Keskustelua synnistä

[MooM]

Ei noi ole mitään luonteenpiirteitä vaan tunteita, paitsi ylensyönti joka on teko. Se että ihmisyyteen kuuluvien tunteiden tunteminen määritellään synniksi on ihan puhdasta alistamista, vallankäytön muoto.

Klassiset 7 kuolemansyntiä, eli ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti sekä himo.

Ei nuo vihaa lukuunottamatta ole tunteita (tunteet ovat hetkellisiä, kuten ilo, inho, pelko jne), vaan käyttäytymistapoja ja motivaatioita. Ahneus voi olla synnynnäinen tapa suhtautua saatavilla oleviin resursseihin, mutta vasta ahneus käyttäytymisenä ja tekona on kuolemansynti. Ahneita haluja ja muita voi sitten tilittää ripissä ja saada ne sopivilla katumusharjoituksilla anteeksi. Ja ahneuden impulssin sammuttaminen tai ainakin sen toteuttamatta jättäminen on soveliasta kilvoittelua. Sama esim vihan kanssa. Ei saa jumittaa vihaamaan eikä toimia sen ajamana.

Hmm...
Eikös kuitenkin voitaisi pitää ainakin ylpeyttä ja kateuttakin tunteisiin kuuluvana vihan ohella, ja himokin keikkuu siinä rajoilla, eli kun voidaan tuntea vihaa kuten ylpeyttä ja kateuttakin, himoa unohtamatta?

Nämä on rajanvetoja. Usein ne perustunteet on määritelty ja sitten niistä on erilaisia versioita esim sen mukaan, miten kiihtynyt se kokija on. Esim ilossa on aste-eroja tyytyväisyydestä riemuun, vihassa ärtymyksestä silmittömään raivoon.

Monimutkaisemmat tuntemukset kuten kateus ja ylpeys on sitten eri asia kuin nämä naamassa ja fysiologiassa näkyvät perustunteet. Yksi kriteeri on, että perustunteet näkyvät jollain lailla eläimissäkin, siis ainakin jonkinlaiseen tunneilmaisuun kykenevissä lajeissa.

Himo on oma juttunsa. Se varmaan on jonkinlainen motivaatiotila, joka kohdistuu siihen himottavaan asiaan. Fysiologiset vasteet ja käyttäytyminen varmaan on sen kohteen tai himoitun toiminnan mukaisia (naimahimo vaikuttaa eri tavalla kuin syömähimo tai huumeen himoitseminen). Yleistä kiihtymystä (arousal, eli sympaattisen hermoston kiihtymistä) siihen varmasti liittyy aina.

[MooM]

Syntiä on tehty, monellakin tapaa.

Niin, synnittömiä meistä ei ole kukaan. Mutta onko synnillä loppupeleissä kuitenkaan merkitystä jos Jumala armahtaa meidät?

Tulee mieleen tuo Tony Halmeen kirjan otsikko: Jumala armahtaa - minä en


Eli onko loppupeleissä kuitenkin tärkeämpää elää hyvä elämä muiden ihmisten kanssa kuin olla väleissä tuohon yläkerran ukkoon?

Minusta noissa ei ole ristiriitaa.
Synnitön jumalan edessä tai hyvä muille ihmiselle. Kulkee aika lailla käsi kädessä.

Mä mietin enemmän jotain selkeitä Raamatun ohjeita (jos niitä siis pitää jumalan tahtona) vs. läheisten tarpeet ja empatia.

Esimerkiksi se, että jehovan todistajat eivät salli verensiirtoja ja sen kieltäminen vaikkapa isoa leikkausta tarvitsevalta tai onnettomuudessa paljon verta menettäneeltä lapselta on ristiriita. Moni on valinnut noudattaa olettamaansa jumalan tahtoa ja lapsi on kuollut tautiin, josta olisi leikkauksella hyvin todennäköisesti pelastunut.

Onko tästä jotain todisteita, että näin säännönmukaisesti tapahtuisi, vai onko pelkkää leffalegendaa?

Muuten, mitä me tiedämme verensiirroista?
Ainakin sen että vanhat rotat nuorenee kun saavat nuorten rottien verta.
Jotain muitakin vaikutuksia voi olla.

On tuota pohdittu terveydenhuollossa. Ja jehovalaisten lehdissä on ollut useinkin perusteluja ja tietoa verettömistä vaihtoehdoista. Ihan todellinen ilmiö ja toisaalta esimerkkinä tässä sen yleisyydellä ei ole väliä. VAstaavia pienempiä ristiriitoja tulee varmasti kaikilla kirjaimellisesti uskonnollisia ohjeita noudattavilla.

Verensiirtoja on tehty pitkään ja erilaiset hyödyt ja riskit tunnetaan aika hyvin. Tietenkin niissä voi esim välittyä sairauksia, joita ei luovutetun veren perustesteissä tarkisteta. Setäni kuoli siirtomunuaisen mukana tulleeseen virukseen. Paska tuuri, oli sen verran erikoinen virus, että ei näkynyt luovuttajassa eikä testattu. Vähän eri asia kuin verensiirto, mutta samalla tavalla omat riskinsä siihenkin aina liittyy.

Jotkut kehonrakentajat käy luovuttamassa verta koska hillitön testosteronin mättäminen nostaa hemoklobiinit tappiin ja verta täytyy ohentaa.
Veressä sitten lienee hulppea määrä testoa.
Sitten kuin pieni tytölapsi tai raskaana oleva nainen vaikka saa sitä testoverta niin haittoja voipi tulla.

Varmaan tuollaisiakin tapauksia voi tulla, en osa arvioida miten paljon tyypillinen verensiirtomäärä voi ainetta siirtää ja miten se vaikuttaa. Douppavalla se veressä oleva lääkeaine on kuitenkin on koko kehon pitoisuus ja siiä 500 ml verensiirrosta tulee pienellekin ihmiselle suhteessa hyvin paljon vähemmän ns. puhtaaseen kehoon. Minusta raskaasti douppaavan henkilön toimiminen luovuttajana on epäeettistä.

[Raspu]

Syntiä on tehty, monellakin tapaa.

Niin, synnittömiä meistä ei ole kukaan. Mutta onko synnillä loppupeleissä kuitenkaan merkitystä jos Jumala armahtaa meidät?

Tulee mieleen tuo Tony Halmeen kirjan otsikko: Jumala armahtaa - minä en


Eli onko loppupeleissä kuitenkin tärkeämpää elää hyvä elämä muiden ihmisten kanssa kuin olla väleissä tuohon yläkerran ukkoon?

Minusta noissa ei ole ristiriitaa.
Synnitön jumalan edessä tai hyvä muille ihmiselle. Kulkee aika lailla käsi kädessä.

Mä mietin enemmän jotain selkeitä Raamatun ohjeita (jos niitä siis pitää jumalan tahtona) vs. läheisten tarpeet ja empatia.

Esimerkiksi se, että jehovan todistajat eivät salli verensiirtoja ja sen kieltäminen vaikkapa isoa leikkausta tarvitsevalta tai onnettomuudessa paljon verta menettäneeltä lapselta on ristiriita. Moni on valinnut noudattaa olettamaansa jumalan tahtoa ja lapsi on kuollut tautiin, josta olisi leikkauksella hyvin todennäköisesti pelastunut.

Onko tästä jotain todisteita, että näin säännönmukaisesti tapahtuisi, vai onko pelkkää leffalegendaa?

Muuten, mitä me tiedämme verensiirroista?
Ainakin sen että vanhat rotat nuorenee kun saavat nuorten rottien verta.
Jotain muitakin vaikutuksia voi olla.

On tuota pohdittu terveydenhuollossa. Ja jehovalaisten lehdissä on ollut useinkin perusteluja ja tietoa verettömistä vaihtoehdoista. Ihan todellinen ilmiö ja toisaalta esimerkkinä tässä sen yleisyydellä ei ole väliä. VAstaavia pienempiä ristiriitoja tulee varmasti kaikilla kirjaimellisesti uskonnollisia ohjeita noudattavilla.

Verensiirtoja on tehty pitkään ja erilaiset hyödyt ja riskit tunnetaan aika hyvin. Tietenkin niissä voi esim välittyä sairauksia, joita ei luovutetun veren perustesteissä tarkisteta. Setäni kuoli siirtomunuaisen mukana tulleeseen virukseen. Paska tuuri, oli sen verran erikoinen virus, että ei näkynyt luovuttajassa eikä testattu. Vähän eri asia kuin verensiirto, mutta samalla tavalla omat riskinsä siihenkin aina liittyy.

Jotkut kehonrakentajat käy luovuttamassa verta koska hillitön testosteronin mättäminen nostaa hemoklobiinit tappiin ja verta täytyy ohentaa.
Veressä sitten lienee hulppea määrä testoa.
Sitten kuin pieni tytölapsi tai raskaana oleva nainen vaikka saa sitä testoverta niin haittoja voipi tulla.

Varmaan tuollaisiakin tapauksia voi tulla, en osa arvioida miten paljon tyypillinen verensiirtomäärä voi ainetta siirtää ja miten se vaikuttaa. Douppavalla se veressä oleva lääkeaine on kuitenkin on koko kehon pitoisuus ja siiä 500 ml verensiirrosta tulee pienellekin ihmiselle suhteessa hyvin paljon vähemmän ns. puhtaaseen kehoon. Minusta raskaasti douppaavan henkilön toimiminen luovuttajana on epäeettistä.

Annetaankohan miesten verta naisille?

Konnon roinaajilla testotasot voi olla 10-100 kertaiset normi-ihmiseen verrattuna ja jos nainen tai lapsi saa tuollaista verta niin ilman muuta se vaikuttaa.
Plus muut mömmöt päälle.

[MooM]

Syntiä on tehty, monellakin tapaa.

Niin, synnittömiä meistä ei ole kukaan. Mutta onko synnillä loppupeleissä kuitenkaan merkitystä jos Jumala armahtaa meidät?

Tulee mieleen tuo Tony Halmeen kirjan otsikko: Jumala armahtaa - minä en


Eli onko loppupeleissä kuitenkin tärkeämpää elää hyvä elämä muiden ihmisten kanssa kuin olla väleissä tuohon yläkerran ukkoon?

Minusta noissa ei ole ristiriitaa.
Synnitön jumalan edessä tai hyvä muille ihmiselle. Kulkee aika lailla käsi kädessä.

Mä mietin enemmän jotain selkeitä Raamatun ohjeita (jos niitä siis pitää jumalan tahtona) vs. läheisten tarpeet ja empatia.

Esimerkiksi se, että jehovan todistajat eivät salli verensiirtoja ja sen kieltäminen vaikkapa isoa leikkausta tarvitsevalta tai onnettomuudessa paljon verta menettäneeltä lapselta on ristiriita. Moni on valinnut noudattaa olettamaansa jumalan tahtoa ja lapsi on kuollut tautiin, josta olisi leikkauksella hyvin todennäköisesti pelastunut.

Onko tästä jotain todisteita, että näin säännönmukaisesti tapahtuisi, vai onko pelkkää leffalegendaa?

Muuten, mitä me tiedämme verensiirroista?
Ainakin sen että vanhat rotat nuorenee kun saavat nuorten rottien verta.
Jotain muitakin vaikutuksia voi olla.

On tuota pohdittu terveydenhuollossa. Ja jehovalaisten lehdissä on ollut useinkin perusteluja ja tietoa verettömistä vaihtoehdoista. Ihan todellinen ilmiö ja toisaalta esimerkkinä tässä sen yleisyydellä ei ole väliä. VAstaavia pienempiä ristiriitoja tulee varmasti kaikilla kirjaimellisesti uskonnollisia ohjeita noudattavilla.

Verensiirtoja on tehty pitkään ja erilaiset hyödyt ja riskit tunnetaan aika hyvin. Tietenkin niissä voi esim välittyä sairauksia, joita ei luovutetun veren perustesteissä tarkisteta. Setäni kuoli siirtomunuaisen mukana tulleeseen virukseen. Paska tuuri, oli sen verran erikoinen virus, että ei näkynyt luovuttajassa eikä testattu. Vähän eri asia kuin verensiirto, mutta samalla tavalla omat riskinsä siihenkin aina liittyy.

Jotkut kehonrakentajat käy luovuttamassa verta koska hillitön testosteronin mättäminen nostaa hemoklobiinit tappiin ja verta täytyy ohentaa.
Veressä sitten lienee hulppea määrä testoa.
Sitten kuin pieni tytölapsi tai raskaana oleva nainen vaikka saa sitä testoverta niin haittoja voipi tulla.

Varmaan tuollaisiakin tapauksia voi tulla, en osa arvioida miten paljon tyypillinen verensiirtomäärä voi ainetta siirtää ja miten se vaikuttaa. Douppavalla se veressä oleva lääkeaine on kuitenkin on koko kehon pitoisuus ja siiä 500 ml verensiirrosta tulee pienellekin ihmiselle suhteessa hyvin paljon vähemmän ns. puhtaaseen kehoon. Minusta raskaasti douppaavan henkilön toimiminen luovuttajana on epäeettistä.

Annetaankohan miesten verta naisille?

Konnon roinaajilla testotasot voi olla 10-100 kertaiset normi-ihmiseen verrattuna ja jos nainen tai lapsi saa tuollaista verta niin ilman muuta se vaikuttaa.
Plus muut mömmöt päälle.

Kyllä minusta annetaan. Ei luovutettua verta tyypitetä muuten kuin veriryhmän ja Rh:n mukaan. O- -verta annetaan hätätapauksissa kaikille (kun on kiire eikä tunneta veriryhmää varmasti), muuten pyritään antamaan omaa ryhmää.

Jos roinaajalla on 100-kertainen testotaso ja se 500 ml annetaan 50-kiloiselle, pitoisuus laimenee normaaliksi (miehen) tasoksi, miinus se, mitä maksa poistaa ennen aineen leviämistä kehoon. Eihän se ideaalia ole, mutta tuskin mitään dramaattista.

En osaa sanoa, miten tuollaiseen luovuttajaan suhtaudutaan. On sairauksia ja lääkkeitä, jotka estävät luovutuksen, ja nämä kysellään. Mutta toisaalta kukapa sitä myöntää, että käyttää laittomia aineita. Katsoin veripalvelun listan sairauksista ja muista esteistä/selvitettävistä, mutta dopingaineet ei ollut listalla.

[Raspu]

Syntiä on tehty, monellakin tapaa.

Niin, synnittömiä meistä ei ole kukaan. Mutta onko synnillä loppupeleissä kuitenkaan merkitystä jos Jumala armahtaa meidät?

Tulee mieleen tuo Tony Halmeen kirjan otsikko: Jumala armahtaa - minä en


Eli onko loppupeleissä kuitenkin tärkeämpää elää hyvä elämä muiden ihmisten kanssa kuin olla väleissä tuohon yläkerran ukkoon?

Minusta noissa ei ole ristiriitaa.
Synnitön jumalan edessä tai hyvä muille ihmiselle. Kulkee aika lailla käsi kädessä.

Mä mietin enemmän jotain selkeitä Raamatun ohjeita (jos niitä siis pitää jumalan tahtona) vs. läheisten tarpeet ja empatia.

Esimerkiksi se, että jehovan todistajat eivät salli verensiirtoja ja sen kieltäminen vaikkapa isoa leikkausta tarvitsevalta tai onnettomuudessa paljon verta menettäneeltä lapselta on ristiriita. Moni on valinnut noudattaa olettamaansa jumalan tahtoa ja lapsi on kuollut tautiin, josta olisi leikkauksella hyvin todennäköisesti pelastunut.

Onko tästä jotain todisteita, että näin säännönmukaisesti tapahtuisi, vai onko pelkkää leffalegendaa?

Muuten, mitä me tiedämme verensiirroista?
Ainakin sen että vanhat rotat nuorenee kun saavat nuorten rottien verta.
Jotain muitakin vaikutuksia voi olla.

On tuota pohdittu terveydenhuollossa. Ja jehovalaisten lehdissä on ollut useinkin perusteluja ja tietoa verettömistä vaihtoehdoista. Ihan todellinen ilmiö ja toisaalta esimerkkinä tässä sen yleisyydellä ei ole väliä. VAstaavia pienempiä ristiriitoja tulee varmasti kaikilla kirjaimellisesti uskonnollisia ohjeita noudattavilla.

Verensiirtoja on tehty pitkään ja erilaiset hyödyt ja riskit tunnetaan aika hyvin. Tietenkin niissä voi esim välittyä sairauksia, joita ei luovutetun veren perustesteissä tarkisteta. Setäni kuoli siirtomunuaisen mukana tulleeseen virukseen. Paska tuuri, oli sen verran erikoinen virus, että ei näkynyt luovuttajassa eikä testattu. Vähän eri asia kuin verensiirto, mutta samalla tavalla omat riskinsä siihenkin aina liittyy.

Jotkut kehonrakentajat käy luovuttamassa verta koska hillitön testosteronin mättäminen nostaa hemoklobiinit tappiin ja verta täytyy ohentaa.
Veressä sitten lienee hulppea määrä testoa.
Sitten kuin pieni tytölapsi tai raskaana oleva nainen vaikka saa sitä testoverta niin haittoja voipi tulla.

Varmaan tuollaisiakin tapauksia voi tulla, en osa arvioida miten paljon tyypillinen verensiirtomäärä voi ainetta siirtää ja miten se vaikuttaa. Douppavalla se veressä oleva lääkeaine on kuitenkin on koko kehon pitoisuus ja siiä 500 ml verensiirrosta tulee pienellekin ihmiselle suhteessa hyvin paljon vähemmän ns. puhtaaseen kehoon. Minusta raskaasti douppaavan henkilön toimiminen luovuttajana on epäeettistä.

Annetaankohan miesten verta naisille?

Konnon roinaajilla testotasot voi olla 10-100 kertaiset normi-ihmiseen verrattuna ja jos nainen tai lapsi saa tuollaista verta niin ilman muuta se vaikuttaa.
Plus muut mömmöt päälle.

Kyllä minusta annetaan. Ei luovutettua verta tyypitetä muuten kuin veriryhmän ja Rh:n mukaan. O- -verta annetaan hätätapauksissa kaikille (kun on kiire eikä tunneta veriryhmää varmasti), muuten pyritään antamaan omaa ryhmää.

Jos roinaajalla on 100-kertainen testotaso ja se 500 ml annetaan 50-kiloiselle, pitoisuus laimenee normaaliksi (miehen) tasoksi, miinus se, mitä maksa poistaa ennen aineen leviämistä kehoon. Eihän se ideaalia ole, mutta tuskin mitään dramaattista.

En osaa sanoa, miten tuollaiseen luovuttajaan suhtaudutaan. On sairauksia ja lääkkeitä, jotka estävät luovutuksen, ja nämä kysellään. Mutta toisaalta kukapa sitä myöntää, että käyttää laittomia aineita. Katsoin veripalvelun listan sairauksista ja muista esteistä/selvitettävistä, mutta dopingaineet ei ollut listalla.

50 kilosella on ehkä 3 litraa verta.
Jos siihen lykätään 500ml x 100 kertainen testo niin ei laimene normitasolle vaan on reippaasti yli kymmen kertainen taso.

[MooM]

Niin, synnittömiä meistä ei ole kukaan. Mutta onko synnillä loppupeleissä kuitenkaan merkitystä jos Jumala armahtaa meidät?

Tulee mieleen tuo Tony Halmeen kirjan otsikko: Jumala armahtaa - minä en


Eli onko loppupeleissä kuitenkin tärkeämpää elää hyvä elämä muiden ihmisten kanssa kuin olla väleissä tuohon yläkerran ukkoon?

Minusta noissa ei ole ristiriitaa.
Synnitön jumalan edessä tai hyvä muille ihmiselle. Kulkee aika lailla käsi kädessä.

Mä mietin enemmän jotain selkeitä Raamatun ohjeita (jos niitä siis pitää jumalan tahtona) vs. läheisten tarpeet ja empatia.

Esimerkiksi se, että jehovan todistajat eivät salli verensiirtoja ja sen kieltäminen vaikkapa isoa leikkausta tarvitsevalta tai onnettomuudessa paljon verta menettäneeltä lapselta on ristiriita. Moni on valinnut noudattaa olettamaansa jumalan tahtoa ja lapsi on kuollut tautiin, josta olisi leikkauksella hyvin todennäköisesti pelastunut.

Onko tästä jotain todisteita, että näin säännönmukaisesti tapahtuisi, vai onko pelkkää leffalegendaa?

Muuten, mitä me tiedämme verensiirroista?
Ainakin sen että vanhat rotat nuorenee kun saavat nuorten rottien verta.
Jotain muitakin vaikutuksia voi olla.

On tuota pohdittu terveydenhuollossa. Ja jehovalaisten lehdissä on ollut useinkin perusteluja ja tietoa verettömistä vaihtoehdoista. Ihan todellinen ilmiö ja toisaalta esimerkkinä tässä sen yleisyydellä ei ole väliä. VAstaavia pienempiä ristiriitoja tulee varmasti kaikilla kirjaimellisesti uskonnollisia ohjeita noudattavilla.

Verensiirtoja on tehty pitkään ja erilaiset hyödyt ja riskit tunnetaan aika hyvin. Tietenkin niissä voi esim välittyä sairauksia, joita ei luovutetun veren perustesteissä tarkisteta. Setäni kuoli siirtomunuaisen mukana tulleeseen virukseen. Paska tuuri, oli sen verran erikoinen virus, että ei näkynyt luovuttajassa eikä testattu. Vähän eri asia kuin verensiirto, mutta samalla tavalla omat riskinsä siihenkin aina liittyy.

Jotkut kehonrakentajat käy luovuttamassa verta koska hillitön testosteronin mättäminen nostaa hemoklobiinit tappiin ja verta täytyy ohentaa.
Veressä sitten lienee hulppea määrä testoa.
Sitten kuin pieni tytölapsi tai raskaana oleva nainen vaikka saa sitä testoverta niin haittoja voipi tulla.

Varmaan tuollaisiakin tapauksia voi tulla, en osa arvioida miten paljon tyypillinen verensiirtomäärä voi ainetta siirtää ja miten se vaikuttaa. Douppavalla se veressä oleva lääkeaine on kuitenkin on koko kehon pitoisuus ja siiä 500 ml verensiirrosta tulee pienellekin ihmiselle suhteessa hyvin paljon vähemmän ns. puhtaaseen kehoon. Minusta raskaasti douppaavan henkilön toimiminen luovuttajana on epäeettistä.

Annetaankohan miesten verta naisille?

Konnon roinaajilla testotasot voi olla 10-100 kertaiset normi-ihmiseen verrattuna ja jos nainen tai lapsi saa tuollaista verta niin ilman muuta se vaikuttaa.
Plus muut mömmöt päälle.

Kyllä minusta annetaan. Ei luovutettua verta tyypitetä muuten kuin veriryhmän ja Rh:n mukaan. O- -verta annetaan hätätapauksissa kaikille (kun on kiire eikä tunneta veriryhmää varmasti), muuten pyritään antamaan omaa ryhmää.

Jos roinaajalla on 100-kertainen testotaso ja se 500 ml annetaan 50-kiloiselle, pitoisuus laimenee normaaliksi (miehen) tasoksi, miinus se, mitä maksa poistaa ennen aineen leviämistä kehoon. Eihän se ideaalia ole, mutta tuskin mitään dramaattista.

En osaa sanoa, miten tuollaiseen luovuttajaan suhtaudutaan. On sairauksia ja lääkkeitä, jotka estävät luovutuksen, ja nämä kysellään. Mutta toisaalta kukapa sitä myöntää, että käyttää laittomia aineita. Katsoin veripalvelun listan sairauksista ja muista esteistä/selvitettävistä, mutta dopingaineet ei ollut listalla.

50 kilosella on ehkä 3 litraa verta.
Jos siihen lykätään 500ml x 100 kertainen testo niin ei laimene normitasolle vaan on reippaasti yli kymmen kertainen taso.

Hetkellisesti tietysti. Mutta pointti kai on, että lääke leivää kehoon ja samalla sinne lihaskudokseen. Ei se vai veressä ole bodarillakaan, vaan otettu lääkeaine leviää kehon nesteisiin niin tytöllä kuin sillä bodarillakin. Ymmärtääkseni pistettävä doping tuupataan isoon lihakseen (mutta vain yhteen, eli vaikutus tulee koko kehon kauttaa kaikkiin muihinkin lihaksiin ja miten se nyt sitten vaikuttaakin kehossa), napit tietysti syödään ja siitä aine siirtyy systeemiin.

Verivoluumi on 7-8 % painosta.

[Brainwashed]

Ei noi ole mitään luonteenpiirteitä vaan tunteita, paitsi ylensyönti joka on teko. Se että ihmisyyteen kuuluvien tunteiden tunteminen määritellään synniksi on ihan puhdasta alistamista, vallankäytön muoto.

Klassiset 7 kuolemansyntiä, eli ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti sekä himo.

Ei nuo vihaa lukuunottamatta ole tunteita (tunteet ovat hetkellisiä, kuten ilo, inho, pelko jne), vaan käyttäytymistapoja ja motivaatioita. Ahneus voi olla synnynnäinen tapa suhtautua saatavilla oleviin resursseihin, mutta vasta ahneus käyttäytymisenä ja tekona on kuolemansynti. Ahneita haluja ja muita voi sitten tilittää ripissä ja saada ne sopivilla katumusharjoituksilla anteeksi. Ja ahneuden impulssin sammuttaminen tai ainakin sen toteuttamatta jättäminen on soveliasta kilvoittelua. Sama esim vihan kanssa. Ei saa jumittaa vihaamaan eikä toimia sen ajamana.

Hmm...
Eikös kuitenkin voitaisi pitää ainakin ylpeyttä ja kateuttakin tunteisiin kuuluvana vihan ohella, ja himokin keikkuu siinä rajoilla, eli kun voidaan tuntea vihaa kuten ylpeyttä ja kateuttakin, himoa unohtamatta?

Nämä on rajanvetoja. Usein ne perustunteet on määritelty ja sitten niistä on erilaisia versioita esim sen mukaan, miten kiihtynyt se kokija on. Esim ilossa on aste-eroja tyytyväisyydestä riemuun, vihassa ärtymyksestä silmittömään raivoon.

Monimutkaisemmat tuntemukset kuten kateus ja ylpeys on sitten eri asia kuin nämä naamassa ja fysiologiassa näkyvät perustunteet. Yksi kriteeri on, että perustunteet näkyvät jollain lailla eläimissäkin, siis ainakin jonkinlaiseen tunneilmaisuun kykenevissä lajeissa.

Himo on oma juttunsa. Se varmaan on jonkinlainen motivaatiotila, joka kohdistuu siihen himottavaan asiaan. Fysiologiset vasteet ja käyttäytyminen varmaan on sen kohteen tai himoitun toiminnan mukaisia (naimahimo vaikuttaa eri tavalla kuin syömähimo tai huumeen himoitseminen). Yleistä kiihtymystä (arousal, eli sympaattisen hermoston kiihtymistä) siihen varmasti liittyy aina.

Joo, tieteellisessä tutkimuksessa noilla on omat merkityksensä ja roolinsa, mikä selvisi pikagooglettamalla, eli jätetään nämä omat tunteiluni aiheesta huomiotta.

[Eusa]

Tönnää! Siis teit nysästä kystä. Kätsy kätsä synti etsii säännöt.

[marjatta1]

Mulle Raamatun syntikäsitys ei juurikaan merkitse yhtään mitään. Koetan vain elää siten, että teen toisille sen saman mitä itsellenikin toivoisin. Yritän elää eettisesti välillä siinä onnistuen tai sitten kompasellen...olen uskonnoton.

[Toope]

Mulle Raamatun syntikäsitys ei juurikaan merkitse yhtään mitään. Koetan vain elää siten, että teen toisille sen saman mitä itsellenikin toivoisin...

Tuo on juutalaiskristillisyyden periaate!

[Susa]

Suurin piirtein kaikki kivan tekeminen on syntiä.
Ja jos ei syntiä niin ainakin epäterveellistä.

[OlliS]

Syntiä on elää erossa Jumalasta, ja jos on uskossa, niin toimiminen evankeliumin periaatteita vastaan, vastoin käskyjä tai muuten tekee pahojansa. Lääke on parannuksen teko.

Ja koska kyse on tiestä, niin pysähtyminen, ja sitten taaksepäinmeno, tai poikkeaminen tieltä.

Skeptikot luulevat, että on vaikea tietää, mikä on oikea tie, muttei se ole vaikeata, jos on päässyt tielle. Koska Jumala on olemassa, hän osaa ohjata, on kaikkitietävä. Joka vaiheessa vaan kysyy, eikä käänny pois. Ihmiset eksyvät, koska eivät koputa eli mene sitten sisälle kun avataan, eivätkä kysy, lakkaavat rukoilemasta ja noudattamasta tietä.

Paranuksenteko on aina vaikeata, täytyy voittaa itsensä joka kerta. Sen tekemättä jättäminen on paatumusta, syntiä, johtaa paatumukseen. Parannuksen tekeminen tuo katarsiksen, hyvän olon, mielenrauhan, hyvän omatunnon.

[marjatta1]

Keskustelua synnistä


Synti tarkoittaa juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa Jumalan tahtoa vastaan rikkomista. Herää kysymys, että voinko tehdä toiselle ihmiselle pahaa ilman että se olisi Jumalan silmissä syntiä? Uskonnot tietty määrittelevät monia syntejä, jotka rikkovat Jumalan tahtoa ja jotka samalla ovat moraalisia ja eettisiä ohjenuoria ihmisille.

Ja varsinkin katolisessa kirkossa on muovautunut nuo klassiset 7 kuolemansyntiä, eli ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti sekä himo. Tuossa video tästä aiheesta:



Synnistä ja 7 kuolemansynnistä voi lukea lisää tuolta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Synti
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsem%C ... ynti%C3%A4
https://en.wikipedia.org/wiki/Seven_deadly_sins


Mutta siis joo. Mulle herää tästä sellaisia kysymyksiä, että onko tärkeämpää elää synnittä suhteessa Jumalaan, vai elää moraalisesti oikein suhteessa kanssaihmisiin, ja missä määrin nämä kaksi asiaa ovat kytköksissä toisiinsa?

Ja mikä merkitys on noilla 7 kuolemansynnillä? Onko ne kenties sellaisia luonteenpiirteitä, jotka johtavat kantajansa kurjuuteen?

Valitsen tämän mainitsemasi vaihtoehdon, koska en usko kuoleman jälkeiseen elämään ja siksi on tärkeää tulla toimeen kanssaihmisten kanssa.: "elää moraalisesti oikein suhteessa kanssaihmisiin, ja missä määrin nämä kaksi asiaa ovat kytköksissä toisiinsa?"

[Purdue]

Keskustelua synnistä


Synti tarkoittaa juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa Jumalan tahtoa vastaan rikkomista. Herää kysymys, että voinko tehdä toiselle ihmiselle pahaa ilman että se olisi Jumalan silmissä syntiä? Uskonnot tietty määrittelevät monia syntejä, jotka rikkovat Jumalan tahtoa ja jotka samalla ovat moraalisia ja eettisiä ohjenuoria ihmisille.

Ja varsinkin katolisessa kirkossa on muovautunut nuo klassiset 7 kuolemansyntiä, eli ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti sekä himo. Tuossa video tästä aiheesta:



Synnistä ja 7 kuolemansynnistä voi lukea lisää tuolta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Synti
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsem%C ... ynti%C3%A4
https://en.wikipedia.org/wiki/Seven_deadly_sins


Mutta siis joo. Mulle herää tästä sellaisia kysymyksiä, että onko tärkeämpää elää synnittä suhteessa Jumalaan, vai elää moraalisesti oikein suhteessa kanssaihmisiin, ja missä määrin nämä kaksi asiaa ovat kytköksissä toisiinsa?

Ja mikä merkitys on noilla 7 kuolemansynnillä? Onko ne kenties sellaisia luonteenpiirteitä, jotka johtavat kantajansa kurjuuteen?

Valitsen tämän mainitsemasi vaihtoehdon, koska en usko kuoleman jälkeiseen elämään ja siksi on tärkeää tulla toimeen kanssaihmisten kanssa.: "elää moraalisesti oikein suhteessa kanssaihmisiin, ja missä määrin nämä kaksi asiaa ovat kytköksissä toisiinsa?"

Eikö päinvastoin ole tärkeää tulla ihmisten kanssa toimeen riippumatta siitä uskooko kuoleman jälkeiseen elämään vai ei?

Itsekään en usko siis kuoleman jälkeiseen elämään, mutta en näe miksi sen pitäisi olla argumentti tai syy sille, että pitää elää sopusoinnussa muiden ihmisten kanssa?

Mä näkisin, että on tärkeää tulla toimeen muiden ihmisten kanssa jotta voi elää hyvän elämän. Jos on jatkuvasti sukset ristissä muiden kanssa, tai toimii liian itsekkäästi, niin hyvän elämän eläminen tässä mielessä on mahdotonta.

[marjatta1]

Keskustelua synnistä


Synti tarkoittaa juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa Jumalan tahtoa vastaan rikkomista. Herää kysymys, että voinko tehdä toiselle ihmiselle pahaa ilman että se olisi Jumalan silmissä syntiä? Uskonnot tietty määrittelevät monia syntejä, jotka rikkovat Jumalan tahtoa ja jotka samalla ovat moraalisia ja eettisiä ohjenuoria ihmisille.

Ja varsinkin katolisessa kirkossa on muovautunut nuo klassiset 7 kuolemansyntiä, eli ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti sekä himo. Tuossa video tästä aiheesta:



Synnistä ja 7 kuolemansynnistä voi lukea lisää tuolta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Synti
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsem%C ... ynti%C3%A4
https://en.wikipedia.org/wiki/Seven_deadly_sins


Mutta siis joo. Mulle herää tästä sellaisia kysymyksiä, että onko tärkeämpää elää synnittä suhteessa Jumalaan, vai elää moraalisesti oikein suhteessa kanssaihmisiin, ja missä määrin nämä kaksi asiaa ovat kytköksissä toisiinsa?

Ja mikä merkitys on noilla 7 kuolemansynnillä? Onko ne kenties sellaisia luonteenpiirteitä, jotka johtavat kantajansa kurjuuteen?

Valitsen tämän mainitsemasi vaihtoehdon, koska en usko kuoleman jälkeiseen elämään ja siksi on tärkeää tulla toimeen kanssaihmisten kanssa.: "elää moraalisesti oikein suhteessa kanssaihmisiin, ja missä määrin nämä kaksi asiaa ovat kytköksissä toisiinsa?"

Eikö päinvastoin ole tärkeää tulla ihmisten kanssa toimeen riippumatta siitä uskooko kuoleman jälkeiseen elämään vai ei?

Itsekään en usko siis kuoleman jälkeiseen elämään, mutta en näe miksi sen pitäisi olla argumentti tai syy sille, että pitää elää sopusoinnussa muiden ihmisten kanssa?

Mä näkisin, että on tärkeää tulla toimeen muiden ihmisten kanssa jotta voi elää hyvän elämän. Jos on jatkuvasti sukset ristissä muiden kanssa, tai toimii liian itsekkäästi, niin hyvän elämän eläminen tässä mielessä on mahdotonta.

Tärkeää tietysti on tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, myös uskovaisten. Lähinnä sillä periaatteella, että tekee toiselle sen mitä itselleenkin toivoisi ja eettisiä arvoja kunnioittaen. Mihinkään palvomisritteihin tai ylistämisiin en oikein taivu, joita jotkut uskovaiset tuntuvat harrastavat. Kirkonmenoissa jo sana "ylistysvirsi" jotenkin vaan kummastuttaa, että tarvitseeko jumalolento sellaista todella?