Tiedepalsta.fi

Tietokirjojen arvostelut


Aloitetaanpa tällainen lanka, jossa voi kirjoitella arvosteluja tietokirjoista joita on lukenut. Eli jos olet lukenut jonkun tietokirjan jonka haluat arvostella niin tämä on se oikea paikka sille.


Ja mitkä sitten on tietokirjoja? Wikipedian artikkeli määrittelee tietokirjat seuraavasti:

Suomen tietokirjailijat ry on jakanut tietokirjallisuuden seitsemään pääluokkaan, tutkimuskirjallisuuteen, hakuteoksiin, oppaisiin, oppimateriaaleihin, yleiseen tietokirjallisuuteen, lasten ja nuorten tietokirjallisuuteen ja mielipidekirjallisuuteen. Jako ei perustu tieteelliseen tutkimukseen, ja monet teokset saattavat kuulua useampaan alaluokkaan.

Tutkimuskirjallisuuteen kuuluvat esimerkiksi väitöskirjat, monografiat ja tutkimusraportit. Hakuteoksia ovat muun muassa tietosanakirjat, sanakirjat, matrikkelit, kalenterit ja kartastot. Oppaisiin kuuluu teoksia erilaisista harrasteista ja keittokirjat. Oppimateriaaleja ovat oppikirjat ja harjoituskirjat. Yleiseen tietokirjallisuuteen kuuluvat puolestaan tietokirjat, historiateokset, luontokirjat ja elämäkerrat. Lasten ja nuorten tietokirjallisuuteen luokitellaan kirjoja periaatteessa kaikista muista alaluokista, jos ne ovat lapsille suunnattuja. Mielipidekirjallisuuteen luokitellaan esseet, muistelmat ja elämänviisauskirjat.

Lähde: Tietokirjallisuus - Wikipedia


Eli tässä siis lanka jossa voi kirjoitella arvosteluja lukemistaan tietokirjoista. Eli jos olet lukenut mielenkiintoisen tietokirjan niin kerro siitä meillekin, jotta muutkin aiheesta kiinnostuneet voivat harkita kirjan lukemista.

Mä luin "Diktaattorien naiset" Diane Ducret, Athena kustannus, 2017.

Aikamoisia vaimoja ja naisia diktaattoreilla Hitleristä Staliniin ym. Vaikuttaneet huomattavasti tapahtumiin, aika epäsovinnaista seksuaalielämää.

Suuren taiteilijoiden perhe-elämä olisi kans kiinnostava, ja demokraattisten valtiomiesten. Nämä diktaattorit ovat aika perverssejä.

Juoruja ja propagandaa on valtavasti, siinä on tutkijan oltava aika varovainen päätelmissään. Ehkä tämä onnistui aika hyvin.

Minäpä kirjoitan lyhyen arvostelun tällaisesta kirjasta jonka toki luin jo jokin aika sitten:

Conflict: The Evolution of Warfare from 1945 to Ukraine


Kirja käsittelee aseellisia konflikteja toisen maailmansodan päättymisestä Ukrainan sodan alkamiseen asti. Kirja ei ole kaikkien tällä aikakaudella sodittujen sotien historiikki, vaan pyrkii nostamaan esiin sellaisia aseellisia konflikteja, jotka ovat jotenkin vaikuttaneet siihen tapaan jolla sotia soditaan.

Kirjan kirjoittajat ovat brittiläinen historioitsija Andrew Roberts sekä amerikkalainen kenraali David Petraeus.

Kirjan johdannossa kirjoittajat tuovat esiin 4 menestyksekkään strategisen johtamisen piirrettä, joiden kautta myös konflikteja johtaneita henkilöitä arvostellaan:

1) Johtajan on ensinnäkin käsitettävä strateginen kokonaistilanne, ja luotava tähän perustuen menestyksekäs kokonais strategia.
2) Toisekseen, niin tämä strategia on pystyttävä kommunikoimaan menestyksekkäästi omalle organisaatiolle sekä erilaisille sidosryhmille.
3) Kolmanneksi, johtajan on pystyttävä valvomaan ja johtamaan strategian implementaatiota, jotta keskeiset isot asiat toteutuvat.
4) Neljäntenä johtajan on seurattava ja arvioitava strategian edistymistä, jotta sitä voidaan tarvittaessa muuttaa ja/tai parannella tilanteen mukaan.


Ja kirjassa käsiteltäviä konflikteja on mm. Korean sota, Vietnamin sota, sodat Afganistanissa ja Irakissa, sekä lopussa lyhyt arvio Ukrainassa 2022 alkaneesta sodasta Venäjän ja Ukrainan välillä. Mutta tuonne sekaan mahtuu lukematon joukko muitakin aseellisia konflikteja, jotka ovat vaikuttaneet siihen kuinka sotia nykyään soditaan.

Silmiinpistävää tuossa Venäjän tavassa sotia Ukrainassa oli ainakin silloin sodan alussa se, että Venäjä tukeutui vanhoihin toisen maailmansodan aikaisiin strategioihin ja taktiikoihin.


Mutta joo. Spinal Tap asteikolla tämä kirja saa multa arvosanan 9/11.

Eli vahva suositus, jos tällaiset aiheet kiinnostavat!

Purdue kirjoitti: ↑25 Touko 2024, 08:42 Yleiseen tietokirjallisuuteen kuuluvat puolestaan tietokirjat, historiateokset

Tähän kai luetaan myös tiedettä popularisoivat kirjat? Nämä ja itsenäisen Suomen historia täyttävät kirjahyllyäni yli 200 kirjalla. Useat niistä ovat vaikuttaneet ajatteluuni, kuten Hararin arvostettu ja arvosteltu Sapiens, ihmisen lyhyt historia, Wilsonin Elämän monimuotoisuus ja Weinbergin Unelmia viimeisestä teoriasta.

Mutta kun nimimerkki Purdue toi esiin sotahistoriaa, niin siltä alueelta olen lukenut toistakymmentä vuotta sitten ajatteluuni vahvasti vaikuttaneen Maanpuolustuskorkeakoulussakin käytetyn teoksen. Jonathan Glover; Ihmisyys: 1900-luvun moraalihistoria.
Kirja käsitteli 1900 luvun hirmutekojen historiaa Hitleristä Staliniin ja Maosta Pol Potiin. Länsiliittoutuneiden toimet toisessa maailmansodassa eivät nekään saaneet synninpäästöä. Päin vastoin; esimerkiksi kuvaus Dresdenin massapommituksista oli karmiva.
Kirjan lukemisen jälkeen uskoni humanismiin kärsi vakavia vaurioita. Myös sellainen ajattelu, että sodassa olisi hyvien puoli ja pahojen puoli, kärsi myös kovan kolauksen. Korkeintaan voidaan puhua pahojen- ja vielä pahempien puolesta.

Märkäruuti kirjoitti: ↑25 Touko 2024, 09:32

Mutta kun nimimerkki Purdue toi esiin sotahistoriaa, niin siltä alueelta olen lukenut toistakymmentä vuotta sitten ajatteluuni vahvasti vaikuttaneen Maanpuolustuskorkeakoulussakin käytetyn teoksen. Jonathan Glover; Ihmisyys: 1900-luvun moraalihistoria.
Kirja käsitteli 1900 luvun hirmutekojen historiaa Hitleristä Staliniin ja Maosta Pol Potiin. Länsiliittoutuneiden toimet toisessa maailmansodassa eivät nekään saaneet synninpäästöä. Päin vastoin; esimerkiksi kuvaus Dresdenin massapommituksista oli karmiva.
Kirjan lukemisen jälkeen uskoni humanismiin kärsi vakavia vaurioita. Myös sellainen ajattelu, että sodassa olisi hyvien puoli ja pahojen puoli, kärsi myös kovan kolauksen. Korkeintaan voidaan puhua pahojen- ja vielä pahempien puolesta.

Toki. Historiaa kirjoitetaan aina voittajien toimesta, mutta sota itsessään on vihollisen tappamista. Se missä ja millä tavoin tuo tappaminen tapahtuu kertoo jotakin sodan osapuolista.

Jos ajatellaan Dresdenin massapommituksia, joista itselläni on vain ylimalkainen kuva, niin olihan se karmeaa siviiliväestön tappamista, aivan kuten atomipommitukset Japanissa. Japanin kohdalla nuo pommitukset selvästi lyhensivät sotaa, eli amerikkalaisten ei tarvinnut tehdä maihinnousua Japanin maaperälle, ja sillä säästettiin omien sotilaiden henkiä ensisijaisesti. Mutta siis japanilaisten siviilien kustannuksella.

Toisen maailmansodan jälkeen on toki luotu kansainvälisiä standardeja sille, että kuinka soditaan ja missä ja millä tavoin tappamisen on määrä tapahtua. Lisäksi nykyiset täsmäaseet ainakin amerikkalaisten arsenaalissa ovat sellaisia, että niiden käytöllä pyritään minimoimaan sivullisten ja siviilien joutumista kohteiksi, mutta ainahan niitä sivullisia uhreja tulee. Tämä on nähty niin Afganistanissa kuin Irakissakin.

Mutta helposti käy niin, että jos homma menee todelliseksi eloonjäämiskamppailuksi, niin ne säännöt unohtuvat, ja kaikki keinot otetaan käyttöön.

Itse olen kuitenkin sen verta realisti, että katson että sodista ei varmaan koskaan tulla pääsemään kokonaan eroon. Toki toivoisin, että sodat loppuisivat ja Maapallolla vallitsisi rauha ihmisten keskuudessa. Mutta konfliktit päämääristä, arvoista ja eduista ovat sisäänrakennettuina ihmiselämään. Kansallisella tasolla valtion pakkokeinot viime kädessä luovat järjestystä, mutta kansainvälisesti valtioiden yläpuolella ei ole sellaista instanssia, joka pystyisi esim. suurvallat alistamaan tahtoonsa. Eli tulemme näkemään sotilaallisia konflikteja tulevaisuudessakin.

"Koko Perheen luonto-opas"
Juha Laaksonen, Gummerus, 2002, luettu 2010,
ISBN 978951205904-1
Tuttu radioääni YLEn Luonto-ilta ja Luontosuomi ohjelmista, on koostanut hienon yleiskuvauksen maamme eläimistä, kasveista ja hyönteisistä.
Kertomukselliseen tyyliin laitettu alkusanat, ja alun luku-"Luonto voi harrastaa monin tavoin", ovat aivan asiaan pohjustavia.
Kasvit ja olennot kuvaillaan tarinallisesti. Kehtaa lukea vaikka monin osin tuntisikin osan kirjan eliöistä kuten ite.
Nisäkkäät Laaksonen käy yllättävän hyvin läpi. Lintuja jo melkoinen sorttimentti. Kasveista Juha on osannut poimia ne "silmiin sattuvat" - komistukset ja monia muita.
Hyönteismaailmaa on koostettu edustava kattaus, joista voisi mainita kolmisen kymmentä perhosta, sekä mittareita ja yökkösiä. Heinäsirkkoja, sudenkorentoja, sekä monista hyönteisryhmistä joku ötököiden edustaja. Näin saa suuntia mistä etsiä lisää tietoa.
Paljon on pokkariin saatu sopimaan, aivan oiva omaan "käsikirjastoon" koosteena Suomen elollisista.
..jos mitään puutetta teokseen kehtaisi sanoa, niin melko yleisen Suutarin olisin kaloihin laittanut. On näet joskus sukulaisille aiheuttanut ihmetystä "moinen akvaariokala" .. ; ) Luin kirjan parina iltana tuossa läpi, kun ihmettelin onko pihalammen ötököistä tässä mitä. Lammen hyönteistöä opas käsittelee vähän.

No nyt olen viimeksi lukenut tällaisen mielenkiintoisen kirjan:

Your Brain Is a Time Machine: The Neuroscience and Physics of Time


Tuon on siis kirjoittanut neurotieteilijä Dean Buonomano ja kirja on julkaistu vuonna 2017. Kirja on jaettu kahteen osaan, jossa on kummassakin 6 lukua. I osa käsittelee sitä kuinka aivot käsittelevät aikaa, ja II osa ajan fyysistä ja mentaalista luonnetta.

Aivoista Buonomano toteaa, että ne ovat aikakone:

1) Aivot ovat kone joka muistaa menneen ennustaakseen tulevaa.
2) Aivot ovat kone joka kertoo ajan.
3) Aivot ovat kone joka luo ajan tunteen.
4) Aivot mahdollistavat mentaalisen matkustamisen ajassa taaksepäin ja eteenpäin.


Ylipäätään kirja oli mielenkiintoinen, ja se käsitteli aikaa ja sen kokemista monista eri näkökulmista. Vahva suositus, jos aihe kiinnostaa!

Annetaan tälle kirjalle arvosana 8/11 Spinal Tap -asteikolla!

Maija keittää kotona, Alli Oksanen, Liisi Harmio, Gummerus 1958
Kokkikirja, joka luettelee kaloina,
Hauki, ahven, kuha, turska, särki, silakka, muikku, siika, lahna, säynävä kampela, silli, lohi, ankerias, voi kuin kehua!
Parhaiksi syötäväksi sieniksi, kirjailijat kertovat:
Punikki-, herkkua, ja voitatin, karvat, musta-, haapa-, leppä- ja kangasrousku, kanttarelli, korkea ukonsieni, mustesieni, herkkusieni, lampaankääpä, keltahaarakas, kukkakaali sienen ja korvasienen. Muuan näistä on maista matta.

Kuva kertomuksena oli nykykielellä "hiilloskalan" valmistus leivinuunissa, kirjan mukaan "savustus" - mielestäni jos savun makua haluaa se on kala savupönttöön.

Kotimainen omena on edelleen kohtuuhintaisessa mallissa, ja tuoksuu vetävästi hedelmätiskillä, joten illalla on tiedossa Omenapiirakkaa, tosin "Maija keittää kotona" - on vain yksi omenapiitasresepti, joka on 1/2 mitä tottunut tekemään...

Kirjaa voi kehua reseptien osalta, tai hienosta kielestä, tässä kirjassa keitetään oikeasti tulella, kaakkuja on resepti toisensa jälkeen..

Pikkuleipä osuuden kanssa menee varmaan koko talvi, nokipojat -pikkuleivät nostaa jo lukialle hymyn pintaan..

Kirja sisältää aimomäärän kalareseptejä, riista osan, ja säilöntä osa on mielenkiintoinen, umpioiminen, kuivaaminen ja suojaaminen, tieten mehut ja marmeladia..

Juomista pitää mainita ITE suosikit, joita teen. Kalja (koti-kalja), raparperijuoma, puolukka juoma, sima ja juhlasima. Kanssa juomat tuonee hämmästelemään.

Listaan vielä Leipominen osan otsakkeet,
Ruokaleivät: Hapanöeipä, hiivaleipä, limput, korput ym
Vehnäleivät: Ranskanleipä, erilaiset vehnäleivät, korput
Leivinjauheleivonnaiset, voitaikina leivonnaiset, murotaikina leivonnaiset, kaakut, pikkuleivät

Harrastajalle mielenkiintoinen teos.
Suosittelen poimimaan hyllyyn, jos sattuu kohdalle,
Tietääpä Hovijälkiruuan suklaakastikkeen keitettävän hiljaisella tulella
Kokkikirja sarjassa 10/10

[Korjattu Ga oikovirhe]

Sain seitsemänkymppisiksi kirjan nimeltä Sienihullu. (vaikka olin kieltänyt lahjat) Uudenlaisia sienireseptejä, joten käyttöä on.
Suosittelen sienihulluille.

Luvun alla on Jukka Maalammen Painovoima, joka kertoo fysiikan historiasta kokoavana aiheena painovoima. Jos tieteen historia kiinnostaa, niin suosittelen. Helppolukuinen ja värikäs kirja. Oli lukenut useita Galileista kertovia kirjoja, mutta nyt vasta luin, että hänelle oli annettu yliopiston opettajaksi pyrkiessään koeluentonsa aiheeksi Danten Jumalaisen näytelmän helvetin tasojen geometria.

Philip Shenon - Kennedyn murhan salattu historia

Kerrassaan loistava teos erittäin mielenkiintoisesta aiheesta. Kirjassa ei spekuloida itse murhatapahtumalla vaan kyseessä on tapausta tutkineen Warrenin komission historiikki. Mutta se on niin hyvin kirjoitettu että on kuin romaania lukisi. Teoksen luettuani on mieleeni sementoitunut se näkemys ko. tapauksesta että tiedustelupalvelut ovat vähintäänkin antaneet asioiden tapahtua joko niihin puuttumatta tai jopa selustasta varmistaen että aiottu tapahtuisi. Suosittelen.

Colin Wight - Agents, Structures and International Relations: Politics as Ontology (2006)


Mulla on kirjasta 10 sivua enää lukematta, jotenka kirjoitan lyhyen arvostelun.

Tää on kirja joka pohtii perinteistä toimija-rakenne problematiikkaa (agent-structure) kansainvälisen politiikan tutkimuksessa. Kirja lähtee liikkeelle ontologisista pohdiskeluista edeten rakenteen ja toimijuuden määrittelyihin, sekä siihen kuinka näitä on käsitteellistetty kansainvälisen politiikan tutkimuksessa. Lopussa kirjoittaja pohtii epistemologisia ja metodologisia seikkoja.

Kirjoittaja ottaa sen asenteen tähän debattiin, että sekä toimijat että rakenteet ovat olemassa. Rakenteiden täytyy olla olemassa, jotta niillä olisi kausaalista merkitystä.


Mä itse olen omissa pohdinnoissani päätynyt aivan päinvastaiseen lopputulokseen, nimittäin metodologiseen individualismiin sekä siihen, ettei rakenteita ole "materiaalisesti ja kausaalisesti" olemassa.

Vain yksilöt ovat materiaalisesti olemassa, ja valtiot eräänlaisina kollektiivisina toimijoina sekä juridisina henkilöinä.


Kirjoittaja lähtee myös siitä, että ontologiset pohdinnat (mitä on todellisuus) pakostakin edeltävät epistemologisia pohdintoja (miten todellisuudesta voidaan saada tietoa) sekä metodologisia pohdintoja (mitkä ovat sopivat tutkimusmenetelmät).

Tää on siitä hyvä näkökulma, että liian usein ontologiset pohdinnat ohitetaan tutkimuksessa, ja niitä jopa osin pidetään epistemologisina ongelmina, vaikka lopulta se millainen todellisuus on luonteeltaan pakostakin ohjaa sitä millä tavalla siitä todellisuudesta on saatavissa tietoa.


Mutta siis, mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja, joka paneutuu aiheeseen perusteellisesti. Kirjassa on paljon hyvää vaikkei ihan joka asiasta olisikaan samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Annetaan tälle yleisarvosana 9/11 kuuluisalla "Spinal Tap -asteikolla"!