Keskustelua synnistä

[Purdue]

Keskustelua synnistä


Synti tarkoittaa juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa Jumalan tahtoa vastaan rikkomista. Herää kysymys, että voinko tehdä toiselle ihmiselle pahaa ilman että se olisi Jumalan silmissä syntiä? Uskonnot tietty määrittelevät monia syntejä, jotka rikkovat Jumalan tahtoa ja jotka samalla ovat moraalisia ja eettisiä ohjenuoria ihmisille.

Ja varsinkin katolisessa kirkossa on muovautunut nuo klassiset 7 kuolemansyntiä, eli ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti sekä himo. Tuossa video tästä aiheesta:



Synnistä ja 7 kuolemansynnistä voi lukea lisää tuolta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Synti
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsem%C ... ynti%C3%A4
https://en.wikipedia.org/wiki/Seven_deadly_sins


Mutta siis joo. Mulle herää tästä sellaisia kysymyksiä, että onko tärkeämpää elää synnittä suhteessa Jumalaan, vai elää moraalisesti oikein suhteessa kanssaihmisiin, ja missä määrin nämä kaksi asiaa ovat kytköksissä toisiinsa?

Ja mikä merkitys on noilla 7 kuolemansynnillä? Onko ne kenties sellaisia luonteenpiirteitä, jotka johtavat kantajansa kurjuuteen?

[.Satunnainen seuraaja]

Ateistina en tee syntiä, ja olen yrittänyt elää tolkun ihmisenä, jos olen joskus tehnyt väärin, niin parhaani mukaan olen yrittänyt sopia kanssaihmisieni kanssa.

[Tuulispää]

Ateistina en tee syntiä, ja olen yrittänyt elää tolkun ihmisenä, jos olen joskus tehnyt väärin, niin parhaani mukaan olen yrittänyt sopia kanssaihmisieni kanssa.

Paitsi minun kanssa.

[Tuulispää]

Keskustelua synnistä


Synti tarkoittaa juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa Jumalan tahtoa vastaan rikkomista. Herää kysymys, että voinko tehdä toiselle ihmiselle pahaa ilman että se olisi Jumalan silmissä syntiä? Uskonnot tietty määrittelevät monia syntejä, jotka rikkovat Jumalan tahtoa ja jotka samalla ovat moraalisia ja eettisiä ohjenuoria ihmisille.

Ja varsinkin katolisessa kirkossa on muovautunut nuo klassiset 7 kuolemansyntiä, eli ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti sekä himo. Tuossa video tästä aiheesta:



Synnistä ja 7 kuolemansynnistä voi lukea lisää tuolta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Synti
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsem%C ... ynti%C3%A4
https://en.wikipedia.org/wiki/Seven_deadly_sins


Mutta siis joo. Mulle herää tästä sellaisia kysymyksiä, että onko tärkeämpää elää synnittä suhteessa Jumalaan, vai elää moraalisesti oikein suhteessa kanssaihmisiin, ja missä määrin nämä kaksi asiaa ovat kytköksissä toisiinsa?

Ja mikä merkitys on noilla 7 kuolemansynnillä? Onko ne kenties sellaisia luonteenpiirteitä, jotka johtavat kantajansa kurjuuteen?

Psykiatrin kanssa konsultointi on syntiä.

[Raspu]

Syntiä on tehty, monellakin tapaa.

[Purdue]

Syntiä on tehty, monellakin tapaa.

Niin, synnittömiä meistä ei ole kukaan. Mutta onko synnillä loppupeleissä kuitenkaan merkitystä jos Jumala armahtaa meidät?

Tulee mieleen tuo Tony Halmeen kirjan otsikko: Jumala armahtaa - minä en


Eli onko loppupeleissä kuitenkin tärkeämpää elää hyvä elämä muiden ihmisten kanssa kuin olla väleissä tuohon yläkerran ukkoon?

[MooM]

"Mutta siis joo. Mulle herää tästä sellaisia kysymyksiä, että onko tärkeämpää elää synnittä suhteessa Jumalaan, vai elää moraalisesti oikein suhteessa kanssaihmisiin, ja missä määrin nämä kaksi asiaa ovat kytköksissä toisiinsa?"

Ateistina vastaus on tietenkin aivan selvä.

Uskovaisella varmaan tuo vaihtelee uskonnon ja uskon fundamentaalisuuden mukaan. Tavallisesti uskovainenkin jättää huomioimatta jotain "jumalan tahdon" vaatimuksia, jos niiden noudattaminen on selvästi ristiriidassa läheisen vakavan kärsimyksen tai yleisen oikeustajun kanssa. Siksi meillä ei esim pidetä orjia eikä kivitetä ihmisiä, ja useimmat uskovaiset ovat tämän kanssa täysin ok. Samoin lepopäivän pyhittäminen (ollaan kuitenkin 10 käskyn äärellä, eli htývin keskiössä kristinuskoa) on enemmän fiilistelyjuttu.

Yleensä täysin mustavalkoisesti jotain uskonnollisia määräyksiä tulkitseva ja seuraava aiheuttaa kanssaihmisilleen jatkuvaa kärsimystä. Esimerkiksi Raamatusta voi löytää hyvinkin ristiriitaisia ohjeita arjen kysymyksiin reagoimiseen ja yleensä fundisyhteisöissä niistä vain valitaan normiksi se, jka antaa johtajille ja määräävälle luokalle eniten etua ja kahvaa kontrolloida muita.

[KultaKikkare]

Ei noi ole mitään luonteenpiirteitä vaan tunteita, paitsi ylensyönti joka on teko. Se että ihmisyyteen kuuluvien tunteiden tunteminen määritellään synniksi on ihan puhdasta alistamista, vallankäytön muoto.

Kyllä voi tehdä paljon pahaa vääräuskoisille kanssaihmisille ilman että se on syntiä.

Eikös päinvastoin se ole laiskuutta jos ei ollenkaan jihadoi?

[ID10T]

Syntiä on tehty, monellakin tapaa.

Niin, synnittömiä meistä ei ole kukaan.

Kaikki ateistit ovat, koska synti on kuvitellun jumalan tahtoa vastaan toimimista.

[Wisti]

Velipoika sanoi rikkoneensa kymmentä käskyä vastaan, mutta ei himoinneensa lähimmäisensä karjaa.

[Wisti]

Aihe on hankala keskusteltavaksi. Ateistien on turha ottaa kantaa kristittyjen synti-käsitykseen.

[KultaKikkare]

Velipoika sanoi rikkoneensa kymmentä käskyä vastaan, mutta ei himoinneensa lähimmäisensä karjaa.

Johonkin se raja on vedettävä.

[Purdue]

"Mutta siis joo. Mulle herää tästä sellaisia kysymyksiä, että onko tärkeämpää elää synnittä suhteessa Jumalaan, vai elää moraalisesti oikein suhteessa kanssaihmisiin, ja missä määrin nämä kaksi asiaa ovat kytköksissä toisiinsa?"

Ateistina vastaus on tietenkin aivan selvä.

Uskovaisella varmaan tuo vaihtelee uskonnon ja uskon fundamentaalisuuden mukaan. Tavallisesti uskovainenkin jättää huomioimatta jotain "jumalan tahdon" vaatimuksia, jos niiden noudattaminen on selvästi ristiriidassa läheisen vakavan kärsimyksen tai yleisen oikeustajun kanssa. Siksi meillä ei esim pidetä orjia eikä kivitetä ihmisiä, ja useimmat uskovaiset ovat tämän kanssa täysin ok. Samoin lepopäivän pyhittäminen (ollaan kuitenkin 10 käskyn äärellä, eli htývin keskiössä kristinuskoa) on enemmän fiilistelyjuttu.

Yleensä täysin mustavalkoisesti jotain uskonnollisia määräyksiä tulkitseva ja seuraava aiheuttaa kanssaihmisilleen jatkuvaa kärsimystä. Esimerkiksi Raamatusta voi löytää hyvinkin ristiriitaisia ohjeita arjen kysymyksiin reagoimiseen ja yleensä fundisyhteisöissä niistä vain valitaan normiksi se, jka antaa johtajille ja määräävälle luokalle eniten etua ja kahvaa kontrolloida muita.

Joo, eikös se vanha tarina mene suurin piirtein niin, että kun joku "profeetta" perustaa hyvää tarkoittavan uskonnon, niin itse paholainen pitää huolen siitä, että se institutionalisoidaan, ja näin se uskonto korruptoituu ihmisten toimesta.

Itse olen varmaankin enemmän agnostikko kuin uskovainen taikka puhdas ateisti. Viime kädessä on kuitenkin niin, ettei pieni ihminen pysty saavuttamaan lopullista tietoa jumalan mahdollisesta olemassaolosta, joten kyseessä on puhtaasti uskon asia. Silti musta tuntuu, että maailmankaikkeus on niin nerokkaalla tavalla luotu, että voiko kaikki olla vain puhdasta sattumaa?

Mutta mihinkään kristinuskon tapaiseen "taivaan isään" en usko. Jos maailmankaikkeudessa on olemassa jokin "älykäs prinsiippi" niin silloin mun katse kohdistuu ennemminkin Intian niemimaalle.

Ja lopulta mun mielestä on tärkeämpää elää sopusoinnussa maan päällä muiden ihmisten kanssa kuin totella jotakin abstraktia jumalaa.

[Purdue]

Aihe on hankala keskusteltavaksi. Ateistien on turha ottaa kantaa kristittyjen synti-käsitykseen.

Toki. Mutta onko kristittyjen synti-käsitys ainoa mahdollinen? Eli onko sellaista synnin määritelmää, joka ei ole riippuvainen jostakin kuvitteellisesta jumaluudesta, vaan joka sopii ateistillekin?

[ID10T]

Aihe on hankala keskusteltavaksi. Ateistien on turha ottaa kantaa kristittyjen synti-käsitykseen.

Toki. Mutta onko kristittyjen synti-käsitys ainoa mahdollinen? Eli onko sellaista synnin määritelmää, joka ei ole riippuvainen jostakin kuvitteellisesta jumaluudesta, vaan joka sopii ateistillekin?

Silloin puhutaan pahanteosta. Määritelmällisesti synti edellyttää jumalan olemassaolon.