Tässä on taas pätkä ajatustesi kommentointia eli yritys selittää se mielen tilakonehypoteesi avulla. Selitettävien asioiden lista ei vielä tyhjentynyt. Siihen jäi vielä ainakin yksi pätkä pohdittavaksi. Palaan siihen myöhemmin.
Ajattelu perustuu mielikuva-ajatteluun
Jo liskoaivoilla varustetuilla eläimillä oli mielikuvien ja kokemusten virtaa tuottava “tässä ja nyt tietoisuus” ja kyky reagoida siihen geneettisesti määräytyneiden lajityypillisten viettien ja vaistojen mukaisesti. Tätä toimintaa ohjasi geneettinen informaatiojärjestelmä.
Siinä fylogeneesin vaiheessa, kun geneettinen evoluutio tuotti kyvyn muistella menneitä ja pohtia sen avulla tulevaa, saimme korvien väliin mielikuva-ajatteluun kykenevän meemikoneen, josta käynnistyi memeettinen evoluutio (mielikuva-ajattelu, puhekieli, kirjoitettu kieli, symbolinen ajattelu ja koko kulttuurinen satuilu).
Mielikuva-ajattelu toimii edelleen kielellisen ja symbolisen ajattelun taustalla. Kuultu ja luettu kieli luo mielikuvia. Puhe ja kirjoitus kuvaa mielikuvia. Subjektiivisten mielten ulkopuolella kielen sanat ja rakenteet ovat vain ääniaaltoja ja tahroja paperilla. Merkityksiä kieli saa ja toimijuutta tuottaa vain subjektiivisissa mielissä.
Memeettisen informaatiosysteemin tuottama ajattelu koostuu kahdesta vaiheesta, nopeasta intuitiivisesta ajattelusta ja sen käynnistämästä reflektiivisestä ajattelusta. Memeettisen tason intuitiivinen ajattelu viriää osin geneettisen informaatiosysteemin herättämistä reaktioista ja osin jo rutiineiksi muodostuneista memeettisen informaatiosysteemin ajatus- ja käyttäytymistittumuksista.
Sama mielen tilakonehierarkia tuottaa sekä intuitiivista että reflektiivistä ajattelua ja toimintaa. Tutut asiat hoituvat jo tilansiirtoehtoihin tallentuneilla ajattelu- ja käyttäytymistottumuksilla ja vasta poikkeukset käynnistävät reflektiivisen pohdinnan tilanteen hoitamiseksi ja muokkaavat samalla jo opittuja ajatus- ja käyttäytymistottumuksia.
Suurin osa jokapäiväisestä intersubjektiivisesta vuorovaikutuksesta koostuu nopeasta intuitiivisiksi rutiineiksi muodostuneesta memeettisen informaatiosysteemin tuottamasta ajattelusta ja käyttäytymisestä. Esimerkiksi bussikuskin ja matkustajan vuorovaikutus toimii useimmiten täysin intuitiivisilla rutiineilla, eikä nouse reflektiiviselle tasolle, jos vuorovaikutus sujuu rutiineilla.
Lisään seuraaviin sitaatteihin kommenttini hakasulkuihin.
Ja tuossa [bussikuski esimerkin] toisen osapuolen toiminnan tulkinnassa oleellista on se, että tuo tulkitsija ymmärtää toimintaan liittyviä odotuksia, jotka perustuvat noille oikeuksille ja velvollisuuksille. Kun se matkustaja heiluttaa pysäkillä kättä, niin se bussikuski osaa yhdistää mielessään bussipysäkin ja käden heilautuksen, ja ymmärtää että siltä odotetaan toimintaa, jonka päämääränä on päästää se matkustaja mukaan kyytiin. Samoin kun se matkustaja bussiin noustessaan sanoo haluavansa ostaa lipun päätepysäkille, niin se bussikuski osaa tulkita tämän, ja puolestaan toimia tilanteessa niin, että se matkustaja saa oikean hintaisen lipun, kunhan on ensin maksanut sen. Ja tuo bussiin nousemisen sekvenssi päättyy siihen kun bussikuski on antanut matkustajalle sen lipun, ja matkustaja menee istumaan.
[ Kaikki nämä peräkkäiset vuorovaikutus tapahtumat etenevät mielen tilakoneiden toiminta-askelien mukaan. Kussakin toimintatilassa tilansiirtologiikaan tallentuneet ajattelu- ja käyttäytymistottumukset ohjaavat tapahtumien sekvenssin etenemistä, molemmilla osapuolilla omalla tavallaan. Homma hoituu rutiininomaisesti, jos nuo tottumukset ovat toiminnallisesti yhteensopivia. Ellei ole välien selvittely tapahtuu joko reflektiivisellä tasolla tai liskoaivojen tuottamina primitiivireaktioina. ]
Jatkan tuota edellistä kommenttiani sillä mielellä, että kuinka tuon bussikuskirobotin olisi mahdollista tulkita tuon matkustajan käyttäytymistä tuossa tilanteessa?
Eli sen pitäisi pystyä hahmottamaan toiminta-tulkinta pareja. Kuinka tuo tulkinta tapahtuisi.
[ Mitään tuosta tilakonemekanismista erillistä tulkintaprosessia ei ole olemassa. Vuoroveikutussekvensseihin liittyvät toiminta-tulkinta parit ovat kuhunkin askeleeseen liittyviä tilansiirtologiikan ajatus- ja käyttäytymistottumuksia. Tulkinnat siis tapahtuvat jokaisessa toiminta-askeleessa siihen tilanteeseen tallentuneen tottumuksen mukaan. Ellei se onnistu tilanne hoidetaan reflektiivisellä tai primitiivisellä tavalla. Kuten aiemmissa viesteissä mainitsin reflektiivisellä tasolla tapahtumasekvenssit voivat edetä myös siirtyminä eri konteksti- ja objektiprosessien ohjaukseen. ]
Katselin tuossa pari päivää sitten videon jossa Googlen Gemini tekoälysovellus tulkitsi verbaalisesti näköhavaintojaan, ja ajattelisin, että tuo toiminta-tulkinta parien toteuttaminen sen tekoälyn "aivoissa" vois toimia verbaalisesti.
Eli homma toimisi sekvenssin omaisesti näin:
1) Bussikuskirobotti havaitsee matkustajan toiminnan bussipysäkillä näköaistin avulla.
2) Bussikuskirobotti kääntää tämän kielellisen muotoon: "Henkilö heiluttaa kättään bussipysäkillä".
3) Bussikuskirobotti tulkitsee tuon matkustajan toiminnan merkityksen, ja kääntää sen verbaaliseen muotoon: "Henkilö haluaa kyytiin bussiin".
4) Bussikuskirobotti kääntää tuon lauseen toiminnallisiksi odotuksiksi: "Henkilöllä on oikeus päästä mukaan bussin kyytiin, ja minulla on velvollisuus pysäyttää bussi ja päästää hänet sisään". "Minulta siis odotetaan sitä, että pysäytän bussin bussipysäkille ja päästän matkustajan sisään".
5) Robottibussikuski pysäyttää bussin ja päästää matkustaja kyytiin, eli "toimii" tuossa tilanteessa sen tulkintaprosessin ja toisen toimijan eli matkustajan toiminnan perusteella.
Eli kun ihmisen ajattelu pitkälle on verbaalista ja symbolista, ja nämä suuriin kielimalleihin perustuvat tekoälysovellukset kuten Googlen Gemini pystyvät tulkitsemaan käyttäytymistä verbaalisessa muodossa, niin mikä ettei, tuossa saattaisi olla se tapa jolla tämä olisi implementoitavissa?!
[ Selvennän vähän omaa ajatteluani niin, etten tarkoita mielikuva-ajattelun mielikuvilla visuaalisia kuvia, vaan eräänlaisia kaikkien aistimusten ja kokemusten muodostamien merkityksellisten olotilojen kokonaisuuksia ja tietoisuudella näiden ainutkertaisen kokemusten virtaa. Ajattelu perustuu siihen, että voimme tuottaa subjektiivisiin meemeihin tallentuneiden kykyjen avulla uudelleen vastaavanlaista mielen tapahtumavirtaa ja muokata sitä mielessämme ennen toimiin ryhtymistä.
Kuten myös edellä totesin, ajattelu ei mielestäni ole perimmältään kielellistä, vaan perustuu näihin kokemuksellisten ja merkityksellisten mielikuvien prosessointiin mielen tilakonehierarkkiassa.
Kieli on siis eräänlaista subjektiivisten mielikuvien vajavaista “pikakirjoitusta”, jolla yritämme vaihtaa ajatuksia keskenämme. Jokaisella on oma enemmän tai vähemmän muiden kanssa yhteensopiva mielenkieli. Mitään universaalia kieltä ei ole olemassa.
Tämä ei tarkoita, ettei tuo sinun kuvaus olisi metaforisesti ajateltuna oikea, vaan, että ajattelen sen toteutuvan toisella mielen mekanismilla. ]
(Jatkuu myöhemmin)