Ajattele oikein

[Keijona]

"Yksinkertainen havainto mullistaisi monet julkiset keskustelut:

Ajattelun tulisi olla epäitsekästä. Se tarkoittaa lopulta sitä, että ajatuksen arvo ei seuraa siitä, kuka sen ajattelee. Muiden kuunteleminen ei ole heille alistumista.” —Julian Baggini
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010269070.html


Objektiivisuus on ymmärryksen kannalta olennainen asia, vaikka itsekyytensä, siis subjektiivisuutensa vangit eivät sellaista vaihtoehtoa pysty "valitsemaan."

[ID10T]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

[Keijona]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Älykkyys ei ole valinta, mutta vaikka itseä pelottaisi ja olisi siksi itsekäs ja minäkeskeinen, siis subjektiivinen, ei se tarkoita että kaikki muutkin pelkäisi ja olisi itsekkäitä.

Rohkeus ja rakkaus ovat ymmärryksen avaimet, koska silloin uskaltaa luopua omasta subjektiivisuudesta ja astua toisen ihmisen näkökulmaan ja perspektiiviin, sitä kutsutaan empatiaksi.

Tuskin millään muilla latteuksilla on oikeutettu itsekkyyttä ja pahuutta pahuutta enemmän kuin noilla: "Ihminen nyt on sellainen","Aina on ollut niin", "Tärkeintä on se miltä ihmisestä itsestä tuntuu","Ei pidä välittää siitä mitä muut ihmiset puhuu."

[ID10T]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Älykkyys ei ole valinta, mutta vaikka itseä pelottaisi ja olisi siksi itsekäs ja minäkeskeinen, siis subjektiivinen, ei se tarkoita että kaikki muutkin pelkäisi ja olisi itsekkäitä.

Rohkeus ja rakkaus ovat ymmärryksen avaimet, koska silloin uskaltaa luopua omasta subjektiivisuudesta ja astua toisen ihmisen näkökulmaan ja perspektiiviin, sitä kutsutaan empatiaksi.

Tuskin millään muilla latteuksilla on oikeutettu itsekkyyttä ja pahuutta pahuutta enemmän kuin noilla: "Ihminen nyt on sellainen","Aina on ollut niin", "Tärkeintä on se miltä ihmisestä itsestä tuntuu","Ei pidä välittää siitä mitä muut ihmiset puhuu."

Teit taas näppärästi olkiukon sanomisistani. Mitään tuollaista en sanonut, vaan sinä keksit minulle mielipiteitä, joita en omaa.

[Keijona]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Älykkyys ei ole valinta, mutta vaikka itseä pelottaisi ja olisi siksi itsekäs ja minäkeskeinen, siis subjektiivinen, ei se tarkoita että kaikki muutkin pelkäisi ja olisi itsekkäitä.

Rohkeus ja rakkaus ovat ymmärryksen avaimet, koska silloin uskaltaa luopua omasta subjektiivisuudesta ja astua toisen ihmisen näkökulmaan ja perspektiiviin, sitä kutsutaan empatiaksi.

Tuskin millään muilla latteuksilla on oikeutettu itsekkyyttä ja pahuutta pahuutta enemmän kuin noilla: "Ihminen nyt on sellainen","Aina on ollut niin", "Tärkeintä on se miltä ihmisestä itsestä tuntuu","Ei pidä välittää siitä mitä muut ihmiset puhuu."

Teit taas näppärästi olkiukon sanomisistani. Mitään tuollaista en sanonut, vaan sinä keksit minulle mielipiteitä, joita en omaa.

Siinä sitä esimerkillinen lause subjektiivisuuden kasvattamisesta ja idiotismista, siitä miten ymmärrystä etsivän ei kuuluisi ajatella. Kun minäkeskeinen hädässään takertuu henkilöön, alkaa mokailemaan adhominein.

"Kun järki loppuu niin alkaa tunteilu, henkilökohtaisuudet."
Eikä ole se ole valinta, kun pelokas ihminen ajautuu vihavastustus liskoaivotilaan, hyökkäys on paras oman puolustusrefleksi alkeellisuuteen. Henkilöön pureutumalla paljastaa olevansa kuin kovasti koulutettu koira joka on ajettu nurkkaan.

Sellaisten kanssa on mahdoton keskustella, ymmärtäisivät pyytää vaimoiltaan että ota syliin ja halaa, niin rauhoittuisivat.

[KultaKikkare]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Ei niin. Mutta nää on niitä juttuja että kun sen tietää, myöntää ja hyväksyy sen voi itse alkaa itsessään huomaamaan. Sen jälkeen sen vaikutus voi vähentyä.

[Keijona]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Ei niin. Mutta nää on niitä juttuja että kun sen tietää, myöntää ja hyväksyy sen voi itse alkaa itsessään huomaamaan. Sen jälkeen sen vaikutus voi vähentyä.

Pitäisikö äänestää, itsekkäiden siitä onko subjektiivisuus välttämätöntä...

Tuohonhan demokratian ja markkinatalouden, ikuisen oman kasvsttamisen suosio perustuu, katsokaas mikään ei ole helpompaa kuin itsekkyyden (subjektiivisuuden) myyminen pelokkaille.

[ID10T]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Älykkyys ei ole valinta, mutta vaikka itseä pelottaisi ja olisi siksi itsekäs ja minäkeskeinen, siis subjektiivinen, ei se tarkoita että kaikki muutkin pelkäisi ja olisi itsekkäitä.

Rohkeus ja rakkaus ovat ymmärryksen avaimet, koska silloin uskaltaa luopua omasta subjektiivisuudesta ja astua toisen ihmisen näkökulmaan ja perspektiiviin, sitä kutsutaan empatiaksi.

Tuskin millään muilla latteuksilla on oikeutettu itsekkyyttä ja pahuutta pahuutta enemmän kuin noilla: "Ihminen nyt on sellainen","Aina on ollut niin", "Tärkeintä on se miltä ihmisestä itsestä tuntuu","Ei pidä välittää siitä mitä muut ihmiset puhuu."

Teit taas näppärästi olkiukon sanomisistani. Mitään tuollaista en sanonut, vaan sinä keksit minulle mielipiteitä, joita en omaa.

Siinä sitä esimerkillinen lause subjektiivisuuden kasvattamisesta ja idiotismista, siitä miten ymmärrystä etsivän ei kuuluisi ajatella. Kun minäkeskeinen hädässään takertuu henkilöön, alkaa mokailemaan adhominein.

Kun sinä hakut minut kommenttini jälkeen pataluhaksi, niin sekö ei ole ad hominem?

Eikä ole se ole valinta, kun pelokas ihminen ajautuu vihavastustus liskoaivotilaan, hyökkäys on paras oman puolustusrefleksi alkeellisuuteen.

Nyt keksit taas omiasi. Miksi minä pelokas olisin?

[ID10T]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Ei niin. Mutta nää on niitä juttuja että kun sen tietää, myöntää ja hyväksyy sen voi itse alkaa itsessään huomaamaan. Sen jälkeen sen vaikutus voi vähentyä.

Pitäisikö äänestää, itsekkäiden siitä onko subjektiivisuus välttämätöntä...

Ei se välttämätöntä tai tarpeellistakaan ole, mutta siitä pääsee yhtä vähän eroon kuin hengittämisestä. Aina välillä voi hengitystä pidättää tai subjektiivisuuttaan hillitä, mutta vain väliaikaisesti. Jo pelkästään se, että meillä on nälkä, on täysin subjektiivinen tunnetila.

[Keijona]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Älykkyys ei ole valinta, mutta vaikka itseä pelottaisi ja olisi siksi itsekäs ja minäkeskeinen, siis subjektiivinen, ei se tarkoita että kaikki muutkin pelkäisi ja olisi itsekkäitä.

Rohkeus ja rakkaus ovat ymmärryksen avaimet, koska silloin uskaltaa luopua omasta subjektiivisuudesta ja astua toisen ihmisen näkökulmaan ja perspektiiviin, sitä kutsutaan empatiaksi.

Tuskin millään muilla latteuksilla on oikeutettu itsekkyyttä ja pahuutta pahuutta enemmän kuin noilla: "Ihminen nyt on sellainen","Aina on ollut niin", "Tärkeintä on se miltä ihmisestä itsestä tuntuu","Ei pidä välittää siitä mitä muut ihmiset puhuu."

Teit taas näppärästi olkiukon sanomisistani. Mitään tuollaista en sanonut, vaan sinä keksit minulle mielipiteitä, joita en omaa.

Siinä sitä esimerkillinen lause subjektiivisuuden kasvattamisesta ja idiotismista, siitä miten ymmärrystä etsivän ei kuuluisi ajatella. Kun minäkeskeinen hädässään takertuu henkilöön, alkaa mokailemaan adhominein.

Kun sinä hakut minut kommenttini jälkeen pataluhaksi, niin sekö ei ole ad hominem?

Eikä ole se ole valinta, kun pelokas ihminen ajautuu vihavastustus liskoaivotilaan, hyökkäys on paras oman puolustusrefleksi alkeellisuuteen.

Nyt keksit taas omiasi. Miksi minä pelokas olisin?

Ei pidä ottaa itsekkäästi. henkilökohtaisesti, sehän tuon keskustelun avauksen artikkelin pointti on.

Mutta ei ole itsekkyys ja subjektiivisuuden suojaan pakeneminen valinta, se on refleksi, itsepuolustusrefleksi jota pelko ja viha ruokkii.
Epäitsekkyys ja empatia, rakkaus ja ymmärrys on sensijaan inhimillisen älyn ja loogisen ajattelun tulos.

[ID10T]

Sille nyt vaan ei voi mitään, että ihminen on aina subjektiivinen.

Älykkyys ei ole valinta, mutta vaikka itseä pelottaisi ja olisi siksi itsekäs ja minäkeskeinen, siis subjektiivinen, ei se tarkoita että kaikki muutkin pelkäisi ja olisi itsekkäitä.

Rohkeus ja rakkaus ovat ymmärryksen avaimet, koska silloin uskaltaa luopua omasta subjektiivisuudesta ja astua toisen ihmisen näkökulmaan ja perspektiiviin, sitä kutsutaan empatiaksi.

Tuskin millään muilla latteuksilla on oikeutettu itsekkyyttä ja pahuutta pahuutta enemmän kuin noilla: "Ihminen nyt on sellainen","Aina on ollut niin", "Tärkeintä on se miltä ihmisestä itsestä tuntuu","Ei pidä välittää siitä mitä muut ihmiset puhuu."

Teit taas näppärästi olkiukon sanomisistani. Mitään tuollaista en sanonut, vaan sinä keksit minulle mielipiteitä, joita en omaa.

Siinä sitä esimerkillinen lause subjektiivisuuden kasvattamisesta ja idiotismista, siitä miten ymmärrystä etsivän ei kuuluisi ajatella. Kun minäkeskeinen hädässään takertuu henkilöön, alkaa mokailemaan adhominein.

Kun sinä hakut minut kommenttini jälkeen pataluhaksi, niin sekö ei ole ad hominem?

Eikä ole se ole valinta, kun pelokas ihminen ajautuu vihavastustus liskoaivotilaan, hyökkäys on paras oman puolustusrefleksi alkeellisuuteen.

Nyt keksit taas omiasi. Miksi minä pelokas olisin?

Ei pidä ottaa itsekkäästi. henkilökohtaisesti, sehän tuon keskustelun avauksen artikkelin pointti on.

No minkä takia sinä sitten alat esitelmöimään minulle itsekkyydestä, jos se ei koske minua? Aika omituinen tapa keskustella.

[Wisti]

Olkaatte hyviä, ei pahoja.

[Purdue]

"Yksinkertainen havainto mullistaisi monet julkiset keskustelut:

Ajattelun tulisi olla epäitsekästä. Se tarkoittaa lopulta sitä, että ajatuksen arvo ei seuraa siitä, kuka sen ajattelee. Muiden kuunteleminen ei ole heille alistumista.” —Julian Baggini
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010269070.html


Objektiivisuus on ymmärryksen kannalta olennainen asia, vaikka itsekyytensä, siis subjektiivisuutensa vangit eivät sellaista vaihtoehtoa pysty "valitsemaan."

Jos nyt oikein ymmärsin ketjun idean, niin tässä pohditaan sitä kuinka paljon nettikeskusteluiden osapuolten pitäisi ottaa huomioon toistensa mielipiteet, ja muokata niitä sen perusteella? Eli ajatus on se, että kommunikaation yksi tarkoitus on päästä yhteisymmärrykseen asioista.

Realismia on kuitenkin se, että "facts don't change minds" eli "faktat eivät muuta mielipiteitä".

Näinhän nämä nettikeskustelut etenevät aika usein, varsinkin jos kyseessä on politiikka taikka asiat joihin liittyy arvoja ja etunäkökohtia. Sillä ne arvot, moraaliset odotukset, etunäkökohdat ja ideologiset ajattelumallit kuitenkin ohjaavat yksilöiden mielipiteitä aika lailla erilaisissa asioissa, ja tästä johtuu se, että yksilöt tulkitsevat faktat eri tavoin.

Tästä näkökulmasta katsottuna puhdasta objektiivisuutta harvoin esiintyy monissa nettikeskusteluissa. Jostakin evoluutioteoriasta taikka yleisestä suhteellisuusteoriasta on mahdollista keskustella objektiivisesti, mutta kun puhutaan yhteiskunnallisista asioista ja varsinkin politiikasta, niin se homma vaikeutuu oleellisesti.

[Wisti]

Tässä keskustellaan samasta aiheesta kuin aina ennenkin: Miksi te tontut olette subjektiivisia eikä objektiivisia kuten minä. Lisäksi siitä, miksi olette itsekkäitä, ettekä epäitsekkäitä, kuten minä.

[John Carter]

Erittäin viisas OIKEIN ajattelija oli Jiddu Krishnamurti, joka totesi, että ei halua olla "luomassa ihmisille uusia häkkejä" ja että hänen päämääränsä on "ihmiskunnan täydellinen, ehdoton vapauttaminen". Krishnamurti painotti opetuksissaan sitä, että todellinen viisaus juontuu tietoisuudesta ja että kaikki oppisuunnat estävät yksilöä saavuttamasta sitä. Itsepetos alkaa, kun ihminen alkaa pitää oman mielensä keksimiä kuvia, käsitteitä ja symboleita totuutena. Hän alkaa elää kahdessa todellisuudessa: itse luomassaan ja todellisessa. Nämä ovat ristiriidassa, jonka ihminen yrittää ratkaista luomalla ihanteen, mutta se vain pahentaa tilannetta ja pitkittää ongelman ratkaisua. Krishnamurti sanoo, että kohdatessaan tosiasiat sellaisenaan mieli on hiljaa, passiivisen tietoisuuden tilassa. Sellaisessa tilassa mielen luomat ongelmat ratkeavat itsestään ja ihminen intuitiivisesti tietää, miten hänen tulee toimia.

Krishnamurtin opetuksen ydin sisältyy vuonna 1929 sanottuun lauseeseen: ”Totuus on poluton maa”. Totuutta ei voi löytää organisaation, uskonlahkon, opinkappaleen, papin eikä seremonian avulla, ei filosofisen tiedon eikä psykologisen tekniikan keinoin. Se kohdataan käyttämällä vuorovaikutusta peilinä, ymmärtämällä oman mielemme sisältö, havainnoimalla, ei älyllisen, sisäänkääntyneen erittelyn avulla.

Ihminen on rakentanut sisäisen turvamuurin uskonnollisista, poliittisista ja itseään koskevista mielikuvista. Mielikuvat ilmenevät symboleina, mielipiteinä ja uskomuksina. Näiden mielikuvien taakka hallitsee ihmisen ajattelua, arkea ja suhteita toisiin ihmisiin. Mielikuvat ovat syy kaikkiin ongelmiimme, koska ne erottavat ihmiset toisistaan. Ihmisen käsitys elämästä muotoutuu hänen mieleensä juurtuneista käsitteistä. Ihmisen tajunta koostuu sisällöstään ja on koko hänen olemisensa ydin. Tajunnan sisältö on kaikille ihmisille yhteistä. Yksilöllistä on nimi, olemus ja perinteestä ja ympäristöstä omaksuttu pintasivistys. Pinnalliset tekijät eivät tee ihmistä ainutlaatuiseksi, ainutlaatuista on täydellinen vapaus kaikille ihmisille yhteisen tajunnan sisällöstä. Ihminen ei siis ole yksilö.

Vapaus ei ilmene reaktiona eikä vapautena valita. Ihminen kuvittelee olevansa vapaa, koska hänellä on vaihtoehtoja. Vapaus on aidosti ja suuntaamattomasti tarkkailemista, eikä siihen liity rangaistuksen pelkoa tai palkkion odotusta. Vapaudella ei ole vaikutinta. Vapaus ei ole ihmisen kehityksen päätepiste, se on hänen olemassaolonsa ensimmäinen askel. Tarkkaillessaan ihminen alkaa havaita, että ei ole vapaa. Vapaus on olla valikoimattomasti tietoinen arjen olemisestaan ja toimistaan.

Ajatus on aikaa. Ajatus syntyy kokemuksesta ja tiedosta, eikä niitä voi erottaa ajasta ja menneisyydestä. Aika on ihmisen psykologinen vihollinen. Toimintamme perustuu tietoon ja siksi aikaan. Ihminen on täten aina menneisyyden vanki. Koska ajatus on aina rajoittunutta, elämämme on alituista ristiriitaa ja sisäistä kamppailua. Psykologista kehittymistä ei ole. Kun ihminen tulee tietoiseksi omien ajatustensa liikkeestä, hän havaitsee jakauman ajattelijan ja ajatusten, tarkkailijan ja tarkkailtavan, kokijan ja kokemuksen välillä. Hän oivaltaa, että tämä jakauma on harhaa, kuvitelma. Vain tällöin havaitseminen on välitöntä sisäistä näkemistä, jota menneisyys tai aika eivät mitenkään varjosta. Tämä ajaton oivaltaminen saa mielessä aikaan syvällisen, mullistavan muutoksen.

Täydellinen kieltäminen on myönteisen ydin. Kun kielletään kaikki se minkä ajatus on psykologisesti synnyttänyt, silloin on rakkautta, joka on syvää myötätuntoa."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jiddu_Krishnamurti