Universaali tietoisuus ja aaltofunktion romahdus

[Purdue]

Universaali tietoisuus ja aaltofunktion romahdus


Heitetäänpä tämä lanka pseudotieteiden alle, koska tässä on nyt tarkoitus hieman laajentaa sitä kuuluisaa tajuntaa sen suhteen, että mitä on tietoisuus ja mikä on sen funktio mielen toiminnassa. Eli tämä aloitus perustuu pitkältikin kvanttifysiikalle, mutta vie tämän ajattelun äärimmillensä.


Lähdetään siitä hypoteesista, että on olemassa Minä, Mieli ja Tietoisuus:
- Minä on se subjektiivinen kokija, joka meissä kaikissa ihmisissä asustaa.
- Mieli on meidän kokemustemme ja ajatustemme "näyttämö".
- Tietoisuus on universaali ominaisuus, joka ei sijaitse aivoissa, ja jonka tehtävä on romahduttaa "ajatusten aaltofunktio".

¤ Mieli jakautuu kahteen Tulkinnalliseen kehikkoon:
a) Aistimaailman tulkinnat eli kokemusmaailma (Tulkinta I).
b) Subjektiivinen todellisuus eli merkitysmaailma (Tulkinta II).

Hypoteesi: Universaalin tietoisuuden tehtävä on toimia kokemusmaailman ja merkitysmaailman rajapintana, eli luoda yksilön aistimaailman tulkinnoista alati muuttuva subjektiivinen todellisuus mielen tasolla, jonka kokija tuntee Mielen Minä-prosessien kautta omakseen.


No niin, siinä oli pseudotieteellistä pohdintaa kerrakseen, mutta pohjustan tuon yllä olevan seuraavilla ajatuksilla. Ensinnäkin David Chalmersin sekä Kelvin McQueenin artikkeli pohtii kvanttifysiikan sekä tietoisuuden yhteyttä:
https://arxiv.org/abs/2105.02314

Tuota aihetta käsittelee myös tuore gradu:
https://helda.helsinki.fi/server/api/co ... ed/content

Ja tuossa on David Chalmersin esitys aiheesta:




Tuossa puolestaan video, jolla haastateltava ajattelee ettei tietoisuus ole aivojen ominaisuus vaan sijaitse muualla:




Ja tuossa Sabine Hossenfelder kertoo videolla kuinka tietoisuus ja kvanttimekaniikka mahdollisesti liittyvät toisiinsa:




Pointti tässä koko hommassa?

Oikeastaan se, että jos tietoisuuden funktio on Minän eli kokijan Mielessä liikkuvien ajatusten (Tulkinta II) aaltofunktioiden romahduttaminen, niin herää kysymys siitä onko tuo aaltofunktion romahduttava tietoisuus tämän yksilön Mielessä oleva ominaisuus vaiko jokin universaali Mielen ja kokijan ulkopuolinen ominaisuus?


Ja itse en ota tässä aloituksessa kantaa kummankaan näkökulman puolesta, vaan esitän vain kysymyksen, että kuinka asia mahdollisesti loppupeleissä on? Jos tietoisuus on kokijan Mielessä, niin tämä on yhtenevä länsimaisen tieteellisen ajattelun valtavirran kanssa. Jos tietoisuus taas on universaali ilmiö, niin tämä muistuttaa silloin enemmän hindulaista ajattelua käsittääkseni.

[Stalker]

Joku tyyppi sieltä Hindustanista on lukenut saman teoksen kuin minä
https://www.researchgate.net/publicatio ... anah_Zohar
En Danahin teoksesta tajunnut paljon mitään silloin kun sen luin, nykyisin tajuntani on laajentunut, pitäisiköhän lukaista uudelleen.

[Purdue]

Joku tyyppi sieltä Hindustanista on lukenut saman teoksen kuin minä
https://www.researchgate.net/publicatio ... anah_Zohar
En Danahin teoksesta tajunnut paljon mitään silloin kun sen luin, nykyisin tajuntani on laajentunut, pitäisiköhän lukaista uudelleen.

Joo, kävin tuota sun linkkiä tutkailemassa, ja hieman samoilla apajillahan sielläkin liikutaan.

Mutta joo, tuo kysymys tietoisuuden perimmäisestä luonteesta on kiehtova. Ja periaatteessa on 3 mahdollisuutta:
1) Tietoisuus on illuusio.
2) Tietoisuus on kokijan eli Minän ominaisuus.
3) Tietoisuus on universumin ominaisuus.

Jos sitten ajatellaan kysymystä "vapaasta tahdosta" ja aaltofunktion romahduksesta, niin käsittääkseni vapaa tahto on yhteensopiva ainakin kohdan 2) kanssa, ja kohta 1) riippuu siitä kuinka tuo tietoisuuden illuusio tulkitaan, ja mikä on Minän funktio ihmisen ajattelussa ja päätöksenteossa. Kohta 3) mun käsittääkseni on sellainen, että vapaa tahto ei ole mahdollinen mikäli universaali tietoisuus on se joka aaltofunktion romahduttaa, ja on siis ajattelun ja päätöksenteon taustalla.

Itse olen kyllä taipuvainen ajattelemaan, että tietoisuus on materiaalisten aivojen tuottama ominaisuus. Tietoisuus on siis ilmiö, jota aivojen Minä-prosessit tarvitsevat. Ja se on sitten kokonaan hypoteettisempi kysymys, että onko kvanttifysiikalla ja aaltofunktion romahduksella mitään tekemistä sen tietoisuuden kanssa, jonka me kaikki koemme?

[ID10T]

Mutta joo, tuo kysymys tietoisuuden perimmäisestä luonteesta on kiehtova. Ja periaatteessa on 3 mahdollisuutta:
1) Tietoisuus on illuusio.
2) Tietoisuus on kokijan eli Minän ominaisuus.
3) Tietoisuus on universumin ominaisuus.

Emmekö me tiedosta tietoisuuden siitä keskustellessamme?

Ja jos tietoisuus olisi universumin ominaisuus, miksi se keskittyy selkeimmin ihimisiin, vaikka eläimet ovat monesti herkempiä aistimaan ympäristöään?

[Purdue]

Mutta joo, tuo kysymys tietoisuuden perimmäisestä luonteesta on kiehtova. Ja periaatteessa on 3 mahdollisuutta:
1) Tietoisuus on illuusio.
2) Tietoisuus on kokijan eli Minän ominaisuus.
3) Tietoisuus on universumin ominaisuus.

Emmekö me tiedosta tietoisuuden siitä keskustellessamme?

Ja jos tietoisuus olisi universumin ominaisuus, miksi se keskittyy selkeimmin ihimisiin, vaikka eläimet ovat monesti herkempiä aistimaan ympäristöään?

Tässä nyt on oikeastaan kysymys siitä mitä tietoisuudella tarkoitetaan.

Mä sanoisin, että ihmisillä ja edistyneemmillä eläimillä on "mieli". Tuo mieli on se jonka puitteissa koemme aistit ja ajattelumme. Yksi tuon mielen prosesseista on myös Minä-prosessi, joka ainakin on ihmisellä, ja jonka puitteissa muistamme menneisyytemme ja identiteettimme, ja voimme suunnitella tulevaa. Minä on siis se prosessi, jonka puitteissa mieli voi liikkua ajassa eteenpäin taikka taaksepäin.

Tietoisuudella tässä viitekehyksessä tarkoitin vain sellaista prosessia, joka "romahduttaa aaltofunktion" sillä oletuksella että kvanttifysiikalla olisi jotakin tekemistä asian kanssa. Ehkä on taikka sitten ei?

Eli tässä mielessä se kysymys on: romahduttaako aaltofunktion mielen tietoinen Minä-prosessi vaiko mielestä ja Minästä riippumaton jokin universaali prosessi?

Ja lisäkysymys liittyen tuohon sun kommenttiin: Mikä merkitys tällä aaltofunktion romahduksella on ihmisten ja kehittyneemmät aivot omaavien eläimien mielen ja päätöksenteon prosesseille?

[Eusa]

Näkisin, että ajatus tietoisuudesta mittalaitteena on nimenomaisesti erehdys. Tietoisuus on ennemminkin kenttään lomittunut valikointimenetelmä, joka pystyy "poimimaan toivotuille tapahtumille 100% rajatta lähestyviä todennäköisyyksiä." Mitä hienostuneempi tietoisuus sitä laajempaa kenttää se pystyy manipuloimaan ennen kuin kentän informaatio käy kaoottiseksi.

Tietoisuus voisi hyödyntää aikaa ja etäisyyksiä. Riittävän ajan puitteissa pystyy kasaamaan toivotulle tapahtumalle toteutumisen kentän heikkoja signaaleja "tönimällä".

Eli tietoisuus ei sinänsä romahduta todennäköisyyksien aaltofunktiouta mutta rakentelee niitä suotuisiin romahduksiin ajautuviksi. Kaikki signaloivat kappaleet ovat tietoisia.

[Jalo Arkkivalo]

Näkisin, että ajatus tietoisuudesta mittalaitteena on nimenomaisesti erehdys. Tietoisuus on ennemminkin kenttään lomittunut valikointimenetelmä, joka pystyy "poimimaan toivotuille tapahtumille 100% rajatta lähestyviä todennäköisyyksiä." Mitä hienostuneempi tietoisuus sitä laajempaa kenttää se pystyy manipuloimaan ennen kuin kentän informaatio käy kaoottiseksi.

Tietoisuus voisi hyödyntää aikaa ja etäisyyksiä. Riittävän ajan puitteissa pystyy kasaamaan toivotulle tapahtumalle toteutumisen kentän heikkoja signaaleja "tönimällä".

Eli tietoisuus ei sinänsä romahduta todennäköisyyksien aaltofunktiouta mutta rakentelee niitä suotuisiin romahduksiin ajautuviksi. Kaikki signaloivat kappaleet ovat tietoisia.

Jatkuvassa romahduksen tilassa oleva tietoisuus, löytäisi tässä tapauksessa patterneja, joiden pohjalta se rakentaa oikopolkuja/malleja siihen, miten romahtava sykli pystytään pitämään mahdollisimman tehokkaasti käynnissä. Eli mieli alkaa automaattisesti/vähemmän kriittisesti "tönimään" heikkoja signaalipatterneja, jotka ovat aikaisemmin yhdessä esiintyessään tuotaneet halutun lopputuloksen. Tavoitteena on siis oppiminen ja tehokkaampi toiminta. Resursseja vapautuu silloin muuhun signaalinkäsittelyyn.
Näistä malleista muodostuu kuvitteellinen "minä", joka on tuo "mittaistrumentti" joka sotketaan usein tietoisuuden käsitteeseen.

Tämä alemman tason automaattiajo tai kentän "karkeamatriisi" tuntuu minuudelta.

[Purdue]

Näkisin, että ajatus tietoisuudesta mittalaitteena on nimenomaisesti erehdys. Tietoisuus on ennemminkin kenttään lomittunut valikointimenetelmä, joka pystyy "poimimaan toivotuille tapahtumille 100% rajatta lähestyviä todennäköisyyksiä." Mitä hienostuneempi tietoisuus sitä laajempaa kenttää se pystyy manipuloimaan ennen kuin kentän informaatio käy kaoottiseksi.

Tietoisuus voisi hyödyntää aikaa ja etäisyyksiä. Riittävän ajan puitteissa pystyy kasaamaan toivotulle tapahtumalle toteutumisen kentän heikkoja signaaleja "tönimällä".

Eli tietoisuus ei sinänsä romahduta todennäköisyyksien aaltofunktiouta mutta rakentelee niitä suotuisiin romahduksiin ajautuviksi. Kaikki signaloivat kappaleet ovat tietoisia.

Jatkuvassa romahduksen tilassa oleva tietoisuus, löytäisi tässä tapauksessa patterneja, joiden pohjalta se rakentaa oikopolkuja/malleja siihen, miten romahtava sykli pystytään pitämään mahdollisimman tehokkaasti käynnissä. Eli mieli alkaa automaattisesti/vähemmän kriittisesti "tönimään" heikkoja signaalipatterneja, jotka ovat aikaisemmin yhdessä esiintyessään tuotaneet halutun lopputuloksen. Tavoitteena on siis oppiminen ja tehokkaampi toiminta. Resursseja vapautuu silloin muuhun signaalinkäsittelyyn.
Näistä malleista muodostuu kuvitteellinen "minä", joka on tuo "mittaistrumentti" joka sotketaan usein tietoisuuden käsitteeseen.

Tämä alemman tason automaattiajo tai kentän "karkeamatriisi" tuntuu minuudelta.

"Jatkuvassa romahduksen tilassa oleva tietoisuus". Hieman samaa ajattelin kun mietin, että tuo jatkuvassa tilassa oleva aaltofunktion romahdus olisi ikäänkuin surffari, joka surffaa surffilaudalla sen aallon vietävänä.

Ja sitten kysymys: Jos Minä on tuo "mittainstrumentti" niin mitä tarkoitat tietoisuudella?

[Jalo Arkkivalo]

Näkisin, että ajatus tietoisuudesta mittalaitteena on nimenomaisesti erehdys. Tietoisuus on ennemminkin kenttään lomittunut valikointimenetelmä, joka pystyy "poimimaan toivotuille tapahtumille 100% rajatta lähestyviä todennäköisyyksiä." Mitä hienostuneempi tietoisuus sitä laajempaa kenttää se pystyy manipuloimaan ennen kuin kentän informaatio käy kaoottiseksi.

Tietoisuus voisi hyödyntää aikaa ja etäisyyksiä. Riittävän ajan puitteissa pystyy kasaamaan toivotulle tapahtumalle toteutumisen kentän heikkoja signaaleja "tönimällä".

Eli tietoisuus ei sinänsä romahduta todennäköisyyksien aaltofunktiouta mutta rakentelee niitä suotuisiin romahduksiin ajautuviksi. Kaikki signaloivat kappaleet ovat tietoisia.

Jatkuvassa romahduksen tilassa oleva tietoisuus, löytäisi tässä tapauksessa patterneja, joiden pohjalta se rakentaa oikopolkuja/malleja siihen, miten romahtava sykli pystytään pitämään mahdollisimman tehokkaasti käynnissä. Eli mieli alkaa automaattisesti/vähemmän kriittisesti "tönimään" heikkoja signaalipatterneja, jotka ovat aikaisemmin yhdessä esiintyessään tuotaneet halutun lopputuloksen. Tavoitteena on siis oppiminen ja tehokkaampi toiminta. Resursseja vapautuu silloin muuhun signaalinkäsittelyyn.
Näistä malleista muodostuu kuvitteellinen "minä", joka on tuo "mittaistrumentti" joka sotketaan usein tietoisuuden käsitteeseen.

Tämä alemman tason automaattiajo tai kentän "karkeamatriisi" tuntuu minuudelta.

"Jatkuvassa romahduksen tilassa oleva tietoisuus". Hieman samaa ajattelin kun mietin, että tuo jatkuvassa tilassa oleva aaltofunktion romahdus olisi ikäänkuin surffari, joka surffaa surffilaudalla sen aallon vietävänä.

Ja sitten kysymys: Jos Minä on tuo "mittainstrumentti" niin mitä tarkoitat tietoisuudella?

En osaa vastata sinulle mitä on tietoisuus. Osaan vastata ainoastaan, että minun maailmankatsomukseni ja kokemukseni mukaan ns. "minä", on vain yksi osa tietoisuutta. Yksi tietoisuuden työkaluista. Se on tietynlainen kehitelty viitekehys, jonka puitteissa tietoisuus voi tehdä päätöksiä ilman että läsnä on oltava kaikki informaatio jokaisessa hetkessä.
Se siis yksinkertaistaa prosesseja kun sukkuloimme maailmassa vapauttaen resurseja muuhun pohdintaan. Mutta se voi olla myös harhaanjohtava, ja se saattaa olla rakentunut niin että se tuottaa yksilölle kärsimystä. Se on kuitenkin välttämättömyys jotta aivojen kapasiteetti riittäisi kaikkiin muihin askareisiin.

Perustan väitteeni sille, että on raportoitu tiettyjä lääketieteellisiä tiloja joissa minän kokemus on hävinnyt aivojen toimintahäiriön takia. Tietoisuus on silti säilynyt. "Minää" ja sen toimintaa voi myös väitetysti tarkastella syvän meditaation tilassa. Samoin jotkin oikealla tavalla stimuloivat aineet väitetysti saattavat kadottaa minuuden. Tai ainakin häivyttää sitä.
Minulla on kokemusta vain meditaatiopuolesta, ja mielestäni intuitiivisesti tällainen minän illuusio tuntuu olevan olemassa. Ainakin mahdollisesti.

[Eusa]

"Awareness" vaivaa vain ihmistä - fysikaalisessa reduktiossa sillä ei ole merkitystä.

[Jalo Arkkivalo]

"Awareness" vaivaa vain ihmistä - fysikaalisessa reduktiossa sillä ei ole merkitystä.

Heti kun aletaan redusoimaan niin houkutus on hirveän suuri alkaa ratkomaan awerness:in saloja, pelkästään filosofian ja maailmankatsomuksen kautta. Tämä on tietoisuuskeskustelua vaivaava piirre. Se on suorastaan sen vanki.

[Purdue]

Näkisin, että ajatus tietoisuudesta mittalaitteena on nimenomaisesti erehdys. Tietoisuus on ennemminkin kenttään lomittunut valikointimenetelmä, joka pystyy "poimimaan toivotuille tapahtumille 100% rajatta lähestyviä todennäköisyyksiä." Mitä hienostuneempi tietoisuus sitä laajempaa kenttää se pystyy manipuloimaan ennen kuin kentän informaatio käy kaoottiseksi.

Tietoisuus voisi hyödyntää aikaa ja etäisyyksiä. Riittävän ajan puitteissa pystyy kasaamaan toivotulle tapahtumalle toteutumisen kentän heikkoja signaaleja "tönimällä".

Eli tietoisuus ei sinänsä romahduta todennäköisyyksien aaltofunktiouta mutta rakentelee niitä suotuisiin romahduksiin ajautuviksi. Kaikki signaloivat kappaleet ovat tietoisia.

Jatkuvassa romahduksen tilassa oleva tietoisuus, löytäisi tässä tapauksessa patterneja, joiden pohjalta se rakentaa oikopolkuja/malleja siihen, miten romahtava sykli pystytään pitämään mahdollisimman tehokkaasti käynnissä. Eli mieli alkaa automaattisesti/vähemmän kriittisesti "tönimään" heikkoja signaalipatterneja, jotka ovat aikaisemmin yhdessä esiintyessään tuotaneet halutun lopputuloksen. Tavoitteena on siis oppiminen ja tehokkaampi toiminta. Resursseja vapautuu silloin muuhun signaalinkäsittelyyn.
Näistä malleista muodostuu kuvitteellinen "minä", joka on tuo "mittaistrumentti" joka sotketaan usein tietoisuuden käsitteeseen.

Tämä alemman tason automaattiajo tai kentän "karkeamatriisi" tuntuu minuudelta.

"Jatkuvassa romahduksen tilassa oleva tietoisuus". Hieman samaa ajattelin kun mietin, että tuo jatkuvassa tilassa oleva aaltofunktion romahdus olisi ikäänkuin surffari, joka surffaa surffilaudalla sen aallon vietävänä.

Ja sitten kysymys: Jos Minä on tuo "mittainstrumentti" niin mitä tarkoitat tietoisuudella?

En osaa vastata sinulle mitä on tietoisuus. Osaan vastata ainoastaan, että minun maailmankatsomukseni ja kokemukseni mukaan ns. "minä", on vain yksi osa tietoisuutta. Yksi tietoisuuden työkaluista. Se on tietynlainen kehitelty viitekehys, jonka puitteissa tietoisuus voi tehdä päätöksiä ilman että läsnä on oltava kaikki informaatio jokaisessa hetkessä.
Se siis yksinkertaistaa prosesseja kun sukkuloimme maailmassa vapauttaen resurseja muuhun pohdintaan. Mutta se voi olla myös harhaanjohtava, ja se saattaa olla rakentunut niin että se tuottaa yksilölle kärsimystä. Se on kuitenkin välttämättömyys jotta aivojen kapasiteetti riittäisi kaikkiin muihin askareisiin.

Perustan väitteeni sille, että on raportoitu tiettyjä lääketieteellisiä tiloja joissa minän kokemus on hävinnyt aivojen toimintahäiriön takia. Tietoisuus on silti säilynyt. "Minää" ja sen toimintaa voi myös väitetysti tarkastella syvän meditaation tilassa. Samoin jotkin oikealla tavalla stimuloivat aineet väitetysti saattavat kadottaa minuuden. Tai ainakin häivyttää sitä.
Minulla on kokemusta vain meditaatiopuolesta, ja mielestäni intuitiivisesti tällainen minän illuusio tuntuu olevan olemassa. Ainakin mahdollisesti.

Joo, en kait minäkään osaa tarkalleen sanoa mitä on tietoisuus. Mutta Minä (Self), tietoisuus (Consciousness) ja mieli (Mind) ovat jollakin tapaa kytköksissä toisiinsa.

Ja sitten mua oikeastaan kiinnostaa ja askarruttaa tuo alitajunta ja sen rooli ihmisen ajattelussa ja päätöksenteossa. Mun käsitys on se, että suurin osa aivojen prosessoinnista on alitajuista, ja vain murto-osa kaikesta siitä prosessoinnista nousee tietoisen minän "valokeilaan" huomion keskipisteeksi.

Jotenkin tuntuu siltä, että tuo tietoisuuden ja huomion "valokeila" on sellainen, että siihen nousee kaikesta siitä prosessoinnista sellaisia asioita, jotka vaativat välitöntä huomiota.

Saatamme ajaa autolla pitkiäkin matkoja omissa ajatuksissamme emmekä muista matkasta mitään, mutta jos eteen tulee liikennevalot ja risteys, niin huomiomme siirtyy niistä ajatuksista siihen tilanteeseen, joka vaatii huomiota.

Samoin saatamme lukea kotona sängyllä kirjaa, ja emme ollenkaan kuule sitä mitä auki olevasta tv:stä kuuluu. Tai kuulemme kyllä ja aivomme prosessoivat sitä TV:stä tulevaa äänivirtaa alitajuisesti kun luemme kirjaa keskittyneesti, ja jos jotakin todella kummallista kuuluisi, niin tietoisuutemme nappaisi siitä kiinni, ja huomiomme kohdistuisi siihen mitä sieltä tv:stä kuuluu.

[Stalker]

"Awareness" vaivaa vain ihmistä - fysikaalisessa reduktiossa sillä ei ole merkitystä.

Heti kun aletaan redusoimaan niin houkutus on hirveän suuri alkaa ratkomaan awerness:in saloja, pelkästään filosofian ja maailmankatsomuksen kautta. Tämä on tietoisuuskeskustelua vaivaava piirre. Se on suorastaan sen vanki.

Tässä redusoidaan
https://en.wikipedia.org/wiki/Orchestra ... _reduction

Noopelinkin sai vaikka oli huono shakissa


Tässä selitetään se vapaan tahdon ongelma, ikään kuin olet päättänyt ennen kuin päätät.
https://www.forbes.com/sites/andreamorr ... f-reality/
Siis päätät ja menneisyyden superpositio häviää retrokausaalisesti, as simple as that.

[jester]

periaatteessa on 3 mahdollisuutta:
1) Tietoisuus on illuusio.
2) Tietoisuus on kokijan eli Minän ominaisuus.
3) Tietoisuus on universumin ominaisuus.

Jos sitten ajatellaan kysymystä "vapaasta tahdosta" ja aaltofunktion romahduksesta, niin käsittääkseni vapaa tahto on yhteensopiva ainakin kohdan 2) kanssa, ja kohta 1) riippuu siitä kuinka tuo tietoisuuden illuusio tulkitaan, ja mikä on Minän funktio ihmisen ajattelussa ja päätöksenteossa. Kohta 3) mun käsittääkseni on sellainen, että vapaa tahto ei ole mahdollinen mikäli universaali tietoisuus on se joka aaltofunktion romahduttaa, ja on siis ajattelun ja päätöksenteon taustalla.

Eihän kohta 3) vapaata tahtoa romuta, vapaa tahto vain siirtyy toiselle tasolle. On siis universaali tietoisuus, jolla on vapaa tahto. Tuo tahto vain toimii hajaantuneena lukemattomiin eri
tietoisuuksiin. Voiko sitten olla oikeita ja vääriä päätöksiä, jos kaikki valinnat ovat pohjimmiltaan universaalin tietoisuuden tekemiä? Mielestäni voi, universaali tietoisuus on epätäydellisessä tilassa, jakautuneena lukemattomiin osiin. Ajattelen että kaikki maailman epätäydellisyys johtuu tuosta ykseyden hajoamisesta. Toisaalta ajattelen, että tuo hajaantuminen oli lopulta ainut keino luoda maailma. Ehkä meidän tietoisuuden sirpaleiden ei pidäkään pyrkiä takaisin ykseyteen, vaan rakentaa Jumalan valtakuntaa, jossa alkuperäinen ykseys on läsnä, mutta jossa erillisyys on edelleen olemassa.

Meni vähän uskonnolliseksi, mutta ehkä se sopii tällä alueella.

[Purdue]

periaatteessa on 3 mahdollisuutta:
1) Tietoisuus on illuusio.
2) Tietoisuus on kokijan eli Minän ominaisuus.
3) Tietoisuus on universumin ominaisuus.

Jos sitten ajatellaan kysymystä "vapaasta tahdosta" ja aaltofunktion romahduksesta, niin käsittääkseni vapaa tahto on yhteensopiva ainakin kohdan 2) kanssa, ja kohta 1) riippuu siitä kuinka tuo tietoisuuden illuusio tulkitaan, ja mikä on Minän funktio ihmisen ajattelussa ja päätöksenteossa. Kohta 3) mun käsittääkseni on sellainen, että vapaa tahto ei ole mahdollinen mikäli universaali tietoisuus on se joka aaltofunktion romahduttaa, ja on siis ajattelun ja päätöksenteon taustalla.

Eihän kohta 3) vapaata tahtoa romuta, vapaa tahto vain siirtyy toiselle tasolle. On siis universaali tietoisuus, jolla on vapaa tahto. Tuo tahto vain toimii hajaantuneena lukemattomiin eri
tietoisuuksiin. Voiko sitten olla oikeita ja vääriä päätöksiä, jos kaikki valinnat ovat pohjimmiltaan universaalin tietoisuuden tekemiä? Mielestäni voi, universaali tietoisuus on epätäydellisessä tilassa, jakautuneena lukemattomiin osiin. Ajattelen että kaikki maailman epätäydellisyys johtuu tuosta ykseyden hajoamisesta. Toisaalta ajattelen, että tuo hajaantuminen oli lopulta ainut keino luoda maailma. Ehkä meidän tietoisuuden sirpaleiden ei pidäkään pyrkiä takaisin ykseyteen, vaan rakentaa Jumalan valtakuntaa, jossa alkuperäinen ykseys on läsnä, mutta jossa erillisyys on edelleen olemassa.

Meni vähän uskonnolliseksi, mutta ehkä se sopii tällä alueella.

Joo, toi universaali tietoisuus on mielenkiintoinen probleema ja toisaalta on niin että tuo universaalin tietoisuuden vapaa tahto toimii hajaantuneena lukemattomiin eri tietoisuuksiin, kuten asian ilmaiset.

Mutta tuo kohta 3) eli että tietoisuus on universumin ominaisuus ei mun käsittääkseni vielä edellytä sitä, että on oltava jokin yksi yhtenäinen tietoisuuden keskus, joka tätä kaikkea ohjaa. Koska jos näin olisi, niin se pystyisi halutessaan lopettamaan kaikki sodat ja muun pahan maan päältä.

Ennemminkin homma voisi toimia siten, että jos tietoisuus ei ole kokijan ominaisuus vaan universumin ominaisuus, niin silloin tuo aaltofunktion romahduttava universaali tietoisuus toimii jollakin syvemmällä tasolla, mutta kuitenkin niin että jokaisella ihmisyksilöllä on oma universaali aaltofunktion romahduttaja.

Eli jos ajatellaan sitä kuinka meidän mieli ja alitajuntakin toimii, niin kun me kohtaamme jonkin ongelman jossakin kontekstissa, niin me toimimme siinä kontekstissa myös sen olemassa olevan tiedon pohjalta, jota meillä jo on. Eli me olemme oppineet toimimaan taikka ajattelemaan tietyllä tavalla.

Jokainen yksilö eroaa tässä mielessä toisistaan, ja sen sijaan että olisi jokin yksi universaali tahto ja tietoisuus joka johtaisi kaikkea, niin ennemminkin näyttää siltä, että universumi (tai alitajunta) tuottaa sitä mitä sinne on aiemmin syötettykin. Jos olen oppinut käyttäytymään jossakin tietyssä tilanteessa jollakin tapaa, niin tuolla minun aaltofunktiolla on tapana romahtaa myös sillä tapaa kuin olen oppinut.

Jos tätä ajattelee taas kahden ihmisen kohdalla joilla on konflikti päällä, ja joilla on tilanteessa kummallakin eri etuja ajettavanaan, niin tuo aaltofunktion romahdus heidän mielessään ajaa kummankin etua heidän subjektiivisesta näkökulmastaan katsottuna.

Elikkä, tuo postulaatti että tietoisuus on universumin ominaisuus ei edellytä yhtä universaalia tietoisuutta, joka johtaisi kaikkea. Silloin myös kysymys vapaasta tahdosta muuttuu siihen asentoon, että se ei ole sen kokijan eli yksilön ominaisuus, mutta universumissa ei ole myöskään yhtä sellaista tietoisuutta, jolla se vapaa tahto olisi.

Päinvastoin, jokaisella kokijalla olisi siis erillinen prosessi käynnissä, joka sen aaltofunktion romahduttaa.

Tämä ei vielä käsittääkseni edellyttäisi jotakin "jumaluutta" joka kaiken taustalla mahdollisesti olisi.

Tosta olen kyllä samaa mieltä, että sen sijaan että pyrkisimme tässä elämässä tuon jonkin universaalin tietoisuuden kanssa ykseyteen, niin meidän pitäisi yrittää saada tämä maailma kuntoon tämän puoleisessa. Suuri osa ihmiskuntaa on fiksautunut elämään jumalan tahdon mukaisesti, kukin uskontonsa esittämällä tavalla, ja silti elämä täällä maan päällä on suurelle osalle ihmiskuntaa yhtä helvettiä, kun ihmiset eivät tule toimeen keskenään.