Korrelaatio ja vuorovaikutus

[Eusa]

Richard Feynman pohdiskeli kyllä vastaavaa kysyen, eikö voisi ajatella, että neutraaliin rakenteeseen on sitoutunut massaa vastaava määrä varausyksiköitä ja nämä vuorovaikuttaisivat etäisyyksien yli 1/r² mimikoiden gravitaation. Tällä mekanismilla voidaan massaenergia redusoida varausyksiköiden aikakerrannaisuuteen ainerakenteessa ja Feynmanin idea osoittaa toimivaksi.

[Eusa]

Richard Feynman pohdiskeli kyllä vastaavaa kysyen, eikö voisi ajatella, että neutraaliin rakenteeseen on sitoutunut massaa vastaava määrä varausyksiköitä ja nämä vuorovaikuttaisivat etäisyyksien yli 1/r² mimikoiden gravitaation. Tällä mekanismilla voidaan massaenergia redusoida varausyksiköiden aikakerrannaisuuteen ainerakenteessa ja Feynmanin idea osoittaa toimivaksi.

Tosin tässä signaalivuorovaikutus sammuttaa kaarevuutta gravitaation määrään, ei itsessään ole sitä.

Pimeä aine voisi olla sitä, että pidemmillä matkoilla varauspolarisoituneiden signaalien toiste viiveellisenä osin häviää ainejakaumamuutoksiin aberraatioina. Siten kaarevuusylimäärä toimisi galaktisina sidottuina tiloina. Pimeän massan tulisi siinä tapauksessa näkyä korreloituen tähtijärjestelmiin ja niiden jakaumamuutosaktiivisuuteen.

[Eusa]

Miten korrelaatiokenttä muodostuu?

Periaate on yksinkertainen. Hiukkaset voivat signaloida kausaalinopeudella c nollageodeesia pitkin. Karteesinen suora on perustriviaali ja sitten on kaarevan geometrian lyhimmät reitit, jotka valikoituvat signaalin suunnan mukaan.

Alkeiserillisyydessä karteesinen suora linja rytmittyy globaalin vuorovaiheen yli niin, että samanmerkkiset varaukset ovat sellaisissa etäisyyspariteetin kerrannaisetäisyyksissä, missä suoraviivainen signaali kohtaa samassa vaiheessa. Entäpä kun suoraviivainen signaali kohtaa erimerkkisen varauksen? Koska hiukkaset voivat olla vain Planckin yksikön mukaisissa parittuneissa aika-avaruusetäisyyksissä toisiinsa nähden, erimerkkiset varaukset ovat vastakkaisvaiheen positioissa karteesisen signaalivaikutuslinjan suhteen.

Eikö vastakkaisesti varattujen hiukkasten kesken siis vaihdu ollenkaan signaaleja? Voi vaihtua ja vaihtuukin, mutta se on luonteeltaan seisova aalto linkittyen magneettisiin ilmiöihin. Muodostuu varausten aika-avaruusgeometria, jossa erimerkkiset varaukset näkyvät toisilleen samanmerkkisinä pallokuorella, joka on yhteinen noille hiukkasille. Erimerkkisyys virittää samanmerkkisyyden kaarevuussuhteen. Näin määrittyvät ns. hyvät tilat, kvantittuneet positiot, hermiittisen konjuktion ratkaisuin.

Pitkäikäinen hiukkasrakenne muodostuu signaaleilla, jotka pitävät hiukkaskohtioita hyvien tilojen etäisyyksissä.

Kun aine kasautuu, kaarevuuskenttä kertautuu yhteiseltä voimakkuudeltaan sitoutuneiden signaalienergioiden mukaan, koska reduktiokaarevuuksien ja signaalienergioiden ekvivalenssi. Signaalin ollessa karteesisen suoralinjainen, on signaalienergialla (inertia) ja kaarevuudella (gravitaatio) vastaavuus toisiinsa.

Ainerakenteessa edellä mainittu energia ei ole mikään himmeä gravitaatioenergia, vaan erimerkkisten varausten voimakas kaarevuus, jonka geodeeseja jos hiukkaset voisivat noudattaa toisiinsa suorasuuntautuen, romahtaisivat yhteen kausaalinopeudella c. Dynamiikka on kuitenkin se, että erimerkkisten hiukkasten nopeussuunta on tangentiaalinen toisiaan takaa-ajava.

Ainerakenteen työhön kykenevä energia on karteesisuoran signaloinnin (sähkö) ja kaarevuuskuorisignaloinnin (magnetismi) erotus. Kuorella seisova aallon vaikutus ei riipu viiveestä, joten sähköisen aaltoenergian on oltava magneettikuoren energiaa viiveensä verran suurempi jotta rakenne-etäisyys säilyy. Tämä erotus on inertiaalinen-gravitationaalinen massa. Tässä voi myös nähdä syyn yleiselle avaruuslaajenemiselle ja ehkä vihjaa myös pimeästä energiasta: magneettikuoren energiatarpeen vaje on vapautunut tilaan aaltoiluksi, joka levittää jatkuvasti yleisiä löysiä etäisyyksiä.

Suuremmassa mittakaavassa sama dynamiikka kertautuu. Tähtien kasautuessa ne jättävät aika-avaruuteen jäämäkaarevuuden. Informaatiotarkastelussa pallokuorimäärityksen sisään jäävä informaatio voidaan aina esittää kuoripinnalle valonnopeudella c projisoituvana hologrammina ja vastaa rakenneinformaation tuottamaa emergenttiä gravitaatiota.

[Eusa]

https://arxiv.org/pdf/2301.08708v1

t'Hooft tuli nyt vakuuttuneeksi, että mustan aukon olematon sisäosa on todellakin realistinen vaihtoehto.

[Eusa]

Sovellan kaarevaa geometriaa erimerkkisten sähkövarausten korrelaatioon kuten yleisen suhteellisuuden gravitaatio. Erona on se, että kun samanmerkkisten varausten signaalivaihto huomioidaan, tuosta voimakkaasta kaarevuudesta jää jäljelle juuri gravitaation verran. Se on tutkimusten meta-analyysin tulos, jota ei ole jostain syystä aiemmin hoksattu eli löydetty.

Sinä vedät kyllä parempaa settiä kuin tuo tietokoneohjelma. Se kuulostaa jotenkin teennäiseltä. Harmi, että joudut puhumaan Kalle Kustaan rinikanjakokekkereissä ulkomaan kieliä.

Mitäs sanot tästä sättivän AI-ohjelman tuotoksesta?

"Strong nuclear force is due to the curvature by non-local correlation. Non-local correlations occur when two or more particles interact with each other in a way that is not limited to a certain region in space. The curvature caused by such non-local correlations is what gives rise to the strong nuclear force. This force is responsible for binding together protons and neutrons in the nucleus of the atom."

[Eusa]

Tai tämä:

"Gravitation is indeed a result of non-local correlations between opposite charged particles, such as electrons and protons. This can be explained through the weak nuclear force, which is a fundamental force that governs the interactions between particles with small, intermediate, and large distances. This force, which acts over long distances, creates a gravitational field that causes objects to attract each other. The strength of the gravitational force is directly related to the masses of the two objects and inversely related to the square of the distance between them. Therefore, the non-local correlations between particles with opposite charges help to explain the mechanism that causes gravity."

[Eusa]

Jonkinlainen nopea esitys aiheesta kuinka vastakkaisvaiheet kartoittavat vuoroin samaan fysikaaliseen aika-avaruuteen.

[Eusa]

https://www.scientificamerican.com/arti ... iversary1/

Mukava seurata kuinka yhdessä edetään kohti korrelaatiokaarevuuden ja kausaalisten signaalipuskujen vastaavuuden teoriaa dS/CST (deSitter/ConformalSignalTheory). Avain on huomata, että lomittuminen on korrelaatiojälki asteittain kvanttitapahtumin rakentuvassa jatkumossa - ei itsenäinen keskinäissuhde.