Kohina kirjoitti: ↑19 Helmi 2024, 20:19
Ihmiset keksivät kielen koska käsien heiluttaminen oli noh, sitä. Sitten ihmiset oppivatkin termit ennen kuin oppivat niiden merkityksen ja siitä tuli noh, sitä.
Eräs hyvä tapaus oli kun sanoin eräälle sos. johtajalle että hän holhoaa ihmisiä, johon hän sanoi että ei hän haluaisi käyttää niin huonolta kalskahtavaa termiä, vaan sanaa ammatillisuus. Ensiksi siis tuli tarve instituutiolle, sitten instituutiolle tuli tarve. Pirun ihmiset kun eivät ymmärrä instituution etua.
Ei voi vaatia liikoja ihmisiltä jotka eivät ymmärrä edes omaa etuaan saatikka himmeleiden joihin kuuluvat.
”Brainwashed on tyyppi joka latelee omakohtaista törkyy muitten päähän väheksyttävästi, - samalla mainostaen omaa figuuriaan.”
Kohina kirjoitti: ↑19 Helmi 2024, 20:19
Ihmiset keksivät kielen koska käsien heiluttaminen oli noh, sitä. Sitten ihmiset oppivatkin termit ennen kuin oppivat niiden merkityksen ja siitä tuli noh, sitä.
Eräs hyvä tapaus oli kun sanoin eräälle sos. johtajalle että hän holhoaa ihmisiä, johon hän sanoi että ei hän haluaisi käyttää niin huonolta kalskahtavaa termiä, vaan sanaa ammatillisuus. Ensiksi siis tuli tarve instituutiolle, sitten instituutiolle tuli tarve. Pirun ihmiset kun eivät ymmärrä instituution etua.
Ei voi vaatia liikoja ihmisiltä jotka eivät ymmärrä edes omaa etuaan saatikka himmeleiden joihin kuuluvat.
Omaa etuaanhan he ajavat. Kuten Allan Seppänen ja Marianne Hulbekkmo häntä apinoiden (Seppänen luku muuten kaksi) sanoivat että ihmisiä on liian vaikeaa saada pakkohoitoon. Sen takia joutuvatkin laittamaan pakkohoitoon ihmisiä jotka eivät lain mukaan sinne kuulu. Oikeudessa asiaa selitettiin Samuel Adouchiefin toimesta käsitteellä kuormittavuus (Sepppänen luku 1. Seppäsellä luku on siis 0). Stalinismiin sopiikin oivasti sitaatti "ei miestä, ei ongelmaa". Oikeammin radikalismiin, mutta mitäpä pienistä.
BTW: Hesarin luottoasiantuntijoita molemmat. Mutta toisaalta kuka lukee enää Hesaria.
jester kirjoitti: ↑19 Helmi 2024, 19:29
Jos ajatellaan vuorovaikutustilanteita ja sosiaalisia instituutioita, niin on minusta tärkeä huomata, että vaikuttaminen menee molempiin suuntiin. Ihminen toisaalta sopeutuu vallitseviin instituutioihin, mutta on yhdessä muiden kanssa myös luomassa ja uudistamassa noita instituutioita.
Joo, tässä on mun mielestä sun kommentin ydin. Sosialisaatiossa omaksutut institutionaaliset status identiteetit vaikuttavat yksilöiden vuorovaikutukseen ja käyttäytymiseen, mutta täytyy muistaa että nämä samat yksilöt luovat ja uusintavat yhteiskunnan instituutiot joka päivä yhä uudelleen ja uudelleen käytännön vuorovaikutustilanteissa.
Toisaalta yksikään yhteiskunnan jäsen ei pysty yksipuolisesti muuttamaan noita samaisia instituutioita, koska muut yksilöt ylläpitävät niitä sanktioin yllä. Mutta jos tarpeeksi suuri osa yhteiskunnan jäsenistä muuttaa arvoja ja odotuksiaan sopivasta käyttäytymisestä, niin silloin nuo instituutiotkin muuttuvat.
Helppoa muutoksen aikaansaaminen ei kuitenkaan aina ole, vaan ihmisillä on taipumus pitää kynsin hampain kiinni omaksumistaan arvoista ja käyttäytymismalleista.
Boldattu pitää paikkansa, ja siksi voi suurten populaatioiden/kansakuntien/yhteiskuntajärjestelmien täydellisen aivopesu kestää useiden sukupolvien ajan, mutta se on toteutettavissa, joka on empiirisesti todettavissa läntisen sivilisaation nykyisestä dekadenssitilasta, eli muutos kapitalistisesta yhteiskuntajärjestelmästä postmodernin marxilaisuuden ideologioiden mukaiseksi sosialistiseksi dystopiaksi.
Ihminen voidaan saada uskomaan melkein mihin vaan. Joulupukkiin. Noitiin. You name it.
Ihmismieli on muovailuvahaa, jota historia, aika, ja ideologiat muovaavat.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Feminismi on siitä jännä ideologia, että mitä tahansa ne ratkookin, niin perseelleen menee. Tosi juttu. En jaksa kaivaa sitä slatestarcodexin juttua jossa listattiin feminismin kukkasia. Mutta feminismissä kaikki palvelee feminismiä, sillä se on inklusiivisin kaikista, joten sitä mainitsemaani kohinaa sitten riittääkin. https://www.astralcodexten.com/p/god-he ... understand
Tuolla selitetään:
Ja totta tosiaan ensiksi tuli valo, eikä ne vauvatkaan ole kovin hyviä hahmottamaan maailmaa aluksi, joten he tekevät kuten tekoäly, ne vittu arvaa, joten se siitä. Se voi olla 0,6; 0,61; 0,85733 jne. Sillä on merkitystä jos oikein tarkasti kattoo, mut stereokuvatkin aukee paremmin kun ei katso tarkasti, vaan sumentaa silmiään. Ikävä kyllä se on kuulema supervoima, eli vain harvat sen taitavat, kuten vaikka ruikata sylkirauhasistaan. Itse olen siinä satunnainen teoreetikko ja se tapahtuu yleensä ruokapöydässä. Nolompaa kuin stondis leikkipuistossa, paitsi jos siellä on samaan aikaan lapsia.
Muuten siinä numberphilen videossa se arvaus esitettiin muodossa n(n-1)/2. Tossa monosemanttisessa puhuttiin pentagonista ja antiprismasta ,eli 3;4;5 ja stop. Kaikki tasasivuisia.
Eli siis artefakti lienee oikea termi. Noin ajateltuna siis -1/12 on artefakti, jos nyt olen yhtäön ymmärtänyt oikein. Äärettömässä ei ole hahmoja määritelmällisesti, mutta menetelmässä saavuttaa ääretön lienee.
EEE: Tossa vielä siis vastavirta-algoritmin (BNN on biologinen neuroverkko) asymptomaattisesti ekvivalentti ennustava koodaus. Se on täysin lokaali.
Mutta mä nyt mietin tällä hetkellä niitä käteviä madonreikiä jotka toteutuu joskus tyyliin P=NP. Mutta kuten jo sanoin. Ensin opin termit ja sitten vasta mietin top-down mitä ne tarkoittaa.
Purdue kirjoitti: ↑19 Helmi 2024, 09:25Meemit, instituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus
Aloitetaanpa tällainen topikki, joka käsittelee sosiaalista vuorovaikutusta. Kuinka sitä pitäisi kuvata ja ymmärtää, eli mikä on meemien ja toisaalta instituutioiden merkitys? Ja kuinka esim. metodologinen individualismi vaikuttaa asian?
1) Englanninkielinen Wikipedia määrittelee meemin noin:
"A meme is an idea, behavior, or style that spreads by means of imitation from person to person within a culture and often carries symbolic meaning representing a particular phenomenon or theme."
2) Englanninkielinen Wikipedia määrittelee instituution noin:
"An institution is a humanly devised structure of rules and norms that shape and constrain individual behavior. All definitions of institutions generally entail that there is a level of persistence and continuity."
3) Lars Udehn kirjassaan "Methodological Individualism" määrittelee käsitteen noin:
"Social phenomena must be explained in terms of individuals, their physical and psychic states, actions, interactions, social situation and physical environment."
Haasteena on siis löytää sosiaalisen vuorovaikutuksen tulkintakehikko, joka ottaa nuo kaikki kolme seikkaa huomioon.
Ensinnäkin meemin käsite soveltuu analysoimaan kulttuurin tuotteiden leviämistä ihmismielestä toiseen. Mutta se ei sovellu sinällään analysoimaan sosiaalista vuorovaikutusta.
Sosiaalisen vuorovaikutuksen analysoimiseen tarvitaan puolestaan instituution käsitettä. Mutta instituutio on käsitettävä metodologisen individualismin keinoin, eli instituutiot ovat tallentuneina ihmisten mielissä aivan kuten meemitkin.
Tässä mielessä katson, että sosiaalista vuorovaikutusta on kuvattava seuraavasti, jotta se on sopusoinnussa yllä olevan kanssa:
1) Sosiaaliset instituutiot koostuvat sosiaalisista positioista (lääkäri, polomies, isä, jne.) ja näihin positioihin liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka on puettu normien ja sääntöjen muotoon.
2) Yksilöt sisäistävät nämä sosiaaliset positiot sosialisaatioprosessissa, jonka kautta he oppivat omaksumaan erilaisia status identiteettejä. Nämä status identiteetit ovat siis tallentuneina yksilöiden subjektiivisissa mielissä aivan kuten meemitkin.
3) Käytännön vuorovaikutustilanteissa yksilöt operationalisoivat omaksumansa status identiteetit rooliperformanssien kautta. Rooliperformanssi on tässä dynaaminen käsite, joka kuvastaa yksilön tulkintaa häneen kohdistuvista käyttäytymiseen liittyvistä odotuksista.
Toisaalta meemin käsite ei pysty kuvaamaan sitä mikä tekee instituutioista usein pakottavan yhden yksilön näkökulmasta. Tuo ulkopuolelta tuleva pakko taas syntyy pääasiassa kahta reittiä pitkin:
a) Ensinnäkin muut yksilöt kohdistavat yksilön toimintaan odotuksia joista monet ovat institutionalisoituneita.
b) Toisekseen muiden yksilöiden käytösvastineet eli aktuaalinen toiminta ja käyttäytyminen rajoittaa kunkin yksilön toimintamahdollisuuksia.
Elikkä kun asiaa tarkastelee metodologisen individualismin näkökulmasta, niin memeettinen ja institutionaalinen lähestymistapa eivät ole toisiaan pois sulkevia. Se ero näissä lähestymistavoissa on, että meemit soveltuvat paremmin sen analysoimiseen kuinka kulttuuriset meemit leviävät yhteiskunnassa yksilöltä toiselle. Toisaalta institutionaalinen näkökulma taas mahdollistaa itse sosiaalisen vuorovaikutuksen analysoinnin. Tämä sisältää instituutioiden jatkuvuuden ja pakottavuuden analyysin.
Jos ajatellaan vuorovaikutustilanteita ja sosiaalisia instituutioita, niin on minusta tärkeä huomata, että vaikuttaminen menee molempiin suuntiin. Ihminen toisaalta sopeutuu vallitseviin instituutioihin, mutta on yhdessä muiden kanssa myös luomassa ja uudistamassa noita instituutioita.
Erottelisin kolme tasoa, joilla yksilö voi vaikuttaa demokraattisessa yhteiskunnassa:
Edustuksellisen demokratian avulla voi vaikuttaa yhteiskunnan ylätasoon ja lakeihin. Laitkin ovat omanlaisiaan normeja.
Yhteisen sopimisen avulla yksilöt voivat sopia toimivansa tietyllä tavalla. Tämä on ehkä anarkistinen ja helpommin pieniin yhteisöihin sopiva ihanne, mutta toisaalta vapaassa yhteiskunnassa on suuri vapaus sopimiseen.
Kolmantena keinona on minusta vuorovaikutustilanne itsessään. Hyvänä esimerkkinä on minusta kasvissyönti. 70-luvulla ravintolassa oli ehkä vaikea saada kasvisvaihtoehtoa. Kun asiakas sitä kysyi, vaikutti tuo kysely omalta osaltaan kasvisvaihtoehdon yleistymiseen. Nykyään kasvisvaihtoehto on ravintoloissa jo normi.
Puutunpa silti, vaikka en mitään ymmärrä.
Tehokkain tapa vaikuttaa yhteiskunnassa on terrorismi ja väkivalta. Se toimii heikkoihin yhteiskuntarakenteisiin.
Suomessa on jo koulut otettu haltuun väkivallalla.
Mitään tehokkaita keinoa vastustaa brutaalia väkivaltaa ei sivistysyhteiskunnissa ole, jotka on rakennettu sen varaan, että ihmiset pelaa pelisääntöjen mukaan.
Raspu kirjoitti: ↑20 Helmi 2024, 02:36
Puutunpa silti, vaikka en mitään ymmärrä.
Tehokkain tapa vaikuttaa yhteiskunnassa on terrorismi ja väkivalta. Se toimii heikkoihin yhteiskuntarakenteisiin.
Suomessa on jo koulut otettu haltuun väkivallalla.
Mitään tehokkaita keinoa vastustaa brutaalia väkivaltaa ei sivistysyhteiskunnissa ole, jotka on rakennettu sen varaan, että ihmiset pelaa pelisääntöjen mukaan.
Mutta kun ei pelaa. Mitäs sitten tehdään?
Tää on itse asiassa hemmetin hyvä kysymys, ja pureutuu sosiologian ytimeen.
Jotkut sosiologian klassikot ovat katsoneet, että ns. järjestyksen ongelma on sosiologian keskeisin kysymys, eli kysymys siitä kuinka järjestäytynyt yhteiskunta on ylipäätään mahdollinen.
Amerikkalainen sosiologi Talcott Parsons esitti tähän jo 1930-luvulla kaksi ratkaisua. Ensinnäkin on hobbesilainen ratkaisu, jossa järjestystä luodaan valtion pakkokeinoin. Ja toisekseen on parsonsilainen ratkaisu, jossa järjestys syntyy vapaaehtoisesti instituutioiden pohjalta.
Eli kyllä, ihmiset sisäistävät instituutioihin liittyvät säännöt ja normit, sekä oikeudet ja velvollisuudet, siis sosialisaatioprosessissa, ja noudattavat yhteiskunnan sääntöjä vapaaehtoisesti. Pointti kuitenkin se, että ihmiset sisäistävät normeja eri tavoin ja eri asteisesti, ja normeista poikkeavaa käyttäytymistä esiintyy enemmän taikka vähemmän.
Ihmisiä kun kuitenkin motivoi pohjimmiltaan se, että yksilöt tavoittelevat positiivisia kokemuksia ja välttelevät negatiivisia kokemuksia. Normien noudattaminen on yksi keino vältellä muiden yksilöiden negatiivisia sanktioita, mutta toisaalta egoistiset ja itsekkäät motiivit usein voittavat, ja sisäistetyt normit jää sivuasemaan kun yksilöt tavoittelevat omia positiivisia kokemuksiaan.
Tästä ajatuksesta päästäänkin jo etiikan ja moraalin puolelle.
Mutta tuo sun kysymyksesi on hyvä ja relevantti. Jos ihmiset lakkaavat noudattamasta yhteisiä pelisääntöjä, niin järjestäytynyt yhteiskunta ajautuu helposti anarkiaan, varsinkin jos valtion väkivaltamonopoli yhteiskunnassa on heikko eikä kykene ylläpitämään lakia ja järjestystä.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Esimerkiks Italia on puhdas mafiayhteiskunta ja ruotsista on kasvamassa sellainen.
Sivystyneessä yhteiskunnassa ei ole tehokkaita keinoja laittaa hanttiin, vaikka ratkaisu on perin yksinkertainen, ongelman eliminointi.
Raspu kirjoitti: ↑20 Helmi 2024, 05:35
Esimerkiks Italia on puhdas mafiayhteiskunta ja ruotsista on kasvamassa sellainen.
Sivystyneessä yhteiskunnassa ei ole tehokkaita keinoja laittaa hanttiin, vaikka ratkaisu on perin yksinkertainen, ongelman eliminointi.
Helposti käy niin, että ratkaisu on pahempi kuin itse ongelma. Esimerkiksi Filippiineillä presidentti Duterten kaudella tapettiin huumeiden käyttäjiä oikein urakalla. Kovat keinot eivät välttämättä edes toimi, USAssa on ankarat rikoslait, mutta väkivalta on silti useimpia kehittyneitä maita yleisempää.
Is all that we see or seem
But a dream within a dream?
- Edgar Allan Poe
Raspu kirjoitti: ↑20 Helmi 2024, 05:35
Esimerkiks Italia on puhdas mafiayhteiskunta ja ruotsista on kasvamassa sellainen.
Sivystyneessä yhteiskunnassa ei ole tehokkaita keinoja laittaa hanttiin, vaikka ratkaisu on perin yksinkertainen, ongelman eliminointi.
Helposti käy niin, että ratkaisu on pahempi kuin itse ongelma. Esimerkiksi Filippiineillä presidentti Duterten kaudella tapettiin huumeiden käyttäjiä oikein urakalla. Kovat keinot eivät välttämättä edes toimi, USAssa on ankarat rikoslait, mutta väkivalta on silti useimpia kehittyneitä maita yleisempää.
Singapore on aikalailla ainoo yhteiskunta jossa monikulttuurisuus on hanskassa ja yhteiskunta toimii todella hyvin.
Palaan vielä tämän topikin avaukseen, josta olen hyvin pitkälle samaa mieltä, mutta käsitteistän sosiaalisen vuorovaikutuksen hieman valtavirrasta poikkeavalla tavalla.
1) Meemi on käyttäytymis- ja ajatustottumus (idea, ajattelu/käyttäytymistapa tai tyyli), joka ilmenee sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (fenotyyppi). Jokainen omaksuu meemit, jos omaksuu, omalla tavallaan (meemeillä ei ole “genotyyppiä”). Kaikki kognitiiviset subjektiiviset mielensisällöt ovat meemien tuottamaa dynaamisten mielikuvien virran kokemista.
2) Instituutio on ihmisten sosiaalisen vuorovaikutuksen synnyttämä ja kokoajan muuttuva sääntöjen ja normien rakenne, joka muokkaa ja rajoittaa yksilön käyttäytymistä. Instituutio on yksi meemien laji. Jokaisella yksilöllä on instituutioista oma enemmän tai vähemmän muiden kanssa samankaltainen käsitys, joissa on siten aina diversiteettiä. Täten instituutiot muuttuvat kokoajan memeettisessä evoluutiossa, mutta muutosta rajoittaa kulttuurin vitka (kaikki eivät muuta mieltään samaan aikaan eikä varsinkaan samaan suuntaan).
3) Metodologinen individualismi, jonka mukaan sosiaalisia ilmiöitä tulee selittää yksilöiden, heidän fyysisten ja psyykkisten tilojen, toimintojen, vuorovaikutusten, sosiaalisen tilanteen ja fyysisen ympäristön kannalta, on yhteensopiva sen käsityksen kanssa, että kulttuuri laajasti ymmärrettynä on subjektiivisten mielten vuorovaikutussysteemi, jossa ei niiden lisäksi ole olemassa mitään muita kokijoita ja toimijoita.
Reduktiivinen emergentismi, jossa subjektiiviset mielet toteutuvat aivojen materiaalisina prosesseina ja kulttuuri subjektiivisten mielten vuorovaikutus prosesseina, on toimiva ratkaisu “ongelmaan löytää sosiaalisen vuorovaikutuksen tulkintakehikko, joka ottaa nuo kaikki kolme seikkaa huomioon”.
Meemin käsite soveltuu sekä analysoimaan kulttuurin tuotteiden leviämistä ihmismielestä toiseen myös analysoimaan sosiaalista vuorovaikutusta.
Sosiaalisen vuorovaikutuksen analysoimiseen tarvitaan instituution käsitettä, joka on yksi meemien laji. Instituution käsittäminen metodologisen individualismin keinoin on yhteensopivaa laajennetun memeettisen ajattelun kanssa, eli instituutiot ovat tallentuneina ihmisten mieliin aivan kuten muutkin meemit.
Sosiaalista vuorovaikutusta voidaan täten kuvata seuraavasti:
1) “Sosiaaliset instituutiot koostuvat sosiaalisista positioista (lääkäri, polomies, isä, jne.) ja näihin positioihin liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka on puettu normien ja sääntöjen muotoon.” Jokaisella yksilöllä on näistä normeista ja rooleista viime kädessä kuitenkin oma enemmän tai vähemmän muiden kanssa yhteensopiva käsitys.
2) “Yksilöt sisäistävät nämä sosiaaliset positiot sosialisaatioprosessissa, jonka kautta he oppivat omaksumaan erilaisia status identiteettejä. Nämä status identiteetit ovat siis tallentuneina yksilöiden subjektiivisissa mielissä aivan kuten [muutkin] meemit.”
3) “Käytännön vuorovaikutustilanteissa yksilöt operationalisoivat omaksumansa status identiteetit rooliperformanssien kautta. Rooliperformanssi on tässä dynaaminen käsite, joka kuvastaa yksilön tulkintaa häneen kohdistuvista käyttäytymiseen liittyvistä odotuksista.” Yksilöiden subjektiivisten meemien kulloisetkin fenotyyppien ilmentymät vaikuttavat vuorovaikutustilanteissa muihin, mutta jokainen omaksuu nämä vaikutukset omalla tavallaan, jos mitenkään. He kuitenkin kokevat tämän sosiaalisena paineena, että näin tässä yhteisössä tulee toimia.
Meemin käsite pysty näin kuvaamaan myös sitä mikä tekee instituutioista usein pakottavan yhden yksilön näkökulmasta. Tuo ulkopuolelta tuleva pakko eli sosiaalinen paine syntyy pääasiassa kahta reittiä pitkin:
a) “Ensinnäkin muut yksilöt kohdistavat yksilön toimintaan odotuksia joista monet ovat institutionalisoituneita” eli hyvin pitkälle yhteisön yksilöiden samankaltaisesti omaksumia. Nämä odotukset vaikuttavat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa meemien fenotyyppien ilmentyminä.
b) “Toisekseen muiden yksilöiden käytösvastineet eli aktuaalinen toiminta ja käyttäytyminen rajoittaa kunkin yksilön toimintamahdollisuuksia.” Täten myös responssit ovat vuorovaikutuksessa meemien fenotyyppien ilmentymiä, joten vaikutukset ovat molemman suuntaisia. Tämä on juuri memeettistä evoluutiota. Muutokset tapahtuvat yksilöiden ajatus ja käyttäytymis -tottumuksissa ja kulloinenkin kollektiivinen käsitys on vain subjektiivisten käsitysten näennäinen horisontti
“Elikkä kun asiaa tarkastelee metodologisen individualismin näkökulmasta, niin memeettinen ja institutionaalinen lähestymistapa eivät ole toisiaan pois sulkevia [vaan täysin identtisiä].” Mitään eroa näissä lähestymistavoissa ei täten ole. Meemit soveltuvat sekä sen analysoimiseen kuinka kulttuuriset meemit leviävät yhteiskunnassa yksilöltä toiselle että myös sosiaalisen vuorovaikutuksen analysointiin. Instituutiot voidaan ymmärtää yhdeksi meemien lajiksi, joka “mahdollistaa itse sosiaalisen vuorovaikutuksen analysoinnin”. Memeettinen evoluutio selittää sekä instituutioiden jatkuvuuden ja pakottavuuden analyysin (sosiaalinen paine) että niiden kehityksen (subjektiivisten käsitysten diversiteetti).
jester kirjoitti:Jos ajatellaan vuorovaikutustilanteita ja sosiaalisia instituutioita, niin on minusta tärkeä huomata, että vaikuttaminen menee molempiin suuntiin. Ihminen toisaalta sopeutuu vallitseviin instituutioihin, mutta on yhdessä muiden kanssa myös luomassa ja uudistamassa noita instituutioita.
Erottelisin kolme tasoa, joilla yksilö voi vaikuttaa demokraattisessa yhteiskunnassa:
Edustuksellisen demokratian avulla voi vaikuttaa yhteiskunnan ylätasoon ja lakeihin. Laitkin ovat omanlaisiaan normeja.
Yhteisen sopimisen avulla yksilöt voivat sopia toimivansa tietyllä tavalla. Tämä on ehkä anarkistinen ja helpommin pieniin yhteisöihin sopiva ihanne, mutta toisaalta vapaassa yhteiskunnassa on suuri vapaus sopimiseen.
Kolmantena keinona on minusta vuorovaikutustilanne itsessään. Hyvänä esimerkkinä on minusta kasvissyönti. 70-luvulla ravintolassa oli ehkä vaikea saada kasvisvaihtoehtoa. Kun asiakas sitä kysyi, vaikutti tuo kysely omalta osaltaan kasvisvaihtoehdon yleistymiseen. Nykyään kasvisvaihtoehto on ravintoloissa jo normi.
Purdue kirjoitti:Joo, tässä on mun mielestä sun kommentin ydin. Sosialisaatiossa omaksutut institutionaaliset status identiteetit vaikuttavat yksilöiden vuorovaikutukseen ja käyttäytymiseen, mutta täytyy muistaa että nämä samat yksilöt luovat ja uusintavat yhteiskunnan instituutiot joka päivä yhä uudelleen ja uudelleen käytännön vuorovaikutustilanteissa.
Toisaalta yksikään yhteiskunnan jäsen ei pysty yksipuolisesti muuttamaan noita samaisia instituutioita, koska muut yksilöt ylläpitävät niitä sanktioin yllä. Mutta jos tarpeeksi suuri osa yhteiskunnan jäsenistä muuttaa arvoja ja odotuksiaan sopivasta käyttäytymisestä, niin silloin nuo instituutiotkin muuttuvat.
Helppoa muutoksen aikaansaaminen ei kuitenkaan aina ole, vaan ihmisillä on taipumus pitää kynsin hampain kiinni omaksumistaan arvoista ja käyttäytymismalleista.
Kaikki se mitä tässä sanot tuo mielestäni hyvin esiin sen, että myös instituutiot ovat ihmisistä muodostuneiden kulttuuristen sosiaalisten systeemien tuotoksia, jotka kehittyvät memeettisessä evoluutiossa kuten koko muukin kulttuuri.
Miten ja missä instituutiot voisivat materiaalisesti muualla olla olemassa kuin subjektiivisiin mieliin hajautuneina käsityksinä?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑21 Helmi 2024, 11:34
Kaikki se mitä tässä sanot tuo mielestäni hyvin esiin sen, että myös instituutiot ovat ihmisistä muodostuneiden kulttuuristen sosiaalisten systeemien tuotoksia, jotka kehittyvät memeettisessä evoluutiossa kuten koko muukin kulttuuri.
Miten ja missä instituutiot voisivat materiaalisesti muualla olla olemassa kuin subjektiivisiin mieliin hajautuneina käsityksinä?
Toki, kulttuuri ja instituutiot voivat kehittyä memeettisen logiikan mukaan.
Kysymys ei ole siitä, että onko memeettinen ajattelutapa oikein vai väärin, vaan mikä on sen sovellusalue.
Meemit ja niiden kehittyminen soveltuu kuvaamaan sosiaalista muutosta.
Institutionaalinen näkökulma sen sijaan painottaa sosiaalista jatkuvuutta, eli sitä mikä pitää tiettyjä meemejä pitkiäkin aikoja suhteellisen stabiileina.
Eli sosiaalisessa järjestelmässä ja kulttuurissa on sekä alati muuttuvia ja pidempään muuttumattomana pysyviä piirteitä. Meemien ja instituutioiden käsitteiden käyttöalue siis eroaa toisistaan, ja kumpaakin tarvitaan sosiaalisen todellisuuden ymmärtämiseksi.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Palaan vielä tämän topikin avaukseen, josta olen hyvin pitkälle samaa mieltä, mutta käsitteistän sosiaalisen vuorovaikutuksen hieman valtavirrasta poikkeavalla tavalla.
1) Meemi on käyttäytymis- ja ajatustottumus (idea, ajattelu/käyttäytymistapa tai tyyli), joka ilmenee sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (fenotyyppi). Jokainen omaksuu meemit, jos omaksuu, omalla tavallaan (meemeillä ei ole “genotyyppiä”). Kaikki kognitiiviset subjektiiviset mielensisällöt ovat meemien tuottamaa dynaamisten mielikuvien virran kokemista.
2) Instituutio on ihmisten sosiaalisen vuorovaikutuksen synnyttämä ja kokoajan muuttuva sääntöjen ja normien rakenne, joka muokkaa ja rajoittaa yksilön käyttäytymistä. Instituutio on yksi meemien laji. Jokaisella yksilöllä on instituutioista oma enemmän tai vähemmän muiden kanssa samankaltainen käsitys, joissa on siten aina diversiteettiä. Täten instituutiot muuttuvat kokoajan memeettisessä evoluutiossa, mutta muutosta rajoittaa kulttuurin vitka (kaikki eivät muuta mieltään samaan aikaan eikä varsinkaan samaan suuntaan).
3) Metodologinen individualismi, jonka mukaan sosiaalisia ilmiöitä tulee selittää yksilöiden, heidän fyysisten ja psyykkisten tilojen, toimintojen, vuorovaikutusten, sosiaalisen tilanteen ja fyysisen ympäristön kannalta, on yhteensopiva sen käsityksen kanssa, että kulttuuri laajasti ymmärrettynä on subjektiivisten mielten vuorovaikutussysteemi, jossa ei niiden lisäksi ole olemassa mitään muita kokijoita ja toimijoita.
Reduktiivinen emergentismi, jossa subjektiiviset mielet toteutuvat aivojen materiaalisina prosesseina ja kulttuuri subjektiivisten mielten vuorovaikutus prosesseina, on toimiva ratkaisu “ongelmaan löytää sosiaalisen vuorovaikutuksen tulkintakehikko, joka ottaa nuo kaikki kolme seikkaa huomioon”.
Meemin käsite soveltuu sekä analysoimaan kulttuurin tuotteiden leviämistä ihmismielestä toiseen myös analysoimaan sosiaalista vuorovaikutusta.
Sosiaalisen vuorovaikutuksen analysoimiseen tarvitaan instituution käsitettä, joka on yksi meemien laji. Instituution käsittäminen metodologisen individualismin keinoin on yhteensopivaa laajennetun memeettisen ajattelun kanssa, eli instituutiot ovat tallentuneina ihmisten mieliin aivan kuten muutkin meemit.
Sosiaalista vuorovaikutusta voidaan täten kuvata seuraavasti:
1) “Sosiaaliset instituutiot koostuvat sosiaalisista positioista (lääkäri, polomies, isä, jne.) ja näihin positioihin liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka on puettu normien ja sääntöjen muotoon.” Jokaisella yksilöllä on näistä normeista ja rooleista viime kädessä kuitenkin oma enemmän tai vähemmän muiden kanssa yhteensopiva käsitys.
2) “Yksilöt sisäistävät nämä sosiaaliset positiot sosialisaatioprosessissa, jonka kautta he oppivat omaksumaan erilaisia status identiteettejä. Nämä status identiteetit ovat siis tallentuneina yksilöiden subjektiivisissa mielissä aivan kuten [muutkin] meemit.”
3) “Käytännön vuorovaikutustilanteissa yksilöt operationalisoivat omaksumansa status identiteetit rooliperformanssien kautta. Rooliperformanssi on tässä dynaaminen käsite, joka kuvastaa yksilön tulkintaa häneen kohdistuvista käyttäytymiseen liittyvistä odotuksista.” Yksilöiden subjektiivisten meemien kulloisetkin fenotyyppien ilmentymät vaikuttavat vuorovaikutustilanteissa muihin, mutta jokainen omaksuu nämä vaikutukset omalla tavallaan, jos mitenkään. He kuitenkin kokevat tämän sosiaalisena paineena, että näin tässä yhteisössä tulee toimia.
Meemin käsite pysty näin kuvaamaan myös sitä mikä tekee instituutioista usein pakottavan yhden yksilön näkökulmasta. Tuo ulkopuolelta tuleva pakko eli sosiaalinen paine syntyy pääasiassa kahta reittiä pitkin:
a) “Ensinnäkin muut yksilöt kohdistavat yksilön toimintaan odotuksia joista monet ovat institutionalisoituneita” eli hyvin pitkälle yhteisön yksilöiden samankaltaisesti omaksumia. Nämä odotukset vaikuttavat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa meemien fenotyyppien ilmentyminä.
b) “Toisekseen muiden yksilöiden käytösvastineet eli aktuaalinen toiminta ja käyttäytyminen rajoittaa kunkin yksilön toimintamahdollisuuksia.” Täten myös responssit ovat vuorovaikutuksessa meemien fenotyyppien ilmentymiä, joten vaikutukset ovat molemman suuntaisia. Tämä on juuri memeettistä evoluutiota. Muutokset tapahtuvat yksilöiden ajatus ja käyttäytymis -tottumuksissa ja kulloinenkin kollektiivinen käsitys on vain subjektiivisten käsitysten näennäinen horisontti
“Elikkä kun asiaa tarkastelee metodologisen individualismin näkökulmasta, niin memeettinen ja institutionaalinen lähestymistapa eivät ole toisiaan pois sulkevia [vaan täysin identtisiä].” Mitään eroa näissä lähestymistavoissa ei täten ole. Meemit soveltuvat sekä sen analysoimiseen kuinka kulttuuriset meemit leviävät yhteiskunnassa yksilöltä toiselle että myös sosiaalisen vuorovaikutuksen analysointiin. Instituutiot voidaan ymmärtää yhdeksi meemien lajiksi, joka “mahdollistaa itse sosiaalisen vuorovaikutuksen analysoinnin”. Memeettinen evoluutio selittää sekä instituutioiden jatkuvuuden ja pakottavuuden analyysin (sosiaalinen paine) että niiden kehityksen (subjektiivisten käsitysten diversiteetti).
Tää kaikki mitä kirjoitat, niin oli itse asiassa aikas hyvin ajateltu!
Käsittääkseni onnistuit yhdistämään meemit, instituutiot ja metodologisen individualismin aika hyvin tuohon sun reduktiivisen emergentismin näkökulmaan.
Tosta sun on hyvä jatkaa ja kehittää tuota ajattelua edelleen...
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Sen verran vielä jatkan edellistä kommenttiani nimimerkki Naturalistille, että mihinkä sitten tästä eteenpäin sosiaalisen vuorovaikutuksen analyysissä?
Tuo memeettinen ja institutionaalinen näkökulma, jonka yhdistit edellä, niin tarjoaa vasta yleisen kehikon tuolle.
Tämän jälkeen olisi hyvä ajatella niitä mekanismeja joilla ihmiset ymmärtävät vuorovaikutustilanteissa merkityksiä ja toisaalta tekevät selkoa siitä mitä tilanteessa tapahtuu, mitä toiset tekevät ja aikovat, ja mitä itseltä vaaditaan.
Eli symbolinen interaktionismi, etnometodologia ja keskusteluanalyysi pureutuvat siihen mitä itse vuorovaikutustilanteissa tapahtuu. Ja tästä sulle jo yhden kirjan vinkkasinkin, joka käsittelee kaikkia näitä.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Tossa vielä Naturalistille pari videota muistakin sosiologisista lähestymistavoista sosiaaliseen vuorovaikutukseen.
Tää eka käsittelee etnometodologiaa:
Tää toka käsittelee symbolista interaktionismia:
Sitten kokonaan oma aiheensa on konseptit eli käsitteet. Tuossa on video, joka käsittelee Ogden & Richardsin Semanttista kolmiota:
Nuo kolmion osat ovat:
- Sign eli merkki (sana)
- Reference eli referenssi (ajatus, konsepti)
- Referent eli referentti (objekti)
Pointti on se, että sanat eivät merkitse mitään, vaan maailman konkreettiset ja abstraktit objektit ymmärretään konseptien kautta. Jokaisella yksilöllä on tietty hieman eri konseptit samoista asioista, ja senpä takia vaikka meillä on yhteinen kieli, niin ymmärrämme asiat hieman eri tavalla jokainen.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
