Milloin ovat olleet elämäsi onnellisimmat päivät tähän mennessä?

[Varaktori]

Olisiko se ollut jokin lämmin kesäpäivä 1949.

[asdf]

Niin, mistä elämässäni olen pitänyt eniten? Siihen ei tullut vastattua. Lukion jälkeiset vuodet olivat hienot, vaikka siihen liittyi armeijakin. Sit tapasin vaimoni, ja ne tapaamisen jälkeen ensimmäiset vuodet oli hienoja. Sitten oli synkempää. Monen vuoden jälkeen löysin ikään kuin uudestaan itseni, ja nyt tuntuu niin hyvältä, etten vaihtaisi mihinkään. No, ehkä pari päivää voisiin vaihtaa niihin 21-vuotisuuden hulluihin päiviin, mutta olen nyt tyytyväinen. Olen olosuhteisiin nähden saanut enemmän kuin minulle olisi kohtuullista.

[Ertsu]

Kyllä 1990-luku oli mun elämäni onnellisin vuosikymmen. Heti maaliskuussa 1990 käytiin mun äidin kanssa Australiassa sukuloimassa.
1991 syksyllä kävin työkaverin kanssa kaukoidän kiertomatkalla. Bangkok, Hongkong, Shanghai ja Beijing.
1992 keväällä kävin Yhdysvaltain kiertomatkalla. New York, Washington, San Francisco, Los Angeles ja Miami.
1993 tapasin emännän.
1994 mentiin avioliittoon.
1995 syntyi kaksoset.
1998 syntyi pikkujuniori.

Silloin 1996 joku naislääkäri neuvoi emännälle, että meidän pitäisi käyttää kondomia. Sitä me ei sitten osattu käyttää, vaan pikkujuniori syntyi 1998.

[Moilanen]

Edellinen, muutaman vuoden komennusreissu korona-aikaan Kiinassa oli omassa elämässä ihan kärkikahinoissa, näin jälkikäteen muisteltuna. Korona korosti jotenkin yhteisöllisyyttä omassa sosiaalisessa piirissä ja muuten elämä oli melko mutkatonta.

[ROOSTER]

Itsestäni en osaa sanoa tarkkaan mutta Vanillan paras päivä on saatu videolle.

Hyvä kaveri, aurinko ja vapautta kävellä yli 10 askelta ensi kerran 28-vuoteen.

[Raspu]

Hyviä hetkiä ja muistoja on mahtunut kaikkiin ikäkausiin. Ehkä kokemusrinkkainta aikaa on ollu 21v-41v. Tein töitä ja matkustelin maailmalla paljon, kaikkea tuli nähtyä ja koettua mitä normihanu ei ehkä elämässään ikinä koe. Tuo aika oli myös hyvin stressaavaa, vuoristorataa jota en oikeastaan kaipaa. Sen jälkeen uusi elämä ja perhe. Sanoisin että nyt on aika kivaa vaikka välillä tekemisen puute ja merkityksettömyys rassaa.
Toki omat stressinsä tässäkin ikäkaudessa.

[Pattinero]

Kyllä ne parhaat päivät menivät jo ennen teini-ikää. Vaikka kyllä toi "varhainen aikuisuus" kaikkine seikkailuineen oli kyllä hienoa aikaa sekin. Mutta, lasten myötä sekin sitten päättyi, ja tilalle tuli muita melko kivoja juttuja. Viime ajat onkin sitten ollut vähän ahdistavampaa johtuen monista eri asioista. Eniten vituttaa ihmisen alati laajeneva tyhmyys ja siihen selkeästi liittyvä ahneus. No, onneksi tyhmä ei tajua tuhoavansa koko ajan itseään. Se ei vain paljoa lohduta, kun joutuu väkisinkin samaan kelkkaan.

[Deimos]

Hyviä muistoja???? Ei niitä ole. Jos ei lasketa tietokoneiden ja pelikonsolien kanssa vietettyjä hetkiä. Onnellisin olen tainnut olla kun olen täysin yksin. Ja tämä nykyinen asunto tekee onnellisksi. Kai ne tämänkin vievät pois. Olisihan se liikaa että olisin onnellinen?

[marjatta1]

-luottavainen keski-ikä

..koska ruuhkavuodet olivat jo silloin takanapäin ja lapset olivat kasvaneet jo omatoimisiksi ja huolta ei vielä siinä vaiheessa ollut omien vanhempien vanhenenemisestä ja heidän huolehtimisestaan. Oli aikaa enemmän parisuhteelle ja itselle...

[Pattinero]

Hyviä muistoja???? Ei niitä ole. Jos ei lasketa tietokoneiden ja pelikonsolien kanssa vietettyjä hetkiä. Onnellisin olen tainnut olla kun olen täysin yksin. Ja tämä nykyinen asunto tekee onnellisksi. Kai ne tämänkin vievät pois. Olisihan se liikaa että olisin onnellinen?

Ei helkkarissa! Liittyykö tuo pelkosi kämpän menettämiseen näihin leikkauksiin kenties? Vai onko joku eliittinä itse itseään pitävä improvisoinut jotain aivan muuta. Sekään ei yllättäisi. Elämme aikaa, jossa junttimaisuus ja ahneus on hyve.

[Deimos]

Hyviä muistoja???? Ei niitä ole. Jos ei lasketa tietokoneiden ja pelikonsolien kanssa vietettyjä hetkiä. Onnellisin olen tainnut olla kun olen täysin yksin. Ja tämä nykyinen asunto tekee onnellisksi. Kai ne tämänkin vievät pois. Olisihan se liikaa että olisin onnellinen?

Ei helkkarissa! Liittyykö tuo pelkosi kämpän menettämiseen näihin leikkauksiin kenties? Vai onko joku eliittinä itse itseään pitävä improvisoinut jotain aivan muuta. Sekään ei yllättäisi. Elämme aikaa, jossa junttimaisuus ja ahneus on hyve.

En menetä asuntoa. Tulee vain olemaan hevetin tiukkaa. Sattuneesta syystä. Jotkut jopa tietävät täällä. Kiitos itseni, muiden ja manian.