Eläisitkö ikuisesti, jos olisi mahdollista?

[Enigma]

Jos pitäisi nyt päättää? Ei voi vaihtaa 100v päästä.

[Enigma]

Eikö kukaan osaa/uskalla vastata yksinkertaiseen kysymykseen?

[Neutroni]

No vastasin ei. Varmaan se kaduttaisi kun kuolema lähestyy, mutta toisaalta se kärvistely kestäisi aikansa ja olisi sitten lopullisesti ohi. Jos ikuinen elämä alkaisi kaduttaa, se olisi paljon ikävämpi juttu. Olettaen siis, että tuohon liittyisi joku taika, joka estää aiheuttamasta omaa kuolemaansa suoraan tai välillisesti ja sitä selviäisi jonkun ihmeen kaupalla kaikista mahdollisista ja mahdottomista onnettomuuksista.

[Enigma]

No vastasin ei. Varmaan se kaduttaisi kun kuolema lähestyy, mutta toisaalta se kärvistely kestäisi aikansa ja olisi sitten lopullisesti ohi. Jos ikuinen elämä alkaisi kaduttaa, se olisi paljon ikävämpi juttu. Olettaen siis, että tuohon liittyisi joku taika, joka estää aiheuttamasta omaa kuolemaansa suoraan tai välillisesti ja sitä selviäisi jonkun ihmeen kaupalla kaikista mahdollisista ja mahdottomista onnettomuuksista.

Olet oikeassa, että kysymyksenasettelu ei ole ihan tasapuolinen. Ehkä tuossa pitäisi olla joku katumusoptio aina sadan vuoden välein.

[Pattinero]

En helvetissä. Joku viisas on sanonutkin, että elämän yksi parhaista puolista on juuri sen rajallisuus. Miettikää rajattoman pitkään elävää Putinia esimerkiksi.

[Neutroni]

Olet oikeassa, että kysymyksenasettelu ei ole ihan tasapuolinen. Ehkä tuossa pitäisi olla joku katumusoptio aina sadan vuoden välein.

No sekin voisi olla paha paikka elää se toinen satavuotinen. Mistä sitä repisi mielihyvän, kun kaikki kiinnostava olisi kyllästyttävän tuttua, ja kestäisi sen, että saisi haudata kuolevaisia omaisiaan sukupolvi toisensa jälkeen? Mutta jos ehto olisi, että yli satavuotiaana voisi tappaa itsensä koska vain, sitten ottaisin tarjouksen vastaan.

[Enigma]

Olet oikeassa, että kysymyksenasettelu ei ole ihan tasapuolinen. Ehkä tuossa pitäisi olla joku katumusoptio aina sadan vuoden välein.

No sekin voisi olla paha paikka elää se toinen satavuotinen. Mistä sitä repisi mielihyvän, kun kaikki kiinnostava olisi kyllästyttävän tuttua, ja kestäisi sen, että saisi haudata kuolevaisia omaisiaan sukupolvi toisensa jälkeen? Mutta jos ehto olisi, että yli satavuotiaana voisi tappaa itsensä koska vain, sitten ottaisin tarjouksen vastaan.

Ei tässä ole tarjolla mitään katumuspillereitä.

[Neutroni]

No ehkä 200 vuotta sopisi enemmän playboyluonteelle, joka elää hurlumheielämää sitoutumatta mihinkään ja piittaamatta mistään. Sitten pitäisi vain olla pinkka kunnossa ja niin yksinkertainen luonne, ettei kyllästy samojen kaavojen pyörittämiseen. Muuten se olisi liian ahdistavaa nähdä aina kaikkien rakkaiden ja kaiken tärkeän vanhenevan ja kuolevan ympäriltä.

[Enigma]

Eipä se aika, 100 tai 200 vuotta muuta tätä todellisutta: haluaisitko elää ikuisesti...

[Wisti]

Ilman muuta.
Maassa maan tavalla.

[Neutroni]

Eipä se aika, 100 tai 200 vuotta muuta tätä todellisutta: haluaisitko elää ikuisesti...

En, enkä käsitä kuka haluaisi tai mikä mieli tuollaisen kysymisessä edes on. Varmasti moni valitsisi ahneuksissaan ikuisen elämän mutta saisi ikuisen kärsimyksen, kun lopulta kyllästyy tähän paskaan. 100 vuotta on jo hiton pitkä aika elää ja se ei ole mitään ikuisuuden rinnalla. Ikuisuudessa pitäisi miettiä esim. sitä, että edessä on miljardi vuotta paahdetta muutaman tuhannen asteen lämpötilassa. kun Aurinko laajenee, ja sen jälkeen ikuisuus pimeässä liki absoluuttista nollapistettä. Ennen pitkää sitä romahtaisi johonkin mustaan aukkoon, jossa tuskin voisi tehdä mitään muuta kuin odottaa käsittämättömän pitkiä aikoja, että tunneloituu ulos tyhjään avaruuteen odottamaan seuraavaan mustaan aukkoon putoamista. Ja silloinkaan ikuisuudesta ei olisi kulunut vielä yhtään.

[Enigma]

enkä käsitä kuka haluaisi tai mikä mieli tuollaisen kysymisessä edes on.

Ehkä se, että me elämme nyt sillä asenteella kuin että elämä olisi ikuista. Kuolema on siivottu pois yhteiskunnasta. Leikimme kuolematonta kunnes lääkäri komentaa saattohoitoon.

[Stadin öljylanne]

En. Neutroni onkin jo listannut hyviä perusteluita valinnalle.

[Neutroni]

Ehkä se, että me elämme nyt sillä asenteella kuin että elämä olisi ikuista. Kuolema on siivottu pois yhteiskunnasta. Leikimme kuolematonta kunnes lääkäri komentaa saattohoitoon.

En ole tuostakaan samaa mieltä, vaikka olen kuullut muidenkin sanovan noin. Nykyihmisen ja yhteiskunnan elämä on kaikkea muuta kuin kuolemattoman rauhallista ja harkitsevaa taivallusta. Me haluamme heti mulle kaikki nyt, niin kuin huomista ei olisi. Yhteiskunnatkin ovat kvartaalitalouksia, jossa 4 vuoden vaalikausi on absoluuttisesti pisin kuviteltavissa oleva ajanjakso. Mikään, mikä vaatisi muutamaa vuotta pitempää päämäärätietoista työtä, ei nykyihmiseltä onnistu.

Jos sitä oikeasti olisi kuolematon, nykyisenlainen yhteiskunta antaisi joitain mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Sitä voisi vaikka sijoittaa muutaman tonnin sekalaisiin osakkeisiin ja odottaa 5000 vuotta. Muutaman prosentin vuosituotolla sitä olisi absurdiljonääri. Jos kaikki eläisivät tuhansia vuosia, talousjärjestelmän olisi pakko olla aivan erilainen eikä se voisi perustua suuriin sijoitusten tuottoihin, jotka joku onnekas tienaa elämänsä aikana ja pari seuraavaa sukupolvea saa tuhlata leveään elämään. Mutta en minä silti tuohon lähtisi, koska ikuisuus on tosiaan aika absurdi ja monella muotoa kauhistuttava asia. Muutaman vuosisadan makea playboyelämä ei olisi sen arvoista, että leijut lopulta googol (1E100) vuotta tyhjässä avaruudessa kohtaamatta ainoatakaan tapahtumaa - ja tietäisit, että ikuisuus ei ole vielä edes kunnolla alkanut.

[Enigma]

Vastausten perusteella voisi ajatella, että onni on kuolla? Ei tänään, mutta joku päivä....