Ajattele oikein

[Keijona]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Älykkyys ei ole valinta, mutta vaikka itseä pelottaisi ja olisi siksi itsekäs ja minäkeskeinen, siis subjektiivinen, ei se tarkoita että kaikki muutkin pelkäisi ja olisi itsekkäitä.

Rohkeus ja rakkaus ovat ymmärryksen avaimet, koska silloin uskaltaa luopua omasta subjektiivisuudesta ja astua toisen ihmisen näkökulmaan ja perspektiiviin, sitä kutsutaan empatiaksi.

Tuskin millään muilla latteuksilla on oikeutettu itsekkyyttä ja pahuutta pahuutta enemmän kuin noilla: "Ihminen nyt on sellainen","Aina on ollut niin", "Tärkeintä on se miltä ihmisestä itsestä tuntuu","Ei pidä välittää siitä mitä muut ihmiset puhuu."

Teit taas näppärästi olkiukon sanomisistani. Mitään tuollaista en sanonut, vaan sinä keksit minulle mielipiteitä, joita en omaa.

Siinä sitä esimerkillinen lause subjektiivisuuden kasvattamisesta ja idiotismista, siitä miten ymmärrystä etsivän ei kuuluisi ajatella. Kun minäkeskeinen hädässään takertuu henkilöön, alkaa mokailemaan adhominein.

Kun sinä hakut minut kommenttini jälkeen pataluhaksi, niin sekö ei ole ad hominem?

Eikä ole se ole valinta, kun pelokas ihminen ajautuu vihavastustus liskoaivotilaan, hyökkäys on paras oman puolustusrefleksi alkeellisuuteen.

Nyt keksit taas omiasi. Miksi minä pelokas olisin?

Ei pidä ottaa itsekkäästi. henkilökohtaisesti, sehän tuon keskustelun avauksen artikkelin pointti on.

No minkä takia sinä sitten alat esitelmöimään minulle itsekkyydestä, jos se ei koske minua? Aika omituinen tapa keskustella.

Ei pitäisi ottaa itsekkäästi, henkilökohtaisesti, mutta eihän ole minäkeskeisillä itsekkyyden vangeilla muuta vaihtoehtoa, siksi onkin suositeltu että laittaisivat estot päälle, ja lopettaidivat arvomaailmansa nolaamisen.

Mutta jos ei itse pysty ymmärtämään, avaamaan keskusteluja, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää muiden keskusteluiden räkiminen.

[ID10T]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Älykkyys ei ole valinta, mutta vaikka itseä pelottaisi ja olisi siksi itsekäs ja minäkeskeinen, siis subjektiivinen, ei se tarkoita että kaikki muutkin pelkäisi ja olisi itsekkäitä.

Rohkeus ja rakkaus ovat ymmärryksen avaimet, koska silloin uskaltaa luopua omasta subjektiivisuudesta ja astua toisen ihmisen näkökulmaan ja perspektiiviin, sitä kutsutaan empatiaksi.

Tuskin millään muilla latteuksilla on oikeutettu itsekkyyttä ja pahuutta pahuutta enemmän kuin noilla: "Ihminen nyt on sellainen","Aina on ollut niin", "Tärkeintä on se miltä ihmisestä itsestä tuntuu","Ei pidä välittää siitä mitä muut ihmiset puhuu."

Teit taas näppärästi olkiukon sanomisistani. Mitään tuollaista en sanonut, vaan sinä keksit minulle mielipiteitä, joita en omaa.

Siinä sitä esimerkillinen lause subjektiivisuuden kasvattamisesta ja idiotismista, siitä miten ymmärrystä etsivän ei kuuluisi ajatella. Kun minäkeskeinen hädässään takertuu henkilöön, alkaa mokailemaan adhominein.

Kun sinä hakut minut kommenttini jälkeen pataluhaksi, niin sekö ei ole ad hominem?

Eikä ole se ole valinta, kun pelokas ihminen ajautuu vihavastustus liskoaivotilaan, hyökkäys on paras oman puolustusrefleksi alkeellisuuteen.

Nyt keksit taas omiasi. Miksi minä pelokas olisin?

Ei pidä ottaa itsekkäästi. henkilökohtaisesti, sehän tuon keskustelun avauksen artikkelin pointti on.

No minkä takia sinä sitten alat esitelmöimään minulle itsekkyydestä, jos se ei koske minua? Aika omituinen tapa keskustella.

Ei pitäisi ottaa itsekkäästi, henkilökohtaisesti, mutta eihän ole minäkeskeisillä itsekkyyden vangeilla muuta vaihtoehtoa, siksi onkin suositeltu että laittaisivat estot päälle, ja lopettaidivat arvomaailmansa nolaamisen.

Et siis osaa vastata kysymykseeni, vaan keksit lisää epämääräistä löpinää.

[Keijona]

Tässä keskustellaan samasta aiheesta kuin aina ennenkin: Miksi te tontut olette subjektiivisia eikä objektiivisia kuten minä. Lisäksi siitä, miksi olette itsekkäitä, ettekä epäitsekkäitä, kuten minä.

Ja noita samoja "älä puhu sopimatonta syntiä", koska objektiivinen totuus loukkaa itseensä uskovaisen subjektiivista harhaa, on 20 tusinassa. Mutta ei ole arvomaailman itsepuolustusrefleksi valinta. Eivätkä varmasti näe omaa tekopyhyyttään, kun kritisoivat toistuvasti muiden toistoja.

[Keijona]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Älykkyys ei ole valinta, mutta vaikka itseä pelottaisi ja olisi siksi itsekäs ja minäkeskeinen, siis subjektiivinen, ei se tarkoita että kaikki muutkin pelkäisi ja olisi itsekkäitä.

Rohkeus ja rakkaus ovat ymmärryksen avaimet, koska silloin uskaltaa luopua omasta subjektiivisuudesta ja astua toisen ihmisen näkökulmaan ja perspektiiviin, sitä kutsutaan empatiaksi.

Tuskin millään muilla latteuksilla on oikeutettu itsekkyyttä ja pahuutta pahuutta enemmän kuin noilla: "Ihminen nyt on sellainen","Aina on ollut niin", "Tärkeintä on se miltä ihmisestä itsestä tuntuu","Ei pidä välittää siitä mitä muut ihmiset puhuu."

Teit taas näppärästi olkiukon sanomisistani. Mitään tuollaista en sanonut, vaan sinä keksit minulle mielipiteitä, joita en omaa.

Siinä sitä esimerkillinen lause subjektiivisuuden kasvattamisesta ja idiotismista, siitä miten ymmärrystä etsivän ei kuuluisi ajatella. Kun minäkeskeinen hädässään takertuu henkilöön, alkaa mokailemaan adhominein.

Kun sinä hakut minut kommenttini jälkeen pataluhaksi, niin sekö ei ole ad hominem?

Eikä ole se ole valinta, kun pelokas ihminen ajautuu vihavastustus liskoaivotilaan, hyökkäys on paras oman puolustusrefleksi alkeellisuuteen.

Nyt keksit taas omiasi. Miksi minä pelokas olisin?

Ei pidä ottaa itsekkäästi. henkilökohtaisesti, sehän tuon keskustelun avauksen artikkelin pointti on.

No minkä takia sinä sitten alat esitelmöimään minulle itsekkyydestä, jos se ei koske minua? Aika omituinen tapa keskustella.

Ei pitäisi ottaa itsekkäästi, henkilökohtaisesti, mutta eihän ole minäkeskeisillä itsekkyyden vangeilla muuta vaihtoehtoa, siksi onkin suositeltu että laittaisivat estot päälle, ja lopettaidivat arvomaailmansa nolaamisen.

Et siis osaa vastata kysymykseeni, vaan keksit lisää epämääräistä löpinää.

Olet oikeassa, yksilökeskeisten yksilöllisiin subjektiivisuuden harhoihin on mahdotonta perehtyä objektiivisesti, ja niihin vastata, heidän kanssaan asioista keskustella. Niitä pitää pyrkiä vaan välttämään.

Ongelma on kun nuo yksilökeskeiset takertuu yksilöön, henkilökohtaista suojellakseen takertuvat henkilöön, räksyttävät ja pureutuvat henkilöön kiinni, kuin nurkkaan ajetut eläimet.

Onneksi harhat eivät todellisuutta pysty loukkaamaan, asia on päinvastoin

[ID10T]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Älykkyys ei ole valinta, mutta vaikka itseä pelottaisi ja olisi siksi itsekäs ja minäkeskeinen, siis subjektiivinen, ei se tarkoita että kaikki muutkin pelkäisi ja olisi itsekkäitä.

Rohkeus ja rakkaus ovat ymmärryksen avaimet, koska silloin uskaltaa luopua omasta subjektiivisuudesta ja astua toisen ihmisen näkökulmaan ja perspektiiviin, sitä kutsutaan empatiaksi.

Tuskin millään muilla latteuksilla on oikeutettu itsekkyyttä ja pahuutta pahuutta enemmän kuin noilla: "Ihminen nyt on sellainen","Aina on ollut niin", "Tärkeintä on se miltä ihmisestä itsestä tuntuu","Ei pidä välittää siitä mitä muut ihmiset puhuu."

Teit taas näppärästi olkiukon sanomisistani. Mitään tuollaista en sanonut, vaan sinä keksit minulle mielipiteitä, joita en omaa.

Siinä sitä esimerkillinen lause subjektiivisuuden kasvattamisesta ja idiotismista, siitä miten ymmärrystä etsivän ei kuuluisi ajatella. Kun minäkeskeinen hädässään takertuu henkilöön, alkaa mokailemaan adhominein.

Kun sinä hakut minut kommenttini jälkeen pataluhaksi, niin sekö ei ole ad hominem?

Eikä ole se ole valinta, kun pelokas ihminen ajautuu vihavastustus liskoaivotilaan, hyökkäys on paras oman puolustusrefleksi alkeellisuuteen.

Nyt keksit taas omiasi. Miksi minä pelokas olisin?

Ei pidä ottaa itsekkäästi. henkilökohtaisesti, sehän tuon keskustelun avauksen artikkelin pointti on.

No minkä takia sinä sitten alat esitelmöimään minulle itsekkyydestä, jos se ei koske minua? Aika omituinen tapa keskustella.

Ei pitäisi ottaa itsekkäästi, henkilökohtaisesti, mutta eihän ole minäkeskeisillä itsekkyyden vangeilla muuta vaihtoehtoa, siksi onkin suositeltu että laittaisivat estot päälle, ja lopettaidivat arvomaailmansa nolaamisen.

Et siis osaa vastata kysymykseeni, vaan keksit lisää epämääräistä löpinää.

Olet oikeassa, yksilökeskeisten yksilöllisiin subjektiivisuuden harhoihin on mahdotonta perehtyä objektiivisesti, ja niihin vastata, heidän kanssaan asioista keskustella. Niitä pitää pyrkiä vaan välttämään.

Ongelma on kun nuo yksilökeskeiset takertuu yksilöön, henkilökohtaista suojellakseen takertuvat henkilöön, räksyttävät ja pureutuvat henkilöön kiinni, kuin nurkkaan ajetut eläimet.

Onneksi harhat eivät todellisuutta pysty loukkaamaan, asia on päinvastoin

Ja taaskaan et siis syytä minua yksilökeskeisyydestä?

[Keijona]

Älykkyys ei ole valinta, mutta vaikka itseä pelottaisi ja olisi siksi itsekäs ja minäkeskeinen, siis subjektiivinen, ei se tarkoita että kaikki muutkin pelkäisi ja olisi itsekkäitä.

Rohkeus ja rakkaus ovat ymmärryksen avaimet, koska silloin uskaltaa luopua omasta subjektiivisuudesta ja astua toisen ihmisen näkökulmaan ja perspektiiviin, sitä kutsutaan empatiaksi.

Tuskin millään muilla latteuksilla on oikeutettu itsekkyyttä ja pahuutta pahuutta enemmän kuin noilla: "Ihminen nyt on sellainen","Aina on ollut niin", "Tärkeintä on se miltä ihmisestä itsestä tuntuu","Ei pidä välittää siitä mitä muut ihmiset puhuu."

Teit taas näppärästi olkiukon sanomisistani. Mitään tuollaista en sanonut, vaan sinä keksit minulle mielipiteitä, joita en omaa.

Siinä sitä esimerkillinen lause subjektiivisuuden kasvattamisesta ja idiotismista, siitä miten ymmärrystä etsivän ei kuuluisi ajatella. Kun minäkeskeinen hädässään takertuu henkilöön, alkaa mokailemaan adhominein.

Kun sinä hakut minut kommenttini jälkeen pataluhaksi, niin sekö ei ole ad hominem?

Eikä ole se ole valinta, kun pelokas ihminen ajautuu vihavastustus liskoaivotilaan, hyökkäys on paras oman puolustusrefleksi alkeellisuuteen.

Nyt keksit taas omiasi. Miksi minä pelokas olisin?

Ei pidä ottaa itsekkäästi. henkilökohtaisesti, sehän tuon keskustelun avauksen artikkelin pointti on.

No minkä takia sinä sitten alat esitelmöimään minulle itsekkyydestä, jos se ei koske minua? Aika omituinen tapa keskustella.

Ei pitäisi ottaa itsekkäästi, henkilökohtaisesti, mutta eihän ole minäkeskeisillä itsekkyyden vangeilla muuta vaihtoehtoa, siksi onkin suositeltu että laittaisivat estot päälle, ja lopettaidivat arvomaailmansa nolaamisen.

Et siis osaa vastata kysymykseeni, vaan keksit lisää epämääräistä löpinää.

Olet oikeassa, yksilökeskeisten yksilöllisiin subjektiivisuuden harhoihin on mahdotonta perehtyä objektiivisesti, ja niihin vastata, heidän kanssaan asioista keskustella. Niitä pitää pyrkiä vaan välttämään.

Ongelma on kun nuo yksilökeskeiset takertuu yksilöön, henkilökohtaista suojellakseen takertuvat henkilöön, räksyttävät ja pureutuvat henkilöön kiinni, kuin nurkkaan ajetut eläimet.

Onneksi harhat eivät todellisuutta pysty loukkaamaan, asia on päinvastoin

Ja taaskaan et siis syytä minua yksilökeskeisyydestä?

Ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, yleisistä asioista mitä julkisella palstalla puhutaan.

Mutta ei ole valinta mitä pelokkaampi sen itsekkäämpi, ja kaiken henkilökohtaisemmin haluas kokee. Sellainen se on, monoteismin jälkeläisten henkilökohtaisen priorisoijien, itseensä uskovaisten kiirastuli perseen alla.

[Keijona]

Erittäin viisas OIKEIN ajattelija oli Jiddu Krishnamurti, joka totesi, että ei halua olla "luomassa ihmisille uusia häkkejä" ja että hänen päämääränsä on "ihmiskunnan täydellinen, ehdoton vapauttaminen". Krishnamurti painotti opetuksissaan sitä, että todellinen viisaus juontuu tietoisuudesta ja että kaikki oppisuunnat estävät yksilöä saavuttamasta sitä. Itsepetos alkaa, kun ihminen alkaa pitää oman mielensä keksimiä kuvia, käsitteitä ja symboleita totuutena. Hän alkaa elää kahdessa todellisuudessa: itse luomassaan ja todellisessa. Nämä ovat ristiriidassa, jonka ihminen yrittää ratkaista luomalla ihanteen, mutta se vain pahentaa tilannetta ja pitkittää ongelman ratkaisua. Krishnamurti sanoo, että kohdatessaan tosiasiat sellaisenaan mieli on hiljaa, passiivisen tietoisuuden tilassa. Sellaisessa tilassa mielen luomat ongelmat ratkeavat itsestään ja ihminen intuitiivisesti tietää, miten hänen tulee toimia.

Krishnamurtin opetuksen ydin sisältyy vuonna 1929 sanottuun lauseeseen: ”Totuus on poluton maa”. Totuutta ei voi löytää organisaation, uskonlahkon, opinkappaleen, papin eikä seremonian avulla, ei filosofisen tiedon eikä psykologisen tekniikan keinoin. Se kohdataan käyttämällä vuorovaikutusta peilinä, ymmärtämällä oman mielemme sisältö, havainnoimalla, ei älyllisen, sisäänkääntyneen erittelyn avulla.

Ihminen on rakentanut sisäisen turvamuurin uskonnollisista, poliittisista ja itseään koskevista mielikuvista. Mielikuvat ilmenevät symboleina, mielipiteinä ja uskomuksina. Näiden mielikuvien taakka hallitsee ihmisen ajattelua, arkea ja suhteita toisiin ihmisiin. Mielikuvat ovat syy kaikkiin ongelmiimme, koska ne erottavat ihmiset toisistaan. Ihmisen käsitys elämästä muotoutuu hänen mieleensä juurtuneista käsitteistä. Ihmisen tajunta koostuu sisällöstään ja on koko hänen olemisensa ydin. Tajunnan sisältö on kaikille ihmisille yhteistä. Yksilöllistä on nimi, olemus ja perinteestä ja ympäristöstä omaksuttu pintasivistys. Pinnalliset tekijät eivät tee ihmistä ainutlaatuiseksi, ainutlaatuista on täydellinen vapaus kaikille ihmisille yhteisen tajunnan sisällöstä. Ihminen ei siis ole yksilö.

Vapaus ei ilmene reaktiona eikä vapautena valita. Ihminen kuvittelee olevansa vapaa, koska hänellä on vaihtoehtoja. Vapaus on aidosti ja suuntaamattomasti tarkkailemista, eikä siihen liity rangaistuksen pelkoa tai palkkion odotusta. Vapaudella ei ole vaikutinta. Vapaus ei ole ihmisen kehityksen päätepiste, se on hänen olemassaolonsa ensimmäinen askel. Tarkkaillessaan ihminen alkaa havaita, että ei ole vapaa. Vapaus on olla valikoimattomasti tietoinen arjen olemisestaan ja toimistaan.

Ajatus on aikaa. Ajatus syntyy kokemuksesta ja tiedosta, eikä niitä voi erottaa ajasta ja menneisyydestä. Aika on ihmisen psykologinen vihollinen. Toimintamme perustuu tietoon ja siksi aikaan. Ihminen on täten aina menneisyyden vanki. Koska ajatus on aina rajoittunutta, elämämme on alituista ristiriitaa ja sisäistä kamppailua. Psykologista kehittymistä ei ole. Kun ihminen tulee tietoiseksi omien ajatustensa liikkeestä, hän havaitsee jakauman ajattelijan ja ajatusten, tarkkailijan ja tarkkailtavan, kokijan ja kokemuksen välillä. Hän oivaltaa, että tämä jakauma on harhaa, kuvitelma. Vain tällöin havaitseminen on välitöntä sisäistä näkemistä, jota menneisyys tai aika eivät mitenkään varjosta. Tämä ajaton oivaltaminen saa mielessä aikaan syvällisen, mullistavan muutoksen.

Täydellinen kieltäminen on myönteisen ydin. Kun kielletään kaikki se minkä ajatus on psykologisesti synnyttänyt, silloin on rakkautta, joka on syvää myötätuntoa."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jiddu_Krishnamurti

Krisnamurtin opetuksiin olisi suotavaa perehtyä kaikkien jotka on todellisuudesta kiinnostuneita.

[ID10T]

Teit taas näppärästi olkiukon sanomisistani. Mitään tuollaista en sanonut, vaan sinä keksit minulle mielipiteitä, joita en omaa.

Siinä sitä esimerkillinen lause subjektiivisuuden kasvattamisesta ja idiotismista, siitä miten ymmärrystä etsivän ei kuuluisi ajatella. Kun minäkeskeinen hädässään takertuu henkilöön, alkaa mokailemaan adhominein.

Kun sinä hakut minut kommenttini jälkeen pataluhaksi, niin sekö ei ole ad hominem?

Eikä ole se ole valinta, kun pelokas ihminen ajautuu vihavastustus liskoaivotilaan, hyökkäys on paras oman puolustusrefleksi alkeellisuuteen.

Nyt keksit taas omiasi. Miksi minä pelokas olisin?

Ei pidä ottaa itsekkäästi. henkilökohtaisesti, sehän tuon keskustelun avauksen artikkelin pointti on.

No minkä takia sinä sitten alat esitelmöimään minulle itsekkyydestä, jos se ei koske minua? Aika omituinen tapa keskustella.

Ei pitäisi ottaa itsekkäästi, henkilökohtaisesti, mutta eihän ole minäkeskeisillä itsekkyyden vangeilla muuta vaihtoehtoa, siksi onkin suositeltu että laittaisivat estot päälle, ja lopettaidivat arvomaailmansa nolaamisen.

Et siis osaa vastata kysymykseeni, vaan keksit lisää epämääräistä löpinää.

Olet oikeassa, yksilökeskeisten yksilöllisiin subjektiivisuuden harhoihin on mahdotonta perehtyä objektiivisesti, ja niihin vastata, heidän kanssaan asioista keskustella. Niitä pitää pyrkiä vaan välttämään.

Ongelma on kun nuo yksilökeskeiset takertuu yksilöön, henkilökohtaista suojellakseen takertuvat henkilöön, räksyttävät ja pureutuvat henkilöön kiinni, kuin nurkkaan ajetut eläimet.

Onneksi harhat eivät todellisuutta pysty loukkaamaan, asia on päinvastoin

Ja taaskaan et siis syytä minua yksilökeskeisyydestä?

Ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, yleisistä asioista mitä julkisella palstalla puhutaan.

Ei tämä ole julkinen paikka, kuten tori tai kauppakeskus.

[Stadin öljylanne]

"Yksinkertainen havainto mullistaisi monet julkiset keskustelut:

Ajattelun tulisi olla epäitsekästä. Se tarkoittaa lopulta sitä, että ajatuksen arvo ei seuraa siitä, kuka sen ajattelee. Muiden kuunteleminen ei ole heille alistumista.” —Julian Baggini
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010269070.html


Objektiivisuus on ymmärryksen kannalta olennainen asia, vaikka itsekyytensä, siis subjektiivisuutensa vangit eivät sellaista vaihtoehtoa pysty "valitsemaan."

Ei ole Hesari tilattuna, joten en näe artikkelia, mutta jos vapaa assosiaatio ajattelun itsekkyydestä sallitaan, niin tässä yksi sellainen. Itselläni on tällainen käyttäytymismalli: vaikka koen olevani suunnattoman kiinnostunut tieteistä ja koen olevani analyyttisesti ja tieteellisesti orientoitunut, niin pinnani ei vain kestä riittävän pitkäjänteistä keskittymistä mihinkään vähänkään laajemman tiedeartikkelikokoelman läpikahlaamiseen saavuttaakseni juuri lööppejä syvällisempää tietotaitoa mistään tieteenalasta.

Kiinnostus loppuu koska ensivaikutelman jälkeen tarjolla oleva informaatio ei enää stimuloi motivoivasti. Se muuttuu pakkopullaksi, jolle altistuminen alkaa ahdistaa. Vasta kun olen unohtanut informaation pakkopullamaisuuden, motivoi se minua jälleen, mutta silloinkin pitää jossain määrin aloittaa aina alusta. Vaatimattomankin tietotaidon omaksuminen mistään asiasta kestää vuosia, kun sitä yrittää omaksua minulta puuttuvan pinnan ja löytyvän kyvyttömyyden unohtaa informaation pakkopullamaisuus keinoin.

Vaikka se ei ehkä olisi yhtä radikaali niin ehkäpä tämän tyyppisen pinnan mitta on keskeistä myös julkisissa keskusteluissa. On mahdollisesti vaikea käyttäytyä epäitsekkäästi, jos hermot eivät kestä idioottien seuraa riittävän pitkään. Itsekkyys saattaa olla silloin ihan luonnollinen suojautumismekanismi, jotta ei traumatisoituisi ahdistavan informaation ylitarjonnasta... tai jotain.

Ehkäpä julkisessa keskustelussa tilanne on sellainen, että jotta saisi tolkkua idiootin tavasta ajatella asioita, pitäisi tuntea sen ajattelutavan kanalta kaikki olennaiset muuttujat, mutta kun riittävä pitkäjänteisyys tai mahdollisuudet kerätä tuo informaatio puuttuu, edellytykset hahmottaa idiootin kokemaa todellisuutta muuttuu pelkäksi arvailuksi mikä voi tuntua ahdistavalta myös ellei sitten aktivoi olkiukkogeneraattoriaan. Ja ehkäpä niin kauan kuin ei tarvitse osata ennustaa tarkasti idioottien käyttäytymistä käytännönelämässä, sillä tuskin on juuri merkitystä, ymmärtääkö idioottien päähänpistoja oikein vai ei.

On kuitenkin huomattavasti todennäköisempää, että en ole ymmärtänyt taaskaan, mistä täällä pitäisi keskustella, joten kannattaa nauttia yllä oleva suolan kanssa

[John Carter]

Four Ways of Thinking: Statistical, Interactive, Chaotic and Complex - David Sumpter

[Naturalisti]

Erittäin viisas OIKEIN ajattelija oli Jiddu Krishnamurti, joka totesi, että ei halua olla "luomassa ihmisille uusia häkkejä" ja että hänen päämääränsä on "ihmiskunnan täydellinen, ehdoton vapauttaminen". Krishnamurti painotti opetuksissaan sitä, että todellinen viisaus juontuu tietoisuudesta ja että kaikki oppisuunnat estävät yksilöä saavuttamasta sitä. Itsepetos alkaa, kun ihminen alkaa pitää oman mielensä keksimiä kuvia, käsitteitä ja symboleita totuutena. Hän alkaa elää kahdessa todellisuudessa: itse luomassaan ja todellisessa. Nämä ovat ristiriidassa, jonka ihminen yrittää ratkaista luomalla ihanteen, mutta se vain pahentaa tilannetta ja pitkittää ongelman ratkaisua. Krishnamurti sanoo, että kohdatessaan tosiasiat sellaisenaan mieli on hiljaa, passiivisen tietoisuuden tilassa. Sellaisessa tilassa mielen luomat ongelmat ratkeavat itsestään ja ihminen intuitiivisesti tietää, miten hänen tulee toimia.

Krishnamurtin opetuksen ydin sisältyy vuonna 1929 sanottuun lauseeseen: ”Totuus on poluton maa”. Totuutta ei voi löytää organisaation, uskonlahkon, opinkappaleen, papin eikä seremonian avulla, ei filosofisen tiedon eikä psykologisen tekniikan keinoin. Se kohdataan käyttämällä vuorovaikutusta peilinä, ymmärtämällä oman mielemme sisältö, havainnoimalla, ei älyllisen, sisäänkääntyneen erittelyn avulla.

Ihminen on rakentanut sisäisen turvamuurin uskonnollisista, poliittisista ja itseään koskevista mielikuvista. Mielikuvat ilmenevät symboleina, mielipiteinä ja uskomuksina. Näiden mielikuvien taakka hallitsee ihmisen ajattelua, arkea ja suhteita toisiin ihmisiin. Mielikuvat ovat syy kaikkiin ongelmiimme, koska ne erottavat ihmiset toisistaan. Ihmisen käsitys elämästä muotoutuu hänen mieleensä juurtuneista käsitteistä. Ihmisen tajunta koostuu sisällöstään ja on koko hänen olemisensa ydin. Tajunnan sisältö on kaikille ihmisille yhteistä. Yksilöllistä on nimi, olemus ja perinteestä ja ympäristöstä omaksuttu pintasivistys. Pinnalliset tekijät eivät tee ihmistä ainutlaatuiseksi, ainutlaatuista on täydellinen vapaus kaikille ihmisille yhteisen tajunnan sisällöstä. Ihminen ei siis ole yksilö.

Vapaus ei ilmene reaktiona eikä vapautena valita. Ihminen kuvittelee olevansa vapaa, koska hänellä on vaihtoehtoja. Vapaus on aidosti ja suuntaamattomasti tarkkailemista, eikä siihen liity rangaistuksen pelkoa tai palkkion odotusta. Vapaudella ei ole vaikutinta. Vapaus ei ole ihmisen kehityksen päätepiste, se on hänen olemassaolonsa ensimmäinen askel. Tarkkaillessaan ihminen alkaa havaita, että ei ole vapaa. Vapaus on olla valikoimattomasti tietoinen arjen olemisestaan ja toimistaan.

Ajatus on aikaa. Ajatus syntyy kokemuksesta ja tiedosta, eikä niitä voi erottaa ajasta ja menneisyydestä. Aika on ihmisen psykologinen vihollinen. Toimintamme perustuu tietoon ja siksi aikaan. Ihminen on täten aina menneisyyden vanki. Koska ajatus on aina rajoittunutta, elämämme on alituista ristiriitaa ja sisäistä kamppailua. Psykologista kehittymistä ei ole. Kun ihminen tulee tietoiseksi omien ajatustensa liikkeestä, hän havaitsee jakauman ajattelijan ja ajatusten, tarkkailijan ja tarkkailtavan, kokijan ja kokemuksen välillä. Hän oivaltaa, että tämä jakauma on harhaa, kuvitelma. Vain tällöin havaitseminen on välitöntä sisäistä näkemistä, jota menneisyys tai aika eivät mitenkään varjosta. Tämä ajaton oivaltaminen saa mielessä aikaan syvällisen, mullistavan muutoksen.

Täydellinen kieltäminen on myönteisen ydin. Kun kielletään kaikki se minkä ajatus on psykologisesti synnyttänyt, silloin on rakkautta, joka on syvää myötätuntoa."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jiddu_Krishnamurti

Totesit, että "Erittäin viisas OIKEIN ajattelija oli Jiddu Krishnamurti" ja kopioit sen osoitukseksi hänen ajatteluaan Wikipediasta. Lihavoin siitä seuraavat seitsemän lausetta. Miten mielestäsi on perusteltavissa, että nämä lauseet on erittäin OIKEIN ajateltu? Omat kommenttini on lisätty lauseiden perään hakasulkuihin?

1. Hän alkaa elää kahdessa todellisuudessa: itse luomassaan ja todellisessa. [Ontologisen realismin mukaan todellisuus on sellainen kuin on käsityksistämme riippumatta. Tietoteoreettisen epäsuoran realismin mukaan muodostamme todellisuudesta mieleemme representaatioita ja elämme ajatuksissamme tässä virtuaalitodellusuudessa. Meillä ei ole naiivin realismin mukaista suoraa pääsyä objektiiviseen todellisuuteen.]

2. Totuus on poluton maa. [Totuus (todellisuus) on poluton maa ja polut ovat subjektiivisia käsityksiämme (ajatustottumuksia) todellisuudesta. Mitään muuta tietoa todellisuudesta ei meillä voi olla. Tämän subjektiivisen virtuadlitodellusuuden avulla meidän on navigoitava objektiivisessa materiaalisessa todellisuudessa.]

3. Ihmisen käsitys elämästä muotoutuu hänen mieleensä juurtuneista käsitteistä.[Eli mieleen juurtuneista ajatustottumuksista. Omat subjektiiviset empiiriset kokemuksemme ja omaksumamme kulttuurisesti kumuloituneet empiiriset kokemuksemme ovat käsitystemme perusta. Mikä muu se voisi olla?]

4.Tajunnan sisältö on kaikille ihmisille yhteistä. [Mitään kollektiivista suoraan jaettua tajuntaa ei ole olemassa.]

5. Ihminen ei siis ole yksilö. [Ihminen on sosiaalinen yksilö ja yhteisöt ovat sosiaalisia systeemejä.]

6. Psykologista kehittymistä ei ole. [Ihmiset muuttuvat niin psyykkisesti kuin fyysisesti (kehittyvät ja taantuvat) koko eliämänsä ajan. Psyyken olemassaolo päättyy aivokuolemassa ja ruumis redusoituu materian kiertokulkuun.]

7. Täydellinen kieltäminen on myönteisen ydin. [Yrityksestäni huolimatta tämä ajatus jäi mulle hämäräksi. Eikä se auennut myöskään tuosta löytämästäni Kriittisen korkeakoulun asiaa käsitteleväsä videostakaan. Se oli mielestäni osittain vain tämän ja tuonpuoleisuuden välillä hoipertelua.]

[John Carter]

Mestari-ajattelijaksi ei missään yliopistoissa opita, eikä varsinkaan käyttämällä teköälyä omien aivojen sijasta, sillä se vain tyhmentää ihmistä.

[siili suhonen]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Voi voi. Systeemi kaksi kykenee tilastolliseen ajatteluun ja tarkastelemaan kriittisesti omia uskomuksia sekä objektiivisesti omien uskomusten kanssa vastakkaisia näkemyksiä. Primitiivisempi systeemi yksi sitten tuottaa enemmän heuristisia, anekdootteihin perustuvaa egoistisia responsseja.

[ID10T]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Voi voi. Systeemi kaksi kykenee tilastolliseen ajatteluun ja tarkastelemaan kriittisesti omia uskomuksia sekä objektiivisesti omien uskomusten kanssa vastakkaisia näkemyksiä. Primitiivisempi systeemi yksi sitten tuottaa enemmän heuristisia, anekdootteihin perustuvaa egoistisia responsseja.

Mikä ihmeen systeemi kaksi?

Totuus kuitenkin on se, että me vastaanotamme informaatiota aistiemme kautta, jotka ovat yksilöllisiä erotuskyvyltään. Emme näe, kuule, maista, haista tai tunne asioita täysin samalla tavalla kenenkään toisen kanssa.

Aistimusten tulkinta taas tapahtuu subjektiivisissa aivoissamme, jossa tiedon käsittelyä rajoittaa kognitiivinen kapasiteettimme ja aiemmat kokemuksemme, jotka pakostikin ohjaavat tiedon käsittelyä johonkin suuntaan. Mikä tässä prosessissa siis EI OLE subjektiivista?

[Naturalisti]

Mestari-ajattelijaksi ei missään yliopistoissa opita, eikä varsinkaan käyttämällä teköälyä omien aivojen sijasta, sillä se vain tyhmentää ihmistä.

En tiedä, oliko tuo kommentti vastaus edellä olevaan
viewtopic.php?p=191932#p191932
ja ilmoitatko siinä olevasi meststari-ajattrlija ja vihjaatko, että käytin tuossa vastauksessani tekoälyä???

Ensinnäkin, et vastannut tuohon seitsemänkohtaiseen kommenttiin mitenkään. Toiseksi, jos pidät itseäsi mestari-ajattelijana, niin voisit pelkkien sitaattien julkaisemisen lisäksi esittää niistä myös perusteltuja mielipiteitä. Tässä tapauksessa joko puolustaa noita sitaatistasi lihavoimani lauseita ja/tai kritisoimalla niihin liittämiäni kommentteja. Tuosta linkkaamastani videosta löytyy näkökulmia asiasta sekä puolesta että vastaan. Kolmanneksi tekoäly on jo nyt hyödyllinen työkalu, mutta sen käyttö vaatii myös uudenlaista medianlukutaitoa vastuu asian ymmärtämisestä jää vastausten lukijalle (kannattaa lukea myös lähteet ja tehdä tarkentavia kysymyksiä). Tekoälyä kannattaa siis käyttää tiedon lähteiden etsinnässä käymällä tarkentavia keskusteluja sen kanssa. Selvyyden vuoksi todettakoon, että tässä nimenomaisessa tapauksessa en käyttänyt tekoälyä, mutta käytän tietysti jatkossa, jos arvelen sen olevan hyödyllistä.

Olet muuten esittänyt tästä aiheesta mielipiteitä jo aiemmin muissakin ketjuissa ja olen yrittänyt haastaa sinua asiasta keskusteluun siinä kuitenkaan onnistumatta. Toivottavasti paljastat mestari-ajattelijan taitosi nyt tässä keskustelussa sekä omia aivoja että kaikkia mahdollisia apuneuvoja käyttämällä.