Yksi vai monta älykkyyttä?

[Why]

Missä tai miten lahjakkuus syntyy?

Onko lahjakkuus setti sopivia ominaisuuksia jotka mahdollistavat helpommin kehittymisen pidemmälle.

Se on sopiva geeniperimä yhdistettynä suotuisaan elinympäristöön. Geenit antavat raamit sille, missä rajoissa ja laajuudessa on mahdollisuus saavuttaa harjoittelulla taitoja.

[Minimus Yahves]

Eli musta on yksi älykkyys ja rajoittamaton määrä erilaisia sovelluksia sille.

Moniälykkyys on keinotekoinen malli, miksi pitäisi rajoittaa älykkyyden muotoja muutamaan kategoriaan?

Jotkut sanoo ettei lahjakkuutta ole olemassakaan, vaan se on aina työn tulos.

Jos joku nhl pelaaja on pelannut ja treenannut 4vuotiaasta asti päivittäin lätkää, ja on kunnianhimoinen ja äärimmäisen kilpailuhaluinen kaikessa mitä tekee, onko se lahjakkuutta?

Tottakai fyysiset ominaisuudet pitää olla sopivat, onko se lahjakkuutta että on sopivat ominaisuudet ja pohjaton motivaatio kehittää osaamista?

Älykkyys ymmärretään usein väärin ja lahjakkuutta ei ole olemassakaan.

Tietenkin lahjakkuutta on, mutta ilman harjoittelua se ei useinkaan pääse näkymään. Ainakaan vahvasti. Ja harjoittelu taas vaatii motivaatiota, jota voi nousta aika erilaisista syistä. Joillekin (lahjakkaille) harjoittelu on helppoa ja eteneminen nopeaa, mikä palkitsee. Joillakin taas on sitkeyttä ja kunnianhimoisuutta, mikä ajaa harjoittelemaan. Ulkoisella pakollakin on moni piiskattu aika pitkälle. Samoin tietysti ulkoa tuleva positiivinen kannustus antaa motivaatiota. Kaikilla taas ei ole mahdollisuutta harjoitella, vaikka motivaatiota olisikin.

Samahan se on älykkyydenkin kanssa, Jos älykäs on muuten kyvytön vuorovaikuttamaan, äly ei koskaan pääse esiin. Ja syystä tai toisesta jos ei tee mitään, missä äly näkyisi, se jää piiloon. Tai jos elämä pakottaa hyvin rutiinihommiin (usein ennenwanhaan kohtalona työläislapsilla, jotka joutuivat raatamaan lähes koko hereilläoloaikansa elättääkseen itsensä ja perheensä)

Missä tai miten lahjakkuus syntyy?

Onko lahjakkuus setti sopivia ominaisuuksia jotka mahdollistavat helpommin kehittymisen pidemmälle.

Luulen että lahjakkuus on intohimoa kyseiseen tekemiseen. Sen turvin hommaa jaksaa ajatella ja harjoitella paljon.

Eri asia on geneettinen lahjakkuus, jossa saa syntymästä superhyvän jalan ja tuplasti punasoluja muihin nähden.

[MooM]

Eli musta on yksi älykkyys ja rajoittamaton määrä erilaisia sovelluksia sille.

Moniälykkyys on keinotekoinen malli, miksi pitäisi rajoittaa älykkyyden muotoja muutamaan kategoriaan?

Jotkut sanoo ettei lahjakkuutta ole olemassakaan, vaan se on aina työn tulos.

Jos joku nhl pelaaja on pelannut ja treenannut 4vuotiaasta asti päivittäin lätkää, ja on kunnianhimoinen ja äärimmäisen kilpailuhaluinen kaikessa mitä tekee, onko se lahjakkuutta?

Tottakai fyysiset ominaisuudet pitää olla sopivat, onko se lahjakkuutta että on sopivat ominaisuudet ja pohjaton motivaatio kehittää osaamista?

Älykkyys ymmärretään usein väärin ja lahjakkuutta ei ole olemassakaan.

Tietenkin lahjakkuutta on, mutta ilman harjoittelua se ei useinkaan pääse näkymään. Ainakaan vahvasti. Ja harjoittelu taas vaatii motivaatiota, jota voi nousta aika erilaisista syistä. Joillekin (lahjakkaille) harjoittelu on helppoa ja eteneminen nopeaa, mikä palkitsee. Joillakin taas on sitkeyttä ja kunnianhimoisuutta, mikä ajaa harjoittelemaan. Ulkoisella pakollakin on moni piiskattu aika pitkälle. Samoin tietysti ulkoa tuleva positiivinen kannustus antaa motivaatiota. Kaikilla taas ei ole mahdollisuutta harjoitella, vaikka motivaatiota olisikin.

Samahan se on älykkyydenkin kanssa, Jos älykäs on muuten kyvytön vuorovaikuttamaan, äly ei koskaan pääse esiin. Ja syystä tai toisesta jos ei tee mitään, missä äly näkyisi, se jää piiloon. Tai jos elämä pakottaa hyvin rutiinihommiin (usein ennenwanhaan kohtalona työläislapsilla, jotka joutuivat raatamaan lähes koko hereilläoloaikansa elättääkseen itsensä ja perheensä)

Missä tai miten lahjakkuus syntyy?

Onko lahjakkuus setti sopivia ominaisuuksia jotka mahdollistavat helpommin kehittymisen pidemmälle.

Luulen että lahjakkuus on intohimoa kyseiseen tekemiseen. Sen turvin hommaa jaksaa ajatella ja harjoitella paljon.

Eri asia on geneettinen lahjakkuus, jossa saa syntymästä superhyvän jalan ja tuplasti punasoluja muihin nähden.

Luulisin, että esimerkiksi musikaalinen lahjakkuus on osin ihan geneettistä. Plus altistusta ja luontaista motivaatiota, jotka kaikki kytkeytyvät toisiinsa.

[MooM]

Kehitysmaissa on myös ollut ja on edelleen enemmän hyötyä kanssaihmisten manipuloimisesta monimutkaisessa hierarkkisessa sosiaalisessa systeemissä ja se selittää (ainakin osin) niiden heikomman älykkyyden.

Meinaatko ettei kuviopäättelytestin tulos sitten korreloi manipulointitaitojen kanssa, ihmisillä jotka ovat panostaneet niiden oppimiseen?

Älykäs huomaa nopeammin mitkä narut toimii. Löytää ihmisten käytöksestä erilaisia kaavamaisuuksia joita voi hyödyntää, osaa kategorisoida ihmisiä tiettyjen piirteiden mukaan, jne...

Väittäisin, että esim. nettihuijausten huomaamisessa on kyse sitä, että pystyy käsittelemään tunnekokemuksen vain yhtenä tekijänä tilanteen arvioinnissa. Hyvin tunteet edellä menevä rakastuu saamaansa huomioon tai innostuu taloudellisista mahdollisuuksista niin, että järkiperäinen tilannearvio jää tekemättä tai sivuutetaan jollain yolo-tyyppisellä toiveajattelulla. Tietysti se järkipeärisen arvion tekeminen vaatii jonkinlaista älykkyyttä. Tai enemmänkin aivan jakauman häntäpäässä oleva ei sitä ehkä pysty tekemään, jos käsitys siitä, miten maailma toimii on kaikkiaan vähän hatara.

Ylipäätään älykkyyden käsitettä jostain ohmeen syystä halutaan venyttää kattamaan kaikenlaiset kyvyt ja jopa opitut taidot. En oikein ymmärrä miksi. Ehkä se on jotenkin hienompi termi ja halutaan nostaa mut kyvyt samalle arvotustasolle kuin se perinteinen älykkyys? Ikäänkuin ne olisivat jotenkin vähemmän hyväiä ja arvostettavia, jos niitä sanotaan "vain" taidoiksi tai taipumuksiksi/lahjakkuuksiksi.

Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me.

Mä ajattelen älyn potentiaalisena osaamiskykynä ja oppimiskykynä, enkä tarkoita pelkästään perinteistä koulupppimista vaan juuri sellaista nopeaa mikro-oppimista mitä älykkyystestin tehtävien aikana tehdään. Se tietysti korreloi isommassa kuvassa tapahtuvan kouluoppimisen kanssa joka sisältää paljon pientä mikro-oppimista.

Taidot on musta arvostettavampaa kuin äly, koska ne vaatii sekä älyn että vaivannäön.

Huijausta edeltävä epätoivo varmaankin yhdistää monia 'nigerialaisten' uhreja, se saa älykkäänkin toimimaan typerästi. Tunne on kuitenkin aivoissa aika dominoiva järkeen nähden kun välittäjäaineet muuttaa käytännössä kytkentöjä.

Seksuaalinen epätoivo osaa kyllä sammuttaa älyn pois häiritsemästä hommia.
Onhan täällä yksi keksijänero, joka varmaan saa hyvänä päivänä 111 mensan testistä, mutta joka päivä sillä on uusi "tyttöystävä", joiden aitoutta se ei epäile yhtään.

Nuo ovat kovin eri asioita. Alttius mennä tunteiden perässä tuskin korreloi älykkyyteen. Tosin ehkä jossain määrin hyvä testisuoritus äo-testissä vaatiinee sen, että ei jää miettimään mitään miltä musta nyt tuntuu ja meneeköhän tämä hyvin.

[KultaKikkare]

Eli musta on yksi älykkyys ja rajoittamaton määrä erilaisia sovelluksia sille.

Moniälykkyys on keinotekoinen malli, miksi pitäisi rajoittaa älykkyyden muotoja muutamaan kategoriaan?

Jotkut sanoo ettei lahjakkuutta ole olemassakaan, vaan se on aina työn tulos.

Jos joku nhl pelaaja on pelannut ja treenannut 4vuotiaasta asti päivittäin lätkää, ja on kunnianhimoinen ja äärimmäisen kilpailuhaluinen kaikessa mitä tekee, onko se lahjakkuutta?

Tottakai fyysiset ominaisuudet pitää olla sopivat, onko se lahjakkuutta että on sopivat ominaisuudet ja pohjaton motivaatio kehittää osaamista?

Älykkyys ymmärretään usein väärin ja lahjakkuutta ei ole olemassakaan.

Tietenkin lahjakkuutta on, mutta ilman harjoittelua se ei useinkaan pääse näkymään. Ainakaan vahvasti. Ja harjoittelu taas vaatii motivaatiota, jota voi nousta aika erilaisista syistä. Joillekin (lahjakkaille) harjoittelu on helppoa ja eteneminen nopeaa, mikä palkitsee. Joillakin taas on sitkeyttä ja kunnianhimoisuutta, mikä ajaa harjoittelemaan. Ulkoisella pakollakin on moni piiskattu aika pitkälle. Samoin tietysti ulkoa tuleva positiivinen kannustus antaa motivaatiota. Kaikilla taas ei ole mahdollisuutta harjoitella, vaikka motivaatiota olisikin.

Samahan se on älykkyydenkin kanssa, Jos älykäs on muuten kyvytön vuorovaikuttamaan, äly ei koskaan pääse esiin. Ja syystä tai toisesta jos ei tee mitään, missä äly näkyisi, se jää piiloon. Tai jos elämä pakottaa hyvin rutiinihommiin (usein ennenwanhaan kohtalona työläislapsilla, jotka joutuivat raatamaan lähes koko hereilläoloaikansa elättääkseen itsensä ja perheensä)

Missä tai miten lahjakkuus syntyy?

Onko lahjakkuus setti sopivia ominaisuuksia jotka mahdollistavat helpommin kehittymisen pidemmälle.

Luulen että lahjakkuus on intohimoa kyseiseen tekemiseen. Sen turvin hommaa jaksaa ajatella ja harjoitella paljon.

Eri asia on geneettinen lahjakkuus, jossa saa syntymästä superhyvän jalan ja tuplasti punasoluja muihin nähden.

Luulisin, että esimerkiksi musikaalinen lahjakkuus on osin ihan geneettistä. Plus altistusta ja luontaista motivaatiota, jotka kaikki kytkeytyvät toisiinsa.

Mä en usko että on geenejä nimenomaan musiikilliselle lahjakkuudelle, mutta on geenejä joista on hyötyä (myös) musiikillisesti. Sitten kun niitä on sopiva setti niistä voi muodostua musiikillinen lahjakkuus. Toisaalta niistä voi muodostua jotain muutakin. Ihminen joka ei ole lainkaan tekemisessä musiikin parissa vaikka olisi tuo geenisetti, ei ole musiikillisesti lahjakas kun potentiaali ei koskaan realisoidu millään tavalla.

Paljon on myös kiinni kasvuympäristöstä, jos syntymästään saakka katselee kun vanhemmat nauttii musiikin parissa niin se saattaa alkaa kiehtoa itseäkin jo nuorena, sitten jos on sopiva vanhemmilta saatu geenisetti joka mahdollista musiikillisen lahjakkuuden niin se realisoituu.

[KultaKikkare]

Kun sanoin että lahjakkuutta ei ole olemassakaan, tarkoitin että se ei ole fundamentti ominaisuus ihmisessä vaan emergentti joka koostuu useista ominaisuuksista ja vaatii kiteytyäkseen sopivia ympäristötekijöitä.

[KultaKikkare]

Kehitysmaissa on myös ollut ja on edelleen enemmän hyötyä kanssaihmisten manipuloimisesta monimutkaisessa hierarkkisessa sosiaalisessa systeemissä ja se selittää (ainakin osin) niiden heikomman älykkyyden.

Meinaatko ettei kuviopäättelytestin tulos sitten korreloi manipulointitaitojen kanssa, ihmisillä jotka ovat panostaneet niiden oppimiseen?

Älykäs huomaa nopeammin mitkä narut toimii. Löytää ihmisten käytöksestä erilaisia kaavamaisuuksia joita voi hyödyntää, osaa kategorisoida ihmisiä tiettyjen piirteiden mukaan, jne...

Väittäisin, että esim. nettihuijausten huomaamisessa on kyse sitä, että pystyy käsittelemään tunnekokemuksen vain yhtenä tekijänä tilanteen arvioinnissa. Hyvin tunteet edellä menevä rakastuu saamaansa huomioon tai innostuu taloudellisista mahdollisuuksista niin, että järkiperäinen tilannearvio jää tekemättä tai sivuutetaan jollain yolo-tyyppisellä toiveajattelulla. Tietysti se järkipeärisen arvion tekeminen vaatii jonkinlaista älykkyyttä. Tai enemmänkin aivan jakauman häntäpäässä oleva ei sitä ehkä pysty tekemään, jos käsitys siitä, miten maailma toimii on kaikkiaan vähän hatara.

Ylipäätään älykkyyden käsitettä jostain ohmeen syystä halutaan venyttää kattamaan kaikenlaiset kyvyt ja jopa opitut taidot. En oikein ymmärrä miksi. Ehkä se on jotenkin hienompi termi ja halutaan nostaa mut kyvyt samalle arvotustasolle kuin se perinteinen älykkyys? Ikäänkuin ne olisivat jotenkin vähemmän hyväiä ja arvostettavia, jos niitä sanotaan "vain" taidoiksi tai taipumuksiksi/lahjakkuuksiksi.

Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me.

Mä ajattelen älyn potentiaalisena osaamiskykynä ja oppimiskykynä, enkä tarkoita pelkästään perinteistä koulupppimista vaan juuri sellaista nopeaa mikro-oppimista mitä älykkyystestin tehtävien aikana tehdään. Se tietysti korreloi isommassa kuvassa tapahtuvan kouluoppimisen kanssa joka sisältää paljon pientä mikro-oppimista.

Taidot on musta arvostettavampaa kuin äly, koska ne vaatii sekä älyn että vaivannäön.

Huijausta edeltävä epätoivo varmaankin yhdistää monia 'nigerialaisten' uhreja, se saa älykkäänkin toimimaan typerästi. Tunne on kuitenkin aivoissa aika dominoiva järkeen nähden kun välittäjäaineet muuttaa käytännössä kytkentöjä.

Seksuaalinen epätoivo osaa kyllä sammuttaa älyn pois häiritsemästä hommia.
Onhan täällä yksi keksijänero, joka varmaan saa hyvänä päivänä 111 mensan testistä, mutta joka päivä sillä on uusi "tyttöystävä", joiden aitoutta se ei epäile yhtään.

Eikös se sanonu kauan sitten että tekee tutkimusta romanttisista nettihuijareista?

Kyl se sano, muistan kun olin osallisena tossa dialogissa.

[KultaKikkare]

Vielä tohon lahjakkuuteen. Yleisälykkyys taas taitaa olla enempi fundamentaalinen ominaisuus, aivojen suorituskyky?

[KultaKikkare]

Keksijänero vaikuttaa ihan siltä että se viihdyttää itseään trollaamalla prototyyppien rakentelun ohessa.

[Purdue]

Tunteita vähätellään vaikka ne ovat kaiken juuri. Kaikki kognitiiviset tilat ovat järjestäytyneitä järjestelmiä, aivan kuten atomi-, molekyyli- ja solufysikaalisten tilojen järjestäytyneet järjestelmät. Järjestetyillä järjestelmillä on prosesseja, ne eivät voi muodostua vahingossa, ja ne on luotava olemassaolon tarkoituksella, visio, strategia ja toteutus toimiakseen. Pohjimmiltaan sekä kognitiivinen että fyysinen tila ovat tietoon perustuvia järjestelmiä. Tunne on myös organisoitu järjestelmä, mutta se ei perustu tietoon. Tunteet sisältävät tietoa, mutta tieto ei sisällä tunteita.
Tunne on energiaa, joka antaa liikettä ja voimaa elämään ja antaa tarkoituksen olemassaololle.
Tunne toimii myös tietoisuuden majakana, ja tärkeään tietoon on liitetty vahvempia tunteita, jotka osoittavat suurempia uhkia ja mahdollisuuksia.

Ihmisillä on monimutkaisin hermoverkko (eli aivot) ja monimutkaisin aisti (eli mieli). Aivojen/mielen dynamiikan ydinprosessia voidaan silti kuvata yksinkertaisesti tietokoneella; aivot ovat kuin mukautuva biologinen emolevy, kun taas mieli on käyttöjärjestelmä/ohjelmisto, joka pyörittää ja kytkee aivoja. Tässä prosessissa mielen voimaa (esim. volttia) ja siirtokapasiteettia (esim. ampeerit) rajoittaa aivojen fyysinen vastus (esim. ohmit). Joten mieli kytkee aivoja jatkuvasti uudelleen ottamaan huomioon mielen kasvavat voima- ja siirtokapasiteetin tarpeet. Jokaisella ajatuksella, sanalla ja teolla mieli kytkee aivot joko luovuuteen tai mukautumiseen. Mieli, joka kytkee aivot luovuuteen, lisää samalla aivoja; hermoyhteydet, siirtokapasiteetti ja kyky käsitellä enemmän tietoa (eli aivojen parantaminen). Aivojen lisääntynyt potentiaali puolestaan ​​antaa mielelle mahdollisuuden lisätä toimintavoimaansa ja nopeuttaan kehittyä monimutkaisuudessa, jonka psykologia on kutsunut "kasvun ajattelutavaksi". Tässä prosessissa tunne toimii katalysaattorina, joka motivoi jatkuvasti ja saa mielen ohjaamaan aivoja.

Tunteet ja rationaalinen ajattelu ei lopulta ole niin kaukana toisistaan.

Jos ajatellaan, että ihminen tulkitsee tilanteita ja tapahtumia kolmen ulottuvuuden kautta:
1) Kognitiivinen (Tosi/epätosi): Faktat, uskomukset.
2) Behavioraalis-moraalinen (Oikein/väärin): Normit, arvot, käyttäytyminen.
3) Hedonistinen (Hyvä/paha): Tunteet, preferenssit, intressit.

Rationaalisella ajattelulla taloustieteessä ja yhteiskuntatieteissä tarkoitetaan ajattelua, jossa yksilö analysoi jotakin päätöksentekotilannetta ensiksi faktojen kautta ja sitten omien preferenssiensä kautta.

Tunteisiin pohjautuva ajattelu pohjaa puolestaan affektiiviseen tulkintaan siitä tilanteesta, eli miltä se valinta tuntuu tunnetasolla.

Tosta jaottelusta näkee, että lopulta rationaalinen valinta sekä tunteisiin pohjautuva valinta kumpikin kuuluvat hedonistisen ajattelun piiriin. Hedonistisella tulkinnalla yksilö luo itsellensä suhteen sen valintatilanteen relevantteihin objekteihin. Ja se hyvä/paha -suhde ja sen arviointi voi sitten pohjautua joko tunteisiin, preferensseihin taikka intresseihin.

Lisäksi kognitiivisen psykologian tutkimuksessa on havaittu, että sellaisilla potilailla joilta jokin aivovamma on vienyt tunteet pois, niin on vaikeuksia tehdä päätöksiä ja valintoja. Eli vaikka tekisimme rationaalisia valintoja faktojen pohjalta, niin tunteillakin on aina oma osuutensa niitä valintoja tehtäessä.

Sitten on vielä tämä behavioraalis-moraalinen akseli, jossa valinta saattaa perustua johonkin normiin taikka arvoon.

[Tuulispää]

Äly on yliarvostettua.
Usein älykkäät on saatanan tyhmiä.

Muistaakseni joku merkki älykkyydestä on kyky käyttää työkaluja.

Se tekisi mekaanikoista älykkäimpiä vai mitä ?

[Purdue]

Äly on yliarvostettua.
Usein älykkäät on saatanan tyhmiä.

Muistaakseni joku merkki älykkyydestä on kyky käyttää työkaluja.

Se tekisi mekaanikoista älykkäimpiä vai mitä ?

Eikös työkaluja ole myös esim. ohjelmointiin tarkoitetut ohjelmistot? Veikkaan, että softapuolen inssien keskimääräinen älykkyys on korkeampi kuin levyseppähitsaajien. Mitenkään siis aliarvioimatta levyseppähitsaajia; siinäkin porukassa on fiksuja ongelmanratkaisijoita, mutta ei ne Googlen superälykkäälle porukalle pärjää.

[Tuulispää]

Äly on yliarvostettua.
Usein älykkäät on saatanan tyhmiä.

Muistaakseni joku merkki älykkyydestä on kyky käyttää työkaluja.

Se tekisi mekaanikoista älykkäimpiä vai mitä ?

Eikös työkaluja ole myös esim. ohjelmointiin tarkoitetut ohjelmistot? Veikkaan, että softapuolen inssien keskimääräinen älykkyys on korkeampi kuin levyseppähitsaajien. Mitenkään siis aliarvioimatta levyseppähitsaajia; siinäkin porukassa on fiksuja ongelmanratkaisijoita, mutta ei ne Googlen superälykkäälle porukalle pärjää.

Niin varmaan...käytänhän minäkin tietokonetta suunnitteluun. Sitten taas ostelen sähköhöyliä ja muita jotta saan aivoitukseni siihen muotoon ja painoon ja viimestelyyn kuin haluan.

Netistä haalin oikeaa dataa....vaikka siipiprofiileihin jne.

Taannoin opin käyttämään spline komentoa tarkoituksiini.

[KultaKikkare]

Äly on yliarvostettua.
Usein älykkäät on saatanan tyhmiä.

Muistaakseni joku merkki älykkyydestä on kyky käyttää työkaluja.

Se tekisi mekaanikoista älykkäimpiä vai mitä ?

Mut kyky käyttää monimutkaisempia työkaluja monimutkaisempiin töihin olisi merkki korkeammasta älykkyydestä?

[MooM]

Eli musta on yksi älykkyys ja rajoittamaton määrä erilaisia sovelluksia sille.

Moniälykkyys on keinotekoinen malli, miksi pitäisi rajoittaa älykkyyden muotoja muutamaan kategoriaan?

Jotkut sanoo ettei lahjakkuutta ole olemassakaan, vaan se on aina työn tulos.

Jos joku nhl pelaaja on pelannut ja treenannut 4vuotiaasta asti päivittäin lätkää, ja on kunnianhimoinen ja äärimmäisen kilpailuhaluinen kaikessa mitä tekee, onko se lahjakkuutta?

Tottakai fyysiset ominaisuudet pitää olla sopivat, onko se lahjakkuutta että on sopivat ominaisuudet ja pohjaton motivaatio kehittää osaamista?

Älykkyys ymmärretään usein väärin ja lahjakkuutta ei ole olemassakaan.

Tietenkin lahjakkuutta on, mutta ilman harjoittelua se ei useinkaan pääse näkymään. Ainakaan vahvasti. Ja harjoittelu taas vaatii motivaatiota, jota voi nousta aika erilaisista syistä. Joillekin (lahjakkaille) harjoittelu on helppoa ja eteneminen nopeaa, mikä palkitsee. Joillakin taas on sitkeyttä ja kunnianhimoisuutta, mikä ajaa harjoittelemaan. Ulkoisella pakollakin on moni piiskattu aika pitkälle. Samoin tietysti ulkoa tuleva positiivinen kannustus antaa motivaatiota. Kaikilla taas ei ole mahdollisuutta harjoitella, vaikka motivaatiota olisikin.

Samahan se on älykkyydenkin kanssa, Jos älykäs on muuten kyvytön vuorovaikuttamaan, äly ei koskaan pääse esiin. Ja syystä tai toisesta jos ei tee mitään, missä äly näkyisi, se jää piiloon. Tai jos elämä pakottaa hyvin rutiinihommiin (usein ennenwanhaan kohtalona työläislapsilla, jotka joutuivat raatamaan lähes koko hereilläoloaikansa elättääkseen itsensä ja perheensä)

Missä tai miten lahjakkuus syntyy?

Onko lahjakkuus setti sopivia ominaisuuksia jotka mahdollistavat helpommin kehittymisen pidemmälle.

Luulen että lahjakkuus on intohimoa kyseiseen tekemiseen. Sen turvin hommaa jaksaa ajatella ja harjoitella paljon.

Eri asia on geneettinen lahjakkuus, jossa saa syntymästä superhyvän jalan ja tuplasti punasoluja muihin nähden.

Luulisin, että esimerkiksi musikaalinen lahjakkuus on osin ihan geneettistä. Plus altistusta ja luontaista motivaatiota, jotka kaikki kytkeytyvät toisiinsa.

Mä en usko että on geenejä nimenomaan musiikilliselle lahjakkuudelle, mutta on geenejä joista on hyötyä (myös) musiikillisesti. Sitten kun niitä on sopiva setti niistä voi muodostua musiikillinen lahjakkuus. Toisaalta niistä voi muodostua jotain muutakin. Ihminen joka ei ole lainkaan tekemisessä musiikin parissa vaikka olisi tuo geenisetti, ei ole musiikillisesti lahjakas kun potentiaali ei koskaan realisoidu millään tavalla.

Paljon on myös kiinni kasvuympäristöstä, jos syntymästään saakka katselee kun vanhemmat nauttii musiikin parissa niin se saattaa alkaa kiehtoa itseäkin jo nuorena, sitten jos on sopiva vanhemmilta saatu geenisetti joka mahdollista musiikillisen lahjakkuuden niin se realisoituu.

En minäkään usko, että on musiikkigeenejä . Harvassa jutussa on mitään selkeää ryhmää geenejä, jotka määräisivät jonkin persoonapiirteen. Musiikillisuuteen liittyy esim rytmitaju, joka on eduksi monessa muussakin taidossa.

Ja tietenkin synnynnäisen lahjakkuuden ilmeneminen vaatii mahdollisuuden oppia taito. Siitähän tässä on puhuttu pitkin ketjua.