiini, sama ”haistakaa paska” auktoriteetteja ja yhteiskunnan normeja kohtaan kuin nuorenakin kokee kohdallani uudestisyntymää, ja toki saman voin todeta itsellenikin aikoinaan tapahtuneen, jonka mainitset, että ”lapset saivat minut aikuistumaan”, mutta nyt kun ovat lentämässä pesästä, niin sellainen tietty vuosia patoutunut nuoruuden into on taas palaamassa, joka auttaa jaksamaan tätä nykymenoa (homppelointipaskaa).

[MooM]

Mä olen ajatellut, että keski-ikä on aikuisuuden keskivaihetta. Eli jos parikymppisenä on suunnilleen aikuinen ja kasikymppisenä seniilli ja autettava (tai muuten kuollut), niin 50 on siinä välissä keskellä ja keski-ikä sen ympärillä.

[Deimos]

Ei löydy listasta. Kirjoitanko teoksen "Taisteluni, Mein Kampf" jo nyt? Aurinko laskee jo.

[Neutroni]

Ehdottomasti nuori aikuisuus. Se alkoi vähän ennen DI:ksi valmistumista, kun tapasin vaimoni ja aloimme seurustella ja loppui kun saimme lapsia ja rakensimme talon, jolloin keski-iän kiireinen hullunmylly alkoi jauhaa. Silloin jaksoi vielä harrastaa töiden lisäksi nuoruuden innolla ja kun ei ollut vielä taloudellisia ja perhevelvollisuuksia, niin rahaa oli riittävästi kaikkeen mitä keksimme haluta (emme mitään erityisen kallista, pidimme enemmän syrjään mökille vetäytymisestä).

Nytkin on OK, kun lapset ovat jo isoja, mutta ei sitä enää jaksa harrastaa omia projekteja töiden lisäksi. Opiskeluaikakin oli kivaa, joskin rahan ja naisseuran puute kalvoi alituisesti.