Aloitetaanpa tällainen topikki, jossa voidaan keskustella kansan kulttuurisesta homogeenisuudesta ja heterogeenisuudesta, ja sen merkityksestä yhteiskunnan järjestykselle ja ylipäätään ihmisten yhteenkuuluvaisuuden tunteelle.
Se keskeinen kysymys on, että johtaako maahanmuutto sekä yhteiskunnan pirstaloituminen yhä pienempiin arvoyhteisöihin ja sosiaalisiin ja etnisiin ryhmiin siihen, että kommunikaatio kansalaisten keskuudessa vähenee, ja (potentiaaliset) konfliktit lisääntyvät?
Tarkoitus tässä ei ole suoralta kädeltä olla puolesta taikka vastaan monikulttuurisuusaatetta vaan tarkastella mitä yhteiskunnan pirstaloitumisesta erilaisiin pienempiin kuppikuntiin seuraa?!
Pohjustan keskustelun amerikkalaisella yliopistollisella oppikirjalla nimeltä "Intercultural Communication" (1999), jonka ovat kirjoittaneet alan konkarit Everett M. Rogers & Thomas M. Steinfatt.
Tämä tieteenala eli Intercultural Communication sai alkunsa toisen maailmansodan jälkeen siitä, että USA:n kasvavan globaalin aseman myötä sen diplomaateilla ulkoministeriössä oli tarve ymmärtää vieraita kulttuureja, jotta diplomaattinen kommunikaatio sujuisi paremmin.
Tuossa kirjassa on kolme kohtaa, joita lainaan tässä, ja jotka ovat keskeisiä tän aloituksen aihepiirin kanssa:
As the degree of intercultural difference between any two or more people becomes wider, communication is less likely to occur.
As the degree of intercultural difference becomes wider in human communication situations, information exchange is likely to be less effective.
The most important single factor in the rate of assimilation versus cultural maintenance of an ethnic group is whether it can continue its distinctive language.
Eli suomeksi sanottuna tuo tarkoittaa sitä, että mitä erilaisempia ihmiset ovat kulttuurisesti, niin sitä vähemmän he kommunikoivat, ja tuo kommunikaatio on vähemmän onnistunutta.
Toinen johtopäätös, joka liittyy erityisesti maahanmuuttajiin, on se että heidän integroitumisensa uuteen yhteiskuntaan korreloi vahvasti sen kanssa, että maahanmuuttajataustaiset omaksuvat uuden yhteiskuntansa kielen eivätkä jatka oman kielensä käyttöä. Tämä pätee erityisesti maahanmuuttajataustaisiin lapsiin.
Tuosta toisesta johtopäätöksestä voisi vetää myös sen johtopäätöksen, että se monikulttuurisuusajatteluun sisältyvä piirre, jossa eri taustaisille maahanmuuttajille tarjotaan koulutusta heidän omalla kielellään, niin estää heitä pidemmällä välillä integroitumasta uuteen kulttuuriinsa. Eli maahanmuuttajataustaiset henkilöt tarvitsevat enemmän uuden maansa kielikoulutusta!
Mutta tuo johtopäätös kommunikaatiosta koskee myös kaikkea kulttuurista erilaisuutta. On myös niin, että superrikkaat ja köyhät kommunikoivat vähemmän keskenään ja enemmän omien ryhmiensä sisällä. Myös yhteiskunnan pirstaloituminen erilaisiin arvoyhteisöihin vähentää eri ihmisten ja ihmisryhmien välistä kommunikaatiota jne.
Se suuri kysymys kuuluu: olemmeko matkalla kohti konfliktiyhteiskuntaa, joka saa alkunsa siitä että ihmisten arvot, tavat, tottumukset ja moraali sekä ylipäätään maailmankatsomus eroavat yhä enemmän toisistaan?
Eli vaikka yksilökeskeisyys ja vapaus olla mitä haluaa on hieno asia modernissa vapaassa demokraattisessa oikeus- ja sivistysvaltiossa, niin johtaako tämä siihen että pitkässä juoksussa ihmiset ei enää tule toimeen keskenään, ja kommunikaatio ja sen onnistuneisuus ihmisten välillä vähenee?
Elikkä siinä on tämän langan pohjustus. Ja kuten sanottua niin tämä pohjustus ei perustu ennakkoluuloihin, vaan tieteelliseen tietoon, jota monikulttuurisen kommunikaation (Intercultural Communication) tutkimus on Yhdysvalloissa tuottanut.
