Mikä voittaa - Kissatädin neljä pientä runoa

[Kissatäti]

Kirjoitin yöllä kolme runoa. Hieman vaisuja mutta laitan ne nyt tänne. kuitenkin. Mikä runoista on teidän mielestä onnistunein? Palautettakin saa antaa mielellään. Kritiikkikin on tervetullutta haluaisin kehittyä.

1.

Yö on unettomissa punaisissa minuuteissa
ja kuu on
ja minä en näe,
kuvittelen sen taivaalle,
avaan mieleni verhot,
ja taivaan veden pinnalle.
Kuun kuolevaa valoa,
valossa kuolevaa,
tähden noustessa.
Ja sotken lankaa sormieni ympärille
kiedon kaulalleni
niellen ajatuksia.
Meri vuotaa, kyyneleet.
Se jäätynyt katse, jonka annoit.
Voisin sukeltaa kylmään kuuhun sen kadotessa
Punainen lanka solmussa minussa.
Yön punaisissa minuuteissa.



2.

Kun kuvittelen itseni huoneeseen...
Huone on harmaa.
Ikkunassa kuin luodinreikä hohtaa mustaa valoa
Lasin säröt jakavat pimeän kaupungin sektoreihin.
Sinä satojen ikkunoiden takana
Minä mustassa ilmavirrassa.
Lattialle valuva pöytäliina,
särkynyt maljakko
Pöydällä janoon kuolevat kukat.
Kaarevissa sirpaleissa heijastuvat kasvoni
Kun kuvittelen itseni huoneeseen
josta kerroit
satojen ikkunoiden takaa,
joissa loistavat hehkulamput entistä aikaa.


3.

Ovi salvattu, lukittu,
pääsy kielletty kyltti oveen naulattu.
Kukaan ei pääse tänne.
Jokin kutoo seittiä ikkunaani
hitaasti ja kauniisti, pitkillä raajoillaan.
Katson lumottuna,
huoneesta hälvennyt valo sylissäni,
odottaen
kuunnellen hiekkaa ajassa.
Seitin läpi kettu metsänreunassa
tanssii ehkä ikkunani alle.
leikkii kuulla.
Ihoni läpi kuun kajo.
Käsieni luut hauraita oksia,
kämmenpuolella elämänviiva,
kämmenselissä näkyvät vuodet.
Hamuan vuosia,
oven kadonnutta avainta

4.

Siivet löyhästi niskaan punotut, kalpea iho, valkeat kiharat liekeissä
puoliksi rikki revitty, puoliksi läsnä, suljetut silmät. Putoamisen eleganssi.
Läheinen loppu odottaa meripihkahuoneessa. Katoaminen ei tuota todellista kipua.
Hidastetusti katsovat olennot elämääsi. Hengitys muuttuu lyhyeksi ja höyryää pakkasessa.
Lumi tipahtelee taivaalta,
kuin siivistä irronneet höyhenet,
jäljellä vain aavistus entistä. Pilvet jaksavat yhä. Tähdet kestävät pisimpään. Kyyneleet kuivuvat ilmavirrassa.
Melankolian sielu meripihkahuoneessa, ei houkutuksia kuulla, siellä ne odottavat.