Dialektinen reduktiivinen emergentismi : tietoisuuden selityskuilun ylittävä viitekehys

Futurologista keskustelua keinomielestä
Avatar
Purdue
Reactions:
Viestit: 1094
Liittynyt: 17 Helmi 2024, 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Dialektinen reduktiivinen emergentismi : tietoisuuden selityskuilun ylittävä viitekehys

Viesti Kirjoittaja Purdue »

Purdue kirjoitti: 03 Huhti 2024, 15:37
Relationalismi, kuten sen tässä kommentissa ymmärrän, kiinnittää huomionsa sen sijaan havaitsijan subjektiivisen kokemuksen (Aistikokemus) ja havaitsijan mielestä riippumattomien objektiivisten objektien suhteeseen. Eli millainen on tuo "havaintosuhde" ja kuinka havaitsijan Aistikokemus ja viime kädessä Merkitystulkinta riippuvat tästä havaintosuhteesta?


Lähtökohta on se, että on olemassa:
- ulkoinen materiaalinen havaitsijasta riippumaton objekti
- media joka välittää informaatiota tuosta objektista
- havaitsijan materiaaliset aivot, jotka tuon aistitulkinnan tekevät
- havaitsijan mieli eli tietoisuus (aistikokemus), joka tuon objektin kokee

Relationalismin keskeinen kysymys on: kuinka tuo "havaintosuhde" havaitsijan mielen ja ulkoisen objektin välillä määrittyy?


Tästä seuraa että oleellista ei ole se, että onko tuo havaitsijan Aistikokemus tietoisessa subjektiivisessa mielessä suora kokemus objektista vaiko sen representaatio, vaan oleellista on se että kuinka tuo havaitsijan Havaintosuhde tuohon objektiin muodostuu tässä kolmiportaisessa prosessissa:

- Objektin ominaisuudet ja objekti-havaitsija suhde
- Median ominaisuudet ja media-havaitsija suhde
- Aivojen tuottama aistitulkinta eli aistitulkinta-havaitsija suhde


Näköaistimus esim. pöydällä olevasta omenasta syntyy näiden kolmen suhteen yhteisvaikutuksesta.
Tarkastellaanpa vielä tarkemmin tuota käsitettä "havaintosuhde" ja kuinka se määräytyy. Tässä on hyvä tuoda esiin uusi käsite: "havaintopotentiaali".

Havaintopotentiaalilla tarkoitan havaintoprosessin eri osatekijöiden kykyä tuottaa, välittää ja määrittää aistikokemuksia. Ja tän havaintoprosessin osatekijöitä ovat ulkoinen objekti, media ja aivot sekä lopputuloksena aistikokemus.


Havaintopotentiaalista

1) Ulkoinen objekti itsessään

Ulkoinen objekti itsessään määrittelee hyvin pitkälle minkälaisia havaintoja siitä on tehtävissä. Maljakossa oleva punainen ruusu on itsessään väritön ja hajuton, mutta sen pinnan ominaisuudet ovat sellaiset että ne mahdollistavat värihavaintojen tekemisen. Samoin ruusun pinnasta irtoaa ympäristöön (ilma) molekyylejä jotka mahdollistavat haistamisen.

2) Media

Medialla on tärkeä rooli havaintopotentiaalin luomisessa. Ruusun pinnan ominaisuudet ovat sellaiset että ne absorboivat ja heijastavat näkyvää valoa, ja se on nimen omaan näkyvän valon ruususta heijastuvat valon eri aallonpituudet, jotka mahdollistavat ruusun näkemisen väreissä. Kemialliset molekyylit ja ilma ovat puolestaan se media, jonka välityksellä ruususta on mahdollista tehdä hajuaistimuksia.

3) Aivot eli tulkitsija

Aivot lopulta määrittävät sen, että miksi tuo havaintopotentiaali muodostuu. Ihmisaivot kykenevät näkemään objektien pinnasta heijastuvan valon aallonpituudet väreissä, mutta kaikki eläimet eivät. Samoin eläinten kyky haistaa erilaisia hajuja on huomattavasti parempi kuin ihmisen, ja tämä johtuu eri lajien hajuaistimista sekä aivoista.


Eli havaintopotentiaali on näiden tekijöiden summa. Ja aistikokemukset syntyvät siis näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta.


Ja otetaan vielä esimerkki siitä kuinka media voi vääristää objektista tehtäviä havaintoja. Esimerkiksi vesilasissa olevan tikun näköaistillinen taittuminen on kirvoittanut debattia havaitsemisen filosofien keskuudessa, mutta kyseessä ei ole aivojen tuottama harha, vaan tämä ilmiö riippuu median ominaisuuksista.

Kun tikun laittaa vesilasiin, niin se primääri media sen objektin ja silmien välillä on näkyvä valo ja sekundaarisia medioita ovat vesi ja ilma. On vain niin, että valonsäde taittuu veden ja ilman rajapinnassa, ja tämä väärä näköaistimus ei siis riipu objektin muttei aivojenkaan ominaisuuksista, vaan primäärin ja sekundaaristen medioiden ominaisuudet ja vuorovaikutus saavat aikaan sen näköhavainnon, että tikku taittuu vedessä.

Tuostakin voi päätellä sen, että lopullinen näköaistimus ei ole pelkästään aivojen tuottama presentaatio, vaan tuohon aistitulkintaan jonka aivot tekevät vaikuttaa oleellisesti sen objektin ja objektista informaatiota välittävän median ominaisuudet.

Ja tämä on se problematiikka, johon tuo mun uusi käsite "havaintopotentiaali" viittaa.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Vastaa Viestiin