Elintason vaikutus mielenterveysongelmiin

[Deimos]

Tämä asia on ollut minulle täysin päivänselvä jo pitkän aikaa. Jos jokapäiväinen elämä on kamppailua jo ilman mielenterveysongelmia niin kyllä vaikutus mielenterveysongelmaiseen on paljon suurempi. Tosiasia on että esimerkiksi työnantajat karsastavat mielenterveyspotilaita. Kyllä sen voi haastattelussa peittää ja todellakin on syytäkin peittää eikä se edes kuulu työnantajalle millään tavalla. Se vain että tavalla tai toisella se tulee myöhemmin esiin.

Harvoin mielenterveysongelmainen on edes keskituloinen saati rikas. Valta osa on köhyysrajalla tai sen alapuolella. Kun ongelmia on muutenkin niin sitten vielä joutuu painimaan taloudellisten ongelmien kanssa. Yritä harrastaa alle tuhannen euron kuukausituloilla jotakin niin yleensä se ei onnistu. Perustuslakiin pitäisi kirjata oikeus mielekkääseen elämään mutta se on mahdotonta koska rahaa ei tule riittämään kaikille. En ymmärrä miksi pienituloisia edes verotetaan? Syynä lienee se että suuri osa kotitalouksista on pienituloisia ja vastaavat kuitenkin suurta osaa valtion verotuloista.

Tässä Helsingin Sanomien artikkeli elintason ja mielenterveysongelmien korrelaatiosta:

Mielenterveys­ongelmat lisääntyvät, kun tulotaso laskee – ”Jokainen sata euroa on lisää omaan hyvinvointiin”

Mielenterveyden häiriöt ovat todella yleisiä, mikä ei välttämättä julkisessa keskustelussa aina tule ilmi, tutkija muistuttaa.

Jättitutkimus suomalaisista vahvistaa, että hyvä sosioekonominen asema suojaa mielenterveyden häiriöiltä. Mitä enemmän ansaitsee, sitä pienempi riski on niihin sairastua.

Tutkimuksessa seurattiin kaikkia vuosina 1966–1986 syntyneitä suomalaisia. Heitä on melkein 1,3 miljoonaa.

Suomalaisen tutkimuksen julkaisi Journal of Epidemiology & Community Health -tiedelehti.

Tarkoitus oli selvittää, miten oma työllisyystilanne, tulot ja koulutus kolmekymmentävuotiaana ennustavat diagnoosia myöhemmällä iällä.

Kaikkiaan seurannan aikana joka neljäs oli saanut aikana jonkin mielenterveysdiagnoosin.

Mukana tarkastelussa olivat mielialahäiriöt, kuten masennus, ahdistushäiriöt, psykoottiset sairaudet ja päihdehäiriöt.

”Mielenterveyden häiriöthän ovat todella yleisiä, mikä ei välttämättä julkisessa keskustelussa aina tule ilmi”, kertoo Helsingin yliopiston tutkija Christian Hakulinen, yksi tutkimuksen tekijöistä.

[HuuHaata]

”Mielenterveyden häiriöthän ovat todella yleisiä, mikä ei välttämättä julkisessa keskustelussa aina tule ilmi”, kertoo Helsingin yliopiston tutkija Christian Hakulinen, yksi tutkimuksen tekijöistä.

No onhan ne todella yleisiä, kun koko yhteiskunta kyllästetään noloilla perseilyillä. Sitten "auttajat" esittävät auttajaa, ja keräävät helot rahat siitä. Teorioita ei saa kyseenalaistaa vaikka miten kaistapäisiä olisivat. Jos joku julkeaa avata suunsa väärässä kohtaan, hänet tulee hiljentää.

[Deimos]

Linkki unohtui juttuun:

Mielenterveys­ongelmat lisääntyvät, kun tulotaso laskee – ”Jokainen sata euroa on lisää omaan hyvinvointiin”

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009368197.html

[Deimos]

”Mielenterveyden häiriöthän ovat todella yleisiä, mikä ei välttämättä julkisessa keskustelussa aina tule ilmi”, kertoo Helsingin yliopiston tutkija Christian Hakulinen, yksi tutkimuksen tekijöistä.

No onhan ne todella yleisiä, kun koko yhteiskunta kyllästetään noloilla perseilyillä. Sitten "auttajat" esittävät auttajaa, ja keräävät helot rahat siitä. Teorioita ei saa kyseenalaistaa vaikka miten kaistapäisiä olisivat. Jos joku julkeaa avata suunsa väärässä kohtaan, hänet tulee hiljentää.

Olen käynyt eräässä kuntouttavassa keskuksessa. Kuntoutujat tekevät talon työt ilmaiseksi ja maksavat ruuasta. Olin kerran siivoamassa heidän kauttaan erästä seurakuntaloa. Yllättäen totesin että siivoaminen huolimatta siitä että on laitteet on helvetin raskasta hommaa. Tein työtä yksin ja siivouskohteeni oli koko saurakuntatalo. Jaksoin kolmen kuukauden työjaksosta kai puolitoista kunnes paloin loppuun. Palkka oli alle 10 euroa tunnilta ja herätä piti kello neljältä aamuyöllä. Kun juttelin kuntoutuspaikassa muiden kuntoutujien kanssa sain kuulla etten ollut ainut joka oli palanut loppuun siellä. Tuuraajani jatkoi siivoamisen sopimuksen loppuun. KELA kannusti häntä yli tuhannen euron sakolla koska ei ollut noudattanut laissa määrättyjä sääntöjä. Lähes aina sairastumisen jälkeen kun olen tehnyt töitä palkkani on ollut alle 10 euroa tunnilta, raskasta työtä ja täyttä päivää.

[HuuHaata]

”Mielenterveyden häiriöthän ovat todella yleisiä, mikä ei välttämättä julkisessa keskustelussa aina tule ilmi”, kertoo Helsingin yliopiston tutkija Christian Hakulinen, yksi tutkimuksen tekijöistä.

No onhan ne todella yleisiä, kun koko yhteiskunta kyllästetään noloilla perseilyillä. Sitten "auttajat" esittävät auttajaa, ja keräävät helot rahat siitä. Teorioita ei saa kyseenalaistaa vaikka miten kaistapäisiä olisivat. Jos joku julkeaa avata suunsa väärässä kohtaan, hänet tulee hiljentää.

Olen käynyt eräässä kuntouttavassa keskuksessa. Kuntoutujat tekevät talon työt ilmaiseksi ja maksavat ruuasta. Olin kerran siivoamassa heidän kauttaan erästä seurakuntaloa. Yllättäen totesin että siivoaminen huolimatta siitä että on laitteet on helvetin raskasta hommaa. Tein työtä yksin ja siivouskohteeni oli koko saurakuntatalo. Jaksoin kolmen kuukauden työjaksosta kai puolitoista kunnes paloin loppuun. Palkka oli alle 10 euroa tunnilta ja herätä piti kello neljältä aamuyöllä. Kun juttelin kuntoutuspaikassa muiden kuntoutujien kanssa sain kuulla etten ollut ainut joka oli palanut loppuun siellä. Tuuraajani jatkoi siivoamisen sopimuksen loppuun. KELA kannusti häntä yli tuhannen euron sakolla koska ei ollut noudattanut laissa määrättyjä sääntöjä. Lähes aina sairastumisen jälkeen kun olen tehnyt töitä palkkani on ollut alle 10 euroa tunnilta, raskasta työtä ja täyttä päivää.

Millä tavalla asennoidut tuollaiseen työhön? Eli siis jos jaksaisit raskasta työtä, jota se toki on viihtyisitkö?

Itselleni yksi suurista kynnyksistä työelämään valkokaulusuolelle on, että se on yleisesti liian helppoa, ja erityisesti keskittyy liikaa miellyttämiseen.

Bussikuskilla on pääkaupunkisudulla palkkana 3.5k€ kuussa. Joka yllätti itseni.

[Deimos]

”Mielenterveyden häiriöthän ovat todella yleisiä, mikä ei välttämättä julkisessa keskustelussa aina tule ilmi”, kertoo Helsingin yliopiston tutkija Christian Hakulinen, yksi tutkimuksen tekijöistä.

No onhan ne todella yleisiä, kun koko yhteiskunta kyllästetään noloilla perseilyillä. Sitten "auttajat" esittävät auttajaa, ja keräävät helot rahat siitä. Teorioita ei saa kyseenalaistaa vaikka miten kaistapäisiä olisivat. Jos joku julkeaa avata suunsa väärässä kohtaan, hänet tulee hiljentää.

Olen käynyt eräässä kuntouttavassa keskuksessa. Kuntoutujat tekevät talon työt ilmaiseksi ja maksavat ruuasta. Olin kerran siivoamassa heidän kauttaan erästä seurakuntaloa. Yllättäen totesin että siivoaminen huolimatta siitä että on laitteet on helvetin raskasta hommaa. Tein työtä yksin ja siivouskohteeni oli koko saurakuntatalo. Jaksoin kolmen kuukauden työjaksosta kai puolitoista kunnes paloin loppuun. Palkka oli alle 10 euroa tunnilta ja herätä piti kello neljältä aamuyöllä. Kun juttelin kuntoutuspaikassa muiden kuntoutujien kanssa sain kuulla etten ollut ainut joka oli palanut loppuun siellä. Tuuraajani jatkoi siivoamisen sopimuksen loppuun. KELA kannusti häntä yli tuhannen euron sakolla koska ei ollut noudattanut laissa määrättyjä sääntöjä. Lähes aina sairastumisen jälkeen kun olen tehnyt töitä palkkani on ollut alle 10 euroa tunnilta, raskasta työtä ja täyttä päivää.

Millä tavalla asennoidut tuollaiseen työhön? Eli siis jos jaksaisit raskasta työtä, jota se toki on viihtyisitkö?

Itselleni yksi suurista kynnyksistä työelämään valkokaulusuolelle on, että se on yleisesti liian helppoa, ja erityisesti keskittyy liikaa miellyttämiseen.

Bussikuskilla on pääkaupunkisudulla palkkana 3.5k€ kuussa. Joka yllätti itseni.

Siis ennen tykkäsin raskaasta työstä ja varsinkin jos tulos oli näkyvää. Nyt lonkat rajaavat aika paljon töitä pois. Bussikuskilla on muuten helvetinmoinen vastuu ja en halua bussilastillista ihmisiä vastuulleni. IT on paras vaihtoehto ja tänään lähti paperit työnantajalle. Veli kun on työnjohtaja opasti ettei niitä helvetin härpäke CV:eitä vaan selkeä mustavalkoisella tekstillä tehty naseva CV. He yleensä karastavat heidän firmassaan CV:eitä jotka ovat täynnä eri fontteja, värejä ja kaikkea epäoleellista paskaa. Itse nyt katson tärppääkö. Edelliseen lähetin paperit lokakuussa muistaakseni. Hakemukseni on käsitelemättä vieläkin ja edelleen yritys hakee työntekijöitä aktiivisesti.

Ja mun MUTU muuten on että kyllä palkalla sitten täytyy pystyä eläämään ja jäädä muuhunkin kuin laskuihin ja ruokaan.

[Tauko]

Itselleni yksi suurista kynnyksistä työelämään valkokaulusuolelle on, että se on yleisesti liian helppoa, ja erityisesti keskittyy liikaa miellyttämiseen.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä töitä tarkalleen tarkoitat? Että, työ jossa on helpot hommat ja rahaa tulee ja ilmeisen paljon, mutta sinua ei kiinnosta.

Itse en ole tuollaisiin törmännyt, mutta kuulostaisi hyvältä.
Kukaanhan ei silti estä tekemästä enemmän töitä, jos haluaa tehdä, ilmaisen työn tekemiselle ei ole mitään rajoitetta.

Ja toisaalta, jos hommat on helpot eikä rasita, niin vapaa-ajan halun tai energian voi sitten käyttää vaikka harrastuksiin tai opiskeluun.

[Deimos]

Mutta mikä on Lotto-voiton vaikutus mielenterveyteen?

Jussipussihan sanoi että terveenkin ihmisen käy huonosti. Ystäväni sai osinkoina joka vuosi miljoona euroa. Onneton kuin pikku piru. Onneksi oli huumeet ja nyt katselee pilven päältä meidän muiden toilailuja. En usko että sai omaisuutensa rajan taakse mukaansa.

[Brainwashed]

Kitkuttelu ei ole kivaa, varsinkaan nyt vanhana, mutta enpä tiedä tuoko sellainen tolkuton yltäkylläisyyskään automaattisesti onnea mukanaan.
Muistan kun nuorena parikymppisenä 90-luvun laman aikana kitkuttelin oikein ammatikseni, sadalla markalla pärjäsi viikon jos oli pakko, ja välillä oli, mutta en minä onneton ollut, pikemmin toisin. Töitä oli yllin kyllin niin ettei ehtinyt mitään edes murehtimaan, vaikkei siitä juurikaan mitään jäänyt käteen, vaan kaikki meni vuokraan (Arsenal roskapankille) ym pakollisiin menoihin. Muistan vielä hyvin kun verstaan vuokra oli 4500 mk/kk, ja miten sen kasaan saaminen oli työn ja tuskan takana, joskus jäi jotain rästiinkin. Sellainen kk jolloin jäi yli 500 mk omiin juttuihin oli juhlan aihe, ja jokainen ylimääräinen lantti joka jäi juhlasta yli investoin työkaluihin, kuten taidan tehdä yhä vieläkin. Sitten oli vaihe jolloin rahaa tuli, 2000 luvun alussa, jos ei nyt ihan ovista ja ikkunoista sisään, niin kuitenkin niin paljon että päätin investoida kiinteistöihin ja metsiin, jotka kuitenkin sitten suuremmalti osin hävisin, kun tein tyhmiä bisneksiä, ja oli aloitettava jo perheellisenä miltei nollasta, joka oli raskasta, niinkin että tuli oikein kunnon burnout josta topiumiseen meni parisen vuotta. Sittemmin ns pohjalla käytyäni ei raha ole oikeastaan merkinnyt mitään erityistä enää, ja kun ei sitä silleen enää juuri olekaan, niin olen oppinut nauttimaan vaatimattomammista asioista kuin sitä aiemmin, jolloin yhdessä lomaviikossa saattoi palaa rahaa sen verran mitä nykyään säästän vuodessa. Yksi asia tosin mikä on myönnettävä onnen tuojaksi meikäläisen kohdalla on tunne kun sytyttää tulet tulipesään rakennuksessa jonka omistaa, se on verraton, vaikka olisikin vain pelkkä mökkipahanen...

[Minimus Yahves]

Koskaan en ole ollut näin köyhä kuin nyt, mutta en myöskään onnellisempi ja mieleltäni terveempi.

[Brainwashed]

Koskaan en ole ollut näin köyhä kuin nyt, mutta en myöskään onnellisempi ja mieleltäni terveempi.

Johtuu varmaan siitä kun saat laulaa "onnestain on puolet sinun..."

[Keijona]

Vaikuttaisi vahvasti siltä, että hyvätuloiset on enemmän sekaisin, eivät vaan huomaa sitä koska omaisuuden kaavun luoma subjektiivisuuden kasvu estää.

Kyllä nykyisessä markkinataloudessa massojen tyytyväisenä ja "onnellisena" pitäminen on hyvin helppoa, jos vaan huolehtii että ihmisen omaisuus tai tavaramäärä lisääntyy jatkuvasti, niin ihmiset kuvittelee että omat asiat on kuitenkin menossa parempaan suuntaan, vaikka todellisuudessa meno olisikin kokoajan sekopäisempää ja ihmiset sairaampia.

[Minimus Yahves]

Koskaan en ole ollut näin köyhä kuin nyt, mutta en myöskään onnellisempi ja mieleltäni terveempi.

Johtuu varmaan siitä kun saat laulaa "onnestain on puolet sinun..."

Luulen että menee toisin päin. Henkinen hyvinvointi tuo sellaisia onnistumisia muussa elämässä.

[Tauko]

Kitkuttelu ei ole kivaa, varsinkaan nyt vanhana, mutta enpä tiedä tuoko sellainen tolkuton yltäkylläisyyskään automaattisesti onnea mukanaan.
Muistan kun nuorena parikymppisenä 90-luvun laman aikana kitkuttelin oikein ammatikseni, sadalla markalla pärjäsi viikon jos oli pakko, ja välillä oli, mutta en minä onneton ollut, pikemmin toisin. Töitä oli yllin kyllin niin ettei ehtinyt mitään edes murehtimaan, vaikkei siitä juurikaan mitään jäänyt käteen, vaan kaikki meni vuokraan (Arsenal roskapankille) ym pakollisiin menoihin. Muistan vielä hyvin kun verstaan vuokra oli 4500 mk/kk, ja miten sen kasaan saaminen oli työn ja tuskan takana, joskus jäi jotain rästiinkin. Sellainen kk jolloin jäi yli 500 mk omiin juttuihin oli juhlan aihe, ja jokainen ylimääräinen lantti joka jäi juhlasta yli investoin työkaluihin, kuten taidan tehdä yhä vieläkin. Sitten oli vaihe jolloin rahaa tuli, 2000 luvun alussa, jos ei nyt ihan ovista ja ikkunoista sisään, niin kuitenkin niin paljon että päätin investoida kiinteistöihin ja metsiin, jotka kuitenkin sitten suuremmalti osin hävisin, kun tein tyhmiä bisneksiä, ja oli aloitettava jo perheellisenä miltei nollasta, joka oli raskasta, niinkin että tuli oikein kunnon burnout josta topiumiseen meni parisen vuotta. Sittemmin ns pohjalla käytyäni ei raha ole oikeastaan merkinnyt mitään erityistä enää, ja kun ei sitä silleen enää juuri olekaan, niin olen oppinut nauttimaan vaatimattomammista asioista kuin sitä aiemmin, jolloin yhdessä lomaviikossa saattoi palaa rahaa sen verran mitä nykyään säästän vuodessa. Yksi asia tosin mikä on myönnettävä onnen tuojaksi meikäläisen kohdalla on tunne kun sytyttää tulet tulipesään rakennuksessa jonka omistaa, se on verraton, vaikka olisikin vain pelkkä mökkipahanen...

Jotenkin näin ajattelin itsekin, että oma talo tai mökki ja oma tontti siinä se, mutta ei. Oikeasti ei se näin ollutkaan, vaan verottaja vaati ja vaatii kiinteistöveroa paikasta, joka ei mitään tuota, paitsi kuluja, että pitää sen kunnossa.

[Keijona]

Egoistin pitää onnellisena se kun huolehti siitä että ego kasvaa.