Naturalistinen ajattelun filosofia
Lähetetty: 13 Loka 2023, 17:12
Naturalistinen ajattelun filosofia
Naturalistinen ajattelun filosofia tutkii mitä ajattelu on ja kuinka se toimii sitoutumatta mihinkään metafyysisiin periaatteisiin. Se tutkii ajattelukykyä ja on tieteeseen tukeutuvaa esitieteellistä pohdiskelua.
Tukimuksen kohteita ovat: Mitä ajattelukyky on, minkälaisia käsityksiä siitä on, mistä elementeistä käsitykset koostuvat, miten ajattelukyky saa tietoa todellisuudesta ja minkälaisilla metodeilla ajattelukykyä tutkitaan.
Ajattelun filosofian ontologia kuvaa olettamansa oliojoukon. Ylimmän tason entiteetti, luonto eli reaalitodellisuus sisältää kaiken muun olemassa olevan. Entiteettejä on kahta tyyppiä: reaalimaailman objekteja ja mielen representaatioita. Myös representaatiota on kahta lajia: niitä, joilla on reaalitodellisuuden vastine, ja niitä, jotka ovat olemassa vain mielikuvituksessa.
Esimerkiksi universaalit ovat vain fiktioita ja todellisuudessa on vain partikulaareja. Reaalisen todellisuuden oliot ovat konkreettisesti olemassa, mutta abstraktit oliot ovat vain kuvitteellisia käsitteitä. Osalla mielen representaatioista on siis vastine myös mielen ulkopuolisessa reaalitodellisuudessa, mutta ei kaikilla.
Niin sanotut hyödylliset fiktiot, kuten logiikka ja matematiikka ovatvain ajattelun apuneuvoja. Kirjalliset ja uskonnolliset kuvitelmat ovat pelkkiä fiktioita.
Naturalismin kannalta on tärkeää havaita, että myös fiktiivisillä representaatioilla on reaalinen olemassaolo mielen käynnissä olevina prosesseina ja niiden olemassaolo päättyy subjektin kuollessa mielen prosessien pysähtyessä.
Tieteelliset teoriat olettavat aina jonkinlaisen ontologisen järjestelmän, ja niihin voi sisältyä myös fiktiivisiä malleja, jotka eivät perustu puhtaasti empiirisiin havaintoihin: esimerkiksi kvanttimekaniikan entiteetit.
Naturalistinen ajattelun filosofia hylkää platonistisen ideaopin (käsiterealismin), että ideoilla olisi myös mielen ulkopuolinen olemassaolo.
Subjektiiviset mielet ovat reaalisesti olemassa aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olona. Sana "mieli" viittaa näihin prosesseihin.
"Yhteiskunta" viittaa joukkoon aktiivisessa vuorovaikutuksessa olevia subjektiivisia mieliä. Näiden lisäksi yhteiskunnalla ei ole mitään muita toimijoita.
Mitään suoraan jaettua kollektiivista käsitystä todellisuudesta ei ole olemassa. Sen asemasta olemassa on eräänlainen näennäinen subjektiivisten käsitysten horisontti. Subjektiiviset käsitykset kehittyvät memeettisessä evoluutiossa kuten geneettisten algoritmien ratkaisujoukko, ilman, että kollektiivista käsitystä on missään.
Tämä tarkoittaa sitä, että myös tieteen tavoittelemasta objektiivisesta kolmannen persoonan näkökulmastakin jokaisella yksilöllä on vain subjektiivinen ensimmäisen persoonan näkökulma.
Naturalistisen ajattelun filosofian tietoteorian mukaan ajattelu ei ole apriorista ja algoritmista vaan empiiristä ja heuristista. Tämä tarkoittaa sitä, että tietoa todellisuudesta voi saada vain empiirisesti ja myös kaikki a priorilta tuntuva tieto on viimekädessä kulttuurisesti kumuloitunutta kokemusta.
Myös logiikka, matematiikka ja kaikki muutkin formaalit käsitykset ovat vain kulttuurisesti jalostunutta kokemusta. Formaaleilla systeemeillä on olemassaolo vain ihmisten mielissä.
Naturalistinen ajattelun filosofian tietoteoria tutkii tietävää toimijaa luonnontieteiden näkökulmasta. Sen mukaan tietoteoria on osa psykologiaa, joka tulee naturalisoida aivojen neuraaliksi prosesseiksi.
Nämä mielen prosessit jakautuvat kahteen ryhmään: kontekstiprosesseihin ja objektiprosesseihin. Kontekstiprosessit tarkastelee subjektin ympäröimää tilaa sisältä päin ja objektiorosessit tilassa olevia objekteja ulkoapäin.
Katso myös:
Blogin alaviitteet
Blogin sisältö
Naturalistinen ajattelun filosofia tutkii mitä ajattelu on ja kuinka se toimii sitoutumatta mihinkään metafyysisiin periaatteisiin. Se tutkii ajattelukykyä ja on tieteeseen tukeutuvaa esitieteellistä pohdiskelua.
Tukimuksen kohteita ovat: Mitä ajattelukyky on, minkälaisia käsityksiä siitä on, mistä elementeistä käsitykset koostuvat, miten ajattelukyky saa tietoa todellisuudesta ja minkälaisilla metodeilla ajattelukykyä tutkitaan.
Ajattelun filosofian ontologia kuvaa olettamansa oliojoukon. Ylimmän tason entiteetti, luonto eli reaalitodellisuus sisältää kaiken muun olemassa olevan. Entiteettejä on kahta tyyppiä: reaalimaailman objekteja ja mielen representaatioita. Myös representaatiota on kahta lajia: niitä, joilla on reaalitodellisuuden vastine, ja niitä, jotka ovat olemassa vain mielikuvituksessa.
Esimerkiksi universaalit ovat vain fiktioita ja todellisuudessa on vain partikulaareja. Reaalisen todellisuuden oliot ovat konkreettisesti olemassa, mutta abstraktit oliot ovat vain kuvitteellisia käsitteitä. Osalla mielen representaatioista on siis vastine myös mielen ulkopuolisessa reaalitodellisuudessa, mutta ei kaikilla.
Niin sanotut hyödylliset fiktiot, kuten logiikka ja matematiikka ovatvain ajattelun apuneuvoja. Kirjalliset ja uskonnolliset kuvitelmat ovat pelkkiä fiktioita.
Naturalismin kannalta on tärkeää havaita, että myös fiktiivisillä representaatioilla on reaalinen olemassaolo mielen käynnissä olevina prosesseina ja niiden olemassaolo päättyy subjektin kuollessa mielen prosessien pysähtyessä.
Tieteelliset teoriat olettavat aina jonkinlaisen ontologisen järjestelmän, ja niihin voi sisältyä myös fiktiivisiä malleja, jotka eivät perustu puhtaasti empiirisiin havaintoihin: esimerkiksi kvanttimekaniikan entiteetit.
Naturalistinen ajattelun filosofia hylkää platonistisen ideaopin (käsiterealismin), että ideoilla olisi myös mielen ulkopuolinen olemassaolo.
Subjektiiviset mielet ovat reaalisesti olemassa aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olona. Sana "mieli" viittaa näihin prosesseihin.
"Yhteiskunta" viittaa joukkoon aktiivisessa vuorovaikutuksessa olevia subjektiivisia mieliä. Näiden lisäksi yhteiskunnalla ei ole mitään muita toimijoita.
Mitään suoraan jaettua kollektiivista käsitystä todellisuudesta ei ole olemassa. Sen asemasta olemassa on eräänlainen näennäinen subjektiivisten käsitysten horisontti. Subjektiiviset käsitykset kehittyvät memeettisessä evoluutiossa kuten geneettisten algoritmien ratkaisujoukko, ilman, että kollektiivista käsitystä on missään.
Tämä tarkoittaa sitä, että myös tieteen tavoittelemasta objektiivisesta kolmannen persoonan näkökulmastakin jokaisella yksilöllä on vain subjektiivinen ensimmäisen persoonan näkökulma.
Naturalistisen ajattelun filosofian tietoteorian mukaan ajattelu ei ole apriorista ja algoritmista vaan empiiristä ja heuristista. Tämä tarkoittaa sitä, että tietoa todellisuudesta voi saada vain empiirisesti ja myös kaikki a priorilta tuntuva tieto on viimekädessä kulttuurisesti kumuloitunutta kokemusta.
Myös logiikka, matematiikka ja kaikki muutkin formaalit käsitykset ovat vain kulttuurisesti jalostunutta kokemusta. Formaaleilla systeemeillä on olemassaolo vain ihmisten mielissä.
Naturalistinen ajattelun filosofian tietoteoria tutkii tietävää toimijaa luonnontieteiden näkökulmasta. Sen mukaan tietoteoria on osa psykologiaa, joka tulee naturalisoida aivojen neuraaliksi prosesseiksi.
Nämä mielen prosessit jakautuvat kahteen ryhmään: kontekstiprosesseihin ja objektiprosesseihin. Kontekstiprosessit tarkastelee subjektin ympäröimää tilaa sisältä päin ja objektiorosessit tilassa olevia objekteja ulkoapäin.
Katso myös:
Blogin alaviitteet
Blogin sisältö