Tiedepalsta.fi

Videolla ei jätetä retostelematta sillä, kuinka kompleksisuus on ilmisesti kokoaan suuurempi ongelma tieteille tai varsinkin nykyfysiikalle.

Vaikka Sabine Hossenfelderillä on kyseenalainen maine fysiikan ongelmien merkitysten kuvaamisessa, tässä yhteydessä kaltaiseni maallikko kokee, että jotain epäselvyyttä käsitteessä täytyy olla koska Hossenfelder uskaltaa kyseenalaistaa mahdollisen paradigman ja kun itse en ole osannut koskaan edes ajatella koko asiaa, eli että on sellainenkin asia kuin kompleksisuus, jota voitaisiin kuvata omana kokonaisuutenaan.

Eli mitä mieltä olette? Mitä kompleksisuus on juuri sinun mielestäsi? (Siis muuta kuin ehkä pollitiikassa yrittäjien ongelmaksi kompleksisuudessaan kokema niin kutsuttu "sääntösuomi") Osaatko antaa kompleksisuudelle edes joitain yleisesti päteviä sääntöjä, joiden täyttyessä jokin ilmiö tai prosessi maailmassa on tai ei ole kompleksinen?

Lisäsin äänestyksen lisätäkseni sopivan annoksen kompleksisuutta topikkiimme.

Ajattelinkin jo, miksi olen tätä pohdiskellut, mutta kohina viittasi videoon hiljattain toisessa ketjussa, ja sen vuoksi katsoin videon, ja jäin ilmiötä ihmettelemään. Eli seurauksilla oli tälläkin kertaa syynsä.

Kyllähän sitä selvästi on, mutta vaikeaa siitä on yhtään mitään sanoa. Pieni kielimalli esimerkiksi ei ole hidas iso kielimalli.

Aivoissakin älykkyys on yhdistetty voimakkaampiin neuroneihin, eli ne pystyvät "kaappaamaan" isomman osan aivoista haltuunsa.

Sean Carroll on yksi parhaimmista tuntemistani kvanttimekaniikan popularisoijista, vaikka en ymmärräkään perusteitaan kanattaa monimaailma tulkintaa tai tarkemmin johtopäätöstä. Tulkinta kun kuulostaa joltain sellaiselta joka tuodaan ilmiöön sen ulkopuolelta kun taas monimaailmatulkinta kaiketi tuo mukanaan hyvin vähän mitään, mikä ei tule yhyälöiden mukana jo valmiiksi. Oisko ollut että tulkinnasta kvanttimekaniikkaa klassisessa deterministisessä mielessä johtaa jos ei suiraan niin lähessuoraan monimaailmatulkintaan. Ristiriitaiseksi oma ajattelunpaljastuu kun en kerran näe tässä kohtaa ilmenevää monimaailmatulkintaa intuitiivisesti mielenkiintoisena mutta antroopisessa periaatteessa monimaailmatulkinta sitä vastoin on runsain mitoin intuitiivisesti mielenkiintoista. Käsittämätöntä reikäpäisyyttä minulta.

Carrollin esittelyn senkin jälleen taivuttua minulta lempiaiheeseeni, eli itsesyäni puhumiseksi päästään ehkä jo päästämään Sean Carroll ääneen. Hän esitelee state of art kompleksisuudesta nykyparadigmojen puitteissa. Kyseessä on podcastinsa jonka tämän vasta ehkä viikon verran vanhenemaan ennättäneen jaksonsa hän käyttää luennon vetämiseen aiheesta yksin. Wn ole itse katsonut kuin vasta hieman alusta mutta mahsollisesti kaltaiseni maallikko tulee ainakin jälleen hämmästymään monta kertaa ennen podcastin päättelemistä.