Mikä tässä erityisesti häiritsee? Jeesuksen harteille heiteety vastuu?Purdue kirjoitti: ↑16 Maalis 2024, 15:32Joo, mäkin erosin kirkosta reilut 10 vuotta sitten. En oikein usko tuohon viralliseen juttuun, ja olen enemmänkin agnostikko. Ehkäpä universumissa on jokin älykäs mutta ei-persoonallinen prinsiippi, mutta varmaa totuutta me ihmiset ei koskaan asiasta saada, joten se jää uskon asiaksi.Deimos kirjoitti: ↑16 Maalis 2024, 15:09En näe kummassakaan paljoa eroa, siis islamin tai kristinuskon. Osa profeetoista on samoja ja islamissahan Jeesuksen asema on vain yksi monista profeetoista. Mytologiat ja myytit ovat paljon vanhempaa kuin nykyaikaiset monoteistiset uskonnot. Tarinoita lienee kerrottu jo ennen tulen keksimistä. Mutta nuotion äärellä osa noista syntyi. Grimmin sadut eivät minun näkökulmastani eroa mitenkään uskonnoista. Tarinoissa on opetuksia ja varoituksia.Purdue kirjoitti: ↑16 Maalis 2024, 14:42Joo, moraali ei ole uskontoihin sidoksissa, olkoonkin että uskonnot sisältävät paljon moraalioppeja. Jos vertaa vaikkapa kristinuskoa ja islamia, niin koraani on melkein kuin lakikirja, joka määrää hyvinkin tarkasti sen kuinka missäkin tilanteessa on toimittava. Jos ajattelee Sharia lakia, niin sehän perustuu lähinnä koraaniin. Ja juuri tämä seikka, että koraani määrittelee niin tarkasti ne moraaliset ja muutkin tavat, joita on noudatettava, niin tekevät islamista mun mielestä kenties hiukan jäykän. Tarkoittaa siis sanoa sitä, että sen on vaikeampi sopeutua modernin maailman tarpeisiin kuin monien muiden uskontojen.Deimos kirjoitti: ↑16 Maalis 2024, 13:40Olen käsittänyt että uskonnollisuus ja uskomukset ovat sisäänrakennettu meihin. Ateistina olo tai vaikka agnostikkona ei ole helppo tie. Ei ole ketään jolta rukoilla armoa tai armahdusta, paitsi itseltäsi. Ihminen on jumalan kuva tai päinvastoin. Ihan siis miten vain. Jos mennään antiikin mytologioihin ja uskontoihin niin kaikilla jumaluuksilla oli inhimillisä heikkouksia kuten ihmisillä. Nähdäkseni tarkoitus valistaa ihmistä omista heikkouksistaan. Uskonnon pohja taas on hyvin paljon syvemmällä kuten olen saanut huomata lukieassani C. G. Jungin "Four Archetypes" . Tämä on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni mutta papisto ja uskonnot ovat nykyään etääntyneet liiaksi siitä mistä on kysymys. Riiteillä ja rituaaleilla on paljon syvällisempi merkitys kuin se että ne nykyään tehdään lähinnä automaation kautta tajuamatta syvintä olemusta. Eivät kaikki ja luulisin että asia käydään kyllä pappiskoulutuksessa läpi. Pätee kaikkiin uskontoihin. Ilman mytologioita olemme "Hengettömiä" ja henkisyys ja hengellisyys ovat kaksi eri asiaa.Purdue kirjoitti: ↑16 Maalis 2024, 12:12Niin, tää kysymys oli lähinnä hypoteettinen ja leikkimielinen. Idea tässä langassa oli oikeastaan se, että jos maailmassa ei olisi tähän päivään mennessä ollut uskontoja, lahkoja ja sen sellaisia, niin:Deimos kirjoitti: ↑16 Maalis 2024, 11:04 Yksi kysymys vain.
Onko täällä joitkain jotka haluaisivat olla profeettoja? Mikä se tarve siihen olisi?
En ainakaan minä halua olla. Enkä voi olla koskaan. Oli sitten jos kyseessä on uskonnollinen tai lahkon profeetta en saa niin kieroa moraalista selkärankaa millään. Käsittääkseni profeetta on henkilö jonka esimerkkiä muut seuraavat eli siis alistavat itsensä profeetan alapuolelle. Kuinka moni täällä olisi valmis siihen? Itse ennemmin kuolen kuin alistun jonkun muun tahtoon.
Ei ole ketään yläpuolella eikä alapuolella. Eroja meissä on sattuneesta syystä. Mutta silloin on helpointa asettua keskustelun tasolle. Profeettana minulla olisi siis tietoa ja taitoa jota muille ei ole tai olisi. Katsokaa "Life of Brian". Joskus huumori on tapa ilmaista hyvin vaikeitakin asioita. Esimerkiksi miten absurdi ja naurettava asia profeetta käsitteenä on. En enää laita edelleenkkään turhia videoita tai linkkejä abstrakteihin. Koska????
>> tarvittaisiinko maailmaan uskontoa taikka jotakin elämänfilosofiaa ihmisiä ohjaamaan elämän polulla, vai olisiko parempi ettei maailmaan luotaisi uskontoja?
>> Eli tarvittaisiinko maailmaan profeetta, joka loisi uskonnon, vai olisiko maailmassa asiat paremmin ilman uskontoja?
Uskonnot toki ohjaavat ihmisiä moraalisesti, mutta niiden varjolla on tapettu ihmisiä myös sumeilematta usoja määriä, ja käytetty hyväksi erilaisin tavoin.
Oma näkemykseni olisi se, että jos maailma olisi tullut toimeen ilman uskontoja tähänkin asti, niin en sellaista rupeasi luomaan. Silti, elämänfilosofioiden ja eettisten ja moraalisten asioiden pohtiminen on ihan ok ja suotavaa.
Tässä nyt ei loppupeleissä ole kysymys siitä, että joku olisi sun ylä- taikka alapuolella, vaan siitä että kuinka ihmiset tulisivat paremmin toimeen keskenään? Maailmaan mahtuu ihan tarpeeksi perheväkivaltaa, rikollisuutta, sotia ja sen sellaista. Etiikan tehtävä ei ole julistaa, vaan pohtia sitä kuinka tällaisista negatiivisista lieveilmiöistä olisi mahdollista päästä eroon.
Kuten sanoit tai kirjoitit niin uskontojen historia on niitä verisimpiä ihmiskunnan historiassa. Milloin jumalat ovat vaatineet jopa ihmisuhreja. Milloin taas on tuhottu kokonainen kansa koska liigajoukkue on väärä toisen mielestä. Toisaalta ei politiikkakaan eroa uskonnosta mitenkään. Loppujen lopuksi asia ratkeaa verellä ja verisesti. Ihminen on peto ja maailman vaarallisin peto. Mikään muu laji ei tapa omaa lajiaan siinä määrin kuin homo sapiens. Meidän julmuutemme toisia lajikumppaneitamme kohtaan menee kyllä ihan äärimmäisyyksiin. Siksi se pitää ottaa kaikessa kanssakäymisessämme huomioon.
Jungin kirja on todella pieni raapaisu hänen ajatteluun. Itselläni on kai nelisen kirjaa ja tuo "Four Archetypes" yksi lyhyt novelli. Mielestäni Jungin näkemys ihmisestä on toiveikas ja humaani. Kukaan ei enää pysty häneltä kysymään mitään tietenkään.
Ja moraali ei ole sidottu mihinkään uskontoon. Valtaosa säännöistä on täysin universaaleja ilman mitään uskomuksia. Esimerkiksi "Älä tapa". Mutta kukaan ei sitä noudata.
Jatketaan keskustelua Purdue jos haluat. Mutta kohta ehkä pizzan tekoon ja saunomaan. Saan seurakseni kaksi muuta sekopäätä joten illasta tulee hyvä.
Niin, mikä tuo Pyhä Kolminaisuus on joka yhtä aikaa kristinuskossa on yksi ja kolme. Asiallahan ei ole mitään merkitystä minulle. Jotakin ongelmaa sillä kierretään. Nythän on selvinnyt vielä tarkemmin miten useasti esimerkiksi raamattu on uudelleenkirjoitettu useita kertoja, osia poistettu ja lisätty. Mikä siihen aikakauteen on sopinut ja mikä on ollut ajankohtaista. Nikeassahan muutos oli ehkä suurin. Joku muistanee paremmin? Musta Raamattu erotettiin raamatusta 1800-luvulla? Tästä minua joku oikaisi kun kirjoitin että se oli Nikean suuri kirkolliskokous (300 jkr- 500 jkr?). Luonto on peroonaton mutta kuinkahan moni mieltää kristittyjen jumalan isäksi siis mieheksi? Jos leimaat kristinuskon jumalan naiseksi niin rovio odottaa (Ei se pelifirma). Gaia taitaa olla se Äiti Maa, vanhimpia jumaluuksia ihmiskunnan historiassa ja maapallon näkökulmasta jopa universaali.Purdue kirjoitti:Toisaalta tuo sun ajatus, joka sisältyy joihinkin kristillisiin oppeihin, että ihminen on jumalan kuva, on hiukan ongelmallinen. Minkä takia se jumaluus tai korkeampi voima olisi persoonallinen ylipäätään?
Sama täällä mutta länsimailla miten kykenemme ymmärtämään itämaista mieltä? Voin mennä munkkiluostariin vaikka Thaimaassa. Mutta luulen että kokemukseni paikallisiin jää aika pintapuoliseksi. Harras uskovaisuus eityrkytä kenellekkään uskoa. Esimerkkinä isovanhempani. Luulen että pettyivät kun heti täysi-ikäiseksi tultuani erosin. Veteraaneina käsitys on hieman eri uskonnonsta kuin 18-vuotiaan teinipojan. Emme koskaan aiheesta jutelleet. Toisaalta isoisäni avarakatseisenä veteraanina varmaan ehkä ymmärsi minkä takia erosin. Jokaisella on omat syynsä erota valtion kirkosta. Joskus se on pelkästään verotuksellinen. Voi olla että meidän olisi parempi pitää kiinni perinteistämme ja kunnioittaa niitä. Mutta eikös silloin se oikea ole viikinkimytologia ja kalevalainen? Eikä jostain aavikolta tänne tuotu (En muuten ole varma oliko alue niin aavikoituntu silloin vielä?)?Purdue kirjoitti:Mun on jotenkin helpompi ymmärtää noita idän uskontoja ja filosofioita kuin näitä monoteistisia Aabrahamin uskontoja. Uskonnoilla on toki asemansa siinä, että ne ovat väline yksilön ja jumalan suhteen luomiselle tai toisaalta tämän ja tuonpuoleisen suhteen tarkastelulle. Mutta mitä jos ei usko tuonpuoleiseen? Tai ei usko siihen, että kuoleman jälkeen on yhtään mitään?
Silloin jumalan funktio menettää merkityksensä. Ja on paljon tärkeäpää pohtia elämää tässä ja nyt. Eli sitä kuinka ihmiset tulisivat paremmin toimeen keskenään.
Ei kaikkea ole tarpeen lukea ja jos aihe ei kosketa yhtään niin jättää sen lukematta. Yritän tuota kautta ymmärtää muita ja itseäni. Myöskin mitä minulla käy läpi unissani.Purdue kirjoitti:Kirjoitat ihmisen julmuudesta, ja tietyllä tapaa kansainvälinen politiikka tieteellisenä lähestymistapana sai alkunsa siitä, että pohdittiin sotien sekä ihmisyhteisöjen välisen väkivallan syitä ja seurauksia.
Tosta Jungista mun taas on paha sanoa mitään kun en ole hänen ajatuksiinsa perehtynyt, mutta eikös hän ole niitä psykologian klassikkoja hänkin?
Jos katsot taiteen historiaa niin aika paljon on ammennettu uskonnosta ja mytologiasta. Jopa niinkin myöhään kuin Salvador Dali. Itse pidän Lovecraftista jos mytologiaan mennään. Viikinki myös. Kalevalaan pitäisi perehtyä enemmän kuin mitä olen nyt perehtynyt.
Mun mielestä kristinuskossa on moniakin ongelmia. Ensinnäkin mua häiritsee se kun Jeesus joskus rinnastetaan itse jumalaan.
Yks tärkeä juttu muistaa että alkuperäisteksteissä jeesus oli a son of god. Tuon ilahduttavan tosiasian loogiset seuraukset ovat sitten se jeesuksen ilmoittama ilosanoma,
Kirkon käsissä tuo epämääräine artikkeli sitten korvattiin määräisellä ja Jeesuksesta tehtiin THE son of god. Ymmärrettävistä valtapoliittisista syistä. Niinhän siinä usein tuppaa käymään.