Testi on nimenomaan siksi, että kun tutkitaan älykkyyttä/ongelmanratkaisukykyä/prosessointinopeutta yms ja niiden suhdetta muihin asioihin, sen kautta on mahdollista saada henkilöiden välillä yhtenäinen, objektiivinen parametri. Ei mimtään "kykyä selvitä normaalielämän haasteista" tai musiikillista lahjakkuutta voi mitata samalla tavalla tarkasti. Testi on mitä on ja mittaa sitä, mitä se mittaa. Sen vahvuus on siinä, että se heijastaa ajattelun nopeutta (aikaraja on tiukka), oivaltavuutta ja loogista päättelykykyä sellaisissa tehtävissä joita testissä on. Ja paljon käytettynä siitä on vahva baseline, eli tiedetään, miten ihmiset keskimäärin siitä selviytyvät (koko polulaatio ja erityisryhmät) ja voidaan verrata pienen ryhmän tuloksia myös isoon dataan.
Siitä itkeminen, miten testi ei mittaa kaikenlaista älykkyyttä tai lahjakkuutta, on aika turhaa. Ei tietenkään mittaa eikä se koskaan ole ollut tarkoituskaan. Muita psykologisia taipumuksia ja persoonapiirteitä voi mitata muilla tavoin, mutta niissä usein mittaaminen perustuu joko omaan arvioon erilaisista tilanteista (kyselyt) tai asiantuntijan tekemään tarkkailuun jossain tilanteessa. Hankalia ja epävarmoja tapoja arvoida.
(sanotaan nyt vielä, että matalamman tason prosessointiin on kyllä testejä, esim. reaktioaika, työmuisti, toiminnanohjaus (reagoi/ei reagoi, keskenään ristiriitaisten stimulusten käsittely), implisiittiset asenteet jne jne)
Osin on, osin ei. Itse uskon, että testien mittaamalle älykkyydelle on joku perustaso, joka on aika määräävä tekijä tuloksessa, kunhan henkilö on jollain lailla tuttu testin suorittamisen ja tehtävien tyylin kanssa. Ihan puskista varmasti saa huonomman tuloksen- kuin harjoitelleena, vaikka esim. mensan rajan ylittävällä älykkäällä puskatulos on silti parempi kuin harjoitelleella keskiverrolla.
Aivot kehittyvät kyllä, mutta ehkä se on enemmän aihespesifiä osaamista, tietoa ja malleja eri tilanteista, kokemusta jne (ehkä sitä viisautta kaikkiaan), joka ei sinänsä auta raakaan laskentaan tai luontaiseen kykyyn yhdistellä vihjeitä uudessa tilanteessa. Toisaalta tuppaa olemaan, että ihminen tekee mielellään juttuja, jotka tuntuvat luontevilta ja tietyllä tapaa helpoilta, vaikka olisivat haastaviakin. Ne tuottavat iloa ja tyydtyksen tunnetta. Joku ratkoo mielellään matemaattistyyppisiä pulmia huvikseen, yksi maalaa tauluja ja kolmas juoksee 20 km lenkkejä
. Siinä sitten kehittyy samalla, kun uutta kokemusta karttuu.
Toisaalta kokemus voi rajoittaa tilanteissa, joissa ei ole sääntöjä, ja silti siinä yrittää soveltaa parhahiten tuntemiaan ratkaisumalleja. Tavallaan kaikki näyttää naulalta, jos vasara on se tutuin työkalu. Varmaan tuttu tilanne monelle.
While I had personally never felt the lack of a penis, I did admit that it was a handy thing to have along on a picnic…
D. Gabaldon