Ihmisten välisten suhteiden typologia

[MooM]

Lisähuomiona, ei mitenkään kritiikkinä tms: Siihen, miten joku kokemus asettuu valenssissa (pos/neg-akseli), vaikuttaa paitsi kokemuksen komponenttien objektiivinen valenssi, myös henkilön arvot. Kokemukseen voi liittyä vaikkapa fyysisesti epämukavia tuntemuksia (esim raskas työ, paleleminen tms) tai taloudellisia menetyksiä, mutta jos kokemukseen liittyy tunne, että toimii arvojensa mukaan vaikkapa auttamalla toista, nettona kokemus (tai odotukset kokemuksesta, mikä liittyy motivaatioon) voi olla selvästi positiivinen.

Oletko julkaissut tuon jossain vai mistä noin formaali ja englanninkielinen tapa esittää asia?

Joo, en siis ole julkaissut tuota, mutta lähellä oli. Kirjoittelin tossa noin vuosi sitten erään amerikkalaisprofessorin tuoreeseen kirjaan liittyen kirja-arvostelun esseen muodossa englannin kielellä, ja tämä taulukko oli osa sitä analyysiä. Ja tuo professori tykästyi sen verran siitä esseestä, että kirjoitin sen arvostelun pohjalta toisen esseen, joka olisi ollut enemmän julkaisukelpoinen. Homma kariutui omalta osaltani kuitenkin siihen, että se aiottu media olisi ollut open access julkaisu, jossa artikkelin julkaisukustannukset lankeavat kirjoittajalle. Article processing charges sekä englannin kielen tarkistus olisi tulleet maksamaan lähemmäs pari tonnia, joten päätin olla julkaisematta tuota esseetä. Ei nuo mun ideat nyt niin mullistavia olleet, vaikka toisaalta olisi ollut ihan kiva julkaista se essee.

Ja joo, tuo sun valenssinäkökulma on mielenkiintoinen, ja sitä olen itsekin pohtinut. Mä näkisin, että tuo kysymys hyvästä ja pahasta (pos/neg) on jaettavissa kolmeen osaan:
1) Yksilön etunäkökulma
2) Yksilön preferenssit
3) Yksilön tunteet

Noi kaikki kolme näkökulmaa tulee eri yhteyksissä esiin sen suhteen kuinka yksilö tulkitsee jotakin asiaa, prosessia, ilmiötä taikka objektia positiivinen-neutraali-negatiivinen akselilla.

Ja tuo evaluaatio siis tästä näkökulmasta auttaa sitä tulkitsijaa luomaan suhteen siihen ulkoiseen objektiin. Eli tuleeko asiaa lähestyä vai pitäisikö se torjua?

Ja kun ajattelee rationaalisen valinnan teoriaa, niin siinä preferenssit on se ratkaiseva tekijä. Tunnepuolta eli affektiivista arvottamista pidetään yleensä epärationaalisena, mutta tuo yllä oleva kolmijako osoittaa sen, että nuo kaikki kolme näkökulmaa vastaavat yhteen ja samaan kysymykseen: onko jokin asia hyvä taikka paha sen tulkitsijan kannalta?

Nämä valenssiasiat on kontrolloiduissa kokeissa yleensä pelkistetty äärimmilleen. Tyyliin saatko rahaa vai menetätkö, tunnetko kipua vai et tai saatko negatiivista vai positiivista palautetta. Todellisen elämän tilanteissa yleensä ei ole kyse noin selkeistä outcomeista, vaan helposti mitattavien konkreettisten hyötyjen ja haittojen lisäksi monimutkaisemmista sosiaalisista kytkennöistä ja arvioiduista todennäköisyyksistä. Usein vielä niin, että erilaiset vaikutukset tulevat erilaisilla aikajänteillä ja jos on impulsiivinen luonne, ne nopeat vaikutukset painavat enemmän kuin vähemmän impulsiivisella.

Jos mielihyvä "oikein tekemisestä" ja muusta altruismista (tai mielipaha väärin tekemisestä) lasketaan koettuun valenssiin (=hyötyyn) mukaan, en usko kenenkään tekevän asioita, joista on toiselle hyötyä, mutta itselle selvästi nettona negatiivista valenssia.

[Purdue]

Niin. Tuo on propositiologiikkaa, eli se ei muutu evidenssin valossa, kun taas kommunikaatio ihmisten välillä on pitkälti mukautuvaa. Vaikkapa antropomorfisuuteen päin

Kyllä, kaikilla malleilla on oma tarkoituksensa ja käyttöalueensa.

Tuon taulukon tarkoituksena ei ole arvioida yksilöiden välistä vuorovaikutusta taikka kommunikaatiota eikä se siihen sovellu.

Sen päätehtävä on arvioida agentti A:n valintojen ja toiminnan seurauksia sekä A:n että B:n näkökulmista. Eli onko seuraukset positiivisia, neutraaleja vaiko negatiivisia.


Jos ajatellaan tuota taulukkoa valtioiden näkökulmasta niin:

Ensinnäkin vaihtoehdot 1A ja 1C ovat valtioiden suhteissa aika lailla määrääviä, mitä tulee ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä kansainvälisiin kauppasopimuksiin.

Valtioiden välinen sotilaallinen kilpailu nähdään useimmiten nollasummapelinä, jossa valtion A lisätessään turvallisuuttaan eli asevoimiensa kokoa ja kykyjä, niin valtion B turvallisuus suhteellisesti heikkenee. Tämän toiminnan logiikka on puhtaasti itsekästä. Tämä kuvaa ruutua 1C.

1A eli win-win tilanne on yleensä kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa, joissa kumpikin osapuoli ajattelee hyötyvänsä siitä diilistä.

3A eli altruistinen käyttäytyminen kv. politiikassa liittyy lähinnä kehitys- ja katastrofiapuun.

3C eli lose-lose tilanne pätee parhaiten ilmastoneuvotteluihin. Valtiot katsovat, että ilmastoasioiden kuntoon laitto aiheuttaa niille taikka niiden yrityksille kuluja jossakin mielessä, ja se onkin sitten vaikea sopia siitä kuka ne kustannukset kattaa ja missä suhteessa. Kehitysmaat ovat esim. painottaneet sitä, että kehittyneiden maiden pitäisi kattaa suurin osa kustannuksista. Eli lose-lose tilanteessa on vaikeampi sopia asioista kuin win-win tilanteessa, ja sen takia ympäristöasioiden hoito valtioiden välillä on ollut vaikeampaa kuin esim. kauppaneuvotteluiden edistäminen.


Mutta joo, pitää ymmärtää kunkin mallin käyttöalue. Tämän mallin tarkoituksena ei ole analysoida strategista vuorovaikutusta taikka yksilöiden välistä kommunikaatiota, vaan tyypittää A:n valintojen tuotoksia sekä seurauksia sekä A:n että B:n näkökulmista.

[Jalo Arkkivalo]

Tuo taulukko sai alkunsa valtioiden välisten suhteiden analysoimisesta, mutta se sopii erinomaisesti myös henkilökohtaisten suhteiden analysoimiseen.

Ei ihminen toimi minusta tuollaisessa staattisessa matriisissa. Vaan kommunkointi ja yhteistoiminta on äärimmäisen herkkää taidetta ja tiedettä. Yksi sana voi rikkoa luottamuksen ja taas palauttaa sen. Kommunikoinnin hetki on lähes yhtä tärkeä kuin se mitä kommunikoidaan.
Kaksi yhteistyöhön pyrkivää henkilöä voivat olla vuorovaikutussyklin eri vaiheessa. Toinen voi olla ärtynyt ja toinen fokusoi jo toiseen asiaan. Eli henkilöt voivat olla ihan eri "tiloissa", ollessaan tekemisissä.
Perustelen asiaani sillä, että esim. negatiiviset tunteet nousevat nopeasti ja ne vievät aikaa häipyä. Aika riippuu vähän kokemuksen intensiteetistä. Pahimmillaanhan voi jäädä jopa traumajälki, joka ei häivykään ihan noin vaan. Samoin toisen henkilön osallistumisen ja kommunikaation rationaalinen analysointi vaatii aikaa. Haluamme ymmärtää mitkä ovat vastapuolen todelliset motiivit.
Ihmisten välinen kommunikaatio on tällaisia syklejä, ja ajatus siitä että olisimme jotenkin toisteemme suhteen täydellisessä synkronissa niin, että muodostuisi jatkuvasti vain tuon matriisin kuvaamia kohtaamisia - ei mielestäni voi pitää paikkaansa.

Jos otetaan pidempi aikaikkuna tai laajemmat systeemit kuten valtio, voidaan ehkä luoda jonkinlainen malli. Eli että tämä ja tämä yksilö tai yhteisö, näyttävät toteuttavan yhteistoiminnassaan tällaista ja tällaista mallia. Esimerkiksi toinen on hyväksikäyttäjä ja toinen uhri. Mutta lyhyellä tähtäimellä tämä on äärimmäisen vaikea havaita.
Eli suhtaudun erittäin kriittisesti tähän malliin ja sen erittäin yleistävään luonteeseen.
Valtiotasolla tai juurikin kehystettynä aikaikkunalla, ja ehkä joillakin muilla tarkastelulle asetetuille lisämääreille; malli voi olla ihan mielenkiintoinen työkalu.

[Purdue]

Lisähuomiona, ei mitenkään kritiikkinä tms: Siihen, miten joku kokemus asettuu valenssissa (pos/neg-akseli), vaikuttaa paitsi kokemuksen komponenttien objektiivinen valenssi, myös henkilön arvot. Kokemukseen voi liittyä vaikkapa fyysisesti epämukavia tuntemuksia (esim raskas työ, paleleminen tms) tai taloudellisia menetyksiä, mutta jos kokemukseen liittyy tunne, että toimii arvojensa mukaan vaikkapa auttamalla toista, nettona kokemus (tai odotukset kokemuksesta, mikä liittyy motivaatioon) voi olla selvästi positiivinen.

Oletko julkaissut tuon jossain vai mistä noin formaali ja englanninkielinen tapa esittää asia?

Joo, en siis ole julkaissut tuota, mutta lähellä oli. Kirjoittelin tossa noin vuosi sitten erään amerikkalaisprofessorin tuoreeseen kirjaan liittyen kirja-arvostelun esseen muodossa englannin kielellä, ja tämä taulukko oli osa sitä analyysiä. Ja tuo professori tykästyi sen verran siitä esseestä, että kirjoitin sen arvostelun pohjalta toisen esseen, joka olisi ollut enemmän julkaisukelpoinen. Homma kariutui omalta osaltani kuitenkin siihen, että se aiottu media olisi ollut open access julkaisu, jossa artikkelin julkaisukustannukset lankeavat kirjoittajalle. Article processing charges sekä englannin kielen tarkistus olisi tulleet maksamaan lähemmäs pari tonnia, joten päätin olla julkaisematta tuota esseetä. Ei nuo mun ideat nyt niin mullistavia olleet, vaikka toisaalta olisi ollut ihan kiva julkaista se essee.

Ja joo, tuo sun valenssinäkökulma on mielenkiintoinen, ja sitä olen itsekin pohtinut. Mä näkisin, että tuo kysymys hyvästä ja pahasta (pos/neg) on jaettavissa kolmeen osaan:
1) Yksilön etunäkökulma
2) Yksilön preferenssit
3) Yksilön tunteet

Noi kaikki kolme näkökulmaa tulee eri yhteyksissä esiin sen suhteen kuinka yksilö tulkitsee jotakin asiaa, prosessia, ilmiötä taikka objektia positiivinen-neutraali-negatiivinen akselilla.

Ja tuo evaluaatio siis tästä näkökulmasta auttaa sitä tulkitsijaa luomaan suhteen siihen ulkoiseen objektiin. Eli tuleeko asiaa lähestyä vai pitäisikö se torjua?

Ja kun ajattelee rationaalisen valinnan teoriaa, niin siinä preferenssit on se ratkaiseva tekijä. Tunnepuolta eli affektiivista arvottamista pidetään yleensä epärationaalisena, mutta tuo yllä oleva kolmijako osoittaa sen, että nuo kaikki kolme näkökulmaa vastaavat yhteen ja samaan kysymykseen: onko jokin asia hyvä taikka paha sen tulkitsijan kannalta?

Nämä valenssiasiat on kontrolloiduissa kokeissa yleensä pelkistetty äärimmilleen. Tyyliin saatko rahaa vai menetätkö, tunnetko kipua vai et tai saatko negatiivista vai positiivista palautetta. Todellisen elämän tilanteissa yleensä ei ole kyse noin selkeistä outcomeista, vaan helposti mitattavien konkreettisten hyötyjen ja haittojen lisäksi monimutkaisemmista sosiaalisista kytkennöistä ja arvioiduista todennäköisyyksistä. Usein vielä niin, että erilaiset vaikutukset tulevat erilaisilla aikajänteillä ja jos on impulsiivinen luonne, ne nopeat vaikutukset painavat enemmän kuin vähemmän impulsiivisella.

Jos mielihyvä "oikein tekemisestä" ja muusta altruismista (tai mielipaha väärin tekemisestä) lasketaan koettuun valenssiin (=hyötyyn) mukaan, en usko kenenkään tekevän asioita, joista on toiselle hyötyä, mutta itselle selvästi nettona negatiivista valenssia.

Joo, lähinnä mä ajattelisin että yksilöiden tapauksessa kyse on subjektiivisesta evaluaatiosta. Eli kokeeko yksilö jonkin asian positiivisesti vaiko negatiivisesti?

Mutta mä määrittelin tuossa "altruismin" siinä merkityksessä, että aiheutuuko agentti A:lle siitä valinnasta itselleen kustannuksia ja/tai negatiivisia kokemuksia, ja toisaalta aiheutuuko agentti A:n valinnoista agentille B hyötyjä ja/tai positiivisia kokemuksia.

Altruismin voi toki määritellä moneltakin kannalta, mutta yksilöiden motiivit eivät ole niinkään mitattavissa, mutta hyödyt ja/tai kustannukset on helpommin arvioitavissa.

Mitään eksaktia tiedettä tuon ei tarvitse olla, vaan riittää että pystytään arvioimaan nimenomaan sen valenssin suunta sillä positiivinen/neutraali/negatiivinen akselilla kummankin osapuolen näkökulmasta.

Ja tää mun taulukko sai alkunsa kansainvälisten suhteiden analyysista. Siellä nämä monet lopputuloset voidaan kvantifioida rahallisesti taikka jollakin muulla tavoin.

[Purdue]

Tuo taulukko sai alkunsa valtioiden välisten suhteiden analysoimisesta, mutta se sopii erinomaisesti myös henkilökohtaisten suhteiden analysoimiseen.

Ei ihminen toimi minusta tuollaisessa staattisessa matriisissa. Vaan kommunkointi ja yhteistoiminta on äärimmäisen herkkää taidetta ja tiedettä. Yksi sana voi rikkoa luottamuksen ja taas palauttaa sen. Kommunikoinnin hetki on lähes yhtä tärkeä kuin se mitä kommunikoidaan.

Ei toimikaan, eikä tuon taulukon taikka matriisin tehtävä olekaan analysoida kommunikaatiota taikka vuorovaikutusta.

Lähinnä loin tuon taulukon siksi, että kansainvälisen politiikan tutkimuksessa esim. on joissakin yhteyksissä väitelty siitä, että ovatko valtiot itsekkäitä, yhteistyökykyisiä, altruisteja, egoisteja, jne.

Eli kyse on jonkin tietyn toimijan (agentti A) valintojen ja toiminnan seurausten eettisestä ja moraalisestakin analyysistä (Tämä siis aloituksen vaihtoehto I, jossa käsiteltiin ihmisen luontoa.)


Eli tuota taulukkoa ei pysty käyttämään vuorovaikutuksen taikka kommunikaation analyysiin, vaan sen arvioimiseen että käyttäytyykö agentti A itsekkäästi, altruistisesti, egoistisesti, jne.

Eli tämän taulukon lähtökohta on tuossa debatissa, joka koskee ihmisen luontoa (Human Nature) moraalisessa ja eettisessä kontekstissa.


Kansainvälisen politiikan tutkimuksessa tiettyjen teorioiden kannattajat näkevät valtiot ja ihmisen itsekkäänä olentona, siinä missä toiset katsovat yhteistyön leimaavan ihmisiä ja valtioita.

Tuo mun taulukko taas tuo esiin sen, että ihmiset ja valtiot voivat olla itsekkäitä, altruisteja taikka tehdä yhteistyötä tilanteesta riippuen. Eli se ihmisen luonto ei ole kiveen hakattu!

[Jalo Arkkivalo]

Ja tää mun taulukko sai alkunsa kansainvälisten suhteiden analyysista. Siellä nämä monet lopputuloset voidaan kvantifioida rahallisesti taikka jollakin muulla tavoin.

En ehtinyt vastata, piti sanoa että tästä tulee mieleen nimenomaan kauppatiede, liiketoimintamallit ja lopputulos. Ja ehkä sana: "hyöty". Jos tuo matriisi olisi sanoitettu enemmän painottaen lopputuloksia, seurauksia tai hyötyjä, se kuvastaisi ehkä paremmin sen luonnetta ja tavoitteita.

Mallin idea sinänsä on varsin mielenkiintoinen.

[Purdue]

Ja tää mun taulukko sai alkunsa kansainvälisten suhteiden analyysista. Siellä nämä monet lopputuloset voidaan kvantifioida rahallisesti taikka jollakin muulla tavoin.

En ehtinyt vastata, piti sanoa että tästä tulee mieleen nimenomaan kauppatiede, liiketoimintamallit ja lopputulos. Ja ehkä sana: "hyöty". Jos tuo matriisi olisi sanoitettu enemmän painottaen lopputuloksia, seurauksia tai hyötyjä, se kuvastaisi ehkä paremmin sen luonnetta ja tavoitteita.

Mallin idea sinänsä on varsin mielenkiintoinen.

Joo. No mutta tämähän on juuri sitä kommunikaatiota. Ehkä en osannut selittää mallin tarkoitusta tarpeeksi hyvin aloituksessa, taikka sitten taulukon otsikointi on hieman epätarkka, mutta selvästikin tässä nyt kommunikoidaan siitä mistä taulukossa on kyse.

Kommunikoimme sanojen ja sanoihin liittyvien käsitteiden avulla ja välityksellä, ja kaikilla meillä on hieman erilaiset käsitteelliset mallimme varsinkin mitä abstraktimmasta käsitteestä on kyse.

Olen huomannut varsinkin näissä nettikeskusteluissa, että kuinka vaikeaa se kommunikointi välillä on. Mutta yleensä pienen väännön jälkeen saattaa se yhteinen sävel kirkastua jos nyt on ylipäätään kirkastuakseen.

[Purdue]

Kokeillaanpa uudestaan, eli hieman muokkasin tuota aloituksen taulukkoa uuteen uskoon, jotta se olisi nyt helpommin tulkittavissa.

Eli uusi taulukko on tuossa:

Elikkä, ensinnäkin tuon taulukon tarkoituksena on mahdollistaa ihmisen luonnon (Human Nature) analysoiminen, eli se onko agentti A kenties egoistinen, yhteistyökykyinen, itsekäs tai vaikkapa altruistinen. Tuo taulukko lähtee siitä, että ihminen voi olla kaikkea tätä tilanteesta riippuen.

Kun taulukko tulkitaan tästä näkökulmasta, niin silloin vasemmalta ja ylhäältä huomio kiinnittyy noihin kolmeen asiaan:
- Approach/Allow positive experiences
- Avoid/Cause No negative experiences
- Accept/Cause negative experiences

Tästä saadaan kasaan 9 ruutua, joissa tuo Human Nature näkökulma on esillä ensiksi. Ihmisen luontoa kuvataan siis 9 erilaisen vaihtoehdon kautta, joista ne merkittävimmät ovat itsekkyys (selfishness), altruismi (altruism) sekä yhteistyöhakuinen egoismi (cooperative egoism) josta on 4 eri vaihtoehtoa.


Toisaalta taulukkoa voidaan tulkita lopputulemien (outcomes) näkökulmasta, jossa analysoidaan Agentti A:n valintojen seurauksia hyötyjen ja tappioiden (Gains/losses) näkökulmasta, jolloin huomio kiinnittyy siihen mikä on gains/losses tilanne A:n ja B:n kannalta.

Kun taulukkoa tulkitaan tästä näkökulmasta, saadaan myös aikaiseksi 9 ruutua ja skenaariota. Tuossa taulukossa nuo skenaariot on muodostettu numeeristen arvojen avulla, mutta oleellista noissa skenaarioissa ei ole tarkat lukemat, vaan se että kuka hyötyy ja kuka kokee tappioita, ja se että ovatko mahdolliset hyödyt ja tappiot yhtä suuria vaiko eri suuria agenttien A ja B näkökulmasta.


Elikkä, tuon taulukon tarkoituksena ei ole analysoida agenttien A ja B välistä vuorovaikutusta ja kommunikaatiota, vaan sen tarkoituksena on mahdollistaa a) agentti A:n toiminnan eettinen ja moraalinen analyysi Human Nature näkökulmasta, sekä b) se analyysi että kumpi agenteista mahdollisesti hyötyy taikka kärsii tilanteesta.

Ensimmäinen näkökulma kiinnittää huomionsa agentti A:n motivaatioon ja tavoitteisiin, ja jälkimmäinen näkökulma agentti A:n valintojen seurauksiin.

[MooM]

Tämä herätti ajatuksen, josta ole puhunut aiemminkin muisa yhteyksissä. Siis 3 A: altruismi lman omaa nettohyötyä. Tykkään tuosta summajutusta, koska se kertoo aika suoraan sen, miten järkevää teko ylipäätään on. Mitä negatiivisempi summa, sitä tyhmempi teko/valinta.

Tähän liittyy usein kuultu periaate "X:n etu tulee aina ensin". Olipa X sitten isänmaa, koira tai lapsi. Ilman tuota loppusummaa lausahdus on älytön. Jos summa menee hyvin negatiiviseksi (joko siksi, että X saa hyvin vähän hyötyä ja/tai A:n kokema haitta on todella iso), useimmat automaattisesti hylkäävät periaatteensa.

Kukaan ei esim maksa lihapiirakasta tonnia, vaikka sillä saisi nälkäisen lapsen tyytyväiseksi (en siis puhu nälkäkuolemasta vaan lyhyehköstä nälässä odottamisesta). Sen sijaan moni menee pelastamaan lasta avannosta, vaikka se tuottaa itselle kuolemanvaaran. Tai mielihyvin maksaa sen tonnin (tai sata) saadakseen lapsen pois hengenvaarasta.

[Kohina]

Lihapiirakan antaminen maksaa yli tonnin, sillä nyt ruokit toista. Itse olen kyllä maksanut nälkäisille useammankin kerran pyytämättä, mutta pyrkinyt pitämään huolta ettei siitä tule tapa.
Lintujen ruokkiminenkaan ei ole satunnaisesti kuin haitallista. Ketullekin annoin ruokaa aina kun oli pahimmat kelit, jos silloinkaan, sillä en tarvitse elättejä. Jäistä pelastaminen on taas kertaluonteinen.

[MooM]

Lihapiirakan antaminen maksaa yli tonnin, sillä nyt ruokit toista. Itse olen kyllä maksanut nälkäisille useammankin kerran pyytämättä, mutta pyrkinyt pitämään huolta ettei siitä tule tapa.
Lintujen ruokkiminenkaan ei ole satunnaisesti kuin haitallista. Ketullekin annoin ruokaa aina kun oli pahimmat kelit, jos silloinkaan, sillä en tarvitse elättejä. Jäistä pelastaminen on taas kertaluonteinen.

Kaikki esimerkkini olivat kertaluonteisia tapahtumia.

[Kohina]

Mutta tosiaan hyvä on holistista ja paha reduktionistista. Eli lapsen pelastaminen jäistä voi olla luonteeltaan egoistista ja vauvan surmaaminen altruisitista. Ihan tosi!

[Kohina]

Tarina aiheeseen liittyen.

Olin kerran trooppisella saarella lomalla keskellä syvintä kaamosta ottaen kuvia rannalta kun näin pienen lapsen nousevan vedestä huutaen kauhusta meduusa naamallaan. Ennen kuin ehdin edes reagoida tilanteeseen juoksi lapsen luokse jäntevä rantaleijona joka virtsasi lapsen naamalle jolloin lapsi lopetti itkemisen. Tilanne tuli niin puskista että hörähdin ällistyksestä ja kaikki osoittivat halveksuntaa kohtaani. En voinut edes puolustautua kertomalla ettei virtaa auta sillä olisin vain pahentanut tilannetta. Loppuaika menikin hotellihuonessa ryypätessä odottaen painajaisen päättyymistä. Vikana päivänä näin rantaleijonan baarissa. Hän kertoi tietävänsä hyvin ettei virtsa lievitä oireita, mutta se on takuuvarma keino saada pillua mielin määrin, sillä meduusat ja lapset eivät turistirysästä lopu, eikä paikallisia haittaa kun turistit palkitsevat hänet paikallisissa ruhtinaallisesti.

Kotimatkalla tulli otti minut kiinni siellä ja kysyivät mikä pedari minä olen kun kannan kuvaa golden showerista. Yritin kertoa tapauksesta mutta eihän ne uskonut sanaakaan, joten nykyään minä en rekisteröitynä seksuaalirikollisena pääse periferiallekaan.

[Kohina]

Lihapiirakan antaminen maksaa yli tonnin, sillä nyt ruokit toista. Itse olen kyllä maksanut nälkäisille useammankin kerran pyytämättä, mutta pyrkinyt pitämään huolta ettei siitä tule tapa.
Lintujen ruokkiminenkaan ei ole satunnaisesti kuin haitallista. Ketullekin annoin ruokaa aina kun oli pahimmat kelit, jos silloinkaan, sillä en tarvitse elättejä. Jäistä pelastaminen on taas kertaluonteinen.

Kaikki esimerkkini olivat kertaluonteisia tapahtumia.

Elämä ei ole kertaluonteista. Syntymä ja kuolema ovat.

[Purdue]

Tämä herätti ajatuksen, josta ole puhunut aiemminkin muisa yhteyksissä. Siis 3 A: altruismi lman omaa nettohyötyä. Tykkään tuosta summajutusta, koska se kertoo aika suoraan sen, miten järkevää teko ylipäätään on. Mitä negatiivisempi summa, sitä tyhmempi teko/valinta.

Tähän liittyy usein kuultu periaate "X:n etu tulee aina ensin". Olipa X sitten isänmaa, koira tai lapsi. Ilman tuota loppusummaa lausahdus on älytön. Jos summa menee hyvin negatiiviseksi (joko siksi, että X saa hyvin vähän hyötyä ja/tai A:n kokema haitta on todella iso), useimmat automaattisesti hylkäävät periaatteensa.

Kukaan ei esim maksa lihapiirakasta tonnia, vaikka sillä saisi nälkäisen lapsen tyytyväiseksi (en siis puhu nälkäkuolemasta vaan lyhyehköstä nälässä odottamisesta). Sen sijaan moni menee pelastamaan lasta avannosta, vaikka se tuottaa itselle kuolemanvaaran. Tai mielihyvin maksaa sen tonnin (tai sata) saadakseen lapsen pois hengenvaarasta.

No mukavaa jos tuo mun uusi taulukko herätti ajatuksia.

Oikeastaan tuo taulukko antaa mahdollisuuden tulkita Ihmisen Luontoa (Human Nature) eli sitä onko yksilö egoisti, altruisti vaiko itsekäs, niin kahdesta näkökulmasta:
- A:n Motivaatio ja päämäärät
- A:n valintojen seuraukset A:n ja B:n kannalta


Se mitä olen etiikkaa ja moraalifilosofiaa lukenut, niin lähtee yleisesti siitä ajatuksesta, että yksilön motiiveja voi olla vaikea määritellä, mutta jonkin toiminnan hyödyt/haitat eli seuraukset on helpommin määriteltävissä.

Eli jos ajatellaan vaikkapa "psykologista egoismia" joka lähtee siitä, että yksilö toimii aina oma etu edellä, jopa silloinkin kuin hän toimii altruistisesti, niin tuota määritelmää on mahdoton todentaa, taikka sitten se on väärä.

Robert Shaver esim. katsoo, että psykologinen egoismi on väärä doktriini:
Shaverin artikkeli "Egoism" Stanford Encyclopedia of Philosophy sivustolla


Mutta tuosta ongelmasta on Shaverin mukaan ulospääsy, ja sen tarjoaa Gregory S. Kavka vuonna 1986 julkaistussa kirjassaan "Hobbesian Moral and Political Theory".

Se ratkaisu on "Predominant Egoism" jonka mukaan yksilöt ovat useimmiten egoistisia, mutta voivat toimia myös altruistisesti joissakin tilanteissa.


Ja tuo mun taulukko perustuu Pääsääntöiselle Egoismille (Predominant Egoism). Olen tulkinnut sen tässä siten, että yksilö voi tavoitella itselleen:
- Positiivisia kokemuksia
- Vältellä negatiivisia kokemuksia, eli pyrkiä neutraaliin lopputulokseen
- Hyväksyä negatiiviset kokemukset

Ja nuo pos./neutr./neg. kokemukset on tossa taulukossa määritelty hyötyjen ja tappioiden avulla ja näkökulmasta, jolloinka kaikki vaihtoehdot on esitettävissä kvantitatiivisessa muodossa. Ne eksaktit lukemat ei ole oleellisia, vaan niiden suunta.

Tällöin altruismi siis tarkoittaa kaikkia niitä tilanteita, joissa yksilö on valmis kokemaan haittoja/kustannuksia jotta toinen osapuoli voi kokea hyötyjä/positiivisia kokemuksia. Jo se seikka, että vanhemmat kustantaa lapsensa urheiluharrastukset voidaan tulkita altruismina tästä näkökulmasta katsottuna.

Itsekkyys on puolestaan altruismin vastakohta tässä gains/losses ajattelussa. Eli se kuvastaa tilannetta, jossa agentti A hankkii omat hyötynsä/positiiviset kokemuksensa aiheuttamalla agentti B:lle haittoja/negatiivisia kokemuksia.

Ja tuon "yhteistyöhakuisen egoismin" (cooperative egoism) yhteinen tekijä on se, että agentti A toimii siinä siten, ettei kummallekaan osapuolelle aiheudu tilanteesta haittoja/negatiivisia kokemuksia.