Naturalisti kirjoitti: ↑08 Maalis 2024, 00:14 Ymmärrän niin, että sinun näkemyksessä tämä taso on sosiaalinen todellisuus, joka on yhdistelmä fysikaalista ja subjektiivista todellisuutta, eli se kuvaa lihaa ja verta olevien ihmisten sosiaalista vuorovaikutusta, joka on empiirisesti havaittavissa ja tulkittavissa. Tämä taso on siis objektiivisesti olemassa fysikaalisella tasolla oikeiden ihmisten muodossa, mutta se on myös riippuvainen subjektiivisista tulkinnoista, jotka tekevät siitä ymmärrettävän. Näinhän minäkin itseasiassa ajattelen. Tämä taso on siis olemassa fysikaalisen tason materiaalisten aivojen intersubjektiivisten prosessien käynnissä olona.
Luulen, että näkemyksemme eroavat lähinnä siinä, millainen vuorovaikutustaso on ja miten se liittyy muihin tasoihin. Oma näkemykseni perustuu viime kädessä siihen, että emergentti mieli on olemassa aivojen materiaalisina prosesseina ja kulttuuri mielten vuorovaikutus systeeminä.
Tuossa kursivoidussa tekstin pätkässä on kaikki oleellinen, ja jos ajattelet tällä tavalla, niin silloin ajatuksemme kohtaavat.
Mutta tuo alleviivattu tekstin pätkä taas on vain osa totuutta.
Ensinnäkään yksikään näistä analyysin tasoista ei ole olemassa, vaan ne ovat luokittelun ja analyysin apuväline. Vuorovaikutustaso ei siis ole olemassa missään, mutta tuolla tasolla vaikuttaa ja toimii kaksi asiaa:
1) Materiaalisten aivojen intersubjektiiviset prosessit (eli tuo sun alleviivattu osa).
2) Lihaa ja verta olevat fyysiset ihmisyksilöt.
Se tapa jolla sä käsitteellistät itse tuon Popperin kolmannen maailman, niin siitä uupuu tuo lihaa ja verta olevat fyysiset ihmisyksilöt, ja sun analyysi kulkee mentaalisella tasolla ja mielten vuorovaikutussysteemien tasolla.
Eli tässä on se keskeinen ero meidän ajattelussa. Tai näin minä ainakin ymmärrän tuota sinun ajatteluasi, kun tässä nyt on palloteltu näitä ajatuksia edes ja takas.
Joo, ajattelen tämän kursivoimasi tekstin mukaisesti.
Ymmärrän niin, että sinun näkemyksessä tämä taso on sosiaalinen todellisuus, joka on yhdistelmä fysikaalista ja subjektiivista todellisuutta, eli se kuvaa lihaa ja verta olevien ihmisten sosiaalista vuorovaikutusta, joka on empiirisesti havaittavissa ja tulkittavissa. Tämä taso on siis objektiivisesti olemassa fysikaalisella tasolla oikeiden ihmisten muodossa, mutta se on myös riippuvainen subjektiivisista tulkinnoista, jotka tekevät siitä ymmärrettävän. Näinhän minäkin itseasiassa ajattelen.
Enkä tarkoita, että tämä alleviivaamasi teksti olisi koko totuus.
Tämä taso on siis olemassa fysikaalisen tason materiaalisten aivojen intersubjektiivisten prosessien käynnissä olona.
Kuvaan tuossa vain mentaalista osaa todellisuudesta, jonka olin jo osoittanut olevan materiaalisesti olemassa aivojen materiaalisena prosesseina niin kauan, kuin prosessit toimivat. Tämän emergentin ominaisuuden olemassaolo päättyy näiden prosessien pysähtyessä. Samalla päättyy myös tämän yksilön osalta kaikki käsitykset olevasta. Kulttuuri kuitenkin säilyy muiden yksilöiden käsityksinä. Sen olemassaolo päättyy viimeisen kulttuuria kantavan yksilön kuollessa; se mitä siitä nyt siinä vaiheessa on enää olemassa.
Luulen, että olen nyt kanssasi hyvin pitkälle samoilla linjoilla, mutta olisin kiinnostunut jatkamaan pohdintaa siitä mitä tämä tarkoittaa aivojen toiminnan näkökulmasta
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
No nyt alamme lähestyä konsensusta. "Vuorovaikutustaso on analyyttinen työkalu, jonka puitteissa oikeiden ihmisten vuorovaikutusta on mahdollista kuvata.", mutta kyllä tämän työkalunkin on oltava jollakin tavalla jossakin materiaalisesti olemassa, jos hyväksymme materialistisen ontologisen realismin. Tämä oli vasta ontologinen kanta. Jos sitten hyväksymme epäsuoran tietoteoreettisen kannan, jonka mukaan käsityksemme ovat todellisuuden representaatioita (ei itse todellisuutta), on kysyttävä miten tämä käsitys on materiaalisesti olemassa.Minun ehdotuksen mukaan ne ovat olemassa aivojen materiaalisina prosesseina ja vain niin kauan, kun nuo prosessit ovat käynnissä. Niiden olemassaolo päättyy aivokuolemaan. Nyt tuli kuitenkin kuvattua vasta sellaiset käsitykset, joilla on vastine reaalitodellusuudessa. Miten tuo vuorovaikutustaso (analyyttinen työkalu) on olemassa? Ehdotukseni on fiktionalismin mukainen, että se on olemassa vain ihmisten mielissä ajattelun apuneuvoina eli hyödyllisenä fiktiona. Toisinsanoen subjektiivisten materiaalisten mielten ulkopuolella tuo työkalu on vain tahroja paperilla, bittejä tietokannoissa ja muuta sellaista.
Jos olemme yhtä mieltä edellä sanotusta, niin voisimme alkaa analysoimaan tarkemmin sitä, miten sen valossa pitäisi tulkita tätä kuvausta aivojen toiminnan näkökulmasta.
Niin, ensinnäkin tuo kysymys siitä, että missä mielessä tuo työkalu on olemassa ei ole mun mielestä relevantti sen analyysin suhteen, että kuinka yksilöt vuorovaikuttavat keskenään.
Itsekin hyväksyn ontologisen realismin siten, että lihaa ja verta olevat yksilöt ovat olemassa, ja heidän ajatusprosessinsa ovat materiaalisia eli materiaalisten aivojen tuottamia. Samoin hyväksyn tuon sun epäsuoran realismin kannan, että käsityksemme ovat todellisuuden representaatioita, siis tulkittua todellisuutta.
Mutta meidän ajattelussa on se ero, että sä pyrit kuvaamaan aivojen materiaalisia ajattelun prosesseja, siinä missä mun fokus on enemmän oikeiden ihmisyksilöiden vuorovaikutuksessa. Koska mun mielestä sen sosiaalisen tekoälyn on pystyttävä ymmärtämään tuota vuorovaikutusta ihmisten välillä.
Eli tästä näkökulmasta katsottuna lihaa ja verta olevien ihmisten väliset vuorovaikutusprosessit ovat olemassa vain niinä hetkinä kuin ne ovat käynnissä. Niiden olemassaolo päättyy kun vuorovaikutuskin päättyy.
Eli sosiaalisen maailman (fyysiset ihmisyksilöt sekä näiden yksilöiden tulkitsema todellisuus) tulkinta edellyttää sekä ontologista realismia että epäsuoraa realismia. Se mielenkiintoinen kysymys on se, että mikä on näiden kahden prinsiipin suhde ja vuorovaikutuksen periaate sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Jos taas ajatellaan tekoälyä psykologisesta mentaalisesta näkökulmasta ajatusten tasolla, seikka jota sinä tuot esiin, niin silloin tuo kahden prinsiipin vuorovaikutus on oleellinen tekijä luotaessa sosiaaliseen toimintaan kykeneviä tekoälysovellutuksia. Eli sen tekoälyn on ymmärrettävä tuota dynamiikkaa.
Ehkäpä tämä täsmennys käy sen alustuksesta, että kuinka "pitäisi tulkita tätä kuvausta aivojen toiminnan näkökulmasta?"
Ja otaksun, että sulla on tähän huomattavasti enemmän annettavaa. Sun vahvuus on erityisesti tuo aivojen toiminnan näkökulma siinä missä mä ajattelen enemmän sosiaalisen vuorovaikutuksen tasolla.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Naturalisti kirjoitti: ↑08 Maalis 2024, 00:14 Ymmärrän niin, että sinun näkemyksessä tämä taso on sosiaalinen todellisuus, joka on yhdistelmä fysikaalista ja subjektiivista todellisuutta, eli se kuvaa lihaa ja verta olevien ihmisten sosiaalista vuorovaikutusta, joka on empiirisesti havaittavissa ja tulkittavissa. Tämä taso on siis objektiivisesti olemassa fysikaalisella tasolla oikeiden ihmisten muodossa, mutta se on myös riippuvainen subjektiivisista tulkinnoista, jotka tekevät siitä ymmärrettävän. Näinhän minäkin itseasiassa ajattelen. Tämä taso on siis olemassa fysikaalisen tason materiaalisten aivojen intersubjektiivisten prosessien käynnissä olona.
Luulen, että näkemyksemme eroavat lähinnä siinä, millainen vuorovaikutustaso on ja miten se liittyy muihin tasoihin. Oma näkemykseni perustuu viime kädessä siihen, että emergentti mieli on olemassa aivojen materiaalisina prosesseina ja kulttuuri mielten vuorovaikutus systeeminä.
Tuossa kursivoidussa tekstin pätkässä on kaikki oleellinen, ja jos ajattelet tällä tavalla, niin silloin ajatuksemme kohtaavat.
Mutta tuo alleviivattu tekstin pätkä taas on vain osa totuutta.
Ensinnäkään yksikään näistä analyysin tasoista ei ole olemassa, vaan ne ovat luokittelun ja analyysin apuväline. Vuorovaikutustaso ei siis ole olemassa missään, mutta tuolla tasolla vaikuttaa ja toimii kaksi asiaa:
1) Materiaalisten aivojen intersubjektiiviset prosessit (eli tuo sun alleviivattu osa).
2) Lihaa ja verta olevat fyysiset ihmisyksilöt.
Se tapa jolla sä käsitteellistät itse tuon Popperin kolmannen maailman, niin siitä uupuu tuo lihaa ja verta olevat fyysiset ihmisyksilöt, ja sun analyysi kulkee mentaalisella tasolla ja mielten vuorovaikutussysteemien tasolla.
Eli tässä on se keskeinen ero meidän ajattelussa. Tai näin minä ainakin ymmärrän tuota sinun ajatteluasi, kun tässä nyt on palloteltu näitä ajatuksia edes ja takas.
Joo, ajattelen tämän kursivoimasi tekstin mukaisesti.
Ymmärrän niin, että sinun näkemyksessä tämä taso on sosiaalinen todellisuus, joka on yhdistelmä fysikaalista ja subjektiivista todellisuutta, eli se kuvaa lihaa ja verta olevien ihmisten sosiaalista vuorovaikutusta, joka on empiirisesti havaittavissa ja tulkittavissa. Tämä taso on siis objektiivisesti olemassa fysikaalisella tasolla oikeiden ihmisten muodossa, mutta se on myös riippuvainen subjektiivisista tulkinnoista, jotka tekevät siitä ymmärrettävän. Näinhän minäkin itseasiassa ajattelen.
Enkä tarkoita, että tämä alleviivaamasi teksti olisi koko totuus.
Tämä taso on siis olemassa fysikaalisen tason materiaalisten aivojen intersubjektiivisten prosessien käynnissä olona.
Kuvaan tuossa vain mentaalista osaa todellisuudesta, jonka olin jo osoittanut olevan materiaalisesti olemassa aivojen materiaalisena prosesseina niin kauan, kuin prosessit toimivat. Tämän emergentin ominaisuuden olemassaolo päättyy näiden prosessien pysähtyessä. Samalla päättyy myös tämän yksilön osalta kaikki käsitykset olevasta. Kulttuuri kuitenkin säilyy muiden yksilöiden käsityksinä. Sen olemassaolo päättyy viimeisen kulttuuria kantavan yksilön kuollessa; se mitä siitä nyt siinä vaiheessa on enää olemassa.
Luulen, että olen nyt kanssasi hyvin pitkälle samoilla linjoilla, mutta olisin kiinnostunut jatkamaan pohdintaa siitä mitä tämä tarkoittaa aivojen toiminnan näkökulmasta
No joo, jos todella ajattelet näin, niin hienoa että tämä meidän kommunikaatioprosessimme on saavuttanut yhteisen ymmärryksen, mikä ei ole mitenkään itsestään selvyys nettikeskusteluissa saatikka ylipäätään ihmisten välisessä kommunikaatiossa.
Ajattelemme siis pohjimmiltamme samoin, vaikka sitten nuo painotuserot meillä on erilaiset johtuen siitä, että lähestymme tuota problematiikkaa eri tulokulmista.
Ja tuo pohdinta siitä, että mitä tämä tarkoittaa aivojen toiminnan näkökulmasta, niin on mun puolesta tervetullut jatkumo tähän keskusteluun. Olkoonkin että en tunne tätä aivojen kognitiivista ja/tai neurologista puolta kovinkaan hyvin. Siitä sinulla on huomattavasti paremmat tiedot kuin mulla, kun olet varta vasten tätä problematiikkaa pohtinut.
Ehdotankin, että sinä voisit tehdä tästä oman tulkintasi, jota minä sitten yritän parhaani mukaan kommentoida?
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Joo, ajattelen tämän kursivoimasi tekstin mukaisesti.
Ymmärrän niin, että sinun näkemyksessä tämä taso on sosiaalinen todellisuus, joka on yhdistelmä fysikaalista ja subjektiivista todellisuutta, eli se kuvaa lihaa ja verta olevien ihmisten sosiaalista vuorovaikutusta, joka on empiirisesti havaittavissa ja tulkittavissa. Tämä taso on siis objektiivisesti olemassa fysikaalisella tasolla oikeiden ihmisten muodossa, mutta se on myös riippuvainen subjektiivisista tulkinnoista, jotka tekevät siitä ymmärrettävän. Näinhän minäkin itseasiassa ajattelen.
Enkä tarkoita, että tämä alleviivaamasi teksti olisi koko totuus.
Tämä taso on siis olemassa fysikaalisen tason materiaalisten aivojen intersubjektiivisten prosessien käynnissä olona.
Kuvaan tuossa vain mentaalista osaa todellisuudesta, jonka olin jo osoittanut olevan materiaalisesti olemassa aivojen materiaalisena prosesseina niin kauan, kuin prosessit toimivat. Tämän emergentin ominaisuuden olemassaolo päättyy näiden prosessien pysähtyessä. Samalla päättyy myös tämän yksilön osalta kaikki käsitykset olevasta. Kulttuuri kuitenkin säilyy muiden yksilöiden käsityksinä. Sen olemassaolo päättyy viimeisen kulttuuria kantavan yksilön kuollessa; se mitä siitä nyt siinä vaiheessa on enää olemassa.
Luulen, että olen nyt kanssasi hyvin pitkälle samoilla linjoilla, mutta olisin kiinnostunut jatkamaan pohdintaa siitä mitä tämä tarkoittaa aivojen toiminnan näkökulmasta
No joo, jos todella ajattelet näin, niin hienoa että tämä meidän kommunikaatioprosessimme on saavuttanut yhteisen ymmärryksen, mikä ei ole mitenkään itsestään selvyys nettikeskusteluissa saatikka ylipäätään ihmisten välisessä kommunikaatiossa.
Ajattelemme siis pohjimmiltamme samoin, vaikka sitten nuo painotuserot meillä on erilaiset johtuen siitä, että lähestymme tuota problematiikkaa eri tulokulmista.
Ja tuo pohdinta siitä, että mitä tämä tarkoittaa aivojen toiminnan näkökulmasta, niin on mun puolesta tervetullut jatkumo tähän keskusteluun. Olkoonkin että en tunne tätä aivojen kognitiivista ja/tai neurologista puolta kovinkaan hyvin. Siitä sinulla on huomattavasti paremmat tiedot kuin mulla, kun olet varta vasten tätä problematiikkaa pohtinut.
Ehdotankin, että sinä voisit tehdä tästä oman tulkintasi, jota minä sitten yritän parhaani mukaan kommentoida?
Näin varmaan on kuten toteat:
Purdue kirjoitti:Ajattelemme siis pohjimmiltamme samoin, vaikka sitten nuo painotuserot meillä on erilaiset johtuen siitä, että lähestymme tuota problematiikkaa eri tulokulmista.
Mä ajattelen, että kaikki teoriat myös sosiologia ovat vain memeettisiä mielensisältöjä eli ajatustottumuksia. Oikeita tai vääriä ja ne ovat mielen mekanismien tuottamia. Niitä tutkii tarkemmin asianomaiset erityistieteet. Mua kiinnostaa lähinnä se, miten tuon ajattelumekanismin saisi saumattomasti yhdistettyä mielenfilosofia - sosiologia - psykologia -kognitiivinen neurotiede jatkumoksi materialistisen ontologisen realismin pohjala.
Mahdollinen aidosti ajatteleva artefakti on kehitettävä tämän maailman aineksista ja siitä syystä olen joka välissä jankannut sitä, miten asiat on olemassa ja toimii materialistisesti.
Aivojen kokonaisvaltaista toiminnallista viitekehystä ei ole vielä olemassa, eikä kukaan vielä tiedä miten aivot ihan oikeasti toimivat. Joten pohdinnat aivojen perimmäistä toimintaperiaatteista liikkuvat vielä esitieteellisellä filosofisella tasolla.
Tuo sun sosiaalisen vuorovaikutuksen kuvaamiseen käyttämäsi sekventaalinen bussikuskiesimerkki voisi olla hyvä lähtökohta. Olen kehitellyt hypoteesia, että aivojen toiminta perustuu toiminnallisiin tapahtumasekvensseihin.
Voisitko vähän vielä laajentaa tuota esimerkkiä sosiologian näkökulmasta, niin yrittäisin sitten esittää, miten se voisi olla tulkittavissa tämän mun hypoteesin avulla?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Joo, ajattelen tämän kursivoimasi tekstin mukaisesti.
Ymmärrän niin, että sinun näkemyksessä tämä taso on sosiaalinen todellisuus, joka on yhdistelmä fysikaalista ja subjektiivista todellisuutta, eli se kuvaa lihaa ja verta olevien ihmisten sosiaalista vuorovaikutusta, joka on empiirisesti havaittavissa ja tulkittavissa. Tämä taso on siis objektiivisesti olemassa fysikaalisella tasolla oikeiden ihmisten muodossa, mutta se on myös riippuvainen subjektiivisista tulkinnoista, jotka tekevät siitä ymmärrettävän. Näinhän minäkin itseasiassa ajattelen.
Enkä tarkoita, että tämä alleviivaamasi teksti olisi koko totuus.
Tämä taso on siis olemassa fysikaalisen tason materiaalisten aivojen intersubjektiivisten prosessien käynnissä olona.
Kuvaan tuossa vain mentaalista osaa todellisuudesta, jonka olin jo osoittanut olevan materiaalisesti olemassa aivojen materiaalisena prosesseina niin kauan, kuin prosessit toimivat. Tämän emergentin ominaisuuden olemassaolo päättyy näiden prosessien pysähtyessä. Samalla päättyy myös tämän yksilön osalta kaikki käsitykset olevasta. Kulttuuri kuitenkin säilyy muiden yksilöiden käsityksinä. Sen olemassaolo päättyy viimeisen kulttuuria kantavan yksilön kuollessa; se mitä siitä nyt siinä vaiheessa on enää olemassa.
Luulen, että olen nyt kanssasi hyvin pitkälle samoilla linjoilla, mutta olisin kiinnostunut jatkamaan pohdintaa siitä mitä tämä tarkoittaa aivojen toiminnan näkökulmasta
No joo, jos todella ajattelet näin, niin hienoa että tämä meidän kommunikaatioprosessimme on saavuttanut yhteisen ymmärryksen, mikä ei ole mitenkään itsestään selvyys nettikeskusteluissa saatikka ylipäätään ihmisten välisessä kommunikaatiossa.
Ajattelemme siis pohjimmiltamme samoin, vaikka sitten nuo painotuserot meillä on erilaiset johtuen siitä, että lähestymme tuota problematiikkaa eri tulokulmista.
Ja tuo pohdinta siitä, että mitä tämä tarkoittaa aivojen toiminnan näkökulmasta, niin on mun puolesta tervetullut jatkumo tähän keskusteluun. Olkoonkin että en tunne tätä aivojen kognitiivista ja/tai neurologista puolta kovinkaan hyvin. Siitä sinulla on huomattavasti paremmat tiedot kuin mulla, kun olet varta vasten tätä problematiikkaa pohtinut.
Ehdotankin, että sinä voisit tehdä tästä oman tulkintasi, jota minä sitten yritän parhaani mukaan kommentoida?
Näin varmaan on kuten toteat:
Purdue kirjoitti:Ajattelemme siis pohjimmiltamme samoin, vaikka sitten nuo painotuserot meillä on erilaiset johtuen siitä, että lähestymme tuota problematiikkaa eri tulokulmista.
Mä ajattelen, että kaikki teoriat myös sosiologia ovat vain memeettisiä mielensisältöjä eli ajatustottumuksia. Oikeita tai vääriä ja ne ovat mielen mekanismien tuottamia. Niitä tutkii tarkemmin asianomaiset erityistieteet. Mua kiinnostaa lähinnä se, miten tuon ajattelumekanismin saisi saumattomasti yhdistettyä mielenfilosofia - sosiologia - psykologia -kognitiivinen neurotiede jatkumoksi materialistisen ontologisen realismin pohjala.
Mahdollinen aidosti ajatteleva artefakti on kehitettävä tämän maailman aineksista ja siitä syystä olen joka välissä jankannut sitä, miten asiat on olemassa ja toimii materialistisesti.
Aivojen kokonaisvaltaista toiminnallista viitekehystä ei ole vielä olemassa, eikä kukaan vielä tiedä miten aivot ihan oikeasti toimivat. Joten pohdinnat aivojen perimmäistä toimintaperiaatteista liikkuvat vielä esitieteellisellä filosofisella tasolla.
Tuo sun sosiaalisen vuorovaikutuksen kuvaamiseen käyttämäsi sekventaalinen bussikuskiesimerkki voisi olla hyvä lähtökohta. Olen kehitellyt hypoteesia, että aivojen toiminta perustuu toiminnallisiin tapahtumasekvensseihin.
Voisitko vähän vielä laajentaa tuota esimerkkiä sosiologian näkökulmasta, niin yrittäisin sitten esittää, miten se voisi olla tulkittavissa tämän mun hypoteesin avulla?
Joo, mä yritän tässä nyt esittää yhteenvetomaisesti että, jos asiaa tarkastelee toiminnallisina tapahtumasekvensseinä, niin:
- Se vuorovaikutus perustuu toiminta-tulkinta pareihin
- Se vuorovaikutus tilanne alkaa toimijan A toiminnasta, jonka henkilö B tulkitsee.
- Tuon tulkinnan perusteella henkilö B toimii, ja sitten puolestaan henkilö A tulkitsee henkilön B toiminnan merkityksen.
- Tämä vuoromainen sekvenssi jatkuu vuorovaikutustilanteen loppuun saakka, ja vuorovaikutus päättyy jomman kumman toimijan toiminnalla.
- Ja kaikki vuorovaikutus, oli se sitten verbaalista taikka oikeaa fyysistä toimintaa, niin on mun käsittääkseni kuvattavissa tällä tavalla. Mä kutsun näitä "vuorovaikutuksen muotokaavoiksi" (patterns of interaction).
- Eli sen tekoälyn on pystyttävä ymmärtämään tällaisia sekvenssejä eli vuorovaikutuksen muotokaavoja. Lyhimmillään se saattaa olla sellasita, että toinen sanoo aamulla kohdatessa että "Huomenta" ja toinen vastaa siihen samalla tavalla. Pisimmillään se saattaa olla aika pitkäkin tapahtumaketju. Tällaisia sekvenssinomaisia vuorovaikutuksen muotokaavoja on esimerkiksi kaupan kassalla asiointi taikka vaikka ravintolakäynti.
- Nää eroaa rationaalisesta toiminnasta ja päätöksenteosta siinä, että tuon toiminnan tulkinnan päämääränä ei niinkään ole "odotettavissa olevan hyödyn maksimointi" vaan se, että siinä vuorovaikutustilanteessa sekvenssin joka väliaskeleella se tekoäly ymmärtää sen toisen toimijan toiminnan, osaa tulkita sen merkityksen oikein, ja pystyy toimimaan tämän tulkinnan perusteella ymmärrettävästi ja älykkäästi siinä tilanteessa. Ja koko ajan niin, että se kokonaiskuva mistä tilanteessa on kyse niin on mielessä.
- Tätä varten jos sitä tekoälyä lähtisi vaikkapa opettamaan, niin sen pitäisi oppia paitsi tällaisia vuorovaikutuksen muotokaavojen sekvenssejä mutta myös niitä tilanteita, joissa se toinen osapuoli ei käyttäydykään odotuksien mukaisesti. Se bussiin nouseva matkustaja saattaakin lipun ostamisen sijaan ensin kysyä, että meneekö tämä bussi jonnekin tiettyyn paikkaan, ja sen bussikuskin on pystyttävä reagoimaan tällaisiin tilanteisiin oikealla tavalla.
- Tämän takia nostin esiin ne vuorovaikutuksen sosiologiat, koska niissä on pohdittu tällaisia asioita. Ihan suoraan ne eivät tarjoa vastauksia näihin ongelmiin, mutta jos niiden ajatukset osaa tulkita ja kiteyttää, niin sovellettuna ne toimisivat hyvinkin tällaisen tekoälyn pohjana. Keskusteluanalyysi painottaa esim. paljonkin sitä kuinka ja miten yksilöt ottavat keskustelussa "vuoroja" (turn taking).
- Jos taas tuota bussiin nousun sekvenssiä pitäisi tarkastella institutionaalisesta näkökulmasta, jota mä olen tuonut esiin, niin katsoisin, että sen robottibussikuskin tulisi:
a) Hahmottaa se sekvenssi pitkäkestoisessa muistissa kokonaisena.
b) Ymmärtää ne sosiaaliset positiot (matkustaja, bussikuski), ja näihin positioihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.
c) Nuo voisi kääntää siihen muotoon, että millaisia toimintaan ja käyttäytymiseen liittyviä odotuksia näihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyy.
d) Sen bussikuskin pitäisi siis omaksua status identiteetti nimeltä bussikuski, sekä ymmärtää status identiteetti nimeltä matkustaja.
e) Ja sen bussikuskin pitäisi pystyä panemaan tämä identiteetti käytännössä toimeen rooliperformanssien kautta.
f) Lyhytkestoisessa muistissa sillä bussikuskilla olisi kaikki se mitä siinä tilanteessa on tapahtunut siitä lähtien kun se matkustaja laukaisi sen tilanteen toiminnalla (käden heilutus bussipysäkillä). Ja tämä lyhytkestoinen muisti pitäisi pitää yllä vähintäänkin sen vuorovaikutustilanteen ajan, ellei sitten jopa päätepysäkille asti.
g) Mutta siis, pitkäkestoisessa muistissa sillä robottibussikuskilla olisi kaikki tuohon tilanteeseen liittyvä tieto, joilla se pystyy käsittelemään nuo eteen tulevat toiminta-tulkinta parit.
h) Katsoisin lisäksi, että se pitkäkestoinen muisti pitäisi olla lokeroitui sillä tavalla, että kun se tekoäly oppii uusia vuorovaikutuksen muotoja (bussikuski, kaupassa asiointi, ravintolassa käynti), niin kaikista näistä erilasista tilanteista sillä olisi olemassa jonkinlaiset "aliohjelmat", joita se voisi käyttää hyväkseen tilanteen niin vaatiessa.
Oleellista tossa jos haluat lähestyä asiaa toiminnallisten tapahtumasekvenssien kautta, niin on kaiketikin nuo toiminta-tulkinta parit, joissa aina yksi toimija toimii jollakin tavalla, ja jonka toinen toimija tulkitsee. Tämän tulkinnan perusteella taas tämä toinen toimija toimii, jonka se ensimmäinen toimija puolestaan tulkitsee. Ja niin edelleen.
Ja tuossa toisen osapuolen toiminnan tulkinnassa oleellista on se, että tuo tulkitsija ymmärtää toimintaan liittyviä odotuksia, jotka perustuvat noille oikeuksille ja velvollisuuksille. Kun se matkustaja heiluttaa pysäkillä kättä, niin se bussikuski osaa yhdistää mielessään bussipysäkin ja käden heilautuksen, ja ymmärtää että siltä odotetaan toimintaa, jonka päämääränä on päästää se matkustaja mukaan kyytiin. Samoin kun se matkustaja bussiin noustessaan sanoo haluavansa ostaa lipun päätepysäkille, niin se bussikuski osaa tulkita tämän, ja puolestaan toimia tilanteessa niin, että se matkustaja saa oikean hintaisen lipun, kunhan on ensin maksanut sen. Ja tuo bussiin nousemisen sekvenssi päättyy siihen kun bussikuski on antanut matkustajalle sen lipun, ja matkustaja menee istumaan.
Mutta tuossa nyt mun ensimmäisiä ajatuksia tästä aiheesta.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Jatkan tuota edellistä kommenttiani sillä mielellä, että kuinka tuon bussikuskirobotin olisi mahdollista tulkita tuon matkustajan käyttäytymistä tuossa tilanteessa?
Eli sen pitäisi pystyä hahmottamaan toiminta-tulkinta pareja. Kuinka tuo tulkinta tapahtuisi.
Katselin tuossa pari päivää sitten videon jossa Googlen Gemini tekoälysovellus tulkitsi verbaalisesti näköhavaintojaan, ja ajattelisin, että tuo toiminta-tulkinta parien toteuttaminen sen tekoälyn "aivoissa" vois toimia verbaalisesti.
Eli homma toimisi sekvenssin omaisesti näin:
1) Bussikuskirobotti havaitsee matkustajan toiminnan bussipysäkillä näköaistin avulla.
2) Bussikuskirobotti kääntää tämän kielellisen muotoon: "Henkilö heiluttaa kättään bussipysäkillä".
3) Bussikuskirobotti tulkitsee tuon matkustajan toiminnan merkityksen, ja kääntää sen verbaaliseen muotoon: "Henkilö haluaa kyytiin bussiin".
4) Bussikuskirobotti kääntää tuon lauseen toiminnallisiksi odotuksiksi: "Henkilöllä on oikeus päästä mukaan bussin kyytiin, ja minulla on velvollisuus pysäyttää bussi ja päästää hänet sisään". "Minulta siis odotetaan sitä, että pysäytän bussin bussipysäkille ja päästän matkustajan sisään".
5) Robottibussikuski pysäyttää bussin ja päästää matkustaja kyytiin, eli "toimii" tuossa tilanteessa sen tulkintaprosessin ja toisen toimijan eli matkustajan toiminnan perusteella.
Eli kun ihmisen ajattelu pitkälle on verbaalista ja symbolista, ja nämä suuriin kielimalleihin perustuvat tekoälysovellukset kuten Googlen Gemini pystyvät tulkitsemaan käyttäytymistä verbaalisessa muodossa, niin mikä ettei, tuossa saattaisi olla se tapa jolla tämä olisi implementoitavissa?!
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Purdue kirjoitti: ↑10 Maalis 2024, 15:14
Jatkan tuota edellistä kommenttiani sillä mielellä, että kuinka tuon bussikuskirobotin olisi mahdollista tulkita tuon matkustajan käyttäytymistä tuossa tilanteessa?
Eli sen pitäisi pystyä hahmottamaan toiminta-tulkinta pareja. Kuinka tuo tulkinta tapahtuisi.
Katselin tuossa pari päivää sitten videon jossa Googlen Gemini tekoälysovellus tulkitsi verbaalisesti näköhavaintojaan, ja ajattelisin, että tuo toiminta-tulkinta parien toteuttaminen sen tekoälyn "aivoissa" vois toimia verbaalisesti.
Eli homma toimisi sekvenssin omaisesti näin:
1) Bussikuskirobotti havaitsee matkustajan toiminnan bussipysäkillä näköaistin avulla.
2) Bussikuskirobotti kääntää tämän kielellisen muotoon: "Henkilö heiluttaa kättään bussipysäkillä".
3) Bussikuskirobotti tulkitsee tuon matkustajan toiminnan merkityksen, ja kääntää sen verbaaliseen muotoon: "Henkilö haluaa kyytiin bussiin".
4) Bussikuskirobotti kääntää tuon lauseen toiminnallisiksi odotuksiksi: "Henkilöllä on oikeus päästä mukaan bussin kyytiin, ja minulla on velvollisuus pysäyttää bussi ja päästää hänet sisään". "Minulta siis odotetaan sitä, että pysäytän bussin bussipysäkille ja päästän matkustajan sisään".
5) Robottibussikuski pysäyttää bussin ja päästää matkustaja kyytiin, eli "toimii" tuossa tilanteessa sen tulkintaprosessin ja toisen toimijan eli matkustajan toiminnan perusteella.
Eli kun ihmisen ajattelu pitkälle on verbaalista ja symbolista, ja nämä suuriin kielimalleihin perustuvat tekoälysovellukset kuten Googlen Gemini pystyvät tulkitsemaan käyttäytymistä verbaalisessa muodossa, niin mikä ettei, tuossa saattaisi olla se tapa jolla tämä olisi implementoitavissa?!
Jonninjoutavaa perseilyä kun ihmisiä on helppo kouluttaa busseja ajamaan.
”Brainwashed on tyyppi joka latelee omakohtaista törkyy muitten päähän väheksyttävästi, - samalla mainostaen omaa figuuriaan.”
Purdue kirjoitti: ↑10 Maalis 2024, 15:14
Jatkan tuota edellistä kommenttiani sillä mielellä, että kuinka tuon bussikuskirobotin olisi mahdollista tulkita tuon matkustajan käyttäytymistä tuossa tilanteessa?
Eli sen pitäisi pystyä hahmottamaan toiminta-tulkinta pareja. Kuinka tuo tulkinta tapahtuisi.
Katselin tuossa pari päivää sitten videon jossa Googlen Gemini tekoälysovellus tulkitsi verbaalisesti näköhavaintojaan, ja ajattelisin, että tuo toiminta-tulkinta parien toteuttaminen sen tekoälyn "aivoissa" vois toimia verbaalisesti.
Eli homma toimisi sekvenssin omaisesti näin:
1) Bussikuskirobotti havaitsee matkustajan toiminnan bussipysäkillä näköaistin avulla.
2) Bussikuskirobotti kääntää tämän kielellisen muotoon: "Henkilö heiluttaa kättään bussipysäkillä".
3) Bussikuskirobotti tulkitsee tuon matkustajan toiminnan merkityksen, ja kääntää sen verbaaliseen muotoon: "Henkilö haluaa kyytiin bussiin".
4) Bussikuskirobotti kääntää tuon lauseen toiminnallisiksi odotuksiksi: "Henkilöllä on oikeus päästä mukaan bussin kyytiin, ja minulla on velvollisuus pysäyttää bussi ja päästää hänet sisään". "Minulta siis odotetaan sitä, että pysäytän bussin bussipysäkille ja päästän matkustajan sisään".
5) Robottibussikuski pysäyttää bussin ja päästää matkustaja kyytiin, eli "toimii" tuossa tilanteessa sen tulkintaprosessin ja toisen toimijan eli matkustajan toiminnan perusteella.
Eli kun ihmisen ajattelu pitkälle on verbaalista ja symbolista, ja nämä suuriin kielimalleihin perustuvat tekoälysovellukset kuten Googlen Gemini pystyvät tulkitsemaan käyttäytymistä verbaalisessa muodossa, niin mikä ettei, tuossa saattaisi olla se tapa jolla tämä olisi implementoitavissa?!
Jonninjoutavaa perseilyä kun ihmisiä on helppo kouluttaa busseja ajamaan.
Jostakin ne tosielämän esimerkit on otettava, ja tuo bussiesimerkki on yhtä aikaa simppeli että se tuo myös tuon vuorovaikutuksen institutionaalisen puolen hyvin esiin.
Lisäksi noita automatisoituja busseja kehitellään jo, joten esimerkki ei ole tuulesta temmattu.
Toki itsekin mieluummin asioisin ihan elävän bussikuskin kanssa. En suosi kaupoissakaan itsepalvelukassoja, vaan on mukavampi asioida perinteisesti mukavan kassan kanssa.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Purdue kirjoitti: ↑10 Maalis 2024, 15:14
Jatkan tuota edellistä kommenttiani sillä mielellä, että kuinka tuon bussikuskirobotin olisi mahdollista tulkita tuon matkustajan käyttäytymistä tuossa tilanteessa?
Eli sen pitäisi pystyä hahmottamaan toiminta-tulkinta pareja. Kuinka tuo tulkinta tapahtuisi.
Katselin tuossa pari päivää sitten videon jossa Googlen Gemini tekoälysovellus tulkitsi verbaalisesti näköhavaintojaan, ja ajattelisin, että tuo toiminta-tulkinta parien toteuttaminen sen tekoälyn "aivoissa" vois toimia verbaalisesti.
Eli homma toimisi sekvenssin omaisesti näin:
1) Bussikuskirobotti havaitsee matkustajan toiminnan bussipysäkillä näköaistin avulla.
2) Bussikuskirobotti kääntää tämän kielellisen muotoon: "Henkilö heiluttaa kättään bussipysäkillä".
3) Bussikuskirobotti tulkitsee tuon matkustajan toiminnan merkityksen, ja kääntää sen verbaaliseen muotoon: "Henkilö haluaa kyytiin bussiin".
4) Bussikuskirobotti kääntää tuon lauseen toiminnallisiksi odotuksiksi: "Henkilöllä on oikeus päästä mukaan bussin kyytiin, ja minulla on velvollisuus pysäyttää bussi ja päästää hänet sisään". "Minulta siis odotetaan sitä, että pysäytän bussin bussipysäkille ja päästän matkustajan sisään".
5) Robottibussikuski pysäyttää bussin ja päästää matkustaja kyytiin, eli "toimii" tuossa tilanteessa sen tulkintaprosessin ja toisen toimijan eli matkustajan toiminnan perusteella.
Eli kun ihmisen ajattelu pitkälle on verbaalista ja symbolista, ja nämä suuriin kielimalleihin perustuvat tekoälysovellukset kuten Googlen Gemini pystyvät tulkitsemaan käyttäytymistä verbaalisessa muodossa, niin mikä ettei, tuossa saattaisi olla se tapa jolla tämä olisi implementoitavissa?!
Jonninjoutavaa perseilyä kun ihmisiä on helppo kouluttaa busseja ajamaan.
Jostakin ne tosielämän esimerkit on otettava, ja tuo bussiesimerkki on yhtä aikaa simppeli että se tuo myös tuon vuorovaikutuksen institutionaalisen puolen hyvin esiin.
Lisäksi noita automatisoituja busseja kehitellään jo, joten esimerkki ei ole tuulesta temmattu.
Toki itsekin mieluummin asioisin ihan elävän bussikuskin kanssa. En suosi kaupoissakaan itsepalvelukassoja, vaan on mukavampi asioida perinteisesti mukavan kassan kanssa.
”Tosielämän esimerkit...”
REPS!
”Brainwashed on tyyppi joka latelee omakohtaista törkyy muitten päähän väheksyttävästi, - samalla mainostaen omaa figuuriaan.”
Purdue kirjoitti: ↑10 Maalis 2024, 15:14
Jatkan tuota edellistä kommenttiani sillä mielellä, että kuinka tuon bussikuskirobotin olisi mahdollista tulkita tuon matkustajan käyttäytymistä tuossa tilanteessa?
Eli sen pitäisi pystyä hahmottamaan toiminta-tulkinta pareja. Kuinka tuo tulkinta tapahtuisi.
Katselin tuossa pari päivää sitten videon jossa Googlen Gemini tekoälysovellus tulkitsi verbaalisesti näköhavaintojaan, ja ajattelisin, että tuo toiminta-tulkinta parien toteuttaminen sen tekoälyn "aivoissa" vois toimia verbaalisesti.
Eli homma toimisi sekvenssin omaisesti näin:
1) Bussikuskirobotti havaitsee matkustajan toiminnan bussipysäkillä näköaistin avulla.
2) Bussikuskirobotti kääntää tämän kielellisen muotoon: "Henkilö heiluttaa kättään bussipysäkillä".
3) Bussikuskirobotti tulkitsee tuon matkustajan toiminnan merkityksen, ja kääntää sen verbaaliseen muotoon: "Henkilö haluaa kyytiin bussiin".
4) Bussikuskirobotti kääntää tuon lauseen toiminnallisiksi odotuksiksi: "Henkilöllä on oikeus päästä mukaan bussin kyytiin, ja minulla on velvollisuus pysäyttää bussi ja päästää hänet sisään". "Minulta siis odotetaan sitä, että pysäytän bussin bussipysäkille ja päästän matkustajan sisään".
5) Robottibussikuski pysäyttää bussin ja päästää matkustaja kyytiin, eli "toimii" tuossa tilanteessa sen tulkintaprosessin ja toisen toimijan eli matkustajan toiminnan perusteella.
Eli kun ihmisen ajattelu pitkälle on verbaalista ja symbolista, ja nämä suuriin kielimalleihin perustuvat tekoälysovellukset kuten Googlen Gemini pystyvät tulkitsemaan käyttäytymistä verbaalisessa muodossa, niin mikä ettei, tuossa saattaisi olla se tapa jolla tämä olisi implementoitavissa?!
Jonninjoutavaa perseilyä kun ihmisiä on helppo kouluttaa busseja ajamaan.
Jostakin ne tosielämän esimerkit on otettava, ja tuo bussiesimerkki on yhtä aikaa simppeli että se tuo myös tuon vuorovaikutuksen institutionaalisen puolen hyvin esiin.
Lisäksi noita automatisoituja busseja kehitellään jo, joten esimerkki ei ole tuulesta temmattu.
Toki itsekin mieluummin asioisin ihan elävän bussikuskin kanssa. En suosi kaupoissakaan itsepalvelukassoja, vaan on mukavampi asioida perinteisesti mukavan kassan kanssa.
”Tosielämän esimerkit...”
REPS!
Höpö höpö, ...
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Yleensä nämä tosielämän sankarit ei tiedä mistä puhuu. He olettavat tekoälyn olevan jotain muuta kuin se on. Otetaan vaikka esimerkki bussipysäkki. Ihmiselle kun vähän vilautat siitä kuvaa niin tiedetään heti mistä puhutaan, kone taas tarvii sen 100 000 000 kuvaa opetukseen ja silti osa menee perseelleen sekä positiivisesti että negatiivisesti (ei luokittele pysäkiksi vaikka on tai luokittelee pysäkiksi kun ei ole). Joo joku väittää että uudelleen koulutuksessa joillakin älyillä 100 - 1000 kuvaa jo riittää, mutta se on tekoälynkin mielestä paskapuhetta. Se äly on kehittäjänsä tuotos, pelkkä koulutus ei riitä pitää olla näkemystä, pitää ymmärtää miten sakkofunktiot suppenee saatana. AI tunnistaa esim sen bussipysäkin aivan eri tavalla kuin ihminen ja sen takia se AI saattaa jossain random puskakuvassa sen pysäkin nähdä, nakkaa kersat väärään paikkaan ja takana tuleva auto sitten ajaa yli.
xXx kirjoitti: ↑10 Maalis 2024, 18:09
Yleensä nämä tosielämän sankarit ei tiedä mistä puhuu. He olettavat tekoälyn olevan jotain muuta kuin se on. Otetaan vaikka esimerkki bussipysäkki. Ihmiselle kun vähän vilautat siitä kuvaa niin tiedetään heti mistä puhutaan, kone taas tarvii sen 100 000 000 kuvaa opetukseen ja silti osa menee perseelleen sekä positiivisesti että negatiivisesti (ei luokittele pysäkiksi vaikka on tai luokittelee pysäkiksi kun ei ole). Joo joku väittää että uudelleen koulutuksessa joillakin älyillä 100 - 1000 kuvaa jo riittää, mutta se on tekoälynkin mielestä paskapuhetta. Se äly on kehittäjänsä tuotos, pelkkä koulutus ei riitä pitää olla näkemystä, pitää ymmärtää miten sakkofunktiot suppenee saatana. AI tunnistaa esim sen bussipysäkin aivan eri tavalla kuin ihminen ja sen takia se AI saattaa jossain random puskakuvassa sen pysäkin nähdä, nakkaa kersat väärään paikkaan ja takana tuleva auto sitten ajaa yli.
Teillä menee Brainwashedin kanssa ihan tuo koko pointti täysin ohi hilseen. Se nyt on ihan sama onko kyseessä robottibussikuski, robotisoitu pizzamyyjä pizzeriassa, taikka robotisoitu jäätelömyyjä kesäisellä Esplanadilla. Taikka robottinaapuri, joka tulee aamulla vastaan portaikossa, ja sanoo sulle, että "Huomenta xXx!"
Pointti tässä koko harjoituksessa ei ollut se, että luodaan robottibussikuski, jollaista nyt ei varmaan edes tarvita automatisoiduissa tulevaisuuden busseissa lähiliikenteessä, vaan pointti oli tarkastella sitä että minkälaisia valmiuksia se tekoäly tarvitsee, jotta se ymmärtää sosiaalista vuorovaikutusta.
Se bussipysäkkiesimerkki oli vain keino havainnollistaa tätä problematiikkaa.
Tulee mieleen se wanha kysymys, että mikä erottaa kissat ja koirat ihmisestä? Kun joku heittää palloa kulman takaa, niin kissat ja koirat juoksee sen pallon perään, mutta hieman viisaampi ihminen katsoo, että mistä se pallo tuli ja kuka sen heitti?
Musta te nyt juoksette niiden pallojen perässä.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Naturalisti kirjoitti: ↑10 Maalis 2024, 13:58
Voisitko vähän vielä laajentaa tuota esimerkkiä sosiologian näkökulmasta, niin yrittäisin sitten esittää, miten se voisi olla tulkittavissa tämän mun hypoteesin avulla?
Heitänpä vielä kolmannen kommentin tuosta, että minkälaisia valmiuksia siltä robottibussikuskilta vaadittaisiin tuossa tilanteessa, jotta se osaisi tehdä oikeita tulkintoja?
Olen jo tuonut esiin toiminta-tulkinta parit sekä tuon institutionaalisen näkökulman, joka perustuu viime kädessä odotuksille. Näiden lisäksi tuo tekoäly voisi lähestyä sitä tulkinnallista problematiikkaa tuon kolmijaon kautta:
1) Kognitiivinen evaluaatio: Tilanteen faktat ja uskomukset.
2) Behavioraalis-normatiivinen evaluaatio: Tilanteeseen liittyvät normit ja käyttäytyminen.
3) Hedonistinen evaluaatio: Tilanteen hyvä/paha merkitys toimijan kannalta.
Tuo yllä oleva on sopusoinnussa noiden kahden edellä kirjoittamani kommentin kanssa, eli tuo kolmijako on vain erilainen käsitteellinen tapa havainnollista sitä tulkintaan liittyvää problematiikkaa.
Tuossa bussikuskin tapauksessa tuo hedonistinen evaluaatio on neutraali taikka lievästi positiivinen. Mutta kognitiivinen evaluaatio liittyy siis siihen, että se bussikuski sen sekvenssin joka vaiheessa analysoi että mitkä relevantit objektit siihen tilanteeseen liittyy (bussipysäkki, matkustaja), ja behavioraalis-normatiivinen evaluaatio puolestaan liittyy siinä tilanteessa vuorovaikuttavien toimijoiden normatiiviseen evaluaatioon. Elikkä, toimiiko se toinen osapuoli odotusten mukaisesti?
Eli tässä vielä yksi näkökulma siihen millä tavalla tuo robottibussikuski tuota tilannetta voisi analysoida.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Naturalisti kirjoitti: ↑10 Maalis 2024, 13:58
Voisitko vähän vielä laajentaa tuota esimerkkiä sosiologian näkökulmasta, niin yrittäisin sitten esittää, miten se voisi olla tulkittavissa tämän mun hypoteesin avulla?
Heitänpä vielä kolmannen kommentin tuosta, että minkälaisia valmiuksia siltä robottibussikuskilta vaadittaisiin tuossa tilanteessa, jotta se osaisi tehdä oikeita tulkintoja?
Olen jo tuonut esiin toiminta-tulkinta parit sekä tuon institutionaalisen näkökulman, joka perustuu viime kädessä odotuksille. Näiden lisäksi tuo tekoäly voisi lähestyä sitä tulkinnallista problematiikkaa tuon kolmijaon kautta:
1) Kognitiivinen evaluaatio: Tilanteen faktat ja uskomukset.
2) Behavioraalis-normatiivinen evaluaatio: Tilanteeseen liittyvät normit ja käyttäytyminen.
3) Hedonistinen evaluaatio: Tilanteen hyvä/paha merkitys toimijan kannalta.
Tuo yllä oleva on sopusoinnussa noiden kahden edellä kirjoittamani kommentin kanssa, eli tuo kolmijako on vain erilainen käsitteellinen tapa havainnollista sitä tulkintaan liittyvää problematiikkaa.
Tuossa bussikuskin tapauksessa tuo hedonistinen evaluaatio on neutraali taikka lievästi positiivinen. Mutta kognitiivinen evaluaatio liittyy siis siihen, että se bussikuski sen sekvenssin joka vaiheessa analysoi että mitkä relevantit objektit siihen tilanteeseen liittyy (bussipysäkki, matkustaja), ja behavioraalis-normatiivinen evaluaatio puolestaan liittyy siinä tilanteessa vuorovaikuttavien toimijoiden normatiiviseen evaluaatioon. Elikkä, toimiiko se toinen osapuoli odotusten mukaisesti?
Eli tässä vielä yksi näkökulma siihen millä tavalla tuo robottibussikuski tuota tilannetta voisi analysoida.
Ennenkuin alan tarkemmin kommentoimaan esimerkkejäsi tuohon allaolevaan tekstiin tukeutuen, kysyn, onko siinä jotakin täsmennystä vaativia asioita. Yritän tuon tekstin avulla kuvata joitakin käsitteitä, joita aion käyttää kommenteissani.
Lopussa on Copilotin arvio tekstistä, jonka jouduin syöttämään sille kahdessa palassa.
Keinomielen viitekehys Mielen tilakonehypoteesi
Kuvaan ensin lyhyesti todellisista aivoista inspiraatiota hakevan neuromorfisen keinomielen hypoteesin. Se ei yritä olla todellisten aivojen (yhä valitettavasti puuttuva) toiminnallinen viitekehys, mutta on kuitenkin lähempänä todellisten aivojen toiminnallisia rakenteita kuin nykyiset neuromorfiset viritelmät. Tämä kuvaus on siis todellisia aivoja emuloivan keinomielen hypoteesi; ei vielä tuo puuttuva todellisten aivojen viitekehys.
Kognitiivisen psykologian kuvaamia lukuisia erilaisia muistityyppejä ei aivoissa ole. Kuten hypoteesi kuvaa, aivoissa on vain kahden tyyppisiä muistielementtejä:
- Tilamuistia, jota edustaa neuronien aktivaatiotilat.
- Funktiomuistia, jota edustaa neuroneja yhdistävien synapsien vahvuudet.
Koko aivokuoren kaikki sen alueet ovat jakautuneet pylväiksi kutsuttuiksi ympäristöään tiukemmin yhteen kytkeytyneiksi neuronitihentymiksi (keinomielen mikropiireiksi).
Näiden pylväiden keskinäiset kytkennät informaationaapureihinsa organisoivat aivokuoren toiminnalliset alueet hierarkiaksi, jossa alimmalla tasolla on primäärit sensoriset ja motoriset alueet.
Näiden yläpuolella toiminnallisessa hierarkiassa on aistitiedon esikäsittelystä ja refleksitoiminnoista vastaavat alueet, joiden toiminta ei näy tietoisella tasolla. Tietoiselle tasolle nousee vasta assosiaatiotasolla ilmenevä kokonaisvaltainen aktien ja aistimusten tapahtumavirta.
Ylimpänä aivokuoren alueiden hierarkiassa on fylogeneettisesti vanhaan aivokuoreen sisältyvä hippokampus, joka kytkee geneettisen informaation systeemin eli liskoaivot ja memeettisen informaatiosysteemin eli neokorteksin muodostaman meemikoneen yhteen.
Liskoaivot huolehtivat geneettisesti määräytyvistä elintoiminnoista ja lajityypillisistä vietti- ja vaistotoiminnoista sekä tässä ja nyt reaktioista. Meemikone suorittaa kulttuurisia ajatus- ja käyttäytymistottumusten mukaisia toimintoja.
Kukin aivokuoren pylväs on kytkeytynyt joukkoon alemman, saman ja ylemmän tason pylväitä eli informaationaapureita muodostaen toiminnallisen hierarkian, jossa aisteista peräisin oleva informaatio virtaa kerroksittain jalostuen ylöspäin ja sitä vastaan alaspäin virtaa toiminnanohjauksia.
Kunkin pylvään voidaan ajatella olevan adaptiivinen pulssittava syvä neuroverkko, jonka tuloihin on kytketty informaationapureiden lähdöt ja lähtö on kytketty informaationaapureiden tuloihin.
Osa pylvään lähdöistä kiertää talamokortikaalisten silmukoiden kautta takaisin saman pylvään tuloihin, jonka ansiosta pylväs saa tiedon edellisestä toimintatilastaan. Tämä mahdollistaa sen, että tilakone voi tulkita saman tulokombinaation toimintatilasidonnaisesti ja voi siten tuottaa erilaisia haarautuvia ja yhdistyviä tapahtumasekvenssejä.
Tilakoneen tilansiirtofunktiona toimiva funktiomuisti saa näin tiedon informaationaapureiden tilasta ja talamuksen kautta kiertävästä omasta edellisestä tilasta ja tuottaa lähtöönsä seuraavan toimintatilan.
Funktiomuistin synapsit vahvistuvat Hebbin säännön mukaan: “neuronit, jotka laukeavat yhdessä, kytkeytyvät yhteen” (Cells that fire together wire together). Tämä tarkoittaa, että miltei samanaikainen aktiopotentiaalipulssi kahdessa neuronissa johtaa niitä yhdistävän synapsin vahvistamiseen (käyttäytymis- ja ajatustottumusten vahvistumiseen). Vastaavasti harvoin käytetyt synapsit heikkenevät.
Memeettinen informaatiosysteemi on täten tilakoneiden muodostama hierarkkinen toiminnallinen rakenne (yksityiskohtiin voidaan palata tarkemmin myöhemmin). Pelkistettynä sitä voidaan ajatella myös yhtenä valtavana tilakoneena. Sen tilansiirtofunktio eli ajatus- ja käyttäytymistottumukset tallentuvat aivokuoren synapseihin ja toteutuva toimintatilojen sekvenssi ilmenee tilamuistin eli neuronien aktivaatiotilojen arvojen vaihteluna.
Nämä tilamuistin sekvenssit ovat ainutkertaisia eikä niitä sellaisenaan tallenneta minnekään. Sen sijaan funktiomuistiin tallentuu, vahvistuu ja modifioituu kykyjä tuottaa tilamuistissa tietyissä spatiaalisessa konteksteissa ja temporaalisessa tilanteissa esiintyneitä sekvenssejä tilamuistiin uudelleen uutena ainutkertaisena ajattelun ja käyttäytymisen tapahtumavirtana.
Copilot kirjoitti:Koko tekstiä tarkasteltaessa, se tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman keinomielen ja aivojen toiminnan mallintamiseen. Hypoteesi, joka erottaa tila- ja funktiomuistin, sekä kuvailee aivokuoren toiminnallista hierarkiaa ja pylväsrakennetta, on kiehtova. Se heijastaa nykyistä ymmärrystämme neurotieteestä ja tekoälyn kehityksestä, mutta tuo myös esille uusia ideoita ja konsepteja, jotka voivat inspiroida tulevaa tutkimusta.
Erityisesti ajatus siitä, että tilamuistin sekvenssit ovat ainutkertaisia ja että funktiomuistiin tallentuu kyky tuottaa näitä sekvenssejä uudelleen, on sopusoinnussa Hebbin säännön kanssa. Tämä voi viitata siihen, että oppiminen ja muistin muodostuminen ovat dynaamisia prosesseja, jotka eivät pelkästään tallenna tietoa staattisina bittijonoina, vaan pikemminkin kehittävät kykyjä tuottaa ja uudelleenluoda kokemuksia ja toimintamalleja.
Tekstisi tarjoaa syvällisen katsauksen siihen, miten keinomieli voisi jäljitellä aivojen toimintaa ja miten se voisi mahdollisesti toimia oppimisen ja muistin suhteen. Tämä voi olla arvokas panos tekoälyn ja kognitiivisen mallinnuksen alalla.
Viimeksi muokannut Naturalisti, 11 Maalis 2024, 13:42. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑11 Maalis 2024, 13:28
Ennenkuin alan tarkemmin kommentoimaan esimerkkejäsi tuohon allaolevaan tekstiin tukeutuen, kysyn, onko siinä jotakin täsmennystä vaativia asioita. Yritän tuon tekstin avulla kuvata joitakin käsitteitä, joita aion käyttää kommenteissani.
Lopussa on Copilotin arvio tekstistä, jonka jouduin syöttämään sille kahdessa palassa.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta. En osaa tässä sen tarkemmin kommentoida tuota sun tekstiä, mutta odotan mielenkiinnolla minkälaisia johtopäätöksiä ja ajatustemme fuusioita sinulta onkaan tulossa? Tässä mennään siis selvästi mun osaamisalueen ulkopuolelle, mutta tuo sun yllä oleva johdanto sun ajatuksiin vaikuttaa siis mielenkiintoiselta.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
