Elintason vaikutus mielenterveysongelmiin

[Tauko]

Mielenterveyttä ei paranna että kirkko tai muu taho vie varat.

[Deimos]

Egoistin pitää onnellisena se kun huolehti siitä että ego kasvaa.

Ketju on mielenterveyskuntoutujista ja taloudellisen tilanteen vaikutuksesta onnellisuuteen tai onnettomuuteen. Lisäksi tietysti masennukseen ja ahdistukseen. Psykoosiin ei taida mikään rahamäärä auttaa. Tosin maanikkona pistäisin varmaan miljoonan haisemaan helposti.

Mutta sitten se kysymys. Muut kyllä pitäytyvät kirjoittamaan asiasta itsestään mutta sinä tuo keskusteluun egon josta nyt ei ole kyse.. Mutta vaikka keskustelisimme suomuuraimesta niin tiedän että tuot keskusteluun egon. Olisiko jo aika perustaa tuolle egollesi ihan oma ketju jossa sitä voit paapoa mielesi mukaan? Ainoa tällä palstalla jolla näyttää egon kanssa olevan suuria ongelmia olet kyllä sinä (Ja tämä ei ole ad hominem).

[Deimos]

Mielenterveyttä ei paranna että kirkko tai muu taho vie varat.

Näyttää olevan niin että kirkko taitaa lopullisesti viedä sen vähäisenkin mielenterveyden. En tiedä miksi minulla on sellainen kuva asiasta.

[Brainwashed]

Kitkuttelu ei ole kivaa, varsinkaan nyt vanhana, mutta enpä tiedä tuoko sellainen tolkuton yltäkylläisyyskään automaattisesti onnea mukanaan.
Muistan kun nuorena parikymppisenä 90-luvun laman aikana kitkuttelin oikein ammatikseni, sadalla markalla pärjäsi viikon jos oli pakko, ja välillä oli, mutta en minä onneton ollut, pikemmin toisin. Töitä oli yllin kyllin niin ettei ehtinyt mitään edes murehtimaan, vaikkei siitä juurikaan mitään jäänyt käteen, vaan kaikki meni vuokraan (Arsenal roskapankille) ym pakollisiin menoihin. Muistan vielä hyvin kun verstaan vuokra oli 4500 mk/kk, ja miten sen kasaan saaminen oli työn ja tuskan takana, joskus jäi jotain rästiinkin. Sellainen kk jolloin jäi yli 500 mk omiin juttuihin oli juhlan aihe, ja jokainen ylimääräinen lantti joka jäi juhlasta yli investoin työkaluihin, kuten taidan tehdä yhä vieläkin. Sitten oli vaihe jolloin rahaa tuli, 2000 luvun alussa, jos ei nyt ihan ovista ja ikkunoista sisään, niin kuitenkin niin paljon että päätin investoida kiinteistöihin ja metsiin, jotka kuitenkin sitten suuremmalti osin hävisin, kun tein tyhmiä bisneksiä, ja oli aloitettava jo perheellisenä miltei nollasta, joka oli raskasta, niinkin että tuli oikein kunnon burnout josta topiumiseen meni parisen vuotta. Sittemmin ns pohjalla käytyäni ei raha ole oikeastaan merkinnyt mitään erityistä enää, ja kun ei sitä silleen enää juuri olekaan, niin olen oppinut nauttimaan vaatimattomammista asioista kuin sitä aiemmin, jolloin yhdessä lomaviikossa saattoi palaa rahaa sen verran mitä nykyään säästän vuodessa. Yksi asia tosin mikä on myönnettävä onnen tuojaksi meikäläisen kohdalla on tunne kun sytyttää tulet tulipesään rakennuksessa jonka omistaa, se on verraton, vaikka olisikin vain pelkkä mökkipahanen...

Jotenkin näin ajattelin itsekin, että oma talo tai mökki ja oma tontti siinä se, mutta ei. Oikeasti ei se näin ollutkaan, vaan verottaja vaati ja vaatii kiinteistöveroa paikasta, joka ei mitään tuota, paitsi kuluja, että pitää sen kunnossa.

Olen laittanut kaiken muijan nimiin, niin että minun ei tarvitse enää nähdä niitä verolappuja, vähentää pikkasen sitä otsasuonen pullistelua...
Kunnossa pitäminen taasen on minusta kivaa harrastusta.

[HuuHaata]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä töitä tarkalleen tarkoitat? Että, työ jossa on helpot hommat ja rahaa tulee ja ilmeisen paljon, mutta sinua ei kiinnosta.

Itse en ole tuollaisiin törmännyt, mutta kuulostaisi hyvältä.
Kukaanhan ei silti estä tekemästä enemmän töitä, jos haluaa tehdä, ilmaisen työn tekemiselle ei ole mitään rajoitetta.

Niin useimmille ihmisille kuulostaisi hyvältä. Mutta sitten kun peruspersoonani on se, että motivaatio on kokonaan sidottu tekemiseen, ja ei käytännössä ollenkaan rahaan. Ja siis kun mielekkäitä tekemisiä ei ole, koska kaikkeen uitetaan komponentit muista nuolla anusta jne.

Useimmat asiantuntijatyöt esimerkiksi on ihan liian helppoja. Siis sellaisia, jossa varsinaista omaa kykyä oletetaan hyvin vähäisesti, ja tiettyjen rutiinien avulla sitten rallatellaan haavemaailmasta käsin maailman parasta.

[Pattinero]

”Mielenterveyden häiriöthän ovat todella yleisiä, mikä ei välttämättä julkisessa keskustelussa aina tule ilmi”, kertoo Helsingin yliopiston tutkija Christian Hakulinen, yksi tutkimuksen tekijöistä.

No onhan ne todella yleisiä, kun koko yhteiskunta kyllästetään noloilla perseilyillä. Sitten "auttajat" esittävät auttajaa, ja keräävät helot rahat siitä. Teorioita ei saa kyseenalaistaa vaikka miten kaistapäisiä olisivat. Jos joku julkeaa avata suunsa väärässä kohtaan, hänet tulee hiljentää.

Olen käynyt eräässä kuntouttavassa keskuksessa. Kuntoutujat tekevät talon työt ilmaiseksi ja maksavat ruuasta. Olin kerran siivoamassa heidän kauttaan erästä seurakuntaloa. Yllättäen totesin että siivoaminen huolimatta siitä että on laitteet on helvetin raskasta hommaa. Tein työtä yksin ja siivouskohteeni oli koko saurakuntatalo. Jaksoin kolmen kuukauden työjaksosta kai puolitoista kunnes paloin loppuun. Palkka oli alle 10 euroa tunnilta ja herätä piti kello neljältä aamuyöllä. Kun juttelin kuntoutuspaikassa muiden kuntoutujien kanssa sain kuulla etten ollut ainut joka oli palanut loppuun siellä. Tuuraajani jatkoi siivoamisen sopimuksen loppuun. KELA kannusti häntä yli tuhannen euron sakolla koska ei ollut noudattanut laissa määrättyjä sääntöjä. Lähes aina sairastumisen jälkeen kun olen tehnyt töitä palkkani on ollut alle 10 euroa tunnilta, raskasta työtä ja täyttä päivää.

Tuo kertomasi on todella hyvä esimerkki siitä, kuinka huonosti järjestelmä tunnistaa ihmisten oikeat tarpeet ja ennen kaikkea kyvyt. Jos olisit luonnostasi siivoaja, niin kai nyt olisit sille alalle yrittänyt hakeutua. Jotkut nimittäin jopa pitävät niistä hommista, eivätkä kuvittelisi edes tekevänsä mitään muuta. Mutta, tuskin hekään aivan helpolla keskellä yötä heräilevät eliitin nurkkia siivoilemaan. Sellaiselle kun on ani harvoin, tuskin koskaan oikeaa tarvetta. Päivittäinen siivominen on tosi kovaa hommaa. Itsekään en varmasti siihen pitkään pystyisi. Ja ne duunipaikat ovat aivan pskoja kaupan päälle.

Ja jos ihminen joutuu johonkin sellaiseen, mihin hän ei oikeasti ole kyvykäs, niin eihän se ainakaan häntä sieltä pohjalta minnekään nosta. Kyllä yhteiskunnassa on mätäpaiseita vaikka kuinka paljon. Ei ihme, että mielenterveys järkkyy todella monilla. Enkä usko, että tähän asiaan on muutosta tulossa. Tulevaisuudessa haasteet tulevat vain kasvamaan, eivät vähenemään.

[Deimos]

”Mielenterveyden häiriöthän ovat todella yleisiä, mikä ei välttämättä julkisessa keskustelussa aina tule ilmi”, kertoo Helsingin yliopiston tutkija Christian Hakulinen, yksi tutkimuksen tekijöistä.

No onhan ne todella yleisiä, kun koko yhteiskunta kyllästetään noloilla perseilyillä. Sitten "auttajat" esittävät auttajaa, ja keräävät helot rahat siitä. Teorioita ei saa kyseenalaistaa vaikka miten kaistapäisiä olisivat. Jos joku julkeaa avata suunsa väärässä kohtaan, hänet tulee hiljentää.

Olen käynyt eräässä kuntouttavassa keskuksessa. Kuntoutujat tekevät talon työt ilmaiseksi ja maksavat ruuasta. Olin kerran siivoamassa heidän kauttaan erästä seurakuntaloa. Yllättäen totesin että siivoaminen huolimatta siitä että on laitteet on helvetin raskasta hommaa. Tein työtä yksin ja siivouskohteeni oli koko saurakuntatalo. Jaksoin kolmen kuukauden työjaksosta kai puolitoista kunnes paloin loppuun. Palkka oli alle 10 euroa tunnilta ja herätä piti kello neljältä aamuyöllä. Kun juttelin kuntoutuspaikassa muiden kuntoutujien kanssa sain kuulla etten ollut ainut joka oli palanut loppuun siellä. Tuuraajani jatkoi siivoamisen sopimuksen loppuun. KELA kannusti häntä yli tuhannen euron sakolla koska ei ollut noudattanut laissa määrättyjä sääntöjä. Lähes aina sairastumisen jälkeen kun olen tehnyt töitä palkkani on ollut alle 10 euroa tunnilta, raskasta työtä ja täyttä päivää.

Tuo kertomasi on todella hyvä esimerkki siitä, kuinka huonosti järjestelmä tunnistaa ihmisten oikeat tarpeet ja ennen kaikkea kyvyt. Jos olisit luonnostasi siivoaja, niin kai nyt olisit sille alalle yrittänyt hakeutua. Jotkut nimittäin jopa pitävät niistä hommista, eivätkä kuvittelisi edes tekevänsä mitään muuta. Mutta, tuskin hekään aivan helpolla keskellä yötä heräilevät eliitin nurkkia siivoilemaan. Sellaiselle kun on ani harvoin, tuskin koskaan oikeaa tarvetta. Päivittäinen siivominen on tosi kovaa hommaa. Itsekään en varmasti siihen pitkään pystyisi. Ja ne duunipaikat ovat aivan pskoja kaupan päälle.

Ja jos ihminen joutuu johonkin sellaiseen, mihin hän ei oikeasti ole kyvykäs, niin eihän se ainakaan häntä sieltä pohjalta minnekään nosta. Kyllä yhteiskunnassa on mätäpaiseita vaikka kuinka paljon. Ei ihme, että mielenterveys järkkyy todella monilla. Enkä usko, että tähän asiaan on muutosta tulossa. Tulevaisuudessa haasteet tulevat vain kasvamaan, eivät vähenemään.

Tavallaan Keijona on oikeassa kirjoittaessaan että mielenterveysongelmat lisääntyvät. Mutta laittaisin asian näin: Lievät mielenterveysongelmat lisääntyvät. Kyllä jokainen ihminen alkaa oirehtimaan kun elämässä ei ole toivoa eikä päämäärää. Satuin vilkaisemaan mitkä ammatit ovat vaarassa tekoälyn (AI) myötä. Kärjessä oli yllättäen ohjelmoijat. Mielestäni (Olen ehkä vanhanaikainen) oikeat työt vähenevät koko ajan. Jos miettii miten paljon työpaikkoja on kadonnut sitten 70-80 luvun on määrä aika huikea (Suomessa). Kuitenkaan ei hmistä ei ole tarkoitettu toimettomuuteen. Luulen että jokainen haluaa olla hyödyksi ja toteuttaa itseään. Varsinkin jos sillä elättää vielä itsensä. Jos työ-yhteisö on hyvä, työ palkitsevaa ja sillä jopa elättää itsensä niin että harrasteisiinkin jää rahaa luulen että työ on jopa terapeuttista.

Tosiasia on että vakavat mielenterveysongelmat ovat marginaalisessa asemassa (1-2 %) eivätkä lisäänny. Ne eivät ole mikään flunssa. Ns. kevyet kyllä lisääntyvät (Masennus, ahdistus jne...). Tottakai kuten mainitsin jos elämästä puuttuu täysin näköala tulevaisuudesta ja tilanne on muutenkin toivoton aika varmasti masentuu ja ahdistuu. Ja juuri tuo ihme juttu. Kuntoutujille tarjotaan tämä oikeastaan: Leikitään työtä ja jopa ilmaiseksi. Kannustaako se elämässä eteenpäin? Saviolla oli yksi paikka jossa kuntoutujat kokosivat yksinkertaisia elektronisia komponentteja. Taisi olla 90-luvulla peräti. Oliko päiväpalkka kaksi markkaa. Minusta se oli jo loukkaus.

[Neutroni]

Niin useimmille ihmisille kuulostaisi hyvältä. Mutta sitten kun peruspersoonani on se, että motivaatio on kokonaan sidottu tekemiseen, ja ei käytännössä ollenkaan rahaan. Ja siis kun mielekkäitä tekemisiä ei ole, koska kaikkeen uitetaan komponentit muista nuolla anusta jne.

Tuo vaikuttaa jonkinlaiselta epäsosiaaliselta persoonallisuushäiriöltä. Tunnistan ongelman itsessäni, mutta onneksi se on niin lievänä, että olen onnistunut löytämään järkeviä hommia ja emännän, joiden kanssa pärjää vähäisellä nuolemisella ja muulla turhalla sosialiseeraamisella.

Useimmat asiantuntijatyöt esimerkiksi on ihan liian helppoja. Siis sellaisia, jossa varsinaista omaa kykyä oletetaan hyvin vähäisesti, ja tiettyjen rutiinien avulla sitten rallatellaan haavemaailmasta käsin maailman parasta.

Mitä tuo sinun "kyky" sitten on? Tuolla tavalla sanottuna se kuulostaa itsekehuvalta sanahelinältä. Jos ajattelet työelämää, miten sillä "kyvyllä" tuotetaan rahaa työnantajalle? Tosielämä vaatii kaikenlaista visiointia hyvin hyvin vähän ja rahat ja todellinen kehitys tehdään sillä sinun halveksimalla luotettavasti toteutetulla rutiinihommalla. Myös asiantuntija ja johtotehtävissä.

Minun, ja varmasti myös työnantajien, on hyvin vaikea uskoa niitä ihmisiä, jotka uhoavat olevansa parempia visioinnissa kuin liike-elämässä toimivat ammattilaiset. He ovat kuitenkin saaneet rahoittajat uskomaan visioihinsa ja edistettyä niiden kehityksen kaupallisiksi tuotteiksi. Omaa paremmuuttaan netissä uhoavilla ei ole mitään näyttöjä. Työntantajan kannalta on paljon parempi headhuntata kilpailevan firman visionääri, jolla on jo näyttöjä ajatustensa toteutettavuudesta ja myös kyvystä vakuuttaa muut ihmiset niiden toteutettavuudesta (se mitä me sosiaalisesti toistaitoiset sanomme "anuksen nuolemiseksi", on "normaaleille" omien ajatusten markkinointia toisille), kuin ottaa mammuttimainen riski ja palkata joku itsekehujen perusteella pystymetsästä. Visioinnissa kun ei ole koulutuksia tai todistuksia, joilla voisi tehdä edes alustavaa vertailua.

[HuuHaata]

Mitä tuo sinun "kyky" sitten on? Tuolla tavalla sanottuna se kuulostaa itsekehuvalta sanahelinältä. Jos ajattelet työelämää, miten sillä "kyvyllä" tuotetaan rahaa työnantajalle? Tosielämä vaatii kaikenlaista visiointia hyvin hyvin vähän ja rahat ja todellinen kehitys tehdään sillä sinun halveksimalla luotettavasti toteutetulla rutiinihommalla. Myös asiantuntija ja johtotehtävissä.

Boldatun kaltaisestihan sitä juuri kuvitellaan. Aidosti raha kuitenkin tuotetaan tuottamalla lisäarvoa.

Onhan yrittäjissäkin osajoukko, jotka tekevät erittäin isoa lisäarvoa. Eli ovat visioineet oman tuotteensa pisteeseen, jossa asiakas on täysi idiootti, jos ei osta. Esimerkkinä tuosta esimerkiksi Youtubessakin olevia mainostoimistotyylisiä viritelmiä malliin saat meiltä takuuna kymmenen keskimäärin 1500$ asiakasta, jos ostat, joista kulujen jälkeen teet 5k$ voittoa. Me veloitamme tuon tarjoamisesta 2k$.

Sitten toki suurin osa noista yrityksistä tekee sen perustekemisen. Eli myy ostakaa, ostakaa meiltä mainoksia. Ja kaikki asiakkaat ovat ihan kyrpiintyneitä, kun asiakkaita ei kuulu, kun koko homma jää mainostoimistolta puolitiehen sen suhteen, että asiakas ihan oikeasti saisi niitä asiakkaita.

Tuo vaikuttaa jonkinlaiselta epäsosiaaliselta persoonallisuushäiriöltä. Tunnistan ongelman itsessäni, mutta onneksi se on niin lievänä, että olen onnistunut löytämään järkeviä hommia ja emännän, joiden kanssa pärjää vähäisellä nuolemisella ja muulla turhalla sosialiseeraamisella.

Ei pidä paikkaansa. Olen autistipiirteinen ehdottomasti. Ehkä jopa diagnoosin arvoisesti, jota siis ei ole eikä ole hyötyä saadakkaan, joka hieman kyseenalaista, koska en usko hetkeäkään koko diagnostiikkaan lähtien siitä, että Asperger ja autismi ovat jossain määrin samanpiirteisiä mutta samalla vaan yksinkertaisesti eri asioita. Samoin Asperger on parannettavissa, kuten uskon käytännössä useimpien ns. persoonallisuushäiriöiden olevan. Tuo ei vaan sovi nykyiseen paradigmaan, jossa olennaisesti mahdollisemman suuresta osasta väestöä pyritään tekemään lääkeriippuvaisia. Toki on niin, että ainakin osan tai koko ajankin on olemassa ihmisjoukko, jotka lääkitystä tarvitsevat.

Epäsosiaalinen persoonallisuushäriö olisi kyseessä nähdäkseni, jos esimerkiksi olisin sitä mieltä, että faktuaalisesta tiedosta huolimatta toisen hyvä idea olisi huono. Olen päinvastainen. Mielestäni pääosa siitä mitä tehdään tietotyössä on aneemista, mutta sitten on olemassa pieni osajoukko, joka vaan tekee erittäin kiinostavaa juttua. Suurin osa noistakin tekee asian sen puolesta toki väärin, että joutuvat liikaa pörräämään rutiineissa. Ja kun niillä rutiineilla tuo porukka vaan ei tee sitä lisäarvoa. No on eri kaverit, jotka sen lisäarvon tekevät paikalla olollaan.

[Neutroni]

Tavallaan Keijona on oikeassa kirjoittaessaan että mielenterveysongelmat lisääntyvät. Mutta laittaisin asian näin: Lievät mielenterveysongelmat lisääntyvät. Kyllä jokainen ihminen alkaa oirehtimaan kun elämässä ei ole toivoa eikä päämäärää.

En oikein tuotakaan osta, että ennen oli enemmän toivoa tai päämäärähakuisuutta. Ennemminkin ennen oli OK elää oma pieni duunarin elämä kaikkine kurjuuksineen ja ongelmineen ilman unelmointia mahdottomuuksista. Ja sen myös pystyi suorittamaan vaikka muutama lepakko olisi ollut harharetkillä tapulista, koska muidenkin kuin superhypersuorittajaosaajien työpanos kelpasi firmoille.

Nykyään ihmisillä on liikaakin houkan toivoa. Kuvitellaan, että mikä vain on mahdollista ja jos ei saavuta jonkinlaista tähteyttä on epäonnistuja. Työelämä, jonne ei enää kelpaa kuin täydellisyyttä hipovat huippusuoritukset, ruokkii sitä. Ongelma on ennemminkin se, että nykyään lievien mielenterveysongelmien takia syrjäytetään köyhyyteen.

Mielestäni (Olen ehkä vanhanaikainen) oikeat työt vähenevät koko ajan. Jos miettii miten paljon työpaikkoja on kadonnut sitten 70-80 luvun on määrä aika huikea (Suomessa).

Oikeat työt, jossa voi kokea tekevänsä jotain oikeasti tuottavaa, ovat romahtaneet. Tilalle on tullut kaikenlaisia palveluhommia, joissa on yleensä kurjat työehdot ja jos ei saa kiksejä jonkun kekkulin tai turhasta narisevan asiakkaan palvelemisesta, ne eivät anna mitään. Se kun kokoaa itse jonkun laitteen on useimmille ihan eri tavalla palkitsevaa ja siinä on myös suora yhteys työn ja firman myyntien välillä toisin kuin moderneissa palveluketjuissa, joten palkkoja ja työehtoja on vaikea polkea samalla tavalla.

Kuitenkaan ei hmistä ei ole tarkoitettu toimettomuuteen. Luulen että jokainen haluaa olla hyödyksi ja toteuttaa itseään. Varsinkin jos sillä elättää vielä itsensä. Jos työ-yhteisö on hyvä, työ palkitsevaa ja sillä jopa elättää itsensä niin että harrasteisiinkin jää rahaa luulen että työ on jopa terapeuttista.

Yhteiskunnan ongelma on se, että asenteet ovat jumittaneet 50-luvun agraaritalouteen, jossa kaikkien työpanosta tarvittiin ja arvostettiin. Työelämästä syrjäytettyjä syyllistetään laiskoiksi loisiksi, vaikka fakta on, että mitään oikeasti tuottavaa, arvokasta ja kiinnostavaa työtä ei ole tarjolla, varsinkaan niille, joista ei ole pokkuroimaan ihmisasiakkaita, kun robotit tekevät ne. Yhteiskunta vapautuisi ongelmistaan mukautumalla tilanteeseen ja hyväksymällä faktat.

Vähenevää työtä voisi jakaa työaikoja lyhentämällä ja kokonaan tarpeettomat pitäisi laitostaa kansalaispalkalla, joka kattaisi perusmenot ja jättäisi vähän viihteeseen. Se ei maksaisi juuri mitään, jos ketjusta kitkettäisiin helppoja pikavoittoja hamuavat liikemiehet, vuokranantajat ja muut turhakkeet. Kunnan rakennusvirasto voisi rakentaa virkatyönä halpoja perusmurjuja, muut perusinfra samoin jne. Sosiaalimenot suorastaan romahtaisivat ja kenenkään mieli ei sairastuisi sen takia, että kokee olevansa hylkiö. Nuo toimettomat voisivat hoitaa tekemisen ja tarpeelliseksi kokemisen tarvettaan kaikenlaisella harrastelulla.

Kuntoutujille tarjotaan tämä oikeastaan: Leikitään työtä ja jopa ilmaiseksi. Kannustaako se elämässä eteenpäin? Saviolla oli yksi paikka jossa kuntoutujat kokosivat yksinkertaisia elektronisia komponentteja. Taisi olla 90-luvulla peräti. Oliko päiväpalkka kaksi markkaa. Minusta se oli jo loukkaus.

Kuntoutus on silmänlumetta. Sillä yritetään kiillottaa hyvinvointivaltion kulisseja niille, jotka juoksevat oravanpyörässä mutta ei yhteiskunnalla ole mitään todellista tavoitetta parantaa sairaita. He ovat syrjäytettyjä eikä kukaan usko että heistä tulee enää tuottavia työntekijöitä, kun terveitäkin on ylijäämänä miljoonittain. Joku likemiehenketku tekee sopimuksen TE-keskuksen kanssa ja yrittää repiä kuntoutujien selkänahasta mitä lähtee.

Yhteiskunnan taso on enneminkin se, jossa toivo ja päämäärät ovat romahtaneet. Ennen tavoiteltiin kansakunnan kasvua ja hyvinvointia. Eri puolueilla oli eri näkemykset miten se parhaiten toteutuu, mutta jonkinlainen idealismi oli välttämätöntä. Nyt poliitikot ovat vain oman edun tavoittelijoita, jotka valehtelevat sen millä uskovat saavansa eniten ääniä. Vallan kahvassa niin oikeisto kun vasemmisto tekee diilit rahaeliitin kanssa ja repii vain lyhytnäkäisesti kaiken mikä kansan selästä lähtee. Ideologiat, joilla vedotaan ideologisesti ajatteleviin, ovat täysin aivovammaisia, joko perinteistä fasismia tai outoa modernia woke-ekofasismia, joiden kukaan päättäjä ei varmasti usko tuottavan hyvää yhteiskuntaa, vaan paljon ääniä omalta kohderyhmältä.

[Deimos]

Tavallaan Keijona on oikeassa kirjoittaessaan että mielenterveysongelmat lisääntyvät. Mutta laittaisin asian näin: Lievät mielenterveysongelmat lisääntyvät. Kyllä jokainen ihminen alkaa oirehtimaan kun elämässä ei ole toivoa eikä päämäärää.

En oikein tuotakaan osta, että ennen oli enemmän toivoa tai päämäärähakuisuutta. Ennemminkin ennen oli OK elää oma pieni duunarin elämä kaikkine kurjuuksineen ja ongelmineen ilman unelmointia mahdottomuuksista. Ja sen myös pystyi suorittamaan vaikka muutama lepakko olisi ollut harharetkillä tapulista, koska muidenkin kuin superhypersuorittajaosaajien työpanos kelpasi firmoille.

Nykyään ihmisillä on liikaakin houkan toivoa. Kuvitellaan, että mikä vain on mahdollista ja jos ei saavuta jonkinlaista tähteyttä on epäonnistuja. Työelämä, jonne ei enää kelpaa kuin täydellisyyttä hipovat huippusuoritukset, ruokkii sitä. Ongelma on ennemminkin se, että nykyään lievien mielenterveysongelmien takia syrjäytetään köyhyyteen.

Mielestäni (Olen ehkä vanhanaikainen) oikeat työt vähenevät koko ajan. Jos miettii miten paljon työpaikkoja on kadonnut sitten 70-80 luvun on määrä aika huikea (Suomessa).

Oikeat työt, jossa voi kokea tekevänsä jotain oikeasti tuottavaa, ovat romahtaneet. Tilalle on tullut kaikenlaisia palveluhommia, joissa on yleensä kurjat työehdot ja jos ei saa kiksejä jonkun kekkulin tai turhasta narisevan asiakkaan palvelemisesta, ne eivät anna mitään. Se kun kokoaa itse jonkun laitteen on useimmille ihan eri tavalla palkitsevaa ja siinä on myös suora yhteys työn ja firman myyntien välillä toisin kuin moderneissa palveluketjuissa, joten palkkoja ja työehtoja on vaikea polkea samalla tavalla.

Kuitenkaan ei hmistä ei ole tarkoitettu toimettomuuteen. Luulen että jokainen haluaa olla hyödyksi ja toteuttaa itseään. Varsinkin jos sillä elättää vielä itsensä. Jos työ-yhteisö on hyvä, työ palkitsevaa ja sillä jopa elättää itsensä niin että harrasteisiinkin jää rahaa luulen että työ on jopa terapeuttista.

Yhteiskunnan ongelma on se, että asenteet ovat jumittaneet 50-luvun agraaritalouteen, jossa kaikkien työpanosta tarvittiin ja arvostettiin. Työelämästä syrjäytettyjä syyllistetään laiskoiksi loisiksi, vaikka fakta on, että mitään oikeasti tuottavaa, arvokasta ja kiinnostavaa työtä ei ole tarjolla, varsinkaan niille, joista ei ole pokkuroimaan ihmisasiakkaita, kun robotit tekevät ne. Yhteiskunta vapautuisi ongelmistaan mukautumalla tilanteeseen ja hyväksymällä faktat.

Vähenevää työtä voisi jakaa työaikoja lyhentämällä ja kokonaan tarpeettomat pitäisi laitostaa kansalaispalkalla, joka kattaisi perusmenot ja jättäisi vähän viihteeseen. Se ei maksaisi juuri mitään, jos ketjusta kitkettäisiin helppoja pikavoittoja hamuavat liikemiehet, vuokranantajat ja muut turhakkeet. Kunnan rakennusvirasto voisi rakentaa virkatyönä halpoja perusmurjuja, muut perusinfra samoin jne. Sosiaalimenot suorastaan romahtaisivat ja kenenkään mieli ei sairastuisi sen takia, että kokee olevansa hylkiö. Nuo toimettomat voisivat hoitaa tekemisen ja tarpeelliseksi kokemisen tarvettaan kaikenlaisella harrastelulla.

Kuntoutujille tarjotaan tämä oikeastaan: Leikitään työtä ja jopa ilmaiseksi. Kannustaako se elämässä eteenpäin? Saviolla oli yksi paikka jossa kuntoutujat kokosivat yksinkertaisia elektronisia komponentteja. Taisi olla 90-luvulla peräti. Oliko päiväpalkka kaksi markkaa. Minusta se oli jo loukkaus.

Kuntoutus on silmänlumetta. Sillä yritetään kiillottaa hyvinvointivaltion kulisseja niille, jotka juoksevat oravanpyörässä mutta ei yhteiskunnalla ole mitään todellista tavoitetta parantaa sairaita. He ovat syrjäytettyjä eikä kukaan usko että heistä tulee enää tuottavia työntekijöitä, kun terveitäkin on ylijäämänä miljoonittain. Joku likemiehenketku tekee sopimuksen TE-keskuksen kanssa ja yrittää repiä kuntoutujien selkänahasta mitä lähtee.

Yhteiskunnan taso on enneminkin se, jossa toivo ja päämäärät ovat romahtaneet. Ennen tavoiteltiin kansakunnan kasvua ja hyvinvointia. Eri puolueilla oli eri näkemykset miten se parhaiten toteutuu, mutta jonkinlainen idealismi oli välttämätöntä. Nyt poliitikot ovat vain oman edun tavoittelijoita, jotka valehtelevat sen millä uskovat saavansa eniten ääniä. Vallan kahvassa niin oikeisto kun vasemmisto tekee diilit rahaeliitin kanssa ja repii vain lyhytnäkäisesti kaiken mikä kansan selästä lähtee. Ideologiat, joilla vedotaan ideologisesti ajatteleviin, ovat täysin aivovammaisia, joko perinteistä fasismia tai outoa modernia woke-ekofasismia, joiden kukaan päättäjä ei varmasti usko tuottavan hyvää yhteiskuntaa, vaan paljon ääniä omalta kohderyhmältä.

Amen... Asiaa ja allekirjoitan täysin.

[MooM]

Ei palvelu-, hoitoala yms ole mitään nöyristelyä sille, joka alalle soveltuu. Hetkittäin tietysti asiakas voi olla muutakin kuin kiva kohtaaminen.

Olen viime viikkoina tehnyt asennuksia vanhusten kodeissa ja samalla kuunnellut tarinoita, huolia, vaihtanut kellon pattereita ja opettanut käyttämään uutta imuria jne. Mukavaa hommaa, vaikken pidä itseäni mitenkään ihmisläheisiin hommiin erityisesti sopivana.

[HuuHaata]

Yhteiskunnan taso on enneminkin se, jossa toivo ja päämäärät ovat romahtaneet. Ennen tavoiteltiin kansakunnan kasvua ja hyvinvointia. Eri puolueilla oli eri näkemykset miten se parhaiten toteutuu, mutta jonkinlainen idealismi oli välttämätöntä. Nyt poliitikot ovat vain oman edun tavoittelijoita, jotka valehtelevat sen millä uskovat saavansa eniten ääniä.

Niin kyse on hyvin pitkälti siitä, että johtelijat huomasivat jo ajat sitten, että voivat valehdella ihan mitä vaan, eikä kukaan puutu mitenkään. Tämän seurauksena kaikki on mennyt täysin päin helvettiä. Kun esimerkiksi työssä ei ole oikein olennaista lisäarvo, vaan tärkeintä on nuolla anusta.

Se että ihmisten pitäisi tehdä vähemmän työtä yleisesti on BS:ä, joka juurikin tulee johtelijoiden ajatusmaailmoista. Eli kun he vääntävät parin tunnin työpäivällään noloa torttua ilmoille sotkien kaiken sillä ja haisten pahalle, niin koska kukaan ei voi heille mitään ja kaikki uppoaa he kuvittelevat, että maailma oikeasti toimisi niin. Eikä esimerkiksi niin kuin se toimii, eli että jos aiot aivokirurgiksi niin silloin sen eteen pitää myös tehdä ihan pirusti työtä, tai potilaita kuolee oikealta ja vasemmalta.

[Neutroni]

Ei palvelu-, hoitoala yms ole mitään nöyristelyä sille, joka alalle soveltuu. Hetkittäin tietysti asiakas voi olla muutakin kuin kiva kohtaaminen.

Ei varmaan ole. Mutta niitä ihmisiä, joiden luontaiset taipumukset sopivat tuollaisiin hommiin, on vain rajallinen määrä. Nykyään, kun muiden alojen työpaikat ovat vähentyneet paljon nopeammin, noille aloille painostetaan paljon sellaisia, joiden luonteelle ei asiakkaan palveleminen tai hoitaminen millään tavalla sovi. Se luo ongelmia kaikille osapuolille, pakotetuille, huonon palvelun saajille ja koko alan maineelle.

Olen viime viikkoina tehnyt asennuksia vanhusten kodeissa ja samalla kuunnellut tarinoita, huolia, vaihtanut kellon pattereita ja opettanut käyttämään uutta imuria jne. Mukavaa hommaa, vaikken pidä itseäni mitenkään ihmisläheisiin hommiin erityisesti sopivana.

Ei kai näin saisi sanoa, mutta minusta ihminen muuttuu jotenkin ahdistavaksi tietyssä pisteessä vanhetessaan, kun toimintakyky ja todellinen elämä loppuvat. Ehkä se johtuu siitä, että sitten vain ei ole mitään sanottavaa, ja jos kumpikaan ei ole puhelias, siitä, että on maannut sohvalla katsomassa B-luokan viihdettä, ei oikein ole mitään kerrottavaa, ja minä koen sellaisen ahdistavaksi. Kun ajattelee jälkeenpäin, niin usein nuo tosiaan kertoivat ennen siitä mitä olivat tehneet joko työkseen tai eläkeläisenä huvikseen tai mitä aikoivat tehdä lähitulevaisuudessa ja kyselivät samaa minulta. Minä en ole se, jolle avaudutaan vaivoista, joten sitä "riemua" en pääse kokemaan (kuin vaimon siivellä).

[Neutroni]

Boldatun kaltaisestihan sitä juuri kuvitellaan. Aidosti raha kuitenkin tuotetaan tuottamalla lisäarvoa.

Onhan yrittäjissäkin osajoukko, jotka tekevät erittäin isoa lisäarvoa. Eli ovat visioineet oman tuotteensa pisteeseen, jossa asiakas on täysi idiootti, jos ei osta. Esimerkkinä tuosta esimerkiksi Youtubessakin olevia mainostoimistotyylisiä viritelmiä malliin saat meiltä takuuna kymmenen keskimäärin 1500$ asiakasta, jos ostat, joista kulujen jälkeen teet 5k$ voittoa. Me veloitamme tuon tarjoamisesta 2k$.

Tuollaiset ovat pieni marginaali, jotka ovat melkein aina jonkinlaisia vedätyksiä ja parhaimmillaankin hetkellisiä kuplia, jotka puhkeavat pian. Tietenkin huijaamalla voi saada itselleen valtavasti hetkellistä lisäarvoa, mutta se ei ole mitenkään yhteiskuntaa rakentavaa tuottavaa toimintaa.

Kyllä rikkaissa on kaikenlaisia ihmisiä. Osa varmasti uskoo tuonkin kaltaisiin ajatuksiin ja yrittää viedä läpi ihmeellisiä visioitaan. Jos ne olisivat yleiseti tuottavampia kuin vallitseva käytäntö, sellaiset menestyisivät hyvin ja valtaeliitti apinoisi menestyjiä. Mutta niin ei selvästikään ole, vaan isot rahat tehdään hyvin konservatiivisella krääsäkaupalla.

Sitten toki suurin osa noista yrityksistä tekee sen perustekemisen. Eli myy ostakaa, ostakaa meiltä mainoksia. Ja kaikki asiakkaat ovat ihan kyrpiintyneitä, kun asiakkaita ei kuulu, kun koko homma jää mainostoimistolta puolitiehen sen suhteen, että asiakas ihan oikeasti saisi niitä asiakkaita.

Niin, eli luvattiin Kuu taivaalta ilman, että on olemassa keinoa toimittaa se, ja joku ahne höynä uskoi, että joku on keksinyt hyvän ja halvan, ja osti palvelun. Haihattelu on helppoa mutta asioiden toteuttamiseksi tehtävän massiivisen rutiinityön toteuttaminen ei ole.