Naturalismi on epäsuoraa realismia

[Naturalisti]

NATURALISMI ON EPÄSUORAA REALISMIA

Ajattelua häiritsevät olkiukot

Keskustelua häiritsee usein tahallisesti ja tahattomasti toisten käsityksistä synnytetyt olkiukot, joita kritisoidaan toisen osapuolen varsinaisten näkemysten asemasta. Sen lisäksi suuri sekaannuksen lähde on erilaiset subjektiiviset käsitykset sanojen merkityksistä.

Esimerkiksi väite, että naturalismi on pohjimmillaan subjektiivista idealismia, on naturalismin näkökulmasta perusteeton olkiukko. Naturalismi ei kiellä realismia, vaan nimenomaan puolustaa epäsuoraa realismia. Tämä kanta on myös neurotieteellisen tutkimusten perusta.

Edustaako naturalismin vastustajien oma tietoteoreettinen realismi sitten, suoraa realismia, epäsuoraa realismia vai jotakin muuta?

Yksi annettu vastaus on: realismia, ilman selityksiä ja vesityksiä; todellisuus on sellainen kuin se on. Niinpä olkiukkojen hävittämiseksi ja käsitteiden selvittämiseksi on nyt sitten määriteltävä, mitä tämä realismi, ilman selityksiä ja vesityksiä on.

Aloitetaan keskustelu palauttamalla mieleen asiaan liittyviä yleisiä käsitteitä. [Täydensin keskustelun virikkeeksi asiatekstiä hakasulkuihin merkityillä "tunnustuksilla".]

Käsitteiden merkityksistä

Realismi on filosofinen kanta, joka korostaa todellisuuden objektiivisuutta ja riippumattomuutta ihmisen tietoisuudesta. Realismiin liittyvistä useita erilaisia filosofisia kannoista tärkeimmät ovat:
Ontologinen realismi korostaa, että todellisuus on olemassa riippumatta ihmisen tietoisuudesta ja että objektit ovat olemassa itsenäisesti. [ Puolustan ontologista realismia.]
Tieteellinen realismi puolestaan korostaa, että tieteelliset teoriat kuvaavat todellisuutta objektiivisesti ja että tieteelliset käsitteet viittaavat todellisiin asioihin. [En kannata tieteellistä realismia, koska tieteelliset teoriat ovat vain efektiivisiä kuvauksia todellisuudesta, ei itse todellisuutta.]
Metafyysinen realismi taas korostaa, että metafyysiset entiteetit, kuten universaalit ja abstraktit objektit, ovat olemassa riippumatta ihmisen tietoisuudesta. [En ole metsfyysinen realisti. Kannatan sen sijaan fiktionalismia.]

On mahdollista olla realisti useammalla näistä käsityksistä ja valita niistä jokin yhdistelmä.

Voiko metafyysinen realisti olla myös tieteellinen realisti?

Metafyysinen realismi ja tieteellinen realismi ovat kaksi erilaista filosofista kantaa. Metafyysinen realismi korostaa, että metafyysiset entiteetit, kuten universaalit ja abstraktit objektit, ovat olemassa riippumatta ihmisen tietoisuudesta. Tieteellinen realismi puolestaan korostaa, että tieteelliset teoriat kuvaavat todellisuutta objektiivisesti ja että tieteelliset käsitteet viittaavat todellisiin asioihin. Henkilö voi siis olla sekä metafyysinen realisti että tieteellinen realisti, jos nämä kaksi filosofista kantaa eivät ole ristiriidassa keskenään. Kuitenkin, metafyysinen realismi on usein ristiriidassa tieteellisen realismi kanssa, koska metafyysiset entiteetit eivät ole havaittavissa empiirisesti.

Suora realismi ja epäsuora realismi ovat kaksi erilaista näkemystä tietoteoreettisesta realismista. [On hyvä huomata, että nämä eivät ole ontologisia vaan tietoteorettisia kantoja.]
Suora realismi (tunnetaan myös nimellä naivi realismi) korostaa, että havaitsemamme maailma on suora heijastus todellisuudesta. [En kannattaa suoraa realismia.]
Epäsuora realismi (tunnetaan myös nimellä representatiivinen realismi) puolestaan korostaa, että havaintomme ovat vain edustuksia todellisuudesta ja että meillä ei ole suoraa pääsyä todellisuuteen. [Kannatan epäsuoraa realismia.]

Fiktionalisti ei voi olla metsfyysinen realisti

Fiktionalismi on filosofinen kanta, joka korostaa fiktiivisten entiteettien, kuten tarinoiden ja romaaneissa esiintyvien hahmojen, olemassaolon rajoittuvan vain fiktion tasolle. Toisin sanoen, fiktionalisti ei usko, että fiktiiviset entiteetit ovat olemassa todellisuudessa. Metafyysinen realismi taas korostaa, että metafyysiset entiteetit, kuten universaalit ja abstraktit objektit, ovat olemassa riippumatta ihmisen tietoisuudesta. Näiden kahden filosofisen kannan välillä on siis ristiriita. Fiktionalisti ei voi olla metafyysinen realisti. [Olen fiktionalisti. En ole metafyysinen realisti]

Voiko uskova olla realisti?

Realismi on filosofinen kanta, joka korostaa todellisuuden objektiivisuutta ja riippumattomuutta ihmisen tietoisuudesta. Realismiin liittyy useita erilaisia filosofisia kantoja, joista merkittävimpiä ovat ontologinen realismi, tieteellinen realismi ja metafyysinen realismi. Nämä käsitykset eivät ole ristiriidassa henkilön uskon kanssa Jumalaan, sieluun tai henkiolentoihin. Henkilö voi siis edustaa mitä tahansa näistä realismin muodoista ja uskoa samalla Jumalaan, sieluun tai henkiolentoihin. [En katso tarpeelliseksi olettaa minkäänlaisia jumalia eikä mitään muitakaan henkiolentoja. Myöskin sielun olettaminen on tarpeetonta. Materiaalinen mieli riittää selittämään kaikki subjektiiviset ja kulttuuriset memeettiset ilmiöt.]

Liittyykö naturalismiin metafyysinen kanta?

Naturalismi on filosofinen kanta, joka korostaa, että kaikki maailmassa voidaan ymmärtää osana luontoa ja kaikki selittää tieteen avulla. Naturalismiin liittyy useita erilaisia filosofisia kantoja, joista merkittävimpiä ovat:
Ontologinen naturalismi korostaa, että todellisuus koostuu vain luonnollisista asioista ja että yliluonnolliset ilmiöt ovat joko väärinkäsityksiä tai virheellisiä hypoteeseja. [Kannatan ontologista naturalismia.]
Metodologinen naturalismi puolestaan korostaa, että tieteellistä metodia tulisi soveltaa kaikkiin todellisuuden eri aloihin, mukaan lukien inhimilliset "henkiset" asiat. [Kannatan metodologista naturalismia.]
Tieteellinen naturalismi taas korostaa, että ainoat hyväksyttävät metodit ovat luonnontieteissä käytettävät metodit. [Kannatan tieteellistä naturalismia.]

Naturalistilla voi siis olla metafyysinen kanta, mutta se ei ole välttämättä osa naturalismin filosofista kantaa. Naturalistit voivat olla esimerkiksi ontologisia naturalisteja, jotka uskovat, että todellisuus koostuu vain luonnollisista asioista. Toisaalta, naturalistit voivat olla myös metafyysisiä realisteja tai idealisteja. [En ole metafyysinen realisti, en idealisti enkä dualisti.]

Marxilaisen filosofian suhde realismiin

Marxilainen filosofia sisältää useita erilaisia suuntauksia. Se ei ole varsinaisesti realismiin liittyvä filosofinen kanta, mutta se sisältää joitakin realistisia piirteitä. Esimerkiksi objektiivisen todellisuuden korostus ja sen vaikutus ihmisten elämään. Sekä sen korostus, että yhteiskunnalliset rakenteet ovat riippumattomia ihmisen tietoisuudesta ja että ne vaikuttavat ihmisten elämään objektiivisesti. [Tämä kanta on käsittääkseni yhteensopiva tieteellisen realismin kanssa. On mielestäni kyseenalaista, voiko kanta olla materialismia, koska marxilaisuus jättää avoimeksi, miten ihmismieli ja kulttuuri ovat olemassa. Yhteiskunnalliset lainalaisuudet eivät myöskään ole luonnonlakien kaltaisia, vaan ihmisten itsensä keksimiä ja siten myös muutettavissa olevia. Nämä lainalaisuudet ovat olemassa ihmisten subjektiivisina ajatus- ja käyttäytymistottumuksina. Tämä pätee yleisesti oli yhteiskuntajärjestelmä sitten kommunistinen, kapitalistinen tai mikä muu tahansa.]

Objektiivisuuden ja realismin suhde

Objektiivisuus ja realismi ovat kaksi erilaista filosofista kantaa, jotka liittyvät toisiinsa. Objektiivisuus korostaa, että tiedon tulisi perustua havaintoihin ja faktoihin, jotka ovat riippumattomia henkilön mielipiteistä tai tunteista. Realismi taas korostaa, että todellisuus on olemassa riippumatta ihmisen tietoisuudesta ja että objektit ovat olemassa itsenäisesti. Realismi siis tukee objektiivisuutta, koska se korostaa, että todellisuus on olemassa riippumatta henkilön mielipiteistä tai tunteista. Objektiivisuus puolestaan tukee realismia, koska se korostaa, että tiedon tulisi perustua havaintoihin ja faktoihin, jotka ovat riippumattomia henkilön mielipiteistä tai tunteista. [Täsmennän tätä niin, että vaikka objektiivisuus on tieteen päämäärä, kaikki teoriamme ovat kuitenkin vain todellisuuden efektiivisiä malleja. Todellisuus on olemassa subjektiivisissa mielissä riippumatta sellainen kuin on, mutta käsityksemme siitä on vain objektiivisuutta tavoitteleva representsstio; ei itse todellisuus.]

Ensimmäisen ja kolmannen persoonan näkökulmien suhde objektiivisuuteen sekä suoraan ja epäsuoraan realismiin

Ensimmäisen persoonan näkökulma on subjektiivinen, koska se kuvaa henkilön omia kokemuksia ja ajatuksia. Kolmannen persoonan näkökulma puolestaan on objektiivinen, koska se kuvaa henkilön toimintaa ulkopuolisen havainnoijan näkökulmasta. Objektiivisuus korostaa, että tiedon tulisi perustua havaintoihin ja faktoihin, jotka ovat riippumattomia henkilön mielipiteistä tai tunteista. Realismi taas korostaa, että todellisuus on olemassa riippumatta ihmisen tietoisuudesta ja että objektit ovat olemassa itsenäisesti. Ensimmäisen ja kolmannen persoonan näkökulmat voivat siis olla yhteydessä objektiivisuuteen ja realismiin eri tavoin. [Täsmennän tätä niin, että vaikka kolmannen persoonan objektiivinen näkökulma on tieteen tavoitteena, teoriat ovat aina vain efektiivisiä malleja ja jokaisella yksilöllä voi olla siitä vain subjektiivinen ensimmäisen persoonan näkökulma.]

Ontologinen realismi, tieteellinen realismi ja metafyysinen realismi ovat erilaisia filosofisia kantoja, jotka korostavat todellisuuden objektiivisuutta ja riippumattomuutta ihmisen tietoisuudesta.

Suora realismi (tunnetaan myös nimellä naivi realismi) korostaa, että havaitsemamme maailma on suora heijastus todellisuudesta. [En kannata suoraa realismia. Sen kannattajille tuottaa ongelmia selittää, miten suora käsitys todellisuudesta saadaan mieleen ja mikä rooli aivoilla aivoilla tässä prosessissa on.]

Epäsuora realismi (tunnetaan myös nimellä representatiivinen realismi) puolestaan korostaa, että havaintomme ovat vain edustuksia todellisuudesta ja että meillä ei ole suoraa pääsyä todellisuuteen. [Kannatan epäsuoraa realismia. Todellisuus on sellainen kuin on ja käsityksemme todellisuudesta on ihmismielen tuottama dynaaminen representaatio, jonka toiminta tuottaa ajattelua ja käyttäytymistä.]

Realismiin liittyy useita erilaisia filosofisia kantoja, joiden suhtautuminen suoraan ja epäsuoraan realismiin voi vaihdella. Esimerkiksi ontologinen realismi korostaa, että todellisuus on olemassa riippumatta ihmisen tietoisuudesta ja että objektit ovat olemassa itsenäisesti. Tieteellinen realismi puolestaan korostaa, että tieteelliset teoriat kuvaavat todellisuutta objektiivisesti ja että tieteelliset käsitteet viittaavat todellisiin asioihin. Epäsuora realismi puolestaan korostaa, että havaintomme ovat vain edustuksia todellisuudesta ja että meillä ei ole suoraa pääsyä todellisuuteen. Suora realismi puolestaan korostaa, että havaitsemamme maailma on suora heijastus todellisuudesta. [Kannatan ontologista ja epäsuoraa realismia, mutta en tieteellistä ja suoraa realismia.]

Realismin eri muotojen suhde naturalismiin ja fiktionalismin

Realismi, ontologinen realismi, tieteellinen realismi ja metafyysinen realismi ovat filosofisia kantoja, jotka korostavat todellisuuden objektiivisuutta ja riippumattomuutta ihmisen tietoisuudesta.

Naturalismi on filosofinen kanta, joka korostaa, että kaikki maailmassa voidaan ymmärtää osana luontoa ja kaikki selittää tieteen avulla.

Fiktionalismi on filosofinen kanta, joka korostaa fiktiivisten entiteettien, kuten tarinoiden ja romaaneissa esiintyvien hahmojen, sekä myös matematiikan ym. formaalisten entiteettien ja tieteellisten käsitteiden olemassaolon rajoittuvan vain fiktion tasolle.

Realismin eri muotojen suhtautuminen naturalismiin ja fiktionalismiin voi vaihdella. Esimerkiksi ontologinen realismi korostaa, että todellisuus on olemassa riippumatta ihmisen tietoisuudesta ja että objektit ovat olemassa itsenäisesti. Naturalismi puolestaan korostaa, että kaikki maailmassa voidaan ymmärtää osana luontoa ja kaikki selittää tieteen avulla. Fiktionalismi puolestaan korostaa, että fiktiiviset entiteetit ovat olemassa vain fiktion tasolla.

Tietoteoreettinen realismi korostaa, että on mahdollista saavuttaa tietoa todellisuudesta sellaisena kuin se on. Tietoteoreettinen realismi asettuu näin tietoteoreettista idealismia vastaan. Tietoteoreettinen realismi olettaa ontologisen realismin, jonka mukaan mielestä riippumaton ulkoinen todellisuus on olemassa.

Representatiivinen realismi eli epäsuora tai edustuksellinen realismi, korostaa että havaintomme ovat vain edustuksia todellisuudesta ja että meillä ei ole suoraa pääsyä todellisuuteen.

Ajattelu, että tieteelliset teoriat ovat vain todellisuuden efektiivisiä malleja, ei ole yhteensopiva tieteellisen realismin kanssa. Tieteellinen realismi korostaa, että tieteelliset teoriat kuvaavat todellisuutta objektiivisesti ja että tieteelliset käsitteet viittaavat todellisiin asioihin.

[Olen naturalisti, ontologisen realisti, epäsuora realisti ja fiktionalisti.]

Reduktiivinen emergentismi

Reduktiivinen emergentismi selittää kuinka sekä reaalitodellusuuden että fiktioiden representaatiot ja niiden avulla subjektiiviset mielet ja kulttuuriset systeemit ovat olemassa naturalistisessa todellisuudessa.

Reduktiivinen emergentismi on emergentin materialismin muunnelma, jota voidaan havainnollistaa Popperin kolmen maailman ontologialla. Sen maailmat ovat (Popperin erillisistä olemisen piireistä poiketen) sisäkkäisiä. Kaikki oleva (sen objektit ja prosessit) sisältyvät maailmaan 1.

Maailma 1 koostuu kaiken olevan materiaalisista objekteista ja niiden ylläpitämistä prosesseista.

Maailma 2 eli subjektiiviset mielet (aivojen neuronaaliset prosessit) on maailman 1 prosessien osajoukko. Se on objektiivisesti olemassa yksilöiden aivojen subjektiivisina prosesseina (itse biologiset aivot sisältyvät maailmaan 1). Subjektit kommunikoivat vain materiaalisen vuorovaikutuksen avulla. Mielensisällöt eli meemit ovat ajattelu- ja käyttäytymistottumuksia, subjektiivisten mielten prosesseja.

Maailma 3 eli kulttuuri on subjektiivisten mielten vuorovaikutusprosessi; eikä kulttuuriin sisälly subjektiivisten mielten lisäksi mitään muuta kokijaa ja toimijaa. Kulttuuri on täten olemassa vain subjektiivisten mielten prosesseiksi hajautuneena systeeminä, josta jokaisella subjektilla on oma käsitys. Kollektiivinen käsitys kulttuurista on siten eräänlainen subjektiivisten käsitysten näennäinen horisontti. Subjektiiviset käsitykset kehittyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämässä memeettisessä evoluutiossa kuten geneettisten algoritmien ratkaisujoukko ilman, että suoraan jaettua kollektiivista käsitystä on missään. Meemeillä ei täten ole yhteistä "genotyyppiä"; niillä on vain yhteinen fenotyyppi eli tapa miten ne ilmenevät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Maailma 3 on siten olemassa subjektiivisten mielten intersubjektiivisten prosessien joukkona eli maailman 2 prosessien osajoukkona.

Katso myös:

Blogin alaviitteet
Blogin sisältö

[Keijona]

Niin, tai sitte utopian aiheuttaja on se sama ymmärtämättömyyden mekanismi joka on suomalaisten onnellisuudenkin takana: Jatkuvasti lisääntyvän itsekkyyden aiheuttama subjektiivisuuden ikuinen kasvu.

[OlliS]

Voidaan tietysti eritellä kaikki noin, ja se on filosofiassa hyödyllistä perustutkimuksessa, mutta kun ajatellaan käytännön työtä tieteessä niin tärkeintä on hylätä subjektiivinen idealismi, että oleminen on havaituksi tulemista.

Realismi taas on se kanta, että todellisuus on juuri sellainen kuin se on. Ei sellainen kuin kuvittelemme sen olevan. Oli kuvitelmat sitten harhoja tai tieteellisiä teorioita tai objektiivisiä havaintoja. Esim aurinko kiertää maata on objektiivinen havainto ja oli pitkään tieteellinen teoria.

Samoin universumin laajeneminen on tieteellinen teoria, mutta universumi ei laajene. Se on vain BB teoria että laajenisi, ja se teoria on väärä.

Naturalismi perustuu empirismiin ja se vika on juuri havaintojen ylikorostus, jolloin ajaudutaan sjbjektiiviseen idealismiin ja keksitään että realismi on naivia ja subjektiivinen idealismi peitetään sillä että realismi olisi jotain muuta kuin realismia. Esim epäsuoraa realismia.

Minä en mene noihin yksityiskohtiin. Tiede vaan menee harhaan, jos puolet siitä ei ole rationaalista tutkimusta ja jos realismista luovutaan piiruakaan. Kuten nyt kosmologiassa on tapahtunut.

Ainoa mitä pitää tarkastella on QT. Seuraavaksi siitä.

[OlliS]

Kvanttiteorian takia ajatellaan, että tutkija vaikuttaa, havaitsija, objektiiviseen todellisuuteen fysiikassa. Tämä kvanttiteorian kummallisuuksien takia.

Asian voi kuitenkin ajatella toisin päin, jolloin ei siinäkään tarvi luopua realismista.

Kysymys on siitä, että käsityksemme todellisuudesta on väärä. Todellisuus onkin erilainen kuin olemme luullet. Alkeishiukkasten tasolla aika ja etäisyydet ovat erilaisia kuin keskikokoisten kuivien tavaroiden tasolla, jota fysiikka yleensä käsittelee.

Psykologiassa taas on aivan luonnollista, että tutkija vaikuttaa tuloksiin. Subjektiivisuus on aina mukana monella tavalla.

Samoin parapsykologiassa on ilmiöitä, joissa ihminen voi tahdollaan liikuttaa esineitä.

Mutta realismi on ja pysyy, todellisuus on juuri sellainen kuin on, tuoli on siellä huoneessa riippumatta siitä, onko kukaan sitä havaitsemassa. Universumi on juuri sellainen kuin on, ja teoriamme siitä on vain kuvaus siitä, kartta siitä, ja lähenee oikeaa ja parasta teoriaa tieteen kehittyessä.

Kaikki tieto todellisuudesta tulee kyllä havaintojen kautta, mutta teorioilla sukellamme havaintojen taakse syvempään todellisuuteen ja perustavien luonnonlakien ymmärtämiseen.

Aina vuorotellen havainnot ja teoria. Empiirinen tutkimus ja rationaalinen tutkimus. Ja hybris on turhaa, ei me niin paljon tiedetä kuin luullaan. Emmehän me tunne Jumalaa ja henkimaailmaa ja ne voivat olla olemassa.

Galaksit ovat olemassa! Emmekä yhtään tiedä mitä kaikkea niissä on. Vähän vaan niiden fysiikkaa alustavasti tähtitieteestä. Kannattaa kysyä oikealta uskonnolta, jos haluaa tarkemmin tietää mitä niissä on.

[Naturalisti]

Voidaan tietysti eritellä kaikki noin, ja se on filosofiassa hyödyllistä perustutkimuksessa, mutta kun ajatellaan käytännön työtä tieteessä niin tärkeintä on hylätä subjektiivinen idealismi, että oleminen on havaituksi tulemista.

Väitätkö edelleen, että epäsuora realismi on subjektiivista idealismia. Se on sinun luoma olkiukko. Epäsuora realismi olettaa reaalitodellisuuden objektit oleviksi ilman havaitsijaa. Olemista ei perustella tuolla sinun esittämällä väitteellä: "oleminen on havaituksi tulemista. ."

Realismi taas on se kanta, että todellisuus on juuri sellainen kuin se on. Ei sellainen kuin kuvittelemme sen olevan. Oli kuvitelmat sitten harhoja tai tieteellisiä teorioita tai objektiivisiä havaintoja. Esim aurinko kiertää maata on objektiivinen havainto ja oli pitkään tieteellinen teoria.

Sekä suora että epäsuora realismi tekee tässä suhteessa saman oletuksen. Todellisuus on olemassa havaitsijasta riippumatta.

Epäsuora realismi on tietoteoreettista realismia. Se ei esitä olemiseen liittyvää väitettä, vaan tietoteoreettisen väitteen: emme voi kokea todellisuutta suoraan naiivin realismin mukaisesti, vaan koemme todellisuuden epäsuorina representaatioina.

Kumpaako näistä muodousta itse kannatat: suoraa vai epäsuoraa realismia?

Samoin universumin laajeneminen on tieteellinen teoria, mutta universumi ei laajene. Se on vain BB teoria että laajenisi, ja se teoria on väärä.

Aivojen biologisen evoluution näkökulmasta edellä esittämäsi esimekki: auringon toistuvasta noususta ja laskusta sekä kaikki muutkin ihmisen mittakaavan tilan ja ajan tapahtumat olivat keskeisiä. Tähtitieteen havainnot ovat vaikuttaneet vasta mielen ja kulttuurin memeettiseen evoluutioon.

Naturalismi perustuu empirismiin ja se vika on juuri havaintojen ylikorostus, jolloin ajaudutaan sjbjektiiviseen idealismiin ja keksitään että realismi on naivia ja subjektiivinen idealismi peitetään sillä että realismi olisi jotain muuta kuin realismia. Esim epäsuoraa realismia.

Yrität taas silpoa kehittänääsi olkiukkoa. Jos luet avauksesta kyseiset kohdat uudelleen huomaat sen itsekin. Sitä paitsi mistä se puhdas järki saisi tietonsa? Kaikki a priorilta tuntuva tieto on kulttuurisesti kumuloitunutta empiiristä kokemusta. Mitään Platonin taivasta ei tarvitse olettaa.

Minä en mene noihin yksityiskohtiin. Tiede vaan menee harhaan, jos puolet siitä ei ole rationaalista tutkimusta ja jos realismista luovutaan piiruakaan. Kuten nyt kosmologiassa on tapahtunut.

Nyt taidat sotkeä keskenään realismin ja rationalismin. Realismin mukaan todellisuus on olemassa havaitsijasta riippumatta.

Myöskään rationaalista ajattelua ja rationalismia ei saa sekoittaa keskenään. Rationaalinen ajattelu on vain järkevää ajattelua ylipäätään, josta meillä kaikilla on oma käsitys. Rationalismi taas on filosofinen kanta, että puhtaalla järjellä voisi saada tietoa todellisuudesta. Ei saa. Niin voi vain organisoida empiirisesti hankittua tietämystä.

Ainoa mitä pitää tarkastella on QT. Seuraavaksi siitä.

Mitäpä ajattelit tästä sanoa?

[Keijona]

"NATURALISMI ON EPÄSUORAA REALISMIA"

Selkosuomella:
Naturalismi on kieroutumutta realismia.

[Naturalisti]

Kvanttiteorian takia ajatellaan, että tutkija vaikuttaa, havaitsija, objektiiviseen todellisuuteen fysiikassa. Tämä kvanttiteorian kummallisuuksien takia.

Asian voi kuitenkin ajatella toisin päin, jolloin ei siinäkään tarvi luopua realismista.

Kysymys on siitä, että käsityksemme todellisuudesta on väärä. Todellisuus onkin erilainen kuin olemme luullet. Alkeishiukkasten tasolla aika ja etäisyydet ovat erilaisia kuin keskikokoisten kuivien tavaroiden tasolla, jota fysiikka yleensä käsittelee.

Psykologiassa taas on aivan luonnollista, että tutkija vaikuttaa tuloksiin. Subjektiivisuus on aina mukana monella tavalla.

Samoin parapsykologiassa on ilmiöitä, joissa ihminen voi tahdollaan liikuttaa esineitä.

Mutta realismi on ja pysyy, todellisuus on juuri sellainen kuin on, tuoli on siellä huoneessa riippumatta siitä, onko kukaan sitä havaitsemassa. Universumi on juuri sellainen kuin on, ja teoriamme siitä on vain kuvaus siitä, kartta siitä, ja lähenee oikeaa ja parasta teoriaa tieteen kehittyessä.

Kaikki tieto todellisuudesta tulee kyllä havaintojen kautta, mutta teorioilla sukellamme havaintojen taakse syvempään todellisuuteen ja perustavien luonnonlakien ymmärtämiseen.

Aina vuorotellen havainnot ja teoria. Empiirinen tutkimus ja rationaalinen tutkimus. Ja hybris on turhaa, ei me niin paljon tiedetä kuin luullaan. Emmehän me tunne Jumalaa ja henkimaailmaa ja ne voivat olla olemassa.

Galaksit ovat olemassa! Emmekä yhtään tiedä mitä kaikkea niissä on. Vähän vaan niiden fysiikkaa alustavasti tähtitieteestä. Kannattaa kysyä oikealta uskonnolta, jos haluaa tarkemmin tietää mitä niissä on.

Yleisiä kommentteja :

1. Kvanttifysiikan vaikutus todellisuuteen: On totta, että kvanttiteoria esittää, että havainnoitsijan läsnäolo voi vaikuttaa tutkittavaan systeemiin. Tämä on tunnettu "havainnoitsijan vaikutus" tai "kollapsi" -ilmiö. Se ei kuitenkaan tarkoita, että havainnoitsija voisi hallita tai muuttaa todellisuutta tahdonvoimallaan.

2. Realismin säilyttäminen: Olet oikeassa siinä, että kvanttiteorian ei tarvitse olla ristiriidassa realismin kanssa. On olemassa tulkintoja, kuten de Broglien-Bohmin pilotaalto-teoria, jotka säilyttävät realismin kvanttiteoriassa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pilottiaalto

3. Todellisuuden luonne: Olet myös oikeassa siinä, että meidän käsityksemme todellisuudesta on jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä. Fysiikka pyrkii ymmärtämään luonnon perusperiaatteita, ja nämä periaatteet voivat olla hyvin erilaisia eri mittakaavoissa.

4. Psykologia ja subjektiivisuus: Psykologiassa on totta, että tutkija voi vaikuttaa tuloksiin monin tavoin. Tämä on kuitenkin erilainen asia kuin kvanttiteorian havainnoitsijan vaikutus.

5. Parapsykologia: Vaikka on olemassa väitteitä, että ihmiset voivat liikuttaa esineitä tahdonvoimallaan, nämä väitteet eivät ole saaneet vahvaa tieteellistä tukea.

6. Jumala ja henkimaailma: Tiede ei voi vahvistaa tai kieltää Jumalan tai henkimaailman olemassaoloa. Nämä ovat uskonnon ja metafysiikan kysymyksiä.

7. Galaksit: Olet oikeassa siinä, että galaksit ovat olemassa ja niissä on paljon asioita, joita emme vielä ymmärrä. Tiede pyrkii jatkuvasti laajentamaan tietämystämme universumista.

Jatkopohdinnoista

1. Tuo filosofinen pohdinta jäi vielä kesken ja sekin oli vain välivaihe, jotta päästään käsiksi naturalistisen ajattelun filosofiaan, jotta pääsemme käsiksi mielenfilosofiaan, jotta päästään käsiksi psykologiaan, jotta päästään käsiksi aivojen aivojen rakenteen ja toiminnan pohdintaan, jotta pääsemme käsiksi ajattelevan artefaktin ihmettelyyn.

2. Hyvin suuren mittakaavan asiat (galaksit ja suhteellisuusteoria) ja hyvin pienen mittakaavan asiat (kvanttimekaniikka) eivät ole relevantteja mielen evoluution ja toiminnan pohdinnassa. Olisinkin lähinna kiinnostunut ihmisen mittakaavan asioista, joilla voi olla merkitystä aivojen kehityksen ja toiminnan ymmärtämiselle.

[Keijona]

Vain rehellinen voi olla realisti.

Henkistä velttoutta ja syyntakeetonta epärehellisyyttä tuollainen "objektiivista havaintoa todellisuudesta ei ole olemassakaan", kun harhaansa ja subjektiivisuuttaan yrittävät oikeuttaa.

[OlliS]

Tarkoitan rationaalisella tutkimuksella rationaalista tutkimusta, en rationalismia.

Realismi on realismia, se ei tarvitse mitään uutta nimeä, epäsuoraa realismia. Jos realismi vesitetään millään tavoin, mennään subjektiivisen idealismin puolelle heti huomaamatta, kuten naturalismissa on käynyt liiallisen empirismin takia. Esim. ei voi tunnustaa elämää muualla tiedoksi. Havainto vasta muuttaa elämän muualla tosiasiaksi. Mitä muuta se on kuin subjektiivista idealismia, vaikka sitä sanottaisiin epäsuoraksi tms. realismiksi? Se ei ole realismia. Koska realismissa asia tiedetään ilman havaintojakin, jos se kerran voidaan päätellä todeksi, että todellisuudessa niin on.

Se mihin vedotaan, on taas itsestäänselvä asia, että kaikki tieto tulee havainnoista, havaintojen kautta, mutta tiedon pitää muuttua teorioiksi, ja se on ajattelutyötä, rationaalista tutkimusta ja teoria sitten kuvaa todellisuutta niin hyvin kuin vaan osataan ja kuinka pitkälle tiede on päässyt.

[Raspu]

Eij ymmärrä, voisitko tiivistää?

[Neutroni]

Jos realismi vesitetään millään tavoin, mennään subjektiivisen idealismin puolelle heti huomaamatta, kuten naturalismissa on käynyt liiallisen empirismin takia. Esim. ei voi tunnustaa elämää muualla tiedoksi. Havainto vasta muuttaa elämän muualla tosiasiaksi.

Sekoitat totuuden ja tiedon. Elämä muualla tai sen olemattomuus on totuus täysin meidän havainnoista tai tiedoista riippumatta. Havainto tekee tiedon, että elämää muualla on. Se ei ole idealismia vaan osa empiiristä tietoteoriaa. Voit käyttää henkilökohtaisesti muutakin tietoteoriaa ja pitää takapihalle laskeutuneen ufon kapteenin vakuutusta tietona omassa subjektiivisessa mielessäsi. Mutta se ei tietenkään vaikuta mitenkään siihen onko se tieto totuus.

Koska realismissa asia tiedetään ilman havaintojakin, jos se kerran voidaan päätellä todeksi, että todellisuudessa niin on.

Realismissa uskotaan, että tosiasiat ovat olemassa ilman havaintoja. Mutta tietoja niistä tulee vain havaitsemalla. On olemassa paljon tosiasioita, joita emme tiedä emmekä tule koskaan tietämäänkään.

Se mihin vedotaan, on taas itsestäänselvä asia, että kaikki tieto tulee havainnoista, havaintojen kautta, mutta tiedon pitää muuttua teorioiksi, ja se on ajattelutyötä, rationaalista tutkimusta ja teoria sitten kuvaa todellisuutta niin hyvin kuin vaan osataan ja kuinka pitkälle tiede on päässyt.

Niin tieteessä tehdään. Erilaisia teorioita tai niiden osia kehitellään koko ajan ja valtavirtateorioita haastetaan. Se mitä sinä väität valtavirtateorioiden oikeaksi todisteluksi on todellisuudessa epäonnistuneita yrityksiä todistaa valtavirtateoriat vääriksi.

[ID10T]

Voidaan tietysti eritellä kaikki noin, ja se on filosofiassa hyödyllistä perustutkimuksessa, mutta kun ajatellaan käytännön työtä tieteessä niin tärkeintä on hylätä subjektiivinen idealismi, että oleminen on havaituksi tulemista.

Realismi taas on se kanta, että todellisuus on juuri sellainen kuin se on. Ei sellainen kuin kuvittelemme sen olevan.

Mitä me teemme tällä jälkimmäisellä oivalluksella? Tiede on olemassa sen takia, että todellisuus ei jää pimentoon (ainakaan täysin), ja siihen tarvitaan havaintoja.

Realismin mukaisesti me kaikki kuolemme joskus, eikä juuri kukaan tiedä koska, tai mitä sen jälkeen tapahtuu. Lääketiede kertoo meille koska (tapaturmat ja toisten ihmisten pahansuopuus poislukien) ja uskonnot YRITTÄVÄT kertoa, mitä sen jälkeen tapahtuu. Ilman lääketiedettä ja uskontoja olisimme siis sen varassa, että joskus tapahtuu jotakin. Se on realismia, ja sinällään täysin turhaa pohdintaa.

[ID10T]

Kaikki tieto todellisuudesta tulee kyllä havaintojen kautta, mutta teorioilla sukellamme havaintojen taakse syvempään todellisuuteen ja perustavien luonnonlakien ymmärtämiseen.

Emme me teorioilla havaintojen taakse sukella, vaan LUULEMME sukeltavamme. Siltä osin teoria on siis arvuuttelua.

[ID10T]

Aina vuorotellen havainnot ja teoria. Empiirinen tutkimus ja rationaalinen tutkimus. Ja hybris on turhaa, ei me niin paljon tiedetä kuin luullaan. Emmehän me tunne Jumalaa ja henkimaailmaa ja ne voivat olla olemassa.

Juuri tähän realismi kompastuu! MITÄ TAHANSA voi olla olemassa, kunnes toisin todistetaan, ei pelkästään jumala ja henkimaailma.

[OlliS]

Realismi ei kompastu mihinkään, ja rationaalinen tutkimus on puolet tiedettä. Tottakai ne asiat joita oletetaan ovat järkeviä, ei saa olettaa Joulupukkia eikä saisi olettaa alkua ja laajenemista eikä inflaatiota eikä yli valonnopeudella liikkumista galakseille.