Mielen kontrolli

[Purdue]

Mielen kontrolli


Aloitetaanpa tällainen topikki, jossa aiheena mielen kehittäminen ja kontrolli. Tämä topikki liittyy siis varsinkin intialaiseen ja tiibetiläiseen ajatteluun. Eli hindulaisuudessa, jooga-traditiossa ja tiibetiläisessä buddhalaisuudessa on kehitetty mielen hallitsemis tekniikoita jo vuosituhansia sitten.


Tuossa linkit muutamaan Wikipedian artikkeliin, jotka käsittelevät näitä aiheita:

Dhyana in Hinduism
Lojong
Samatha-vipassana


Meditaation muotoja on useita. Joissakin niistä keskitytään kehon, aistimusten taikka mielen liikkeiden havainnointiin ja kokemiseen. Toisissa taas tavoitteena on keskittyminen johonkin mantraan, ajatukseen taikka objektiin.

Patanjalin joogan tarkoituksena oli: "Citta vritti nirodha" eli mielen liikkeiden hiljentäminen.


Ja tuossa mielenkiintoinen kirja tiibetiläisestä näkökulmasta mieleen ja mentaalisiin prosesseihin. Kirjan viimeinen osa käsittelee myös mielen hallinnan ja meditaation eri tekniikoita:

Science And Philosophy In The Indian Buddhist Classics: The Mind, Volume 2

Tuo yllä mainittu kirja on toinen osa nelisosaisesta sarjasta, joka käsittelee intialaista buddhalaista traditiota tiibetiläisestä näkökulmasta käsin. (En ole lukenut kirjaa, mutta laitoin sen itse asiassa juuri tilaukseen.)


Ja sitten pari ajatusta käytännön mielen hallinnasta. Eli mitä tehdä kun mieleen poksahtelee alitajunnasta epämieluisia taikka häiritseviä ajatuksia? Tuossa muutama vaihtoehto:
- Suppressio eli ajatusten tukahduttaminen.
- Substituutio eli ajatuksen korvaaminen toisella.
- Merkityksen muunnos, eli annetaan ajatukselle uusi merkitys.
- Elaboraatio eli ajatus tuodaan tietoisen mielen käsiteltäväksi ja mietiskeltäväksi.

Näistä siis voi valita tilanteen mukaan erilaisia vaihtoehtoisia tapoja hallita mieleen tulevia epämieluisia ajatuksia.


Mutta joo. Tällainen avaus. En ole näiden aiheiden asiantuntija, mutta topikki kiinnostaa. Ehkäpä tästä saataisiin keskustelua aikaiseksi, ja siitä voi sitten itse kukin oppia jotakin uutta kenties?

[Jalo Arkkivalo]

Tulin heti tänne pätemään.
Kyse ei useinkaan ole mielen kontrollista, vaan pikemminkin päinvastoin. Mielen jättämisestä rauhaan. Eli ei-kontrollista. Toki elämä voi kokonaisuudessaan saada kontrolloidumman luonteen kun oppii ymmärtämään ja havaitsemaan, ja lopettaa mielensä neuroottisen paimentamisen.
Mutta tämähän on pikemminkin karman, kuin mielen hallintaa.
Tai jotain.


Kevät tulee. Puu halkeaa kirveellä. Sauna lämpiää. Tekijä on ja ajattelee. Hän uupuu, lepää, virvoittuu ja innostuu. Havaitsee vain tänään kaiken jotenkin paremmin. On siksi armollisempi itselleen ja rakkaileen.
Elämä virtaa aaltoillen ja mutkitellen, kuin puro kivien lomitse. Kuin luonnostaan.
Ja hups, työ on valmis. Jäi aikaa kellua järvessä selällään. Syvään rauhallisesti hengittäen, omat keuhkot vartaloa pinnalla kannatellen.

[Purdue]

Tulin heti tänne pätemään.
Kyse ei useinkaan ole mielen kontrollista, vaan pikemminkin päinvastoin. Mielen jättämisestä rauhaan. Eli ei-kontrollista. Toki elämä voi kokonaisuudessaan saada kontrolloidumman luonteen kun oppii ymmärtämään ja havaitsemaan, ja lopettaa mielensä neuroottisen paimentamisen.
Mutta tämähän on pikemminkin karman, kuin mielen hallintaa.
Tai jotain.

Niin, kaitpa kyse on "ei-ajattelemisesta" joka voidaan joko tulkita mielenvirran kontrolliksi taikka rauhaan jättämiseksi.

Itse näkisin kuitenkin, että tuo meditaatio jossa pyritään keskittymään johonkin mantraan taikka objektiin siten että muu mieli hiljenee, niin on nimenomaan kontrollia, ja vaatii keskittymistä. Aasialaisilta guruilta on vienyt vuosia tuon tekniikan hallitseminen, ja kun se on hallussa, niin ehkäpä kyse ei enää ole niinkään kontrollista, vaan siitä että mieli vain hiljenee.

Ja yksi tapa muuten tuohon mielen hiljentämiseen on tuo japanilainen "tekeminen" ja itse siihen omaan toimintaan keskittyminen. Joku Taiji voisi olla hyvä harjoite tässä mielessä, mutta mikä tahansa keskittynyt tekeminen varmaankin käy, eli kyse on eräänlaisesta mindfulnessista sitten ilmeisesti? Kun siis keskittyy intensiivisesti siihen omaan tekemiseensä, niin ei ole aikaa ajatella niitä elämän pikku murheita.

[Jalo Arkkivalo]

Tulin heti tänne pätemään.
Kyse ei useinkaan ole mielen kontrollista, vaan pikemminkin päinvastoin. Mielen jättämisestä rauhaan. Eli ei-kontrollista. Toki elämä voi kokonaisuudessaan saada kontrolloidumman luonteen kun oppii ymmärtämään ja havaitsemaan, ja lopettaa mielensä neuroottisen paimentamisen.
Mutta tämähän on pikemminkin karman, kuin mielen hallintaa.
Tai jotain.

Niin, kaitpa kyse on "ei-ajattelemisesta" joka voidaan joko tulkita mielenvirran kontrolliksi taikka rauhaan jättämiseksi.

Itse näkisin kuitenkin, että tuo meditaatio jossa pyritään keskittymään johonkin mantraan taikka objektiin siten että muu mieli hiljenee, niin on nimenomaan kontrollia, ja vaatii keskittymistä. Aasialaisilta guruilta on vienyt vuosia tuon tekniikan hallitseminen, ja kun se on hallussa, niin ehkäpä kyse ei enää ole niinkään kontrollista, vaan siitä että mieli vain hiljenee.

Ja yksi tapa muuten tuohon mielen hiljentämiseen on tuo japanilainen "tekeminen" ja itse siihen omaan toimintaan keskittyminen. Joku Taiji voisi olla hyvä harjoite tässä mielessä, mutta mikä tahansa keskittynyt tekeminen varmaankin käy, eli kyse on eräänlaisesta mindfulnessista sitten ilmeisesti? Kun siis keskittyy intensiivisesti siihen omaan tekemiseensä, niin ei ole aikaa ajatella niitä elämän pikku murheita.

En tiedä tästä, kun oma mieli ei ole koskaan hiljentynyt. Enkä ole sitä tavoitellutkaan. Kun on opetettu olemaan asettamatta harjoitukselle tavoitteita, tai pyrkiä hiljentämään mieltä. Vaan antaa mielen puksutella menojaan.
En edes tiedä haluaisinko kokea tällaista mielen hiljenemistä. Turha sinkoilu kyllä vähenee, perspektiivi kasvaa ja asiat ja prosessi tulevat selkeämmiksi.

Olen kyllä lukenut traditioista joiden lähtökohta ei ole turhan kärsimyksen vähentäminen ja ymmärrys, vaan mielen totaalinen tyhjentäminen. Mutta en ole kyllä koskaan varsinaisesti kiinnostunut sellaisesta tavotteesta.
Mutta oma touhuni on muutenkin alimman divaritason puuhastelua. Mielen "höntsäkiekkoa".

[Purdue]

Tulin heti tänne pätemään.
Kyse ei useinkaan ole mielen kontrollista, vaan pikemminkin päinvastoin. Mielen jättämisestä rauhaan. Eli ei-kontrollista. Toki elämä voi kokonaisuudessaan saada kontrolloidumman luonteen kun oppii ymmärtämään ja havaitsemaan, ja lopettaa mielensä neuroottisen paimentamisen.
Mutta tämähän on pikemminkin karman, kuin mielen hallintaa.
Tai jotain.

Niin, kaitpa kyse on "ei-ajattelemisesta" joka voidaan joko tulkita mielenvirran kontrolliksi taikka rauhaan jättämiseksi.

Itse näkisin kuitenkin, että tuo meditaatio jossa pyritään keskittymään johonkin mantraan taikka objektiin siten että muu mieli hiljenee, niin on nimenomaan kontrollia, ja vaatii keskittymistä. Aasialaisilta guruilta on vienyt vuosia tuon tekniikan hallitseminen, ja kun se on hallussa, niin ehkäpä kyse ei enää ole niinkään kontrollista, vaan siitä että mieli vain hiljenee.

Ja yksi tapa muuten tuohon mielen hiljentämiseen on tuo japanilainen "tekeminen" ja itse siihen omaan toimintaan keskittyminen. Joku Taiji voisi olla hyvä harjoite tässä mielessä, mutta mikä tahansa keskittynyt tekeminen varmaankin käy, eli kyse on eräänlaisesta mindfulnessista sitten ilmeisesti? Kun siis keskittyy intensiivisesti siihen omaan tekemiseensä, niin ei ole aikaa ajatella niitä elämän pikku murheita.

En tiedä tästä, kun oma mieli ei ole koskaan hiljentynyt. Enkä ole sitä tavoitellutkaan. Kun on opetettu olemaan asettamatta harjoitukselle tavoitteita, tai pyrkiä hiljentämään mieltä. Vaan antaa mielen puksutella menojaan.
En edes tiedä haluaisinko kokea tällaista mielen hiljenemistä. Turha sinkoilu kyllä vähenee, perspektiivi kasvaa ja asiat ja prosessi tulevat selkeämmiksi.

Olen kyllä lukenut traditioista joiden lähtökohta ei ole turhan kärsimyksen vähentäminen ja ymmärrys, vaan mielen totaalinen tyhjentäminen. Mutta en ole kyllä koskaan varsinaisesti kiinnostunut sellaisesta tavotteesta.
Mutta oma touhuni on muutenkin alimman divaritason puuhastelua. Mielen "höntsäkiekkoa".

Joo, omakin puuhastelu tällä saralla on ollut ajoittaista ja satunnaista, mutta ehkäpä tästä saisi vielä jossakin välissä vakavamman "harrastuksen".

Tuo mielen hiljentäminen on muuten jännä juttu. Tuossa eräs toinen keskustelija juurikin kertoi toisessa langassa kokemuksestaan kun tutki mieltänsä ja sen virtaa, ja istui välillä joen törmällä tarkkailijana ja sitten taas ajatusten virran vietävänä.

Tuo meditaatio jossa keskitytään johonkin mantraan taikka objektiin, taikka ihan vaan omaan hengityksen, niin eroaa tuollaisesta mindfulness meditaatiosta juurikin siinä, että siinä pyritään hiljentämään tietoisen verbaalisen ja mielikuvallisen mielen liikkeet. Aisteja ei voi tukahduttaa, mutta mielen hiljentäminen on sellainen että sen voi oppia. Tietyissä joogan ja buddhalaisen mietiskelyn muodoissa juurikin mielen keskittäminen ja muun ajattelun hiljentäminen on se keino ja päämäärä siinä hommassa.

Kun itse olen pyrkinyt hiljentämään mielen liikkeet, niin välillä se onnistuu, ja välillä ollaan sitten taas pitkiä aikoja ihan huomaamatta ajatusten virran vietävänä.

Mielenkiintoista tuossa on se kun joskus huomaa kun ne ajatukset poksahtelevat mieleen sieltä jostakin alitajunnasta. Ne ei ole intentionaalisia siinä mielessä, että olisi tietoisesti ennakoinut niitä ajatuksia, vaan ne vain ilmestyvät kuin tyhjästä.

Toisaalta silloin kun se keskittyminen siihen mantraan taikka objektiin onnistuu, niin se on aikas rentouttava kokemus kun mieli on ainakin hetken aikaa ihan tyhjä siinä mielessä ettei siinä liiku mikään.

Tuosta oli siinä yhdessä linkissä asiaa kuinka tiibetiläisessä buddhalaisuudessa on 9 eri tasoa sille kuinka hyvin meditaation harrastaja pystyy mielensä hiljentämään. Aloittelijasta guruun astikka siis.

[Jalo Arkkivalo]

Tulin heti tänne pätemään.
Kyse ei useinkaan ole mielen kontrollista, vaan pikemminkin päinvastoin. Mielen jättämisestä rauhaan. Eli ei-kontrollista. Toki elämä voi kokonaisuudessaan saada kontrolloidumman luonteen kun oppii ymmärtämään ja havaitsemaan, ja lopettaa mielensä neuroottisen paimentamisen.
Mutta tämähän on pikemminkin karman, kuin mielen hallintaa.
Tai jotain.

Niin, kaitpa kyse on "ei-ajattelemisesta" joka voidaan joko tulkita mielenvirran kontrolliksi taikka rauhaan jättämiseksi.

Itse näkisin kuitenkin, että tuo meditaatio jossa pyritään keskittymään johonkin mantraan taikka objektiin siten että muu mieli hiljenee, niin on nimenomaan kontrollia, ja vaatii keskittymistä. Aasialaisilta guruilta on vienyt vuosia tuon tekniikan hallitseminen, ja kun se on hallussa, niin ehkäpä kyse ei enää ole niinkään kontrollista, vaan siitä että mieli vain hiljenee.

Ja yksi tapa muuten tuohon mielen hiljentämiseen on tuo japanilainen "tekeminen" ja itse siihen omaan toimintaan keskittyminen. Joku Taiji voisi olla hyvä harjoite tässä mielessä, mutta mikä tahansa keskittynyt tekeminen varmaankin käy, eli kyse on eräänlaisesta mindfulnessista sitten ilmeisesti? Kun siis keskittyy intensiivisesti siihen omaan tekemiseensä, niin ei ole aikaa ajatella niitä elämän pikku murheita.

En tiedä tästä, kun oma mieli ei ole koskaan hiljentynyt. Enkä ole sitä tavoitellutkaan. Kun on opetettu olemaan asettamatta harjoitukselle tavoitteita, tai pyrkiä hiljentämään mieltä. Vaan antaa mielen puksutella menojaan.
En edes tiedä haluaisinko kokea tällaista mielen hiljenemistä. Turha sinkoilu kyllä vähenee, perspektiivi kasvaa ja asiat ja prosessi tulevat selkeämmiksi.

Olen kyllä lukenut traditioista joiden lähtökohta ei ole turhan kärsimyksen vähentäminen ja ymmärrys, vaan mielen totaalinen tyhjentäminen. Mutta en ole kyllä koskaan varsinaisesti kiinnostunut sellaisesta tavotteesta.
Mutta oma touhuni on muutenkin alimman divaritason puuhastelua. Mielen "höntsäkiekkoa".

Joo, omakin puuhastelu tällä saralla on ollut ajoittaista ja satunnaista, mutta ehkäpä tästä saisi vielä jossakin välissä vakavamman "harrastuksen".

Tuo mielen hiljentäminen on muuten jännä juttu. Tuossa eräs toinen keskustelija juurikin kertoi toisessa langassa kokemuksestaan kun tutki mieltänsä ja sen virtaa, ja istui välillä joen törmällä tarkkailijana ja sitten taas ajatusten virran vietävänä.

Tuo meditaatio jossa keskitytään johonkin mantraan taikka objektiin, taikka ihan vaan omaan hengityksen, niin eroaa tuollaisesta mindfulness meditaatiosta juurikin siinä, että siinä pyritään hiljentämään tietoisen verbaalisen ja mielikuvallisen mielen liikkeet. Aisteja ei voi tukahduttaa, mutta mielen hiljentäminen on sellainen että sen voi oppia. Tietyissä joogan ja buddhalaisen mietiskelyn muodoissa juurikin mielen keskittäminen ja muun ajattelun hiljentäminen on se keino ja päämäärä siinä hommassa.

Kun itse olen pyrkinyt hiljentämään mielen liikkeet, niin välillä se onnistuu, ja välillä ollaan sitten taas pitkiä aikoja ihan huomaamatta ajatusten virran vietävänä.

Mielenkiintoista tuossa on se kun joskus huomaa kun ne ajatukset poksahtelevat mieleen sieltä jostakin alitajunnasta. Ne ei ole intentionaalisia siinä mielessä, että olisi tietoisesti ennakoinut niitä ajatuksia, vaan ne vain ilmestyvät kuin tyhjästä.

Toisaalta silloin kun se keskittyminen siihen mantraan taikka objektiin onnistuu, niin se on aikas rentouttava kokemus kun mieli on ainakin hetken aikaa ihan tyhjä siinä mielessä ettei siinä liiku mikään.

Tuosta oli siinä yhdessä linkissä asiaa kuinka tiibetiläisessä buddhalaisuudessa on 9 eri tasoa sille kuinka hyvin meditaation harrastaja pystyy mielensä hiljentämään. Aloittelijasta guruun astikka siis.

Kuten joskus aikaisemminkin olen täällä palstalla todennut, pyrin olemaan jakamasta viisautta harjoittelusta. Koska sitä ei minulla riittävästi ole. Ainoa ohje jonka annan, on etsiä joku hyvä opettaja. Kieltäydyn edelleen suosittelemasta mitään tahoa tai ketään. Ei minulla ole mitään käsitystä mistä kukin on tulossa ja minne menossa. Tai mitä intentioita pitäisi olla, tai ei pitäisi olla.

On myös hyvin toisenlaisia päätepisteitä kuin valaistuminen tai mielen painitaitojen korkeimmat tasot. Sellaisia joissa jäljelle jää vain kokemus, elämä ja ymmärrys. Jotkut ovat sellaistakin kymmenien vuosien jälkeen raportoineet. Sitä varten täällä ehkä moni meistä onkin. Ainakin valtaosin. Oma kiertoni vaikuttaa vahvasti sen suuntaiselta. Ei näistä tiedä.

Ainoastaan linnut laulaa, nurmi kukkii ja siitäkin kiistellään.

[Purdue]

Tulin heti tänne pätemään.
Kyse ei useinkaan ole mielen kontrollista, vaan pikemminkin päinvastoin. Mielen jättämisestä rauhaan. Eli ei-kontrollista. Toki elämä voi kokonaisuudessaan saada kontrolloidumman luonteen kun oppii ymmärtämään ja havaitsemaan, ja lopettaa mielensä neuroottisen paimentamisen.
Mutta tämähän on pikemminkin karman, kuin mielen hallintaa.
Tai jotain.

Niin, kaitpa kyse on "ei-ajattelemisesta" joka voidaan joko tulkita mielenvirran kontrolliksi taikka rauhaan jättämiseksi.

Itse näkisin kuitenkin, että tuo meditaatio jossa pyritään keskittymään johonkin mantraan taikka objektiin siten että muu mieli hiljenee, niin on nimenomaan kontrollia, ja vaatii keskittymistä. Aasialaisilta guruilta on vienyt vuosia tuon tekniikan hallitseminen, ja kun se on hallussa, niin ehkäpä kyse ei enää ole niinkään kontrollista, vaan siitä että mieli vain hiljenee.

Ja yksi tapa muuten tuohon mielen hiljentämiseen on tuo japanilainen "tekeminen" ja itse siihen omaan toimintaan keskittyminen. Joku Taiji voisi olla hyvä harjoite tässä mielessä, mutta mikä tahansa keskittynyt tekeminen varmaankin käy, eli kyse on eräänlaisesta mindfulnessista sitten ilmeisesti? Kun siis keskittyy intensiivisesti siihen omaan tekemiseensä, niin ei ole aikaa ajatella niitä elämän pikku murheita.

En tiedä tästä, kun oma mieli ei ole koskaan hiljentynyt. Enkä ole sitä tavoitellutkaan. Kun on opetettu olemaan asettamatta harjoitukselle tavoitteita, tai pyrkiä hiljentämään mieltä. Vaan antaa mielen puksutella menojaan.
En edes tiedä haluaisinko kokea tällaista mielen hiljenemistä. Turha sinkoilu kyllä vähenee, perspektiivi kasvaa ja asiat ja prosessi tulevat selkeämmiksi.

Olen kyllä lukenut traditioista joiden lähtökohta ei ole turhan kärsimyksen vähentäminen ja ymmärrys, vaan mielen totaalinen tyhjentäminen. Mutta en ole kyllä koskaan varsinaisesti kiinnostunut sellaisesta tavotteesta.
Mutta oma touhuni on muutenkin alimman divaritason puuhastelua. Mielen "höntsäkiekkoa".

Joo, omakin puuhastelu tällä saralla on ollut ajoittaista ja satunnaista, mutta ehkäpä tästä saisi vielä jossakin välissä vakavamman "harrastuksen".

Tuo mielen hiljentäminen on muuten jännä juttu. Tuossa eräs toinen keskustelija juurikin kertoi toisessa langassa kokemuksestaan kun tutki mieltänsä ja sen virtaa, ja istui välillä joen törmällä tarkkailijana ja sitten taas ajatusten virran vietävänä.

Tuo meditaatio jossa keskitytään johonkin mantraan taikka objektiin, taikka ihan vaan omaan hengityksen, niin eroaa tuollaisesta mindfulness meditaatiosta juurikin siinä, että siinä pyritään hiljentämään tietoisen verbaalisen ja mielikuvallisen mielen liikkeet. Aisteja ei voi tukahduttaa, mutta mielen hiljentäminen on sellainen että sen voi oppia. Tietyissä joogan ja buddhalaisen mietiskelyn muodoissa juurikin mielen keskittäminen ja muun ajattelun hiljentäminen on se keino ja päämäärä siinä hommassa.

Kun itse olen pyrkinyt hiljentämään mielen liikkeet, niin välillä se onnistuu, ja välillä ollaan sitten taas pitkiä aikoja ihan huomaamatta ajatusten virran vietävänä.

Mielenkiintoista tuossa on se kun joskus huomaa kun ne ajatukset poksahtelevat mieleen sieltä jostakin alitajunnasta. Ne ei ole intentionaalisia siinä mielessä, että olisi tietoisesti ennakoinut niitä ajatuksia, vaan ne vain ilmestyvät kuin tyhjästä.

Toisaalta silloin kun se keskittyminen siihen mantraan taikka objektiin onnistuu, niin se on aikas rentouttava kokemus kun mieli on ainakin hetken aikaa ihan tyhjä siinä mielessä ettei siinä liiku mikään.

Tuosta oli siinä yhdessä linkissä asiaa kuinka tiibetiläisessä buddhalaisuudessa on 9 eri tasoa sille kuinka hyvin meditaation harrastaja pystyy mielensä hiljentämään. Aloittelijasta guruun astikka siis.

Kuten joskus aikaisemminkin olen täällä palstalla todennut, pyrin olemaan jakamasta viisautta harjoittelusta. Koska sitä ei minulla riittävästi ole. Ainoa ohje jonka annan, on etsiä joku hyvä opettaja. Kieltäydyn edelleen suosittelemasta mitään tahoa tai ketään. Ei minulla ole mitään käsitystä mistä kukin on tulossa ja minne menossa. Tai mitä intentioita pitäisi olla, tai ei pitäisi olla.

On myös hyvin toisenlaisia päätepisteitä kuin valaistuminen tai mielen painitaitojen korkeimmat tasot. Sellaisia joissa jäljelle jää vain kokemus, elämä ja ymmärrys. Jotkut ovat sellaistakin kymmenien vuosien jälkeen raportoineet. Sitä varten täällä ehkä moni meistä onkin. Ainakin valtaosin. Oma kiertoni vaikuttaa vahvasti sen suuntaiselta. Ei näistä tiedä.

Ainoastaan linnut laulaa, nurmi kukkii ja siitäkin kiistellään.

Kyllä harjoittelusta ja omasta kokemuksesta voi kirjoittaa. Jokaisella on varmaankin oma mielipiteensä asioista, ja onhan tuo sinunkin kanta oma mielipiteesi, ja sitä kunnioittakaamme me muut. Mutta itse näkisin, että jokaisella on kokemuksen asteesta riippumatta oikeus esittää mielipiteensä. Jos näin ei olisi, niin tälläkin palstalla pitäisi joka aiheessa laittaa turvat tukkoon niiltä, jotka ei ole kyseisen aiheen tohtoreita ja tutkijoita eli asiantuntijoita.

Mä näkisin, että meditaatiolla ja mietiskelyllä voi olla moniakin päämääriä, eikä yksi päämäärä ole sen oikeampi kuin toinen.

Silti, maailma on siitä hieno, että se tarjoaa jokaiselle jotakin...

[Jalo Arkkivalo]

Tulin heti tänne pätemään.
Kyse ei useinkaan ole mielen kontrollista, vaan pikemminkin päinvastoin. Mielen jättämisestä rauhaan. Eli ei-kontrollista. Toki elämä voi kokonaisuudessaan saada kontrolloidumman luonteen kun oppii ymmärtämään ja havaitsemaan, ja lopettaa mielensä neuroottisen paimentamisen.
Mutta tämähän on pikemminkin karman, kuin mielen hallintaa.
Tai jotain.

Niin, kaitpa kyse on "ei-ajattelemisesta" joka voidaan joko tulkita mielenvirran kontrolliksi taikka rauhaan jättämiseksi.

Itse näkisin kuitenkin, että tuo meditaatio jossa pyritään keskittymään johonkin mantraan taikka objektiin siten että muu mieli hiljenee, niin on nimenomaan kontrollia, ja vaatii keskittymistä. Aasialaisilta guruilta on vienyt vuosia tuon tekniikan hallitseminen, ja kun se on hallussa, niin ehkäpä kyse ei enää ole niinkään kontrollista, vaan siitä että mieli vain hiljenee.

Ja yksi tapa muuten tuohon mielen hiljentämiseen on tuo japanilainen "tekeminen" ja itse siihen omaan toimintaan keskittyminen. Joku Taiji voisi olla hyvä harjoite tässä mielessä, mutta mikä tahansa keskittynyt tekeminen varmaankin käy, eli kyse on eräänlaisesta mindfulnessista sitten ilmeisesti? Kun siis keskittyy intensiivisesti siihen omaan tekemiseensä, niin ei ole aikaa ajatella niitä elämän pikku murheita.

En tiedä tästä, kun oma mieli ei ole koskaan hiljentynyt. Enkä ole sitä tavoitellutkaan. Kun on opetettu olemaan asettamatta harjoitukselle tavoitteita, tai pyrkiä hiljentämään mieltä. Vaan antaa mielen puksutella menojaan.
En edes tiedä haluaisinko kokea tällaista mielen hiljenemistä. Turha sinkoilu kyllä vähenee, perspektiivi kasvaa ja asiat ja prosessi tulevat selkeämmiksi.

Olen kyllä lukenut traditioista joiden lähtökohta ei ole turhan kärsimyksen vähentäminen ja ymmärrys, vaan mielen totaalinen tyhjentäminen. Mutta en ole kyllä koskaan varsinaisesti kiinnostunut sellaisesta tavotteesta.
Mutta oma touhuni on muutenkin alimman divaritason puuhastelua. Mielen "höntsäkiekkoa".

Joo, omakin puuhastelu tällä saralla on ollut ajoittaista ja satunnaista, mutta ehkäpä tästä saisi vielä jossakin välissä vakavamman "harrastuksen".

Tuo mielen hiljentäminen on muuten jännä juttu. Tuossa eräs toinen keskustelija juurikin kertoi toisessa langassa kokemuksestaan kun tutki mieltänsä ja sen virtaa, ja istui välillä joen törmällä tarkkailijana ja sitten taas ajatusten virran vietävänä.

Tuo meditaatio jossa keskitytään johonkin mantraan taikka objektiin, taikka ihan vaan omaan hengityksen, niin eroaa tuollaisesta mindfulness meditaatiosta juurikin siinä, että siinä pyritään hiljentämään tietoisen verbaalisen ja mielikuvallisen mielen liikkeet. Aisteja ei voi tukahduttaa, mutta mielen hiljentäminen on sellainen että sen voi oppia. Tietyissä joogan ja buddhalaisen mietiskelyn muodoissa juurikin mielen keskittäminen ja muun ajattelun hiljentäminen on se keino ja päämäärä siinä hommassa.

Kun itse olen pyrkinyt hiljentämään mielen liikkeet, niin välillä se onnistuu, ja välillä ollaan sitten taas pitkiä aikoja ihan huomaamatta ajatusten virran vietävänä.

Mielenkiintoista tuossa on se kun joskus huomaa kun ne ajatukset poksahtelevat mieleen sieltä jostakin alitajunnasta. Ne ei ole intentionaalisia siinä mielessä, että olisi tietoisesti ennakoinut niitä ajatuksia, vaan ne vain ilmestyvät kuin tyhjästä.

Toisaalta silloin kun se keskittyminen siihen mantraan taikka objektiin onnistuu, niin se on aikas rentouttava kokemus kun mieli on ainakin hetken aikaa ihan tyhjä siinä mielessä ettei siinä liiku mikään.

Tuosta oli siinä yhdessä linkissä asiaa kuinka tiibetiläisessä buddhalaisuudessa on 9 eri tasoa sille kuinka hyvin meditaation harrastaja pystyy mielensä hiljentämään. Aloittelijasta guruun astikka siis.

Kuten joskus aikaisemminkin olen täällä palstalla todennut, pyrin olemaan jakamasta viisautta harjoittelusta. Koska sitä ei minulla riittävästi ole. Ainoa ohje jonka annan, on etsiä joku hyvä opettaja. Kieltäydyn edelleen suosittelemasta mitään tahoa tai ketään. Ei minulla ole mitään käsitystä mistä kukin on tulossa ja minne menossa. Tai mitä intentioita pitäisi olla, tai ei pitäisi olla.

On myös hyvin toisenlaisia päätepisteitä kuin valaistuminen tai mielen painitaitojen korkeimmat tasot. Sellaisia joissa jäljelle jää vain kokemus, elämä ja ymmärrys. Jotkut ovat sellaistakin kymmenien vuosien jälkeen raportoineet. Sitä varten täällä ehkä moni meistä onkin. Ainakin valtaosin. Oma kiertoni vaikuttaa vahvasti sen suuntaiselta. Ei näistä tiedä.

Ainoastaan linnut laulaa, nurmi kukkii ja siitäkin kiistellään.

Kyllä harjoittelusta ja omasta kokemuksesta voi kirjoittaa. Jokaisella on varmaankin oma mielipiteensä asioista, ja onhan tuo sinunkin kanta oma mielipiteesi, ja sitä kunnioittakaamme me muut. Mutta itse näkisin, että jokaisella on kokemuksen asteesta riippumatta oikeus esittää mielipiteensä. Jos näin ei olisi, niin tälläkin palstalla pitäisi joka aiheessa laittaa turvat tukkoon niiltä, jotka ei ole kyseisen aiheen tohtoreita ja tutkijoita eli asiantuntijoita.

Mä näkisin, että meditaatiolla ja mietiskelyllä voi olla moniakin päämääriä, eikä yksi päämäärä ole sen oikeampi kuin toinen.

Silti, maailma on siitä hieno, että se tarjoaa jokaiselle jotakin...

Olen valinnut että en opeta, jos en ole opettajan tasolla. Kuuluu jopa vähän traditioon. Pidän traditioista, kulttuurista ja osin jopa tradition ritualistisista piirteistä. Ne tuovat harrasteeseen arvokkuutta. Ja asialla on ihan lääketieteelisiäkin perusteita.
Ja kuten tuossa itsekin jo vastasit itsellesi, valinta on minun. Eli kunniottakaamme sitä.
Valitettavaa jos koet, että ollen pyrkinyt kieltämään muilta oman menetelmänsä opettamisen. Mainitsit jopa että kokemuksista puhumista olisi jarruteltu?
En ole mielestäni muiden palstalaisten meditaatiotekniikoiden opetusta estellyt, tai pyrkinyt sensuroimaan. Ja jos estelen, minua saa siitä kernaasti ojentaa.

[Purdue]

Tulin heti tänne pätemään.
Kyse ei useinkaan ole mielen kontrollista, vaan pikemminkin päinvastoin. Mielen jättämisestä rauhaan. Eli ei-kontrollista. Toki elämä voi kokonaisuudessaan saada kontrolloidumman luonteen kun oppii ymmärtämään ja havaitsemaan, ja lopettaa mielensä neuroottisen paimentamisen.
Mutta tämähän on pikemminkin karman, kuin mielen hallintaa.
Tai jotain.

Niin, kaitpa kyse on "ei-ajattelemisesta" joka voidaan joko tulkita mielenvirran kontrolliksi taikka rauhaan jättämiseksi.

Itse näkisin kuitenkin, että tuo meditaatio jossa pyritään keskittymään johonkin mantraan taikka objektiin siten että muu mieli hiljenee, niin on nimenomaan kontrollia, ja vaatii keskittymistä. Aasialaisilta guruilta on vienyt vuosia tuon tekniikan hallitseminen, ja kun se on hallussa, niin ehkäpä kyse ei enää ole niinkään kontrollista, vaan siitä että mieli vain hiljenee.

Ja yksi tapa muuten tuohon mielen hiljentämiseen on tuo japanilainen "tekeminen" ja itse siihen omaan toimintaan keskittyminen. Joku Taiji voisi olla hyvä harjoite tässä mielessä, mutta mikä tahansa keskittynyt tekeminen varmaankin käy, eli kyse on eräänlaisesta mindfulnessista sitten ilmeisesti? Kun siis keskittyy intensiivisesti siihen omaan tekemiseensä, niin ei ole aikaa ajatella niitä elämän pikku murheita.

En tiedä tästä, kun oma mieli ei ole koskaan hiljentynyt. Enkä ole sitä tavoitellutkaan. Kun on opetettu olemaan asettamatta harjoitukselle tavoitteita, tai pyrkiä hiljentämään mieltä. Vaan antaa mielen puksutella menojaan.
En edes tiedä haluaisinko kokea tällaista mielen hiljenemistä. Turha sinkoilu kyllä vähenee, perspektiivi kasvaa ja asiat ja prosessi tulevat selkeämmiksi.

Olen kyllä lukenut traditioista joiden lähtökohta ei ole turhan kärsimyksen vähentäminen ja ymmärrys, vaan mielen totaalinen tyhjentäminen. Mutta en ole kyllä koskaan varsinaisesti kiinnostunut sellaisesta tavotteesta.
Mutta oma touhuni on muutenkin alimman divaritason puuhastelua. Mielen "höntsäkiekkoa".

Joo, omakin puuhastelu tällä saralla on ollut ajoittaista ja satunnaista, mutta ehkäpä tästä saisi vielä jossakin välissä vakavamman "harrastuksen".

Tuo mielen hiljentäminen on muuten jännä juttu. Tuossa eräs toinen keskustelija juurikin kertoi toisessa langassa kokemuksestaan kun tutki mieltänsä ja sen virtaa, ja istui välillä joen törmällä tarkkailijana ja sitten taas ajatusten virran vietävänä.

Tuo meditaatio jossa keskitytään johonkin mantraan taikka objektiin, taikka ihan vaan omaan hengityksen, niin eroaa tuollaisesta mindfulness meditaatiosta juurikin siinä, että siinä pyritään hiljentämään tietoisen verbaalisen ja mielikuvallisen mielen liikkeet. Aisteja ei voi tukahduttaa, mutta mielen hiljentäminen on sellainen että sen voi oppia. Tietyissä joogan ja buddhalaisen mietiskelyn muodoissa juurikin mielen keskittäminen ja muun ajattelun hiljentäminen on se keino ja päämäärä siinä hommassa.

Kun itse olen pyrkinyt hiljentämään mielen liikkeet, niin välillä se onnistuu, ja välillä ollaan sitten taas pitkiä aikoja ihan huomaamatta ajatusten virran vietävänä.

Mielenkiintoista tuossa on se kun joskus huomaa kun ne ajatukset poksahtelevat mieleen sieltä jostakin alitajunnasta. Ne ei ole intentionaalisia siinä mielessä, että olisi tietoisesti ennakoinut niitä ajatuksia, vaan ne vain ilmestyvät kuin tyhjästä.

Toisaalta silloin kun se keskittyminen siihen mantraan taikka objektiin onnistuu, niin se on aikas rentouttava kokemus kun mieli on ainakin hetken aikaa ihan tyhjä siinä mielessä ettei siinä liiku mikään.

Tuosta oli siinä yhdessä linkissä asiaa kuinka tiibetiläisessä buddhalaisuudessa on 9 eri tasoa sille kuinka hyvin meditaation harrastaja pystyy mielensä hiljentämään. Aloittelijasta guruun astikka siis.

Kuten joskus aikaisemminkin olen täällä palstalla todennut, pyrin olemaan jakamasta viisautta harjoittelusta. Koska sitä ei minulla riittävästi ole. Ainoa ohje jonka annan, on etsiä joku hyvä opettaja. Kieltäydyn edelleen suosittelemasta mitään tahoa tai ketään. Ei minulla ole mitään käsitystä mistä kukin on tulossa ja minne menossa. Tai mitä intentioita pitäisi olla, tai ei pitäisi olla.

On myös hyvin toisenlaisia päätepisteitä kuin valaistuminen tai mielen painitaitojen korkeimmat tasot. Sellaisia joissa jäljelle jää vain kokemus, elämä ja ymmärrys. Jotkut ovat sellaistakin kymmenien vuosien jälkeen raportoineet. Sitä varten täällä ehkä moni meistä onkin. Ainakin valtaosin. Oma kiertoni vaikuttaa vahvasti sen suuntaiselta. Ei näistä tiedä.

Ainoastaan linnut laulaa, nurmi kukkii ja siitäkin kiistellään.

Kyllä harjoittelusta ja omasta kokemuksesta voi kirjoittaa. Jokaisella on varmaankin oma mielipiteensä asioista, ja onhan tuo sinunkin kanta oma mielipiteesi, ja sitä kunnioittakaamme me muut. Mutta itse näkisin, että jokaisella on kokemuksen asteesta riippumatta oikeus esittää mielipiteensä. Jos näin ei olisi, niin tälläkin palstalla pitäisi joka aiheessa laittaa turvat tukkoon niiltä, jotka ei ole kyseisen aiheen tohtoreita ja tutkijoita eli asiantuntijoita.

Mä näkisin, että meditaatiolla ja mietiskelyllä voi olla moniakin päämääriä, eikä yksi päämäärä ole sen oikeampi kuin toinen.

Silti, maailma on siitä hieno, että se tarjoaa jokaiselle jotakin...

Olen valinnut että en opeta, jos en ole opettajan tasolla. Kuuluu jopa vähän traditioon. Pidän traditioista, kulttuurista ja osin jopa tradition ritualistisista piirteistä. Ne tuovat harrasteeseen arvokkuutta. Ja asialla on ihan lääketieteelisiäkin perusteita.
Ja kuten tuossa itsekin jo vastasit itsellesi, valinta on minun. Eli kunniottakaamme sitä.
Valitettavaa jos koet, että ollen pyrkinyt kieltämään muilta oman menetelmänsä opettamisen. Mainitsit jopa että kokemuksista puhumista olisi jarruteltu?
En ole mielestäni muiden palstalaisten meditaatiotekniikoiden opetusta estellyt, tai pyrkinyt sensuroimaan. Ja jos estelen, minua saa siitä kernaasti ojentaa.

En ole kokenut, että olisit pyrkinyt kieltämään toisilta mitään. Olet vain tuonut esiin oman mielipiteesi. Tämä kaikin puolin ok.

Mä luulen, että sä olet harrastanut tätä mietiskelyä taikka meditaatiota paljonkin enemmän kuin allekirjoittanut, ja sulla varmaankin on kokemusta tässä mielessä paljon enemmän.

Oma harrastuneisuuteni on ollut enemmänkin satunnaista eikä niinkään pysyvää, ja toki olen jonkin verran lukenut aiheesta, sekä yrittänyt noita oppeja soveltaa ihan käytännössäkin.

Mutta sen mitä olen lukenut aiheesta, niin sielläkin toki on tuotu esiin se, että meditaation voi aloittaa ihan myös itsekseen ilman opettajaa. Perus mindfulness jutut taikka johonkin mantraan keskittyminen ja mielen hiljentäminen ei vaadi mitään syvempää koulutusta mun käsittääkseni, ja tällaisen voi aloittaa kuka tahansa.

Toki jos on joitakin sairauksia taikka mielenterveysongelmia, niin ei siitä haittaakaan ole jos konsultoi lääkäriä tällaisissa asioissa.

Omasta puolestani en ole niinkään halukas etsimään jotakin gurua taikka opettajaa, koska noissa opeissa tulee monesti kylkiäisenä niin paljon kaikkea muutakin, kuten hengellisiä juttuja, jotka ei mua oikeastaan tässä hommassa kiinnosta.

Enemmän mua kiinnostaa meditaatio, mindfulness ja ylipäätään erilaiset mietiskely tekniikat oman elämän hallinnan näkökulmasta. Mun päämäärä ei ole saada yhteyttä johonkin korkeampaan todellisuuteen taikka siihen oikeaan "Minään", kuten monissa aasialaisissa traditioissa, vaan katsoa ja kokeilla kuinka sitä omaa mieltään voi tietyllä tavalla hallita, koska nuo aasialaiset meditaatio ja mietiskely tekniikat on samalla myös mielenhallinta ja itsetutkiskelu tekniikoita.

Ennemminkin mä näen meditaation ja mietiskelyn tekniikkana, jolla voi hallita oman mielensä ja egon prosesseja, sekä toisaalta omaa minäkuvaa eli identiteettiä. En usko, että voimme saada yhteyttä korkeampaan todellisuuteen, vaan lähinnä pääsemme käsiksi joihinkin alitajuisiin prosesseihin, jotka auttavat meitä ymmärtämään itseämme paremmin, ja toimimaan tässä maailmassa. Siis juuri nyt, tässä hetkessä.

Ja muutenkin tuo "opettaminen" on aikas laaja käsite. En koe varsinaisesti opettavani ketään, jos tuon esiin erilaisia käsityksiä niistä tekniikoista joilla mieltänsä ja sen hallintaa voi harjoitella. Mutta sulla tietty on oma traditiosi, ja haluat sitä kunnioittaa, joten kunnioittakaamme sitä ajatusta ja periaatetta sinun kohdallasi.

[John Carter]

Nuorempana tuli harrasteltua vapaasukellusta, siinä on toisessa vaakakupissa kuolema. Eli opettaa hyvin kontrolloimaan omaa mieltään.

[apetteri]

Joka päivä tulee harrastettua ajatuksien fokusointia, kun pitää tehdä jotain hommia ja jaloissa pyörii pari kakaraa ja vaimo kälättää jotain työjuttua.
Väitän olevani aika hyvä keskittymään, varmasti syvemmillä leveleillä, sen verran monet riidat on ollut kun en kuulemma kuuntele yhtään, ja voin todeta 15min. Monologiin että mulla ei ole minkäänlaista käsitystä mitä vaimo selittää.

[Naturalisti]

Tulin heti tänne pätemään.
Kyse ei useinkaan ole mielen kontrollista, vaan pikemminkin päinvastoin. Mielen jättämisestä rauhaan. Eli ei-kontrollista. Toki elämä voi kokonaisuudessaan saada kontrolloidumman luonteen kun oppii ymmärtämään ja havaitsemaan, ja lopettaa mielensä neuroottisen paimentamisen.
Mutta tämähän on pikemminkin karman, kuin mielen hallintaa.
Tai jotain.

Niin, kaitpa kyse on "ei-ajattelemisesta" joka voidaan joko tulkita mielenvirran kontrolliksi taikka rauhaan jättämiseksi.

Itse näkisin kuitenkin, että tuo meditaatio jossa pyritään keskittymään johonkin mantraan taikka objektiin siten että muu mieli hiljenee, niin on nimenomaan kontrollia, ja vaatii keskittymistä. Aasialaisilta guruilta on vienyt vuosia tuon tekniikan hallitseminen, ja kun se on hallussa, niin ehkäpä kyse ei enää ole niinkään kontrollista, vaan siitä että mieli vain hiljenee.

Ja yksi tapa muuten tuohon mielen hiljentämiseen on tuo japanilainen "tekeminen" ja itse siihen omaan toimintaan keskittyminen. Joku Taiji voisi olla hyvä harjoite tässä mielessä, mutta mikä tahansa keskittynyt tekeminen varmaankin käy, eli kyse on eräänlaisesta mindfulnessista sitten ilmeisesti? Kun siis keskittyy intensiivisesti siihen omaan tekemiseensä, niin ei ole aikaa ajatella niitä elämän pikku murheita.

En tiedä tästä, kun oma mieli ei ole koskaan hiljentynyt. Enkä ole sitä tavoitellutkaan. Kun on opetettu olemaan asettamatta harjoitukselle tavoitteita, tai pyrkiä hiljentämään mieltä. Vaan antaa mielen puksutella menojaan.
En edes tiedä haluaisinko kokea tällaista mielen hiljenemistä. Turha sinkoilu kyllä vähenee, perspektiivi kasvaa ja asiat ja prosessi tulevat selkeämmiksi.

Olen kyllä lukenut traditioista joiden lähtökohta ei ole turhan kärsimyksen vähentäminen ja ymmärrys, vaan mielen totaalinen tyhjentäminen. Mutta en ole kyllä koskaan varsinaisesti kiinnostunut sellaisesta tavotteesta.
Mutta oma touhuni on muutenkin alimman divaritason puuhastelua. Mielen "höntsäkiekkoa".

Joo, omakin puuhastelu tällä saralla on ollut ajoittaista ja satunnaista, mutta ehkäpä tästä saisi vielä jossakin välissä vakavamman "harrastuksen".

Tuo mielen hiljentäminen on muuten jännä juttu. Tuossa eräs toinen keskustelija juurikin kertoi toisessa langassa kokemuksestaan kun tutki mieltänsä ja sen virtaa, ja istui välillä joen törmällä tarkkailijana ja sitten taas ajatusten virran vietävänä.

Tuo meditaatio jossa keskitytään johonkin mantraan taikka objektiin, taikka ihan vaan omaan hengityksen, niin eroaa tuollaisesta mindfulness meditaatiosta juurikin siinä, että siinä pyritään hiljentämään tietoisen verbaalisen ja mielikuvallisen mielen liikkeet. Aisteja ei voi tukahduttaa, mutta mielen hiljentäminen on sellainen että sen voi oppia. Tietyissä joogan ja buddhalaisen mietiskelyn muodoissa juurikin mielen keskittäminen ja muun ajattelun hiljentäminen on se keino ja päämäärä siinä hommassa.

Kun itse olen pyrkinyt hiljentämään mielen liikkeet, niin välillä se onnistuu, ja välillä ollaan sitten taas pitkiä aikoja ihan huomaamatta ajatusten virran vietävänä.

Mielenkiintoista tuossa on se kun joskus huomaa kun ne ajatukset poksahtelevat mieleen sieltä jostakin alitajunnasta. Ne ei ole intentionaalisia siinä mielessä, että olisi tietoisesti ennakoinut niitä ajatuksia, vaan ne vain ilmestyvät kuin tyhjästä.

Toisaalta silloin kun se keskittyminen siihen mantraan taikka objektiin onnistuu, niin se on aikas rentouttava kokemus kun mieli on ainakin hetken aikaa ihan tyhjä siinä mielessä ettei siinä liiku mikään.

Tuosta oli siinä yhdessä linkissä asiaa kuinka tiibetiläisessä buddhalaisuudessa on 9 eri tasoa sille kuinka hyvin meditaation harrastaja pystyy mielensä hiljentämään. Aloittelijasta guruun astikka siis.

Kuten joskus aikaisemminkin olen täällä palstalla todennut, pyrin olemaan jakamasta viisautta harjoittelusta. Koska sitä ei minulla riittävästi ole. Ainoa ohje jonka annan, on etsiä joku hyvä opettaja. Kieltäydyn edelleen suosittelemasta mitään tahoa tai ketään. Ei minulla ole mitään käsitystä mistä kukin on tulossa ja minne menossa. Tai mitä intentioita pitäisi olla, tai ei pitäisi olla.

On myös hyvin toisenlaisia päätepisteitä kuin valaistuminen tai mielen painitaitojen korkeimmat tasot. Sellaisia joissa jäljelle jää vain kokemus, elämä ja ymmärrys. Jotkut ovat sellaistakin kymmenien vuosien jälkeen raportoineet. Sitä varten täällä ehkä moni meistä onkin. Ainakin valtaosin. Oma kiertoni vaikuttaa vahvasti sen suuntaiselta. Ei näistä tiedä.

Ainoastaan linnut laulaa, nurmi kukkii ja siitäkin kiistellään.

Kyllä harjoittelusta ja omasta kokemuksesta voi kirjoittaa. Jokaisella on varmaankin oma mielipiteensä asioista, ja onhan tuo sinunkin kanta oma mielipiteesi, ja sitä kunnioittakaamme me muut. Mutta itse näkisin, että jokaisella on kokemuksen asteesta riippumatta oikeus esittää mielipiteensä. Jos näin ei olisi, niin tälläkin palstalla pitäisi joka aiheessa laittaa turvat tukkoon niiltä, jotka ei ole kyseisen aiheen tohtoreita ja tutkijoita eli asiantuntijoita.

Mä näkisin, että meditaatiolla ja mietiskelyllä voi olla moniakin päämääriä, eikä yksi päämäärä ole sen oikeampi kuin toinen.

Silti, maailma on siitä hieno, että se tarjoaa jokaiselle jotakin...

Olen valinnut että en opeta, jos en ole opettajan tasolla. Kuuluu jopa vähän traditioon. Pidän traditioista, kulttuurista ja osin jopa tradition ritualistisista piirteistä. Ne tuovat harrasteeseen arvokkuutta. Ja asialla on ihan lääketieteelisiäkin perusteita.
Ja kuten tuossa itsekin jo vastasit itsellesi, valinta on minun. Eli kunniottakaamme sitä.
Valitettavaa jos koet, että ollen pyrkinyt kieltämään muilta oman menetelmänsä opettamisen. Mainitsit jopa että kokemuksista puhumista olisi jarruteltu?
En ole mielestäni muiden palstalaisten meditaatiotekniikoiden opetusta estellyt, tai pyrkinyt sensuroimaan. Ja jos estelen, minua saa siitä kernaasti ojentaa.

En ole kokenut, että olisit pyrkinyt kieltämään toisilta mitään. Olet vain tuonut esiin oman mielipiteesi. Tämä kaikin puolin ok.

Mä luulen, että sä olet harrastanut tätä mietiskelyä taikka meditaatiota paljonkin enemmän kuin allekirjoittanut, ja sulla varmaankin on kokemusta tässä mielessä paljon enemmän.

Oma harrastuneisuuteni on ollut enemmänkin satunnaista eikä niinkään pysyvää, ja toki olen jonkin verran lukenut aiheesta, sekä yrittänyt noita oppeja soveltaa ihan käytännössäkin.

Mutta sen mitä olen lukenut aiheesta, niin sielläkin toki on tuotu esiin se, että meditaation voi aloittaa ihan myös itsekseen ilman opettajaa. Perus mindfulness jutut taikka johonkin mantraan keskittyminen ja mielen hiljentäminen ei vaadi mitään syvempää koulutusta mun käsittääkseni, ja tällaisen voi aloittaa kuka tahansa.

Toki jos on joitakin sairauksia taikka mielenterveysongelmia, niin ei siitä haittaakaan ole jos konsultoi lääkäriä tällaisissa asioissa.

Omasta puolestani en ole niinkään halukas etsimään jotakin gurua taikka opettajaa, koska noissa opeissa tulee monesti kylkiäisenä niin paljon kaikkea muutakin, kuten hengellisiä juttuja, jotka ei mua oikeastaan tässä hommassa kiinnosta.

Enemmän mua kiinnostaa meditaatio, mindfulness ja ylipäätään erilaiset mietiskely tekniikat oman elämän hallinnan näkökulmasta. Mun päämäärä ei ole saada yhteyttä johonkin korkeampaan todellisuuteen taikka siihen oikeaan "Minään", kuten monissa aasialaisissa traditioissa, vaan katsoa ja kokeilla kuinka sitä omaa mieltään voi tietyllä tavalla hallita, koska nuo aasialaiset meditaatio ja mietiskely tekniikat on samalla myös mielenhallinta ja itsetutkiskelu tekniikoita.

Ennemminkin mä näen meditaation ja mietiskelyn tekniikkana, jolla voi hallita oman mielensä ja egon prosesseja, sekä toisaalta omaa minäkuvaa eli identiteettiä. En usko, että voimme saada yhteyttä korkeampaan todellisuuteen, vaan lähinnä pääsemme käsiksi joihinkin alitajuisiin prosesseihin, jotka auttavat meitä ymmärtämään itseämme paremmin, ja toimimaan tässä maailmassa. Siis juuri nyt, tässä hetkessä.

Ja muutenkin tuo "opettaminen" on aikas laaja käsite. En koe varsinaisesti opettavani ketään, jos tuon esiin erilaisia käsityksiä niistä tekniikoista joilla mieltänsä ja sen hallintaa voi harjoitella. Mutta sulla tietty on oma traditiosi, ja haluat sitä kunnioittaa, joten kunnioittakaamme sitä ajatusta ja periaatetta sinun kohdallasi.

Kysyin Copilotilta: "Mitä yhtäläisyyttä ja eroa on länsimaisella natutalistisella filosofialla ja natutalistisella buddhalaisuudella?" Ja näin hän vastasi:

Yhtäläisyydet:
1. Luonnon ja todellisuuden ymmärtäminen: Molemmat suuntaukset korostavat luonnon ja todellisuuden ymmärtämistä luonnontieteellisten menetelmien kautta¹.
2. Tieteellinen selitettävyys: Sekä länsimainen naturalismi että naturalistinen buddhalaisuus pitävät tieteellistä selitettävyyttä keskeisenä, uskoen, että kaikki ilmiöt ovat tieteellisesti selitettävissä¹.

Erot:
1. Metafysiikan ja yliluonnollisuuden rooli: Länsimainen naturalismi usein hylkää yliluonnolliset selitykset ja keskittyy fyysisen maailman ilmiöihin. Naturalistinen buddhalaisuus puolestaan voi sisältää metafyysisiä näkemyksiä, kuten karma ja jälleensyntyminen, mutta tulkitaan niitä usein uudelleen naturalistisesta näkökulmasta¹.
2. Etiikan ja moraalin perusta: Länsimaisessa naturalismissa etiikka voi perustua luonnollisiin ominaisuuksiin ja yhteiskunnallisiin sopimuksiin. Naturalistisessa buddhalaisuudessa moraali ja etiikka ovat syvällisesti yhteydessä siihen, miten yksilön teot vaikuttavat hänen omaan ja muiden olentojen hyvinvointiin².
3. Ihmisen mielen ja tietoisuuden käsitys: Länsimaisessa naturalismissa mieli ja tietoisuus nähdään usein aivojen toimintoina, kun taas naturalistisessa buddhalaisuudessa mielen nähdään olevan itsenäinen ilmiö, joka on yhteydessä mutta ei rajoitu ainoastaan aivojen toimintaan¹.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten nämä kaksi ajattelutapaa eroavat toisistaan ja miten ne ovat samankaltaisia. Molemmat suuntaukset tarjoavat ainutlaatuisia näkökulmia todellisuuden ymmärtämiseen ja ihmisen kokemukseen.

Lähde: Keskustelu Bingin kanssa, 24.4.2024
(1) en.wikipedia.org.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Naturalism_(philosophy)
(2) Rodullistaminen länsimaisen filosofian historiassa - Koneen Säätiö. https://koneensaatio.fi/tarinat-ja-julk ... storiassa/.
(3) Historianfilosofia | filosofia.fi. https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/historianfilosofia.

Nyt, kun keskustelu on lähtenyt tästä asiasta käyntiin tiedepalstalla ja mukana on myös buddhalaisia harjoitus menetelmiä tuntevia henkilöitä, niin kysyisin, miten tulkitsette tuota Copilotin vastausta? Tuleeko henkiolennot kaikkien itämaisten ajatussuuntausten mukana väkisin kaupantekijäksi?

[Jalo Arkkivalo]

Tuleeko henkiolennot kaikkien itämaisten ajatussuuntausten mukana väkisin kaupantekijäksi?

Pääsääntöisesti tulee

[MooM]

Tuleeko henkiolennot kaikkien itämaisten ajatussuuntausten mukana väkisin kaupantekijäksi?

Pääsääntöisesti tulee

Ei kai ne välttämättä ole "olentoja", siis mitään yksilöllisiä toimijoita kuten jumalat, vaan se yliluonnollinen komponentti voi olla noissa myös jonkinlainen univeraali tietoisuus tai yhteys ilman yksilöitä. Siihen itseensä (eh...) ei liity mitään minuutta/yksilöyttä, joka kai liittyy olennon käsitteeseen myös henkiolentojen osalta.

Mutta jotain meikäläisittäin katsoen yliluonnollista noihin liittyy. Pääsääntöisesti, kuten Jalo totesi. Meikäläisellä tarkoitan länsimaissa yleistä tieteellistä maailmankuvaa, jota ei tietenkään ole kaikilla meikäläisilläkään.

[Naturalisti]

Tuleeko henkiolennot kaikkien itämaisten ajatussuuntausten mukana väkisin kaupantekijäksi?

Pääsääntöisesti tulee

Ei kai ne välttämättä ole "olentoja", siis mitään yksilöllisiä toimijoita kuten jumalat, vaan se yliluonnollinen komponentti voi olla noissa myös jonkinlainen univeraali tietoisuus tai yhteys ilman yksilöitä. Siihen itseensä (eh...) ei liity mitään minuutta/yksilöyttä, joka kai liittyy olennon käsitteeseen myös henkiolentojen osalta.

Mutta jotain meikäläisittäin katsoen yliluonnollista noihin liittyy. Pääsääntöisesti, kuten Jalo totesi. Meikäläisellä tarkoitan länsimaissa yleistä tieteellistä maailmankuvaa, jota ei tietenkään ole kaikilla meikäläisilläkään.

Joo, tämä "yliluonnollinen komponentti (...) jonkinlainen univeraali tietoisuus tai yhteys ilman yksilöitä" oli lähinnä se, mitä tarkoitin.

Länsimaisessa naturalismissa mieli ja tietoisuus nähdään usein aivojen toimintoina, kun taas naturalistisessa buddhalaisuudessa mielen nähdään olevan itsenäinen ilmiö, joka on yhteydessä mutta ei rajoitu ainoastaan aivojen toimintaan.

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?