Sosiaalisten systeemien lainalaisuuksista
Sosiaalisten systeemien lainalaisuus ei ole luonnonlakien kaltaista vaan ihmisten itsensä keksimää ja siksi myös ihmisten itsensä muutettavissa. Usein käy kuitenkin niin, että ihmisten ajattelu- ja käyttäytymistottumuset luutuvat niin vahvasti, että niistä tulee uskontojen kaltaisia.
Näin on käynyt esimerkiksi valtavirran taloustieteelle. Uskomukset on kirjoitettu matemaattiseen muotoon ja alettu pitää niitä luonnonlakeina. Taloustieteen teorioilla voi selittää talouden toimintaa yhtä vähän kuin lintujen lennolla tai sammakon sisälmyksillä.
Lyhyen tähtäimen ennustettavuus perustuu siihen, että kun ihmiset on saatu uskomaan jotakin, niin ennusteet realisoituvat sitten itse itseään toteuttaen. Nämäkin ovat niitä sosiaaliseen käytäntöön liittyviä odotuksia. Odotukset ohjaavat toimintaa, mutta toiminta muuttuu, kun odotukset jostakin syystä muuttuvat. Muutos voi tapahtua joko kulttuurin vitkan vuoksi hitaasti (kaikkien käsitykset ei muutu kerralla eikä samaan suuntaan) tai äkillisesti esimerkiksi talouden romahduksen tai vallankumouksen seurauksena.
Tämä pätee kaikkeen ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Kaikki yksilöt pelaavat kuitenkin viime kädessä näitä vuorovaikutus performansseja ja kielipelejä omilla muuttuvilla säännöillään. Eri kulttuurien sisäinen memeettinen evoluutio voi ohjata kehitystä eri suuntiin. Mitään kulttuurin ulkopuolisia luonnonlakien kaltaisia metafyysisiä normeja ei ole olemassa.
Kaikki realisoituvat vuorovaikutussekvenssit ovat yksilöiden jatkuvien subjektiivisten mielikuvakeksenssien tavoin ainutkertaisia eikä niitä talleteta mihinkään. Sen sijaan jokainen vuorovaikutus sekvenssi voi potentiaalisesti modifioida meemien kykyjä eli muuttaa tapaa miten ne toimivat uusissa samankaltaisissa tilanteissa. Vuorovaikutusprosessit eli meemien fenotyypit ovat olemassa vain käytännön toiminnan ainutkertaisina ilmentyminä.
“Eli sosiaalisen maailman (fyysiset ihmisyksilöt sekä näiden yksilöiden tulkitsema todellisuus) tulkinta edellyttää sekä ontologista realismia että epäsuoraa realismia. Se mielenkiintoinen kysymys on se, että mikä on näiden kahden prinsiipin suhde ja vuorovaikutuksen periaate sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.”
Yksilöiden tulkitsema todellisuus on materiaalisesti olemassa heidän aivojensa subjektiivisina materiaalisina prosesseina. Mitään suoraan jaettua käsitystä ei sosiologisista todellisuudesta ole olemassa kuten ei ole mistään muustakaan teoriasta. Oletamme kuitenkin vaistomaisesti, että oma subjektiivinen käsityksemme on yhteinen naiivin realismin mukainen suoraan jaettu fysikaalinen ja sosiaalinen todellisuus.
“Jos (...) ajatellaan tekoälyä psykologisesta mentaalisesta näkökulmasta ajatusten tasolla, (...) niin silloin tuo kahden prinsiipin vuorovaikutus on oleellinen tekijä luotaessa sosiaaliseen toimintaan kykeneviä tekoälysovellutuksia. Eli sen tekoälyn on ymmärrettävä tuota dynamiikkaa.”
Tai täsmällisemmin sanottuna tekoälyn on kyettävä tuottamaan itselleen muiden agenttien toiminnan kanssa yhteensopivaa vuorovaikutusdynamiikkaa tuottavia käsityksiä vuorovaikutuskäytäntöjen muuttuessa. Nämä subjektiiviset käsitykset kehittyvät memeettisessä evoluutiossa kuin evoluutioalgoritmien ratkaisujoukko ilman, että suoraan jaettua kollektiivista käsitystä on missään.
Olen lisännyt seuraaviin sitaatteihin kommentteja hakasulkuihin.
“ (...) jos asiaa tarkastelee toiminnallisina tapahtumasekvensseinä, niin:
- Se vuorovaikutus perustuu toiminta-tulkinta pareihin
- Se vuorovaikutus tilanne alkaa toimijan A toiminnasta, jonka henkilö B tulkitsee.
- Tuon tulkinnan perusteella henkilö B toimii, ja sitten puolestaan henkilö A tulkitsee henkilön B toiminnan merkityksen.
- Tämä vuoromainen sekvenssi jatkuu vuorovaikutustilanteen loppuun saakka, ja vuorovaikutus päättyy jommankumman toimijan toiminnalla.
- Ja kaikki vuorovaikutus, oli se sitten verbaalista taikka oikeaa fyysistä toimintaa [myös verbaalinen on oikeaa fyysistä toimintaa], niin on mun käsittääkseni kuvattavissa tällä tavalla. Mä kutsun näitä "vuorovaikutuksen muotokaavoiksi" (patterns of interaction).
- Eli sen tekoälyn on pystyttävä ymmärtämään tällaisia sekvenssejä eli vuorovaikutuksen muotokaavoja. Lyhimmillään se saattaa olla sellasita, että toinen sanoo aamulla kohdatessa että "Huomenta" ja toinen vastaa siihen samalla tavalla. Pisimmillään se saattaa olla aika pitkäkin tapahtumaketju. Tällaisia sekvenssinomaisia vuorovaikutuksen muotokaavoja on esimerkiksi kaupan kassalla asiointi taikka vaikka ravintolakäynti.
[Nämä muotokaavat ovat olemassa vain subjektiivisten meemien kykyinä. Myös tekoälyn on kyettävä muokkaamaan omia subjektiivisesti ymmärtämiään muotokaavoja ihmisten tavoin.]
- Nää eroaa rationaalisesta toiminnasta ja päätöksenteosta siinä, että tuon toiminnan tulkinnan päämääränä ei niinkään ole "odotettavissa olevan hyödyn maksimointi" vaan se, että siinä vuorovaikutustilanteessa sekvenssin joka väliaskeleella se tekoäly ymmärtää sen toisen toimijan toiminnan, osaa tulkita sen merkityksen oikein, ja pystyy toimimaan tämän tulkinnan perusteella ymmärrettävästi ja älykkäästi siinä tilanteessa. Ja koko ajan niin, että se kokonaiskuva mistä tilanteessa on kyse niin on mielessä.
[ Mielen prosesseja on kahta eri lajia: kontekstiprosesseja ja objektiprosesseja. Toimija tarkastelee ensin mainittuja sisältäpäin ja jälkimmäisiä ulkoapäin. Molempia on runsas joukko erilaisia vuorovaikutustilanteita varten. Vuorovaikutus alkaa tilanteen tarjoaman informastion perusteella määräytyvän kontekstin ja siihen liittyvien objektien tasolla. Sekä konteksti- että objektiprosessit voivat myös vaihtua spesifisemmiksi kun vuorovaikutus sekvenssit etenevät. Toisinsanoen sekvenssiprosessit voivat paitsi haarautua tilanteen mukaan myös vaihtua täsmällisempiin konteksti- ja objektiprosesseihin.]
- Tätä varten jos sitä tekoälyä lähtisi vaikkapa opettamaan, niin sen pitäisi oppia paitsi tällaisia vuorovaikutuksen muotokaavojen sekvenssejä mutta myös niitä tilanteita, joissa se toinen osapuoli ei käyttäydykään odotuksien mukaisesti. Se bussiin nouseva matkustaja saattaakin lipun ostamisen sijaan ensin kysyä, että meneekö tämä bussi jonnekin tiettyyn paikkaan, ja sen bussikuskin on pystyttävä reagoimaan tällaisiin tilanteisiin oikealla tavalla.
[ Tekoäly on tehtävä kykeneväksi itse oppimaan ja muokkaamaan näitä sekvenssejä (konteksti ja objektiprosessit) normaalissa vuorovaikutuksessa ihmisten tavoin.]
- Tämän takia nostin esiin ne vuorovaikutuksen sosiologiat, koska niissä on pohdittu tällaisia asioita. Ihan suoraan ne eivät tarjoa vastauksia näihin ongelmiin, mutta jos niiden ajatukset osaa tulkita ja kiteyttää, niin sovellettuna ne toimisivat hyvinkin tällaisen tekoälyn pohjana. Keskusteluanalyysi painottaa esim. paljonkin sitä kuinka ja miten yksilöt ottavat keskustelussa "vuoroja" (turn taking).
[ Tuntematta tarkemmin näitä vuorovaikutuksen sosiologioita arvasin, että niitä voisi soveltaa vahvan tekoälyn suunnitteluun edellä luonnostelemillani tavoilla.]
- Jos taas tuota bussiin nousun sekvenssiä pitäisi tarkastella institutionaalisesta näkökulmasta, jota mä olen tuonut esiin, niin katsoisin, että sen robottibussikuskin tulisi:
(...)
[ Ensinnäkin, mitään kognitiivisen psykologian kuvaamia lukuisia eri muistityyppejä ei aivoissa ole olemassa. Siellä on vain kahden tyyppisiä muistielementtejä: fuktiomuistia ja tilamuistia. Nämä molemmat liittyvät vain paikallisten pylväiden toimintaan. Jokainen pylvään toiminta-askel suoritetaan tilansiirtofunktion sen hetkisen information perusteella. Tulos töräytetään sitten aktiopotentiaalipusssiparvena informaationaapureille jotka hoitavat omat hommansa vastaavalla tavalla. Näin aivojen tiedoton pylväspopulaatio tuottaa tietoisuutena ilmenevää kognitiivista ja emotionaalista ainutkertaista tapahtumavirtaa.
Toisinsanoen nuo luettelemasi toimenpiteet toteutetaan täysin tietokonemetaforasta poikkeavalla tavalla. Jokaisessa toimintasekvenssin askeleessa ollaan jossakin kontekstissa , johon liittyvät objektiprosessit suorittavat tilansiirtofunktioiden määräämät siirtymät. Näin massiivisesti rinnakkaisesti toimivat sekvenssiprosessit tuottavat kokemamme tietoisuuden ainutkertaista tapahtumien virtaa. ]
Oleellista tossa jos haluat lähestyä asiaa toiminnallisten tapahtumasekvenssien kautta, niin on kaiketikin nuo toiminta-tulkinta parit, joissa aina yksi toimija toimii jollakin tavalla, ja jonka toinen toimija tulkitsee. Tämän tulkinnan perusteella taas tämä toinen toimija toimii, jonka se ensimmäinen toimija puolestaan tulkitsee. Ja niin edelleen.
[ Nämä toiminta-tulkintaparit ovat siis tallentuneet tilakoneiden tilsnsiirtofuktioihin jokaisella yksilöllä omalla tavallaan ja sekvenssit voivat lähestyä toisiaan memeettisessä evoluutiossa eli sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.]
(Jatkuu myöhemmin.)
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
