Jumalaton kone

[Naturalisti]

Jumalaton kone

Tässä on keskeneräinen pari vuotta vanha pöytälaatikkokirjoitus kommentoitavaksi.

Reduktiivinen emergentismi

Reduktiivisen emergentismin mukaan kaikki teoriat, filosofiat, uskomukset ja koko kulttuuri (maailma 3) on objektiivisesti olemassa vain näennäisesti subjektiivisten fiktioiden horisonttina, josta jokaisella on oma käsitys (maailma 2). Subjektiivinen mieli on aivojen emergentin rakenteen ylläpitämä neuraalisten prosessien joukko, joka tuottaa meidän mielikuvien sekvenssit eli ajattelun.
Redusoituva emergenssi merkitsee entropian paikallista ja tilapäistä suunnan muutosta (eli järjestyksen kasvua, mutta vain ympäristön kustannuksella). Se luo mahdollistavan rakenteen uudelle toiminnalliselle tasolle. Esimerkiksi emergenssi fysikaalisten ja kemiallisten prosessien evoluutiossa (maailmassa 1) synnytti geneettisen koodin mahdollistaman biologisen elämän; fysikaalisten ja kemiallisten objektien vuorovaikutusten ylläpitämän biosfäärin. Biosfäärin emergenssi synnytti infosfäärin; subjektiivisten mielten maailman (maailma 2). Subjektiivisten mielten maailman emergenssi synnytti kulttuurin (maailma 3), joka on kuitenkin olemassa vain yksilöiden mieliin (maailma 2) hajautuneina käsityksinä ja on itsenäisenä olemassa vain näennäisesti.
Mieli on neuronien (geneettisesti esiasetetun ja oppimisella täydentyvän) kytkeytymisen tuottama uusi emergentti toiminnan taso eli neuronaalisten prosessien joukko. Näiden prosessien toiminta pysähtyy ja mielen olemassaolo päättyy vasta aivokuolemaan, minkä jälkeen rakenteen objektit redusoituvat materian kiertokulkuun. Mitään ikuista sielua ei tarvita eikä sitä ole olemassa. Vain tämän emergentin rakenteen ja sen mahdollistaman prosessin osalta kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Emergentti materialismi, joka ei hyväksy tällaista reduktiota, on piilodualismia.

Fiktionalismin mukaan teoreettiset käsitteet ovat vain fiktioita eli hyödyllisiä ajattelun apuneuvoja, joita ei ole olemassa missään muualla kuin mielessämme. Samalla mekanismilla mielemme voi mallintaa myös täysin hyödyttömiä fiktioita kuten uskontoja. Siksi fakta ja fiktio menevät helposti sekaisin.

Reduktiivisen emergentismin mukaan mielemme mallintaa samalla tavoin myös reaalitodellisuuden olioita, meillä on niistä vain subjektiivinen käsitys; toiminnallinen simulaatio. Todellisuuden mallintamisessa voimme käyttää myös teoreettisia käsitteitä, jos ne ovat hyödyksi empiirisen tietämyksen mallintamisessa. Reduktiivinen emergentismi eliminoi instrumentalismin (totta on se joka toimii) ja realismin (teoriat ovat tosia kuvauksia) vastakohtaisuuden, koska sekä reaalitodellisuuden objektien mallit että teoreettiset käsitteet molemmat ovat mielen luomia fiktioita, joilla mallinnamme todellisuuden toimintaa. Toisin sanoen tieteelliset teoriat on ymmärrettävä ei tosina vaan toimivina kuvauksia todellisuudesta.

Tähän saakka kaikki filosofiset suuntaukset ovat olleet viimekädessä kielen kuvauksia ja vieläpä niin, että kielelle on oletettu jokin yhteinen perusta. Tällaista perustaa ei ole. Kieliyhteisön jokaisella yksilöllä on oma subjektiivinen mielenkieli. Yhteisön jäsenten keskinäisessä kommunikaatiossa mielen kielet ja käsitykset todellisuudesta (maailma2) voivat lähestyä tai etääntyä toisistaan. Kaikkien jakama yhteinen käsitys todellisuudesta (maailma3) on objektiivisesti olemassa vain näennäisesti subjektiivisten käsitysten horisonttina. Se voidaan mieltää myös subjektiivisten mielten muodostamana infosfäärinä; dynaamisena systeeminä, joka koostuu subjektiivista mielistä ja toimii kuin hajautettu geneettinen algoritmi.

Ajattelu on joka tapauksessa pohjimmiltaan mielikuva-ajattelua. Se toimii edelleen kielellisen ajattelun taustalla. Sen selvittämiseksi, miksi ajattelemme kuten ajattelemme, on mallinnettava kuinka mielen neuraaliset prosessit toimivat. Todellinen filosofian naturalisointi edellyttää yhä syvemmälle käyvää uudistusta. Filosofian perusteiden asettamista fysiikan, kemian, biokemian, biologian, neurotieteen, psykologian ja sosiologian jatkumoon. Sen sijaan, että lähtökohdaksi otetaan "itsestään selvät" aksioomat, on aloitettava sen selvittämisestä, miten aivot oikeasti toimivat. Miten neuraaliset prosessit tuottavat käyttäytymistä? Käyttäytymistä, johon luetaan mukaan (behaviorismista poiketen) myös ajattelu; materiaalisen mielen toiminta. Miten aivojen meemikone toimii? Tätä tutkii nyt kognitiivinen neurotiede.

Kuinka kulttuuri on olemassa?

Kulttuurigeenit eli meemit: Richard Dawkinsin kirjan “Geenin itsekkyys” ytimen voi tiivistää lauseeseen: olemme rakenteeltamme geenikoneita ja kulttuuriltamme meemikoneita. Geenit ohjaavat materiaalisen rakenteemme kehittymistä ja toimintaa myös aivojen eli meemikoneen perustoiminnot mukaan lukien. Meemit ovat "infosfäärin" (maailma 2) eli ihmisaivojen (ja myöhemmin ehkä myös älykkäiden koneiden) meemikoneissa toimivia kopioitujia eli kulttuurigeenejä.

Geenien ja meemien analogia on vain metafora. Monista eroista mainittakoon esimerkiksi, että meemit ilmenevät ja välittyvät fenotyyppeinä, mutta tulkitaan ja koodataan aivoissa aina subjektiivisesti, joten niillä ei ole "genotyyppejä". Geenit periytyvät vain vanhemmilta jälkeläisille hedelmöityksessä. Sen sijaan meemien "periytyminen" ei ole sukupolvisidonnaista. Sitä tapahtuu koko ajan sukupolvien sisällä ja välillä. Se on monensuuntaisessa vuorovaikutuksessa tapahtuvaa subjektiivisten mielten keskinäistä hedelmöittymistä.

Esimerkkejä meemeistä ja meemiplekseistä ovat: taide, teknologia, tiede, muoti, tavat, seremoniat, uskonnot ja ideologiat. Näistä kaksi viimeksi mainittua ovat myös tehokkaita vallan ylläpidon välineitä. Erityisesti organisoitunut kirkko arkkitehtuureineen, rituaaleineen, lakeineen, musiikkeineen ja kirjoitettuine perinteineen ylläpitää tehokkaasti vanhoja hierarkkisia valtarakenteita.

Dawkins pohti tarkemmin Jumala-meemiä. Miten se tuottaa itsestään niin tehokkaasti kopioita ja miksi sillä on niin suuri kyky säilyä hengissä? Hänen mukaansa Jumala-meemin suuri kyky säilyä hengissä ja suuri tarttuvuus perustuu meemin antamaan lupaukseen oikaista kaikki tämän maailman epäoikeudenmukaisuudet seuraavassa tuonpuoleisesta elämässä. 'Kaikkivaltius’ on kuin lääkärin potilaalle antama plasebo se tehoaa, vaikka perustuu puhtaaseen fiktioon.

Erityinen uskonnon määräysten noudattamista edistävä meemi on kirkon oppi helvetintulesta: uhkaus kammottavista kuolemanjälkeisistä kärsimyksistä ellei uskonnon määräyksiä noudata, mikä on aiheuttanut suurta tuskaa aina keskiajalta nykypäivään saakka. Dawkins pohtii voisiko tämän rinnastaa papiston tarkoitukselisesti suunnittelemiin Macchiavellin oppien mukaisiin syviin psykologisiin indoktrinaation tekniikoihin, mutta ei usko pappien olleen siihen kyllin fiksuja.

Sokea usko on tärkeä uskonnollisen meemipleksin osatekijä. Se tarkoittaa sokeaa luottamusta todisteiden puutteista tai jopa selvistä vastakkaista todisteista huolimatta. Sokean uskon meemi varmistaa jatkuvuutensa sillä yksinkertaisella tiedostamattomalla keinolla, ettei se rohkaise tekemään kriittisiä kysymyksiä.

Fiktionalismin mukaan myös empiirisen tiedon mallit ovat fiktioita. Ne voi erottaa fiktiivisestä uskoon perustuvasta "tiedosta" vain empiirisesti. Mielen prosesseihin ne tallentuvat molemmat samoilla mekanismeilla. Siksi fakta ja fiktio menevät niin helposti sekaisin.

Mielikuva-ajattelu ja kieli

Meemit ovat ihmisten mieliin iskostuneita ja iskostettuja ajattelutottumuksia; mielikuvaketjuja tuottavia simulaatioita todellisuudesta ja fiktioista. Realismi on ymmärrettävä niin, että todellisuus on sellainen kuin se on. Mutta emme kuitenkaan koe sitä suoraan, vaikka se meistä siltä tuntuu. Kokemuksemme syntyy mielen subjektiivisten todellisuutta simuloivien dynaamisten mallien eli meemien toiminnasta.

Primääristi ajattelu on mielikuva-ajattelua, joka toimii edelleenkin sen päälle kehittyneen kielellisen ajattelun taustalla. Kieli herättää kokemuksellisen mielikuva-ajattelun ja mielikuvat puetaan kommunikointia varten kielelliseksi viestinnäksi.

Kielellä symbolisen kommunikaation välineenä ja primäärin mielikuva-ajattelun kuorrutuksena on taipumus objektivoida maailman 3 fiktiivisiä prosesseja. Vaikka käsitykset sosiaalisista instituutioita ovat viimekädessä yksilöllisiä, ne muokkautuvat intersubjektiivisissa prosesseissa riittävän yhdenmukaisiksi, että niitä voi käytännössä ajatella olemassa olevina objekteina.

Ihmisen kokemuksen muotoutumiseen vaikuttaa niin kulttuuriset, sosiaaliset kuin biologiset prosessit. Lapsille useimmat asiat tulevat kieleen puettuina, eivät paljaina havaintoina. Tämä väistämättä indoktrinoi hänet läheistensä uskomuksiiin. Hän omaksuu ne tosiasioina, jotka sulautuvat hänen mielen malleihin omien kokemustensa lisäksi. Nämä mallit ovat yhdistämisen ja yhtenäiseksi tekemisen kategorioita Kantin kategorioiden tavoin, mutta empiirisiä; eivät mytologisia.

Filosofia ja humanistiset tieteet roikkuvat valitettavasti yhä metafyysisessä yläpilvessä. Niillä ei ole vielä tukevaa luonnontieteellistä perustaa. Tämän perustan rakentamisen eturintamassa toimii kognitiivinen neurotiede. Sen tuloksena voi myöhemmin olla psykologian ja tietoteorian naturalisointi, mistä saadaan sitten naturalistinen perusta myös filosofialle ja humanistisille tieteille.

Ajatteleva artefakti

Miten luodaan ajatteleva artefakti? Miten tekoäly saadaan ajattelemaan? “Tekoäly on tehtävä toisin. On tehtävä kone, joka operoi merkityksillä havainnoiden ympäristöään, itseään ja omaa mielensisältöään samoin kuin ihminen; suorilla ei-symbolisilla itseselittyvillä tavoilla”, sanoo tekniikan tohtori Pentti O A Haikonen. Hän etsii vahvan eli yleisen tekoälyn kehitykselle uutta suuntaa; irti vanhasta tietokone-metaforasta, joka tosin tuottaa juuri nyt hyvin näyttäviä sovelluksia, mutta vain kapeilla tarkasti rajatuilla alueilla. Hän on toteuttanut robotti demonstraation pelkillä assosiatiivisilla neuroverkoilla; ilman mikroprosessoreita ja ohjelmointia. Lisää tietoa asiasta löytyy hänen kirjastaan “Tietoisuus, tekoäly ja robotit”.

Mielen, kielen ja yhteiskunnan ilmiöihin perehtynyt tekoälytutkija, professori Timo Honkela puolestaan toi esille kirjassaan “Rauhankone”, kuinka ihmisten subjektiivinen käsitys kielestä kärjistää kriisin, kun ihmiset tarkoittavat samoilla sanoilla eri asioita tai puhuvat samasta asiasta eri sanoilla. Hänen mukaansa tekoäly voisi avustaa ihmisiä kielellisissä merkitysneuvotteluissa. Meillä kaikilla on oma subjektiivinen mielenkieli ja kommunikoidessa käymme ilman konettakin aina myös implisiittisesti aktiivista merkitysneuvottelua. Myös ajattelevien artefaktien on kyettävä tähän eli päivittämään omaa mielenkieltään.

Kaikki tekoälyn tutkijat myöntävät, että nykyisissä kapean tekoälyn sovelluksissa on kyse vasta fiksusta automaatiosta; ei mistään todellista älyä omaavasta tekniikasta. Ajattelevaa konetta ei voi toteuttaa vain ohjelmoimalla sääntöjä ja opettamalla esimerkeillä. Todelliseksi ajatteluksi kutsuttava itsenäinen mielen toiminta tulee mahdolliseksi vain, jos vahva tekoäly voi ihmisen tavoin itse vapaasti muodostaa empiirisen maailmankuvansa vuorovaikutuksessa ympäristönsä olioiden kanssa. Tällöin myös vahvalle tekoälylle muodostuisi ihmisten tavoin subjektiivinen käsitys todellisuudesta ja kielestä.

Mielen mikropiiri

Selvittääksemme, miksi ajattelemme kuten ajattelemme, on ensin selvitettävä aivojen toimintaperiaatteet ja toimintamekanismit. Kokonaiskuva on edelleen hämärän peitossa. Kukaan ei vielä tiedä miten aivot todella toimivat. Jeff Hawkins toteaa kirjassaan "Älykkyys: uusi tieto aivoista ja älykkäät koneet", ettei mitään hyvää eikä edes huonoa hypoteesia aivojen toiminnallisesta kokonaisuudesta ole vielä olemassa. Hänen aivojen toimintaa selvittävän ajattelunsa ytimessä on aivokuoren pylväät, jotka ovat keskenään tiiviisti kytkeytyneitä neuronien ryhmiä; aivojen toiminnallisia peruselementtejä. Hawkinsin uusin kirja The Thousand Brains — A new theory of Intelligence (2021) jatkaa samaa teemaa.

On mahdollista ajatella, että muodostamalla edellä mainitusta pylväistä toiminnallisesti vastaava elektroninen komponentti eli mielen mikropiiri ja kytkemällä niitä yhteen aivojen kytkentäkaavion eli konektomin mukaisesti syntyy älykkäälle robotille sopivat aivot. Mielen mikropiirien keinotekoiset neuronit tarvitsevat sitten vain "geneettiset" alkuasetukset, jotta niistä muodostuvista keinoaivoista saadaan "meemejä" omaksumaan ja käsittelemään kykeneviä meemikoneita, joka sitten voidaan kouluttaa yhteiskunnan jäseniksi kuten ihmisetkin. Tai jotakin siihen suuntaan.

Kun kukaan ei vielä tiedä, miten aivot kokonaisuutena toimivat, on keksittävä joku mahdollinen skenaario niiden toiminnasta. Tässä esitetyn hypoteettisen luonnoksen yhteen sovitetut tiedonsirpaleet on kerätty lukuisista eri lähteistä. Lopputulosta voi ajatella mielenmikropiirin ja keinomielen vaatimusmäärittelyn alustavana luonnoksena.

Aivokuori ja liskoaivot

Poimuttunut aivokuori eli korteksi koostuu kahdesta puolikkaasta, jotka jakautuvat otsa-, päälaki-, ohimo- ja takaraivolohko nimisiin alueisiin, jotka puolestaan sisältävät useita pienempiä primäärisiä alueita kuten motorinen aivokuori, somatosensorinen aivokuori, kuuloalue, sensorinen ja motorinen puhealue sekä näköalue. Primäärisiä aivokuoren alueita ovat ne, joille hermot aisteista ensimmäisenä saapuvat tai josta ne lihaksille lähtevät. Lisäksi aivokuoressa on sekundaarisia alueita ja assosiaatioalueita, jotka toimivat primäärin aivokuoren välittämän informaation yhdistämisessä ja tulkitsemisessa.

Aivokuorialueet muodostavat neuraalisilla kytkennöillään toiminnallisen hierarkian, jonka pohjalla ovat primääriset aisti- ja motoriset alueet. Niiden päällä on sekundääri- ja assosiaatioalueet ja kaiken huipulla on hippokampuksen sisältävä vanhan aivokuoren alue, joka on tiukasti kytköksissä myös aivojen tunnekeskukseen eli amygdalaan.

Kaikki aivokuoren alueet jakaantuvat vielä pylväiksi kutsuttuksi keskenään tiiviisti kytkeytyneiksi kuusikerroksisiksi neuronitihentymiksi, jotka ovat aivojen toiminnallisia perusyksiköitä, eräänlaisia tilakoneita. Tilakone on ohjausmekanismi, jonka seuraava tila riippuu tilakoneen tuloista ja edellisestä tilasta.

Aivokuoren alapuoliset rakenteet (liskoaivot) koostuvat pallomaisista neuronikeskittymistä eli tumakkeista sekä pikkuaivoista, jolla on aivokuoren tavoin kuorimainen neuraalinen rakenne.

Aivokuoren tilakoneet

Talamus niminen tumake toimii aisti- ja liikehermoratojen reitittäjänä aivokuorelle sekä koko aivokuoren toiminnan tahdistimena niin, että lukuisten aivokuoren pylväiden tuottamista mielikuvien sirpaleista muodostuu se yhtenäinen mielikuvien virta, mitä sanomme ajatteluksi.

Kukin pylväs toimii täysin itsenäisesti niihin liittyvien talamokortikaalisten silmukoiden tahdistamana. Silmukat palauttavat pylväille myös tiedon niiden edellisestä tilasta. Pylväät aistivat myös sekä omalla että ylemmällä ja alemmalla tasolta olevia informaationaapureitaan. Näistä kohteista saapuvat pylvään aistimat aksonit kytkeytyvät synapsien välityksellä pylvään neuronien denriitteihin. Tämä adaptiivinen rakenne edustaa tilansiirtofunktiota, joka määrää kuinka informaatioympäristö ja edellinen tila tuottaa seuraavan tilan.

Informaatioavaruus ja muisti

Pylväistä muodostuneet tilakoneet sijoittuvat aivojen aluehierarkian muodostamaan informaatioavaruuteen, jossa ne aistivat informaationaapureittensa toiminnallisia tiloja ja lähettävät oman tilatietonsa naapureittensa aistittaviksi. Mitään tätä kummempaa kommunikaatiota ei aivoissa tapahdu; ei tiedon siirtelyä pysyväismuistin ja työmuistin välillä, koska tällaisia rakenteita ei aivoissa ole. Kaikki aivokuoren tilakoneet toimivat reaaliajassa rinnakkaisesti. Niiden tarvitsema data ja toimintaohjeet ovat koko ajan välittömästi paikallisesti käytettävissä.

Pylväissä eli tilakoneissa on kahdentyyppistä muistia. Synapseihin tallentunutta pitkäaikaista eli funktiomuistia ja neuronien aktivaatiotiloihin tallentunutta eli lyhytaikaista tilamuistia. Usein ajatellaan, että aivot tallentavat kokemukset mielikuvina. Todellisuudessa aivot eivät talleta mielikuvia vaan kykyjä tuottaa uudelleen koetun kaltaisia mielikuvia samankaltaisista aistimuksia. Samankaltaiset aistimukset aktivoivat aina uudelleen saman pylväspopulaation täydentäen niiden tuottamia mielikuvia reaaliaikaisilla aistimuksilla sekä muokaten samalla pylväiden kykyjä uusilla kokemuksilla. Nämä mielikuvien tuottamis kyvyt tallentuvat pylväiden funktiomuistina toimiviin synapseihin. Pylväiden lyhytaikaiseen muistiin eli neuronien aktivaatiotiloihin ei tallennu mitään pysyvää informaatiota. Tämä neuronien aktivaatiotiloina ilmenevä lyhytaikaisen muisti edustaa jatkuvaa reaaliaikaista mielikuvien virtaa, jonka olemassaolo on vain hetkellistä. Mielikuvien virta pysähtyy vasta aivokuolemassa ja päättää samalla myös mielen olemassaolon.

Aivojen kytkentäkaavio eli konektomi

Aistiärsykkeet saapuvat aivokuoren primääreille aistialueille, jonka pylväät toimivat eräänlaisena piirredetektoreina. Sekundääristen alueiden pylväät aistivat primääritason pylväitä ja tunnistavat suurempia kokonaisuuksia. Pylväiden kyvyt perustuvat sekä geneettisiin taipumuksiin että empiiriseen oppimiseen. Oppimisen osuus kasvaa siirryttäessä primääritasolta ylöspäin. Aistimusten vaikutukset nousevat vain niin ylös, että sen prosessointiin löytyy toimintaohje. Täysin uuden asian tapauksessa aistimusten vaikutukset kohoavat aina hippokampukseen saakka, jonka ohjauksessa havainnosta joko tuotetaan aivan uusi skeema, se prosessoidaan osaksi jo mielessä olevaa skeemaa tai unohdetaan merkityksettömänä. Skeema on hippokampuksesta alkava informaatio naapuruston kytkentöjen avulla yhteen liittyvä alaspäin haarautuva pylväspopulaatio. Skeemojen helmat limittyvät keskenään, joten alempien tasojen pylväät voivat toimia useiden eri skeemojen osina.

Mielen virtuaalitodellisuus ja ajattelu

Aistimusten vaikutukset leviävät naapurustossa sekä ylöspäin että alaspäin vastaten perinteisen ajattelun ylöspäin ja alaspäin prosessointia. Alaspäin prosessointi on toiminnanohjausta, jolla ylempi taso vaikuttaa alemman tason toimintoihin. Ylöspäin prosessointi levittää aistimusten vaikutuksia ylöspäin, mikä voi aiheuttaa muutoksia alaspäin suuntautuviin toiminnanohjauksiin. Tähän aivojen informaatio avaruuteen sijoittunut pylväs populaatio tuottaa reaalimaailmaa ja myös puhtaita fiktioita simuloivan virtuaalitodellisuuden, jonka toiminta on ajattelua. Sen avulla voimme testata mielessämme erilaisia toimintavaihtoehtoja jo ennen toimeen ryhtymistä.

Virtuaalitodellisuus koostuu minä-, konteksti- ja objekti-prosesseista. Kontekstiprosessit mallintavat minäprosesin ympärillä olevan tilan ja objektiprosessit kuhunkin kontekstiin sijoittuvat objektit. Mielikuvien virta syntyy näiden prosessien yhteistoiminnasta ja kaikkien yksilöiden subjektiivista mielikuvien virroista muodostuu infosfääri eli maailma 2.

Mielen kontekstiprosessit ovat eräänlaisia minäprosessin ympärille muodostuneita tilan ja ajan kokemukset sekä tunne merkitykset tuottavia virtuaalitiloja. Mielen objektiprosessit sijoittavat kontekstiin sekä kokemuksia että uskomuksia mallintavat entiteetit; faktan ja fiktion. Niinpä paljon mainostettu järki koostuu fiktionalismin mukaan vain fiktioista; mielen kyhäämistä fiktiivisistä malleista, jotka tuottavat niin empiiristen kokemusten kuin myöskin perusteettomien uskomusten mielteet. Subjektiivinen mieli on olemassa vain niin kauan kuin sen prosessit ovat käynnissä.

Muisti ja kognitiivinen psykologia

Miten havainnoista tulee muistikuvia? Tätä ongelmaa lähestytään useinmiten täysin väärästä näkökulmasta: ajatellaan, että aistimukset tallentuvat muistiin mielikuvina. Tämä käsitys on väärä. Mielikuvia ei tallenneta pysyvästi minnekään. Sen sijaan muistiin tallennetaan kykyjä tuottaa vastaavia mielikuvia samankaltaisista tilanteista.

Primärialueilta hippoksmpukseen ylettyvien pylväshierarkkioiden eli skeemojen tuottamia mielikuvia (tilamuistien sisältöjä) ei tallenneta yhtään minnekään. Niiden asemasta skeemojen funktiomuistiin tallennetaan kykyjä tuottaa uudelleen havaintoja vastaavia mielikuvia tilamuistiin. Muistot palautetaan mieleen aktivoimalla samat skeemat, jotka mielikuvat tunnistivat. Mitään tiedon talletus ja palautus toiminnan kaltaista tiedon siirtelyä paikasta toiseen ei tarvita.

Mielikuvan reproduktio aktivoituu pelkästään skeeman aktivoinnilla. Aktivoinnin voi tehdä joko havainto tai mielikuvitus. Havainto ja toiminta liittyvät tiiviisti yhteen. Skeeman aktivointi päivittää myös skeeman tai, jos uusi havainto ei sovi mihinkään skeemaan luodaan uusi skeema. Aivojen toiminnallisessa hierarkiassa ylöspäin virtaavia aistimuksia vastaan virtaa alaspäin toiminnanohjauksia aistimusten tarkentamiseksi ja konkreettisen toiminnan ohjaamiseksi. Kuvittelu ja konkreettinen toiminta tapahtuu samoilla skeemoilla.

Kykymme liikkua ja toimia ympärillämme olevassa monimutkaisessa maailmassa perustuu kykyyn muodostaa siitä reproduktio; mielen virtuaalimaailma, joka koostuu minä-prosessista, sen ympärille muodostuneista vaihtoehtoisista kontekstiprosesseista ja niiden sisällöksi linkittyvistä objekti-prosesseista. Nämä tuottavat yhdessä ajattelun eli aivokuoren alueiden hierarkian kaikille tasoille hajautuneiden pylväiden dynaamisen toiminnan.

Kognitiivinen psykologia mallintaa edelleen muistia rakenteilla, joita aivoista ei löydy. Kuten jo edellä todettiin, aivoissa on vain kahdenlaista muistia: synapsien pitkäaikaista eli funktio-muistia ja neuronien aktivaation edustamaa lyhytaikaista eli tila-muistia. Kaikki kognitiivisen psykologian kuvaamat muistityypit voidaan selittää näiden avulla.

Aivot luovat mielen virtuaalimaailmaan dynaamisia malleja siitä miltä ulkoiset objektit näyttävät, kuulostavat ja miten ne toimivat. Kaikki tarvittava tieto tallentuu näihin malleihin. Mitään erillisiä kognitiivisen psykologian kuvaamia säilömuisteja ja työmuisteja ei ole olemassa. Skeemojen pylväs-populaatiot kuvaavat niihin sisältyvän informaation avulla objektien dynaamisen käyttäytymisen eli mielikuvien virran.

Mielikuvien muodostuminen

Tarkastellaan aluksi mielikuvan muodostumista näköaistin avulla ja laajennetaan se sitten muitakin aistimuksia ja tunteita koskevaksi. Aivot eivät toimi kuin kamera, joka kuvaa koko näkökentän kerralla, vaan pikemmin kuin tutka, joka skannaa näkökentän piste pisteeltä. Silmän tarkan näön alue kohdistuu kulloinkin vain hyvin pieneen alueeseen ja tekee koko ajan tahdosta ja tarkkaavaisuudesta riippumatonta hyppelyä eli niin sanottuja sakkadisia liikkeitä. Miten tästä sekamelskasta voi syntyä stabiili mielikuvien virta?

Mielen dynaaminen virtuaalitodellisuus syntyy silmän liikkeitä ja vartalon asentoja koordinoivan motorisen toiminnan yhteistyönä. Pikkuaivot ovat peliohjelmistojen fysiikkamoottoria vastaava elin, joka ylläpitää painovoimakentän hallitseman ympäristön koordinaatistossa vartalon ja sen osien asentojen dynaamista tilaa ja auttaa kohdistamaan kulloisenkin sakkaadisen pysähdyksen tuottaman kuvan oikeaan kohtaan kontekstia. Primaarin näköalueen piirredetektorit valikoivat palapelipussistaan tarkannäön alueeseen sopivan elementin. Ylempien tasojen objektiprosessit koostavat näistä elementeistä vaihe vaiheelta isompia hahmoja ja aktiivinen konteksti prosessi skaalaa ne osaksi kokonaisuutta.

Mielen virtuaaliavaruus kattaa koko kontekstin eli ympärillä olevan tilan, myös sen mikä ei ole näkökentässä. Sen ajatellaan pysyvän muuttumattomana. Siksi on mahdollista ajatella sitäkin osaa ympäristöstä mikä ei ole näkökentässä. Näköaistin lisäksi myös kaikki muut aistit ja liskoaivojen vietti- ja vaisto-pohjan sekä homeostaasin tilan generoimat tunteet täydentävät omalta osaltaan konteksti- ja objekti-prosessien tuottamaa mielen virtuaalitodellisuutta.

Mieli mallintaa samalla mekanismilla reaalisten objektien lisäksi myös fiktioita; suunnitelmia, teorioita ja uskonnollisia kuvitelmia.

Muistot

Muisto aktivoituu joko havainnosta tai ajattelun mielleyhtymistä. Sitä mitä normaalisti sanomme muistoksi ei tallenneta mihinkään. Sen sijaan funktiomuistiin tallentuu kyky tuottaa koettua aistimusta vastaava mielikuvasekvenssi tilamuistiin. Mielikuvien pohjaksi aktivoidaan aina mahdollisimman lähellä jotakin koettua aistimusta vastaava jo olemassa oleva skeema. Havainnosta aktivoituneen skeeman tuottamaa mielikuvien sekvenssiä täydennetään aina aktuaalisilla aistimuksilla. Siksi se on aina mielleyhtymistä aktivoitununeita muistoja täsmällisempi.

Mielikuvien sekvenssin tuottavan skeeman aktivointi päivittää myös aina sen kykyä tuottaa niistä erilaisia variaatioita. Jos aistimus poikkeaa merkittävästi aiemmin koetuista luodaan siitä kokonaan uusi skeema.

Tässä esitetyllä kuvauksella on monia yhtymäkohtia Antti Revonsuon mielen virtuaalitodellisuuden, Antonio Damasion esittämän aivojen kuva- ja taipumusavaruus mallin ja Jeff Hawkinsin esittämän ennustavan muistin viitekehityksen ideoille.

Revonsuon käyttämä virtuaalitodellisuuden käsite vastaa suoraan tässä mallissa kuvattua aivojen pylväspopulaation tuottamaa mieltä.

Siinä missä Damasio jakaa aivokuoren taipumus- ja kuva-avaruuksiin, sama toiminnallinen jako tehdään tässä esitetyssä mallissa jokaisessa aivokuoren pylväässä. Taipumusavaruuden toimintoja vastaa pylväiden funktiomuistiin tallennetut kyvyt ja kuva-avaruuden toimintoja tilamuistin mielikuvien virta.

Hawkinsin mallissa pylväät ovat — samoin kuin tässä kuvatussa mallissa — aivojen mielikuvien virtoja tuottavia toiminnallisia perusyksiköitä.

Damasion konvergenssi-divergenssi-vyöhyke ajattelu vastaa tämän mallin funktionaalista kaksisuuntaista aivoalueiden hierarkiaa, joka kytkeytyy Damasion mallin tavoin tiukasti aivokuoren alaisiin taipumuksellisiin rakenteisiin (liskoaivoihin).

Tietoiset ja tiedostamattomat mielikuvat

Damasion mukaan hänen "kuva-avaruudeksi" nimeämänsä aivokuoren alueet muodostavat kaikkien aistien yhdistelmänä sekä tietoisiksi tulevat mielikuvat että ne, jotka jäävät tiedostamatta. Tässä esitetyssä mallissa mielikuvien tuottamiseen tarvitaan koko aivokuori ja myös kuoren alaiset aivorungon homeostaasin ja pikkuaivojen dynaamisen liiketilan säätöjärjestelmät.

Mielikuvien tiedostaminen on aivojen kokonaisvaltaista holistista toimintaa. Se ei liity vain "kuva-avaruuteen" vaan koko aivokuoreen ja kuoren alaisiin rakenteisiin. Primaarisen ja sekundaarisen aivokuoren sekä kuoren alaisten rakenteiden tuottamat mielikuvien sirpaleet eivät yllä vielä tietoisuuteen. Tietoisuuteen nousee vasta riittävän kokonaisvaltaiset assosiaatiotason mielikuvat.

Tietoisen tason alapuoliset mielikuvien sirpaleet ja niiden välityksellä myös aivokuoren alaiset liskoaivojen vietit ja vaistot vaikuttavat kuitenkin koko ajan myös tietoisen tason mielikuviin. Tiedostamattomalle tasolle vaikuttavaksi saattaa jäädä myös alunperin tietoiseen kokonaisuuteen kuuluneet tiedostamattomat osat, joiden tietoiset osat ovat unohtuneet.

Tietoinen mieli rakentuu koko aivojen tuottamista dynaamisista mielikuvista. Niiden muodostumiseen vaikuttaa sekä ympäristöstä saadut aistimukset että eliön sisäinen homeostaattinen tila. Ympäristö kuvautuu mielen virtuaalitodellisuuteen minä prosessin sisältäväksi kolmiulotteiseksi dynaamiseksi malliksi ja sisäinen tila minäprosessia täydentäväksi tunneprofiiliksi. Mielen objekteilla ei ole omaa toiminnanohjaus prosessia vaan sen sijaan objektien käyttäytymistä ennustetaan projisoimalla oma minäprosessi niiden asemaan.

Edellä kuvattujen speksien mukaisesti suunniteltu ajatteleva artefakti voisi olla jo täysivaltainen kulttuurin (maailma 3) eli infosfäärin toimija. Kulttuurin itsenäinen objektiivinen olemassaolo on näennäistä; se on vain subjektiivisten käsitysten horisontti.

Ajattelevat artefaktit siis muodostaisivat ihmisten tavoin itse omat subjektiiviset käsityksensä todellisuudesta ja voisivat osallistua yhteisönsä intersubjektiiviseen vuorovaikutukseen vaikuttaen siten sekä oman käsityksensä että yhteisönsä käsitysten kehitykseen.

[Varaktori]

Jumalattoman paljon sivistyssanoja.

[Raspu]

Kuulostaa pätevältä siansaksalta ja sanasnobailulta, mutta vika lienee minussa.
Kirjoitusta ei lienee tarkoitettu ymmärrettäväksi vaan oman erinomaisuuden pönkittämiseksi.

[KultaKikkare]

Mielenkiintoinen aihe mut on niin jumalattoman pitkä teksti etten jaksa nyt covid kuumeessa keskittyä.

Tsekkaan myöhemmin.

[Purdue]

Naturalisti kirjoitti:

Edellä kuvattujen speksien mukaisesti suunniteltu ajatteleva artefakti voisi olla jo täysivaltainen kulttuurin (maailma 3) eli infosfäärin toimija.

Hieno selostus sulla, ja liikut aika abstraktilla tasolla sekä toisaalta aivojen fysikaalisten prosessien tasolla. Mutta en näe kuinka yllä kuvatun kaltainen ajatteleva artefakti vielä ymmärtäisi maailmaa, ja olisi sosiaalinen siinä mielessä että se pystyisi vuorovaikuttamaan ja kommunikoimaan tehokkaasti ihmisten ja toisten ajattelevien artefaktien kanssa. Tuota mahdollisen ajattelevan artefaktin sosiaalista puolta olen jo käsitellyt aiemmin, joten tässä keskityn merkitysten ymmärtämiseen.

Tässä mielessä "käsitteet" eli konseptit ovat tärkeitä niiden meemien sijaan. Käsitteiden psykologia on mielenkiintoinen tutkimusalue, joka siis pureutuu ihmisen käsitteellisen ajatteluun ja siihen kuinka ymmärrämme asioita.

Tässä mielessä Gregory Murphyn teos "The Big Book of Concepts" on oivallinen lähdeteos:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-b ... 0262632997

Ogden & Richardsin teos "The Meaning of Meaning" esittelee myös semanttisen kolmion:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/meani ... 0156584463


Jos nuo ideat jalostaa hieman eteenpäin, niin voidaan ajatella näin:

Sanat <> Konseptit <> Objektit


Sanat sinällään eivät merkitse mitään. Koira, dog ja hund kaikki tarkoittavat samaa asiaa, ja nämä sanat ovat täysin arbitraarisia. Nämä sanat kyllä nimeävät objektin, eli sana koira nimeää siihen liittyvän objektin eli elävän koiran.

Mutta sanojen ja objektien välissä on konseptit, ja ne ovat nämä konseptit joidenka välityksellä sanojen nimeävät objektit ja niiden merkitys ymmärretään.

Jos en siis osaa englannin kieltä, niin en ymmärrä mitä sana dog tarkoittaa. Mutta jos osaan yhdistää tuohon sanaan dog mielessäni olevan konseptin koirasta, niin pystyn ymmärtämään sanan dog englanniksi.


Käytännössä konseptien muodostuminen mielessä on elinikäinen prosessi. Ja tätä konseptien psykologiaa on tutkittu paljonkin psykologian puolella. Mä näkisin, että jos haluaa tarkastella asioita hieman konkreettisemmasta näkökulmasta kuin neuronien tasolla, niin se kuinka yksilöt ymmärtävät asioita perustuu konsepteihin ja niiden omaksumiseen.

Jokainen yksilö omaksuu hieman erilaiset konseptit erilaisten elämänkokemusten myötä, ja vaikka meillä onkin siis yhteinen kieli, jolla kommunikoimme, niin tämä kommunikaatio ei aina toimi, koska emme ymmärrä toisiamme sen takia että konseptuaalinen avaruutemme on erilainen.


Eli, jos mun pitäisi pyrkiä suunnittelemaan ajatteleva ja asioiden, sanojen ja muiden ihmisten käyttäytymistä sekä näiden merkityksiä ymmärtävä ajatteleva artefakti, niin mä en lähtisi liikkeelle neuronien tasolta, vaan ajatusprosessien tasolta. Tällöin oleellista on se kuinka aivojen prosessointi käyttää hyväkseen konseptuaalista ajattelua.

[OlliS]

Jumalaton kone

Tuosta pois ateismi, niin oikein hyvä. Pitää pysyä agnostismissa tieteellisessä filosofiassa.

[Purdue]

Naturalisti kirjoitti:

On mahdollista ajatella, että muodostamalla edellä mainitusta pylväistä toiminnallisesti vastaava elektroninen komponentti eli mielen mikropiiri ja kytkemällä niitä yhteen aivojen kytkentäkaavion eli konektomin mukaisesti syntyy älykkäälle robotille sopivat aivot. Mielen mikropiirien keinotekoiset neuronit tarvitsevat sitten vain "geneettiset" alkuasetukset, jotta niistä muodostuvista keinoaivoista saadaan "meemejä" omaksumaan ja käsittelemään kykeneviä meemikoneita, joka sitten voidaan kouluttaa yhteiskunnan jäseniksi kuten ihmisetkin. Tai jotakin siihen suuntaan.

Tässä keinotekoisien neuronien ajatuksessa on oikeastaan se ongelma, että nykyään puhutaan kolmiosaisesta synapsista, jossa synapsin toimintaan osallistuu presynaptinen hermosolu, postsynaptinen hermosolu sekä gliasolu eli astrosyytti. Eli nämä astrosyytit osallistuvat sen synapsin toimintaan ja kommunikaatioon.

Mun nähdäkseni aivotoimintaa ei enää ole mahdollista mallintaa ilman kolmiosaisen synapsin mallia, jos siitä mallinnuksesta halutaan realistinen.

Tossa yksi artikkeli aiheesta: https://www.urmc.rochester.edu/news/sto ... ce-smarter

Astrocytes are far more abundant, larger, and diverse in the human brain compared to other species. In humans, individual astrocytes project scores of fibers that can simultaneously connect with large numbers of neurons, and in particular their synapses, the points of communication where two adjoining neurons meet. As a result, individual human astrocytes can potentially coordinate the activity of thousands of synapses, far more than in mice.

It was this observation that suggested that human astrocytes might play a significant role in integrating and coordinating the more complex signaling activity found in human brains, and hence help regulate our higher cognitive functions.

Tuolla lisää asiaa aiheesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Tripartite_synapse
https://en.wikipedia.org/wiki/Glia
https://www.sciencedirect.com/science/a ... 6750000055

Ja tuossa lyhyt video:



Elikkä tuo ensimmäinen artikkeli jota lainasin, niin toteaa että nuo astrosyytit toimivat paitsi neuraalisessa transmissiossa niin myös ovat tärkeitä kognitiivisten toimintojen kannalta.

Eli, jos ihmisen aivoista halutaan tehdä toimiva mallinnus, jolla saataisiin luotua toimiva tekoäly, niin se ei voi nykytiedon valossa enää perustua pelkästään hermosolujen toimintaan, vaan mukaan tarvitaan vähintäänkin astrosyytit ja kolmiosainen synapsi, jonka toimintaa ei vielä täysin tunneta.

Eli herää kysymys onko ihmisaivojen tarkka mallintaminen se oikea tie kohti toimivaa tekoälyä, vai voitaisiinko samaan lopputulokseen päästä softapohjaisesti muin keinoin?

[Naturalisti]

Naturalisti kirjoitti:

On mahdollista ajatella, että muodostamalla edellä mainitusta pylväistä toiminnallisesti vastaava elektroninen komponentti eli mielen mikropiiri ja kytkemällä niitä yhteen aivojen kytkentäkaavion eli konektomin mukaisesti syntyy älykkäälle robotille sopivat aivot. Mielen mikropiirien keinotekoiset neuronit tarvitsevat sitten vain "geneettiset" alkuasetukset, jotta niistä muodostuvista keinoaivoista saadaan "meemejä" omaksumaan ja käsittelemään kykeneviä meemikoneita, joka sitten voidaan kouluttaa yhteiskunnan jäseniksi kuten ihmisetkin. Tai jotakin siihen suuntaan.

Tässä keinotekoisien neuronien ajatuksessa on oikeastaan se ongelma, että nykyään puhutaan kolmiosaisesta synapsista, jossa synapsin toimintaan osallistuu presynaptinen hermosolu, postsynaptinen hermosolu sekä gliasolu eli astrosyytti. Eli nämä astrosyytit osallistuvat sen synapsin toimintaan ja kommunikaatioon.

Mun nähdäkseni aivotoimintaa ei enää ole mahdollista mallintaa ilman kolmiosaisen synapsin mallia, jos siitä mallinnuksesta halutaan realistinen.

Tossa yksi artikkeli aiheesta: https://www.urmc.rochester.edu/news/sto ... ce-smarter

Astrocytes are far more abundant, larger, and diverse in the human brain compared to other species. In humans, individual astrocytes project scores of fibers that can simultaneously connect with large numbers of neurons, and in particular their synapses, the points of communication where two adjoining neurons meet. As a result, individual human astrocytes can potentially coordinate the activity of thousands of synapses, far more than in mice.

It was this observation that suggested that human astrocytes might play a significant role in integrating and coordinating the more complex signaling activity found in human brains, and hence help regulate our higher cognitive functions.

Tuolla lisää asiaa aiheesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Tripartite_synapse
https://en.wikipedia.org/wiki/Glia
https://www.sciencedirect.com/science/a ... 6750000055

Ja tuossa lyhyt video:



Elikkä tuo ensimmäinen artikkeli jota lainasin, niin toteaa että nuo astrosyytit toimivat paitsi neuraalisessa transmissiossa niin myös ovat tärkeitä kognitiivisten toimintojen kannalta.

Eli, jos ihmisen aivoista halutaan tehdä toimiva mallinnus, jolla saataisiin luotua toimiva tekoäly, niin se ei voi nykytiedon valossa enää perustua pelkästään hermosolujen toimintaan, vaan mukaan tarvitaan vähintäänkin astrosyytit ja kolmiosainen synapsi, jonka toimintaa ei vielä täysin tunneta.

Eli herää kysymys onko ihmisaivojen tarkka mallintaminen se oikea tie kohti toimivaa tekoälyä, vai voitaisiinko samaan lopputulokseen päästä softapohjaisesti muin keinoin?

Gliasolujen (astrosyyttien) roolia hermoston toiminnassa on tutkittu käsittääkseni ainakin 90-luvulta saakka ja niillä on todettu olevan vaikutusta. Vaikutus ei kuitenkaan liity itse toimintaperiaatteeseen, vaan toiminnan pidempiaikaiseen aktiivitason vaihteluun; niin näidenkin dokumenttien perusteella..

Vaikutus on samanlainen kuin suksivoiteella hiihtämisessä. Voide vaikuttaa hiihtonopeuteen, mutta hiihtäminen tapahtuu periaatteessa samalla mekanismilla.

Se, että aktivastiotason vaikutus leviää lähiympäristöön (koko pylvääseen) viittaa vain siihen, että aktivastiotason muutosta tarvitaan koko pylväässä eikä vain yhdessä liitoksessa. Tämän mekanismin kautta välittäjäaineiden säätely järjestelmä vaikuttaa hermoston toimintaan eli mielialojen muutoksiin.

Tällainen mekanismi, jolla voidaan säädellä aktivaatiotasoja laajemmalla aivojen alueilla kenties tarvitaan myös mielen mikropiirin suunnittelussa, mutta se ei muuta itse aivotoiminnan mallinnuksen perusperiaatteita.

[Naturalisti]

Jumalaton kone

Tuosta pois ateismi, niin oikein hyvä. Pitää pysyä agnostismissa tieteellisessä filosofiassa.

Haluatko esittää vaatimuksia sille miten ihmisten on lupa ajatella ja vaatia tiedettä hyväksymään teorioittensa lähtökohdaksi pelkkään uskoon perustuvia uskomuksia?

Kukaan ei kiellä sinua eikä ketään muutakaan ajattelemaan oman "koulukuntansa" mukaisesti, kunhan sallii sen myös muille. Tiede ei ota kantaa henkimaailman olemassaoloon, koska sitä ei voida tieteen menetelmin havaita.

Myöskään minä ota tuossa jutussa kantaa siihen onko materiaalisesta todellisuudesta riippumatonta henkimaailmaa olemassa vai ei. Esittämäni hypoteesi sen sijaan väittää vain, että ihmismielen toiminta voidaan kuvata ilman oletusta henkimaailman olemassaolosta. Tämän osoittaminen on periaatteellisesti tärkeää keinomielen olemassaolon mahdollisuuden kannalta, koska sellainen olisi ilmeisesti välttämättä luotava tämän materiaalisen maailman aineksista.

Taman koko jutun idea on siis siinä, että ihmismielen toiminta on mahdollista selittää ilman tarvetta olettaa mitään materiaalisesta todellisuudesta riippumatonta henkimaailmaa.

Jos haluat kritisoida tätä juttua, älä laajenna sitä sen kontekstin ulkopuolelle eli kiistelyksi Jumalan olemassaolosta. Kritisoi sen sijaan sitä mitä hypoteesissä väitetään. Mitä sellaista siinä väitetään, mikä ei ole selitettävissä materiaalisten objektien ja niiden vuorovaikutusprosessien avulla?

Toki, jos ajatteleva artefakti saadaan joskus luotua, olisi se tietysti merkittävä viite sille, ettei henkimaailmaa ylipäätäänkään ole tarpeellista olettaa olevaksi.

[Purdue]

Naturalisti kirjoitti:

On mahdollista ajatella, että muodostamalla edellä mainitusta pylväistä toiminnallisesti vastaava elektroninen komponentti eli mielen mikropiiri ja kytkemällä niitä yhteen aivojen kytkentäkaavion eli konektomin mukaisesti syntyy älykkäälle robotille sopivat aivot. Mielen mikropiirien keinotekoiset neuronit tarvitsevat sitten vain "geneettiset" alkuasetukset, jotta niistä muodostuvista keinoaivoista saadaan "meemejä" omaksumaan ja käsittelemään kykeneviä meemikoneita, joka sitten voidaan kouluttaa yhteiskunnan jäseniksi kuten ihmisetkin. Tai jotakin siihen suuntaan.

Tässä keinotekoisien neuronien ajatuksessa on oikeastaan se ongelma, että nykyään puhutaan kolmiosaisesta synapsista, jossa synapsin toimintaan osallistuu presynaptinen hermosolu, postsynaptinen hermosolu sekä gliasolu eli astrosyytti. Eli nämä astrosyytit osallistuvat sen synapsin toimintaan ja kommunikaatioon.

Mun nähdäkseni aivotoimintaa ei enää ole mahdollista mallintaa ilman kolmiosaisen synapsin mallia, jos siitä mallinnuksesta halutaan realistinen.

Tossa yksi artikkeli aiheesta: https://www.urmc.rochester.edu/news/sto ... ce-smarter

Astrocytes are far more abundant, larger, and diverse in the human brain compared to other species. In humans, individual astrocytes project scores of fibers that can simultaneously connect with large numbers of neurons, and in particular their synapses, the points of communication where two adjoining neurons meet. As a result, individual human astrocytes can potentially coordinate the activity of thousands of synapses, far more than in mice.

It was this observation that suggested that human astrocytes might play a significant role in integrating and coordinating the more complex signaling activity found in human brains, and hence help regulate our higher cognitive functions.

Tuolla lisää asiaa aiheesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Tripartite_synapse
https://en.wikipedia.org/wiki/Glia
https://www.sciencedirect.com/science/a ... 6750000055

Ja tuossa lyhyt video:



Elikkä tuo ensimmäinen artikkeli jota lainasin, niin toteaa että nuo astrosyytit toimivat paitsi neuraalisessa transmissiossa niin myös ovat tärkeitä kognitiivisten toimintojen kannalta.

Eli, jos ihmisen aivoista halutaan tehdä toimiva mallinnus, jolla saataisiin luotua toimiva tekoäly, niin se ei voi nykytiedon valossa enää perustua pelkästään hermosolujen toimintaan, vaan mukaan tarvitaan vähintäänkin astrosyytit ja kolmiosainen synapsi, jonka toimintaa ei vielä täysin tunneta.

Eli herää kysymys onko ihmisaivojen tarkka mallintaminen se oikea tie kohti toimivaa tekoälyä, vai voitaisiinko samaan lopputulokseen päästä softapohjaisesti muin keinoin?

Gliasolujen (astrosyyttien) roolia hermoston toiminnassa on tutkittu käsittääkseni ainakin 90-luvulta saakka ja niillä on todettu olevan vaikutusta. Vaikutus ei kuitenkaan liity itse toimintaperiaatteeseen, vaan toiminnan pidempiaikaiseen aktiivitason vaihteluun; niin näidenkin dokumenttien perusteella..

Vaikutus on samanlainen kuin suksivoiteella hiihtämisessä. Voide vaikuttaa hiihtonopeuteen, mutta hiihtäminen tapahtuu periaatteessa samalla mekanismilla.

Se, että aktivastiotason vaikutus leviää lähiympäristöön (koko pylvääseen) viittaa vain siihen, että aktivastiotason muutosta tarvitaan koko pylväässä eikä vain yhdessä liitoksessa. Tämän mekanismin kautta välittäjäaineiden säätely järjestelmä vaikuttaa hermoston toimintaan eli mielialojen muutoksiin.

Tällainen mekanismi, jolla voidaan säädellä aktivaatiotasoja laajemmalla aivojen alueilla kenties tarvitaan myös mielen mikropiirin suunnittelussa, mutta se ei muuta itse aivotoiminnan mallinnuksen perusperiaatteita.

Joo, taidat kyllä olla oikeassa tämän viimeisen lauseesi kanssa. Mun pointti oli lähinnä se, että aivojen toiminnan täydellisen tarkka mallintaminen esim. softapohjaisesti saattaa olla erittäin vaikeaa.

Eli tällöin herää kysymys siitä mallinnuksen asteesta. Kuinka lähellä aivojen softapohjainen mallinnus pitäisi olla suhteessa oikeisiin aivoihin, ja kuinka paljon tuo mallinnus mielestäsi voi poiketa oikeista aivoista?

Ja onko sun päämääränä luoda fyysinen mallinnus aivoista mikropiirille, vai vain softapohjainen mallinnus?

[Naturalisti]

Naturalisti kirjoitti:

Edellä kuvattujen speksien mukaisesti suunniteltu ajatteleva artefakti voisi olla jo täysivaltainen kulttuurin (maailma 3) eli infosfäärin toimija.

Hieno selostus sulla, ja liikut aika abstraktilla tasolla sekä toisaalta aivojen fysikaalisten prosessien tasolla. Mutta en näe kuinka yllä kuvatun kaltainen ajatteleva artefakti vielä ymmärtäisi maailmaa, ja olisi sosiaalinen siinä mielessä että se pystyisi vuorovaikuttamaan ja kommunikoimaan tehokkaasti ihmisten ja toisten ajattelevien artefaktien kanssa. Tuota mahdollisen ajattelevan artefaktin sosiaalista puolta olen jo käsitellyt aiemmin, joten tässä keskityn merkitysten ymmärtämiseen.

Joo, päädyimme yksimielisyyteen siitä, ettei sosiaalisissa systeemeissä ole yksilöiden subjektiivisten mielten lisäksi muita kokijoita ja toimijoita (ennenkuin kehitämme oikeasti ajattelevia artefakteja).

Tässä mielessä "käsitteet" eli konseptit ovat tärkeitä niiden meemien sijaan. Käsitteiden psykologia on mielenkiintoinen tutkimusalue, joka siis pureutuu ihmisen käsitteellisen ajatteluun ja siihen kuinka ymmärrämme asioita.

Tässä mielessä Gregory Murphyn teos "The Big Book of Concepts" on oivallinen lähdeteos:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-b ... 0262632997

Ogden & Richardsin teos "The Meaning of Meaning" esittelee myös semanttisen kolmion:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/meani ... 0156584463

Käsitteet ja konseptit ovat myös meemejä, jotka jokainen käsittää omalla (enemmän tai vähemmän muiden kanssa yhtenevällä) tavalla, jos käsittää mitenkään.

Jos nuo ideat jalostaa hieman eteenpäin, niin voidaan ajatella näin:

Sanat <> Konseptit <> Objektit

Sanat sinällään eivät merkitse mitään. Koira, dog ja hund kaikki tarkoittavat samaa asiaa, ja nämä sanat ovat täysin arbitraarisia. Nämä sanat kyllä nimeävät objektin, eli sana koira nimeää siihen liittyvän objektin eli elävän koiran.

Mutta sanojen ja objektien välissä on konseptit, ja ne ovat nämä konseptit joidenka välityksellä sanojen nimeävät objektit ja niiden merkitys ymmärretään.

Jos en siis osaa englannin kieltä, niin en ymmärrä mitä sana dog tarkoittaa. Mutta jos osaan yhdistää tuohon sanaan dog mielessäni olevan konseptin koirasta, niin pystyn ymmärtämään sanan dog englanniksi.

Voisiko tämän kuvauksen pelkistää näin?

Sanat <> Konseptit <> Objektit

Sanat: ääniaaltoja, tahroja paperilla, bittejä tietokannoissa, jne.

Konseptit: subjektiivisten mielenkielten meemejä eli ajatustottumuksia, joiden mukaan kukin tulkitsee sanojen merkityksiä. Intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa jokainen pelaa kielipeliä omilla säännöillä.

Objektit: reaalimaailman objekteja ja ilmiöitä sekä myös mielikuvituksen luomia käsitteitä (loogiset, matemaattiset ja teoreettiset käsitteet sekä taiteelliset, filosofidet ja uskonnolliset käsitteet), joilla ei ole vastinetta mielen ulkopuolisessa reaalimaailmassa. Ne ovat olemassa vain subjektiivisten mielten prosesseina.

Käytännössä konseptien muodostuminen mielessä on elinikäinen prosessi. Ja tätä konseptien psykologiaa on tutkittu paljonkin psykologian puolella. Mä näkisin, että jos haluaa tarkastella asioita hieman konkreettisemmasta näkökulmasta kuin neuronien tasolla, niin se kuinka yksilöt ymmärtävät asioita perustuu konsepteihin ja niiden omaksumiseen.

Jokainen yksilö omaksuu hieman erilaiset konseptit erilaisten elämänkokemusten myötä, ja vaikka meillä onkin siis yhteinen kieli, jolla kommunikoimme, niin tämä kommunikaatio ei aina toimi, koska emme ymmärrä toisiamme sen takia että konseptuaalinen avaruutemme on erilainen.

Muuten samaa mieltä, mutta koska myös kieli on olemassa vain subjektiivisiin mieliin hajautuneina mielenkielinä eli meemeinä. Myös sen perustana on subjektiivisten mielten materiaaliset prosesseit. Mitään suoraan koettua kollektiivista käsitystä kielestä ei ole olemassa.

Eli, jos mun pitäisi pyrkiä suunnittelemaan ajatteleva ja asioiden, sanojen ja muiden ihmisten käyttäytymistä sekä näiden merkityksiä ymmärtävä ajatteleva artefakti, niin mä en lähtisi liikkeelle neuronien tasolta, vaan ajatusprosessien tasolta. Tällöin oleellista on se kuinka aivojen prosessointi käyttää hyväkseen konseptuaalista ajattelua.

Niin, kieli on kuitenkin olemassa vain materiaalisten aivojen prosesseina. Niiden ulkopuolella se on vain tahroja paperilla ja muuta sellaista. On siis pyrittävä sovittamaan yhteen kielten käytännöt ja mielen materiaaliset prosessit. Jos lähdetään liikkeelle kielestä, niin joudutaan tukeutumaan "henkimaailman asioihin" missä ja miten ne ovat materiaalisesti olemassa?

Tämän pulman välttämiseksi on siis suunniteltava ihmisten tavoin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kielen ja sen konseptit (omalla tavallaan) omaksumaan kykenevä jumalaton kone.

Toki koneiden sosialisaatio kielen suhteen on tehtävä ymmärtämään ihmisten kieltä, jotta kykenemme vuorovaikutukseen "heidän" kanssaan.

Entä onko mitään perustetta olettaa, että ihminen on jotakin muuta kuin evoluution tuottama autonominen biologinen kone?

[Purdue]

Voisiko tämän kuvauksen pelkistää näin?

Sanat <> Konseptit <> Objektit

Sanat: ääniaaltoja, tahroja paperilla, bittejä tietokannoissa, jne.

Konseptit: subjektiivisten mielenkielten meemejä eli ajatustottumuksia, joiden mukaan kukin tulkitsee sanojen merkityksiä. Intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa jokainen pelaa kielipeliä omilla säännöillä.

Objektit: reaalimaailman objekteja ja ilmiöitä sekä myös mielikuvituksen luomia käsitteitä (loogiset, matemaattiset ja teoreettiset käsitteet sekä taiteelliset, filosofidet ja uskonnolliset käsitteet), joilla ei ole vastinetta mielen ulkopuolisessa reaalimaailmassa. Ne ovat olemassa vain subjektiivisten mielten prosesseina.


Entä onko mitään perustetta olettaa, että ihminen on jotakin muuta kuin evoluution tuottama autonominen biologinen kone?

Joo, ihminen on biologinen kone eli siitä voidaan olla yhtä mieltä. Ja aika hyvin sä ymmärsit myös tuon mun yllä olevan jaottelun.

Mutta musta sä nyt käytät termiä "meemi" sellaisena yleiskäsitteenä, että se menettää käyttötarkoituksensa ja merkityksensä lähes kokonaan. Ihan siitä syystä, että sulla meemi selittää lähes kaiken.


Jos lähdetään tästä Wikipedian määritelmästä meemille:

Meemi on idea, käyttäytymismalli, tyyli tai käyttötapa, joka leviää kulttuurissa henkilöltä toiselle.

Ja tässä on sanan konsepti määritelmä Wikipediasta:

Käsite on kielellisen ilmaisun sanan, lauseen tai termin kognitiivinen merkityssisältö.

Ja tuossa on sanan instituutio määritelmä Wikipediasta:

Instituutiot ovat sosiaalisen järjestyksen ja yhteistyön rakenteita ja mekanismeja, jotka ohjaavat kahden tai useamman yksilön käyttäytymistä. Instituutiot muokkaavat ihmisten toimia ja tavoitteita, ja ne luovat ja pitävät yllä ihmisten yhteistoiminnan sääntöjä. Termiä "instituutio" käytetään usein kuvaamaan yhteiskunnalle tärkeitä ja vakiintuneita tapoja sekä käyttäytymismalleja, mutta...

Pointti tossa on mulla ollut koko ajan se että meemin, konseptin ja instituutioiden käsitteiden merkityssisältö sekä käyttöalue eroaa toisistaan. Niiden avulla voidaan analysoida erilaisia ilmiöitä, ja niitä ei tule sekoittaa keskenään.

Kun meemi rupeaa merkitsemään lähes kaikkea, niin se ei enää merkitse mitään.

Instituution käsitteeseen liittyy läheisesti sellaisia käsitteitä kuin status positiot ja niihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Meemin käsite ei tällaisia konsepteja ja merkityssisältöjä pidä sisällään.

Konseptejakin on tutkittu psykologiassa jo vuosikymmeniä, ja se tutkimustieto joka konsepteista on saatu poikkeaa merkittävästi meemin käsitteestä. On olemassa eri teorioita siitä kuinka konseptit ovat tallentuneena mielen representaatioina, ja konsepteihin liittyy oleellisesti se kuinka yksilö kategorisoi maailman konkreettisia ja abstrakteja objekteja. Meemin käsitteeseen ei tällaiset asiat kuulu.

[Naturalisti]

Naturalisti kirjoitti:

On mahdollista ajatella, että muodostamalla edellä mainitusta pylväistä toiminnallisesti vastaava elektroninen komponentti eli mielen mikropiiri ja kytkemällä niitä yhteen aivojen kytkentäkaavion eli konektomin mukaisesti syntyy älykkäälle robotille sopivat aivot. Mielen mikropiirien keinotekoiset neuronit tarvitsevat sitten vain "geneettiset" alkuasetukset, jotta niistä muodostuvista keinoaivoista saadaan "meemejä" omaksumaan ja käsittelemään kykeneviä meemikoneita, joka sitten voidaan kouluttaa yhteiskunnan jäseniksi kuten ihmisetkin. Tai jotakin siihen suuntaan.

Tässä keinotekoisien neuronien ajatuksessa on oikeastaan se ongelma, että nykyään puhutaan kolmiosaisesta synapsista, jossa synapsin toimintaan osallistuu presynaptinen hermosolu, postsynaptinen hermosolu sekä gliasolu eli astrosyytti. Eli nämä astrosyytit osallistuvat sen synapsin toimintaan ja kommunikaatioon.

Mun nähdäkseni aivotoimintaa ei enää ole mahdollista mallintaa ilman kolmiosaisen synapsin mallia, jos siitä mallinnuksesta halutaan realistinen.

Tossa yksi artikkeli aiheesta: https://www.urmc.rochester.edu/news/sto ... ce-smarter

Astrocytes are far more abundant, larger, and diverse in the human brain compared to other species. In humans, individual astrocytes project scores of fibers that can simultaneously connect with large numbers of neurons, and in particular their synapses, the points of communication where two adjoining neurons meet. As a result, individual human astrocytes can potentially coordinate the activity of thousands of synapses, far more than in mice.

It was this observation that suggested that human astrocytes might play a significant role in integrating and coordinating the more complex signaling activity found in human brains, and hence help regulate our higher cognitive functions.

Tuolla lisää asiaa aiheesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Tripartite_synapse
https://en.wikipedia.org/wiki/Glia
https://www.sciencedirect.com/science/a ... 6750000055

Ja tuossa lyhyt video:



Elikkä tuo ensimmäinen artikkeli jota lainasin, niin toteaa että nuo astrosyytit toimivat paitsi neuraalisessa transmissiossa niin myös ovat tärkeitä kognitiivisten toimintojen kannalta.

Eli, jos ihmisen aivoista halutaan tehdä toimiva mallinnus, jolla saataisiin luotua toimiva tekoäly, niin se ei voi nykytiedon valossa enää perustua pelkästään hermosolujen toimintaan, vaan mukaan tarvitaan vähintäänkin astrosyytit ja kolmiosainen synapsi, jonka toimintaa ei vielä täysin tunneta.

Eli herää kysymys onko ihmisaivojen tarkka mallintaminen se oikea tie kohti toimivaa tekoälyä, vai voitaisiinko samaan lopputulokseen päästä softapohjaisesti muin keinoin?

Gliasolujen (astrosyyttien) roolia hermoston toiminnassa on tutkittu käsittääkseni ainakin 90-luvulta saakka ja niillä on todettu olevan vaikutusta. Vaikutus ei kuitenkaan liity itse toimintaperiaatteeseen, vaan toiminnan pidempiaikaiseen aktiivitason vaihteluun; niin näidenkin dokumenttien perusteella..

Vaikutus on samanlainen kuin suksivoiteella hiihtämisessä. Voide vaikuttaa hiihtonopeuteen, mutta hiihtäminen tapahtuu periaatteessa samalla mekanismilla.

Se, että aktivastiotason vaikutus leviää lähiympäristöön (koko pylvääseen) viittaa vain siihen, että aktivastiotason muutosta tarvitaan koko pylväässä eikä vain yhdessä liitoksessa. Tämän mekanismin kautta välittäjäaineiden säätely järjestelmä vaikuttaa hermoston toimintaan eli mielialojen muutoksiin.

Tällainen mekanismi, jolla voidaan säädellä aktivaatiotasoja laajemmalla aivojen alueilla kenties tarvitaan myös mielen mikropiirin suunnittelussa, mutta se ei muuta itse aivotoiminnan mallinnuksen perusperiaatteita.

Joo, taidat kyllä olla oikeassa tämän viimeisen lauseesi kanssa. Mun pointti oli lähinnä se, että aivojen toiminnan täydellisen tarkka mallintaminen esim. softapohjaisesti saattaa olla erittäin vaikeaa.

Eli tällöin herää kysymys siitä mallinnuksen asteesta. Kuinka lähellä aivojen softapohjainen mallinnus pitäisi olla suhteessa oikeisiin aivoihin, ja kuinka paljon tuo mallinnus mielestäsi voi poiketa oikeista aivoista?

Ja onko sun päämääränä luoda fyysinen mallinnus aivoista mikropiirille, vai vain softapohjainen mallinnus?

Joo, aivojen tarkka täydellinen mallinnus softapohjausesti tekoälyn tuottamiseksi on käytännössä mahdotonta. Viime vuonna päättynyneen vuonna 2013 käynnistyneen EU:n rahoittama 1,2 miljardin euron ihmisaivoprojektin (Human Brain Project, HBP) tavoitteena oli kehittää simulaattori, joka simuloi aivoja neuronien biologisten toimintojen tasolla. Tähän tarvittiin valtava useiden exaflopsien laskentateho eli kone, joka oli projektin alkaessa vielä tulevaisuuden ns. exa-luokan kone.

Tämäkin oli vasta kasa kylmää rautaa (meemikoneen HW toteutus) se ei vielä ajatellut. Siltä puuttui kaikki memeettisen kulttuurin historiallisesti tuottama maailmankuva ja mielenkieli sekä komunikointikeinot.

Tekoälyn toteutukseen riittää aivojen informaatioprosessien mallinnus, mikä vähentää prosessointitehon tarvetta. Lopullisena tavoitteena on kehittää kone joka perustuu ilman ohjelmointia toimivaan neuromorfiseen elektroniikkaan. Suunnittelun alkuvaiheessa mielen mikropiirien ja niihin perustuvien keinomielien toimintaa tullaan tietysti testaamaan perinteisillä tietokonesimulaatioilla. Kunnes päästään vaiheittain käyttämään suoraan uutta teknologiaa.

Tähän on vielä pitkä matka edessä. Kehitystyön perustaksi tarvitaan vielä runsaasti esitieteellistä eli filosofista pohdintaa, jotta myös sosiologia ja psykologia voidaan saattaa tukevalle luonnontieteelliselle perustalle. Tätä varten tietoteoria pitäisi palauttaa psykologian yhteyteen filosofiasta, jonne se jäi psykologian itsenäistyessä omaksi tieteenalaksi.

Sen jälkeen tietoteoria ja psykologia tulisi naturalisoida kognitiiviseen neurotieteeseen tukeutuvaksi todellisten aivojen toimintaan perustuvaksi tieteeksi. Toisinsanoen myös psykologian oppikirjat tulee kirjoittaa sosiologian oppikirjojen lisäksi uudelleen.

Tämän hetken tieteellisen tutkimuksen pullonkaula tällä alueella lienee keskittyminen konkreettiseen sirpaletiedon lisäämiseen ja kokonaisvaltaisia poikkitieteellisiä viitekehyksiä, joihin tuo valtava sirpaletiedon määrä voitaisiin ripustaa, kehitellään vähemmän.

[Purdue]

Naturalisti kirjoitti:

On mahdollista ajatella, että muodostamalla edellä mainitusta pylväistä toiminnallisesti vastaava elektroninen komponentti eli mielen mikropiiri ja kytkemällä niitä yhteen aivojen kytkentäkaavion eli konektomin mukaisesti syntyy älykkäälle robotille sopivat aivot. Mielen mikropiirien keinotekoiset neuronit tarvitsevat sitten vain "geneettiset" alkuasetukset, jotta niistä muodostuvista keinoaivoista saadaan "meemejä" omaksumaan ja käsittelemään kykeneviä meemikoneita, joka sitten voidaan kouluttaa yhteiskunnan jäseniksi kuten ihmisetkin. Tai jotakin siihen suuntaan.

Tässä keinotekoisien neuronien ajatuksessa on oikeastaan se ongelma, että nykyään puhutaan kolmiosaisesta synapsista, jossa synapsin toimintaan osallistuu presynaptinen hermosolu, postsynaptinen hermosolu sekä gliasolu eli astrosyytti. Eli nämä astrosyytit osallistuvat sen synapsin toimintaan ja kommunikaatioon.

Mun nähdäkseni aivotoimintaa ei enää ole mahdollista mallintaa ilman kolmiosaisen synapsin mallia, jos siitä mallinnuksesta halutaan realistinen.

Tossa yksi artikkeli aiheesta: https://www.urmc.rochester.edu/news/sto ... ce-smarter

Astrocytes are far more abundant, larger, and diverse in the human brain compared to other species. In humans, individual astrocytes project scores of fibers that can simultaneously connect with large numbers of neurons, and in particular their synapses, the points of communication where two adjoining neurons meet. As a result, individual human astrocytes can potentially coordinate the activity of thousands of synapses, far more than in mice.

It was this observation that suggested that human astrocytes might play a significant role in integrating and coordinating the more complex signaling activity found in human brains, and hence help regulate our higher cognitive functions.

Tuolla lisää asiaa aiheesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Tripartite_synapse
https://en.wikipedia.org/wiki/Glia
https://www.sciencedirect.com/science/a ... 6750000055

Ja tuossa lyhyt video:



Elikkä tuo ensimmäinen artikkeli jota lainasin, niin toteaa että nuo astrosyytit toimivat paitsi neuraalisessa transmissiossa niin myös ovat tärkeitä kognitiivisten toimintojen kannalta.

Eli, jos ihmisen aivoista halutaan tehdä toimiva mallinnus, jolla saataisiin luotua toimiva tekoäly, niin se ei voi nykytiedon valossa enää perustua pelkästään hermosolujen toimintaan, vaan mukaan tarvitaan vähintäänkin astrosyytit ja kolmiosainen synapsi, jonka toimintaa ei vielä täysin tunneta.

Eli herää kysymys onko ihmisaivojen tarkka mallintaminen se oikea tie kohti toimivaa tekoälyä, vai voitaisiinko samaan lopputulokseen päästä softapohjaisesti muin keinoin?

Gliasolujen (astrosyyttien) roolia hermoston toiminnassa on tutkittu käsittääkseni ainakin 90-luvulta saakka ja niillä on todettu olevan vaikutusta. Vaikutus ei kuitenkaan liity itse toimintaperiaatteeseen, vaan toiminnan pidempiaikaiseen aktiivitason vaihteluun; niin näidenkin dokumenttien perusteella..

Vaikutus on samanlainen kuin suksivoiteella hiihtämisessä. Voide vaikuttaa hiihtonopeuteen, mutta hiihtäminen tapahtuu periaatteessa samalla mekanismilla.

Se, että aktivastiotason vaikutus leviää lähiympäristöön (koko pylvääseen) viittaa vain siihen, että aktivastiotason muutosta tarvitaan koko pylväässä eikä vain yhdessä liitoksessa. Tämän mekanismin kautta välittäjäaineiden säätely järjestelmä vaikuttaa hermoston toimintaan eli mielialojen muutoksiin.

Tällainen mekanismi, jolla voidaan säädellä aktivaatiotasoja laajemmalla aivojen alueilla kenties tarvitaan myös mielen mikropiirin suunnittelussa, mutta se ei muuta itse aivotoiminnan mallinnuksen perusperiaatteita.

Joo, taidat kyllä olla oikeassa tämän viimeisen lauseesi kanssa. Mun pointti oli lähinnä se, että aivojen toiminnan täydellisen tarkka mallintaminen esim. softapohjaisesti saattaa olla erittäin vaikeaa.

Eli tällöin herää kysymys siitä mallinnuksen asteesta. Kuinka lähellä aivojen softapohjainen mallinnus pitäisi olla suhteessa oikeisiin aivoihin, ja kuinka paljon tuo mallinnus mielestäsi voi poiketa oikeista aivoista?

Ja onko sun päämääränä luoda fyysinen mallinnus aivoista mikropiirille, vai vain softapohjainen mallinnus?

Joo, aivojen tarkka täydellinen mallinnus softapohjausesti tekoälyn tuottamiseksi on käytännössä mahdotonta. Viime vuonna päättynyneen vuonna 2013 käynnistyneen EU:n rahoittama 1,2 miljardin euron ihmisaivoprojektin (Human Brain Project, HBP) tavoitteena oli kehittää simulaattori, joka simuloi aivoja neuronien biologisten toimintojen tasolla. Tähän tarvittiin valtava useiden exaflopsien laskentateho eli kone, joka oli projektin alkaessa vielä tulevaisuuden ns. exa-luokan kone.

Tämäkin oli vasta kasa kylmää rautaa (meemikoneen HW toteutus) se ei vielä ajatellut. Siltä puuttui kaikki memeettisen kulttuurin historiallisesti tuottama maailmankuva ja mielenkieli sekä komunikointikeinot.

Tekoälyn toteutukseen riittää aivojen informaatioprosessien mallinnus, mikä vähentää prosessointitehon tarvetta. Lopullisena tavoitteena on kehittää kone joka perustuu ilman ohjelmointia toimivaan neuromorfiseen elektroniikkaan. Suunnittelun alkuvaiheessa mielen mikropiirien ja niihin perustuvien keinomielien toimintaa tullaan tietysti testaamaan perinteisillä tietokonesimulaatioilla. Kunnes päästään vaiheittain käyttämään suoraan uutta teknologiaa.

Tähän on vielä pitkä matka edessä. Kehitystyön perustaksi tarvitaan vielä runsaasti esitieteellistä eli filosofista pohdintaa, jotta myös sosiologia ja psykologia voidaan saattaa tukevalle luonnontieteelliselle perustalle. Tätä varten tietoteoria pitäisi palauttaa psykologian yhteyteen filosofiasta, jonne se jäi psykologian itsenäistyessä omaksi tieteenalaksi.

Sen jälkeen tietoteoria ja psykologia tulisi naturalisoida kognitiiviseen neurotieteeseen tukeutuvaksi todellisten aivojen toimintaan perustuvaksi tieteeksi. Toisinsanoen myös psykologian oppikirjat tulee kirjoittaa sosiologian oppikirjojen lisäksi uudelleen.

Tämän hetken tieteellisen tutkimuksen pullonkaula tällä alueella lienee keskittyminen konkreettiseen sirpaletiedon lisäämiseen ja kokonaisvaltaisia poikkitieteellisiä viitekehyksiä, joihin tuo valtava sirpaletiedon määrä voitaisiin ripustaa, kehitellään vähemmän.

Kuulostaa mielenkiintoiselta. Tosta aivojen informaatioprosessien mallinnuksesta mulla on sellainen näkemys, että se voidaan ihan hyvin hoitaa softapohjaisesti. Luultavasti, jos nyt näin maallikkona saa arvata, niin siihen tarvittaisiin erilaisten neuroverkkojen sekä toisaalta toiminnallisten objektiorientoituneiden moduulien yhdistelmää.


Millaisia nämä moduulit olisivat?


Mä näkisin, että niiden pitäisi olla sellaisia tulkinnallisia kehikkoja, joilla neuroverkkojen tuottamaa dataa voitaisiin muokata ja analysoida, ja sitten tehdä niiden perusteella johtopäätöksiä.

Nää moduulit muodostaisivat eräänlaisen tulkintaprosessin, joka menisi esim. johonkin vuorovaikutustilanteeseen liittyvässä käyttäytymiseen liittyvässä päätöksessä näin (Otetaan esimerkin vuoksi se bussiesimerkki esiin):

1) Kognitiivinen evaluaatio: eli tässä luodaan siitä hermoverkkojen luomasta datasta kataloogi tilanteeseen liittyvistä objekteista, käsitteistä, meemeistä, jne. Eli kontekstin ymmärtäminen olisi tämän moduulin tarkoitus. Eli se bussikuski olisi tän evaluaation perusteella selvillä ulkomaailman objekteista.

2) Behavioraalis-moraalinen evaluaatio: eli tässä luodaan ymmärrys kaiken tuon saatavilla olevan datan perusteella siitä, mitä muut toimijat ovat tilanteessa tekemässä ja mihin he pyrkivät. Tähän evaluaatioon liittyy myös sen analysoiminen, että noudattaako toiset yksilöt tilanteeseen kuuluvia normeja, eli käyttäytyvätkö he odotuksien mukaisesti? Eli se bussikuski tulkitsisi sen matkustajan bussipysäkillä tapahtuvan kädenheilautuksen merkityksen.

3) Hedonistinen evaluaatio: Tää olis tässä tapauksessa neutraali, koska tilanteeseen ei liity mitään suuria tunteita taikka preferenssejä ja etuja sen bussikuskin osalta. Lähinnä tuo bussikuski loisi tähän bussipysäkillä kättään heiluttavaan matkustajaan positiivisen suhteen siltä osin, että hän toimisi siten että matkustaja pääsee pysäkiltä bussin kyytiin.

4) Päämäärien asettaminen: Tässä tapauksessa myös päämäärien asettaminen on yksinkertainen prosessi, koskapa bussikuskin lyhyen tähtäimen päämääränä on matkustajan ottaminen kyytiin.

5) Keinojen valitseminen: Tässäkin tapauksessa homma on yksinkertainen. Keinoksi tähän valikoituu yksinkertaisesti se, että bussikuskin on pysäytettävä se bussi, avattava ovi ja päästettävä matkustaja kyytiin.

6) Tehokkuusevaluaatio: Tämä ei tässä tapauksessa ole relevantti, koska bussikuskilla on kyky suoriutua vaadittavista toimenpiteistä, ja myös toiminnan lopputuloksen odotetaan olevan päämäärän kanssa yhtenevä.


Eli tuo nyt kuvaa sitä mentaalista prosessia, jota tekoälyltä vaaditaan, jotta se voi tehdä päätöksiä vuorovaikutustilanteissa. Jos tilanne olisi keskustelu, niin homma muuttuisi siten, että toisten yksilöiden puheet pitäisi analysoida merkityssisältöjen suhteen, ja katsoa että riittääkö tilanteessa verbaalinen vastaus, vai edellyttääkö tilanne toimintaa ja käyttäytymistä.


Tuo kaikki yllä oleva kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kuvittelisin että tuon toteuttaminen olisi silti softapohjalta mahdollista, vaikkei kovinkaan yksinkertaista. Jos oikein ymmärrän tuota ohjelmoinnin haastetta, niin se edellyttäisi sekä neuroverkkoja että myös proseduraalista ja objekti orientoitunutta ohjelmointia. Näillä jälkimmäisillä luotaisiin siis se aivojen informaatioprosessien mallinnus.

[Naturalisti]

Voisiko tämän kuvauksen pelkistää näin?

Sanat <> Konseptit <> Objektit

Sanat: ääniaaltoja, tahroja paperilla, bittejä tietokannoissa, jne.

Konseptit: subjektiivisten mielenkielten meemejä eli ajatustottumuksia, joiden mukaan kukin tulkitsee sanojen merkityksiä. Intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa jokainen pelaa kielipeliä omilla säännöillä.

Objektit: reaalimaailman objekteja ja ilmiöitä sekä myös mielikuvituksen luomia käsitteitä (loogiset, matemaattiset ja teoreettiset käsitteet sekä taiteelliset, filosofidet ja uskonnolliset käsitteet), joilla ei ole vastinetta mielen ulkopuolisessa reaalimaailmassa. Ne ovat olemassa vain subjektiivisten mielten prosesseina.


Entä onko mitään perustetta olettaa, että ihminen on jotakin muuta kuin evoluution tuottama autonominen biologinen kone?

Joo, ihminen on biologinen kone eli siitä voidaan olla yhtä mieltä. Ja aika hyvin sä ymmärsit myös tuon mun yllä olevan jaottelun.

Mutta musta sä nyt käytät termiä "meemi" sellaisena yleiskäsitteenä, että se menettää käyttötarkoituksensa ja merkityksensä lähes kokonaan. Ihan siitä syystä, että sulla meemi selittää lähes kaiken.


Jos lähdetään tästä Wikipedian määritelmästä meemille:

Meemi on idea, käyttäytymismalli, tyyli tai käyttötapa, joka leviää kulttuurissa henkilöltä toiselle.

Ja tässä on sanan konsepti määritelmä Wikipediasta:

Käsite on kielellisen ilmaisun sanan, lauseen tai termin kognitiivinen merkityssisältö.

Ja tuossa on sanan instituutio määritelmä Wikipediasta:

Instituutiot ovat sosiaalisen järjestyksen ja yhteistyön rakenteita ja mekanismeja, jotka ohjaavat kahden tai useamman yksilön käyttäytymistä. Instituutiot muokkaavat ihmisten toimia ja tavoitteita, ja ne luovat ja pitävät yllä ihmisten yhteistoiminnan sääntöjä. Termiä "instituutio" käytetään usein kuvaamaan yhteiskunnalle tärkeitä ja vakiintuneita tapoja sekä käyttäytymismalleja, mutta...

Pointti tossa on mulla ollut koko ajan se että meemin, konseptin ja instituutioiden käsitteiden merkityssisältö sekä käyttöalue eroaa toisistaan. Niiden avulla voidaan analysoida erilaisia ilmiöitä, ja niitä ei tule sekoittaa keskenään.

Kun meemi rupeaa merkitsemään lähes kaikkea, niin se ei enää merkitse mitään.

Instituution käsitteeseen liittyy läheisesti sellaisia käsitteitä kuin status positiot ja niihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Meemin käsite ei tällaisia konsepteja ja merkityssisältöjä pidä sisällään.

Konseptejakin on tutkittu psykologiassa jo vuosikymmeniä, ja se tutkimustieto joka konsepteista on saatu poikkeaa merkittävästi meemin käsitteestä. On olemassa eri teorioita siitä kuinka konseptit ovat tallentuneena mielen representaatioina, ja konsepteihin liittyy oleellisesti se kuinka yksilö kategorisoi maailman konkreettisia ja abstrakteja objekteja. Meemin käsitteeseen ei tällaiset asiat kuulu.

Mä ymmärrän sun pointin. Sä vierastat mun tapaa laajentaa meemin käsite kattamaan kaiken mentaalisen. Se tulee kuitenkin tuosta reduktiivisesta emergentismistä, joka jakaa materiaalisten todellisuuden kolmeen tasoon, jotka ovat popperilaisten erillisten todellisuuden piirien asemasta sisäkkäisiä:

Maailma 1 sisältää kaikki materiaalisen ja biologisen todellisuuden objektit ja prosessit.

Maailma 2 on maailman 1 prosessien osa joukko, joka sisältää subjektiiviset mielet ja mielensisällöt.

Maailma 3 on vain näennäinen subjektiivisten käsitysten horisontti. Mitään kollektiivista suoraan jaettua käsitystä todellisuudesta ei ole olemassa.

Maailma 3 on olemassa subjektiivisten mielten vuorovaikutusprosesseina, josta jokaisella on subjektiivinen käsitys. Näitä kulttuurisia ilmiöitä tutkitaan perinteisesti sosiologiassa, jossa on ollut houkutusta nähdä sosiaalisissa prosesseissa itsessään toimijuutta, vaikka kaikki toimijuus on sosiaalisen systeemien yksilöissä.

Kun olen laajentanut meemit kattamaan kaikki subjektiivisten mielten ja siten myös sosiaalisien systeemien prosessit, ei käsite menetä merkitystään vaan se laajenee yleiskäsitteeksi jonka alalajeja nuo muulla tavoin nimetyt meemit ovat. Tämä on tärkeää sen vuoksi, että näin käytettynä meemin käsitteellä voidaan liittää kaikki mentaalinen aivojen meemikoneen toiminnaksi eli aivojen materiaalisiksi prosesseiksi.

Meemin käsite on edelleen hyvin vakiintumaton. Pidän meemin käsitteen edellä kuvattua laajennusta hyvin perusteltuna. Mä olen itseasiassa samaistanut mielen representaatiot ja meemit subjektiiviset mielet toteuttaviin aivojen materiaalisina prosesseihin.

Instituution käsitteeseen liittyy läheisesti sellaisia käsitteitä kuin status positiot ja niihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Meemin käsite ei tällaisia konsepteja ja merkityssisältöjä pidä sisällään

Laajennetun meemin käsite pitään näitä meemien alalajeina.