The Nobel Prize in Physics 2022

[Q-S]

hiukkanen ei takaisinkytkeydy aaltoon
--
Ihmetyttää mistä matematiikka sitten on saanut synnytettyä reitit jotka muistuttavat vedessä muodostuvaa interferenssiaallokkoa. Toistan - minusta se vaatii johonkin värähtelevän komponentin.

Pilottiaallossa Q (potentiaalifunktio) esiintyy perinteisen kvanttimekaniikan todennäköisyysaalto ψ(x,t) = √ρ(x,t) exp( i S(x,t) / ħ ), joka on Schrödingerin aaltoyhtälön ratkaisu. Tuossa ρ(x,t) = ψ(x,t) ψ*(x,t), mikä on todennäköisyysaallosta saatava todennäköisyystiheys.

Tässä formalismissa hiukkaseen kohdistuu voima F = -∇(V + Q), missä Q on pilottiaalto ja V tarkasteltavan syteemin klassinen potentiaali.

[Tauko]

hiukkanen ei takaisinkytkeydy aaltoon
--
Ihmetyttää mistä matematiikka sitten on saanut synnytettyä reitit jotka muistuttavat vedessä muodostuvaa interferenssiaallokkoa. Toistan - minusta se vaatii johonkin värähtelevän komponentin.

Pilottiaallossa Q (potentiaalifunktio) esiintyy perinteisen kvanttimekaniikan todennäköisyysaalto ψ(x,t) = √ρ(x,t) exp( i S(x,t) / ħ ), joka on Schrödingerin aaltoyhtälön ratkaisu. Tuossa ρ(x,t) = ψ(x,t) ψ*(x,t), mikä on todennäköisyysaallosta saatava todennäköisyystiheys.

Tässä formalismissa hiukkaseen kohdistuu voima F = -∇(V + Q), missä Q on pilottiaalto ja V tarkasteltavan syteemin klassinen potentiaali.

Oliko tämä kuvaus fotonista kaksoisraossa, vai yleisempää kvantin olemuksesta.

[Q-S]

hiukkanen ei takaisinkytkeydy aaltoon
--
Ihmetyttää mistä matematiikka sitten on saanut synnytettyä reitit jotka muistuttavat vedessä muodostuvaa interferenssiaallokkoa. Toistan - minusta se vaatii johonkin värähtelevän komponentin.

Pilottiaallossa Q (potentiaalifunktio) esiintyy perinteisen kvanttimekaniikan todennäköisyysaalto ψ(x,t) = √ρ(x,t) exp( i S(x,t) / ħ ), joka on Schrödingerin aaltoyhtälön ratkaisu. Tuossa ρ(x,t) = ψ(x,t) ψ*(x,t), mikä on todennäköisyysaallosta saatava todennäköisyystiheys.

Tässä formalismissa hiukkaseen kohdistuu voima F = -∇(V + Q), missä Q on pilottiaalto ja V tarkasteltavan syteemin klassinen potentiaali.

Oliko tämä kuvaus fotonista kaksoisraossa, vai yleisempää kvantin olemuksesta.

Yleisellä tasolla.

Kaksoisrakoa varten tulisi laatia ja ratkaista perinteinen Schrödingerin yhtälö

iħ ∂ψ/∂t = [ (-ħ²/2m) ∇ + V ] ψ

paikkaesityksessä. Aikariippuva ratkaisu ψ(t,x,y) on kohtuu kimurantti, mutta periaatteena on, että kaksoirako ajatellaan äärettömäksi potentiaaliesteeksi kaikkialla muualla paitsi rakojen kohdalla. Aaltofunktio ψ diffraktoituu raoissa ja interferoi rakojen jälkeen. Kahta rakoa esittävän potantiaalifunktion V(x,y) muoto haastavoittaa yhtälön ratkaisua.

Aaltoratkaisu sijoitettaisiin aiemmin mainitsemaani pilottiaallon potentiaalifunktioon Q. Klassisen hiukkasen polut saadaan Newtonin laista

m (d/dt) r(x,y) = -∇(V + Q)

Poluista r(x,y) muodostuu käyräparvi, jonka usein näkee esitettävän graafisesti pilottiaaltojen yhteydessä. Käyräparvi muodostuu, kun lähtöpistettä r(x0, y0) varioi tuon pisteen ympärillä. Pienikin muutos alkuarvossa muuttaa käyrää huomattavasti.

Ihan yleisellä tasolla sanoisin, että pilottiaaltoformalismi on haastava laskea ja siitä ei ole juurikaan konkreettista hyötyä. Joudutaan joka tapauksessa ratkomaan normaali kvanttimekaniikan Schrödingerin yhtälö. Sen jälkeen klassiseen aaltoyhtälöön siirtymiset ovat mielestäni turhia.

[JMe1]

Aaltofunktio ψ diffraktoituu raoissa ja interferoi rakojen jälkeen.
--
Oliko itse fotoni aaltojen aiheuttaja vai ei, siinäpä kysymys.

Jos ei ollut, vaan aaltojen lähde oli vaikkapa "avaruuden kohina", niin silloin sama kohina olisi myös seinän toisella puolella ja se sotkisi interferenssin - ei voisi syntyä aaltokuviota. ELI, vähintäänkin aaltojen aiheuttajan on oltava VAIN sillä puolella jolta fotoni lähti.

No mitä vaihtoehtoja jää ? Joko fotoni itse tai se tykki joka fotonin ampui.

[Q-S]

Aaltofunktio ψ diffraktoituu raoissa ja interferoi rakojen jälkeen.
--
Oliko itse fotoni aaltojen aiheuttaja vai ei, siinäpä kysymys.

Jos ei ollut, vaan aaltojen lähde oli vaikkapa "avaruuden kohina", niin silloin sama kohina olisi myös seinän toisella puolella ja se sotkisi interferenssin - ei voisi syntyä aaltokuviota. ELI, vähintäänkin aaltojen aiheuttajan on oltava VAIN sillä puolella jolta fotoni lähti.

No mitä vaihtoehtoja jää ? Joko fotoni itse tai se tykki joka fotonin ampui.

Aalto on kvanttimekaniikan todennäköisyys-aalto, kuten jo sanoin useasti.

Youtubesta löytyi animaatio, jossa 42 eri alkuarvoa hiukkasen lähtöpaikalle, ja niiden Bohmin mekaniikan liikeradat. Mukana myös vastaava Schrödingerin yhtälön todennäköisyysaalto.



Pilottiaaltoformalismi ja kvanttimekaniikka ovat sama asia. Ne ovat kaksi eri matemaattista muotoilua. Ei ole mitään kysymystä tai ihmettä, on vain kvanttimekaniikan lainalaisuudet.

[JMe1]

Syy on se että aallot ja fotoni etenisivät molemmat nopeudella c, toisesta raosta tulleet aallot eivät koskaan saavuttaisi fotonia ja näin ne eivät voisi taivuttaa sen rataa.
--
No, periaatteessa idea voisi edelleenkin toimia jos lähtöpisteestä rakoihin olisi erisuuret matkat ja fotoni sattuisi valitsemaan sen pidemmän reitin. Tämä tietysti näkyisi siten että jos fotonisuihku ohjataan kohti lyhyempää reittiä, interferenssiä ei juurikaan ilmenisi.

Alkaa vaan tuntumaan siltä että nuo fotonin aiheuttamat spekulatiiviset etenemisväreilyt voisivat aivan hyvin liikkua ylivalonnopeudella, sattuu vaan olemaan niin että kaksoisrakokoe on ainoa jossa niiden toiminta tulee esiin.

Niiden nopeuden voisi arvioida pidentämällä toisen raon etenemisreitin matkaa rajalle jossa interferenssi loppuu.

Eikös se kuitenkin ollut niin että kattonopeus c oli sovittu, kun luonnossa ei oltu havaittu mitään nopeampaa.

Mainitsin aiemmin, että pilottiaalto sisältää perinteisen kvanttimekaniikan aaltofunktion, joka fotonin tapauksessa etenee toki valonnopeudella.

Pilottiaalto-formalismissa on erikoisuus, jossa aalto "kuljettaa klassiseksi tulkittavaa hiukkasta", mutta on huomattava, että hiukkanen ei takaisinkytkeydy aaltoon. Eli siis pilottiaallon vaikutus on yksisuuntainen, jos sen niin haluaa ilmaista. Tässä mielessä monesti esillä olevat nestepisara-analogiat eivät täysin toimi.

Formalismi on sama vanha kvanttimekaniikka, joka on muotoiltu matematiikaltaan eri tavalla.

Sorry, tää menee vähän jankkaamiseksi, mutta en saa ajatusta pois mielestäni.

Jos siis se aaltokuvio oli kvanttimekaniikan mukaan muodostunut siten että fotonilla ei ollut mitään tekemistä sen synnyn kanssa, vaan rakenteen määritti ympäristö, seinä, raot ja niin edelleen, niin silloinhan molemmilla puolilla seinää on pakko olla samanlainen aaltokuvio.

Eikö tämä pitäisi näkyä fotonin radan taipumisena jo ennekuin se on saavuttanut kaksoisrakoseinän ? Outona fotonin mutkitteluna..

[Eusa]

Syy on se että aallot ja fotoni etenisivät molemmat nopeudella c, toisesta raosta tulleet aallot eivät koskaan saavuttaisi fotonia ja näin ne eivät voisi taivuttaa sen rataa.
--
No, periaatteessa idea voisi edelleenkin toimia jos lähtöpisteestä rakoihin olisi erisuuret matkat ja fotoni sattuisi valitsemaan sen pidemmän reitin. Tämä tietysti näkyisi siten että jos fotonisuihku ohjataan kohti lyhyempää reittiä, interferenssiä ei juurikaan ilmenisi.

Alkaa vaan tuntumaan siltä että nuo fotonin aiheuttamat spekulatiiviset etenemisväreilyt voisivat aivan hyvin liikkua ylivalonnopeudella, sattuu vaan olemaan niin että kaksoisrakokoe on ainoa jossa niiden toiminta tulee esiin.

Niiden nopeuden voisi arvioida pidentämällä toisen raon etenemisreitin matkaa rajalle jossa interferenssi loppuu.

Eikös se kuitenkin ollut niin että kattonopeus c oli sovittu, kun luonnossa ei oltu havaittu mitään nopeampaa.

Mainitsin aiemmin, että pilottiaalto sisältää perinteisen kvanttimekaniikan aaltofunktion, joka fotonin tapauksessa etenee toki valonnopeudella.

Pilottiaalto-formalismissa on erikoisuus, jossa aalto "kuljettaa klassiseksi tulkittavaa hiukkasta", mutta on huomattava, että hiukkanen ei takaisinkytkeydy aaltoon. Eli siis pilottiaallon vaikutus on yksisuuntainen, jos sen niin haluaa ilmaista. Tässä mielessä monesti esillä olevat nestepisara-analogiat eivät täysin toimi.

Formalismi on sama vanha kvanttimekaniikka, joka on muotoiltu matematiikaltaan eri tavalla.

Sorry, tää menee vähän jankkaamiseksi, mutta en saa ajatusta pois mielestäni.

Jos siis se aaltokuvio oli kvanttimekaniikan mukaan muodostunut siten että fotonilla ei ollut mitään tekemistä sen synnyn kanssa, vaan rakenteen määritti ympäristö, seinä, raot ja niin edelleen, niin silloinhan molemmilla puolilla seinää on pakko olla samanlainen aaltokuvio.

Eikö tämä pitäisi näkyä fotonin radan taipumisena jo ennekuin se on saavuttanut kaksoisrakoseinän ? Outona fotonin mutkitteluna..

Fotoni emittoituu valoksi kaikkiin suuntiin ja viritystilan liikemäärä ottaa pääsuuntaa. Aineellista divergenssiä sisältävä aaltoympäristö ohjaa liikemäärää kunnes se absorboituu.

Meidän on helppo ymmärtää hiukkasten täsmällisen oloiset viritystilat, jotka potentiaaleillaan merkitsevät valon kulkuun (mm. väliaine), mutta aaltoympäristöllä voi olla myös sumeita virityksiä, jotka vaikuttavat todennäköisyyksiin, vrt. ns. dekoherenssi.

On kaksi tapaa ajatella todennäköisyyden syytä; sisältä-ulos -satunnaisuus, joka olisi luonnon maaginen arpanoppa - tai ulkoa-sisään -sumeus, jossa todennäköisyys muodostuu deterministisin kausaaliketjuin tilastollisuutena. Kumpikohan mahtaa olla vähemmän väärä veikkaus?

[Q-S]

Syy on se että aallot ja fotoni etenisivät molemmat nopeudella c, toisesta raosta tulleet aallot eivät koskaan saavuttaisi fotonia ja näin ne eivät voisi taivuttaa sen rataa.
--
No, periaatteessa idea voisi edelleenkin toimia jos lähtöpisteestä rakoihin olisi erisuuret matkat ja fotoni sattuisi valitsemaan sen pidemmän reitin. Tämä tietysti näkyisi siten että jos fotonisuihku ohjataan kohti lyhyempää reittiä, interferenssiä ei juurikaan ilmenisi.

Alkaa vaan tuntumaan siltä että nuo fotonin aiheuttamat spekulatiiviset etenemisväreilyt voisivat aivan hyvin liikkua ylivalonnopeudella, sattuu vaan olemaan niin että kaksoisrakokoe on ainoa jossa niiden toiminta tulee esiin.

Niiden nopeuden voisi arvioida pidentämällä toisen raon etenemisreitin matkaa rajalle jossa interferenssi loppuu.

Eikös se kuitenkin ollut niin että kattonopeus c oli sovittu, kun luonnossa ei oltu havaittu mitään nopeampaa.

Mainitsin aiemmin, että pilottiaalto sisältää perinteisen kvanttimekaniikan aaltofunktion, joka fotonin tapauksessa etenee toki valonnopeudella.

Pilottiaalto-formalismissa on erikoisuus, jossa aalto "kuljettaa klassiseksi tulkittavaa hiukkasta", mutta on huomattava, että hiukkanen ei takaisinkytkeydy aaltoon. Eli siis pilottiaallon vaikutus on yksisuuntainen, jos sen niin haluaa ilmaista. Tässä mielessä monesti esillä olevat nestepisara-analogiat eivät täysin toimi.

Formalismi on sama vanha kvanttimekaniikka, joka on muotoiltu matematiikaltaan eri tavalla.

Jos siis se aaltokuvio oli kvanttimekaniikan mukaan muodostunut siten että fotonilla ei ollut mitään tekemistä sen synnyn kanssa, vaan rakenteen määritti ympäristö, seinä, raot ja niin edelleen, niin silloinhan molemmilla puolilla seinää on pakko olla samanlainen aaltokuvio.

Eikö tämä pitäisi näkyä fotonin radan taipumisena jo ennekuin se on saavuttanut kaksoisrakoseinän ? Outona fotonin mutkitteluna..

Kun fotoni syntyy, niin syntyy myös fotonia kuvaava todennäköisyysaalto. Se etenee avaruudessa Schrödingerin aaltoyhtälön mukaisesti. Kun aalto kohtaa seiniä, rakoja tms., niin Schrödingerin yhtälön mukaisesti se heijastuu, diffraktoituu, interferoi jne.

Pilottiaaltoformalismi lisää aallon "päälle" todellisen mitattavan pistemäisen (klassisesti tulkittavan) hiukkasen, joka etenee aallon "päällä". Tätä ei perinteisessä kvanttimekaniikassa ole.

Eli siis tässä formalismissa fotonin syntyhetkellä muodostuu sekä todennäköisyysaalto että pistemäinen hiukkanen. Perinteisessä kvanttimekaniikassa syntyy vain fotonia kuvaava todennäköisyysaalto.

Aallon "päällä" etenevän hiukkasen dynamiikka ei kytkeydy takaisin Schrödingerin yhtälön aaltoon, vaan tämä todennäköisyysaalto ohjaa hiukkasta kaikkina ajanhetkinä "yksipuolisesti". Sorry nämä käsienheliuttelu-sanat lainausmerkeissä.

Jos otat öljypisaran joka pomppii veden pinnalla, niin pisara muodostaa värähtelyä veden pintaan aina kun se siihen osuu. Pilottiaallon päällä etenevä hiukkanen ei muodosta pilottiaaltoon värähtelyä vaan pilottiaalto kuljettaa hiukkasta sinne minne Schrödingerin yhtälö + pilottaaltoyhtälö määrää sen kuljetettavaksi. Tälle dynamiikalle ei ole klassisessa maailmassa vastinetta, jonka takia sitä on haastava selittää.

[Eusa]

Alkaa vaan tuntumaan siltä että nuo fotonin aiheuttamat spekulatiiviset etenemisväreilyt voisivat aivan hyvin liikkua ylivalonnopeudella, sattuu vaan olemaan niin että kaksoisrakokoe on ainoa jossa niiden toiminta tulee esiin.

Niiden nopeuden voisi arvioida pidentämällä toisen raon etenemisreitin matkaa rajalle jossa interferenssi loppuu.

Eikös se kuitenkin ollut niin että kattonopeus c oli sovittu, kun luonnossa ei oltu havaittu mitään nopeampaa.

Mainitsin aiemmin, että pilottiaalto sisältää perinteisen kvanttimekaniikan aaltofunktion, joka fotonin tapauksessa etenee toki valonnopeudella.

Pilottiaalto-formalismissa on erikoisuus, jossa aalto "kuljettaa klassiseksi tulkittavaa hiukkasta", mutta on huomattava, että hiukkanen ei takaisinkytkeydy aaltoon. Eli siis pilottiaallon vaikutus on yksisuuntainen, jos sen niin haluaa ilmaista. Tässä mielessä monesti esillä olevat nestepisara-analogiat eivät täysin toimi.

Formalismi on sama vanha kvanttimekaniikka, joka on muotoiltu matematiikaltaan eri tavalla.

Jos siis se aaltokuvio oli kvanttimekaniikan mukaan muodostunut siten että fotonilla ei ollut mitään tekemistä sen synnyn kanssa, vaan rakenteen määritti ympäristö, seinä, raot ja niin edelleen, niin silloinhan molemmilla puolilla seinää on pakko olla samanlainen aaltokuvio.

Eikö tämä pitäisi näkyä fotonin radan taipumisena jo ennekuin se on saavuttanut kaksoisrakoseinän ? Outona fotonin mutkitteluna..

Kun fotoni syntyy, niin syntyy myös fotonia kuvaava todennäköisyysaalto. Se etenee avaruudessa Schrödingerin aaltoyhtälön mukaisesti. Kun aalto kohtaa seiniä, rakoja tms., niin Schrödingerin yhtälön mukaisesti se heijastuu, diffraktoituu, interferoi jne.

Pilottiaaltoformalismi lisää aallon "päälle" todellisen mitattavan pistemäisen (klassisesti tulkittavan) hiukkasen, joka etenee aallon "päällä". Tätä ei perinteisessä kvanttimekaniikassa ole.

Eli siis tässä formalismissa fotonin syntyhetkellä muodostuu sekä todennäköisyysaalto että pistemäinen hiukkanen. Perinteisessä kvanttimekaniikassa syntyy vain fotonia kuvaava todennäköisyysaalto.

Aallon "päällä" etenevän hiukkasen dynamiikka ei kytkeydy takaisin Schrödingerin yhtälön aaltoon, vaan tämä todennäköisyysaalto ohjaa hiukkasta kaikkina ajanhetkinä "yksipuolisesti". Sorry nämä käsienheliuttelu-sanat lainausmerkeissä.

Jos otat öljypisaran joka pomppii veden pinnalla, niin pisara muodostaa värähtelyä veden pintaan aina kun se siihen osuu. Pilottiaallon päällä etenevä hiukkanen ei muodosta pilottiaaltoon värähtelyä vaan pilottiaalto kuljettaa hiukkasta sinne minne Schrödingerin yhtälö + pilottaaltoyhtälö määrää sen kuljetettavaksi. Tälle dynamiikalle ei ole klassisessa maailmassa vastinetta, jonka takia sitä on haastava selittää.

Riittää, että kuljetettavan hiukkasen sijaan tarkastellaan emissiossa vapautuvaa liikemäärää, mihin se todennäköisesti pilotoituu.

Turhaa mihinkään formalismiin on hiukkasta sotkea muulloin kuin silloin, kun siihen kohdistuu mittaavaa vuorovaikutusta tai dekoherenssia.

[JMe1]

Kun fotoni syntyy, niin syntyy myös fotonia kuvaava todennäköisyysaalto. Se etenee avaruudessa Schrödingerin aaltoyhtälön mukaisesti. Kun aalto kohtaa seiniä, rakoja tms., niin Schrödingerin yhtälön mukaisesti se heijastuu, diffraktoituu, interferoi jne.

Pilottiaaltoformalismi lisää aallon "päälle" todellisen mitattavan pistemäisen (klassisesti tulkittavan) hiukkasen, joka etenee aallon "päällä". Tätä ei perinteisessä kvanttimekaniikassa ole.

--

Käsiä heilutellen totean että yllä on esitetty oikea ratkaisu. Eli avaruudessa on eetteri ja fotoni synnyttää edetessään väreilyä joka etenee ylivalonnopeudella, kvanttimekaniikka on näköjään laittanut nopeuden äärettömäksi.

Mutta : olihan siellä takaisinkytkentä, tosin vain puolittain : Allon syntymä on informaatio fotoni --> tausta, fotonin surfailu aalloilla on informaatiota tausta --> fotoni. Näköjään se on vaan lopetettu kesken, eli raon lälkeen fotoni ei muka enää synnyttäisi väreilyä. Syy lienee se että nuo väreilyt eivät enää vaikuta sen rataan (merkittävästi).

Täsmälleen oikea ratkaisu olisi siis että fotoni muokkaa jatkuvasti Schrödingerin aaltoa.

[Q-S]

Eli avaruudessa on eetteri ja fotoni synnyttää edetessään väreilyä joka etenee ylivalonnopeudella, kvanttimekaniikka on näköjään laittanut nopeuden äärettömäksi.

Kuten jo aiemmin sanoin: pilottiaaltoformalismin hiukkanen ei edetessään synnytä värähtelyä mihinkään. Pilottiaalto etenee erillisenä aaltona, joka noudattaa kvanttimekaniikan lainalaisuuksia. Pilottiaalto ja hiukkanen etenevät korkeintaan valon nopeudella, ei yli sen.

Kuitenkin ohjaava aalto on epälokaali. Sen informaatio hiukksen liikeradasta sijaitsee laajalla alueella avaruudessa. Tästä seuraa epälokaali informaatio, jonka perusteella hiukkanen etenee "aallon päällä" ja toisaalla avaruudessa muuttuva aalto on välittömästi viiveettä käytettävissä aivan toisaalla etenevän hiukkasen liikeradan muuttamiseen. Tämä eräs syy miksi pilottiaaltoformalismi on erikoinen. Se yhdistää kvanttimekaniikan lainalaisuudet klassisen mekaniikan lainalaisuuksiin.

Tuota epälokaalia informaatiota ei kuitenkaan voi käyttää todellisen informaation siirtoon.

[/quote]

[JMe1]

Siis :

1) Jos aaltokuviossa ei mitenkään näy itse fotonia, homma ei voi toimia alkuunkaan, sillä tällöin seinän molemmilla puolilla olisi aaltokuvioiden peilikuvat.

2) Jos fotoni jotenkin synnyttää aaltokuvion, aallon on synnyttävä kaikkialle äärettömän nopeasti tai ainakin valoa nopeammin. Jos se alkaisi syntyä fotonin lähtöpisteestä nopeudella c, interferenssiä ei syntyisi koska jos fotoni sattuisi ottamaan sen lyhemmän reitin, aallot eivät ehtisi kiertää pidemmän reitin kautta.

3) Jos aaltokuvio todellakin syntyy kaikialle samanaikaisesti fotonin syntyhetkellä ja me samalla tiedämme että fotonin reittiin voidaan vaikuttaa aallolla, tästä seuraa että informaation siirto äärettömällä nopeudella on mahdollista. Synnytetään vaan fotoni ja etäfotoni huomaa "mäen kallistuneen".

Itse usko että aaltokenttä etenee rajallisella nopeudella, arvataan nyt vaikka 10xc.

[Eusa]

Siis :

1) Jos aaltokuviossa ei mitenkään näy itse fotonia, homma ei voi toimia alkuunkaan, sillä tällöin seinän molemmilla puolilla olisi aaltokuvioiden peilikuvat.

2) Jos fotoni jotenkin synnyttää aaltokuvion, aallon on synnyttävä kaikkialle äärettämän nopeasti tai ainakin valoa nopeammin. Jos se alkaisi syntyä fotonin lähtöpisteestä nopeudella c, interferenssiä ei syntyisi koska jos fotoni sattuisi ottamaan sen lyhemmän reitin, aallot eivät ehtisi kiertää pidemmän reitin kautta.

3) Jos aaltokuvio todellakin syntyy kaikialle samanaikaisesti fotonin syntyhetkellä ja me samalla tiedämme että fotonin reittiin voidaan vaikuttaa aallolla, tästä seuraa että informaation siirto äärettömällä nopeudella on mahdollista. Synnytetään vaan fotoni ja etäfotoni huomaa "mäen kallistuneen".

Itse usko että aaltokenttä etenee rajallisella nopeudella, arvataan nyt vaikka 10xc.

Tällaiset pohdiskelut eivät epätieteellisyydessään edistä mitään - ei varsinkaan esittäjänsä omaa ymmärrystä.

[JMe1]

Tällaiset pohdiskelut eivät epätieteellisyydessään edistä mitään - ei varsinkaan esittäjänsä omaa ymmärrystä.
--
Olen aina / usein pyrkinyt siihen että hypoteesille olisi saman tien käytettävissä testitapaus / koejärjestely. Eli siinä mielessä pyrin tieteellisyyteen.

[Q-S]

1) Jos aaltokuviossa ei mitenkään näy itse fotonia, homma ei voi toimia alkuunkaan, sillä tällöin seinän molemmilla puolilla olisi aaltokuvioiden peilikuvat.

En ymmärrä tätä. Pilottiaaltoformalismissa on kaksi erillistä entiteettiä, aalto ja hiukkanen. Aalto etenee samalla tavalla kuin kvanttimekaniikan todennäköisyysaalto. Ja hiukkanen samalla tavalla kuin klassinen pistemäinen hiukkanen. Jos on vaikea hahmottaa, voit laittaa vedessä olevan aallon diffraktoitumaan ja interferoimaan kaksoisraossa. Aallon etureuna liikkuu tietyllä nopeudella. Korvaa vesi valoaallolla. Aallon etureuna etenee valonnopeudella. Tämä aalto vastaa kvanttimekaniikan todennäköisyysaaltoa.

Laita klassinen pistemäinen hiukkanen aallon etureunan kohdalle. Riippuen siitä mihin kohti etureunaa sen laitat, se on eri paikassa. Mutta se etenee samalla nopeudella kuin aallon etureuna.

2) Jos fotoni jotenkin synnyttää aaltokuvion, aallon on synnyttävä kaikkialle äärettömän nopeasti tai ainakin valoa nopeammin. Jos se alkaisi syntyä fotonin lähtöpisteestä nopeudella c, interferenssiä ei syntyisi koska jos fotoni sattuisi ottamaan sen lyhemmän reitin, aallot eivät ehtisi kiertää pidemmän reitin kautta.

Todennäköisyysaalto etenee valon nopeudella, ei synny kaikkialle yhtä aikaa. Aallon kvanttitilan informaatio on kuitenkin yhtä aikaa kaikkialla avaruudessa, jotta pilottiaallon "päällä" etenevä klassinen pistemäinen hiukkanen saadaan käyttäytymään kvanttimekaniikan lainalaisuuksien mukaan. Tämä on formalismin isoin haaste, jonka takia ei ole saavuttanut suurta kannatusta. Toinen haaste on se, että formalismia käyttäen laskeminen on työlästä.

3) Jos aaltokuvio todellakin syntyy kaikialle samanaikaisesti fotonin syntyhetkellä ja me samalla tiedämme että fotonin reittiin voidaan vaikuttaa aallolla, tästä seuraa että informaation siirto äärettömällä nopeudella on mahdollista. Synnytetään vaan fotoni ja etäfotoni huomaa "mäen kallistuneen".

Itse usko että aaltokenttä etenee rajallisella nopeudella, arvataan nyt vaikka 10xc.

Aalto etenee valonnopeudella c.