Joo, alkuperäiskansoilla ei ollut juuri huerarkkiaa. Käytössä oli suora demokratia. Se riitti, koska yhteisöt olivat pieniä.Keijona kirjoitti: ↑17 Maalis 2023, 10:33Mutta jos haluaa muuttaa ympäristöään paremmaksi, eihän äänestäminen ole ainoa keino siihen.John Carter kirjoitti: ↑17 Maalis 2023, 10:18Äänestämisellä yritetään vaikuttaa ympäristöön, jotta se muuttuisi äänestäjälle vallitsevaa tilannetta paremmaksi.
Kysymys on siitä, että alkuperäiskansat eivät juurikaan äänestele, ja äänestäminen on opetettu käyttäytymismalli. Ongelma muodostuu siitä, kun ihmiset kuvittelee että äänestäminen ja verojen maksu ovat ne riittävät toimet ympäristön parantamiseen ja lajitovereista huolehtimiseen.
Myöskään todisteita siitä että äänestäminen olisi toimiva keino ympäristön parantamiseen ei juurikaan ole, äänestäminen ja demokratia voi johtaa myös katastrofiin, kuten useat esimerkit historiasta osoittaa.
Yhteisöjen kasvaessa demokratian toteuttamiseen tarvittiin välillistä demokratiaa päättämään koko yhteisöä koskevista asioista. Paikallisista asioista voitaisiin päättää edelleen suoralla demokratiall. Demokratia on kuitenkin ehdottomasti parempi vaihtiehto kuin sinun tyrkyttämä hierarkkia (diktatuuri), jota kansan olisi ehdottomasti ja nöyrästi noudatettava. Tässä suhteessa sinun ja Carterin ajatusmaailmat saattavat olla varsin lähellä toisiaan; oli se sitten illiberalismia tai brutaalia diktatuuria, johdossa on joka tapauksessa itsekäs omaa etuaan ajava eliitti.
Yksi vaihtoehto ymmärtää teitä on myös Thatcherilainen anarkismi. Anargismia kuvaillaan yhdestä näkövinkkelistä myös täällä.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/susann ... narkiasta/
Mutta oliko Thatcher anarkisti? Entä persut? No ei ollut; ei persutkaan. Tosin kaikki uusliberalistit Thatcherista Trumpiin halusivat ja haluavat hävittää valtion kuten oikeat anarkistit mutta eri syistä.
Uusliberalistit eli markkinafundamentalistit tavoittelevat vallan siirtoa valtioilta globaaleille korporaatioille; siirtymistä uuden globaalin feodaaliluokan hallitsemaan maailmaan. Persut tukevat tyhmyyttään kehitystä käpertymällä kansallisiin poteroihin. Tämä ei estä globalisaatiota, vaan jättää meidät avuttomana ajopuuna sen armoille.
Anarkistit tavoittelivat valtion purkamisella tasa-arvoon, vapauteen ja suoraan demokratiaan perustuvaa yhteiskuntaa, jossa kapitalismin voitontavoittelu olisi korvattu ihmisten todellisten tarpeiden tyydyttämisellä.
Vaikka molemmat visiot kumpikin eri syistä tuntuvat utopioilta, niin markkinafundamentalistien tavoitteet ovat jo pitkälle toteutuneet. Mitään demokraattista ylikansallista vastavoimaa ylikansallisille yrityksille ei ole kyetty kehittämään. Persujen ylikansallisen demokratian vastustus alistaa valtiot ylikansallisten yritysten hegemonialle. Ylikansalliset yritykset pyörittävät nyt maailmaa miten tahtovat; talousoligarkit vievät ja valtiot vikisevät.
”Voidaan sanoa, että meillä on hitaasti etenevä vallankaappaus. Demokratia heikkenee ja korporatismi vahvistuu. Kukaan ei ole valinnut yhteiskunnallemme tätä tietä, mutta valtaa pitävät kulkevat sitä täysin tyytyväisinä.” sanoo filosofi John Ralston Saul pysähdyttävän dokumentin ”The Corporate Goup D’Etat” alussa (YLE areena, kesto 1,5 h). Mersupersut saattavat edetä tähän suuntaan ihan tietoisesti, mutta peruspersuille tämä on varmasti järkytys, elleivät sitten leimaa koko dokumenttia vain valemedian tuotokseksi.
Dokumentin tavoin vallitsevan tilanteen tulkitsee myös Christer Lindholm kirjassaan ”Totuudenjälkeinen talouspolitiikka – Thatcherista Trumpiin (2019)”. Kirja kertoo, miten Margaret Thatcher käynnisti totuuden jälkeisen politiikan jo 40 vuotta sitten. Totuuden jälkeinen politiikka on edistänyt kansallismielistä populismia, heikentänyt uskoa demokratiaan ja lisännyt taloudellista eriarvoisuutta luovuttamalla valtaa demokratialta yrityksille. Kirja esittää myös keinoja ylikansallisten yritysten hallitseman talousjärjestelmän uudistamiseksi; keinoja, joilla voidaan vähentää sitä oikeutettua tyytymättömyyttä, josta nationalismi saa elinvoimansa.
Pään pensaaseen työntäminen ei poista persujen kieltämiä globaaleja ongelmia eikä turvaa demokratiaa. Siksi tarvitaan ylikansallisten yritysten vastapainoksi myös demokraattisia ylikansallisia elimiä. Markkinafundamentalistit eivät niitä kaipaa, koska he pyrkivät kaiken yksityistämisellä pelkkiin yövartijavaltioihin ja voihan nekin lopulta yksityistää mukaan lukien armeijat. Vielä nyt ne ovat ainakin nimellisesti valtioiden määräysvallassa, mutta tarvitseeko uusi globaali feodaaliluokka jatkossa lainkaan valtioita? Elämmekö jo nyt tämän turhaksi ja toimimattomaksi leimatun demokratian lopun alkua? Valtiot puretaan, mutta ei anarkistien toivomalla tavalla vaan korvaamalla ne korporaatioiden organisaatioilla ja vartijoilla.
Onko nyt viimeinen hetki vakavasti miettiä mihin globaalit talousoligarkit – mersupersujen tuella – kohta meitä kaikkia vievät?
PS. Lukutoukka John Carterille kirjavinkki: IT'S OK TO BE ANGRY ABOUT CAPITALISM on Bernie Sandersin vuonna 2023 julkaistu kirja, jossa hän arvostelee Yhdysvaltain talous- ja poliittista järjestelmää. Hän tarjoaa suunnitelman siitä, miten päästä eroon hillittömästä kapitalismista ja voi siirtyä oikeudenmukaisempaan ja vapaampaan tulevaisuuteen.
viewtopic.php?p=42209#p42209
Tein tuosta hankintaehdotuksen paikalliseen kirjastoon ja lupasivat hankia. Netistä löytyvien arvostelujen mukaan kannattaa lukea.