Miksi vähän koulutetut miehet eivät lisäänny Suomessa?

[Keijona]

Ihan realistisuuden ja loogisuuden vuoksi, olisi kaikkien ihmisten hyvä olla höpöttelemästä sellaisista asioista, joita ei usko edes olevan olemassa.

Olemattoman kieltäjän maine ei ole kaukana tyhjän puhujasta.

Kyllä fiktiosta voi keskustella ilman siihen uskomista. Onhan olemassa kirjallisuuspiirejä, joissa ruoditaan sen ja sen kirjailijan luomien hahmojen edesottamuksia.

Tässäkin ketjussa on puhuttu Seitsemästä Veljeksestä, joka lienee kaikkien mielestä fiktiivinen teos.

Mutta aktiivisten seitsemän veljeksen kieltäjien jankkaukset ovat tyhjän puhujien tasoista älämölötystä.

Mitä ihmettä siinä seitsemässä veljeksessä on kieltämistä? Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että se on fiktiivinen teos. Pitäisikö siis kieltää nidotun (tai sidotun) paperikasan olemassaolo? Koittaisit edes vähän keskittyä provoihisi, jotta ne eivät lässähtäisi heti alkuunsa.

Kyllä sellaisia koulukuntia on, joka väittää Aleksis kiven teoksen perustuvan seitsemään mieheen, kuten alkuperäisteos oli eihän kysymys ollut veljeksistä vaan kylämiehistä.

Jos kirjan nimi on "seitsemän veljestä", niin miksi sen random kylänmiehistä luulisi kertovan?

Onhan Tarzanistakin jopa suomalaisia tutkijoita, jotka väittävät Tarzanin olleen olemassa oleva henkilö.

Eikä sinulla taaskaan ole todisteena muuta kuin sanasi?

Et siis osannut vastata kysymykseen, vaan aloitit änkyttämisen.

Idiootelle asioiden selittäminen on turhaa, eihän he edes halua löytää todellisuutta, vaan hyökätä henkilöä vastaan.

Aivn, miksi minäkään sinulle mitään yritän selittää.

Juuri siksi asioista kannattaakin aina puhua yleisesti ja kaikille, niille puolueettomille sivustaseuraajille joilla on edes jonkinlainen mahdollisuus objektiivisuuteen. Eikä missään nimessä takertua henkilöön ja yksilöön, siinä vaan tekee itsestään todellisen idiootin.

[Kohina]

Tuo viimeinen lause olisi ihan oman ketjunsa arvoinen.
Neutroni luultavasti osaisi vastata siihen viisaasti ja monipuolisesti.
Mediassa kunnon mies on usein eri kuin realististen naisten ja gold diggereiden toiveissa. Ihan sinä, minä ja Neutronikin voi riittää.

Kunnon mies on sellainen, joka elää ihmisiksi ja kantaa oman vastuunsa niistä, joista on luvannut kantaa, ellei ole todella hyvää syytä siirtää vastuu muille (esimerkiksi vakavasti sairastuneelta ei voi odottaa samaa kuin terveeltä). Eikä kevyillä perusteilla haittaa muiden olemista/tekemisiä ja tukee sen, mitä kohtuullisesti voi olettaa.

Suurin osa ihmisistä on kunnon miehiä naisia ja mitä muuta haluavatkaan olla. Ei se ole mikään supersuoritus, vaan perustaso.

Kumminkin rock-tähteys, rikollisuus ja moni vastaava houkuttelee montaa narttua. Alfa voi olla monella tapaa.

Se on heidän tappionsa. Itse en edes haluaisi niin pinnallista kumppania. Jos siis olisin vapaa.

Sinä nyt et edes tiedä mitä syvällisyys on, joka on kaikkien pinnallisuudesta puhuvien yhteinen ongelma, jos he edes ymmärtäisivät sen olevan.

The contemporary fantasy of sociopathy picks and chooses from those characteristics, emphasizing the lack of moral intuition, human empathy, and emotional connection. Far from being the obstacles they would be in real life, these characteristics are what enable the fantasy sociopath to be so amazingly successful.

Everywhere Kotsko uses the word "sociopath" he is more accurately describing "narcissist." He calls them sociopaths because of the way they relate to society, but that would mean that the ebola virus is also a sociopath. Society is the collateral damage of me me me.

Kotsko focuses on this a la carte sociopathy because he admits no one envies actual real life sociopaths. We only envy TV sociopaths-- so he infers that it must be a special selection of sociopathic characteristics we actually admire.

But this the wrong inference to make. The reason TV sociopaths are admired is that they are on TV. They have a story.

Do you really admire Tony Soprano? Which part? His loveless marriage to a crazy person? A mistress who is even crazier? His gigantic belly and panic attacks? The fact that no one actually likes him? That his daughter was dating a black guy? ("I wouldn't have a problem with that." Yes you would if you were Tony.) What part do you admire?

The answer you tell yourself is you admire his power, that he can do whatever he wants. No he can't. The whole show was nothing but repeated examples of how limited his options were. The things you think you admire-- having hot sex with the other crazy woman at his psychiatrist's office, eating microwaved Sysco at Italian restaurants, avoiding his wife-- can be done by anyone, you don't need to be Tony to do it. But when you do it.... it just doesn't feel the same. I know.

What people admire about Tony isn't his freedom; that thing you think is freedom is actually the lack of freedom. His story. His identity-- that he has one, an obvious one, a clear one. Tony Soprano is not free, his behavior is completely tethered to what makes sense for his character. He acts exactly like Tony Soprano would act. That's what people want: the limitations of that identity: if I know who I am, I know what I am capable of, I know my strengths and my limits, I know how I'd react to unknown dangers. And I want other people to know this. If other people know who I am, I wouldn't have to keep proving myself. Strike that: I wouldn't have to prove myself in the first place.

Kotsko makes another mistake in thinking that our admiration of TV sociopaths like Don Draper and Tony Soprano reflects a universal psychology. It doesn't. It only reflects the psychology of the people who like those shows, which isn't a lot of people but is a very specific and vocal group of people: Aspirational 14%. Those people have the unique problem of too much freedom, too much money (which is to say they are still living paycheck to paycheck, but only because they are spending it all on keeping up the identity), too many options and, most importantly, nothing to define them.
The admiration of TV sociopaths is related to this desire of self-identification, and not to a lack of power or a failure of the social contract. The social contract is working just fine for the AMC/Netflix demographic. It does not explain a desire for more power; envy explains it. Not knowing who I am, not knowing what I am supposed to do next and what I am not supposed to bother doing next-- makes us long for characters who know precisely what to do next even if it is the wrong things. They may be flawed, but they are definite. They exist.

Telling a modern American that what they really want is less freedom seems like some dangerous talk, but it is true nonetheless. Cynicism, irony has failed you, but you know no other way to be. Don Draper is an ad man, so going to a "partners' meeting" run formally, by a secretary, doesn't seem bad at all. It seems great. Neither does wearing a suit and tie, every day, and a hat. But your job doesn't define you, so going to a meeting seems stupid, a farce, play acting, so you display a cynical detachment from it. And you're not going to wear a tie for anybody. You know it's stupid, you're not buying this corporate bullshit. This cynical posture is a front, a wall, it protects you from being defined by your actions; but what you don't see is that the very job you think you're undermining still receives the full power of your productivity. That you're unhappy, or cynical, is irrelevant to it. It doesn't care about you. Why should it? You don't even care about yourself.

That's what we envy in Don Draper. That he can exist as himself without ironic detachment, that he can be defined as something. And what they are and what they do match up perfectly, even if it's "bad." The truth you must face, now, immediately, is that if you were put in Draper's clothes, in his relationships, in his job, you yourself would immediately affect that cynical detachment: "A partners' meeting? What for? Come on, I see you guys in the hallways all the time" and you'd be as miserable as you are now. But until you accept this truth about yourself, you'll think changing other things could save you. Tell the truth: did you consider a career in advertising after you watched Mad Men? Then you are lost.

It's impossible to deconstruct TV shows without considering their complement: advertising. Ads, especially TV commercials, offer the exact opposite of cynical detachment: pure aspiration. So while you resist allowing your career or relationship to define you-- "I'm more than a software engineer!" you beg objects-- cars, clothes, women-- to define you, and of course not actual cars, clothes, or women, but whatever other people have said those things represent. Worse, cynicism and aspirational branding aren't two opposite ends of a pole, they form a cycle: the chasm between your cynical view of real life and the perfect definition of the aspirational images in ads makes you even more cynical towards real life; which drives you further into the safety of branding. Which is why you drink.

The only salvation to this existential crisis is less freedom, not more. The only question is whether you will impose these restrictions on yourself, or you will wait like cattle for someone else to impose them on you. But they will be imposed. It is inevitable.

[ID10T]

Kyllä fiktiosta voi keskustella ilman siihen uskomista. Onhan olemassa kirjallisuuspiirejä, joissa ruoditaan sen ja sen kirjailijan luomien hahmojen edesottamuksia.

Tässäkin ketjussa on puhuttu Seitsemästä Veljeksestä, joka lienee kaikkien mielestä fiktiivinen teos.

Mutta aktiivisten seitsemän veljeksen kieltäjien jankkaukset ovat tyhjän puhujien tasoista älämölötystä.

Mitä ihmettä siinä seitsemässä veljeksessä on kieltämistä? Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että se on fiktiivinen teos. Pitäisikö siis kieltää nidotun (tai sidotun) paperikasan olemassaolo? Koittaisit edes vähän keskittyä provoihisi, jotta ne eivät lässähtäisi heti alkuunsa.

Kyllä sellaisia koulukuntia on, joka väittää Aleksis kiven teoksen perustuvan seitsemään mieheen, kuten alkuperäisteos oli eihän kysymys ollut veljeksistä vaan kylämiehistä.

Jos kirjan nimi on "seitsemän veljestä", niin miksi sen random kylänmiehistä luulisi kertovan?

Onhan Tarzanistakin jopa suomalaisia tutkijoita, jotka väittävät Tarzanin olleen olemassa oleva henkilö.

Eikä sinulla taaskaan ole todisteena muuta kuin sanasi?

Et siis osannut vastata kysymykseen, vaan aloitit änkyttämisen.

Idiootelle asioiden selittäminen on turhaa, eihän he edes halua löytää todellisuutta, vaan hyökätä henkilöä vastaan.

Aivn, miksi minäkään sinulle mitään yritän selittää.

Juuri siksi asioista kannattaakin aina puhua yleisesti ja kaikille, niille puolueettomille sivustaseuraajille joilla on edes jonkinlainen mahdollisuus objektiivisuuteen. Eikä missään nimessä takertua henkilöön ja yksilöön, siinä vaan tekee itsestään todellisen idiootin.

Minkä ihmeen takia minä sinun argumenttiesi reikäisyydestä kaikille valittaisin????

[ID10T]

Tuo viimeinen lause olisi ihan oman ketjunsa arvoinen.
Neutroni luultavasti osaisi vastata siihen viisaasti ja monipuolisesti.
Mediassa kunnon mies on usein eri kuin realististen naisten ja gold diggereiden toiveissa. Ihan sinä, minä ja Neutronikin voi riittää.

Kunnon mies on sellainen, joka elää ihmisiksi ja kantaa oman vastuunsa niistä, joista on luvannut kantaa, ellei ole todella hyvää syytä siirtää vastuu muille (esimerkiksi vakavasti sairastuneelta ei voi odottaa samaa kuin terveeltä). Eikä kevyillä perusteilla haittaa muiden olemista/tekemisiä ja tukee sen, mitä kohtuullisesti voi olettaa.

Suurin osa ihmisistä on kunnon miehiä naisia ja mitä muuta haluavatkaan olla. Ei se ole mikään supersuoritus, vaan perustaso.

Kumminkin rock-tähteys, rikollisuus ja moni vastaava houkuttelee montaa narttua. Alfa voi olla monella tapaa.

Se on heidän tappionsa. Itse en edes haluaisi niin pinnallista kumppania. Jos siis olisin vapaa.

Sinä nyt et edes tiedä mitä syvällisyys on, joka on kaikkien pinnallisuudesta puhuvien yhteinen ongelma, jos he edes ymmärtäisivät sen olevan.

Tunnetko sinä minut? Et tunne, joten pidä pääsi kiinni.

[Kohina]

En nyt varmasti siinä mielessä että minä vedän tiettyä roolia netissä suurimman osan ajasta, jonka tunnistamisesta monet jakavat itselleen mitaleita, mutta sinä olet syvällisempi, joten sinua ei roolit kiinnosta, joten sinä olet sinä: Nihilisti joka ottaa vastuksekseen kaikkein vähämielisimmät kuvitellen voivansa voittaa edes heidät, mutta ei kykene, sillä pöpin kanssa ei voi väitellä. Mutta se on sinun vierivä kivesi, ei minun.

[Kohina]

Olen itse asiassa siinä määrin tunnettu, että juna-asemalla pari teistä jäi tuijottamaan oonko mä oikeesti se ja oonko mä ihan tosissani? Miettikää sitä. Tosi diippii.

[Keijona]

Sinäsinä, motiivina minäminä, ego. Eikä ole valinta, vaan minäyksilökeskeinen, empatiakyvytön paljastelee aina perspektiiviään, siis itseään.
Egolla ei ole vaatteita.

"Kerro kerro ego se minäkuva, ken on minäminämaassa ei täydellinen mutta sopivin valitsija."

[ID10T]

Olen itse asiassa siinä määrin tunnettu, että juna-asemalla pari teistä jäi tuijottamaan oonko mä oikeesti se ja oonko mä ihan tosissani? Miettikää sitä. Tosi diippii.

"Pari teistä jäi tuijottamaan"? En minä tunne täältä ketään henkilökohtaisesti, joten ei ole "meitä".

[ID10T]

Sinäsinä, motiivina minäminä, ego. Eikä ole valinta, vaan minäyksilökeskeinen, empatiakyvytön paljastelee aina perspektiiviään, siis itseään.
Egolla ei ole vaatteita.

"Kerro kerro ego se minäkuva, ken on minäminämaassa ei täydellinen mutta sopivin valitsija."

Päläpäläpälä, päläpäppänpää... Osaan minäkin pälistä jonninjoutavia

[Keijona]

Sinäsinä, motiivina minäminä, ego. Eikä ole valinta, vaan minäyksilökeskeinen, empatiakyvytön paljastelee aina perspektiiviään, siis itseään.
Egolla ei ole vaatteita.

"Kerro kerro ego se minäkuva, ken on minäminämaassa ei täydellinen mutta sopivin valitsija."

Päläpäläpälä, päläpäppänpää... Osaan minäkin pälistä jonninjoutavia

"Minä en ymmärrä sinua, joten sinä olet tyhmä ja sopertelet.'

[ID10T]

Sinäsinä, motiivina minäminä, ego. Eikä ole valinta, vaan minäyksilökeskeinen, empatiakyvytön paljastelee aina perspektiiviään, siis itseään.
Egolla ei ole vaatteita.

"Kerro kerro ego se minäkuva, ken on minäminämaassa ei täydellinen mutta sopivin valitsija."

Päläpäläpälä, päläpäppänpää... Osaan minäkin pälistä jonninjoutavia

"Minä en ymmärrä sinua, joten sinä olet tyhmä ja sopertelet.'

Minkä minä sinun ymmärtämättömyydellesi mahdan.

[Keijona]

Sinäsinä, motiivina minäminä, ego. Eikä ole valinta, vaan minäyksilökeskeinen, empatiakyvytön paljastelee aina perspektiiviään, siis itseään.
Egolla ei ole vaatteita.

"Kerro kerro ego se minäkuva, ken on minäminämaassa ei täydellinen mutta sopivin valitsija."

Päläpäläpälä, päläpäppänpää... Osaan minäkin pälistä jonninjoutavia

"Minä en ymmärrä sinua, joten sinä olet tyhmä ja sopertelet.'

Minkä minä sinun ymmärtämättömyydellesi mahdan.

IMG_20220921_120936.jpg (28.36 KiB) Katsottu 172 kertaa

Ei ole tyttömäisyys valinta.

[Susa]

Se on tämä aika, kun peräkammarinikineitsytsetämieskin neuvoo asiantuntijana lapsenteko asioissa.
Vastaus itse otsikon kysymykseen;
Menevät thaimaahan lisääntymään.

[Keijona]

Se on tämä aika, kun peräkammarinikineitsytsetämieskin neuvoo asiantuntijana lapsenteko asioissa.
Vastaus itse otsikon kysymykseen;
Menevät thaimaahan lisääntymään.

Mutta jos joku.mies olisi saanut saatettua naisia raskaaksi neljässä eri maassa ja kolmessa eri maanosassa, niin olisihan sellaisella valtavasti enemmän asiantuntemusta ja perspektiiviä lasten tekemiseen, kuin sellaisella miehellä, joka on nylkyttänyt omaa vaimoa oman peräkammarin lapsentekotelineellä.

[Kohina]

Olen itse asiassa siinä määrin tunnettu, että juna-asemalla pari teistä jäi tuijottamaan oonko mä oikeesti se ja oonko mä ihan tosissani? Miettikää sitä. Tosi diippii.

"Pari teistä jäi tuijottamaan"? En minä tunne täältä ketään henkilökohtaisesti, joten ei ole "meitä".

Toki on, kun teitä puolustat yrittämällä hiljentämään minut, jonka voisit tehdä nappia painamallakin. Yritä nyt edes. Toki rakastat ad hoc:ja, mutta joku roti nyt sentään.