Kiinan ja Intian nousu filosofisesta näkökulmasta?

[Purdue]

Kiinan ja Intian nousu filosofisesta näkökulmasta?


Jos ajatellaan, että Kiinassa ja Intiassa asuu kummassakin päälle 1,4 miljardia ihmistä, ja tämä on noin 35% koko maailman 8 miljardista ihmisestä, ja muutoinkin näiden maiden kulttuurinen vaikutus on vahva ympäri Aasiaa, niin mitä Kiinan ja Intian nousu merkitsee filosofisesta näkökulmasta katsottuna?

Kiinan suuria filosofioita ovat Kungfutselaisuus ja Taolaisuus, ja Intian kohdalla voidaan puhua Hindulaisesta filosofiasta sekä Buddhalaisesta filosofiasta, joka sai alkunsa Intiasta, ja joka on levinnyt laajalle Kaakkois-Aasiaan.


Mutta jos ajatellaan, että länsimainen filosofinen ajattelu ja kulttuuri, joka on painottanut demokratiaa, kapitalismia, ihmisoikeuksia, tiedettä, rationalismia, yksilönvapautta, jne. on ollut maailmassa vahvoilla tähän asti, niin kuinka Kiinan ja Intian nousu, ja varsinkin Kiinan nousu, niin tulee vaikuttamaan maailmassa filosofisella tasolla?

Mitäpä jos Kiina ottaakin yhdeksi ulkopolitiikkansa tavoitteeksi Kungfutselaisen ajattelun edistämisen maailmassa? Millainen maailma tämä olisi?

Ja yleisemminkin, kun Aasia nousee taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, niin mitä tämä merkitsee kulttuurin ja filosofian tasolla? Voiko olla niin, että kommunistisesta Kiinasta tulee uusi malli, jota autoritaariset johtajat kopioivat ja soveltavat kukin omalla tahollaan? Kiina on tosin vältellyt tähän asti puuttumasta muiden maiden sisäisiin asioihin, mutta kun sen valta ja kyvyt kasvavat, ja sen intressit muuttuvat supervaltastatuksen myötä globaaleiksi, niin tähän voi tulla muutos.

Millainen siis olisi maailma, jossa kiinalainen kulttuuri ja filosofia nousisi länsimaisen kulttuurin ja arvojen edelle ja yli?