Kuvassa käyrän y-akseli kertoo virheen suuruuden ennusteessa ja x akseli kertoo karkeasti ottaen mitkä ovat vakioidun mallin painokertoimet. Eli y-akselialla nollakohdassa on esimerkiksi empiirinen fakta ja painokertoimet määräävät mikä on ihmisen/tekoälyn "mielen" siitä muodostaman representaation totuudenmukaisuus, eli sijainti x-akselilla. Kohdassa Global minimum ennuste on kaikkein todenmukaisin. Ehkäpä geenit määräävät painokertoimet kuten starting model 1 tai starting model 2 ja riippuen siitä, kummasta kohdasta omat painokertoimet ts. perintötekijät elämän aloittavat, on elämän aikana ehkäpä mahdollisuus oppia ts. optimoida omia painokertoimia ymmärtämään ympäristöä, joko local minimum tasolla tai global minimum tasolla.
Mikäli geenit eivät mahdollista painokertoimia, joilla local tai global minimum on riittävän erheetön tai kasvuympäristö ei mahdollista virheen minimointia elämän aikana riittävästi mielen sisäisessä todellisuuden simulaatiossa, olisi jokin Julodimorpha bakewell -kovakuoriaisen käsitys asiassa jos toisessa kohtalona:
https://sites.socsci.uci.edu/~ddhoff/interface.pdfDonald Hoffman kirjoitti:The jewel beetle Julodimorpha bakewelli is category challenged [11, 12]. For
the male of the species, spotting instances of the category desirable female
is a pursuit of enduring interest and, to this end, he scours his environment
for telltale signs of a female’s shiny, dimpled, yellow-brown elytra (wing
cases). Unfortunately for him, many males of the species Homo sapiens, who
sojourn in his habitats within the Dongara area of Western Australia, are
attracted by instances of the category full beer bottle but not by instances of
the category empty beer bottle, and are therefore prone to toss their emptied
“stubbies” unceremoniously from their cars. As it happens, stubbies are
shiny, dimpled, and just the right shade of brown to trigger, in the poor
beetle, a category error. Male beetles find stubbies irresistible. Forsaking all
normal females, they swarm the stubbies, genitalia everted, and doggedly try
to copulate despite repeated glassy rebuffs. Compounding misfortune, ants
of the species Iridomyrmex discors capitalize on the beetles’ category errors;
the ants sequester themselves near stubbies, wait for befuddled beetles, and
consume them, genitalia first, as they persist in their amorous advances.
Categories have consequences.
Toisin kuin tekoäly, ihmisäly ei mitä ilmeisimmin ole tabula rasa. Tekoäly voi oppia periaatteessa mitä tahansa sillä sen painokertoimiakin voidaan säädellä mielivaltaisesti. Ihmisen painokertoimia säätää sen sijaan evoluutio, joka suosii painokertoimia, jotka saavat kantajansa karkeasti yksinkertaistaen lisääntymään. Eli ikään kuin ihmisen hermostolla olisi tai sitä aktivoivalla keholla olisi sisään rakennettu malli todellisuudesta ts. ympäristöstä, jossa ihminen on, tietäen automaattisesti tosiasiat, eli kuinka pitää toimia tilanteissa a, b, c, d.... Tosiasiat, jotka kuitenkin ovat vain evoluution käsitys tosiasioista eikä eksakti käsitys tosiasioista.
Ihmisellä olevien ajattelun vinoumien määrästä päätellen esi-isiemme lisääntyminen ei ole ollut mitään rakettitiedettä. Niin tai näin, ainakin matkaa globaaliin minimiin vielä ihmisillä on, mitä tulee "objektiivisten" faktojen ymmärtämiseen. Olen sen vuoksi hahmotellut myös ajatusta, että ehkäpä ihmisen ajatukset ovat vain "hienojakoisia" primitiivireaktioita, joita ympäristö saa aikaan. Eli aivokuori ei toimisi irrallaan esimerkiksi limbisestä järjestelmästä, vaan olisi osa samaa järjestelmää. Ehkäpä homma toimii jotenkin niin, että mitä useampaa reittiä "primitiivireaktion" aikaansaama aktivaatiokuvio etenee aivoissa, sitä enemmän nyansseja tietoisuuteen saapuvassa ärsykkeessä on.
Auttaisi itseänikin tosin paljon, jos vähentäisin tätä "ajattelinpa tässä ihan itse" -menetelmää ja lisäisin oppikirjoihin ja tutkimuksiin tutustumista
