Keskustelua synnistä

[MooM]

Ei noi ole mitään luonteenpiirteitä vaan tunteita, paitsi ylensyönti joka on teko. Se että ihmisyyteen kuuluvien tunteiden tunteminen määritellään synniksi on ihan puhdasta alistamista, vallankäytön muoto.

Klassiset 7 kuolemansyntiä, eli ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti sekä himo.

Ei nuo vihaa lukuunottamatta ole tunteita (tunteet ovat hetkellisiä, kuten ilo, inho, pelko jne), vaan käyttäytymistapoja ja motivaatioita. Ahneus voi olla synnynnäinen tapa suhtautua saatavilla oleviin resursseihin, mutta vasta ahneus käyttäytymisenä ja tekona on kuolemansynti. Ahneita haluja ja muita voi sitten tilittää ripissä ja saada ne sopivilla katumusharjoituksilla anteeksi. Ja ahneuden impulssin sammuttaminen tai ainakin sen toteuttamatta jättäminen on soveliasta kilvoittelua. Sama esim vihan kanssa. Ei saa jumittaa vihaamaan eikä toimia sen ajamana.

[MooM]

Aihe on hankala keskusteltavaksi. Ateistien on turha ottaa kantaa kristittyjen synti-käsitykseen.

Toki. Mutta onko kristittyjen synti-käsitys ainoa mahdollinen? Eli onko sellaista synnin määritelmää, joka ei ole riippuvainen jostakin kuvitteellisesta jumaluudesta, vaan joka sopii ateistillekin?

Varmaan rikkomukset ihmisoikeuksia vastaan ainakin voisi listata sekulaareiksi synneiksi?
https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeu ... -julistus/

Ne suurimmat on varmaan nämä heti alussa luetellut:

1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

2. artikla. Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.

3. artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

4. artikla. Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.

5. artikla. Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.

6. artikla. Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.

7. artikla. Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

[Wisti]

Parempi olisi keskustella vaikkapa otsikolla Oikein vai väärin, kuka kertoo?

[KultaKikkare]

Ei noi ole mitään luonteenpiirteitä vaan tunteita, paitsi ylensyönti joka on teko. Se että ihmisyyteen kuuluvien tunteiden tunteminen määritellään synniksi on ihan puhdasta alistamista, vallankäytön muoto.

Klassiset 7 kuolemansyntiä, eli ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti sekä himo.

Ei nuo vihaa lukuunottamatta ole tunteita (tunteet ovat hetkellisiä, kuten ilo, inho, pelko jne), vaan käyttäytymistapoja ja motivaatioita. Ahneus voi olla synnynnäinen tapa suhtautua saatavilla oleviin resursseihin, mutta vasta ahneus käyttäytymisenä ja tekona on kuolemansynti. Ahneita haluja ja muita voi sitten tilittää ripissä ja saada ne sopivilla katumusharjoituksilla anteeksi. Ja ahneuden impulssin sammuttaminen tai ainakin sen toteuttamatta jättäminen on soveliasta kilvoittelua. Sama esim vihan kanssa. Ei saa jumittaa vihaamaan eikä toimia sen ajamana.

Alistamista siitä huolimatta.

[Raspu]

Syntiä on tehty, monellakin tapaa.

Niin, synnittömiä meistä ei ole kukaan. Mutta onko synnillä loppupeleissä kuitenkaan merkitystä jos Jumala armahtaa meidät?

Tulee mieleen tuo Tony Halmeen kirjan otsikko: Jumala armahtaa - minä en


Eli onko loppupeleissä kuitenkin tärkeämpää elää hyvä elämä muiden ihmisten kanssa kuin olla väleissä tuohon yläkerran ukkoon?

Minusta noissa ei ole ristiriitaa.
Synnitön jumalan edessä tai hyvä muille ihmiselle. Kulkee aika lailla käsi kädessä.
Ennenkaikkea, "synti" syö omaa itseä.
Ahneus, himo, kateus, laiskuus jne. Kaikki on ominaisuuksia jotka tuhoaa itseä.
Tietty määrä tarvitaan ja se voi toimia ajurina parempaan, mutta kun nuo ottaa vallan niin se on tuhon tie.
Ite olisin varmaan jo tuhoutunut jos en olis tehnyt päätöksiä elää toisin.

Kateus ollu mulle aika vieras. En juuri muista olleeni kateellinen. Ahneudestakin olen päässyt eroon kun sain vapauden.
Mutta himoa olen tuntenut ja jos olisin sitä seurannut niin huonosti olis varmaan käynyt. Oma muna edellä ei ole viisas tapa elää.

[KultaKikkare]

Itse olen varmaankin enemmän agnostikko kuin uskovainen taikka puhdas ateisti.

Mä olen enemmän ateisti kuin satanisti. Eli Lucifer for the win ja sekin on vitsi.

[Varaktori]

Itse uskon Saatanaan ja muihin pimeyden demoneihin joten synti on minulle täysin tuntematon käsite.

[MooM]

Syntiä on tehty, monellakin tapaa.

Niin, synnittömiä meistä ei ole kukaan. Mutta onko synnillä loppupeleissä kuitenkaan merkitystä jos Jumala armahtaa meidät?

Tulee mieleen tuo Tony Halmeen kirjan otsikko: Jumala armahtaa - minä en


Eli onko loppupeleissä kuitenkin tärkeämpää elää hyvä elämä muiden ihmisten kanssa kuin olla väleissä tuohon yläkerran ukkoon?

Minusta noissa ei ole ristiriitaa.
Synnitön jumalan edessä tai hyvä muille ihmiselle. Kulkee aika lailla käsi kädessä.

Mä mietin enemmän jotain selkeitä Raamatun ohjeita (jos niitä siis pitää jumalan tahtona) vs. läheisten tarpeet ja empatia.

Esimerkiksi se, että jehovan todistajat eivät salli verensiirtoja ja sen kieltäminen vaikkapa isoa leikkausta tarvitsevalta tai onnettomuudessa paljon verta menettäneeltä lapselta on ristiriita. Moni on valinnut noudattaa olettamaansa jumalan tahtoa ja lapsi on kuollut tautiin, josta olisi leikkauksella hyvin todennäköisesti pelastunut.

[MooM]

Ei noi ole mitään luonteenpiirteitä vaan tunteita, paitsi ylensyönti joka on teko. Se että ihmisyyteen kuuluvien tunteiden tunteminen määritellään synniksi on ihan puhdasta alistamista, vallankäytön muoto.

Klassiset 7 kuolemansyntiä, eli ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti sekä himo.

Ei nuo vihaa lukuunottamatta ole tunteita (tunteet ovat hetkellisiä, kuten ilo, inho, pelko jne), vaan käyttäytymistapoja ja motivaatioita. Ahneus voi olla synnynnäinen tapa suhtautua saatavilla oleviin resursseihin, mutta vasta ahneus käyttäytymisenä ja tekona on kuolemansynti. Ahneita haluja ja muita voi sitten tilittää ripissä ja saada ne sopivilla katumusharjoituksilla anteeksi. Ja ahneuden impulssin sammuttaminen tai ainakin sen toteuttamatta jättäminen on soveliasta kilvoittelua. Sama esim vihan kanssa. Ei saa jumittaa vihaamaan eikä toimia sen ajamana.

Alistamista siitä huolimatta.

Uskonnot usein on.

[.Satunnainen seuraaja]

Ateistina en tee syntiä, ja olen yrittänyt elää tolkun ihmisenä, jos olen joskus tehnyt väärin, niin parhaani mukaan olen yrittänyt sopia kanssaihmisieni kanssa.

Paitsi minun kanssa.

Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan

[Raspu]

Syntiä on tehty, monellakin tapaa.

Niin, synnittömiä meistä ei ole kukaan. Mutta onko synnillä loppupeleissä kuitenkaan merkitystä jos Jumala armahtaa meidät?

Tulee mieleen tuo Tony Halmeen kirjan otsikko: Jumala armahtaa - minä en


Eli onko loppupeleissä kuitenkin tärkeämpää elää hyvä elämä muiden ihmisten kanssa kuin olla väleissä tuohon yläkerran ukkoon?

Minusta noissa ei ole ristiriitaa.
Synnitön jumalan edessä tai hyvä muille ihmiselle. Kulkee aika lailla käsi kädessä.

Mä mietin enemmän jotain selkeitä Raamatun ohjeita (jos niitä siis pitää jumalan tahtona) vs. läheisten tarpeet ja empatia.

Esimerkiksi se, että jehovan todistajat eivät salli verensiirtoja ja sen kieltäminen vaikkapa isoa leikkausta tarvitsevalta tai onnettomuudessa paljon verta menettäneeltä lapselta on ristiriita. Moni on valinnut noudattaa olettamaansa jumalan tahtoa ja lapsi on kuollut tautiin, josta olisi leikkauksella hyvin todennäköisesti pelastunut.

Onko tästä jotain todisteita, että näin säännönmukaisesti tapahtuisi, vai onko pelkkää leffalegendaa?

Muuten, mitä me tiedämme verensiirroista?
Ainakin sen että vanhat rotat nuorenee kun saavat nuorten rottien verta.
Jotain muitakin vaikutuksia voi olla.

[Brainwashed]

Ei noi ole mitään luonteenpiirteitä vaan tunteita, paitsi ylensyönti joka on teko. Se että ihmisyyteen kuuluvien tunteiden tunteminen määritellään synniksi on ihan puhdasta alistamista, vallankäytön muoto.

Klassiset 7 kuolemansyntiä, eli ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti sekä himo.

Ei nuo vihaa lukuunottamatta ole tunteita (tunteet ovat hetkellisiä, kuten ilo, inho, pelko jne), vaan käyttäytymistapoja ja motivaatioita. Ahneus voi olla synnynnäinen tapa suhtautua saatavilla oleviin resursseihin, mutta vasta ahneus käyttäytymisenä ja tekona on kuolemansynti. Ahneita haluja ja muita voi sitten tilittää ripissä ja saada ne sopivilla katumusharjoituksilla anteeksi. Ja ahneuden impulssin sammuttaminen tai ainakin sen toteuttamatta jättäminen on soveliasta kilvoittelua. Sama esim vihan kanssa. Ei saa jumittaa vihaamaan eikä toimia sen ajamana.

Hmm...
Eikös kuitenkin voitaisi pitää ainakin ylpeyttä ja kateuttakin tunteisiin kuuluvana vihan ohella, ja himokin keikkuu siinä rajoilla, eli kun voidaan tuntea vihaa kuten ylpeyttä ja kateuttakin, himoa unohtamatta?

[Brainwashed]

Syntiä on tehty, monellakin tapaa.

Niin, synnittömiä meistä ei ole kukaan. Mutta onko synnillä loppupeleissä kuitenkaan merkitystä jos Jumala armahtaa meidät?

Tulee mieleen tuo Tony Halmeen kirjan otsikko: Jumala armahtaa - minä en


Eli onko loppupeleissä kuitenkin tärkeämpää elää hyvä elämä muiden ihmisten kanssa kuin olla väleissä tuohon yläkerran ukkoon?

Minusta noissa ei ole ristiriitaa.
Synnitön jumalan edessä tai hyvä muille ihmiselle. Kulkee aika lailla käsi kädessä.

Mä mietin enemmän jotain selkeitä Raamatun ohjeita (jos niitä siis pitää jumalan tahtona) vs. läheisten tarpeet ja empatia.

Esimerkiksi se, että jehovan todistajat eivät salli verensiirtoja ja sen kieltäminen vaikkapa isoa leikkausta tarvitsevalta tai onnettomuudessa paljon verta menettäneeltä lapselta on ristiriita. Moni on valinnut noudattaa olettamaansa jumalan tahtoa ja lapsi on kuollut tautiin, josta olisi leikkauksella hyvin todennäköisesti pelastunut.

Onko tästä jotain todisteita, että näin säännönmukaisesti tapahtuisi, vai onko pelkkää leffalegendaa?

Muuten, mitä me tiedämme verensiirroista?
Ainakin sen että vanhat rotat nuorenee kun saavat nuorten rottien verta.
Jotain muitakin vaikutuksia voi olla.

Ei ole valitettavasti legendaa.

[MooM]

Syntiä on tehty, monellakin tapaa.

Niin, synnittömiä meistä ei ole kukaan. Mutta onko synnillä loppupeleissä kuitenkaan merkitystä jos Jumala armahtaa meidät?

Tulee mieleen tuo Tony Halmeen kirjan otsikko: Jumala armahtaa - minä en


Eli onko loppupeleissä kuitenkin tärkeämpää elää hyvä elämä muiden ihmisten kanssa kuin olla väleissä tuohon yläkerran ukkoon?

Minusta noissa ei ole ristiriitaa.
Synnitön jumalan edessä tai hyvä muille ihmiselle. Kulkee aika lailla käsi kädessä.

Mä mietin enemmän jotain selkeitä Raamatun ohjeita (jos niitä siis pitää jumalan tahtona) vs. läheisten tarpeet ja empatia.

Esimerkiksi se, että jehovan todistajat eivät salli verensiirtoja ja sen kieltäminen vaikkapa isoa leikkausta tarvitsevalta tai onnettomuudessa paljon verta menettäneeltä lapselta on ristiriita. Moni on valinnut noudattaa olettamaansa jumalan tahtoa ja lapsi on kuollut tautiin, josta olisi leikkauksella hyvin todennäköisesti pelastunut.

Onko tästä jotain todisteita, että näin säännönmukaisesti tapahtuisi, vai onko pelkkää leffalegendaa?

Muuten, mitä me tiedämme verensiirroista?
Ainakin sen että vanhat rotat nuorenee kun saavat nuorten rottien verta.
Jotain muitakin vaikutuksia voi olla.

On tuota pohdittu terveydenhuollossa. Ja jehovalaisten lehdissä on ollut useinkin perusteluja ja tietoa verettömistä vaihtoehdoista. Ihan todellinen ilmiö ja toisaalta esimerkkinä tässä sen yleisyydellä ei ole väliä. VAstaavia pienempiä ristiriitoja tulee varmasti kaikilla kirjaimellisesti uskonnollisia ohjeita noudattavilla.

Verensiirtoja on tehty pitkään ja erilaiset hyödyt ja riskit tunnetaan aika hyvin. Tietenkin niissä voi esim välittyä sairauksia, joita ei luovutetun veren perustesteissä tarkisteta. Setäni kuoli siirtomunuaisen mukana tulleeseen virukseen. Paska tuuri, oli sen verran erikoinen virus, että ei näkynyt luovuttajassa eikä testattu. Vähän eri asia kuin verensiirto, mutta samalla tavalla omat riskinsä siihenkin aina liittyy.

[Raspu]

Syntiä on tehty, monellakin tapaa.

Niin, synnittömiä meistä ei ole kukaan. Mutta onko synnillä loppupeleissä kuitenkaan merkitystä jos Jumala armahtaa meidät?

Tulee mieleen tuo Tony Halmeen kirjan otsikko: Jumala armahtaa - minä en


Eli onko loppupeleissä kuitenkin tärkeämpää elää hyvä elämä muiden ihmisten kanssa kuin olla väleissä tuohon yläkerran ukkoon?

Minusta noissa ei ole ristiriitaa.
Synnitön jumalan edessä tai hyvä muille ihmiselle. Kulkee aika lailla käsi kädessä.

Mä mietin enemmän jotain selkeitä Raamatun ohjeita (jos niitä siis pitää jumalan tahtona) vs. läheisten tarpeet ja empatia.

Esimerkiksi se, että jehovan todistajat eivät salli verensiirtoja ja sen kieltäminen vaikkapa isoa leikkausta tarvitsevalta tai onnettomuudessa paljon verta menettäneeltä lapselta on ristiriita. Moni on valinnut noudattaa olettamaansa jumalan tahtoa ja lapsi on kuollut tautiin, josta olisi leikkauksella hyvin todennäköisesti pelastunut.

Onko tästä jotain todisteita, että näin säännönmukaisesti tapahtuisi, vai onko pelkkää leffalegendaa?

Muuten, mitä me tiedämme verensiirroista?
Ainakin sen että vanhat rotat nuorenee kun saavat nuorten rottien verta.
Jotain muitakin vaikutuksia voi olla.

On tuota pohdittu terveydenhuollossa. Ja jehovalaisten lehdissä on ollut useinkin perusteluja ja tietoa verettömistä vaihtoehdoista. Ihan todellinen ilmiö ja toisaalta esimerkkinä tässä sen yleisyydellä ei ole väliä. VAstaavia pienempiä ristiriitoja tulee varmasti kaikilla kirjaimellisesti uskonnollisia ohjeita noudattavilla.

Verensiirtoja on tehty pitkään ja erilaiset hyödyt ja riskit tunnetaan aika hyvin. Tietenkin niissä voi esim välittyä sairauksia, joita ei luovutetun veren perustesteissä tarkisteta. Setäni kuoli siirtomunuaisen mukana tulleeseen virukseen. Paska tuuri, oli sen verran erikoinen virus, että ei näkynyt luovuttajassa eikä testattu. Vähän eri asia kuin verensiirto, mutta samalla tavalla omat riskinsä siihenkin aina liittyy.

Jotkut kehonrakentajat käy luovuttamassa verta koska hillitön testosteronin mättäminen nostaa hemoklobiinit tappiin ja verta täytyy ohentaa.
Veressä sitten lienee hulppea määrä testoa.
Sitten kuin pieni tytölapsi tai raskaana oleva nainen vaikka saa sitä testoverta niin haittoja voipi tulla.