Naturalisti kirjoitti: ↑31 Loka 2023, 11:22
Turhaa väittelyä syntyy vain, kun vahvan uskon varaiseen maailmankuvaan (uskontojen ja ismien) kannattajat yrittävät käännyttää toisiaan.
Mutta "minun subjektiivisuuteni oma" naturalismi tietenkin poikkeus.
Käännyttäjänhän tunnistaa helposti siitä että käännyttäjä kohdistaa kommenttinsa aina henkilöön, jota haluaa käännyttää.
Jokainen tietysti saa ajatella miten parhaaksi katsoo. Itse koen naturalismin nyt vain parhaaksi ajattelun lähtökohdaksi, mutta olen avoin myös hyvin perustelluille uusille ajatuksille ja valmis altistamaan näkemykseni arvostelun kohteeksi.
Jos koet sen, että esitän avoimesti näkemyksiäni käännyttämiseksi, niin olisiko siihen sittenkin syynä oma puolustusreaktiosi? Et uskalla asettaa näkemyksiäsi arvostelun kohteeksi, etkä sen vuoksi halua avata omaa ajatteluasi. Tältä pohjalts ei voi syntyä mitään dialogia. Dialogi – toisin kuin monologi – edellyttää myös perusteltujen kysymysten ja vastausten kohdistamista aiemmin sanottuun.
Toisin kuin oletit, "minun subjektiivisuuteni oma" naturalismi [ei tietenkään ole poikkeus]. Voit vapaasti arvostella esittämäni ajatuksia. Toivon vain, että teet sen ymmärrettävissä olevalla tavalla; ilman mantroja, jotka vain vaikeuttavat ymmärtämistä, jos et halua avata niihin kätkemääsi ajattelua.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑30 Loka 2023, 22:49
Ateistien henkisyys voidaan sijoittaa ilman ongelmia aivojen prosesseiksi, mutta uskiksilke ei riitä, että nuo jumalakokemukset olisi vain aivotoimintaa. He haluavat uskoa niiden olevan jotakin muuta, mikä ei kai mahdu materialistiseen monismiin millään konstilla.
Kerro vähän tarkemmin, mikä tuo sumean logiikan määritelmä jumalakäsitteestä voisi olla.
Ei voida sijoittaa kaikkien yksilöiden korvien välissessä maailmassa.
Valtaosa ateisteista ei edes tiedä mikä on dualismi tai monismi. Valta osalla ateisteista ei ole mitään käsitystä siitä mistä se kokemus tulee, kun he kokevat jotain "henkistä". Vaan ovat ymmällää. Siksi todella moni pohtii mielessään erilaisia kyhäelmiä siitä, mistä tämä henkinen kokemus tulee. Ja päätyy rajalle jossa pohtii vaikka sitä, olemmeko ulkoavaruuden olentojen ohjelmiston osakomponentteja tai älyllisen entiteetin laboratoriokoe, jossa meitä tarkkaillaan.
Kaikki käsityksemme ovat subjektiivisen mielen kyhäelmiä; ajatustottumuksia eli meemejä eli representaatioita. Osalla representaatioista on likimääräinen vastine todellisuudessa ja osa on vain mielen luomia fiktioita (esimerkiksi uskonnot ja matematiikka). Selitin tässä yhden käsityksen, joka on mun korvien välissä. Mielen mekanismi mahdollistaa sen, että korvien välissäni voisi olla mikä tahansa muukin käsitys tästä asiasta.
Ymmärrän oman ateismini kannaksi, ettei ole mielekästä olettaa mitään jumalia eikä muitakaan henkimaailmaa olevaksi. Vaikka maailmassa tapahtuu asioita joita emme voi (vielä) selittää, ei sen perusteella ole syytä olettaa mitään yliluonnollista olevaksi.
Tuolla korvienvälisellä koneella on hyvä mielikuvitus; villeillä kuvitelmilla ei ole mitään rajaa. Myöskään minkään ylhäältä saadun ilmoitustiedon tai metafyysisten totuuksien varaan ei ole mielekästä maailmankuvaa rakentaa.
On parempi tyytyä siihen, että elämme rajallisen tietämyksen saarella rajattomalla tietämättömyyden valtamerellä. Siksi on parempi vain järjestää empiirinen tietämys sisäisesti ristiriidattomaksi.
Mielestäni tunnustukselinen filosofinen pohdinta ei ole kovin mielekästä muutenkaan.
Kun pohjana on ajatus tunnustaa ensin jotakin.
Tästä tunnustuksellisuudesta olen täysin samaa mieltä. Ajattelen, että filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua ja ollakseen hyödyllistä, sen on otettava lähtökohdakseen aina tieteen tulokset. Puhtaalla järjellä ei saavuteta uutta tietoa todellisuudesta. Sillä voi vain organisoida empiirisesti hankittua tietoa.
Sen pohja rysähtää roskakoriin siinä vaiheessa kun tunnustukselinen uskis kiroaa jumalansa tai tunnstuksellinen vankka ateisti hypotermiassa houriessaan, kokee jumalan ja tulee hetkellisesti todenneeksi, "että nyt jos olet olemassa, pelasta minut".
Totta kai edelliset esimerkit voidaan siivuttaa ja pilkkoa palasiksi, ja löytää ilmiölle tieteelinen selitys. Mutta emme pääse karkuun sitä tosi seikkaa että kumpikin on toiminut tilanteessa oman tunnustuksellisen logiikkansa vastaisesti. Miksi?
Menen jopa niin pitkälle että väitän, ateistien ja uskisten lähinnä repivän järkeilyllään ja argumenteillaan jatkuvasti kappaleiksi sitä todellisuutta missä elämme. Todellisuutta johon kuuluu selittämättömiä kokemuksia ja selittämätöntä käytöstä.
Esimerkiksi rukoilemisella tai voodoo- rituaaleilla voidaan vaikuttaa kokemusmaailmaamme.
Ateisti siis kiistää pelkästään ne "työkalut" joita uskis käyttää. Ei hengellistä kokemusta joka siitä seuraa, koska kokee sitä itsekkin.
Naturalismi on lääke tässä kuvaamiisi vaivoihin. Kaikki oleva on osa luontoa. Selittämättömiä ilmiöitä ei tarvitse selittää yliluonnollisilla syillä. Ne voi jättää toistaiseksi selittämättömiksi ja jatkaa tutkimuksia. Monia aikaisemmin selittämättömiä asioita on kyetty selittämään tieteen avulla ja osoittamaan siten luonnolliseksi eli osaksi luontoa. Miksei näin voisi tapahtua vastakin?
Kummallakaan ei kuitenkaan ole merkittäviä vastauksia olemisen ja kokemisen syvimpiin kysymyksiin.
Jää vain väittely siitä mikä on oikea tapa olla olemassa, ja mikä on oikea tapa tai työkalu käsitellä kokemuksia.
Se ei ole mielekästä minun näkökulmastani, jos puhutaan niin isosta asiasta kuin todellisuuden ja kokemusmaailmaamme luonteesta.
Turhaa väittelyä syntyy vain, kun vahvan uskon varaiseen maailmankuvaan (uskontojen ja ismien) kannattajat yrittävät käännyttää toisiaan. Asioista voi keskustella myös ilman käännytystä (edellyttäen, että keskustelijat uskaltaa edes leikisti irtautua mahdollisesta tunnustuksellisuudesta).
Itse en näe tässä kohtaa kovin kiinnostavana keskustelua kuka tai mikä uskoo milläkin tavoin. Ja kuka on perimmäinen syyllinen kunkin väittelyn kärjistymiseen.
Omasta puolestani kukin saa uskoa puu-ukkohin, joulupukkiin tai koostaa itselleen mieluisan filosofisen tulokulman, niiden miljoonien sivujen valikoimasta, mitä aiheesta on kirjoitettu.
Jos minulla on jokin uskomus niin se on se, että kaikki pyrimme johonkin samaan suuntaan.
Metodit ja työkalut, joiden avulla koetamme suunnistaa, ovat vain erilaiset.
Jos joku kokee asiakseen käännyttää muita uskontoon, ateismiin tai filosofiseen koulukuntaan, hän on valinnut itse kyseisen polun ja kokee käännyttämisen ja valistamisen asiakseen. Hän kokee saavansa siitä jotain tyydytystä elämäänsä.
Iso kysymys joka kuitenkin on auki on; mitä havittelemme. Mihin me olemme matkalla ja miksi vaikuttaa ulospäin, että olemme kaikki kuitenkin pyrkimässä samaan suuntaan, vaikka etenemistapamme vaihtelee.
Naturalisti kirjoitti: ↑30 Loka 2023, 22:49
Ateistien henkisyys voidaan sijoittaa ilman ongelmia aivojen prosesseiksi, mutta uskiksilke ei riitä, että nuo jumalakokemukset olisi vain aivotoimintaa. He haluavat uskoa niiden olevan jotakin muuta, mikä ei kai mahdu materialistiseen monismiin millään konstilla.
Kerro vähän tarkemmin, mikä tuo sumean logiikan määritelmä jumalakäsitteestä voisi olla.
Ei voida sijoittaa kaikkien yksilöiden korvien välissessä maailmassa.
Valtaosa ateisteista ei edes tiedä mikä on dualismi tai monismi. Valta osalla ateisteista ei ole mitään käsitystä siitä mistä se kokemus tulee, kun he kokevat jotain "henkistä". Vaan ovat ymmällää. Siksi todella moni pohtii mielessään erilaisia kyhäelmiä siitä, mistä tämä henkinen kokemus tulee. Ja päätyy rajalle jossa pohtii vaikka sitä, olemmeko ulkoavaruuden olentojen ohjelmiston osakomponentteja tai älyllisen entiteetin laboratoriokoe, jossa meitä tarkkaillaan.
Kaikki käsityksemme ovat subjektiivisen mielen kyhäelmiä; ajatustottumuksia eli meemejä eli representaatioita. Osalla representaatioista on likimääräinen vastine todellisuudessa ja osa on vain mielen luomia fiktioita (esimerkiksi uskonnot ja matematiikka). Selitin tässä yhden käsityksen, joka on mun korvien välissä. Mielen mekanismi mahdollistaa sen, että korvien välissäni voisi olla mikä tahansa muukin käsitys tästä asiasta.
Ymmärrän oman ateismini kannaksi, ettei ole mielekästä olettaa mitään jumalia eikä muitakaan henkimaailmaa olevaksi. Vaikka maailmassa tapahtuu asioita joita emme voi (vielä) selittää, ei sen perusteella ole syytä olettaa mitään yliluonnollista olevaksi.
Tuolla korvienvälisellä koneella on hyvä mielikuvitus; villeillä kuvitelmilla ei ole mitään rajaa. Myöskään minkään ylhäältä saadun ilmoitustiedon tai metafyysisten totuuksien varaan ei ole mielekästä maailmankuvaa rakentaa.
On parempi tyytyä siihen, että elämme rajallisen tietämyksen saarella rajattomalla tietämättömyyden valtamerellä. Siksi on parempi vain järjestää empiirinen tietämys sisäisesti ristiriidattomaksi.
Mielestäni tunnustukselinen filosofinen pohdinta ei ole kovin mielekästä muutenkaan.
Kun pohjana on ajatus tunnustaa ensin jotakin.
Tästä tunnustuksellisuudesta olen täysin samaa mieltä. Ajattelen, että filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua ja ollakseen hyödyllistä, sen on otettava lähtökohdakseen aina tieteen tulokset. Puhtaalla järjellä ei saavuteta uutta tietoa todellisuudesta. Sillä voi vain organisoida empiirisesti hankittua tietoa.
Sen pohja rysähtää roskakoriin siinä vaiheessa kun tunnustukselinen uskis kiroaa jumalansa tai tunnstuksellinen vankka ateisti hypotermiassa houriessaan, kokee jumalan ja tulee hetkellisesti todenneeksi, "että nyt jos olet olemassa, pelasta minut".
Totta kai edelliset esimerkit voidaan siivuttaa ja pilkkoa palasiksi, ja löytää ilmiölle tieteelinen selitys. Mutta emme pääse karkuun sitä tosi seikkaa että kumpikin on toiminut tilanteessa oman tunnustuksellisen logiikkansa vastaisesti. Miksi?
Menen jopa niin pitkälle että väitän, ateistien ja uskisten lähinnä repivän järkeilyllään ja argumenteillaan jatkuvasti kappaleiksi sitä todellisuutta missä elämme. Todellisuutta johon kuuluu selittämättömiä kokemuksia ja selittämätöntä käytöstä.
Esimerkiksi rukoilemisella tai voodoo- rituaaleilla voidaan vaikuttaa kokemusmaailmaamme.
Ateisti siis kiistää pelkästään ne "työkalut" joita uskis käyttää. Ei hengellistä kokemusta joka siitä seuraa, koska kokee sitä itsekkin.
Naturalismi on lääke tässä kuvaamiisi vaivoihin. Kaikki oleva on osa luontoa. Selittämättömiä ilmiöitä ei tarvitse selittää yliluonnollisilla syillä. Ne voi jättää toistaiseksi selittämättömiksi ja jatkaa tutkimuksia. Monia aikaisemmin selittämättömiä asioita on kyetty selittämään tieteen avulla ja osoittamaan siten luonnolliseksi eli osaksi luontoa. Miksei näin voisi tapahtua vastakin?
Kummallakaan ei kuitenkaan ole merkittäviä vastauksia olemisen ja kokemisen syvimpiin kysymyksiin.
Jää vain väittely siitä mikä on oikea tapa olla olemassa, ja mikä on oikea tapa tai työkalu käsitellä kokemuksia.
Se ei ole mielekästä minun näkökulmastani, jos puhutaan niin isosta asiasta kuin todellisuuden ja kokemusmaailmaamme luonteesta.
Turhaa väittelyä syntyy vain, kun vahvan uskon varaiseen maailmankuvaan (uskontojen ja ismien) kannattajat yrittävät käännyttää toisiaan. Asioista voi keskustella myös ilman käännytystä (edellyttäen, että keskustelijat uskaltaa edes leikisti irtautua mahdollisesta tunnustuksellisuudesta).
Itse en näe tässä kohtaa kovin kiinnostavana keskustelua kuka tai mikä uskoo milläkin tavoin. Ja kuka on perimmäinen syyllinen kunkin väittelyn kärjistymiseen.
Omasta puolestani kukin saa uskoa puu-ukkohin, joulupukkiin tai koostaa itselleen mieluisan filosofisen tulokulman, niiden miljoonien sivujen valikoimasta, mitä aiheesta on kirjoitettu.
Jos minulla on jokin uskomus niin se on se, että kaikki pyrimme johonkin samaan suuntaan.
Metodit ja työkalut, joiden avulla koetamme suunnistaa, ovat vain erilaiset.
Jos joku kokee asiakseen käännyttää muita uskontoon, ateisimiin tai filsofiseen koulukuntaan, hän on valinnut itse kyseisen polun ja kokee käännyttämisen ja valistamisen asiakseen. Hän kokee saavansa siitä jotain tyydytystä elämäänsä.
Iso kysymys joka kuitenkin on auki on; mitä havittelemme. Mihin me olemme matkalla ja miksi vaikuttaa ulospäin, että olemme kaikki kuitenkin pyrkimässä samaan suuntaan, vaikka etenemistapamme vaihtelee.
Joo, jokainen saa uskoa puu-ukkoihin, jos halua. Sen sijaan, jos tiedepalstalla, joku haluaa niihin liittyen jotakin väittää, on kohtuullista tehdä se tieteelliseen näyttöön perustuen. Myös spekulaatio on sallittua, mutta perusteltuun kritiikkiin ja tarkennusoyyntöihin on vastattava, jotta järkevä dialogi voi edetä.
Tämä isokysymys minuakin lähinnä kiinnostaa.
Iso kysymys joka kuitenkin on auki on; mitä havittelemme. Mihin me olemme matkalla ja miksi vaikuttaa ulospäin, että olemme kaikki kuitenkin pyrkimässä samaan suuntaan, vaikka etenemistapamme vaihtelee.
Minkälainen tuo korvienvälinen kone on, kun sillä voi ajatella näin monella tavalla. Mikä osa liittyy geneettisen informastiosysteemin kykyihin ja mikä osa memeettisen informaatiosysteemin opittuihin kykyihin?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Jalo Arkkivalo kirjoitti: ↑31 Loka 2023, 09:48
Uskonnollinen järjestelmä alkaa näytäytyä varsin fiksulta vaihtoehdolta, kun pitää johtaa suoraviivaisesti kanssa jonka koulutustaso on nolla ja jolla on nälkää ja sairautta.
Miksi näin on? Miksi alusta saakka ihminen ei ole kehittänyt filosofisia himmeleitä, joita sitten viisaat olisivat takoneet tyhmempien päähän. Miksi on kehittunyt usko yliluonnolliseen ja jumaliin? Ja miksi se on saanut niin suuret mittasuhteet ja on sitä edelleen?
Minun on vaikea nähdä että uskonnot johtamisen ja kokemisen työkaluna olisivat ollut pelkästään jokin tuhoava voima, jota saatanalliset ylipapit ovat käyttäneet pelkästään tuhoamiseen ja väkivaltaan.
Tämä on hyvä kysymys. Ilmeisesti kaikissa kulttuureissa toisistaan riippumatta animismista kehittyi ensimmäinen uskonto eli maailmanselitys. Tämä johtui vaistomaisesta taipumuksestamme arvioida muiden olioiden käyttäytymistä ja aikomuksia asettulla mielessämme niiden asemaan eli sieluttamalla ihan kaiken kiviä ja kantoja myöten.
Tästä kehittyi sitten vaiheittain mytologiat, uskonnot, filosofiat ja tiede. Hyvin varhaisessa vaiheessa näistä uskomuksista kehittyi myös vallanpitovälineitä.
On kummallista, että yhä vielä maailmaa hallitaan suoraan tai epäsuorasti uskontojen ja ismien avulla. Erityisesti se on kummallista, että jotkut näyttävät kaipaavan kuriin ja kontrolliin alistumista ja kauhistuvan kaikenlaisen demokratian lisääntymistä.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑30 Loka 2023, 22:49
Ateistien henkisyys voidaan sijoittaa ilman ongelmia aivojen prosesseiksi, mutta uskiksilke ei riitä, että nuo jumalakokemukset olisi vain aivotoimintaa. He haluavat uskoa niiden olevan jotakin muuta, mikä ei kai mahdu materialistiseen monismiin millään konstilla.
Kerro vähän tarkemmin, mikä tuo sumean logiikan määritelmä jumalakäsitteestä voisi olla.
Ei voida sijoittaa kaikkien yksilöiden korvien välissessä maailmassa.
Valtaosa ateisteista ei edes tiedä mikä on dualismi tai monismi. Valta osalla ateisteista ei ole mitään käsitystä siitä mistä se kokemus tulee, kun he kokevat jotain "henkistä". Vaan ovat ymmällää. Siksi todella moni pohtii mielessään erilaisia kyhäelmiä siitä, mistä tämä henkinen kokemus tulee. Ja päätyy rajalle jossa pohtii vaikka sitä, olemmeko ulkoavaruuden olentojen ohjelmiston osakomponentteja tai älyllisen entiteetin laboratoriokoe, jossa meitä tarkkaillaan.
Kaikki käsityksemme ovat subjektiivisen mielen kyhäelmiä; ajatustottumuksia eli meemejä eli representaatioita. Osalla representaatioista on likimääräinen vastine todellisuudessa ja osa on vain mielen luomia fiktioita (esimerkiksi uskonnot ja matematiikka). Selitin tässä yhden käsityksen, joka on mun korvien välissä. Mielen mekanismi mahdollistaa sen, että korvien välissäni voisi olla mikä tahansa muukin käsitys tästä asiasta.
Ymmärrän oman ateismini kannaksi, ettei ole mielekästä olettaa mitään jumalia eikä muitakaan henkimaailmaa olevaksi. Vaikka maailmassa tapahtuu asioita joita emme voi (vielä) selittää, ei sen perusteella ole syytä olettaa mitään yliluonnollista olevaksi.
Tuolla korvienvälisellä koneella on hyvä mielikuvitus; villeillä kuvitelmilla ei ole mitään rajaa. Myöskään minkään ylhäältä saadun ilmoitustiedon tai metafyysisten totuuksien varaan ei ole mielekästä maailmankuvaa rakentaa.
On parempi tyytyä siihen, että elämme rajallisen tietämyksen saarella rajattomalla tietämättömyyden valtamerellä. Siksi on parempi vain järjestää empiirinen tietämys sisäisesti ristiriidattomaksi.
Mielestäni tunnustukselinen filosofinen pohdinta ei ole kovin mielekästä muutenkaan.
Kun pohjana on ajatus tunnustaa ensin jotakin.
Tästä tunnustuksellisuudesta olen täysin samaa mieltä. Ajattelen, että filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua ja ollakseen hyödyllistä, sen on otettava lähtökohdakseen aina tieteen tulokset. Puhtaalla järjellä ei saavuteta uutta tietoa todellisuudesta. Sillä voi vain organisoida empiirisesti hankittua tietoa.
Sen pohja rysähtää roskakoriin siinä vaiheessa kun tunnustukselinen uskis kiroaa jumalansa tai tunnstuksellinen vankka ateisti hypotermiassa houriessaan, kokee jumalan ja tulee hetkellisesti todenneeksi, "että nyt jos olet olemassa, pelasta minut".
Totta kai edelliset esimerkit voidaan siivuttaa ja pilkkoa palasiksi, ja löytää ilmiölle tieteelinen selitys. Mutta emme pääse karkuun sitä tosi seikkaa että kumpikin on toiminut tilanteessa oman tunnustuksellisen logiikkansa vastaisesti. Miksi?
Menen jopa niin pitkälle että väitän, ateistien ja uskisten lähinnä repivän järkeilyllään ja argumenteillaan jatkuvasti kappaleiksi sitä todellisuutta missä elämme. Todellisuutta johon kuuluu selittämättömiä kokemuksia ja selittämätöntä käytöstä.
Esimerkiksi rukoilemisella tai voodoo- rituaaleilla voidaan vaikuttaa kokemusmaailmaamme.
Ateisti siis kiistää pelkästään ne "työkalut" joita uskis käyttää. Ei hengellistä kokemusta joka siitä seuraa, koska kokee sitä itsekkin.
Naturalismi on lääke tässä kuvaamiisi vaivoihin. Kaikki oleva on osa luontoa. Selittämättömiä ilmiöitä ei tarvitse selittää yliluonnollisilla syillä. Ne voi jättää toistaiseksi selittämättömiksi ja jatkaa tutkimuksia. Monia aikaisemmin selittämättömiä asioita on kyetty selittämään tieteen avulla ja osoittamaan siten luonnolliseksi eli osaksi luontoa. Miksei näin voisi tapahtua vastakin?
Kummallakaan ei kuitenkaan ole merkittäviä vastauksia olemisen ja kokemisen syvimpiin kysymyksiin.
Jää vain väittely siitä mikä on oikea tapa olla olemassa, ja mikä on oikea tapa tai työkalu käsitellä kokemuksia.
Se ei ole mielekästä minun näkökulmastani, jos puhutaan niin isosta asiasta kuin todellisuuden ja kokemusmaailmaamme luonteesta.
Turhaa väittelyä syntyy vain, kun vahvan uskon varaiseen maailmankuvaan (uskontojen ja ismien) kannattajat yrittävät käännyttää toisiaan. Asioista voi keskustella myös ilman käännytystä (edellyttäen, että keskustelijat uskaltaa edes leikisti irtautua mahdollisesta tunnustuksellisuudesta).
Itse en näe tässä kohtaa kovin kiinnostavana keskustelua kuka tai mikä uskoo milläkin tavoin. Ja kuka on perimmäinen syyllinen kunkin väittelyn kärjistymiseen.
Omasta puolestani kukin saa uskoa puu-ukkohin, joulupukkiin tai koostaa itselleen mieluisan filosofisen tulokulman, niiden miljoonien sivujen valikoimasta, mitä aiheesta on kirjoitettu.
Jos minulla on jokin uskomus niin se on se, että kaikki pyrimme johonkin samaan suuntaan.
Metodit ja työkalut, joiden avulla koetamme suunnistaa, ovat vain erilaiset.
Jos joku kokee asiakseen käännyttää muita uskontoon, ateisimiin tai filsofiseen koulukuntaan, hän on valinnut itse kyseisen polun ja kokee käännyttämisen ja valistamisen asiakseen. Hän kokee saavansa siitä jotain tyydytystä elämäänsä.
Iso kysymys joka kuitenkin on auki on; mitä havittelemme. Mihin me olemme matkalla ja miksi vaikuttaa ulospäin, että olemme kaikki kuitenkin pyrkimässä samaan suuntaan, vaikka etenemistapamme vaihtelee.
Joo, jokainen saa uskoa puu-ukkoihin, jos halua. Sen sijaan, jos tiedepalstalla, joku haluaa niihin liittyen jotakin väittää, on kohtuullista tehdä se tieteelliseen näyttöön perustuen. Myös spekulaatio on sallittua, mutta perusteltuun kritiikkiin ja tarkennusoyyntöihin on vastattava, jotta järkevä dialogi voi edetä.
Tämä isokysymys minuakin lähinnä kiinnostaa.
Iso kysymys joka kuitenkin on auki on; mitä havittelemme. Mihin me olemme matkalla ja miksi vaikuttaa ulospäin, että olemme kaikki kuitenkin pyrkimässä samaan suuntaan, vaikka etenemistapamme vaihtelee.
Minkälainen tuo korvienvälinen kone on, kun sillä voi ajatella näin monella tavalla. Mikä osa liittyy geneettisen informastiosysteemin kykyihin ja mikä osa memeettisen informaatiosysteemin opittuihin kykyihin?
Kyllä, olet oikeassa. Konteksti on tiedepalsta, joka on kehystetty tiettyyn ajatukseen ajattelusta. Ja tiettyä ajattelun hygieniaa on sikäli noudatettava.
Valtaosa omastakin osallistumisistani jää yleensä juuri siksi kevyen rupattelun tasolle, koska kova osaaminen, ja tieteellinen asiantuntemus uupuu niin monelta alalta.
Yksittäisiä heittoja ja aloituksia on mukava tehdä, mutta hyvin pian kun aletaan vaatia tieteelistä metodia ja todelista kovaa asiantuntijuutta termistöstä ja käsitteistä, yritän ymmärtää poistua paikalta.
Jalo Arkkivalo kirjoitti: ↑31 Loka 2023, 09:48
Uskonnollinen järjestelmä alkaa näytäytyä varsin fiksulta vaihtoehdolta, kun pitää johtaa suoraviivaisesti kanssa jonka koulutustaso on nolla ja jolla on nälkää ja sairautta.
Miksi näin on? Miksi alusta saakka ihminen ei ole kehittänyt filosofisia himmeleitä, joita sitten viisaat olisivat takoneet tyhmempien päähän. Miksi on kehittunyt usko yliluonnolliseen ja jumaliin? Ja miksi se on saanut niin suuret mittasuhteet ja on sitä edelleen?
Minun on vaikea nähdä että uskonnot johtamisen ja kokemisen työkaluna olisivat ollut pelkästään jokin tuhoava voima, jota saatanalliset ylipapit ovat käyttäneet pelkästään tuhoamiseen ja väkivaltaan.
Tämä on hyvä kysymys. Ilmeisesti kaikissa kulttuureissa toisistaan riippumatta animismista kehittyi ensimmäinen uskonto eli maailmanselitys. Tämä johtui vaistomaisesta taipumuksestamme arvioida muiden olioiden käyttäytymistä ja aikomuksia asettulla mielessämme niiden asemaan eli sieluttamalla ihan kaiken kiviä ja kantoja myöten.
Tästä kehittyi sitten vaiheittain mytologiat, uskonnot, filosofiat ja tiede. Hyvin varhaisessa vaiheessa näistä uskomuksista kehittyi myös vallanpitovälineitä.
On kummallista, että yhä vielä maailmaa hallitaan suoraan tai epäsuorasti uskontojen ja ismien avulla. Erityisesti se on kummallista, että jotkut näyttävät kaipaavan kuriin ja kontrolliin alistumista ja kauhistuvan kaikenlaisen demokratian lisääntymistä.
Minun mielestäni tässä on pointtia, ja jotenkin yhdistän uskontojen kehittymisen jonkinlaiseen tietoisuuden kehittymisen sietämättömään tuskaan.
On tarvittu joku malli, jotta ihminen ei luhistu psyykkisesti, kun empatian kyky ja itsereflektointi on ottanut ensiaskeleitaan.
Eräs mielenkiintonen kysymys voisi olla se, mitä merkitsee ihmisen kyky toimia pakon edessä arvomaailmaansa vastaan ja kärsiä siitä. Onko eläimillä tätä piirrettä?
Jalo Arkkivalo kirjoitti: ↑31 Loka 2023, 09:48
Uskonnollinen järjestelmä alkaa näytäytyä varsin fiksulta vaihtoehdolta, kun pitää johtaa suoraviivaisesti kanssa jonka koulutustaso on nolla ja jolla on nälkää ja sairautta.
Miksi näin on? Miksi alusta saakka ihminen ei ole kehittänyt filosofisia himmeleitä, joita sitten viisaat olisivat takoneet tyhmempien päähän. Miksi on kehittunyt usko yliluonnolliseen ja jumaliin? Ja miksi se on saanut niin suuret mittasuhteet ja on sitä edelleen?
Minun on vaikea nähdä että uskonnot johtamisen ja kokemisen työkaluna olisivat ollut pelkästään jokin tuhoava voima, jota saatanalliset ylipapit ovat käyttäneet pelkästään tuhoamiseen ja väkivaltaan.
Tämä on hyvä kysymys. Ilmeisesti kaikissa kulttuureissa toisistaan riippumatta animismista kehittyi ensimmäinen uskonto eli maailmanselitys. Tämä johtui vaistomaisesta taipumuksestamme arvioida muiden olioiden käyttäytymistä ja aikomuksia asettulla mielessämme niiden asemaan eli sieluttamalla ihan kaiken kiviä ja kantoja myöten.
Tästä kehittyi sitten vaiheittain mytologiat, uskonnot, filosofiat ja tiede. Hyvin varhaisessa vaiheessa näistä uskomuksista kehittyi myös vallanpitovälineitä.
On kummallista, että yhä vielä maailmaa hallitaan suoraan tai epäsuorasti uskontojen ja ismien avulla. Erityisesti se on kummallista, että jotkut näyttävät kaipaavan kuriin ja kontrolliin alistumista ja kauhistuvan kaikenlaisen demokratian lisääntymistä.
Minun mielestäni tässä on pointtia, ja jotenkin yhdistän uskontojen kehittymisen jonkinlaiseen tietoisuuden kehittymisen sietämättömään tuskaan.
On tarvittu joku malli, jotta ihminen ei luhistu psyykkisesti, kun empatian kyky ja itsereflektointi on ottanut ensiaskeleitaan.
Eräs mielenkiintonen kysymys voisi olla se, mitä merkitsee ihmisen kyky toimia pakon edessä arvomaailmaansa vastaan ja kärsiä siitä. Onko eläimillä tätä piirrettä?
Mitä itse tästä ajattelet?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Jalo Arkkivalo kirjoitti: ↑31 Loka 2023, 09:48
Uskonnollinen järjestelmä alkaa näytäytyä varsin fiksulta vaihtoehdolta, kun pitää johtaa suoraviivaisesti kanssa jonka koulutustaso on nolla ja jolla on nälkää ja sairautta.
Miksi näin on? Miksi alusta saakka ihminen ei ole kehittänyt filosofisia himmeleitä, joita sitten viisaat olisivat takoneet tyhmempien päähän. Miksi on kehittunyt usko yliluonnolliseen ja jumaliin? Ja miksi se on saanut niin suuret mittasuhteet ja on sitä edelleen?
Minun on vaikea nähdä että uskonnot johtamisen ja kokemisen työkaluna olisivat ollut pelkästään jokin tuhoava voima, jota saatanalliset ylipapit ovat käyttäneet pelkästään tuhoamiseen ja väkivaltaan.
Tämä on hyvä kysymys. Ilmeisesti kaikissa kulttuureissa toisistaan riippumatta animismista kehittyi ensimmäinen uskonto eli maailmanselitys. Tämä johtui vaistomaisesta taipumuksestamme arvioida muiden olioiden käyttäytymistä ja aikomuksia asettulla mielessämme niiden asemaan eli sieluttamalla ihan kaiken kiviä ja kantoja myöten.
Tästä kehittyi sitten vaiheittain mytologiat, uskonnot, filosofiat ja tiede. Hyvin varhaisessa vaiheessa näistä uskomuksista kehittyi myös vallanpitovälineitä.
On kummallista, että yhä vielä maailmaa hallitaan suoraan tai epäsuorasti uskontojen ja ismien avulla. Erityisesti se on kummallista, että jotkut näyttävät kaipaavan kuriin ja kontrolliin alistumista ja kauhistuvan kaikenlaisen demokratian lisääntymistä.
Minun mielestäni tässä on pointtia, ja jotenkin yhdistän uskontojen kehittymisen jonkinlaiseen tietoisuuden kehittymisen sietämättömään tuskaan.
On tarvittu joku malli, jotta ihminen ei luhistu psyykkisesti, kun empatian kyky ja itsereflektointi on ottanut ensiaskeleitaan.
Eräs mielenkiintonen kysymys voisi olla se, mitä merkitsee ihmisen kyky toimia pakon edessä arvomaailmaansa vastaan ja kärsiä siitä. Onko eläimillä tätä piirrettä?
Mitä itse tästä ajattelet?
En tiedä. Minulla ei ole aiheesta ajatuksen luonnosta. Helppo olisi ajatella että ihmistä lukuunottamatta luonnossa ei esiinny yhtä vahvaa moraalin käsitteen pohdintaa. Toisaalta jotkut väittävät vaikka koirien osoittavan vähintään alkeellista katumusta ja tiedostamista että on toiminut väärin.
Se että kykenevätkö muut eläimet puntaroimaan tällaista ennakkoon on pohdinnan paikka.
ID10T kirjoitti: ↑30 Loka 2023, 20:22
Lääketieteeseen, oikeustieteeseen ja psykologiaan kuuluu.
Eikä minua tarvitse teititellä.
Et sinä sanele keskustelun sääntöjä.
Tunteidensa tutkijat voi tosiaan lukea ne palstan säännölt tuolta: viewtopic.php?t=2
Palstalaisista keskustelu kielettyä....
Ei mielipiteen kysyminen ole palstalaisista keskustelemista
Ja mitä eroa siinä käytännössä on, esitätkö sinä mielipiteesi kysyttäessä vai kysymättä?
Voihan sen kysymyksen esittää kohdistamatta sitä tietylle henkilölle. Silloihin saattaa vastata joku muukin, todennäköisestä kun on että on joku muu, joks tietää asiasta enemmän.
Mutta jos sinun esittämäsi asia mietityttää, kysyn tarkennusta sinulta, en muilta. Typeräähän se olisi, jos vaikka kukaan muu ei asiasta tiedäkään mitään.
Juu, ei ole valinta, minäkeskeinen on arvomaailmansa , mielensä peräkammarin ja egon kuplansa vanki, on pakotettu fokusoitumaan puihin, ettei näkisi pelottavaa metsää, totuutta joka omaa subjektiivisuuden harhaa ahdistaisi, harhan "menestymistä" uhkaisi.
Ei tuo taas liity asiaan mitenkään. Oikeudessa todistajalta kysytään asioita, jotka liittyvät hänen todistukseensa. Ei niitä muilta kysytä. Sama on tillanne myös väitöstilaisuudessa. Sielläkin asiat puidaan halki väittelijän ja opponentin kesken, eikä yleisölle esitetä välikysymyksiä. Ja jos väitöstilaisuus ei ole tieteellistä keskustelua, niin mikä sitten on?
Niinpä niin puolueellinen itsensä puolustaja on epäoikeudenmukainen, mutta silti haluaisi itselle oikeutta, ja henkilön mitä syyttäisi.
Mitä pahaa itsensä puolustamisessa on?
Niin sitähän se Putinkin vain tekee, puolustaa itseään ja omaa asemaansa, ajattelee että hyökkäys on paras puolustus Venäjällekin.
Että mitähän pahaa siinä nyt on?
Olisko jo aika palata tämän keskustelun aiheeseen. Onko tarkoituksesi toteuttaa vain jonkinlaista keskustelunestohyökkäystä ja häiritä asiallista keskustelua?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Jalo Arkkivalo kirjoitti: ↑31 Loka 2023, 09:48
Uskonnollinen järjestelmä alkaa näytäytyä varsin fiksulta vaihtoehdolta, kun pitää johtaa suoraviivaisesti kanssa jonka koulutustaso on nolla ja jolla on nälkää ja sairautta.
Miksi näin on? Miksi alusta saakka ihminen ei ole kehittänyt filosofisia himmeleitä, joita sitten viisaat olisivat takoneet tyhmempien päähän. Miksi on kehittunyt usko yliluonnolliseen ja jumaliin? Ja miksi se on saanut niin suuret mittasuhteet ja on sitä edelleen?
Minun on vaikea nähdä että uskonnot johtamisen ja kokemisen työkaluna olisivat ollut pelkästään jokin tuhoava voima, jota saatanalliset ylipapit ovat käyttäneet pelkästään tuhoamiseen ja väkivaltaan.
Tämä on hyvä kysymys. Ilmeisesti kaikissa kulttuureissa toisistaan riippumatta animismista kehittyi ensimmäinen uskonto eli maailmanselitys. Tämä johtui vaistomaisesta taipumuksestamme arvioida muiden olioiden käyttäytymistä ja aikomuksia asettulla mielessämme niiden asemaan eli sieluttamalla ihan kaiken kiviä ja kantoja myöten.
Tästä kehittyi sitten vaiheittain mytologiat, uskonnot, filosofiat ja tiede. Hyvin varhaisessa vaiheessa näistä uskomuksista kehittyi myös vallanpitovälineitä.
On kummallista, että yhä vielä maailmaa hallitaan suoraan tai epäsuorasti uskontojen ja ismien avulla. Erityisesti se on kummallista, että jotkut näyttävät kaipaavan kuriin ja kontrolliin alistumista ja kauhistuvan kaikenlaisen demokratian lisääntymistä.
Minun mielestäni tässä on pointtia, ja jotenkin yhdistän uskontojen kehittymisen jonkinlaiseen tietoisuuden kehittymisen sietämättömään tuskaan.
On tarvittu joku malli, jotta ihminen ei luhistu psyykkisesti, kun empatian kyky ja itsereflektointi on ottanut ensiaskeleitaan.
Eräs mielenkiintonen kysymys voisi olla se, mitä merkitsee ihmisen kyky toimia pakon edessä arvomaailmaansa vastaan ja kärsiä siitä. Onko eläimillä tätä piirrettä?
Kyllä eläimenkin voi pakottaa, joko arvovallalla tai fyysisellä pakolla, esimerkiksi olemaan toteuttamatta jotain mielihalua tai tekemään jotain, jota se pelkää. Ja selvästi se ainakin on sille epämieluisaa ja ahdistavaakin.
Pakottaminen on tietysti huono keino, mutta joskus ainoa tapa saada joitain välttämätöntä tapahtumaan tarpeeksi nopeasti.
While I had personally never felt the lack of a penis, I did admit that it was a handy thing to have along on a picnic…
D. Gabaldon
Jalo Arkkivalo kirjoitti: ↑31 Loka 2023, 09:48
Uskonnollinen järjestelmä alkaa näytäytyä varsin fiksulta vaihtoehdolta, kun pitää johtaa suoraviivaisesti kanssa jonka koulutustaso on nolla ja jolla on nälkää ja sairautta.
Miksi näin on? Miksi alusta saakka ihminen ei ole kehittänyt filosofisia himmeleitä, joita sitten viisaat olisivat takoneet tyhmempien päähän. Miksi on kehittunyt usko yliluonnolliseen ja jumaliin? Ja miksi se on saanut niin suuret mittasuhteet ja on sitä edelleen?
Minun on vaikea nähdä että uskonnot johtamisen ja kokemisen työkaluna olisivat ollut pelkästään jokin tuhoava voima, jota saatanalliset ylipapit ovat käyttäneet pelkästään tuhoamiseen ja väkivaltaan.
Tämä on hyvä kysymys. Ilmeisesti kaikissa kulttuureissa toisistaan riippumatta animismista kehittyi ensimmäinen uskonto eli maailmanselitys. Tämä johtui vaistomaisesta taipumuksestamme arvioida muiden olioiden käyttäytymistä ja aikomuksia asettulla mielessämme niiden asemaan eli sieluttamalla ihan kaiken kiviä ja kantoja myöten.
Tästä kehittyi sitten vaiheittain mytologiat, uskonnot, filosofiat ja tiede. Hyvin varhaisessa vaiheessa näistä uskomuksista kehittyi myös vallanpitovälineitä.
On kummallista, että yhä vielä maailmaa hallitaan suoraan tai epäsuorasti uskontojen ja ismien avulla. Erityisesti se on kummallista, että jotkut näyttävät kaipaavan kuriin ja kontrolliin alistumista ja kauhistuvan kaikenlaisen demokratian lisääntymistä.
Minun mielestäni tässä on pointtia, ja jotenkin yhdistän uskontojen kehittymisen jonkinlaiseen tietoisuuden kehittymisen sietämättömään tuskaan.
On tarvittu joku malli, jotta ihminen ei luhistu psyykkisesti, kun empatian kyky ja itsereflektointi on ottanut ensiaskeleitaan.
Eräs mielenkiintonen kysymys voisi olla se, mitä merkitsee ihmisen kyky toimia pakon edessä arvomaailmaansa vastaan ja kärsiä siitä. Onko eläimillä tätä piirrettä?
Mitä itse tästä ajattelet?
En tiedä. Minulla ei ole aiheesta ajatuksen luonnosta. Helppo olisi ajatella että ihmistä lukuunottamatta luonnossa ei esiinny yhtä vahvaa moraalin käsitteen pohdintaa. Toisaalta jotkut väittävät vaikka koirien osoittavan vähintään alkeellista katumusta ja tiedostamista että on toiminut väärin.
Se että kykenevätkö muut eläimet puntaroimaan tällaista ennakkoon on pohdinnan paikka.
Avasit aiheeseen mielenkiintoisen näkökulman. Naturalistina ajattelen, että kaikki ilmiöt voidaan selittää luonnonlakien mukaisesti ilman yliluonnollisia tai metafyysisiä oletuksia. Uskontojen kehittyminen on ollut osa ihmisen kulttuurista ja psykologista evoluutiota, joka on vastannut aikanaan ihmisen tarpeeseen ymmärtää ja hallita maailmaa.
Näkemykseni mukaan uskonnot eivät ole pelkästään tuhoavia tai hyödyllisiä voimia, vaan ne ovat monimutkaisia ja ristiriitaisia ilmiöitä, jotka ovat heijastaneet ihmisen historiaa, arvoja, konflikteja ja pyrkimyksiä. Uskonnot ovat myös olleet välineitä yhteisöllisyyden, identiteetin, moraalin ja taiteen luomisessa. Uskonnot ovat siis sekä ihmisen luomuksia että ihmistä muokkaavia.
Uskonnot ovat valitettavasti myös eriarvoisuuden ja sotien aiheuttajia sekä katsomuksenvapauden rajoittajia. Uskonnot eivät kuitenkaan ole ainoa tai paras tapa vastata tietoisuuden kehittymisen tuomaan tuskaan tai moraalin kysymyksiin. Sekulaari yhteiskunta, aito katsomuksen vapaus, tiede, järki, empatia ja humanisi ovat asioita, joiden avulla ihminen voi löytää merkitystä ja onnellisuutta elämästään ilman uskoa yliluonnolliseen tai jumalalliseen.
Mitä sitten tulee eläinten moraaliin, niin miksei eläimet olisi myös moraalin piirissä? Nehän ovat tuntevia ja kokevia olentoja, jotka voivat kärsiä ja nauttia. Luultavasti eläimillä on myös jonkinlaista moraalista käyttäytymistä, joka ilmenee esimerkiksi yhteistyönä, altruismina, oikeudenmukaisuudentajuna ja syyllisyydentunteena.
Muistaakseni tästä on olemassa myös eläintutkimuksia. Mitään lähdeviitettä ei mulla tähän hätään ole. Eläinten moraalinen käyttäytyminen ei tietenkään ole samalla tasolla kuin ihmisen moraalinen pohdinta, joka perustuu kielen ja kulttuurin välittämään eettiseen tietoon.
Miltä nämä ajatukset sinusta kuulostaa. Oletko samaa mieltä vai eri mieltä? Miksi?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Tunteidensa tutkijat voi tosiaan lukea ne palstan säännölt tuolta: viewtopic.php?t=2
Palstalaisista keskustelu kielettyä....
Ei mielipiteen kysyminen ole palstalaisista keskustelemista
Ja mitä eroa siinä käytännössä on, esitätkö sinä mielipiteesi kysyttäessä vai kysymättä?
Voihan sen kysymyksen esittää kohdistamatta sitä tietylle henkilölle. Silloihin saattaa vastata joku muukin, todennäköisestä kun on että on joku muu, joks tietää asiasta enemmän.
Mutta jos sinun esittämäsi asia mietityttää, kysyn tarkennusta sinulta, en muilta. Typeräähän se olisi, jos vaikka kukaan muu ei asiasta tiedäkään mitään.
Juu, ei ole valinta, minäkeskeinen on arvomaailmansa , mielensä peräkammarin ja egon kuplansa vanki, on pakotettu fokusoitumaan puihin, ettei näkisi pelottavaa metsää, totuutta joka omaa subjektiivisuuden harhaa ahdistaisi, harhan "menestymistä" uhkaisi.
Ei tuo taas liity asiaan mitenkään. Oikeudessa todistajalta kysytään asioita, jotka liittyvät hänen todistukseensa. Ei niitä muilta kysytä. Sama on tillanne myös väitöstilaisuudessa. Sielläkin asiat puidaan halki väittelijän ja opponentin kesken, eikä yleisölle esitetä välikysymyksiä. Ja jos väitöstilaisuus ei ole tieteellistä keskustelua, niin mikä sitten on?
Niinpä niin puolueellinen itsensä puolustaja on epäoikeudenmukainen, mutta silti haluaisi itselle oikeutta, ja henkilön mitä syyttäisi.
Mitä pahaa itsensä puolustamisessa on?
Niin sitähän se Putinkin vain tekee, puolustaa itseään ja omaa asemaansa, ajattelee että hyökkäys on paras puolustus Venäjällekin.
Että mitähän pahaa siinä nyt on?
Olisko jo aika palata tämän keskustelun aiheeseen. Onko tarkoituksesi toteuttaa vain jonkinlaista keskustelunestohyökkäystä ja häiritä asiallista keskustelua?
Tuolla kommentilla mistä oli editointi olennainen pois, osoittaa se ettei ne ihmisten mielet ole mitään niin erilaisia tai toimi eri tavoin.
Tunteidensa tutkijat voi tosiaan lukea ne palstan säännölt tuolta: viewtopic.php?t=2
Palstalaisista keskustelu kielettyä....
Ei mielipiteen kysyminen ole palstalaisista keskustelemista
Ja mitä eroa siinä käytännössä on, esitätkö sinä mielipiteesi kysyttäessä vai kysymättä?
Voihan sen kysymyksen esittää kohdistamatta sitä tietylle henkilölle. Silloihin saattaa vastata joku muukin, todennäköisestä kun on että on joku muu, joks tietää asiasta enemmän.
Mutta jos sinun esittämäsi asia mietityttää, kysyn tarkennusta sinulta, en muilta. Typeräähän se olisi, jos vaikka kukaan muu ei asiasta tiedäkään mitään.
Juu, ei ole valinta, minäkeskeinen on arvomaailmansa , mielensä peräkammarin ja egon kuplansa vanki, on pakotettu fokusoitumaan puihin, ettei näkisi pelottavaa metsää, totuutta joka omaa subjektiivisuuden harhaa ahdistaisi, harhan "menestymistä" uhkaisi.
Ei tuo taas liity asiaan mitenkään. Oikeudessa todistajalta kysytään asioita, jotka liittyvät hänen todistukseensa. Ei niitä muilta kysytä. Sama on tillanne myös väitöstilaisuudessa. Sielläkin asiat puidaan halki väittelijän ja opponentin kesken, eikä yleisölle esitetä välikysymyksiä. Ja jos väitöstilaisuus ei ole tieteellistä keskustelua, niin mikä sitten on?
Niinpä niin puolueellinen itsensä puolustaja on epäoikeudenmukainen, mutta silti haluaisi itselle oikeutta, ja henkilön mitä syyttäisi.
Mitä pahaa itsensä puolustamisessa on?
Niin sitähän se Putinkin vain tekee, puolustaa itseään ja omaa asemaansa, ajattelee että hyökkäys on paras puolustus Venäjällekin.
Että mitähän pahaa siinä nyt on?
Olisko jo aika palata tämän keskustelun aiheeseen. Onko tarkoituksesi toteuttaa vain jonkinlaista keskustelunestohyökkäystä ja häiritä asiallista keskustelua?
Tuolla kommentilla (mistä oli editointi olennainen pois), osoitettiin se, ettei ne ihmisten mielet ole mitään niin erilaisia tai toimi hovin eri tavoin. Että se vastakkainasettelu ja dikotomia ei lisää ymmärrystä.
ID10T kirjoitti: ↑31 Loka 2023, 07:13
Ei mielipiteen kysyminen ole palstalaisista keskustelemista
Ja mitä eroa siinä käytännössä on, esitätkö sinä mielipiteesi kysyttäessä vai kysymättä?
Voihan sen kysymyksen esittää kohdistamatta sitä tietylle henkilölle. Silloihin saattaa vastata joku muukin, todennäköisestä kun on että on joku muu, joks tietää asiasta enemmän.
Mutta jos sinun esittämäsi asia mietityttää, kysyn tarkennusta sinulta, en muilta. Typeräähän se olisi, jos vaikka kukaan muu ei asiasta tiedäkään mitään.
Juu, ei ole valinta, minäkeskeinen on arvomaailmansa , mielensä peräkammarin ja egon kuplansa vanki, on pakotettu fokusoitumaan puihin, ettei näkisi pelottavaa metsää, totuutta joka omaa subjektiivisuuden harhaa ahdistaisi, harhan "menestymistä" uhkaisi.
Ei tuo taas liity asiaan mitenkään. Oikeudessa todistajalta kysytään asioita, jotka liittyvät hänen todistukseensa. Ei niitä muilta kysytä. Sama on tillanne myös väitöstilaisuudessa. Sielläkin asiat puidaan halki väittelijän ja opponentin kesken, eikä yleisölle esitetä välikysymyksiä. Ja jos väitöstilaisuus ei ole tieteellistä keskustelua, niin mikä sitten on?
Niinpä niin puolueellinen itsensä puolustaja on epäoikeudenmukainen, mutta silti haluaisi itselle oikeutta, ja henkilön mitä syyttäisi.
Mitä pahaa itsensä puolustamisessa on?
Niin sitähän se Putinkin vain tekee, puolustaa itseään ja omaa asemaansa, ajattelee että hyökkäys on paras puolustus Venäjällekin.
Että mitähän pahaa siinä nyt on?
Olisko jo aika palata tämän keskustelun aiheeseen. Onko tarkoituksesi toteuttaa vain jonkinlaista keskustelunestohyökkäystä ja häiritä asiallista keskustelua?
Tuolla kommentilla (mistä oli editointi olennainen pois), osoitettiin se, ettei ne ihmisten mielet ole mitään niin erilaisia tai toimi hovin eri tavoin. Että se vastakkainasettelu ja dikotomia ei lisää ymmärrystä.
Eli sinulla ei edelleenkään ole mitään ketjun aiheeseen liittyvää sanottavaa.
Keijona kirjoitti: ↑31 Loka 2023, 07:25
Voihan sen kysymyksen esittää kohdistamatta sitä tietylle henkilölle. Silloihin saattaa vastata joku muukin, todennäköisestä kun on että on joku muu, joks tietää asiasta enemmän.
Mutta jos sinun esittämäsi asia mietityttää, kysyn tarkennusta sinulta, en muilta. Typeräähän se olisi, jos vaikka kukaan muu ei asiasta tiedäkään mitään.
Juu, ei ole valinta, minäkeskeinen on arvomaailmansa , mielensä peräkammarin ja egon kuplansa vanki, on pakotettu fokusoitumaan puihin, ettei näkisi pelottavaa metsää, totuutta joka omaa subjektiivisuuden harhaa ahdistaisi, harhan "menestymistä" uhkaisi.
Ei tuo taas liity asiaan mitenkään. Oikeudessa todistajalta kysytään asioita, jotka liittyvät hänen todistukseensa. Ei niitä muilta kysytä. Sama on tillanne myös väitöstilaisuudessa. Sielläkin asiat puidaan halki väittelijän ja opponentin kesken, eikä yleisölle esitetä välikysymyksiä. Ja jos väitöstilaisuus ei ole tieteellistä keskustelua, niin mikä sitten on?
Niinpä niin puolueellinen itsensä puolustaja on epäoikeudenmukainen, mutta silti haluaisi itselle oikeutta, ja henkilön mitä syyttäisi.
Mitä pahaa itsensä puolustamisessa on?
Niin sitähän se Putinkin vain tekee, puolustaa itseään ja omaa asemaansa, ajattelee että hyökkäys on paras puolustus Venäjällekin.
Että mitähän pahaa siinä nyt on?
Olisko jo aika palata tämän keskustelun aiheeseen. Onko tarkoituksesi toteuttaa vain jonkinlaista keskustelunestohyökkäystä ja häiritä asiallista keskustelua?
Tuolla kommentilla (mistä oli editointi olennainen pois), osoitettiin se, ettei ne ihmisten mielet ole mitään niin erilaisia tai toimi hovin eri tavoin. Että se vastakkainasettelu ja dikotomia ei lisää ymmärrystä.
Eli sinulla ei edelleenkään ole mitään ketjun aiheeseen liittyvää sanottavaa.
Mutta ei sentään jäävää itseään todellisuudesta, möläyttämällä "musta aina tuntuu" että kaikki on subjektiivista, (joten ei ole mahdollisuutta objektiivisesta todellisuudesta keskustella.)
