Tehdään biisi niin kuin...

[Purdue]

Tehdään biisi niin kuin...


Heikki Ranta on viime vuosina julkaissut YouTubessa Pipo Productions kanavalla biisejä aina jonkin suomalaisen artistin taikka bändin hengessä.

Uusin julkaisu on tuore Ultra Bra viritelmä:




Mutta siis. Oletko kuunnellut Heikki Rannan biisejä tämän projektin tiimoilta, ja jos olet, niin mitä tykkäsit?

[Raspu]

Ekan kerran kun näin niin tuli wow efekti, sitten kyllästyin, enkä ole enempää seurannut.

[Kohina]

Meh. Ihmiset kuuntelee paskaa musaa koska ne on perseestä.

[Purdue]

Joo, mutta pointti nyt kuitenkin se, että vaatii tyylitajua ja vähän musiikillisia lahjojakin, jotta pystyy säveltämään, sovittamaan ja toteuttamaan jonkin biisin jonkun toisen artistin hengessä, niin että se kuulostaa aidosti siltä että se toinen artisti olisi myös voinut tämän kappaleen säveltää.

Tossa pari omaa suosikkia tosta Heikki Rannan "Tehdään biisi niin kuin" -projektista:






Ja ne biisit ja tulkinnat siis löytyy aina kunkin videon lopusta.

[Purdue]

Tässä muuten tuollainen huumoripläjäys, joka ei liity tuohon Heikki Rannan projektiin mitenkään, mutta joka on hauska.

Videolla on pituutta noin 40 minuuttia, mutta se on täyttä asiaa kun Itäisen kantakaupungin Iron Maiden instituutin asiantuntijat pääsevät ääneen:




Ja se Itäisen kantakaupungin Iron Maiden instituutin oma Iron Maiden henkinen biisi löytyy kanssa tuon videon loppupuolelta.

[Brainwashed]

Joo, mutta pointti nyt kuitenkin se, että vaatii tyylitajua ja vähän musiikillisia lahjojakin, jotta pystyy säveltämään, sovittamaan ja toteuttamaan jonkin biisin jonkun toisen artistin hengessä, niin että se kuulostaa aidosti siltä että se toinen artisti olisi myös voinut tämän kappaleen säveltää.

Ei tuollainen kovin vaikeata ole, itse asiassa lapsellisen helppoa ammatikseen säveltävien toteuttaa vs raapaista paperille jotain ”aidosti uutta”.

[Purdue]

Joo, mutta pointti nyt kuitenkin se, että vaatii tyylitajua ja vähän musiikillisia lahjojakin, jotta pystyy säveltämään, sovittamaan ja toteuttamaan jonkin biisin jonkun toisen artistin hengessä, niin että se kuulostaa aidosti siltä että se toinen artisti olisi myös voinut tämän kappaleen säveltää.

Ei tuollainen kovin vaikeata ole, itse asiassa lapsellisen helppoa ammatikseen säveltävien toteuttaa vs raapaista paperille jotain ”aidosti uutta”.

No joo... Siis tuo vaatii tyylitajua ja musiikillisia lahjoja, ja niitähän yleensä ammattimuusikoilla on. Tuo Heikki Rantakin on aikamoinen multi-instrumentalisti joten ei varmaan ole kovin vaikeaa hänelle.

Mutta mä taas katselen näitä asioita harrastajan näkökulmasta. Olen jonkin verran tehnyt omia demoja ja biisejä, mutta totuus on tietenkin se, että olen itse oppinut kitaran rämpyttelijä. Jotenka mun kyvyt on hyvinkin rajalliset tässä suhteessa.

Voin rehellisesti sanoa, että jos mun pitäisi tehdä kappale joka kuulostaa Eppu Normaalilta, Irwin Goodmannilta tai vaikkapa Hurriganesilta, niin jäisi tekemättä.

Mutta joo. Musiikin ja soittamisen harrastamisessa on mun mielestä parasta se, että jokainen voi tehdä mitä lystää. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä, jos ei havittele mitään sen isompaa sukseeta omilla tuotoksillaan.

[Brainwashed]

Olen vaihtelevalla innolla harrastellut kosketinsoittamista aikuisen ikäni ns itseoppineen, nuoteilta soittamista osaamattomalla amtööritasolla, mutta minulle ei tekisi tiukkaakaan soitella ns lonkalta eri artisteille ominaisella tyylillä, edellyttäen tietenkin että tuntisin kulloinkin matkittavan artistin tyylin. Eppujen, Irwinin ja Hurriganesien tyylejä olisi helppoa matkia, tosin on tämä arvio itsestäni ja kyvyistäni tietenkin täysin subjektiivinen jolle ei ole empiiristä näyttöä.
Yhden asian minkä olen huomannut ja kokenut eri tilanteissa on se että ihmisillä on yleisesti ottaen välillä hyvin räikeästikin vinoutunut käsitys omista taidoistaan, olipa kyseessä mikä aihe tahansa, ja kuten Dunning&Kruger kokeet osoittivat, niin mitä korkeammiksi arvioi omat kykynsä niin sitä alhaisemmat ne todellisuudessa ovat, ja vice versa.

[MooM]

Voin rehellisesti sanoa, että jos mun pitäisi tehdä kappale joka kuulostaa Eppu Normaalilta, Irwin Goodmannilta tai vaikkapa Hurriganesilta, niin jäisi tekemättä.

Mutta joo. Musiikin ja soittamisen harrastamisessa on mun mielestä parasta se, että jokainen voi tehdä mitä lystää. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä, jos ei havittele mitään sen isompaa sukseeta omilla tuotoksillaan.

Elektronisesti vahvistetussa musiikissa on kyse myös soundista. Toki myös melodioista , sovituksista ja soittotyylistä.

Joillain melodiat ja soinnutus ovat hyvin tunnistettavia, suorastaan brändejä. Vaikkapa Leevi and the Leavingsin kolmisointuharjoituksia muistuttavat rallatukset tai Bond-tunnarien erikoiset sointukulut. Joillain taas laulutyyli ja sen soundi (M.A. Numminen ja Loiri tuli ensimmäisinä mieleen). Joskus taas vaikkapa kitarasoundi ja sen soittotyyli on vedetty hyvin omintakeiseksi (AC/DC, vanha U2)

[Purdue]

Voin rehellisesti sanoa, että jos mun pitäisi tehdä kappale joka kuulostaa Eppu Normaalilta, Irwin Goodmannilta tai vaikkapa Hurriganesilta, niin jäisi tekemättä.

Mutta joo. Musiikin ja soittamisen harrastamisessa on mun mielestä parasta se, että jokainen voi tehdä mitä lystää. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä, jos ei havittele mitään sen isompaa sukseeta omilla tuotoksillaan.

Elektronisesti vahvistetussa musiikissa on kyse myös soundista. Toki myös melodioista , sovituksista ja soittotyylistä.

Joillain melodiat ja soinnutus ovat hyvin tunnistettavia, suorastaan brändejä. Vaikkapa Leevi and the Leavingsin kolmisointuharjoituksia muistuttavat rallatukset tai Bond-tunnarien erikoiset sointukulut. Joillain taas laulutyyli ja sen soundi (M.A. Numminen ja Loiri tuli ensimmäisinä mieleen). Joskus taas vaikkapa kitarasoundi ja sen soittotyyli on vedetty hyvin omintakeiseksi (AC/DC, vanha U2)

Tää on varmaankin niin yksilöllistä. Toisilta lähtee ja toisilta ei. Ei kaikista tule insinöörejäkään.

Mutta jos on sitä tyylitajua, niin sitten on mahdollista myös yhdistellä niitä tyylejä mielensä mukaan, mikä tekee hommasta vieläkin mielenkiintoisemman. YouTube on pullollaan näitä "if ... wrote" videoita.

Tossa yksi sieltä paremmasta päästä:

[Jalo Arkkivalo]

Itselleni instrumentin vaihto vuosikymmenien tahkoamisen jälkeen oli aivan mullistava kokemus.

Tai siis ei lopullinen vaihto, mutta se että laitto toisen instrumentin hetkeksi sivuun ja otti uuden tai kaksikin uutta. Aivan kuin olisi lapsi taas ja syntynyt uudelleen.

En tiedä miksi laitoin tähän ketjuun, mutta laitoinpahan nyt kuitenkin.

[Jalo Arkkivalo]

Esimerkiksi huilu tulee kitaraan ja koskettimiin nähden jotenkin niin eri tavalla lähelle, että sitä on vaikea selittää. Siis se että olet hengityksen kautta yhteydessä soittimeen.
Instrumentin vaikutus on aivan käsittämättömän iso myös siihen mitä musiikkia ja miten haluat soittaa.

[Tauko]

Myös tunnetut bändit tekee ihan tietoisesti (joskus ehkä tiedostamatta) biisejä toisen bändin tyyliin.

Eka kerran kun kuulin tämän Brandoksen esityksen, oli radio hiljaisella ja sitten havahduin, että volumia lisää ja, että mikä kuka mitä tämä on.
Epäilin John Fogertyn tehneen uuden biisin. Olikin The Brandos ja mukava uusi tuttavuus.

The Brandos - The Light Of Day

[Purdue]

Esimerkiksi huilu tulee kitaraan ja koskettimiin nähden jotenkin niin eri tavalla lähelle, että sitä on vaikea selittää. Siis se että olet hengityksen kautta yhteydessä soittimeen.
Instrumentin vaikutus on aivan käsittämättömän iso myös siihen mitä musiikkia ja miten haluat soittaa.

Totta. Eikä pelkästään instrumentin. Pelkkä sähkökitaran tone vaikuttaa jo hyvinkin paljon siihen millaista biisiä lähtee syntymään.

Tosta huilusta ja sen käytöstä Rock musiikissa, niin tossa ihan hieno cover vanhasta Jethro Tull klassikosta jossa huilu on isossa osassa. Tossa videolla se varsinainen biisi alkaa ajassa 1:18 jos ei jaksa noita alkulöpinöitä katsella ja kuunnella:

[Brainwashed]

Kuten aiemmassa viestissäni totesin, niin on helppoa matkia/toistaa mutta vaikeata toteuttaa jotain aidosti uutta, tässä tapauksessa musiikin saralla.
Yksi ”uudeksi” musiikkigenrekseen luokiteltava joka kolahti aikonaan meikäläiseen 1970-luvun loppupuolella oli Jean-Michel Jarren toteuttama syntikkamusa, jota on helppoa ”imitoida” nykysyntikoilla mutta jonka alkuperäinen toteuttaminen vaati Jeanilta hurjasti luovaa työtä aikoinaan.