Tyhmiä kysymyksiä fysiikasta

[Stadin öljylanne]

Tänne kysymyksiä fysiikasta, jotka eivät liity muiden ketjujen aiheisiin eivätkä kaipaa kokonaan omaa ketjua.

Aloitetaan.

Tunteeko kvanttimekaniikka syy- ja seuraussuhteet?

[Ad astra]

Pysähtyykö aika absoluuttisessa nollapisteessä?

[Stadin öljylanne]

Tunteeko kvanttimekaniikka syy- ja seuraussuhteet?

Hahmottelen itselleni vastauksen. Korjatkaa jos tulee stiblu.

Muistinkin, että ainakin jonkin sortin vastaukseen olin jossain törmännyt. Kausaliteetti saattoi olla olennainen kysymys joskus pari tuhatta vuotta sitten kun yritettiin selittää luontoa, mutta nykyään oleellinen kysymys ainakin kvanttikosmologiassa on enempi sellainen, pystymmekö keksimään malleja, joissa fysiikan lait selittävät johdonmukaisesti mitä tapahtuu (Sean Carrol, 2022). En tiedä, mutta ikään kuin koko ajattelutapa oleellisia kysymyksiä kohtaan olisi tässä jossain vaiheessa aika radikaalistikin muuttunut.

[Poistettu]

Täh?

[Neutroni]

Tunteeko kvanttimekaniikka syy- ja seuraussuhteet?

Tuntee. Esimerkiksi elektronisten komponenttien tai kvanttitietikoneiden kehittäminen olisi mahdotonta, jos emme voisi ennustaa kvanttimekaanisten systeemien aikakehitystä. Mutta kaikkien havaittujen ilmiöiden syitä ei tunneta. Se jää sitten oman uskon varaan onko niillä luonnonlakimaisia syitä, joita ei vain vielä tiedetä, vai heittääkö jumala sitä kuuluisaa noppaa.

[Neutroni]

En tiedä, mutta ikään kuin koko ajattelutapa oleellisia kysymyksiä kohtaan olisi tässä jossain vaiheessa aika radikaalistikin muuttunut.

Sellainen ero on, että muinoin ajateltiin, että perimmäiset totuudet voi selvittää pohtimalla ja ne voi sitten julistaa yleispäteviksi, jos omaa tarpeeksi auktoriteettia. Nyt ymmärretään, että aina kun päästeen syvemmälle jonkin asian ymmärtämisessä, tulee vastaan uusia ratkaisemattomia kysymyksiä eikä perimmäisiä totuuksia. Ei ole mitään keinoa selvittää perimmäisiä tosiasioita tieteellisin keinoin. Esimerkiksi sitä, toimiiko maailma deterministisesti niin, että nykytila ja historia määrää täysin tulevan kehityksen vaan onko mukana jotain sattumia, tämän universumin ulkopuolisia vuorovaikutuksia tai jotain, jota emme voi ollenkaan käsittää, ei voi koskaan todistettavasti tietää. Aina voi hurahtaa uskomaan mihin tahansa, mutta sitten objektiivinen perustelu jää pois ja homma on ihan vain oman mielen satuja.

[Keijona]

En tiedä, mutta ikään kuin koko ajattelutapa oleellisia kysymyksiä kohtaan olisi tässä jossain vaiheessa aika radikaalistikin muuttunut.

Sellainen ero on, että muinoin ajateltiin, että perimmäiset totuudet voi selvittää pohtimalla ja ne voi sitten julistaa yleispäteviksi, jos omaa tarpeeksi auktoriteettia.

Mutta tavallaan on menty toiseen ääripäähän, kun kaikesta pitäisi olla se dokumentti, eikä ihmisen sana enää ole paljonkaan arvoinen.

[Lyde19]

Kvantti-ilmiöt voisivat olla pohjimmiltaan tilastollisia. Ts siellä olisikin miljardi pienempää tekijää joiden satunnaisuus aiheuttaa keskiarvon joka voidaan ennustaa. Vai olikos tämä jotenkin pystytty kiistämään että ko ilmiöillä ei ole "piilossa" lisää vaikuttajia?

[Eusa]

Kvanttitilojen korrelaatiot ovat järjestään riippumattomia paikasta, mutta se ei tarkoita kausaatiovajetta vaan sitä, ettei syy-seuraus-kehitys ole yhteismitallista kvanttitiloille. Aivan ilmeisesti kvanttitilan mittaus tuottaa ei-lokaalin vaiheen tuloksen toisin kuin kausaalisen signaalin vaikutuksen mittaus.

[Neutroni]

Mutta tavallaan on menty toiseen ääripäähän, kun kaikesta pitäisi olla se dokumentti, eikä ihmisen sana enää ole paljonkaan arvoinen.

No on, mutta historian perusteella ihmisen sana on hyvin heppoinen. Rehellisetkin ihmiset sortuvat virheisiin ja itsepetoksiin, ja vanha sanonta niiltä ajoilta kun ihmisen sana oli arvossaan, tietää sanoa, että tilaisuus tekee varkaan. Minun nähdäkseni tuo on tervettä ja yhteiskuntaa edistävää kehitystä, että luotetaan objektiiviseen tietoon eikä johtajien sanaan.

[OlliS]

Äärimmäiset ja ikuiset ja äärettömät ja pienimmät ja suurimmat asiat eivät ole vielä kuin matemaattisesti hallinnassa ja logiikassa eri vaihtoehdoin. Millaisia ne ovat fysiikan ja maailman ja universumin todellisuudessa, on vielä täysin hakusessa. Luullaan vaan jotakin.

Objektiivinen tieto on empiristinen harha. Tiede on sitä, että tehdään teorioita ja sitten testataan niitä.

Sitten tehdään taas paremmat teoriat vähän ajan kuluttua. Tiede on prosessi kunnes ollaan kaikkitietäviä, ja sellainen taas on ollut jo ikuisesti olemassa. Eli vaan uudestaan keksimistä ihmiskunnalle on tiede.

[Keijona]

Mutta tavallaan on menty toiseen ääripäähän, kun kaikesta pitäisi olla se dokumentti, eikä ihmisen sana enää ole paljonkaan arvoinen.

No on, mutta historian perusteella ihmisen sana on hyvin heppoinen. Rehellisetkin ihmiset sortuvat virheisiin ja itsepetoksiin, ja vanha sanonta niiltä ajoilta kun ihmisen sana oli arvossaan, tietää sanoa, että tilaisuus tekee varkaan. Minun nähdäkseni tuo on tervettä ja yhteiskuntaa edistävää kehitystä, että luotetaan objektiiviseen tietoon eikä johtajien sanaan.

Tuo on aika paljon perspektiivi asia. Esimerkiksi muistuu mieleeni eräs tapahtuma Tallinnasta 1800-luvulta. Siinä kauppias oli tilannut puusepältä portin rakennukseensa, mutta maksu viivästynyt. Puuseppä oli lähettänyt perintäkirjeen, jossa ilmoitti kertovansa julkisesti kauppiaan olevan kunniaton, jos maksua ei kuulu. Kauppias maksoi portin samantien.

Sitä vaan, että tämä lyhytnäköinen egoistinen "babylonin kvarttaallitalousmalli" on eräänlainen epärehellisyyden ääripää, kun huijaaminen ja epärehellisuus kasvaa ihmisten itsekkyyden ja subjektiivisuuden myötä. Joten tietysti mielummin silmiä uskotaan, kuin korvii ja älyyn luotetaan. Mutta omat hyvät ja huonot puolensa kaikessa.

[Keijona]

Tuo kvanttimetason superpositio mietityttää, kun syyseurausta kuvaa newtonin kolmas

"Jos kappale A vaikuttaa kappaleeseen B jollakin voimalla, niin kappale B vaikuttaa kappaleeseen A yhtä suurella, mutta vastakkaissuuntaisella voimalla."

Entäs tuo superpositio, jossa kaksi/useampi kappaletta toimii samalla tavoin paikasta riipumatta, että mitenkä tuon tapahtuman aiheuttaja? Täytyykö sen olla vastaavasti voimakkaampi..

[Eusa]

Etäisyys ja aika ovat yhteisverrannollisia erikseen mittaajasta riippuvia irrallisuuden määrän suureita. Ne eivät liiku joten eivät voi pysähtyäkään; ei siis absoluuttisessa nollalämpötilassakaan.

Yksittäinen hiukkanen voi pysähtyä toisen hiukkasen suhteen ja sitä tapahtuu 0 Kelvinin lämpötilassa.

[Neutroni]

Tuo on aika paljon perspektiivi asia. Esimerkiksi muistuu mieleeni eräs tapahtuma Tallinnasta 1800-luvulta. Siinä kauppias oli tilannut puusepältä portin rakennukseensa, mutta maksu viivästynyt. Puuseppä oli lähettänyt perintäkirjeen, jossa ilmoitti kertovansa julkisesti kauppiaan olevan kunniaton, jos maksua ei kuulu. Kauppias maksoi portin samantien.

Tuollainen toimii pienessä kaupunkiyhteisössä, jossa ihmiset tuntevat toisensa. Mutta isompi yhteisö vaatii jonkinlaista viranomaistoimintaa. Jos Helsingissä joku täysin tuntematon kauppias sanoo jotain täysin tuntemattomasta puusepästä, ei ulkopuolinen tiedä kumpaa uskoa. 1800-luvun Tallinnassa oli pienet piirit ja ihmisillä jonkinlainen käsitys muiden luotettavuudesta.

Sitä vaan, että tämä lyhytnäköinen egoistinen "babylonin kvarttaallitalousmalli" on eräänlainen epärehellisyyden ääripää, kun huijaaminen ja epärehellisuus kasvaa ihmisten itsekkyyden ja subjektiivisuuden myötä. Joten tietysti mielummin silmiä uskotaan, kuin korvii ja älyyn luotetaan. Mutta omat hyvät ja huonot puolensa kaikessa.

No siinä mielessä tietysti, että nykyinen yhteiskunta tekee houkuttelevammaksi kokeilla filunkipeliä, kun siitä rangaistaan lievästi. Mutta toisaalta kiinnijäämisriski on iso ja samalla tavalla rikosreksiterimerkintä on mainehaitta kuin kunniattomuus. Sikäli pahempikin, että jos puliveivari siirtyi naapurikaupunkiin, maine jäi, mutta nyt reksiterit ovat valtakunnallisia, osa kansainvälisiäkin, ja luottotietotarkastus paljastaa kunniattomuuden aikaisemmassa elämässä.