Tiedepalsta.fi

Epäsuora Realismi ja ulkoisen maailman Representaatiot


Representationalismi tai epäsuora realismi on tietoteoreettinen kanta, jonka mukaan me emme suoraan havaitse ulkoisen maailman objekteja, vaan aivomme muodostaa niistä mieleemme representaatioita, jotka ovat tietoisuutemme sisältönä.

Tässä ketjussa olisi tarkoitus pohtia näiden subjektiivisten representaatioiden suhdetta ulkoisen maailman tila-avaruuden havaitsemiseen, eli:
- Keskustelun lähtökohtana on epäsuora realismi taikka representationalismi, jota tässä pohdimme.
- Toisena lähtökohtana on ulkoisen tila-avaruuden hahmottaminen, eli se kuinka aivot representoivat epäsuorasti tuota ulkoista todellisuutta ja sen objekteja.
- Tila-avaruuden pohdintaan liittyy läheisesti syvyyden, etäisyyden ja koon arviointi, sekä myös liikkeen havaitseminen.
- Tilahavainto on monimutkainen prosessi, joka vaatii aistitiedon integroimista näköaistista, kuulosta ja proprioseptiosta (kehon aseman ja liikkeen aisti).
- Liikkeen ja muutoksen havaitsemiseen liittyy myös ajan kokeminen, eli ajan keston, ajallisen järjestyksen sekä ajan subjektiivisen kulun arviointi.


Keskustelun lähtökohtana olkoon tuo kuvio:

Tän keskustelun lähteiksi käyvät nuo:

Wiki: Direct and indirect realism

SEP: Representational Theories of Consciousness


Elikkä, summa summarum, idea on pohtia sitä että kuinka me pystymme kokemaan ulkoisen kolmiulotteisen maailman? Meidän aivomme luovat tuosta maailmasta representaatioita mieleemme, ja nämä representaatiot ovat se tietoisuuden sisältö, jonka turvin me luovimme ulkoisessa maailmassa ja vuorovaikutamme sen kanssa.

Mutta yhtä kaikki minulle tuntuu olevan mysteeri se, että kuinka voimme kokea ulkoisen maailman representaatiot kolmiulotteisena, aivan kuin kokisimme ulkoisen maailman suoran realismin mukaisesti?

Eli kun katson ikkunasta ulos näen esim. pellon laidalla kasvavan puun. Sen representaatio tuntuu olevan oman "fyysisen itseni ulkopuolella" eikä "mieleni sisällä". Pystyn tämän representaation turvin arvioimaan etäisyyden puuhun, puun koon, taikka karkeasti sen ajan joka minulta kuluisi kävellä puun luokse.

Lopulta kysymys on siitä, että kuinka tarkasti nämä mielemme sisäiset representaatiot representoivat ulkoista maailmaa? Eikö lopulta ole niin, että näiden representaatioiden avulla voimme havaita sen "epäsuoran realismin" toisen ulottuvuuden eli realismin mukaisen objektiivisen materiaalisen maailman, ja tehdä sen vieläpä aika tarkasti?!

Harvoin olen todella kännissä mutta nyt olen, ja siksi koska eräs lapsi syntyi maailmaan. Se velvoitti minuakin osallistumaan.

Ja nyt kun yritän tota 3 promillen kännissä tavata niin ei onnistu, ei ymmärrä..

Heh.

Saattaa tosin olla tylsät "bileet" kerta nettiä luen, no jokainen olkoot omaa mieltä. Osaan silti kirjoittaa, jee.

angela m kirjoitti: ↑17 Joulu 2024, 18:50 Harvoin olen todella kännissä mutta nyt olen, ja siksi koska eräs lapsi syntyi maailmaan. Se velvoitti minuakin osallistumaan.

Onnittelut, jos tilanne on sellainen kuin miltä kuulostaa!

Ja onnea tietysti tarvitsee aina muutenkin, eli ei se toivotus hukkaan mene, vaikka lapsi olisikin vähemmän läheinen.

MooM kirjoitti: ↑17 Joulu 2024, 19:01

angela m kirjoitti: ↑17 Joulu 2024, 18:50 Harvoin olen todella kännissä mutta nyt olen, ja siksi koska eräs lapsi syntyi maailmaan. Se velvoitti minuakin osallistumaan.

Onnittelut, jos tilanne on sellainen kuin miltä kuulostaa!

Ja onnea tietysti tarvitsee aina muutenkin, eli ei se toivotus hukkaan mene, vaikka lapsi olisikin vähemmän läheinen.

Tack.

Mut onnea etenkin lapselle koska hän sitä tatvitsee, vanhemmat tuntien. Heh taas.

Pikku poika.

Referenssi voi myös vääristää kokohavaintoa. Aivojen mielestä niin on, miltä näyttää. Eli kaikkea ei ole järkevää pohtia, mikä on lähellä Kahnemanin sysyeemejä.

Aivot pystyvät muodostamaan kolmiulotteisen maailman repserentaation etäisyyksineen vain siksi, että ne ovat saaneet informaatiota objektiivisesta todellisuudesta koko elämän ajan. Näkö- ja tuntoaistin yhteistyön tarjoama informaatio lienee oleellisin tässä yhteydessä.
Kun siis katsoo vaikka ikkunasta ulos, aiemmin hankittu kokemus auttaa aivoja muodostamaan todellisuutta muistuttavan representaation pelkän näköaistimuksen tarjoamalla informaatiolla.
Tästä syystä aivoja on helppo huijata esimerkiksi erilaisilla "taikakuvilla".

Kysymys: Jos neliraajahalvaantuneena kuuromykkäsokeana syntynyt lapsi saisi yllättäen näkäkykynsä takaisin vaikka 10-vuotiaana ja katsoisi ikkunasta ulos, niin millaisia representaatioita hänen aivonsa kykenisivät tuottamaan hänen ensikertaa näkemästään objektiivisesta todellisuudesta?

Jalo Arkkivalo kirjoitti: ↑17 Joulu 2024, 20:43

Purdue kirjoitti: ↑17 Joulu 2024, 17:51 - Tilahavainto on monimutkainen prosessi, joka vaatii aistitiedon integroimista näköaistista, kuulosta ja proprioseptiosta (kehon aseman ja liikkeen aisti).
- Liikkeen ja muutoksen havaitsemiseen liittyy myös ajan kokeminen, eli ajan keston, ajallisen järjestyksen sekä ajan subjektiivisen kulun arviointi.

Nämä olivat muuten hyvät esimerkit.

Eikö aika ja tila itsessään, todista pääsystä todellisuuteen.
Jos hyväksymme refrenssihavainnon tarkkuudeksi vaikkapa kellon.

Käsityksemme ajan kulusta saattaa vaihdella mielentilasta riippuen. Mutta eikö kellosta tehty havainto siitä, että olemme tunnin ajan kokeneet ajan matelevan tai lentävän kuin siivillä, ole suorassa suhteessa todellisuuteen.
Havaitsemme suoraan, miten sisäinen kokemuksemme on ollut olemassa tänään suhteessa todelliseen ajan kulkuun, kellon perusteella.

Vertaamme kahta asiaa jotka ovat olemassa materialistisesti, ja havaitsemme että niiden välillä on vaihtelua.
Tätä havaintoa ei mielestäni voi tehdä, ilman että meillä on suora pääsy todelliseen refrenssiin.

Jos jompi kumpi puuttuu, sisäinen käsitys ajan kulun kokemisesta ja sen muutoksista, ei voi ilmetä.

Niin, itsekin ajattelen että meillä on kyllä pääsy todellisuuteen, mutta onko se suoran realismin vaiko epäsuoran realismin mukainen?

Ja tätä asiaa on muuten mielestäni huomattavasti vaikeampi lähestyä ajan kuin tilan näkökulmasta. Filosofit puhuvat ajan suhteen eternalismista ja presentismistä. Eternalismi on käsitys, jonka mukaan menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus on kaikki yhtä todellisia. Tämä on fyysikoiden suosima käsitys ajasta. Presentismi on taas näkemys, jonka mukaan vain nykyhetki on todellinen. Tämä on kognitiivisen psykologian näkökulma.

Mä itse ajattelen, että subjektiivisesta näkökulmasta se oikea tapa lähestyä aikaa on presentismi. Me elämme ikuisesti nykyhetkessä, mitään mennyttä taikka tulevaa ei ole, vain nykyhetki joka muuttuu ajan kulun mukana alituisesti. Ja me koemme tämän ajan muutoksen eri tahtisena riippuen monista tekijöistä.

Jos taas ajatellaan eternalismia niin se kuvaa paremmin objektiivista maailmaa, jossa pätee Einsteinin suhteellisuusteoria. Se "nykyhetki" jonka sinä koet juuri nyt on itse asiassa kokoelma erilaisista "menneistä hetkistä", eli eri aikaan sinua kohti lähteneistä valon signaaleista. Ja tässä objektiivisessakin maailmassa muuten ajan kulku joko hidastuu taikka nopeutuu esim. gravitaatiokenttien vaikutuksesta. Ja tämä ajan kulun objektiivinen hidastuminen, jota voidaan mitata kelloilla, niin vaikuttaa myös subjektiiviseen ajan kokemiseen.

Eli, kyllä jollakin tasolla meillä on pääsy tuohon ulkoiseen todellisuuteen taikka referenssiin, mutta onko se suora vaiko epäsuora? Ajan suhteen tuota on vaikea ajatella.

Mutta jos ajatellaan tila-avaruutta ja jotakin objektia siinä, niin vaikka meillä olisikin pääsy johonkin objektiin siten että voimme sen havaita, niin silti aivomme tekee tästä objektista representaation eli tulkinnan ja se tulkinta on se mitä koemme tietoisuudessamme.

Sitä paitsi, jos ajatellaan vaikkapa tuota puuta pellon laidalla, niin se mitä suoraan havaitsemme aisteillamme on tuo media eli valo joka heijastuu sen puun pinnalta. Ja aivomme luovat representaation tuosta objektista tuon median sisältämän informaation perusteella.

Eli lopulta vuorovaikutuksemme tuon ulkoisen objektin kanssa tapahtuu eri medioiden välityksellä, ja näiden medioiden ominaisuudet, sekä toisaalta aistihavaintoihin liittyvä aivojen ja keskushermoston prosessointi, määrää sen lopputuloksen eli sen kuinka tuon objektin koemme.

Ja tää keskushermoston ja aivojen prosessointi liittää tuohon objektiin sellaisia ominaisuuksia joita sillä ei "objektiivisesti katsottuna" ole. Eli puusta lähtevä valo ja siihen liittyvä värien kokeminen, ääni tai vaikkapa tuoksu on kaikki vain aivojemme tuottamia representaatioita.

Eli suoran realismin mukaista "suoraa pääsyä" tuohon puuhun taikka sen ominaisuuksiin meillä ei ole. Silti mä väittäisin, että aivomme luovat tuon representaation todellisesta maailmasta ja todellisista objekteista. Eli realismin mukaan tuo ulkoinen maailma on olemassa, ja me emme elä pelkästään jossakin representaatioiden maailmassa, vaan jollakin tasolla tämä objektiivinen ja subjektiivinen maailma kohtaavat ja vuorovaikuttavat keskenään.