Varmasti liittoja oli monenlaisia ja osassa puolisoiden välillä oli nykyajan ihanteen tapainen rakkaussuhde, tai vakiintunut ystävyys ja luottamus. Tai liikesuhteen tapainen kumppanuus. Joskus silkka sotatila tai alistussuhde.Purdue kirjoitti: ↑21 Maalis 2024, 10:49Näin mäkin olen ajatellut, että entisaikaan monissa avioliitoissa oltiin enemmän muodollisia ja silti läheisiä?MooM kirjoitti: ↑21 Maalis 2024, 10:44Toki. Persoonan ja kokemusten pohjaltahan se suhteen toimintamallit muodostuvat. Ja jos se osapuolille sopii, mikäpä siinä.Purdue kirjoitti: ↑21 Maalis 2024, 10:37Toki. Kukaan ei ole kaikissa tilanteissa aivan samanlainen.MooM kirjoitti: ↑21 Maalis 2024, 10:28Yleensä ihmiset, jotka mielestään ovat ihanan suoria todenpuhujia, ovat sietämättöiä, itsekeskeisiä moukkia, jotka kokevat oikeudekseen töräytellä mielipiteinään "totuuksia" asioista ja toisista ihmisistä. Mutta auta armias, jos heille sanoo mitään samalla tyylillä. Sitten on joko sotatila tai marttyyrim uhriutuminen välittömästi.Purdue kirjoitti: ↑21 Maalis 2024, 10:17
Mä sanoisin, että suora valehteleminen ja paskan puhuminen ei ole se juttu, vaan nimenomaan valkoiset valheet ja se ettei itsestä kerrota kaikkea ulospäin.
Eli itsestä annetaan toisille siloiteltu kuva, ja toisaalta valkoiset valheet auttavat meitä toimimaan hienovaraisesti toisia kohtaan.
Se, miten paljon ihminen puhuu suoraan ja käyttäytyy muutenkin fiiliksensä mukaan, liittyy tilanteeseen. Kotona pitäisi voida olla oma itsensä, mutta ei tietysti tahallaan loukata jne. Töissä, vieraiden kanssa kotona, juhlissa jne jne odotukset ja rooli on erilainen ja käyttäytymistä säädellään enemmän. Ei se tarkoita toisenaliseksi muuttumista (tai ei pitäisi tarkoittaa), vaan isompaa huomaavaisuutta ja varovaisuutta vahvojen mielipiteiden ilmaisussa, ellei sitä nimenomaan odoteta. Ihan normaalia sosiaalisen eläimen toimintaa.
Mutta varmaankin on ihmisten ja läheistenkin suhteiden välillä aikamoisia eroja. Joissakin parisuhteissa suhteen osapuolet voivat olla hyvinkin avoimia toisilleen, ja toisaalta toisissa suhteissa etäisiä ja muodollisia.
Jos ajattelen vaikkapa omaa faijaa, niin ei hänkään ole koskaan itsestään mitään kovin syvällistä mulle paljastanut. Ehkäpä se vaan johtuu siitä ettei miehet puhu henkilökohtaisuuksia toisilleen taikka lapsilleen? Mutta eipä tämä tiedon puute ole mua myöskään koskaan häirinnyt.
Pointti lähinnä se, että suht läheisetkin ihmissuhteet voi perustua sille, että vaikka saisikin olla "oma itsensä", niin se suhde on kuitenkin jollakin tasolla muodollinen.
Ennenwanhaan varmasti oli vielä enemmän etäisempiä avioliittosuhteita, kun miehen ja vaimon roolit olivat hyvin erilaiset eikä sellaista henkistä toveruutta edes odotetu, vaan elämät olivat erilliset. Ystävät olivat erikseen.
Sillä pakostakin sitä vuosikymmeniä kestävässä liitossa oppii tuntemaan sen toisen aika hyvin, vaikkei se toinen syvimpiä ajatuksiaan toiselle paljastaisikaan.
Mutta arkielämä oli erillisempää, usein mies oli töissä ja pois kotoa pitkiä aikoja ja vaimo huolehti arjen pyörittämisestä. Tai mitään vapaa-aikaa jutella ja kyhnytellä ei edes ollut, vain työ, ruoka ja uni. Maataloudessa tietenkin tarvittiin kummankin panos ihan siinä kotipiirissä, ellei puhuta kartanon omistajista yms yläluokasta. Mutta silloinkin roolit olivat erilaiset.