siili suhonen kirjoitti: ↑21 Maalis 2024, 15:05
Yksi teknologian mahdollistama keino voisi olla antureiden asentaminen päähämme. Nuo sitten mittaisivat aivotoimintaa ja aina kun mittarit huomaisivat että systeemi ykköstä pyörittävät aivoprosessit alkavat käymään kierroksilla antaisi päähän kytketty laite pienen sähköiskun tai pahimmillaan sulkisi somen muistutukseksi siitä että nyt on aika vetää henkeä ja rauhoittua. Anyways jotain tosiaan tarttis keksiä kuten oikein huomioit.
Miksi ihmeessä? Systeemi 1 on välttämätön ja tarpeellinen suurimman osan aikaa. Ilman sitä elämä olisi täysin mahdotonta, koska valtaosa havainnoista vaatii nopeita arvioita (ja reaktioitakin joskus) ja se on täysin riittävä systeemi yleensä. Usein arvioksi riittää "ei aiheuta toimeniteitä".
Sen hinta vain on se subjektiivisuus, mikä joskus tuottaa ongelmia.
Ymmärtääkseni Systeemi 1 vastaa myös limbisen järjestelmän toiminnoista. Olisi äärimmäisen työlästä päätellä joka kerta erikseen, miksi minun pitääkään pestä hampaat, tai miksi minusta on vastenmielistä katsella homopornoa.
Juu kyllä. Onneksi ei tarvi. Eikö kyse ollut siitä että opimme tunnistamaan koska tarvii?
Sehän se Systeemi ykkösen tarkoitus on, että nämä asiat automatisoidaan.
siili suhonen kirjoitti:
Toki voi olla ihan mielenkiinotista jos kohta hyödyllistäkin pohtia miksi kaksi alastonta miestä tahi naista harjoittamassa jotain niin kaunista kuin rakastelu, aiheuttaa sinussa noita aivosaarekkeen tuottamia vastenmielisyyden tuntemuksia. Onko sinulla jonkimoinen aavistus miksi näin kohdallasi on?
Nämä ovat selkäytimeen koodattuja asioita. Miksi pidän sinisestä väristä? Tai vastaleikatun nurmikon tuoksusta? Bensan katkusta? Särökitaran äänestä? Vastaavasti voisi kysyä, miksi inhoan lasinsiruja yli kaiken? Tai miksi olen välinpitämätön hämähäkkejä kohtaan, vaikka moni niitä inhoaakin?
Näitä asioita ei siis valita, ne vaan ovat. Osaan inhokkeja saattaa auttaa siedätyshoito, mutta tuo vastenmielisyys homopornoa kohtaan on sen verran syvälle juurtunut, että en edes alistuisi siedätyshoitoon. Ainakaan vapaaehtoisesti.
siili suhonen kirjoitti: ↑21 Maalis 2024, 15:05
Yksi teknologian mahdollistama keino voisi olla antureiden asentaminen päähämme. Nuo sitten mittaisivat aivotoimintaa ja aina kun mittarit huomaisivat että systeemi ykköstä pyörittävät aivoprosessit alkavat käymään kierroksilla antaisi päähän kytketty laite pienen sähköiskun tai pahimmillaan sulkisi somen muistutukseksi siitä että nyt on aika vetää henkeä ja rauhoittua. Anyways jotain tosiaan tarttis keksiä kuten oikein huomioit.
Miksi ihmeessä? Systeemi 1 on välttämätön ja tarpeellinen suurimman osan aikaa. Ilman sitä elämä olisi täysin mahdotonta, koska valtaosa havainnoista vaatii nopeita arvioita (ja reaktioitakin joskus) ja se on täysin riittävä systeemi yleensä. Usein arvioksi riittää "ei aiheuta toimeniteitä".
Sen hinta vain on se subjektiivisuus, mikä joskus tuottaa ongelmia.
Ymmärtääkseni Systeemi 1 vastaa myös limbisen järjestelmän toiminnoista. Olisi äärimmäisen työlästä päätellä joka kerta erikseen, miksi minun pitääkään pestä hampaat, tai miksi minusta on vastenmielistä katsella homopornoa.
Tai väistää kadussa näkyvää kuoppaa, olla astumatta ohiajavan auton eteen tai pontia, pitääkö ottaa kotiavaimet ja puhelin mukaan, kun lähtee kauppaan.
Juuri näin. En usko että kukaan on esittänyt etteikö noita kannattaisi jättää systeemi ykkösen hoidettavaksi. Voiko olla että tuossa systeemi ykkösenne on tuottanut tämän erikoisen argumentin kuopan väistämisestä tai homopornosta tukemaan omia uskomuksianne vai mistähän tässä on kyse?
Henk koht siitä, että esitit, että aina, kun systeemi ykkönen aktivoituu, henkilö saisi sähköiskun. Ikäänkuin se ei olesi tarpeellinen ja se pitäisi ehdollistaa pois käytöstä. "aina kun mittarit huomaisivat että systeemi ykköstä pyörittävät aivoprosessit alkavat käymään kierroksilla antaisi päähän kytketty laite pienen sähköiskun "
Jaa. Erikoinen homma, kun viesteissäni koko ajan puhuin kehittyneen ja monimutkaisen yhteiskunnan asettamista haasteista aivojemme päätöksentekojärjestelmälle.
Vielä kerroin olevani samaa mieltä kanssasi että meidä olisi kyettävä erottamaan ne tilanteet joissa systeemi kakkosta erityisesti tarvitaan.
"aina kun mittarit huomaisivat että systeemi ykköstä pyörittävät aivoprosessit alkavat käymään kierroksilla antaisi päähän kytketty laite pienen sähköiskun "
Ja tästäkin lainauksestasi leikkasit pois tottakai sen oleellisen kohdan josta konteksti olisi käynyt selväksi.
sulkisi somen muistutukseksi siitä että nyt on aika vetää henkeä ja rauhoittua.
Miksihän noin toimit?
Korjaa jos olen ymmärtänyt väärin kahnemanin mutta tuohan on juuri ominaista toimintaa systeemi ykköselle. Se jättää kontekstin huomiotta ja poimiii kirjoituksesta yksittäisiä sanoja ja lauseita joista saa väännettyä omiin tarkoitusperiinsä sopivan tulkinnan kanssakeskustelijan näkemyksistä.
Systeemi ykkönenhän on siinä mielessä ovela kaveri että me emme useinkaan näe sen läpi. En minä usko että tietoisesti ilkeyttäsi olisit sanomaani vääristellyt vaan tuo varmasti tuntui sinusta aidosti asianmukaiselta kuvaukselta kirjoittamastani. Kahnemanin kirjastahan löytyy useita esimerkkejä siitä miten edes päätöksentekojärjestelmän toimintaan perehtyneet tutkijat eivät kykene aina erottamaan koska vatsuksensa ja päätöksensä perustuvat systeemi ykkösen toiminnalle tilanteissa joissa tuo systeemi ykkösen prosessit ovat riittämättömät asianmukaisen vastauksen löytämiseksi.
Tai väistää kadussa näkyvää kuoppaa, olla astumatta ohiajavan auton eteen tai pontia, pitääkö ottaa kotiavaimet ja puhelin mukaan, kun lähtee kauppaan.
Niinpä. Huomaan että esimerkkisi koskevat juuri sellaisia esiinnostamiani alkuperäisessä savanniympäristössä kohtaamianne ongelmanratkaisutilanteita joiden ratkaisemiskesi tuo systeemi 1 on ennenkaikkea kehittynyt. Ollas astumatta vaaran paikkaan, väistää suuria kovaa liikuvia objekteja tahi poimia ryhmynuija matkaan metsälle lähdettäessä. Tuostakin toki kirjoitin viestissäni sinulle mutta, mutta..
Harmi sinänsä. Onhan kovasti mielenkiinotinen aihe tämä päätöksentekojärjestelmämme ongelmallisuus ja systeemi ykkösen riittämättömyys moderneissa, sosiaalisilta rakenteiltaan monimutkaisessa yhteiskunnissa vaadittavaan elämiseen ja kanssakäymiseen, jonka aiheuttamat ongelmat niin yksilö kuin yhteisöllisellä tasolla ovat aika silmiinpistävät. Näistä puhumisen sijaan koitte tärkeämmäksi keskustella siitä miten systeemi ykkönen kykenee estämään teitä uppoutumasta homopornon ällöttävään maailmaan tahi ottamaan aivamenne mukaan kauppaan lähdettäessä. Olisi kyllä kiehtovaa ymmärtää mitkä olivat aivojenne motiivit tämän väärintulkitsemisen ja trivialiteetteihin siirtymisen takana. Aika hyvä tapausesimerkki siitä millaista hallaa tuo systeemi ykkönen tekee rakentavalle ja vastavuoroiselle keskutelulle?
Toki voi olla että se olen minä joka tässä pyörii systeemi ykkösen voimalla enkä siksi ymmärrä homopornon ja avainten nostamisen relevanssia esiinnostamieni pohdintojen kannalta mutta kyllä tuo kovasti syteemi ykköseltä haiskahtaa.
Pornoriippuvuus toki on yksi esimerkki siitä miten systeemi ykkösen tekemät valinnat tuottavat suboptimaalista käyttäytymistä teknologisen yltäkylläisyyden yhteiskunnissa, mutta en usko että Idiot ihan tuota tarkoitti homopornoesimerkillään.
Kaikki on nähdäkseni subjektiivista. Objektiivisuus määräytyisi näin vain ja ainoastaan sillä perusteella, että tärkeät ihmiset ovat siitä samaa mieltä. Jos olisimme syntyneet joskus pari tuhatta vuotta sitten, vanhan testamentin luomiskertomus olisi mielestämme hardcore-tiedettä, koska tärkeät ihmiset olivat sitä mieltä, että se on tiedettä. Nyt puhaltaa vain uudet tuulet, mutta subjektiivista yhtä kaikki. Sivilisaatiomme elää paraikaa jonkinlaista pragmatismin aikakautta, jolloin tieteeksi/objektiivisuudeksi määritellään ainakin länsimaissa asiat, jotka toimivat. Mutta se on luonteeltaan kontingenttia. Lähi-itä joskus 1100 -luvulla hylkäsi käytännöllisyyden tieteenä/objektiivisuutena ja sen jälkeen tieteeksi ts. objektiiviseksi on kelvannut siellä vain Koraani, koska riittävän monet ja riittävän tärkeät ihmiset pitivät sitä tieteenä.
Eikä siinä vielä kaikki. Kaikki se, mitä mieltä itse tai tärkeät ihmiset asioista ovat, on pelkkää jälkiviisausharhaa. Omaa sekä tärkeiden ihmisten. Me annamme järkevistä ajatuksistamme krediitit itsellemme, vaikka järkevät ajatukset seuraavat vain luonnonvalinnasta joka pitää huolen, että idiootit ja liian aikaisessa vaiheessa sivilisaatioon eksyneet nerot karsiutuvat geenipoolista. Ne karsiutuvat siksi että riittävän seksikäs kieli heidän ja enemmistön puhumattakaan tärkeiden ihmisten väliltä puuttuu. Tärkeys määräytyy sekin vain katu-uskottavuuden perusteella. Jos se puuttuu, yksin saat huudella.
MooM kirjoitti: ↑21 Maalis 2024, 11:20
Ei nuo systeemit paikallistu aivoihin, koska esimerkiksi otsolohko osallistuu molempiin prosesseihin. Mutta voisi varmaa ajatella, että limbinen systeemi on enemmän mukana ykkösessä kuin kakkosessa.
Joo, jos kuitenkin yrittäisi paikantaa ja sovittaa, niin tuon limbisen järjestelmän ja lisäksi aistitiedon esikäsittely siihen saakka, että koemme todellisuuden jatkuvana mielikuvien virtana voisi sisältyä systeemiin 1.
Systeemi 1 on kuitenkin tiukasti vuorovaikutuksessa systeemin 2 kanssa. Täten tuo nopea ajattelu voitaisiin liittää myös ns. ylöspäinprosessointiin. Tällöin aistitoiminnat ja limbinen järjestelmä käynnistää nopeasti myös systeemin 2 kognitiivisten prosessien joukon, joka puolestaan syöttää alaspäin toiminnanohjauksia ja alkaa sitten hitaalla prosessoinnilla kontrolloida systeemin 1 toimintaa.
Systeemi 1 on massiivisesti rinnakkainen ja tuottaa nopeaa reagointia ja myös käynnistää systeemin 2 rutinoituneita toimintoja, joka kuitenkin perustuvat sekventiasliseen toimintaan ja ovat siksi huomattavasti hitaampi. Kerrallaan kognitiivisen tietoisuuden tasolla on vain yksi skeema eli kognitiivisen tason prosessi joukko. Taustalla voi kuitenkin toimia rinnakkain useampiakin nopean ajattelun virittämiä prisessijoukkoja, mikä mahdollistaisi jonkinlaisen multitaskauksen.
MooM kirjoitti:Systeemi 1 on nopea, intuitiivinen arvio tilanteesta ilman sen kummempaa loogista pohdiskelua ja eri faktojen hakua, vertailua ja synteesiä. Se on välttämätön prosessi, jotta tilanteisiin psytytään reagoimaan nopeasti ja riittävän tiheään. Systeemi 1 on riittävän usein riittävän tarkka, mutta välillä intuitio johtaa täysin pieleen.
Systeemiin 1 voisi sisältyä aistijärjestelmän esiprosessontia motooriset toiminnot ja limbiseen järjestelmän toiminnot. Sekä kognitiivisen tason ne taustatoiminnot, jotka eivät ole aktiivisen kognitiivisen toiminnan käytössä.
MooM kirjoitti:Systeemi 2 on hidas, resurssisyöppö ja kannattaa ottaa käyttöön vain tarvittaessa. Se tuottaa faktapohjaista, harkittua arviota ja päätöksiä (ei se erehtymätön ole , mutta ainakin sen tulokset on jotenkin perusteltuja ja tietoisesti muodostettuja). Systeemiä 1 olisi hyvä treenata huomaamaan, milloin systeemille 2 olisi tarvetta
Systeemi 2 saa kaikki virikkeet systeemiltä 1, jonka toiminnat ovat hyvin pitkälle geneettisesti määräytyneiä. Systeemin 2 toiminnat taas ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla opittuja kykyjä (ajatus- ja käyttäytymistottumuksia), jotka kehittyvät koko ihmisen eliniän ajan.
Miten tuon systeemin 1 treenaaminen voitaisiin liittää tähän kokonaisuuteen, jos oletetaan, että nämä toiminnat ovat pääosin geneettisesti määräytyneitä. Ainakin motoristen toimintojen osalta se olisi mahdollista systeemiin 1 sisältyvien adaptiivisten rakenteiden kautta, jossa merkittävää roolia näyttelee pikkuaivot. Systeemin 2 kognitiivisiin toimintoihin se voisi liittyä aktiivisena olevan toiminnan taustalla olevien prosessien päivityksen treenaamisen.
Siten että emme oleta näiden prosessien olevan geneettisesti määräytyneitä kun meillä ei ole mitään syytä olettaa että ne olisivat. Aivot ovat yllätävän plastinen elin.
Minusta siellä voisi aivan hyvin olla toisella puolella geenit ja toisella puolella luonnonlakien säätelemä ympäristö. Eli hieman samalla tavalla kuin mikään yksittäinen geeni ei määrää ihmisen kehon ja raajojen asentoja tai tapaamme liikkua ja elehtiä, mikään yksittäinen geeni ei määräisi ajatusten sisältöä. Mutta samalla tavoin kuin geenit yhteensä määräävät eliön mahdolliset asennot, eleet ja liikehdinnät, geenit yhteensä määräävät mahdolliset ajatukset ja niiden sisällön. Ympäristö sitten säätelee niin toteutuneet asentomme ja liikkeemme ja eleemme kuin se säätelee toteutuneet ajatuksemmekin ja niiden sisällön. Ja tietenkään ajattelu ja liikkuminen eivät ole geenien näkökulmasta eri asioita vaan samaa geenien rajaamaa käyttötarkoista molemmat palvelevat.
MooM kirjoitti: ↑21 Maalis 2024, 11:20
Ei nuo systeemit paikallistu aivoihin, koska esimerkiksi otsolohko osallistuu molempiin prosesseihin. Mutta voisi varmaa ajatella, että limbinen systeemi on enemmän mukana ykkösessä kuin kakkosessa.
Joo, jos kuitenkin yrittäisi paikantaa ja sovittaa, niin tuon limbisen järjestelmän ja lisäksi aistitiedon esikäsittely siihen saakka, että koemme todellisuuden jatkuvana mielikuvien virtana voisi sisältyä systeemiin 1.
Systeemi 1 on kuitenkin tiukasti vuorovaikutuksessa systeemin 2 kanssa. Täten tuo nopea ajattelu voitaisiin liittää myös ns. ylöspäinprosessointiin. Tällöin aistitoiminnat ja limbinen järjestelmä käynnistää nopeasti myös systeemin 2 kognitiivisten prosessien joukon, joka puolestaan syöttää alaspäin toiminnanohjauksia ja alkaa sitten hitaalla prosessoinnilla kontrolloida systeemin 1 toimintaa.
Systeemi 1 on massiivisesti rinnakkainen ja tuottaa nopeaa reagointia ja myös käynnistää systeemin 2 rutinoituneita toimintoja, joka kuitenkin perustuvat sekventiasliseen toimintaan ja ovat siksi huomattavasti hitaampi. Kerrallaan kognitiivisen tietoisuuden tasolla on vain yksi skeema eli kognitiivisen tason prosessi joukko. Taustalla voi kuitenkin toimia rinnakkain useampiakin nopean ajattelun virittämiä prisessijoukkoja, mikä mahdollistaisi jonkinlaisen multitaskauksen.
MooM kirjoitti:Systeemi 1 on nopea, intuitiivinen arvio tilanteesta ilman sen kummempaa loogista pohdiskelua ja eri faktojen hakua, vertailua ja synteesiä. Se on välttämätön prosessi, jotta tilanteisiin psytytään reagoimaan nopeasti ja riittävän tiheään. Systeemi 1 on riittävän usein riittävän tarkka, mutta välillä intuitio johtaa täysin pieleen.
Systeemiin 1 voisi sisältyä aistijärjestelmän esiprosessontia motooriset toiminnot ja limbiseen järjestelmän toiminnot. Sekä kognitiivisen tason ne taustatoiminnot, jotka eivät ole aktiivisen kognitiivisen toiminnan käytössä.
MooM kirjoitti:Systeemi 2 on hidas, resurssisyöppö ja kannattaa ottaa käyttöön vain tarvittaessa. Se tuottaa faktapohjaista, harkittua arviota ja päätöksiä (ei se erehtymätön ole , mutta ainakin sen tulokset on jotenkin perusteltuja ja tietoisesti muodostettuja). Systeemiä 1 olisi hyvä treenata huomaamaan, milloin systeemille 2 olisi tarvetta
Systeemi 2 saa kaikki virikkeet systeemiltä 1, jonka toiminnat ovat hyvin pitkälle geneettisesti määräytyneiä. Systeemin 2 toiminnat taas ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla opittuja kykyjä (ajatus- ja käyttäytymistottumuksia), jotka kehittyvät koko ihmisen eliniän ajan.
Miten tuon systeemin 1 treenaaminen voitaisiin liittää tähän kokonaisuuteen, jos oletetaan, että nämä toiminnat ovat pääosin geneettisesti määräytyneitä. Ainakin motoristen toimintojen osalta se olisi mahdollista systeemiin 1 sisältyvien adaptiivisten rakenteiden kautta, jossa merkittävää roolia näyttelee pikkuaivot. Systeemin 2 kognitiivisiin toimintoihin se voisi liittyä aktiivisena olevan toiminnan taustalla olevien prosessien päivityksen treenaamisen.
Väännät nyt Kahnemanin kuvaileman, käyttäytymiseen liittyvän mallin johonkin erikoiseen aivoprosessien, -alueiden ja geenien/meemien sekamelskaksi. En osaa oikein kommentoida tuota, koska minusta näitä on turha yrittää vääntää samaan viitekehykseen.
Systeemi yhden treenauksella tarkoitin sitä, että olisi hyvä tunnistaa paremmin tilanteet, joissa nopea mutuarvio on isolla todennäköisyydellä liiian epätarkka sen arvion käyttötarpeeseen nähden. Eli viljellä itsekriittisyyttä ensivaikutelmien suhteen.
Joo, mä yritän inspiroitua kaikesta aivoihin liittyvästä ajattelusta ja vääntää ideat todellisten aivojen rakenteisiin sopivaan muotoon. Pulmana vain on se, että psykologiset teoriat tuppaavat olemaan aivojen näkökulmasta enemmän kaunokirjallisuutta kuin aivojen toiminnallisia kuvausyrityksiä.
Ylipäätään kognitiivinen psykologiakin tukeutuu yhä pätemättömäksi todettuun tietokonemetaforaan, kun parempaa ei ole vielä keksitty. Erityisesti on mainittava psykologian puhe lukuisista erilaisista muistityypeistä, mutta sitä ei esitetä missään miten ne ovat konkreettisesti aivoissa olemassa. Näin tehdään myös tuossa linkkaamassani muuten hyvässä artikkelissa.
Varasin muuten tuon Kahnemanin kirjan kirjastosta luettavaksi. Saa nähdä mitä siitä saa irti.
Monet käyttäytymisen tason ilmiöt ovat aivoissa niin monen eri tason, rinnakkaisen ja päällekkäisen prosssin tulosta, että kokonaisuuuden mekanistinen tarkastelu ei useinkaan ole järkevää. Aivokuvantamisessa tietenkin voidaan nähdä eroja erilaisten alatapausten välillä ja sitä kautta selvittää jotain myös mekanismitasolla.
Olen miettinyt aika paljon kuvantamisdataa, jossa nähdään aktivaatioita (aktivaatioeroja) tietyillä aivoalueilla eri tilanteissa esim kognitiivisessa tehtävässä. Jos yrittää ymmärtää näitä esimerkiksi henkilön kokemuksen tai persoonapiirteiden kautta (tai selittäjänä), törmää aina siihen, että jos etsii tietoa "millaisiin valintaprosesseihin liittyviin mekanismeihin aivoalue X liittyy", tulee valtava määrä prosesseja ja ristiriitaisia tuloksia, miten nähdyt responssit liittyvä muihin tekijöihin tai tehtävän ominasuuksiin.
Aivot vaan eivät ole systeemi, jossa tietyt tehtävät tehdään paikassa X ja tietyt paikassa Y. Ellei puhuta aivan primaaritason aistihavainnoista tms. Kaikki esimerkiksi havaitun asian merkitykseen liittyvä arviointi leviää nopeasti eri puolille korteksia ja syvempiäkin rakenteita ja muodostaa monimutkaisen verkon prosessipolkuja.
Psykologiasta puuttuu samoin kuin neurotieteistä kokoava yhtenäinen viitekehys ja siksi tutkimukset keskittyvät yksityiskohtiin ja tulokset ovat myös osin keskenään ristiriitaisia.
Kuvantamisilla voi vain nähdä, eri aivoalueiden aktiivisuustasoja; että jotakin jollakin aktivaatiotasolla tapahtuu, mutta ei sitä mitä siellä tapahtuu. Ilmeisti myös psykologian aivomallit perustuvat edelleen lähinnä tutkimuslähtöisiin yksittäisilmiöiden malleihin, joita sitten yritetään sovittaa aivorakenteisiin?
Jotta näistä ongelmista päästäisiin eroon, tarvitaan laajempi yhtenäinen viitekehys. Ainakin sosiologia, psykologia ja neurotiede pitäisi liittää yhteisen viitekehyksen. Kahnemanin mallit eivät vielä tähän riitä, mutta voivat toimia kehitysaskeleena sen kehittämisessä.
Kahnemanin System 1 ja System 2 -mallit ovat tosiaankin vain metaforisia kuvaajia ihmisen kognitiivisille prosesseille, eivätkä ne suoraan vastaa mitään tiettyjä aivorakenteita. System 1 kuvaa nopeaa, automaattista ja vaistonvaraista ajattelua, kun taas System 2 viittaa hitaampaan, tietoisempaan ja loogisempaan pohdintaan.
Kiinnostavaa kuitenkin on, että ideaa on näköjään myös laajennettu ja yritetty sovittaa konkreettisesti aivojen rakenteiden kuvaukseen. Kognitiivisia prosesseja on kahta tyyppiä ja kahta järjestelmää:
“In short, when we merge Henriques' Unified Theory of Knowledge (UTOK) with Vervaeke’s metatheory of cognition, a new picture emerges. It is not that there are either systems or types of cognitive processes and that scholars simply differ in terminology. Rather, our conclusion is that, when it comes to the human mind, there are two types of processes that take place in two kinds of systems.”
Kun yhdistämme nämä, syntyy ensin mainitun artikkelin mukaan uusi kuva ihmismielestä: olemassa on kahdentyyppisiä prosesseja, jotka tapahtuvat kahdessa erityyppisessä järjestelmässä (sain näistä artikkeleista monia uusia ideoita, joita pitää kuitenkin vielä sulatella).
Ainakin osaa palstalsisista saattaa kiinnostaa myös Vervaeken kiinnostus buddhalaisuuden. https://johnvervaeke.com/
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
