Mielen prosessit

[Purdue]

Mielen prosessit


Mieli voidaan ymmärtää henkilön subjektiivisena tietoisena kokemuksena. Ja tän langan aihe sekä keskeinen kysymys on se, että mitkä ovat mielen prosessit? Mistä tietoinen mieli koostuu?

Voidaan ajatella, että aivoissa on käynnissä useita rinnakkaisia prosesseja, jotka kilpailevat mieleen ja tietoisuuteen pääsystä. Ja se mieli lopulta koostuu näistä erilaisista prosesseista, jotka hallitsevat tietoisuutta.


Tuossa on alustava luokittelu keskustelun aloittamiseksi:

1) Aistikokemukset ja kvaliat (Senses)
2) Konseptuaalinen ajattelu ja merkitystulkinnat (Thinking)
3) Valinnat, intentiot ja toimijuus (Agency)
4) Minä kokemus (Self)
5) Kuvitteleminen (Imagination)

Lisäksi näihin kohtiin 2,3 & 4 myös liittyy läheisesti mielen ja ajattelun temporaalinen aspekti eli muistaminen ja tulevan ennakointi.


Mutta siis, tossa nyt keskustelun pohjaksi 5-osainen luokittelu mielen prosesseista ja aspekteista. Mitä puuttuu? Tai kuinka itse luokittelisit nuo prosessit eri ryhmiin? Ja mitä kaikkea noiden viiden kohdan sisään mahtuu?

Ja idea tossa siis, että nämä ovat aivojen ja mielen samanaikaisia rinnakkaisia prosesseja, jotka kilvoittelevat pääsystä tietoisuuteen, ja jotka esiintyvät tietoisessa mielessä eri asteisesti yhtä aikaa tilanteesta riippuen.

[ID10T]

Mielestäni tuo kohta 5 menee aika lailla lomittain muiden kanssa.

[Purdue]

Mielestäni tuo kohta 5 menee aika lailla lomittain muiden kanssa.

Kuinka? Jos ajatellaan, että kuvitellaan jotakin abstraktia ja sellaista mikä ei ole olemassa?

Mutta joo, varmaankin noi kaikki menee lomittain taikka päällekkäin jonkin verran? Mutta idea siis oli mielen aspekteissa eli siinä kuinka aivoissa on monia samanaikaisia paralleeleja prosesseja käynnissä, ja nämä prosessit ovat jollakin tasolla kytköksissä toisiinsa. Esim. ajattelu ja merkitystulkintojen tekeminen on tietyllä tavalla "tietoinen" aistiprosesseista, ja kun tehdään vaikkapa päätöksiä, niin nuo ajatteluprosessien merkitystulkinnat auttavat siinä päätöksenteossa.

Kait näitä asioita voisi lähestyä sekä kognitiivisen psykologian että fenomenologian kannalta vähintäänkin.

[ID10T]

Mielestäni tuo kohta 5 menee aika lailla lomittain muiden kanssa.

Kuinka? Jos ajatellaan, että kuvitellaan jotakin abstraktia ja sellaista mikä ei ole olemassa?

Aistikokemuksiin liittyy paljon kuvittelua. Jos joku aistimus (esim. haju tai ääni) muistuttaa meitä jostain menneestä, ydistämme aistikokemuksen juuri tuohon tapahtumaan, vaikka se ei sitä täysin vastaisikaan. Tästä saattaa seurata iloa tai ahdistusta riippuen siitä, millainen tuo mieleen palannut kokemus oli.

Konseptuaalinen ajattelu ja merkitystulkinnat ovat ilmiselvästi kuviteltuja. Eihän millääan asialla ole merkitystä muuten kuin omassa mielessämme.

Valinnat, intentiot ja toimijuus ovat myös ainakin osittain kuviteltuja, sillä onhan sekin kuvittelua, jos valintamme syy on sen aikaansaama kuviteltu hyöty.

Minä kokemus on puhtaasti kuvittelua. Kukaan tai mikään ulkopuolinen vaikutin ei voi "antaa" meille minäkokemusta.

[Purdue]

Mielestäni tuo kohta 5 menee aika lailla lomittain muiden kanssa.

Kuinka? Jos ajatellaan, että kuvitellaan jotakin abstraktia ja sellaista mikä ei ole olemassa?

Aistikokemuksiin liittyy paljon kuvittelua. Jos joku aistimus (esim. haju tai ääni) muistuttaa meitä jostain menneestä, ydistämme aistikokemuksen juuri tuohon tapahtumaan, vaikka se ei sitä täysin vastaisikaan. Tästä saattaa seurata iloa tai ahdistusta riippuen siitä, millainen tuo mieleen palannut kokemus oli.

Konseptuaalinen ajattelu ja merkitystulkinnat ovat ilmiselvästi kuviteltuja. Eihän millääan asialla ole merkitystä muuten kuin omassa mielessämme.

Valinnat, intentiot ja toimijuus ovat myös ainakin osittain kuviteltuja, sillä onhan sekin kuvittelua, jos valintamme syy on sen aikaansaama kuviteltu hyöty.

Minä kokemus on puhtaasti kuvittelua. Kukaan tai mikään ulkopuolinen vaikutin ei voi "antaa" meille minäkokemusta.

Joo, jännä näkemys sulla kuvittelusta. Eli melkeinpä kaikki on jollakin tapaa kuvittelua?

Kielitoimiston sanakirja antaa sanalle "kuvitella" seuraavat määritelmät: "muodostaa mielikuv(i)a jstak; luulotella, haaveilla, haaveksia. Kuvitella jtak mielessään."

Pitää fundeerata tätä tarkemmin. Tietyssä mielessä ymmärrän sun pointin, mutta haluaisin silti esim. ajatella, että kuvittelussa ja vaikkapa päätöksenteossa on kyse laadullisesti eri asioista, olkoonkin että päätöksentekoon saattaa liittyä aspektina myös kuvittelu.

Tässä tulee mieleen englannin kielinen sana "overlapping" eli päällekkäinen tai limittäinen.

Pointti kuitenkin lähinnä se, että nuo mun listaamat 5 erilaista mielen aspektia on nimenomaan erilaisia tehtäviä taikka funktioita joita mielellä on, ja ainakin jossakin määrin myös aivoissa eri alueet prosessoi näitä erilaisia mielen aspekteja, joten kyse ei ole samasta aivojen prosessista.

[MooM]

Mielestäni tuo kohta 5 menee aika lailla lomittain muiden kanssa.

Kuinka? Jos ajatellaan, että kuvitellaan jotakin abstraktia ja sellaista mikä ei ole olemassa?

Aistikokemuksiin liittyy paljon kuvittelua. Jos joku aistimus (esim. haju tai ääni) muistuttaa meitä jostain menneestä, ydistämme aistikokemuksen juuri tuohon tapahtumaan, vaikka se ei sitä täysin vastaisikaan. Tästä saattaa seurata iloa tai ahdistusta riippuen siitä, millainen tuo mieleen palannut kokemus oli.

Konseptuaalinen ajattelu ja merkitystulkinnat ovat ilmiselvästi kuviteltuja. Eihän millääan asialla ole merkitystä muuten kuin omassa mielessämme.

Valinnat, intentiot ja toimijuus ovat myös ainakin osittain kuviteltuja, sillä onhan sekin kuvittelua, jos valintamme syy on sen aikaansaama kuviteltu hyöty.

Minä kokemus on puhtaasti kuvittelua. Kukaan tai mikään ulkopuolinen vaikutin ei voi "antaa" meille minäkokemusta.

Joo, jännä näkemys sulla kuvittelusta. Eli melkeinpä kaikki on jollakin tapaa kuvittelua?

Kielitoimiston sanakirja antaa sanalle "kuvitella" seuraavat määritelmät: "muodostaa mielikuv(i)a jstak; luulotella, haaveilla, haaveksia. Kuvitella jtak mielessään."

Pitää fundeerata tätä tarkemmin. Tietyssä mielessä ymmärrän sun pointin, mutta haluaisin silti esim. ajatella, että kuvittelussa ja vaikkapa päätöksenteossa on kyse laadullisesti eri asioista, olkoonkin että päätöksentekoon saattaa liittyä aspektina myös kuvittelu.

Tässä tulee mieleen englannin kielinen sana "overlapping" eli päällekkäinen tai limittäinen.

Pointti kuitenkin lähinnä se, että nuo mun listaamat 5 erilaista mielen aspektia on nimenomaan erilaisia tehtäviä taikka funktioita joita mielellä on, ja ainakin jossakin määrin myös aivoissa eri alueet prosessoi näitä erilaisia mielen aspekteja, joten kyse ei ole samasta aivojen prosessista.

Semivalistuneena mutuna: Arveluttaa, miten tuo sinänsä oikein järkevä luokittelu funktion perusteella vastaa aivoprosesseja. Luulen, että aivoprosessien jaottelu menee monesti niin, että sama prosessi on mukana monessa funktion perusteella muodostetussa luokassa. Muokkaus: aivoprosessin sijaan pitäisi kai puhua aktivaatiokuviosta ja sen dynamiikasta, tai toiminnallisista verkoista.

Esimerkkinä tulee mieleen konkreettinen tekeminen (sanotaan vaikka instrumentin soittaminen; soittamisen kohtuulisesti osaava soittamassa itselleen tuttua biisiä) ja saman tekemisen kuvittelu. Olen melko varma, että ne aktivoivat pitkälti samoja aivoalueita, vaikka kuvittelu ei varsinaista motorista aktivaatiota (ja haptista + kuulovastetta) tuotakaan. Pikkuaivot ja premotorinen alue luultavasti ovat aktiivisina kuvittelevallakin, samoin ehkä kuuloaluekin, kun väkisin kai sen kuvitellunkin soiton kuulee korvissaan samalla kuin soittaa.

[Purdue]

Mielestäni tuo kohta 5 menee aika lailla lomittain muiden kanssa.

Kuinka? Jos ajatellaan, että kuvitellaan jotakin abstraktia ja sellaista mikä ei ole olemassa?

Aistikokemuksiin liittyy paljon kuvittelua. Jos joku aistimus (esim. haju tai ääni) muistuttaa meitä jostain menneestä, ydistämme aistikokemuksen juuri tuohon tapahtumaan, vaikka se ei sitä täysin vastaisikaan. Tästä saattaa seurata iloa tai ahdistusta riippuen siitä, millainen tuo mieleen palannut kokemus oli.

Konseptuaalinen ajattelu ja merkitystulkinnat ovat ilmiselvästi kuviteltuja. Eihän millääan asialla ole merkitystä muuten kuin omassa mielessämme.

Valinnat, intentiot ja toimijuus ovat myös ainakin osittain kuviteltuja, sillä onhan sekin kuvittelua, jos valintamme syy on sen aikaansaama kuviteltu hyöty.

Minä kokemus on puhtaasti kuvittelua. Kukaan tai mikään ulkopuolinen vaikutin ei voi "antaa" meille minäkokemusta.

Joo, jännä näkemys sulla kuvittelusta. Eli melkeinpä kaikki on jollakin tapaa kuvittelua?

Kielitoimiston sanakirja antaa sanalle "kuvitella" seuraavat määritelmät: "muodostaa mielikuv(i)a jstak; luulotella, haaveilla, haaveksia. Kuvitella jtak mielessään."

Pitää fundeerata tätä tarkemmin. Tietyssä mielessä ymmärrän sun pointin, mutta haluaisin silti esim. ajatella, että kuvittelussa ja vaikkapa päätöksenteossa on kyse laadullisesti eri asioista, olkoonkin että päätöksentekoon saattaa liittyä aspektina myös kuvittelu.

Tässä tulee mieleen englannin kielinen sana "overlapping" eli päällekkäinen tai limittäinen.

Pointti kuitenkin lähinnä se, että nuo mun listaamat 5 erilaista mielen aspektia on nimenomaan erilaisia tehtäviä taikka funktioita joita mielellä on, ja ainakin jossakin määrin myös aivoissa eri alueet prosessoi näitä erilaisia mielen aspekteja, joten kyse ei ole samasta aivojen prosessista.

Semivalistuneena mutuna: Arveluttaa, miten tuo sinänsä oikein järkevä luokittelu funktion perusteella vastaa aivoprosesseja. Luulen, että aivoprosessien jaottelu menee monesti niin, että sama prosessi on mukana monessa funktion perusteella muodostetussa luokassa. Muokkaus: aivoprosessin sijaan pitäisi kai puhua aktivaatiokuviosta ja sen dynamiikasta, tai toiminnallisista verkoista.

Esimerkkinä tulee mieleen konkreettinen tekeminen (sanotaan vaikka instrumentin soittaminen; soittamisen kohtuulisesti osaava soittamassa itselleen tuttua biisiä) ja saman tekemisen kuvittelu. Olen melko varma, että ne aktivoivat pitkälti samoja aivoalueita, vaikka kuvittelu ei varsinaista motorista aktivaatiota (ja haptista + kuulovastetta) tuotakaan. Pikkuaivot ja premotorinen alue luultavasti ovat aktiivisina kuvittelevallakin, samoin ehkä kuuloaluekin, kun väkisin kai sen kuvitellunkin soiton kuulee korvissaan samalla kuin soittaa.

Joo, tuo aktivaatiokuvio on varmaankin lähempänä totuutta. Se kun taitaa olla niin, että kaikki aivotoiminta on enemmän taikka vähemmän hajautunut aivojen eri osiin.

Mutta sen sanoisin tuosta soittamisesta, että kun puhuin tuossa aiemmin että nämä ovat mielen aspekteja, niin biisin soittamiseen liittyy ainakin aistiminen (kuuloaisti) sekä motorisen toiminnan ohjaus (agency). Ja on varmaankin niin, että nämä prosessit aktivoivat hiukan eri aivoalueita, mutta ovat kuitenkin käynnissä samanaikaisesti.

Eli vaikka fyysisesti aivoissa on koko ajan käynnissä erilaisten aktivaatiokuvioiden "konsertti" niin tämä mielen toimintojen aspektien luokittelu vastaa sitten "yksittäisiä soittimia".

Tätä aivojen toimintaa voisi verrata Digitaaliseen audiotyöasemaan (studiosofta). Mielen ja aivotoimintojen eri aspektit ovat yksittäisiä analogisia "audioraitoja", jotka yhdistyvät Master raidalla yhdeksi aaltokuvioksi, jonka kuulemme valmiina biisinä, ja jossa biisin eri soittimet ja taajuusalueet ovat edustettuina.

Aivotoiminta kokonaisuutena vastaa siis tuota Master raitaa, ja nämä mielen aspektit yksittäisiä raitoja joissa on tallennettu eri soittimet yksitellen.

[MooM]

Mielestäni tuo kohta 5 menee aika lailla lomittain muiden kanssa.

Kuinka? Jos ajatellaan, että kuvitellaan jotakin abstraktia ja sellaista mikä ei ole olemassa?

Aistikokemuksiin liittyy paljon kuvittelua. Jos joku aistimus (esim. haju tai ääni) muistuttaa meitä jostain menneestä, ydistämme aistikokemuksen juuri tuohon tapahtumaan, vaikka se ei sitä täysin vastaisikaan. Tästä saattaa seurata iloa tai ahdistusta riippuen siitä, millainen tuo mieleen palannut kokemus oli.

Konseptuaalinen ajattelu ja merkitystulkinnat ovat ilmiselvästi kuviteltuja. Eihän millääan asialla ole merkitystä muuten kuin omassa mielessämme.

Valinnat, intentiot ja toimijuus ovat myös ainakin osittain kuviteltuja, sillä onhan sekin kuvittelua, jos valintamme syy on sen aikaansaama kuviteltu hyöty.

Minä kokemus on puhtaasti kuvittelua. Kukaan tai mikään ulkopuolinen vaikutin ei voi "antaa" meille minäkokemusta.

Joo, jännä näkemys sulla kuvittelusta. Eli melkeinpä kaikki on jollakin tapaa kuvittelua?

Kielitoimiston sanakirja antaa sanalle "kuvitella" seuraavat määritelmät: "muodostaa mielikuv(i)a jstak; luulotella, haaveilla, haaveksia. Kuvitella jtak mielessään."

Pitää fundeerata tätä tarkemmin. Tietyssä mielessä ymmärrän sun pointin, mutta haluaisin silti esim. ajatella, että kuvittelussa ja vaikkapa päätöksenteossa on kyse laadullisesti eri asioista, olkoonkin että päätöksentekoon saattaa liittyä aspektina myös kuvittelu.

Tässä tulee mieleen englannin kielinen sana "overlapping" eli päällekkäinen tai limittäinen.

Pointti kuitenkin lähinnä se, että nuo mun listaamat 5 erilaista mielen aspektia on nimenomaan erilaisia tehtäviä taikka funktioita joita mielellä on, ja ainakin jossakin määrin myös aivoissa eri alueet prosessoi näitä erilaisia mielen aspekteja, joten kyse ei ole samasta aivojen prosessista.

Semivalistuneena mutuna: Arveluttaa, miten tuo sinänsä oikein järkevä luokittelu funktion perusteella vastaa aivoprosesseja. Luulen, että aivoprosessien jaottelu menee monesti niin, että sama prosessi on mukana monessa funktion perusteella muodostetussa luokassa. Muokkaus: aivoprosessin sijaan pitäisi kai puhua aktivaatiokuviosta ja sen dynamiikasta, tai toiminnallisista verkoista.

Esimerkkinä tulee mieleen konkreettinen tekeminen (sanotaan vaikka instrumentin soittaminen; soittamisen kohtuulisesti osaava soittamassa itselleen tuttua biisiä) ja saman tekemisen kuvittelu. Olen melko varma, että ne aktivoivat pitkälti samoja aivoalueita, vaikka kuvittelu ei varsinaista motorista aktivaatiota (ja haptista + kuulovastetta) tuotakaan. Pikkuaivot ja premotorinen alue luultavasti ovat aktiivisina kuvittelevallakin, samoin ehkä kuuloaluekin, kun väkisin kai sen kuvitellunkin soiton kuulee korvissaan samalla kuin soittaa.

Joo, tuo aktivaatiokuvio on varmaankin lähempänä totuutta. Se kun taitaa olla niin, että kaikki aivotoiminta on enemmän taikka vähemmän hajautunut aivojen eri osiin.

Mutta sen sanoisin tuosta soittamisesta, että kun puhuin tuossa aiemmin että nämä ovat mielen aspekteja, niin biisin soittamiseen liittyy ainakin aistiminen (kuuloaisti) sekä motorisen toiminnan ohjaus (agency). Ja on varmaankin niin, että nämä prosessit aktivoivat hiukan eri aivoalueita, mutta ovat kuitenkin käynnissä samanaikaisesti.

Eli vaikka fyysisesti aivoissa on koko ajan käynnissä erilaisten aktivaatiokuvioiden "konsertti" niin tämä mielen toimintojen aspektien luokittelu vastaa sitten "yksittäisiä soittimia".

Tätä aivojen toimintaa voisi verrata Digitaaliseen audiotyöasemaan (studiosofta). Mielen ja aivotoimintojen eri aspektit ovat yksittäisiä analogisia "audioraitoja", jotka yhdistyvät Master raidalla yhdeksi aaltokuvioksi, jonka kuulemme valmiina biisinä, ja jossa biisin eri soittimet ja taajuusalueet ovat edustettuina.

Aivotoiminta kokonaisuutena vastaa siis tuota Master raitaa, ja nämä mielen aspektit yksittäisiä raitoja joissa on tallennettu eri soittimet yksitellen.

Tosin aivoissa eri raidat vaikuttavat toisiinsa. Osa vahvemmin, osa heikommin.

[Purdue]

Mielestäni tuo kohta 5 menee aika lailla lomittain muiden kanssa.

Kuinka? Jos ajatellaan, että kuvitellaan jotakin abstraktia ja sellaista mikä ei ole olemassa?

Aistikokemuksiin liittyy paljon kuvittelua. Jos joku aistimus (esim. haju tai ääni) muistuttaa meitä jostain menneestä, ydistämme aistikokemuksen juuri tuohon tapahtumaan, vaikka se ei sitä täysin vastaisikaan. Tästä saattaa seurata iloa tai ahdistusta riippuen siitä, millainen tuo mieleen palannut kokemus oli.

Konseptuaalinen ajattelu ja merkitystulkinnat ovat ilmiselvästi kuviteltuja. Eihän millääan asialla ole merkitystä muuten kuin omassa mielessämme.

Valinnat, intentiot ja toimijuus ovat myös ainakin osittain kuviteltuja, sillä onhan sekin kuvittelua, jos valintamme syy on sen aikaansaama kuviteltu hyöty.

Minä kokemus on puhtaasti kuvittelua. Kukaan tai mikään ulkopuolinen vaikutin ei voi "antaa" meille minäkokemusta.

Joo, jännä näkemys sulla kuvittelusta. Eli melkeinpä kaikki on jollakin tapaa kuvittelua?

Kielitoimiston sanakirja antaa sanalle "kuvitella" seuraavat määritelmät: "muodostaa mielikuv(i)a jstak; luulotella, haaveilla, haaveksia. Kuvitella jtak mielessään."

Pitää fundeerata tätä tarkemmin. Tietyssä mielessä ymmärrän sun pointin, mutta haluaisin silti esim. ajatella, että kuvittelussa ja vaikkapa päätöksenteossa on kyse laadullisesti eri asioista, olkoonkin että päätöksentekoon saattaa liittyä aspektina myös kuvittelu.

Tässä tulee mieleen englannin kielinen sana "overlapping" eli päällekkäinen tai limittäinen.

Pointti kuitenkin lähinnä se, että nuo mun listaamat 5 erilaista mielen aspektia on nimenomaan erilaisia tehtäviä taikka funktioita joita mielellä on, ja ainakin jossakin määrin myös aivoissa eri alueet prosessoi näitä erilaisia mielen aspekteja, joten kyse ei ole samasta aivojen prosessista.

Semivalistuneena mutuna: Arveluttaa, miten tuo sinänsä oikein järkevä luokittelu funktion perusteella vastaa aivoprosesseja. Luulen, että aivoprosessien jaottelu menee monesti niin, että sama prosessi on mukana monessa funktion perusteella muodostetussa luokassa. Muokkaus: aivoprosessin sijaan pitäisi kai puhua aktivaatiokuviosta ja sen dynamiikasta, tai toiminnallisista verkoista.

Esimerkkinä tulee mieleen konkreettinen tekeminen (sanotaan vaikka instrumentin soittaminen; soittamisen kohtuulisesti osaava soittamassa itselleen tuttua biisiä) ja saman tekemisen kuvittelu. Olen melko varma, että ne aktivoivat pitkälti samoja aivoalueita, vaikka kuvittelu ei varsinaista motorista aktivaatiota (ja haptista + kuulovastetta) tuotakaan. Pikkuaivot ja premotorinen alue luultavasti ovat aktiivisina kuvittelevallakin, samoin ehkä kuuloaluekin, kun väkisin kai sen kuvitellunkin soiton kuulee korvissaan samalla kuin soittaa.

Joo, tuo aktivaatiokuvio on varmaankin lähempänä totuutta. Se kun taitaa olla niin, että kaikki aivotoiminta on enemmän taikka vähemmän hajautunut aivojen eri osiin.

Mutta sen sanoisin tuosta soittamisesta, että kun puhuin tuossa aiemmin että nämä ovat mielen aspekteja, niin biisin soittamiseen liittyy ainakin aistiminen (kuuloaisti) sekä motorisen toiminnan ohjaus (agency). Ja on varmaankin niin, että nämä prosessit aktivoivat hiukan eri aivoalueita, mutta ovat kuitenkin käynnissä samanaikaisesti.

Eli vaikka fyysisesti aivoissa on koko ajan käynnissä erilaisten aktivaatiokuvioiden "konsertti" niin tämä mielen toimintojen aspektien luokittelu vastaa sitten "yksittäisiä soittimia".

Tätä aivojen toimintaa voisi verrata Digitaaliseen audiotyöasemaan (studiosofta). Mielen ja aivotoimintojen eri aspektit ovat yksittäisiä analogisia "audioraitoja", jotka yhdistyvät Master raidalla yhdeksi aaltokuvioksi, jonka kuulemme valmiina biisinä, ja jossa biisin eri soittimet ja taajuusalueet ovat edustettuina.

Aivotoiminta kokonaisuutena vastaa siis tuota Master raitaa, ja nämä mielen aspektit yksittäisiä raitoja joissa on tallennettu eri soittimet yksitellen.

Tosin aivoissa eri raidat vaikuttavat toisiinsa. Osa vahvemmin, osa heikommin.

Toki. Tuo oli vain vertaus, ei oikean todellisen aivotoiminnan kuvaus.

[Purdue]

Mielestäni tuo kohta 5 menee aika lailla lomittain muiden kanssa.

Kuinka? Jos ajatellaan, että kuvitellaan jotakin abstraktia ja sellaista mikä ei ole olemassa?

Aistikokemuksiin liittyy paljon kuvittelua. Jos joku aistimus (esim. haju tai ääni) muistuttaa meitä jostain menneestä, ydistämme aistikokemuksen juuri tuohon tapahtumaan, vaikka se ei sitä täysin vastaisikaan. Tästä saattaa seurata iloa tai ahdistusta riippuen siitä, millainen tuo mieleen palannut kokemus oli.

Konseptuaalinen ajattelu ja merkitystulkinnat ovat ilmiselvästi kuviteltuja. Eihän millääan asialla ole merkitystä muuten kuin omassa mielessämme.

Valinnat, intentiot ja toimijuus ovat myös ainakin osittain kuviteltuja, sillä onhan sekin kuvittelua, jos valintamme syy on sen aikaansaama kuviteltu hyöty.

Minä kokemus on puhtaasti kuvittelua. Kukaan tai mikään ulkopuolinen vaikutin ei voi "antaa" meille minäkokemusta.

Rupesin pohtimaan tätä sun vastausta tarkemmin ja sehän on itse asiassa aikas nerokas.

Jos ajatellaan asiaa fenomenologian näkökulmasta, niin siinä ajattelutavassa on läsnäolon ja poissaolon käsitteet. Läsnäolo liittyy sellaisiin asioihin, jotka koemme ympäröivässä todellisuudessa suoraan, ja poissaolo sellaisiin asioihin jotka eivät ole läsnä ympäröivässä todellisuudessa.

Jos termiä "kuvittelu" käyttää fenomenologisen poissaolon merkityksessä, niin kaikki sellainen ajattelu, jolla ei ole vastetta sen hetkisessä aistikokemusten virrassa on kuvittelua.

Kuvittelua olisi siis abstrakti ajattelu, menneen ja tulevan pohtiminen, ja ei läsnä olevien asioiden ajattelu.

Sitten esiin täytyy nostaa sellainen terminologinen seikka, että kun puhutaan objekteista, niin viitataan ulkoiseen materiaaliseen todellisuuteen. Fenomenologiassa "mielen objekteihin" viitataan "intention" käsitteellä, eli intentiot ovat "tietoisuutta jostakin". Tämä tietoisuus siis voi koskea suoria aistitulkintoja taikka kuvitelmia.


Toisaalta voisi ajatella, että aistikokemusten virta, tuon virran tulkinta siinä hetkessä ja toisaalta kuvittelu on mielen "intentioiden" kolme perustavanlaatuista moodia. Meillä on ensinnäkin jatkuva aistikokemusten virta päällä ja toisaalta osa mielen intentioista kohdistuu tämän aistikokemusten virran tulkintaan, ja sitten on tuo kuvitelmien osuus intentioista, jotka ei suoraan liity nykyhetken kokemiseen.

Olisiko Mindfulness sitten läsnäolevana kokemisena sellainen meditaation taikka intentionaalisuuden muoto, jossa keskitytään nykyhetkeen ja havaittavissa olevaan ympäristöön, ja päästetään kuvitelmista irti?

[Purdue]

Rupesin tässä tuon edellisen ajatelman pohjalta pohtimaan, että kuinka tämä vaikuttaa todellisuuskäsitykseeni?

Jos lähdetäänkin siitä, että on:

1) Objektiivinen materiaalinen havaitsijasta riippumaton todellisuus.
2) Subjektiivinen havaitsijasta riippuva todellisuus, joka koostuu:
a) Aistikokemuksista (Aivojen tekemä tulkinta I)
b) Aistikokemusten merkitystulkinta (Aivojen tekemä tulkinta II)
c) Kuvittelu, eli ei-aistilliseen ajatteluun liittyvä merkitysten muodostaminen (Aivojen tekemä tulkinta III)


Ja jos lähdetään siitä, että yksilöiden subjektiivinen todellisuus muodostuu noiden kolmen tekijän yhteisvaikutuksesta. Kuvittelu on siis aivojen prosessien aspekti, jonka avulla kokijan on mahdollisuus irrottautua sen hetkisen aistikokemisen virrasta ja sen tulkinnasta, ja kohdistaa mieli abstrakteihin ja ei läsnä oleviin intentioihin, sekä menneeseen ja tulevaan.


Miltäs nämä tulkinnat "kuvittelusta" tuntuvat ja kuulostavat?

[MooM]

Rupesin tässä tuon edellisen ajatelman pohjalta pohtimaan, että kuinka tämä vaikuttaa todellisuuskäsitykseeni?

Jos lähdetäänkin siitä, että on:

1) Objektiivinen materiaalinen havaitsijasta riippumaton todellisuus.
2) Subjektiivinen havaitsijasta riippuva todellisuus, joka koostuu:
a) Aistikokemuksista (Aivojen tekemä tulkinta I)
b) Aistikokemusten merkitystulkinta (Aivojen tekemä tulkinta II)
c) Kuvittelu, eli ei-aistilliseen ajatteluun liittyvä merkitysten muodostaminen (Aivojen tekemä tulkinta III)


Ja jos lähdetään siitä, että yksilöiden subjektiivinen todellisuus muodostuu noiden kolmen tekijän yhteisvaikutuksesta. Kuvittelu on siis aivojen prosessien aspekti, jonka avulla kokijan on mahdollisuus irrottautua sen hetkisen aistikokemisen virrasta ja sen tulkinnasta, ja kohdistaa mieli abstrakteihin ja ei läsnä oleviin intentioihin, sekä menneeseen ja tulevaan.


Miltäs nämä tulkinnat "kuvittelusta" tuntuvat ja kuulostavat?

Lisäisin tuohon yhden:

1) Objektiivinen materiaalinen havaitsijasta riippumaton todellisuus.
2) Subjektiivinen havaitsijasta riippuva todellisuus, joka koostuu:
a) Aistien toiminta-alueen ja herkkyyden suodattama aistitieto, joka välittyy aivoille (aistielimistä lähtevä sähköinen signaali, jota ei ole vielä mitenkään suodatettu aivoissa, ja joka sisältää sen tiedon ulkomaailmasta, joka on ko. yksilön aisteilla havaittavissa ja havaittu)
b) Aistikokemuksista (Aivojen tekemä tulkinta I)
c) Aistikokemusten merkitystulkinta (Aivojen tekemä tulkinta II)
d) Kuvittelu, eli ei-aistilliseen ajatteluun liittyvä merkitysten muodostaminen (Aivojen tekemä tulkinta III)

[Purdue]

Rupesin tässä tuon edellisen ajatelman pohjalta pohtimaan, että kuinka tämä vaikuttaa todellisuuskäsitykseeni?

Jos lähdetäänkin siitä, että on:

1) Objektiivinen materiaalinen havaitsijasta riippumaton todellisuus.
2) Subjektiivinen havaitsijasta riippuva todellisuus, joka koostuu:
a) Aistikokemuksista (Aivojen tekemä tulkinta I)
b) Aistikokemusten merkitystulkinta (Aivojen tekemä tulkinta II)
c) Kuvittelu, eli ei-aistilliseen ajatteluun liittyvä merkitysten muodostaminen (Aivojen tekemä tulkinta III)


Ja jos lähdetään siitä, että yksilöiden subjektiivinen todellisuus muodostuu noiden kolmen tekijän yhteisvaikutuksesta. Kuvittelu on siis aivojen prosessien aspekti, jonka avulla kokijan on mahdollisuus irrottautua sen hetkisen aistikokemisen virrasta ja sen tulkinnasta, ja kohdistaa mieli abstrakteihin ja ei läsnä oleviin intentioihin, sekä menneeseen ja tulevaan.


Miltäs nämä tulkinnat "kuvittelusta" tuntuvat ja kuulostavat?

Lisäisin tuohon yhden:

1) Objektiivinen materiaalinen havaitsijasta riippumaton todellisuus.
2) Subjektiivinen havaitsijasta riippuva todellisuus, joka koostuu:
a) Aistien toiminta-alueen ja herkkyyden suodattama aistitieto, joka välittyy aivoille (aistielimistä lähtevä sähköinen signaali, jota ei ole vielä mitenkään suodatettu aivoissa, ja joka sisältää sen tiedon ulkomaailmasta, joka on ko. yksilön aisteilla havaittavissa ja havaittu)
b) Aistikokemuksista (Aivojen tekemä tulkinta I)
c) Aistikokemusten merkitystulkinta (Aivojen tekemä tulkinta II)
d) Kuvittelu, eli ei-aistilliseen ajatteluun liittyvä merkitysten muodostaminen (Aivojen tekemä tulkinta III)

Muuten ihan hyvä idea, mutta jos tuota signaalia ei ole vielä mitenkään suodatettu aivoissa, niin kuinka yksilö voi olla tietoinen tuosta signaalista?

Mä näkisin, että kun puhutaan yksilön subjektiivisesta todellisuudesta, niin siihen kuuluu vain sellainen josta yksilö voi olla tietoinen.

Tuo mun "Aivojen tekemä tulkinta" on juurikin se suora kokemus aistien perusteella ilman mielen tekemiä merkitystulkintoja.

Itse ajattelisin, että aivot tulkitsevat tuon aistielimistä kuten silmistä tulevan sähköisen signaalin, ja muuttavat sen näköaistimukseksi. Meillä eri aistit tuottavat jatkuvasti eri aistikokemusten virran, ja vasta näistä aistikokemuksista voi mieli olla tietoinen.

En siis ole tietoinen suoraan esim. siitä mitä mun silmien verkkokalvoilla tapahtuu kun valo osuu niihin, vaan vasta siitä aivojen tekemän tulkintaprosessin lopputuloksesta eli näköaistimuksesta.


Ja siis subjektiivinen havaitsijasta riippuva todellisuus edellyttää tietoista mieltä. Toki aivot prosessoivat paljonkin asioita alitajuisesti ja tietoisen mielen ulottumattomissa, mutta nämä eivät ole osa kokijan subjektiivista todellisuutta.

[MooM]

Ajattelin sen niin, että subjektiivinen on ei-objektiivinen ja siten havaitsijasta riippuva. Minusta sen ei tarvitse olla tietoista. Selvästi tuo kuitenkin on tiedon muodostumisen taso/vaihe, joka osaltaan muokkaa sitä, millaisen kuvan todellisuudesta yksilö muodostaa.

Mutta jos edellytät tuohon taksonomiaan prosessin lopputuloksen tiedostamista, se ei tietenkään ole sopiva. Vastaavasti aivojen primaariset "tulkinnat" eivät ole tiedostettuja.

Lisäksi tuossa olisi ehkä hyvä mainita työmuisti, jonka sisältöä tiedostetaan varsin valikoivasti. Ja myös työmuistiin menevää materiaalia priorisoidaan raskaalla kädellä.

[Purdue]

Ajattelin sen niin, että subjektiivinen on ei-objektiivinen ja siten havaitsijasta riippuva. Minusta sen ei tarvitse olla tietoista. Selvästi tuo kuitenkin on tiedon muodostumisen taso/vaihe, joka osaltaan muokkaa sitä, millaisen kuvan todellisuudesta yksilö muodostaa.

Mutta jos edellytät tuohon taksonomiaan prosessin lopputuloksen tiedostamista, se ei tietenkään ole sopiva. Vastaavasti aivojen primaariset "tulkinnat" eivät ole tiedostettuja.

Lisäksi tuossa olisi ehkä hyvä mainita työmuisti, jonka sisältöä tiedostetaan varsin valikoivasti. Ja myös työmuistiin menevää materiaalia priorisoidaan raskaalla kädellä.

Tosta työmuistista, niin se oikeastaan sisältyy mun käsityksen mukaan tuohon mun kohtaan b) eli aivojen tekemä merkitystulkinta. Työmuisti on kuitenkin se lokus jossa tietoinen ajattelu tapahtuu?

Toisaalta tämä mun viitekehys ei ota huomioon erilaisia muistityyppejä kuten työmuistia, lyhytkestoista muistia taikka pitkäkestoista muistia. Mun malli ei pyri olemaan aivojen taikka mielen toiminnallinen mallinnus siis.

Näkökulma on toinen, eli tässä pohdin lähinnä sitä, että mistä se yksilön subjektiivinen todellisuus koostuu?

Ja nyt laajensin tuota mun todellisuus käsitystä ottamaan huomioon myös tuon kuvittelun, jolla siis käsitän tässä sellaisen ajattelun, joka ei suoraan liity aistikokemusten kokemiseen taikka niistä tehtävien merkitystulkintojen tekemiseen.