Neutroni kirjoitti: ↑25 Joulu 2022, 10:49
Ikävä kuulla, mutta kyllä minusta eroaminen on parempi sellaisessa tilanteessa, että suhde tuottaa molemmille enemmän kärsimystä kuin iloa.
Entä jos suhde tuottaa vain toiselle osapuolelle enemmän kärsimystä kuin iloa? Onko silloin parempi ensin levittää kärsimys molemminpuoleiseksi vai dumpata ns. lennossa? Jotkut sanoo että eron pitää olla yhteinen päätös, mutta sehän voi tarkoittaa käytännössä juuri sitä että teet tietoisesti toisen elämästä helvettiä kun koitat ravistella sitä irti itsestäsi. Sitten kun se tietenkin tuottaa samaan aikaan myös iloa, otat ilot irti ja muina aikoina annat paskaa tuutin täydeltä. Sitten huomaat että se ressukka vaan addiktoituu suhun hetki hetkeltä enemmän, kun tuot helpotusta itse aiheuttamaasi tuskaan.
Viimeksi muokannut Morningstar, 25 Joulu 2022, 12:49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Neutroni kirjoitti: ↑25 Joulu 2022, 10:49
Ikävä kuulla, mutta kyllä minusta eroaminen on parempi sellaisessa tilanteessa, että suhde tuottaa molemmille enemmän kärsimystä kuin iloa.
Entä jos suhde tuottaa vain toiselle osapuolelle enemmän kärsimystä kuin iloa? Onko silloin parempi ensin levittää kärsimys molemminpuoleiseksi vai dumpata ns. lennossa? Jotkut sanoo että eron pitää olla yhteinen päätös, mutta sehän voi tarkoittaa käytännössä juuri sitä että teet tietoisesti toisen elämästä helvettiä kun koitat ravistella sitä irti itsestäsi. Sitten kun se tietenkin tuottaa samaan aikaan myös iloa, otat ilot irti ja muina aikoina annat paskaa tuutin täydeltä. Sitten huomaat että se ressukka vaan addiktoituu suhun hetki hetkeltä enemmän, kun tuot helpotusta itse aiheuttamaasi tuskaan.
Ite olen eronnut kerran.
Vampyyrista kandee erota.
Neutroni kirjoitti: ↑25 Joulu 2022, 10:49
Ikävä kuulla, mutta kyllä minusta eroaminen on parempi sellaisessa tilanteessa, että suhde tuottaa molemmille enemmän kärsimystä kuin iloa.
Entä jos suhde tuottaa vain toiselle osapuolelle enemmän kärsimystä kuin iloa? Onko silloin parempi ensin levittää kärsimys molemminpuoleiseksi vai dumpata ns. lennossa? Jotkut sanoo että eron pitää olla yhteinen päätös, mutta sehän voi tarkoittaa käytännössä juuri sitä että teet tietoisesti toisen elämästä helvettiä kun koitat ravistella sitä irti itsestäsi. Sitten kun se tietenkin tuottaa samaan aikaan myös iloa, otat ilot irti ja muina aikoina annat paskaa tuutin täydeltä. Sitten huomaat että se ressukka vaan addiktoituu suhun hetki hetkeltä enemmän, kun tuot helpotusta itse aiheuttamaasi tuskaan.
Ite vetäisin rajan viimestään harkittuun kärsimyksen tuottamiseen. Ei ole tervettä. Tai no jos olet kertonut ton kaiken sille vosulles ja jos se edelleen haluaa jatkaa niin mikäs siinä si jos sussa on sadistisia piirteitä.
Jos tuntuu ettei jaksa niin koittakaa vaan jaksaa.
OlliS kirjoitti: ↑25 Joulu 2022, 10:09
Hienoa pojat! Tuosta teitä voi kunnioittaa. Mulla meni eroksi.
Ikävä kuulla, mutta kyllä minusta eroaminen on parempi sellaisessa tilanteessa, että suhde tuottaa molemmille enemmän kärsimystä kuin iloa. En minä pidä onnistunutta avioliittoa omana ansionani vaan tuurina, että sattui tapaamaan ja rakastumaan naiseen, jonka kanssa on hyvä elää. Ja että emme ole ikääntyessämme kehittyneet eri suuntiin missään tärkeässä asiassa. En usko, että tuollaiseen kehitykseen voi paljoa tietoisesti vaikuttaa. No, siitä voin tietysti olla tyytyväinen, etten ole pilannut suhdetta millään impulsiivisella typeryydellä, kuten vieraissa käymisellä.
Tarkoitan siis sellaista, että jos vaikka kovin arka ihminen kehittyy ikääntyessään riskisietoisemmaksi ja haluaa vaikka pantata talon perustaakseen yrityksen tai muuttaa ulkomaille. Jos toinen pysyy arkana, se voi tuottaa liian pahoja ristiriitoja. Tai jos kotona viihtyvä introvertti kehittyy ekstrovertimmäksi tai toisinpäin. Tuollaisia ihan tavallisia muutoksia, joita ihmisille tapahtuu, ja joista ei sellaisenaan voi sanoa että ne olisivat hyviä tai pahoja. Mutta ne voivat johtaa siihen, että nuorena yhteensopiva pari lakkaa olemasta yhteensopiva. Kasvaa erilleen, niin kuin sanotaan.
Suurin osa eroista on varmaan turhia. Pariterapia ja rikastuttaminen riittäisi. Mutta kyllä joskus vika on myös parin valinnassa. Hyvin yksilöllistä touhua. Ranskalaiset ratkaisee kriisit rakastajilla ja rakastajattarilla puolijulkisesti. Se ei taas kirkoille käy.
Yhteiskuntamme säännöt ja moraali tuottavat monenlaisia ratkaisemattomia ristiriitoja. Nuoret eivät saisi harrastaa seksiä ilman avioliittoa, kuitenkaan avioliittoa ei saa muodostaa 14 vuotiaana, vasta siinä 20- 25 vuotiaan. Juutalaiset ovat ratkaisseet tämän menemällä nuorena naimisiin.
Morningstar kirjoitti: ↑25 Joulu 2022, 12:47
Entä jos suhde tuottaa vain toiselle osapuolelle enemmän kärsimystä kuin iloa? Onko silloin parempi ensin levittää kärsimys molemminpuoleiseksi vai dumpata ns. lennossa? Jotkut sanoo että eron pitää olla yhteinen päätös, mutta sehän voi tarkoittaa käytännössä juuri sitä että teet tietoisesti toisen elämästä helvettiä kun koitat ravistella sitä irti itsestäsi. Sitten kun se tietenkin tuottaa samaan aikaan myös iloa, otat ilot irti ja muina aikoina annat paskaa tuutin täydeltä. Sitten huomaat että se ressukka vaan addiktoituu suhun hetki hetkeltä enemmän, kun tuot helpotusta itse aiheuttamaasi tuskaan.
Minulla ei ole vastauksia tuollaisiin kysymyksiin. Ei aina ole niitä parempia tai edes vähemmän huonoja vaihtoehtoja. Jos ei homma toimi molemmille, se ajautuu eroon ennen pitkää, mutta eivät ihmiset käsittele rationaalisesti sellaisia asioita ja etsi parhaita vaihtoehtoja.
OlliS kirjoitti: ↑25 Joulu 2022, 10:09
Hienoa pojat! Tuosta teitä voi kunnioittaa. Mulla meni eroksi.
Ikävä kuulla, mutta kyllä minusta eroaminen on parempi sellaisessa tilanteessa, että suhde tuottaa molemmille enemmän kärsimystä kuin iloa. En minä pidä onnistunutta avioliittoa omana ansionani vaan tuurina, että sattui tapaamaan ja rakastumaan naiseen, jonka kanssa on hyvä elää. Ja että emme ole ikääntyessämme kehittyneet eri suuntiin missään tärkeässä asiassa. En usko, että tuollaiseen kehitykseen voi paljoa tietoisesti vaikuttaa. No, siitä voin tietysti olla tyytyväinen, etten ole pilannut suhdetta millään impulsiivisella typeryydellä, kuten vieraissa käymisellä.
Tarkoitan siis sellaista, että jos vaikka kovin arka ihminen kehittyy ikääntyessään riskisietoisemmaksi ja haluaa vaikka pantata talon perustaakseen yrityksen tai muuttaa ulkomaille. Jos toinen pysyy arkana, se voi tuottaa liian pahoja ristiriitoja. Tai jos kotona viihtyvä introvertti kehittyy ekstrovertimmäksi tai toisinpäin. Tuollaisia ihan tavallisia muutoksia, joita ihmisille tapahtuu, ja joista ei sellaisenaan voi sanoa että ne olisivat hyviä tai pahoja. Mutta ne voivat johtaa siihen, että nuorena yhteensopiva pari lakkaa olemasta yhteensopiva. Kasvaa erilleen, niin kuin sanotaan.
Suurin osa eroista on varmaan turhia. Pariterapia ja rikastuttaminen riittäisi. Mutta kyllä joskus vika on myös parin valinnassa. Hyvin yksilöllistä touhua. Ranskalaiset ratkaisee kriisit rakastajilla ja rakastajattarilla puolijulkisesti. Se ei taas kirkoille käy.
Yhteiskuntamme säännöt ja moraali tuottavat monenlaisia ratkaisemattomia ristiriitoja. Nuoret eivät saisi harrastaa seksiä ilman avioliittoa, kuitenkaan avioliittoa ei saa muodostaa 14 vuotiaana, vasta siinä 20- 25 vuotiaan. Juutalaiset ovat ratkaisseet tämän menemällä nuorena naimisiin.
Olli, tämä uusi palsta on avannjt sinussa uusia puolia. Hyviä puolia.
Pidän avoimuudestasi ja rehellisyydestäsi.
Mä en kykene ihmissuhteisin, ovat kaikki jonkinlaista teatteria. Naisia on ollut, mutta koskaan en ole ollut rakastunut. Nyt kun ei enää paneta koko ajan, en jaksa noita pelejä. Varmaan erakoidun...
Plus puolella on se, että tykkään yksinäisyydestä. Saa mennä ja tulla niin kuin huvittaa - tai olla menemättä.
OlliS kirjoitti: ↑25 Joulu 2022, 10:09
Hienoa pojat! Tuosta teitä voi kunnioittaa. Mulla meni eroksi.
Ikävä kuulla, mutta kyllä minusta eroaminen on parempi sellaisessa tilanteessa, että suhde tuottaa molemmille enemmän kärsimystä kuin iloa. En minä pidä onnistunutta avioliittoa omana ansionani vaan tuurina, että sattui tapaamaan ja rakastumaan naiseen, jonka kanssa on hyvä elää. Ja että emme ole ikääntyessämme kehittyneet eri suuntiin missään tärkeässä asiassa. En usko, että tuollaiseen kehitykseen voi paljoa tietoisesti vaikuttaa. No, siitä voin tietysti olla tyytyväinen, etten ole pilannut suhdetta millään impulsiivisella typeryydellä, kuten vieraissa käymisellä.
Tarkoitan siis sellaista, että jos vaikka kovin arka ihminen kehittyy ikääntyessään riskisietoisemmaksi ja haluaa vaikka pantata talon perustaakseen yrityksen tai muuttaa ulkomaille. Jos toinen pysyy arkana, se voi tuottaa liian pahoja ristiriitoja. Tai jos kotona viihtyvä introvertti kehittyy ekstrovertimmäksi tai toisinpäin. Tuollaisia ihan tavallisia muutoksia, joita ihmisille tapahtuu, ja joista ei sellaisenaan voi sanoa että ne olisivat hyviä tai pahoja. Mutta ne voivat johtaa siihen, että nuorena yhteensopiva pari lakkaa olemasta yhteensopiva. Kasvaa erilleen, niin kuin sanotaan.
Suurin osa eroista on varmaan turhia. Pariterapia ja rikastuttaminen riittäisi. Mutta kyllä joskus vika on myös parin valinnassa. Hyvin yksilöllistä touhua. Ranskalaiset ratkaisee kriisit rakastajilla ja rakastajattarilla puolijulkisesti. Se ei taas kirkoille käy.
Yhteiskuntamme säännöt ja moraali tuottavat monenlaisia ratkaisemattomia ristiriitoja. Nuoret eivät saisi harrastaa seksiä ilman avioliittoa, kuitenkaan avioliittoa ei saa muodostaa 14 vuotiaana, vasta siinä 20- 25 vuotiaan. Juutalaiset ovat ratkaisseet tämän menemällä nuorena naimisiin.
Olli, tämä uusi palsta on avannjt sinussa uusia puolia. Hyviä puolia.
Pidän avoimuudestasi ja rehellisyydestäsi.
Tämmönen mä aina oon ollut. Mut on vaan leimattu kun ei saisi olla BBn vastustaja, eikä Jeesuksen opetuslapsi Kristuksen Kirkossa, mormoneissa varsinkaan.
Meidän kirkon ihmiset ovat ihan normaaleja ja tavallisia. Jeesuksen käskyjä vaan pyritään noudattamaan, sitten kun on kasteelle mennyt. Se on maallistuneille ihmisille kauhistus. Maksaa kymmenyksiä amerikkalaisten bisneksiin, on moniavioinen ja CIAn agentti jne.
Jokaisella on oma luonteensa ja historiansa. Minä olen sorrettu intellektuelli marginaalissa, filosofi.