Tiedepalsta.fi

Al Jourgensen & Jon Wiederhorn: Kolmesti kuollut - minä ja Ministry. Ratkiriemukas ja traaginen tarina Jourgensenin ja Ministryn vaiheista. Kunnon rock'n roll -perseilyä. Omat kännikohellukset tuntuu aika lieviltä tuon rinnalla.

Luin myös Enki Bilalin ja Pierre Christinin sarjakuvaromaanin Koston veljeskunta. Itse tykkään enemmän Bilalin scifistä.

Olen lukemassa David Foster-Wallacen jättiläismäistä opusta Päättymätön riemu (vaikka sen nimeksi sopisi mielestäni paremmin Loputon pila). Olen päässyt sivulle 708, vielä jäljellä kolmisensataa.

asdf kirjoitti: ↑16 Tammi 2023, 07:53 Al Jourgensen & Jon Wiederhorn: Kolmesti kuollut - minä ja Ministry. Ratkiriemukas ja traaginen tarina Jourgensenin ja Ministryn vaiheista. Kunnon rock'n roll -perseilyä. Omat kännikohellukset tuntuu aika lieviltä tuon rinnalla.

Luin myös Enki Bilalin ja Pierre Christinin sarjakuvaromaanin Koston veljeskunta. Itse tykkään enemmän Bilalin scifistä.

Hyvä kirja, jonka hommasin heti sen ilmestyttyä ja yksi lempibändeistäni myös, jonka kaikki levyt ovat plakkarissa. Tällä hetkellä menossa, Uruk: First City of the Ancient World ja huomenna pitäisi taas suunnata kirjastoon hakemaan uusi satsi.

Sally Salminen: Katriina.

George Orwell: Nineteen Eighty-Four. Tuleepa vihdoin luettua tämä klassikko. Tämä on vaan vaikuttanut niin moneen (lähes kaikkeen) dystooppiseen fiktioon ja esimerkiksi puhekieleen, että tähän on mahdotonta suhtautua tuoreena lukemisena. Hurjasti aikaansa edellä. Bonuksena kirjaston kirja on mukavan rähjäinen, sisältää kahvi- ja ties mitä tahroja ja tuoksuu vahvasti sikarille .

Desmond Morris: Miksi koira hautaa luun. Kirjaston varastosta löytyi, kun menin sinne ja sanoin haluavani lainata Morrisin koko tuotannon. No, en minä niitä kaikkia lainannut, aluksi kolme kirjaa.

SHT kirjoitti: ↑28 Tammi 2023, 12:37 Desmond Morris: Miksi koira hautaa luun. Kirjaston varastosta löytyi, kun menin sinne ja sanoin haluavani lainata Morrisin koko tuotannon. No, en minä niitä kaikkia lainannut, aluksi kolme kirjaa.

Kannattaa lukaista kyseiseltä kirjailijalta myös teos: Alaston apina.

John Carter kirjoitti: ↑28 Tammi 2023, 15:34

SHT kirjoitti: ↑28 Tammi 2023, 12:37 Desmond Morris: Miksi koira hautaa luun. Kirjaston varastosta löytyi, kun menin sinne ja sanoin haluavani lainata Morrisin koko tuotannon. No, en minä niitä kaikkia lainannut, aluksi kolme kirjaa.

Kannattaa lukaista kyseiseltä kirjailijalta myös teos: Alaston apina.

Sen olen lukenut jo vuosia sitten. Se on jossain kirjahyllyssäni.

Luen Hentilöiden kirjaa Ståhlbergeista (Tasavallan ensimmäiset).
Pitää pyytää anteeksi. En nyt ihan näin kuolettavan sivistynyt ole yleensä, mutta siinäpähän kertautuu nuoren tasavallan historia laillisuusmiehen näkökulmasta.

Wisti kirjoitti: ↑28 Tammi 2023, 16:09 Luen Hentilöiden kirjaa Ståhlbergeista (Tasavallan ensimmäiset).
Pitää pyytää anteeksi. En nyt ihan näin kuolettavan sivistynyt ole yleensä, mutta siinäpähän kertautuu nuoren tasavallan historia laillisuusmiehen näkökulmasta.

Hyvä valinta, sillä hän on emännän ja parhaan kaverin sukua. Liberaali nationalisti.

Ilkka Taipale: "Mielisairaalassa".

.

Truecrime special: Antto Terras: Tallinan tappajat - Viron veriset vuodet 2&3 Vs. Mikko Gustafsson & Janne Huuskonen: Murharyhmä 3.

Murharyhmän ovat toimittaneet Huuskonen ja Gustafsson, mutta ei todellakaan kirjoittaneet. Se on kokoelma Helsingin Väkivaltarikostukijat ry:n toimittamasta samannimisestä lehdestä. Rikostapaukset ovat kiinnostavia, jos on kiinnostunut rikostapauksista. Tähän lehteen ovat kirjoittaneet rikostutkijat, rikosylikonstaapelit, syyttäjät, jne. Kieli on parhaimmillaan toteavaa, sujuvaa ja analyyttistä, huonoimmillaan sellaista, että keskitytään täysin epäolennaisuuksiiin ja yritetään huumoria hävettävällä tavalla. Jutut itsessään on kiinnostavia, mutta luettavuus on osittain myötähäpeää herättävää.

Tallinnan tappajat kirjassa on ihan eri klangi. Siinä käydään niin viihdyttävästi kuin voi käydä, useita Viron murha- ja tappotapauksia. Antto Terras osaa kirjoittaa on enimmäkseen hauska, siis oikesti hauska, kuitenkaan vähättelemättä rikosten vakavuutta tai uhrien kärsimystä. Tuo on oikein viihdyttävä kirja, joskin hivenen sosiaalipornoa, mutta niin kaikki truecrime on.

Fred ja Geoffrey Hoyle: Viides planeetta
Kovaa scifiä. Olen vasta alussa, joten en vielä sano mitään.