Todellisuus ja sen luonne (Osa II)

[Purdue]

Todellisuus ja sen luonne (Osa II)


Aloitetaanpa tämä homma puhtaalta pöydältä, ja luodaan kokonaan uusi luokittelu keskustelun pohjaksi.


Todellisuutta voidaan kuvata seuraavien tasojen kautta:

1) Objektiivinen todellisuus I: Havaitsijasta riippumaton ulkoinen todellisuus
2) Objektiivinen todellisuus II: Havaitsijasta riippuva ulkoinen todellisuus

3) Subjektiivinen todellisuus I: Havainnoitsijan Aistimaailma
4) Subjektiivinen todellisuus II: Havainnoitsijan konseptuaalinen Merkitysmaailma


Esitän kysymyksen: Kuinka "Omena" voidaan tulkita näiden eri tasojen kautta?


Jos ajatellaan, että ulkoisella todellisuudella on kaksi ilmenemismuotoa, niin kuinka omena on kuvattavissa näiden todellisuuden tasojen kautta?

A) Millä tavalla omena on siis olemassa havaitsijasta riippumattomassa ulkoisessa todellisuudessa?

Onko tämä näitä atomitason juttuja?

B) Millä tavalla omena on olemassa havaitsijasta riippuvassa ulkoisessa todellisuudessa?

Ja onko havaitsijan näkökulmasta "ulkoinen todellisuus sitä mitä voimme havaita"? Eli onko omena objektina olemassa fyysisenä objektina vasta tällä tasolla?

Ja kuinka omenan muut kvaliteetit, kuten väri, ovat olemassa? Onko omenan väri osa havaitsijasta riippuvaa ulkoista todellisuutta, vaiko osa hänen subjektiivista todellisuuttaan eli hänen aistimaailmaansa?


Näin kun tätä ajattelee, niin homma meneekin kieroon kuin korkkiruuvi! Mielipiteitä?

[John Carter]

Wikipedian todellisuus.
I Made a Graph of Wikipedia... This Is What I Found

[Purdue]

Todellisuutta voidaan kuvata seuraavien tasojen kautta:

1) Objektiivinen todellisuus I: Havaitsijasta riippumaton ulkoinen todellisuus
2) Objektiivinen todellisuus II: Havaitsijasta riippuva ulkoinen todellisuus

3) Subjektiivinen todellisuus I: Havainnoitsijan Aistimaailma
4) Subjektiivinen todellisuus II: Havainnoitsijan konseptuaalinen Merkitysmaailma


Esitän kysymyksen: Kuinka "Omena" voidaan tulkita näiden eri tasojen kautta?

Vai pitäisikö näitä todellisuuden tasoja kuvata näin:

1) Ulkoinen todellisuus I: Havaitsijasta riippumaton objektiivinen todellisuus
2) Ulkoinen todellisuus II: Havaitsijasta riippuva ulkoinen todellisuus

3) Sisäinen todellisuus I: Havainnoitsijan aistimaailma
4) Sisäinen todellisuus II: Havainnoitsijan merkitysmaailma (Subjektiivinen todellisuus)

[Deimos]

Havaitsijasta riippumaton objektiivinen todellisuus? Jos ei ole havaitsijaa niin miten havaitaan? Yhtään mitään?

[Purdue]

Havaitsijasta riippumaton objektiivinen todellisuus? Jos ei ole havaitsijaa niin miten havaitaan? Yhtään mitään?

Hyvä kysymys! Lähinnä ajattelin tällä sellaista mikä on olemassa riippumatta sinun taikka minun havainnoista.


Eli onko kuu taivaalla vaikken sitä katsoisi?

Onko omenaa olemassa objektina, vain onko se vain kasa atomeja?

Onko omena vasta olemassa omenana havaitsijasta riippuvassa ulkoisessa todellisuudessa?


Tällä pohdinnalla saa hyvin taas pään sekaisin ja pyörälle, niin ei tarvitse muita turrukkeita!

[jester]

Havaitsijasta riippumaton objektiivinen todellisuus? Jos ei ole havaitsijaa niin miten havaitaan? Yhtään mitään?

Niin, voihan sitä ajatella täysin vailla havaitsijaa olevan maailman, planeetat kiertäisivät aurinkoa, ilman ainoatakaan niitä ihastelevaa. Vai olisiko edes planeettoja itsenäisinä objekteina? Kaikki olisi vain hiukkaspuuroa, jos sitäkään. Vasta havaitsija luo objektit siinä merkityksessä miten niistä yleensä ajatellaan. Jossain mielessä realismi kuitenkin pätee, se kuuluisa pöytä pysyy huoneessa, vaikka havaitsija välillä poistuisikin.

[Deimos]

Havaitsijasta riippumaton objektiivinen todellisuus? Jos ei ole havaitsijaa niin miten havaitaan? Yhtään mitään?

Hyvä kysymys! Lähinnä ajattelin tällä sellaista mikä on olemassa riippumatta sinun taikka minun havainnoista.


Eli onko kuu taivaalla vaikken sitä katsoisi?

Onko omenaa olemassa objektina, vain onko se vain kasa atomeja?

Onko omena vasta olemassa omenana havaitsijasta riippuvassa ulkoisessa todellisuudessa?


Tällä pohdinnalla saa hyvin taas pään sekaisin ja pyörälle, niin ei tarvitse muita turrukkeita!

Tästä tulee ainakin minulle vahva deja vu???? Olisiko se edellinen ketju (Osa 1?). Onko takanasi oleva seinä olemassa kun et sitä havaitse? Kun käännät päätäsi se on siellä. Mutta todista aukottomasti päätäsi kääntämättä että se on siellä. Pilkunviilausta. Ja arjessa selviytymisen kannalta on parempi olla miettimättä. Viitaan taas peligrafiikkaan. Siinä piirretään näytölle nähtäväksi vain tarpeellinen osa. Kaikki tarpeeton jätetään piirtämättä. Ihan vain säälistä GPU:ta kohtaan. Jokainen ymmärtää miksi. Jos kaikki myös näkömätön osa piirrettäisiin ei mikään GPU pyörittäisi nykypelejä (3D).

Oletan että Kuu on taivaalla vaikka en sitä katso. Varma en käsittääkseni voi olla vai onko joku varma asiasta?

En tiedä onko kenellekkään tervettä pudota niin syvälle kaninkoloon kuin olen itse pudonnut. Joskus olisi kai parempi olla miettimättä liikaa. Tosin ajatusleikit ovat hulvatonta ajanvietettä. Jos eivät tuhoa mielenterveyttä.

[Deimos]

Havaitsijasta riippumaton objektiivinen todellisuus? Jos ei ole havaitsijaa niin miten havaitaan? Yhtään mitään?

Niin, voihan sitä ajatella täysin vailla havaitsijaa olevan maailman, planeetat kiertäisivät aurinkoa, ilman ainoatakaan niitä ihastelevaa. Vai olisiko edes planeettoja itsenäisinä objekteina? Kaikki olisi vain hiukkaspuuroa, jos sitäkään. Vasta havaitsija luo objektit siinä merkityksessä miten niistä yleensä ajatellaan. Jossain mielessä realismi kuitenkin pätee, se kuuluisa pöytä pysyy huoneessa, vaikka havaitsija välillä poistuisikin.

Joku palstalla tai oliko joku tutkija ilmaisi ihmiskunnan olemassa olon tarpeellisuuden ja syyn olevan se että on se havainnoitsija. En tiedä mammuteista tai dinosauruksista välittivätkö tuon taivaalista noista asioista. Sitten ilmaantui joku helvetin jyrsijä. Ja loppu on historiaa.

Epäilen että keittiössäni on pöytä vaikka olen nyt olohuoneessa. On aika vahva epäilys että on, siis se pöytä.

Kvarkit muodostavat atomit, atomit molekyylejä, molekyylit saattavat muodostaa elollisia olentoja. Joillakin on jotain mitä kutsumme tietoisuudeksi. Jollakin tasolla olemme niin ohutta hiukkaspuuroa etteivät neutriinot edes "Näe" meitä. Mutta jokainen voi koittaa miten "Kiinteä" on arkielämässä. Nipistä itseäsi! Vai onko se vain unta?

[Deimos]

Taidan aloittaa näistä keskusteluista ja lopetan poliittiset keskustelut osaltani. Koska saan yhteiskunnallisista ongelmista näppylöitä. Vaikka nyt ei ihan tieteellistä keskustelua ole vai??? Mutta kiinnostavaa ja hyvät keskustelijat.

[Purdue]

Havaitsijasta riippumaton objektiivinen todellisuus? Jos ei ole havaitsijaa niin miten havaitaan? Yhtään mitään?

Niin, voihan sitä ajatella täysin vailla havaitsijaa olevan maailman, planeetat kiertäisivät aurinkoa, ilman ainoatakaan niitä ihastelevaa. Vai olisiko edes planeettoja itsenäisinä objekteina? Kaikki olisi vain hiukkaspuuroa, jos sitäkään. Vasta havaitsija luo objektit siinä merkityksessä miten niistä yleensä ajatellaan. Jossain mielessä realismi kuitenkin pätee, se kuuluisa pöytä pysyy huoneessa, vaikka havaitsija välillä poistuisikin.

Joku palstalla tai oliko joku tutkija ilmaisi ihmiskunnan olemassa olon tarpeellisuuden ja syyn olevan se että on se havainnoitsija. En tiedä mammuteista tai dinosauruksista välittivätkö tuon taivaalista noista asioista. Sitten ilmaantui joku helvetin jyrsijä. Ja loppu on historiaa.

Epäilen että keittiössäni on pöytä vaikka olen nyt olohuoneessa. On aika vahva epäilys että on, siis se pöytä.

Kvarkit muodostavat atomit, atomit molekyylejä, molekyylit saattavat muodostaa elollisia olentoja. Joillakin on jotain mitä kutsumme tietoisuudeksi. Jollakin tasolla olemme niin ohutta hiukkaspuuroa etteivät neutriinot edes "Näe" meitä. Mutta jokainen voi koittaa miten "Kiinteä" on arkielämässä. Nipistä itseäsi! Vai onko se vain unta?

Niin, onko ulkoinen todellisuus se mitä voimme havaita ja/tai kokea?

Voi olla että olemme hiukkasia loppupeleissä, mutta tällä meidän ihmisen kokoluokan tasolla todellisuus on sitä, että jos juoksen seinää päin, niin tulee nenukka kipeäksi.

Tästä voin olla varma, että se seinä on todellinen... Ja kipu! Kipu on todellista. Jos ei olisi, niin mikä sitten?

[John Carter]

Voihan se kokemamme todellisuus olla tallennettuna vaikka meidän DNA:ssa?
How to store data on DNA?

[Deimos]

Havaitsijasta riippumaton objektiivinen todellisuus? Jos ei ole havaitsijaa niin miten havaitaan? Yhtään mitään?

Niin, voihan sitä ajatella täysin vailla havaitsijaa olevan maailman, planeetat kiertäisivät aurinkoa, ilman ainoatakaan niitä ihastelevaa. Vai olisiko edes planeettoja itsenäisinä objekteina? Kaikki olisi vain hiukkaspuuroa, jos sitäkään. Vasta havaitsija luo objektit siinä merkityksessä miten niistä yleensä ajatellaan. Jossain mielessä realismi kuitenkin pätee, se kuuluisa pöytä pysyy huoneessa, vaikka havaitsija välillä poistuisikin.

Joku palstalla tai oliko joku tutkija ilmaisi ihmiskunnan olemassa olon tarpeellisuuden ja syyn olevan se että on se havainnoitsija. En tiedä mammuteista tai dinosauruksista välittivätkö tuon taivaalista noista asioista. Sitten ilmaantui joku helvetin jyrsijä. Ja loppu on historiaa.

Epäilen että keittiössäni on pöytä vaikka olen nyt olohuoneessa. On aika vahva epäilys että on, siis se pöytä.

Kvarkit muodostavat atomit, atomit molekyylejä, molekyylit saattavat muodostaa elollisia olentoja. Joillakin on jotain mitä kutsumme tietoisuudeksi. Jollakin tasolla olemme niin ohutta hiukkaspuuroa etteivät neutriinot edes "Näe" meitä. Mutta jokainen voi koittaa miten "Kiinteä" on arkielämässä. Nipistä itseäsi! Vai onko se vain unta?

Niin, onko ulkoinen todellisuus se mitä voimme havaita ja/tai kokea?

Voi olla että olemme hiukkasia loppupeleissä, mutta tällä meidän ihmisen kokoluokan tasolla todellisuus on sitä, että jos juoksen seinää päin, niin tulee nenukka kipeäksi.

Tästä voin olla varma, että se seinä on todellinen... Ja kipu! Kipu on todellista. Jos ei olisi, niin mikä sitten?

En osaa tuohon vastata. Mutta luulen että seinätesti kertoo jotain oleellista?

Jos filosofoinnilla on mitään tilaa enää nykymaailmassa niin tässä aluksi listaa.
-Tietoisuus (Mitä se on?)
-Todellisuus (Mitä se on?)
-Vapaa tahto?
-Mitä oli ennen universumin alkua?

Tuleeko muille mitään muita asioita ajatuksiin? Näistä vääntävät peistä niin suuret tutkijat (Vaikka Penrose, ikäihminen mutta kuitenkin) ja ehkä myös me maanmatoset?

Vaikka havaitsijoita olisi vain kaksi voivat havainnot siitä mikä on todellista olla täytin eri. Jos nyt samassa huoneessa taas jostakin syystä alkaisin kuulemaan "Ääniä" joita se toinen ei kuule niin kumpi on oikeassa??? Lääketiede yksiselitteisesti kutsuu näitä harhoiksi. Jokainen "Potilas" on näissä täysin erillinen yksilö vaikka "Oireilussa" ona samankaltaisuuksia. Aika pelottavaa olisi jos joku alkaisi kertoa täsmälleen samaa tarinaa kuin minä (Vaikka mitä "Äänet kertovat").

Jos omena putoaa päähän kun olet puun alla saattavat seuraukset olla hyvin vakavia. Eräälle Newton nimiselle henkillölle kävi näin tarinan mukaan. Epäilykseni on että omena joka päähän putosi oli hyvin todellisen tuntuinen. Seurauksena oli hyvin pätevä (Arjessa) toimiva fysiikan teoria.

[Deimos]

Tuo DNA-tallennus voi kohta olla realismia. En ole DNA:han tai RNA:han kovin perehtynyt. Varmasti asiaan enemmän vihkiytyneitä löytyy.

[Purdue]

Havaitsijasta riippumaton objektiivinen todellisuus? Jos ei ole havaitsijaa niin miten havaitaan? Yhtään mitään?

Niin, voihan sitä ajatella täysin vailla havaitsijaa olevan maailman, planeetat kiertäisivät aurinkoa, ilman ainoatakaan niitä ihastelevaa. Vai olisiko edes planeettoja itsenäisinä objekteina? Kaikki olisi vain hiukkaspuuroa, jos sitäkään. Vasta havaitsija luo objektit siinä merkityksessä miten niistä yleensä ajatellaan. Jossain mielessä realismi kuitenkin pätee, se kuuluisa pöytä pysyy huoneessa, vaikka havaitsija välillä poistuisikin.

Joku palstalla tai oliko joku tutkija ilmaisi ihmiskunnan olemassa olon tarpeellisuuden ja syyn olevan se että on se havainnoitsija. En tiedä mammuteista tai dinosauruksista välittivätkö tuon taivaalista noista asioista. Sitten ilmaantui joku helvetin jyrsijä. Ja loppu on historiaa.

Epäilen että keittiössäni on pöytä vaikka olen nyt olohuoneessa. On aika vahva epäilys että on, siis se pöytä.

Kvarkit muodostavat atomit, atomit molekyylejä, molekyylit saattavat muodostaa elollisia olentoja. Joillakin on jotain mitä kutsumme tietoisuudeksi. Jollakin tasolla olemme niin ohutta hiukkaspuuroa etteivät neutriinot edes "Näe" meitä. Mutta jokainen voi koittaa miten "Kiinteä" on arkielämässä. Nipistä itseäsi! Vai onko se vain unta?

Niin, onko ulkoinen todellisuus se mitä voimme havaita ja/tai kokea?

Voi olla että olemme hiukkasia loppupeleissä, mutta tällä meidän ihmisen kokoluokan tasolla todellisuus on sitä, että jos juoksen seinää päin, niin tulee nenukka kipeäksi.

Tästä voin olla varma, että se seinä on todellinen... Ja kipu! Kipu on todellista. Jos ei olisi, niin mikä sitten?

En osaa tuohon vastata. Mutta luulen että seinätesti kertoo jotain oleellista?

Jos filosofoinnilla on mitään tilaa enää nykymaailmassa niin tässä aluksi listaa.
-Tietoisuus (Mitä se on?)
-Todellisuus (Mitä se on?)
-Vapaa tahto?
-Mitä oli ennen universumin alkua?

Tuleeko muille mitään muita asioita ajatuksiin? Näistä vääntävät peistä niin suuret tutkijat (Vaikka Penrose, ikäihminen mutta kuitenkin) ja ehkä myös me maanmatoset?

Vaikka havaitsijoita olisi vain kaksi voivat havainnot siitä mikä on todellista olla täytin eri. Jos nyt samassa huoneessa taas jostakin syystä alkaisin kuulemaan "Ääniä" joita se toinen ei kuule niin kumpi on oikeassa??? Lääketiede yksiselitteisesti kutsuu näitä harhoiksi. Jokainen "Potilas" on näissä täysin erillinen yksilö vaikka "Oireilussa" ona samankaltaisuuksia. Aika pelottavaa olisi jos joku alkaisi kertoa täsmälleen samaa tarinaa kuin minä (Vaikka mitä "Äänet kertovat").

Jos omena putoaa päähän kun olet puun alla saattavat seuraukset olla hyvin vakavia. Eräälle Newton nimiselle henkillölle kävi näin tarinan mukaan. Epäilykseni on että omena joka päähän putosi oli hyvin todellisen tuntuinen. Seurauksena oli hyvin pätevä (Arjessa) toimiva fysiikan teoria.

Kyllä tuo seinätesti kertoo paljonkin oleellisia asioita siitä todellisuudesta jossa elämme.


Musta se kertoo siitä, että todellisuus koostuu myös tietystä näkökulmasta katsottuna "syy-seuraus -suhteista".

Seinään päin kävelemisellä on seurauksensa, ja meillä ihmisillä on kyky arvioida näitä syy-seuraus suhteita, ja yksi kyky mikä sen mahdollistaa niin on kyky mielessämme pohtia nykyhetken lisäksi sekä mennyttä että tulevaa.


Ja sitten on sellaisiakin ihmisiä, joilta puuttuu kipuaisti. Tällaiset lapset kuolevat yleensä nuorina erilaisten onnettomuuksien ja vammojen seurauksena.

Kipuaisti on siis oleellinen osa meidän todellisuuden tajuamme, koska sen perusteella voimme ennakoida erilaisten toimintavaihtoehtojen syy-seuraus -suhteita!

[Deimos]

Havaitsijasta riippumaton objektiivinen todellisuus? Jos ei ole havaitsijaa niin miten havaitaan? Yhtään mitään?

Niin, voihan sitä ajatella täysin vailla havaitsijaa olevan maailman, planeetat kiertäisivät aurinkoa, ilman ainoatakaan niitä ihastelevaa. Vai olisiko edes planeettoja itsenäisinä objekteina? Kaikki olisi vain hiukkaspuuroa, jos sitäkään. Vasta havaitsija luo objektit siinä merkityksessä miten niistä yleensä ajatellaan. Jossain mielessä realismi kuitenkin pätee, se kuuluisa pöytä pysyy huoneessa, vaikka havaitsija välillä poistuisikin.

Joku palstalla tai oliko joku tutkija ilmaisi ihmiskunnan olemassa olon tarpeellisuuden ja syyn olevan se että on se havainnoitsija. En tiedä mammuteista tai dinosauruksista välittivätkö tuon taivaalista noista asioista. Sitten ilmaantui joku helvetin jyrsijä. Ja loppu on historiaa.

Epäilen että keittiössäni on pöytä vaikka olen nyt olohuoneessa. On aika vahva epäilys että on, siis se pöytä.

Kvarkit muodostavat atomit, atomit molekyylejä, molekyylit saattavat muodostaa elollisia olentoja. Joillakin on jotain mitä kutsumme tietoisuudeksi. Jollakin tasolla olemme niin ohutta hiukkaspuuroa etteivät neutriinot edes "Näe" meitä. Mutta jokainen voi koittaa miten "Kiinteä" on arkielämässä. Nipistä itseäsi! Vai onko se vain unta?

Niin, onko ulkoinen todellisuus se mitä voimme havaita ja/tai kokea?

Voi olla että olemme hiukkasia loppupeleissä, mutta tällä meidän ihmisen kokoluokan tasolla todellisuus on sitä, että jos juoksen seinää päin, niin tulee nenukka kipeäksi.

Tästä voin olla varma, että se seinä on todellinen... Ja kipu! Kipu on todellista. Jos ei olisi, niin mikä sitten?

En osaa tuohon vastata. Mutta luulen että seinätesti kertoo jotain oleellista?

Jos filosofoinnilla on mitään tilaa enää nykymaailmassa niin tässä aluksi listaa.
-Tietoisuus (Mitä se on?)
-Todellisuus (Mitä se on?)
-Vapaa tahto?
-Mitä oli ennen universumin alkua?

Tuleeko muille mitään muita asioita ajatuksiin? Näistä vääntävät peistä niin suuret tutkijat (Vaikka Penrose, ikäihminen mutta kuitenkin) ja ehkä myös me maanmatoset?

Vaikka havaitsijoita olisi vain kaksi voivat havainnot siitä mikä on todellista olla täytin eri. Jos nyt samassa huoneessa taas jostakin syystä alkaisin kuulemaan "Ääniä" joita se toinen ei kuule niin kumpi on oikeassa??? Lääketiede yksiselitteisesti kutsuu näitä harhoiksi. Jokainen "Potilas" on näissä täysin erillinen yksilö vaikka "Oireilussa" ona samankaltaisuuksia. Aika pelottavaa olisi jos joku alkaisi kertoa täsmälleen samaa tarinaa kuin minä (Vaikka mitä "Äänet kertovat").

Jos omena putoaa päähän kun olet puun alla saattavat seuraukset olla hyvin vakavia. Eräälle Newton nimiselle henkillölle kävi näin tarinan mukaan. Epäilykseni on että omena joka päähän putosi oli hyvin todellisen tuntuinen. Seurauksena oli hyvin pätevä (Arjessa) toimiva fysiikan teoria.

Kyllä tuo seinätesti kertoo paljonkin oleellisia asioita siitä todellisuudesta jossa elämme.


Musta se kertoo siitä, että todellisuus koostuu myös tietystä näkökulmasta katsottuna "syy-seuraus -suhteista".

Seinään päin kävelemisellä on seurauksensa, ja meillä ihmisillä on kyky arvioida näitä syy-seuraus suhteita, ja yksi kyky mikä sen mahdollistaa niin on kyky mielessämme pohtia nykyhetken lisäksi sekä mennyttä että tulevaa.


Ja sitten on sellaisiakin ihmisiä, joilta puuttuu kipuaisti. Tällaiset lapset kuolevat yleensä nuorina erilaisten onnettomuuksien ja vammojen seurauksena.

Kipuaisti on siis oleellinen osa meidän todellisuuden tajuamme, koska sen perusteella voimme ennakoida erilaisten toimintavaihtoehtojen syy-seuraus -suhteita!

Onko sinulla ollut (Henkilökohtainen kysymys kyllä) unissa todentuntuisia aistiärsykkeitä tai unesta herätessäsi et ole varma oliko se totta vai ei? Itselläni on aika pelottaviakin kokemuksia uni/valvemaailman rajalta ja heräämiskokemuksia. Joskus on kestänyt kokonainen päivä vakuuttaa itselleen että tapahtuma oli uni ja siltikin on epäilys että se voi olla totta. Lisäksi on todella vaikuttavia äänielämyksiä vaikka ennen nukahtamista tai unen aikana. Voi liittyä ulkoiseen ärsykkeeseen josta en ole tietoinen.

Kivun tunne todellakin puuttuu harvalukuisalta joukolta ja on totta mitä kirjoitat. Vakavakin kolhu jota ei todellakaan tunne tai aisti voi olla jopa tappava henkilölle. Kausaliteetti pitänee paikkansa, eli syy-seuraus suhde. Jos seuraus ilmaantuisi ennen syytä se ymmärtääkseni rikkoisi jo termodynamiikan sääntöjä. Ehkä nyt mennään sille alueelle jossa minun varmuuteni alkaa olla huteralla pohjalla.

Itselläni oli todellisuus ennen kuin astuin suljetun osaston kynnyksen yli ja sen jälkeen alkoi toinen jossa ei voi olla enää varma enää mistään. Luulen että juuri se on yksi diagnoosini kohdista. Pitkään oli olo etten nyt viime aikoina oikein tiennyt mikä ja kuka olen. Nyt olen jotenkin tullut tietoisemmaksi itsestäni. Onko se osa paranemisprosessia??? Saattanut näkyä jos hieman ei ymmärrä mistä on kysymys vahvana itsensä korostamisena ja myös ylimielisyytenä. Tämä on realistinen analyysini itsestäni nyt.